Meidän vappu.

Me vietimme vappua rennosti lasten kanssa, vaikka jääkaapissa olisi ollut erittäin hyvin jäähdytetty kuohari (ollut siellä uudesta vuodesta asti... :D). Vappupäivänä söimme vappubrunssia isovanhempien, eli minun vanhempieni kanssa, jonka jälkeen lähdettiin koko porukka vapputorille ostamaan vappupalloja ja syömään hattaraa sekä lettuja.

Sää suosi turkulaisia ja Turun toreilla oli huisin kiva keli juoda muun muassa torisumpit. Aurinko paisteli silloin tällöin ja tuulikaan ei juuri haitannut, sillä se oli kohtalaisen lämmin. Tai sitten pukeutuminen meni kerrankin nappiin... ;)



Vaikka vappuna olisi ihan kiva istua ulkosalla piknikillä myös ystävien kesken ja juoda muutama lasi (pullo?) kuohujuomaa, on lastenkin kanssa juhlapäivät mukavia viettää. <3

Mites teidän vappu, lasten kanssa vai kuohujuoman kanssa? :)


Nina

Mitä tänään ruuaksi?

Minun piti julkaista tämä postaus jo eilen, mutta unohdin. Syy on kuitenkin hyvä: tuli ilmoitus, että postissa odottaa paketti ja lisäksi soitin lähimpään HenkkaMaukkaan kyselläkseni erästä tiikerilippistä oikeassa koossa. Ja siellähän se löytyi, yksi kappale jäljellä juuri meidän koossa!

Siinä kuulkaa jäi blogihommat siihen, kun tämä mama hyppäsi pirssiin heti, kun pienin oli sängyssä nukkumassa ja isompi vietti satuhetkeä tyytyväisenä iPad kädessään. Meillä siis Ukkokulta tekee etänä töitä, joten lapset eivät jääneet kotiin yksin... ;)

Hain Postista Gugguun paketin, joka sisälsi oikein kesäisiä juttuja messualesta. Henkkamaukasta nappasin tiikerilipan lisäksi myös arskat ja "olkihatun" Kloppiselle. KappAhlista ostin seepraleo-leggarit, mutta nyt en ole kuitenkaan ihan varma, että tykkäänkö näistä vai en... Narulla ne nyt kuitenkin pestynä roikkuvat, joten ehkäpä testaan tämän tykkäämiscasen pukemalla ne lapselle ensin päälle. Postilaatikosta löytyi puolestaan käytettynä ostamani Gugguun tummanharmaa hihaton. Kyllä tällaiset päivät ovat sitten mukavia! <3

Huvittuneena tsiikailin eilen lasten kesävaatevalikoimaa. Sehän on... öööh, valmis? Teeppareita, hihattomia, shortseja, lippiksiä. Kaikkea löytyy. Ostoslistalla on enää vain sandaalit Kloppiselle. Sitten se on siinä ja alankin parin kuukauden päästä hamstraamaan jo talvivaatetta?

No, se alkuperäinen juttu, mitä eilen lähdin kirjoittamaan, koski kuitenkin ruokalistan laatimista. Kuulostaa koulun keittäjä -leikiltä, mutta minusta se helpottaa arkea ihan vietävästi! Tai ennen kuin aloin näitä listoja raapustaa, olin joka aamupäivä jääkaapin rivassa kiinni ja mietin kuumeisesti, mitä tänään tekisin ruuaksi. Nykyään mietin viikon kauppaostokset sekä ruuat etukäteen, ja kotiin päästyämme tsiikaan esimerkiksi lihojen päiväykset ja niiden pohjalta kirjoitan ruokalistaa, että mitä milloinkin ruuaksi. Osa lihoista päätyy toki aina pakkaseen. Ruokalistaa kirjoitellessa yritän miettiä myös vaihtelevuutta, ettei kauhean samantyyppisiä ruokia olisi peräkkäin. Näinkin pieni ele on helpottanut yllättävänkin paljon arkea. Tiedän jääkaapin oven muistilappusta vilkaisemalla heti aamusta, että mitä ruokaa alan tänään väsätä ja paljonko se lohkaisee aikaa aamupäivästä = mitä muuta ehdin tehdä kuin kokata.

