Oo, tannebaum.

Joulu se tulla jolkottaa. Viis päivää ja kotonakin alkaa näyttää ihanan jouluiselta. Pari päivää sitten kasasimme kuusen - ei, meillä ei ole perinteenä tuoda kuusta kotiin vasta aattona. Minä haluan nauttia kuusesta hitusen pidempään, joten tänä vuonna kuuselle tehtiin paikka aika lailla viikkoa ennen jouluaattoa.

Tänäkin vuonna meidän kuusi on valkoinen ja se on koristeltu hopeapalloin. Tänäkin vuonna ihastelen sen yksinkertaisuutta ja kaunista värimaailmaa. Tässä silmä lepää. Ainakin minun silmä. Ja Ukkokullan.

     

Kuusenkoristeen lisäksi olen ostanut tänä jouluna vain yhden ainoan joulukoristeen ja siihen rakastuin heti ensisilmäykselle. Tämä hopeakuusi oli aivan pakko saada... <3

Meillä on näköjään joulunakin hopeaa ja valkoista. Miltä teillä näyttää? Iskeekö perinteisyys vai modernimpi tyyli?

Ennen joulua olin suunnitellut vielä yhtä postausta tulevaksi, mutta en uskalla sitä vielä pää pölkyllä luvata - olemme nimittäin viikonlopun reissussa, joten aikaa tälle postauksen teolle jäisi vain aatonaattona, ja se saattaa olla aika kiireinen päivä. Silloin kun pitäisi vielä ostaa yksi lahja sekä vikat jouluruuat. Tänään luuttusin kämpän lattiasta kattoon, mutta ehkä silloin pitää vielä näyttää imuriakin. Mutta katsotaan... ;)

Hyvää viikonloppua!


Nina

Mäkä-mäkä.

Olisi varmaan suotavaa jättää mäkätykset vaikka tammikuulle ihan puhtaasta jouluilosta, mutta olenko koskaan ennenkään jättänyt motkotukset motkottamatta minkään takia...?

Aloitetaan mäkätys vaikkapa siitä, että minulla on taas hieman kipeä olo... Olen niin totaalisen väsynyt tähän heikkoon immuniteettiini, joka jatkuvasti reagoi huonosti nukuttuihin öihin sekä pieneenkin stressiin.

Jäpikkä on itkustanut vähintään kerran yössä jo kauan. Siis kuukausia. Väliin on mahtunut viikkokin, ettei yöllä ole kuulunut inahdustakaan, mutta muuten tämä on ollut jatkuvaa. Onneksi yöllä ei huudeta mitään maratoneja, vaan itku lähtee tutilla. Mutta, se tutti. Siitä haluaisin päästä jo pikkuhiljaa eroon, mutta toisaalta tämä aikakausi on aivan tarpeeksi ahdistava ja stressaava muutenkin. Mitään tutista vieroittamis -huutosettejä en vain jaksaisi. En just nyt.

Ja se yksikin herätys yössä riittää katkaisemaan uneni sen verran tehokkaasti, että olen aamuisin ihan totaalisen kuitti. Vaikka tökkisin Ukkokultaa hereille laittamaan pojalle tuttia, niin minä joka tapauksessa herään. Joka kerta.

Lisästressiä ja -vitutusta tuo kaikkeen Kloppisen unet. Miten voikaan olla, että kun käyn kommentoimassa erään blogin uni-postausta, että kannattaa olla johdonmukainen kaksivuotiaan nukkumisessa, että kyllä se siitä, meilläkin menee nykyään jo hyvin, niin aivan yhtäkkiä meillä muuttuu meno täysin. Kehaisin varmaan täälläkin, että thank God, päiväuniaikaan huoneessa riekkuminen on historiaa ja Kloppinen nukahtaa nopeasti sekä nukkuu useamman tunnin.

