keskiviikko 18. toukokuuta 2011

Vihdoin ja viimein.

Riittääköhän edes vuosikaan, kun olen harkinnut oman blogin perustamista...? No, nyt se sitten lähti käyntiin. Tosin aikaisemmin suunnittelin kirjoittavani asioista ihan omaksi huvikseni, ilman mitään teemaa. Nyt elämän mullistuttua positiivisen raskaustestin myötä tästä taitaa tulla melko raskauspainotteinen blogi. En kirjoita tätä kenellekään muulle kuin itselleni. Jos joku tätä erehtyy vilaisemaan, saatika tästä pitämään, niin hieno juttu! :) En kuitenkaan hingu mihinkään muotiblogien top 10:iin. Joskaan sinne tuskin pääsisinkään. ;)

Vaikka haluaisin pitää kynsin hampain kiinni yksityisyydestäni ja ajatuskin siitä, että tutut ihmiset jotenkin löytäisivät blogini ja lukisivat ajatuksistani, on kamala, on minun varmaan jotain kerrottava itsestäni. Olen 26-vuotias, jotenkin aikuistumaton tytön rääpäle. Tai olin, kunnes kasvatin vatsaa. Nyt on jo semivalas olo ja viikkoja vasta 19+0! Kuka muuten on saanut idean, että sekoitetaan raskaana olevien päitä ja puhutaan, että mennään viikolla eteenpäin - eli nyt menen 20. raskausviikolla. Vai onko minun aivosoluissa kerta kaikkiaan jotain vialla, koska mun kuutsaa tämä sekoittaa ja kunnolla - en muista juuri koskaan raskausviikkojani... Ehkä tämä on hankalaa vain esikoisen odottajille, mene ja tiedä.

Mitäs muuta vielä minusta. Asun nyt pääkaupunkiseudulla ja nyt raskautumisen ja tulevan äippäloman kunniaksi palaan juurilleni kehä kolmosen ulkopuolelle. Tällä hetkellä on sellainen olo, että palaan tänne hälinään vielä pienen perheeni kanssa, sillä työni on sen verran, sanotaanko erikoista, että sitä ei voi tehdä ihan missä tahansa. Tai voi tietenkin, mutta täällä Stadissa pyörivät isommat pyörät ja tunnustan olevan melko kunnianhimoinen.

Mieheni on minua pari vuotta vanhempi, ihana tapaus Pohjanmaalta! Tapasimme aivan sattumalta viime kesänä ja se tuntui olevan vähän sellaista kliseistä rakkautta ensi silmäyksellä. En kerro kuinka tapasimme, koska sekin tuntuu niin rakkaalta ja intiimiltä salaisuudelta, vaikka onkin melkoinen tarina! ;) <3 Ja jotenkin homma meni vain niin, että rakastuimme toisiimme päätä pahkaa ja sitten helmikuun alussa hihittelimme peiton alla kahden positiivisen raskaustestin kanssa. Tämä ei siis ole tekemällä tehty vauva, vaan yllärilahja, molemmille todella mieluinen sellainen. Molemmat meistä ylipäätään uskoo, että vauvoja ei tehdä, vaan niitä saadaan.

Ehkä on kerrottava myös blogin nimestä sen verran, että toiset hehkuvat raskausajan onnea ja odottavat vatsan kasvua. Vaan en minä. Jotenkin tuo vatsakumpu on ihana, mutta se häiritsee pukeutumista, sehän on sanomattakin selvää. Lisäksi tuo entuudestaan leveä ahteri ja lantio on leventynyt entisestään. Plussaa putoilee tällä hetkellä vain suurentuneesta kuppikoosta. :) Äitiysvaatteet ovat mielestäni aivan järkyttäviä!!!! Mietin niitä sovittaessa, että ketä ihmettä ne oikein pukevat ja imartelevat... Olen siis aivan normaalikokoinen (ennen raskautta 34-36 tai S) nainen, jolla on tosin vähän tuota perää. Vaatteiden löytäminen tuntuu nykyään todella hankalalta ja shoppailusta on hävinnyt tyystin into ja ilo. No okei, laitoin eilen HenkkaMaukalle tilauksen vetämään, mutta jotenkin sitäkin pakettia odotan valmiiksi kyynisenä ja masentuneena.

Toiset kertovat, että hiukset voivat raskausaikana todella hyvin. En oikein voi tätäkään allekirjoittaa. Tuntuu, että omasta kuontalosta tukka putoilee ja ajatus pidennyksistä luopumisesta tuntuu aina vain vaikeammalta... Puhumattakaan näistä liuskottelevista töppökynsistä! Teen itse, ihan harrastusmielessä, lähinnä itselleni rakennekynsiä ja päätin lopettaa sen geelipölyn hengittämisen, joten on kynsistä taukoa ja sen kyllä huomaa. Tässä siis pohjaa blogin nimelle... :)

Vauva on potkinut muutaman kerran tätä kirjoitellessani. Tuntuu niin hassulta! :) Tosin vähän jaksan äimistellä, että kenellä ne ekat liikkeet ovat muka muistuttaneet kalanhännän hipaisua tai pienen perhosen siiven kosketusta??! Mulla nimittäin potkut tuntuivat kyllä ihan hennoilta potkuilta. Tai oikeastaan tökkäisyiltä. Lisäksi on muutaman kerran tuntunut sellaisia muljahduksia, mitä lienee vauva vatsassa oikein touhuaa. :)

Nyt ansaitusti Salkkareita, kun tää eka kirjoituskoitos on ohi!

Nina