Eilen oli ruuaksi ihan superhelppoa ruokaa, eli uunilohta kasvisperunapedillä. Ensin vain lohen pala pellille, päälle mausteita (merisuola, pippuri, tilli), sitten kylkeen kuorittuja perunoita (noin puolikkaita, riippuen perunan koosta) sekä pakastevihanneksia. Päälle vielä ripsaus merisuolaa ja ruokakermaa noin 5-6 dl. Ja eikun uuniin 200 asteeseen noin tunniksi. Helppoa ja tosi hyvää.

Kirjoitatteko te ruokalistoja? :)


Nina

Lapsimessu-fiiliksiä ja loistavia kuhafileitä.

Olen ihan unohtanut hehkuttaa täällä viime viikonlopun lapsimessuja. Ne ovat niin kiva tapahtuma! Niin äideille kuin lapsillekin. Tai itse en voisi kuvitellakaan, että lähtisin sinne ilman lapsia, vaikka kuinka saisin shoppailla yksin kaikessa rauhassa - ne ovat kuitenkin lapsimessut ja lapsille on huisin paljon kaikkea kivaa nähtävää sekä koettavaa.

Jäpikkä oli onnesta soikea kaikista hahmoista ja halasi heitä onnensa kukkuloilla. Tietenkään ainuttakaan kuvaa näistä hetkistä ei ole, sillä minä vain seurasin lapsen aitoa iloa häkeltyneenä <3 Kloppinen sen sijaan aristeli hahmoja eikä halunnut mennä halimaan, mutta vilkutteli heille kyllä turvallisen välimatkan takaa. ;) Ukki antoi pojille hieman rahaa, joten annoin heidän vapaasti valita yhdet lelut, ottamatta itse siihen valintaan lainkaan kantaa. Pojat päätyivät 100 % kierrätysmuovista tehtyihin (äidin pojat.) sukellusveneisiin, molemmat. Eipä tule riitaa. Tai niinhän sitä luulla saattaisi.

Minäkin shoppailin pojille muutamia juttuja. Gugguun osastolta mukaan tarttui Jäpikälle trikoopaita ja leggarit sekä kummitytölle toppi. Punavuoren peikon osastolta ihanat Rodinin ship ahoi -teepat hyvällä messualella - näitä paitoja olin himoinnut muutenkin kesäksi. Lisäksi ostin Viljamin Puodin panda-julisteen, mehujehut sekä hauskan kypärän Jäpikälle pyöräilyharjoituksia varten.

Ostokset ovat päässeet jo kovaan käyttöön - rakastan Gugguun trikoovaatteiden pehmeyttä! <3

Poikien leikkihuoneen stailauskin edistyy uuden panda-julisteen myötä. Minttu/turkoosi/mikäliesininenväri innosti ostamaan turkoosia myös pompomeihin - nämä löytyivät Ikeasta.

Lähes valmis kokonaisuus, johon olen lähes tyytyväinen:

Tänään muuten alkoivat messualet Gugguun verkkokaupassa, joten sinne kaikki yhdes koos. Tai no, minähän kävin siellä jo ostoksilla - kesken ruuanlaiton! :D

Mutta leivitetyt kuhafileet eivät kärtsänneet, vaikka keskittyminen herpaantui välillä jonnekin ihan muualle... Päinvastoin, lounashan onnistui aivan loistavasti! Multitasking-mutsi. ;) Ohje tähän on hyvin yksinkertainen: itse pyöritin kuhafileet ensin yhdessä munassa ja sen jälkeen jauhoseoksessa, jossa oli 1 dl korppujauhoja, 0,5 dl vehnäjauhoja, 1,5 tl merisuolaa ja mukava ripaus sitruunapippuria. Suolaa olisi voinut ehkä laittaa vähän vähemmänkin, mutta voi pojat - kyllä nämä maistuivat mahtavalta! :)

 

Olenko ainoa, joka vain ihmettelee, kun viikot vierivät kauheeta vauhtia...


Nina

Köh!

Terveisiä vaan sairastuvalta!