No, tätä hauskuutta ei kuukautta pidempään kestänytkään, vaan nyt jo viimeiset kolme viikkoa ovat olleet silkkaa helvettiä. Yhtäkkiä pojan emolevy tuntui nollaantuvan ja päikkäreiden kanssa taistellaan TAAS. Yhtäkkiä sängystä alettiin jälleen nousta pois, ympäri kämppää häärätään, tavaroita otetaan milloin mistäkin, huoneessa kiljutaan, seiniä potkitaan, ovenkahvaa kolkutellaan, valoja räpsitään. Tätä settiä kestää tunnista puoleentoista. Ilman hetkenkään unta. Vitun vittu.

Ja kuinka ollakaan, tämä riehuminen TOTTA KAI herättää Jäpikän uniltaan joka kerta. Olemme siis jälleen kerran lähtöpisteessä. Vaikkemme ole muuttaneet yhtään mitään missään asiassa.

Tämä kaikki tarkoittaa käytännössä sitä, että olen puolestapäivästä kahteen asti aivan helvetin raivona. Haluaisin pienen rauhan, tehdä asioita, mutta kaikkea olemista ja rauhoittumista varjostaa se, että yhdessä huoneessa on jatkuva riehuminen päällä. Sen kuunteleminen ja siellä ravaaminen vituttavat.

Pinna on ollut todella kireällä viimeiset viikot. Elän kunnon oravanpyörässä: päivät vituttaa, unet ovat katkonaisia yöt ja jumpat sekä treenit voi unohtaa, sillä jatkuvasti jokin tauti yrittää pukata läpi. Ja kun nuo urheiluhommat minut pitävät järjissäni sekä kohtalaisen hyväntuulisena...

Ja tämä raskas arki on kahta raskaampaa, kun ei ole täydessä terässä, vaan jatkuvasti kehossa tuntuu väsymys. On todella vaikeaa olla kipeänä ja väsyneenä hyvä äiti. Ääntä tulee korotettua jatkuvasti. Vituttaa. :(

Mistä sitä ammentaisi energiaa ja voimaa? Miten saisi puolitettua kaiken stressin ja vitutuksen? Miten sitä saisi katkaistua tämän tuhottoman inhottavan oravanpyörän...?

Huoh... Tämä olkoon kaikesta huolimatta viimeinen möksä-postaus ennen joulua. Lupaan. Yritän.


Nina

Gugguu!

Pakko vinkata teillekin erittäin nastasta alennuksesta. Onko kotimainen Gugguu Kids Fashion tuttu? Heidän valikoimastaan löytyy ihanuuksia, aika arvokkaita sellaisia, lapsille ja myös aikuisille. Tähän asti olen tyytynyt vain haaveilemaan. Kunnes tänä aamuna Facebook-diggaajana bongasin heidän joulukalenteri-tarjouksen: kaikki collegetuotteet -25 %. <3

Olisin ehdottomasti klikannut ostoskoriin jumpsuitit pojille, mutta kokoja ei ollut enää jäljellä. Hö. Ostoskoriin sen sijaan päätyi pojille samis-hupparit sekä collegepökät.

Kuvat lainattu Gugguun nettisivuilta.

Minulla ei ole tästä merkistä mitään kokemusta, olen ainoastaan kuullut siitä hyvää. Koska en ui ikävä kyllä käteisessä, on lompakko ollut toista mieltä, kun olen Gugguun vaatteita ihastellut. Nyt kun näin alennuksen, en voinut kertakaikkiaan vastustaa itseäni... ;)

Jos sinäkään et voi vastustaa, niin alennus on käsittääkseni voimassa vain tänään tiistaina, joten hop shoppiin!

Onko teillä kokemuksia Gugguun vaatteista?


Nina

Ps. Viikko jouluun! Kinkku - täält mä tule! <3

Lasten joululahjat.

Meillä vaikeuksia tuotti tänä jouluna lahjojen ostaminen erikseen Kloppiselle ja Jäpikälle. Molemmat ovat kiinnostuneita ja tykkäävät samanlaisista leluista. Eihän ikäeroa toisaalta ole kuin vain se yksi vuosi. Leikeissä on tietysti aavistuksen verran eroa: Kloppisen leikeissä alkaa olla jo juonta ja tavoitetta, kun taas Jäpikkä lähinnä tutkii leluja. Suullaan. ;)

No, se ongelma siis tosiaan piili siinä, että kenen nimi kirjoitetaan mihinkin pakettiin. Avattavaa kun mielestämme pitäisi reiluuden nimissä olla yhtä paljon. Vaikka kaikki onkin aikalailla yhteistä.

Pakettien sisältä tulee löytymään mm. Muumitalo, Legon Safari-setti, Brion junarataan osia, Ikean leikkiruokia sekä -astioita...

Kuvat: brio.fi, cdon.com & kauppakeskus24.fi

...Brion IHANA (!!!!! <3 !!!!!) ajettava doggie sekä muutama kirja. Kirjoista pojat kun tykkäävät aivan ylikaiken. Soiva laulukirja on varmasti Kloppisen mieleen - hän on nimittäin todella kova hoilottamaan.

Kuvat: brio.fi & suomalainen.com

Olen niin innoissani näistä lahjoista enkä malttaisi odottaa aattoon, että pääsen antamaan nämä pojille. Tiedän, että nämä osuvat ja uppoavat. Kihih!

Mitä teidän lasten paketeista löytyy?


Nina

Ps. Sen verran pitää vinkata, että minun vanhempani antavat pojille lahjaksi Muumitalon sekä Brion koiruuden - loput lahjat ovat meiltä vanhemmilta.

Ukkokullan paketit.

Onko maailmassa mitään vaikeampaa kuin ostaa miehelle lahjaa?

Sukkia ja kalsareita toi hanipöö kyllä tarttis, mutta jotenkin se on jo niin kliseinen ja eeppinen idea, ettei oikein huvittais.

Ukkokulta kirjoitti vaatimattomasti Pukin kirjeeseen, että omakotitalo ja Harrikka olis jees. Koska Pukin rahkeet eivät taida edellämainittuihin lahjoihin kuitenkaan riittää, on Ukkokullan paketeissa:

Minun tuunaama persoonallinen kalenteri, josta pystyin muokkaamaan juuri sellaisen kuin itse halusin...

Kuva: persoonallinenkalenteri.fi

Palvelussa sai lisättyä myös tärkeitä päivämääriä paikoilleen, joten mörökölli aviomieheni vieköön, jos hän unohtaa hääpäivämme.

Kuva: persoonallinenkalenteri.fi

Innostus oli niin kova paketoidessa, että myös kalenteri kääriytyi paperiin ennen kuin ehdin ottaa siitä kuvan kuvaa...

Mutta teidän onneksenne tein itselleni aika lailla samanlaisen kalenterin, joten vilautanpa sitä teille. Ukkokullan kalenteri on vähän vähemmän romsku, vaikka on siinäkin love-sanoja, hääkuvia ja muuta imelää. ;)

Toiseksi lahjaksi olin ajatellut tätä Lumoavan Mahti-korua, joka on niin mahtavan ja Ukkokullan näköinen. Mietin vain, että onko mälsää, että hän saa TAAAAS korun, sillä isänpäivälahjaksihan Ukkokulta sai niinikään Lumoavan korun. Se lahja tosin osui ja upposi, sillä koru on roikkunut saantihetkestä lähtien joka päivä Ukkokullan kaulassa.

Naisillehan koruja voi ostaa vaikka kuinka, mutta miten mahtaa olla miesten laita...? Ukkokulta on aika äijä-mies, mutta ehkä näitä äijä-koruja voisi kaulassa roikkua kaksikin?

Mitä te olette mieltä?

Kuva: lumoava.fi

Mitä te ostatte miehillenne? Viime hetken vinkit jakoon!

Mukavaa viikonloppua!


Nina

Äidin joululahjatoiveita.

Rakas Joulupukki,

jos en saa (tänäkään) vuonna omaa kotia, siis omakotitaloa, ja sinne ihania huonekaluja sekä kauniita esineitä...

Kuvat: weheartit.com

...tai isoa, turvallista citymaasturia...