Valoa alkaa onneksi näkyä jo tunnelin päässä (vai onko se juna?), mutta kyllä on mennyt tämä viikko aika lailla kanveesissa... On pukannut kuumetta, yskää ja räkää. Jälkimmäistä pukkaa edelleen vähän kaikilta, eniten vielä kuitenkin pojilta. Emme ole tehneet mitään muuta kuin maanneet kotona. Ihanainen kevätaurinko on kutsunut meitä ulos, mutta eih, me olemme sairastaneet. Ukkokulta on käynyt sen verran ulkona, että hän kertoi jonkun otuksen järsineen lumiukkomme porkkananenää. Luminen kaiffari kun on kuulemma sulanut aika lailla tunnistamattomaksi läjäksi ja nenästä on tullut maassa petojäniseläinten vapaata riistaa.

Olen koittanut nyt kipeänä varsinkin syödä paljon kaikkea terveellistä, että kanttura kroppa saisi hyviä aineksia itsensä paranteluun. Ja liekö toiveajattelua, mutta tuntuu, että flunssa taittui ehkä sen vuoksi niin nopeasti ja helposti poiskin. Ilman mitään raivostuttavia, viikkoja kestäviä jälkitauteja. Koputan nyt varuiksi päähän...

Keksin tässä myös aivan killerin konstin, jolla saada pojat juomaan smoothieita. He ovat nimittäin joka kerta vain tuumineet, että yök. Laitoin lasiin pillin. Pillin. Siinä se. Johan upposi.

Lisäksi ehkä vähän juksasin, että tää on vähän niinku jäätelöö, sillä seassa oli kuitenkin jäisiä marjoja. 

Joka päivä olen yrittänyt syödä mahdollisimman paljon salaattia, vihanneksia, hedelmiä ja marjoja. Olen ihan huikean ylpeän itsestäni, sillä terveellisten juttujen syöminen tuntuu olevan jo nyt ns. itsestäänselvyys. Hyvä minä!

Eräskin lounas.

No, ehdittiin me tässä niistämisen lomassa sovittaa uusia Gugguun huppareitakin. Voi taivas, että ne ovat herkulliset väriset luonnossa! <3 Sain tässä fiksaation toisestakin värikombosta, jota lähdinkin jo rahoittamaan myymällä kohta pieneksi jääviä Gugguita pois. :)

Tässä postauksessa ei ollut päätä eikä häntää. :D Laitetaan se lentsun ja perjantain piikkiin.

Toivottavasti palataan ensi viikolla uudella draivilla kehään, viikonloppuja!


Nina

Vähäsanainen.

Se olen ollut tällä viikolla. Päällimmäiseksi siksi, että otsassa on kasvanut vallattoman kokoinen kärpässieni. Meillä nimittäin hajosi auto. Eikä siinäkään vielä kaikki, se hajosi satojen kilsojen päähän kotiamme. Viikonloppureissumme Ukkokullan kanssa sai siis aivan uudenlaisen twistin miettiessämme, että 1) miten helvetissä pääsemme kotiin ja 2) miten helvetissä saamme haettua lapset kotiin. Säästöt ovat huvenneet siis ärsyttävästi autoremonttiin ja vuokra-autoon. Jälkimmäinen maksoi meille yli 300 euroa - voi kun auto olisi hajonnut kotikaupunkimme liepeille, niin olisimme säästäneet edes tämän...

No, se siitä. Olen minä tällä viikolla tehnyt jotain muutakin kuin heittänyt kirveet kaivoon.

Olen tehnyt poikien kanssa lumiukon:

Olen kadehtinut Kollin helppoa elämää. Se vaan on ja se on kaikkien mielestä ylisöpöä. Kokeilepa itte samaa - makaa päivä sohvalla tekemättä mitään. Ei oo muuten kenenkään mielestä edes söpöä.

Olen imenyt energiaa auringosta, tuosta ihanaisesta valoilmiöstä, sekä syömällä terveellisiä juttuja. 



Laittanut eteiseen maton, ihastellut sen luomaa valoisuutta pimeässä tilassa ja ihmetellyt miten Kolli voi saada maton kanssa sellaiset seköpääraivarit aikaiseksi. Kissan leikiksikin sitä kai kutsutaan... Onneksi matto ei maksanut kuin 34,90 € Hobby Hallissa, joten leikki puolestani jatkukoon.