Kuva täältä.

...niin voisinko saada edes uusia treenivaatteita ja treenikassin?

Kuvat Fitnesstukku.fi

Kuvat: Stadium.fi & Sportamore.com

Edes sykemittarin?

Kuva netanttila.fi

Kiitos.

Mitä te toivotte Pukilta?


Nina

Pienen pieni korjaus.

Menin tässä postauksessa mainitsemaan Canderelin Stevia-makeutusaineen positiivisessa mielessä. Siis että Stevia on parempi valinta kuin tavallinen sokeri. Näin se on edelleen, mutta meninpä sitten vilkaisemaan tuon makeutusaineen ravintoainesisältöä. Paljastui jotain aika oksettavaa: sisältää makeutusaineita, joista VAIN 10 % on stevioliglykosidia (eli niitä Stevia-kasvin uutteita). Kymmenen! Mitä siis mahtaa olla se 90 % makeutusaineista?!

Hyi hitto. Olinpa juuri vielä makeuttanut teeni tuolla litkulla, kun aloin lukea tuoteselostetta. Tee kaatui muuten välittömästi viemäriin...

Voi perärööri, mitä kusetusta. Kuluttajan kusetusta, jäkä-jäkä. Minä olen ainakin just niin juntti, että jos minulle myydään Stevia-makeutusainetta, niin tottahan toki minä kuvittelen sen todella olevan vain ja ainoastaan Steviaa. Luulen, että samanmoisia juntteja on muitakin.

Tilasin Feelvivid-verkkokaupasta joululahjoiksi kaikenlaisia uutteita, joten samalla ostoskoriin päätyi myös meille kotiin Stevia-uutetta. Ehtaa Steviaa. 100 % sellaista.

Eilen uskaltauduin pitkästä aikaa takaisin salille. Tai oikeastaan BodyCombatiin. Tehot eivät olleet ihan kohdillaan, johtuen sairastamisen viemistä voimista ja uudesta ohjelmasta. Se vaikutti aivan loistavalta mielestäni. Innolla odotan, että se juurtuu mieleen ja pääsee kolisuttamaan mielikuvitus-vastustajan leukoja täydellä teholla! <3

Nina

Jouluhaaste.

Säännöt:

* Vastaa 24 kysymykseen.

* Haasta blogikollegat vastaamaan samoihin kysymyksiin.

* Kerro kuka sinut on haastanut ja kenet haastat.

Malla se mennä haasteli meikäflikankin jouluhaasteen tekoon, joten tässä tulee vastauksia:

Parasta joulussa?
Parasta on joulun laittaminen kotiin ja joulun odottaminen. Lempeä tunnelma. Hyvä ruoka.

Joulumusiikkisi?
Tykkään perinteisistä suomalaisista joululauluista. Esimerkiksi "Sydämeeni joulun teen" on aika <3. 

Tykkäätkö katsoa jouluelokuvia? Millaisia?
Jouluun kuuluu ehdottomasti joka kanavan leffamaratonit, mutta mitään lempparia ei ole. Esimerkiksi Samu Sirkan Joulutervehdys tulee katsottua joka vuosi.

Jouluherkkusi?
Kinkku, lanttulaatikko, joulutortut, konvehdit.

Mitä ehdottomasti täytyy olla jouluaterialla?
Kinkkua, lanttulaatikkoa sekä isäni paistamaa lihaa.

Koska joulukoristeet pääsevät kotiasi koristamaan?
Marraskuun loppupuolella ilmestyvät ensimmäiset.

Joulu kotona vai jossain muualla?
Viime vuosina olemme olleet kotona ja minun vanhempani ovat tulleet meille. Tykkään emännöidä, kattaa pöydän ja höösätä muita.

Itsetehdyt lahjat, kaupasta ostetut vai molempia?
Itsetehdyt olisivat kyllä kivoja, mutta mikä on kun ei taidot riitä... Kaupasta ostetuilla mennään. Tänäkin vuonna. Ehkä lähivuosina pojat voisivat askarrella jotakin symppistä isovanhemmilleen?

Laitatko ulkovaloja pimeyttä valaisemaan?
Suunnitelmissa ainakin olisi - valosarja on tosin vielä sisällä paketissa...

Joulu oman perheen kanssa vai isommassa porukassa?
Vietämme joulua yleensä minun vanhempieni kanssa, mutta mukavaa olisi viettää sitä isommallakin porukalla. Ukkokullan sisarukset tuntuvat vain niin jakautuvan joka puolelle, ettei kimppajoulu taida onnistua edes ajatuksen tasolla.

Onko sinulla joululahjatoivetta?
Lahjakortti vaikkapa Stadiumiin olisi hyödyllinen. 

Paras saamasi joululahja?
Mieleen on jäänyt yksi isältäni saatu taulu sekä Ukkokullan ensimmäinen joululahja minulle: Guessin sydämellä varustettu rannekoru, jota käytän edelleen harva se päivä.

Kamalin saamasi joululahja?
Seeprakuviolliset karvasäärystimet. Herra Jumala. Oikeesti. Anoppi. <3

Kuvaile unelmiesi joulu?
Rauhallinen, ihana tunnelma, kauniisti koristellussa OMASSA omakotitalossa. Kaikilla kauniit juhlavaatteet päällä, kaunis kattaus, takkatuli, ulkoroihut...

Mikä on ärsyttävin joululaulu?
Nämä TikuTaku-nenä-äänellä lauletut jolkotukset. Hyi faan.

Oletko tehnyt jouluvalmisteluja tälle vuodelle? Mitä?
Olen laittanut kotiin hieman joulua, miettinyt ja ostanut joululahjoja sekä pohtinut joulunajan menua.

Paras joulujuoma?
Glögi. Onko edes muita joulujuomia?

Oikea joulukuusi, tekokuusi vai ei kuusta ollenkaan?
Tekokuusi. Oikeasta kuusesta tulee toki ihana tuoksu, mutta ne ötökät siellä sisuksissa plus varisevat neulaset. Ei kiitti.

Käykö teillä joulupukki?
Ei käy. Ehkäpä ensi jouluna on aika kutsua Pukki kylään.

Paras joulumuistosi lapsuudesta?
Jouluaaton vietot isovanhempieni luona.

Laittaudutko aattona hienoksi vai hölläiletkö koko päivän pyjamassa?
Isovanhempien jälkeen meillä ei enää ole ollut oikein tapana pukeutua. Ja se on minusta tosi harmillista. Ei me kalsareissa hypitä, mutta aika perushimavaatteissa kuitenkin, joka tarkoittaa vähintään polvipussillisia collegehousuja.

Peruna-, porkkana-, lanttu- vai bataattilaatikko?
Ehdottomasti lanttulaatikko! Ah! <3

Paras joulusuklaa?
Pandan juhlapöydän konvehdit on aivan kirkas ykkönen.

Joulutortut vai piparit?
Tortut, pipareita en syö juuri ollenkaan.

Minä haastan:
Julian
Emännän
Jonnan


Nina

Vaivojen päivitys.

Juuri kun luulit, että yksivuotisrokotuksista aiheutunut kuumetauti sekä suunnaton kiukku olisi siinä eikä enempää tarvittaisi, nousee uusi kuume. Kestää muutaman päivän. Lähtee pois. Vain antaakseen tilaa näpyille.

Meidän Jäpikkä kaiken muun kiusan lisäksi sairasti nähtävästi myös vauvarokon. Nämä surkeat kuvat on napsittu surkealla puhelimella, mutta niistä ehkä vähän saatatte nähdä näpyn ulkonäköä. Tänään tilanne on jo aikalailla toinen: suurin osa punertavasta, ihottumaa muistuttavasta, näpystä on poissa.

Lueskelin netistä oireita sun muuta mukavaa ja sielläkin mainittiin ärtyneisyys. Ehkä tämä rokon aiheuttama ärtyneisyys sekä rokotusten aiheuttama ärtyneisyys on yhdessä tehneet pojastamme aivan mahdottoman. Tänäänkin aamu on aika lailla sujunut itkuparkuhuutoa vääntäessä. Teki mieli kiivetä katolle ja huutaa hurraa, kun Jäpikkä meni päikkäreille. "Nuku kulta pitkään", kuiskasin vielä korvaan ennen nukahtamista.

Eilen ehdittiin kiukkuamisen ohella kuitenkin pyörähtää joulumyyjäisissä, joista on muodostunut jo milteipä perinne meille. Jotain ostettavaakin löytyi:

Minä päätin kokeilla vuohenmaito-turvevoidetta, kun sen niin väitettiin olevan mitä parhain tuote atoopisen ihon hoitoon. Ja juttujani jo pidempään seuranneet tietävät, millaista kamppailua käyn tämän viheliäisen ihosairauden kanssa. En siis todellakaan epäröi testata uusia juttuja. Kuulette kyllä tästä voiteesta lisää, mikäli se on postauksensa arvoinen.

Lisäksi ostimme joulukuuseen koristeen sekä pojille joululahjaksi pehmoiset pöllöt, joihin ihastuin muuten ihan heti. Okei, tunnustan, ehkä nämä on enemmänkin suunniteltu sisustuselementeiksi... ;)

Mukavaa maanantaita!


Nina

Ps. Huomenna voi sanoa, että jouluun on 14 päivää aka 2 viikkoa! <3

Ylös kanveesista.

Hitto soikos kuulkaa, en ole varmaan vuosikausiin sairastanut noin kuin nyt viime viikon aikana! Kuume ei ole vuosiin noussut kunnolla, mutta nyt se huiteli hetkessä jo lähellä 39 ja varmasti ylikin mentiin, sillä jopa oksu siinä houraillessa lensi. Kurkku on ollut tuskallisen kipeä ja olenkin itse diagnosoinnut siellä olevan vähintään 15 angiinan eri muotoa. Vasta tänään, lauantaina, kurkkukipu on lähtenyt helpottamaan. Ilman mitään antibiootteja.

Voikohan mahdollinen angiina muuten parantua aivan itsestään? Ilman lääkekuuria? Tietääkö kukaan?

Tunnustan suhtautuvani aika skeptisesti lähes kaikkeen apteekin tarjontaan, kun jatkuvasti saa lukea ja kuulla miten maksetut lääkärit sekä lääkefirmat keksivät yhteistuumin sekä sairauksia että lääkehoitoa. Onhan se yleisesti tunnustettu juttu, että juurikin antibiootteja napsitaan ihan turhan paljon. Joten ei kiitos.

Olen niinkin ehdoton aatteideni kera, että jätän jopa särkylääkkeet syömättä, jollei sen ottaminen ole aivan pakkorako. Jos pää särkee, se lähtee nukkumalla. Tai kahvia juomalla (olkoot vain miten myrkky teidän mielestä, mutta siitä minä en luovu!). Viimeisen viikon aikana olen tosin vetänyt sellaiset määrät Buranaa ja Panadolia, että huh. Kovat kuumetilat plus äärettömän kipeä kurkku ovat olleet vain niin jäätävä kombo, ettei sitä "selvinpäin" kestä.

Jaksan oman sairasteluni jälkeen taas äimistellä, että miten hitossa lapset riekkuvat kuin vähä-älyiset, kuumeessakin, ja me vanhemmat ollaan totaalisen lasaretissa, kun mittari näyttää yli 37,5 astetta. En tajua?

Luonnollisesti kun äiti on maannut kanveesissa, niin lasten aktiviteetit ovat olleet aika vähäisiä. Eipä sillä, että niille keksimällä keksisinkään jatkuvasti tekemistä. Mielestäni kuuluukin olla joskus tylsää, se on elämää ja kasvattaa vielä mielikuvitustakin kaupanpäällisiksi. Sormivärit kuitenkin kaivoin kaapista ja niistä riittikin iloa yllättävän pitkäksi aikaa.

Kloppiselle.

Touhu näytti niin nimittäin sotkuiselta kaksivuotiaalla, että yksivuotiaan kanssa asiasta ei edes neuvoteltu. Jäpikkä tyytyi puuväreihin. Tai lähinnä niillä asioiden osoitteleen. Kuopus ei vielä ihan piirtämisen päälle tajua, mutta onpahan ainakin perheen askarteluhetkissä mukana. ;)

Kloppinen on kyllä uskomattoman taitava pikkutaiteilija - joistain hänen teoksistaan saa jopa jotain tolkkua. Neuvolassakin Kloppinen näytti kaikki lahjansa piirtämisen saralta ja kehuja sateli, muun muassa kynä-otteesta. Kloppisessa on myös hieman Kylli-sedän vikaa, sillä hän taitavasti selittää juttuja ja piirtää samalla. Aika ihastuttavaa. <3

Jäpikkä selvisi yksivuotis-rokotuksistaan hengissä, mutta kaikki sivuoireet on kyllä tunnettu nahoissamme. Sekä kuumeilu että "vähän" äksy lapsi, joka ei "ihan" ole oma itsensä.

Ai ihan?

Meidän hurmaava kuopus on ollut niin perseelle ammuttu karhu, ettei olla voitu kuin ihmetellä. Joinakin päivinä on tuntunut, ettei Jäpikkä juuri muuta tee kuin itke, itke ja itke vielä lisää. Paljon. Kaikki harmittaa ja kaikki loukkaa pieniä herkkiä tunteita. Ehkä tämä kohta jo helpottaa ja on ohi? Uh!

Semmosta sairashuoneelle.


Nina

38,3

astetta kuumetta ja aivan h*lvetin kipeä kurkku. Vähän sellainen olo, että game over. Kouluhommia pitäs aivan ehdottomasti tehdä, postauksiakin olin suunnitellut. Vaan ei. Toivottavasti teillä muilla pyyhkii paremmin.

Kuulemisiin!


Nina

Terveellisempi vaihtoehto.

Niin kuin tiedätte, minä rakastan herkkuja ja suklaita, enkä voi vitsilläkään kutsua itseäni terveelliseksi syöjäksi. Kuitenkin yritän yrittää parhaani ja tehdä järkeviäkin arjen valintoja. Kieroutuneet makunystyräni saivat aivan uuden tuttavuuden, kun tilasin Feelvividistä muutamia uutteita...

Villityrnimarjauute sekä passionhedelmäuute toimivat loistavasti jogurtin ja rahkan kanssa. Kieroutuneista makunystyröistä kun oli puhe, niin minähän sekoitan jogurttiini molempia uutteita ja toimii myös yhdessä. Uskokaan tai älkää. Makeutta lisää Stevian muodossa, joka sekin on parempi valinta kuin perushöttösokeri. Keinotekoisista makeuttajista puhumattakaan, hyi olkoon, älkää niitä vain ostako!

Näistä aineksista koottu jogurtti on omaa luokkaansa ja paljon terveellisempi vaihtoehto kaupan jogurtille. Vai mitäs sanotte näistä terveysvaikutuksista...?

"Passionhedelmä sisältää runsaasti A-vitamiinia, C-vitamiinia, kuitua sekä rautaa. Hedelmä sisältää myös runsaasti kaliumia, jota tarvitaan mm. hermosolujen solukalvojen optimaalisen toimintaan ja lihasten rakentamiseen."

"Tyrni on supermarja, joka sisältää lähes kaikkia ihmiselämälle tärkeitä vitamiineja sekä kivennäis- ja hivenaineita. Tyrnin terveysvaikutusten taustalla ovat rasvahappojen, kasvisteroleiden, C- ja E-vitamiinien sekä karotenoidien yhteisvaikutus."

"Tyrnissä runsaasti esiintyvien omega-7-rasvahappojen on tutkimuksissa havaittu vahvistavan limakalvoja, verenkiertoa, yleiskuntoa sekä hillitsevän tehokkaasti tulehduksia. Lisäksi tyrniöljy suojaa ja vahvistaa ihoa, palauttaa ihon kimmoisuutta sekä hidastaa ikääntymisestä johtuvia muutoksia."

Lähde: feelvivid.fi

Että aika mielellään sitä lusikoi tällaista suuhunsa Hedelmäpommin sijaan, vai mitä? Meinasin tilata pukinkonttiinkin uutteita lahjaksi omille vanhemmille ja anopille. Ihmisille, joilla on jo kaikkea. Vink-vink-honk-honk! ;)


Nina

Ps. Tämäkään postaus ei ole maksettu mainos. (Buu.)

Hyvää pikkujoulua!

Joulukuu, ihanaa, vihdoin se on täällä! <3

Joulukalenteri sen sijaan ei tainnut ollakaan mikään hitti? Ei se mitään - on kai kyseessä aika kulunut ja käytetty idea. Joka kyllä siltikin uppoaa ihmisiin vuodesta toiseen, eipä siinä. Jätetään se nyt kuitenkin toteuttamatta. Olen kuitenkin ehtinyt suunnitella kaikenlaisia postauksia, joten yritän kuitenkin toteutella niitä ahkerasti pitkin joulukuuta.

Käy se näinkin, vai mitä? ;)

Ensimmäisen joulukalenteri-postauksen piti kertoa pikkujoulu-perinteestämme, mutta eipä hätää - postaus tulee silti! Meidän perheessämme on nimittäin joitakin mukavia pikkujouluperinteitä, joista haluan pitää kiinni. Tärkeimpänä on kokoontua kimppaan ensimmäisenä joulukuun viikonloppuna ja luonnollisesti kokoontua etenkin ruokapatojen ääreen. Kun isovanhempani aikanaan vuodesta toiseen valmistivat lipeäkalaa, yökin minä lapsena olohuoneessa jo pelkkää hajua. Ai anteeksi, tuoksua siis. Isovanhempia ei enää ole, mutta perinne pidetään elossa. Ilman lipeäkalaa tosin.

Tänä vuonna pikkujoulupöydässämme oli tarjolla oluessa ja sipulissa marinoitua hirvipaistia perunamuusilla ja raikkaalla salaatilla. Onko kuvia? No, ei ole. Miten kukaan ehtii siinä nälässä, kuolavana leualla, ehtiä kuvaamaan annoksiaan?! Meillä ei ehditty. Mutta no worries, eivät ne annokset ne kovin kauniitakaan olleet... :D Ruokabloggarin uraa on edelleen turhaa harkita.

Jälkiruuaksi oli torttuja sekä riisipuuroa. Lisäksi keittiön kaapissa on vielä korkkaamaton Pandan konvehtirasia. Arvatkaa mitä teen, kun tämä postaus on julkaistu. <3

Toinen perinne liittyneekin ihan täydellisesti suklaisiin. Joka pikkujoulu jokainen saa lahjapussukan, joka on täynnä herkkuja. Poikien pussukoissa oli tänä vuonna rusinoita, omena, muutama pipari ja herra Hakkarainen -ksylitolipastilleja. Kekseliäs isäni, poikien ukki, ostaa ja kasaa pussukat kaikille joka vuosi. <3

Tarkoitus on ollut, että pikkujoulupussukan herkut syötyään ei ole saanut syödä vaikkapa suklaita ennen jouluaattoa. Ihastuttava ajatus, mutta ei ole ehkä käytännössä toiminut oikein kellään. Minulla ainakaan, joka en voi vastustaa niitä Pandan konvehteja...

Vastustaa en voinut muuten Loviisan Aitassa näitä Riviera Maisonin korkeita tuikkuja, joita sai kaksi yhden hinnalla. Ah! Pikkujoululahja minulle itselleni siis. ;)

 

Onko teillä pikkujouluperinteitä? Vietetäänkö jotenkin vai eikö?

Niitä rännejä työpaikan pikkujouluissa ei lasketa, paitsi jos sinä tai joku muu on munannut itsensä totaalisesti - tarinoita kuullaan ilomielin. ;)


Nina