Lisäksi tilasin ihanan Gugguun uutuuksia, aika hillitysti tosin, kiitos autoremontin. Pojat saivat mintut hupparit mustilla vetoketjuilla ja Kloppinen lisäksi myös mustat collegeshortsit beigellä narulla. Olen muuten ihan ihastunut näihin shortseihin ja niitä aionkin tilata ehdottomasti lisää, kunhan rahatilanne antaa periksi. <3

Gugguun suosio sen kun kasvaa. Mallisto julkaistiin klo 12 ja itse tein tilaukseni kutakuinkin juurikin silloin. Sain mitä halusin, mutta klo 12.19 varastosaldot näyttivät jo tältä:

 

Aika mahotonta!

Onneksi viikonloppu on aivan käsillä.

Kuulemisiin <3

Nina

Kalapäivä

Kalaa pitäisi syödä vähintään kerta viikkoon, mutta meille se ei ole aivan yksinkertainen juttu. Minä en ole lapsena voinut sietää kalaa eikä sitä oikein koskaan kotonakaan ollut tarjolla. En oppinut siis kotoa kalansyöntiä ja vielä vähemmän opin suvun salaisia kalareseptejä. Ukkokullalla tilanne on samantyylinen: kalaa kyllä syötiin, mutta ilmeisesti reseptit eivät olleet niitä hekumallisimpia, sillä jotkut ruuat, kuten vaikkapa kalakeitto, aiheuttavat lähes traumaattisen reaktion - "ei kiitos".

Näin ollen meidän kalansyönti on melkoisen yksitoikkoista. Niin yksitoikkoista, että välillä on kuukausia, kun kertakaikkiaan kalaa ei vain pysty syömään. Uunilohi tulee korvista ulos. Kuha maistuisi aina, mutta se on sen verran hintavaa hupia, että pärse ei sitä joka viikko kestä. Sitten on ne pakastealtaan "kalat" eli kalapuikot ja sen semmoiset. Mutta jotenkin niitä ei alitajunta oikein kaloiksi miellä. ;)

Eli mitä sanotte, jos minä paljastan teille meidän kala"reseptit" ja vinkit, ja sitten te paljastatte omanne minulle?

No niin. Kuten sanottua, meillä syödään useimmiten uunilohta. Jotta homma ei olisi niin puuduttavaa, lohta voi syödä myös medaljongina - kalahan on heti tyystin erilaista, jos se näyttää erilaiselta? ;) Minä maustan kalan yleensä vain merisuolalla, pippurilla ja kuivatulla tillillä. Lohen kaveriksi sopii perinteisesti perunamuusi ja keitetty parsakaali.

Parsakaali on parasta (itseasiassa niin hyvää, että Jäpikkä VARASTAA minun lautaselta!), kun sen keittää kasvisfondivedessä. Aivan tai-vaal-lis-ta. Ja se makukombo lohen kanssa on ihan huikea, eli jos et ole ennen tätä kokeillut, niin kokeile nyt!

Viime aikoina olen "huijannut" pienempää miesväkeä tekemällä perunakukkakaalimuusia. On huvittavaa, että jos sanon sen olevan kukkakaalia, Kloppinen ei takuulla sitä syö. Ei edes maista. Mutta nyt, autuaan tietämättömänä, syö joka kerta kaiken "perunamuusin". Enkä ihmettele, maku on aivan erilainen, kun seassa on kukkakaalia. <3

Joskus tulee herkuteltua savulohella. Se ei kaipaa kylkeensä kuin salaattia (ja sitä parsakaalia) ja homma pelittää. Tosin tällainen salaattiverska ei uppoa kehenkään muuhun kuin minuun.

Siinäpä ne, meidän köökissä valmistuvat kalaruuat.

Joten pallo teille: mitä kalaruokia teillä tehdään? Vinkkejä? Reseptejä?

PLIIS!


Nina

Tiukkapipon terveiset!

Tunnustan ja tiedostan, että olen monessa asiassa aivan liian ehdoton ja aivan liian tiukkis. Joku on sen täällä blogissanikin kerran huomannut ja kommentoi, että löysää sitä pantaa. :D Terveisiä sille anonyymille: olen yrittänyt kovasti.

Aivan erityisen nihilisti olen lasteni syömisten suhteen. Se johtunee monesta asiasta: kiinnostuksestani puhdasta, terveellistä ruokaa kohtaan ja toisaalta myös oma lapsuus, jossa oma äiti ei todellakaan ollut mikään pullantuoksuinen kodinhengetär. Sitä en kyllä ole minäkään, mutta oma äitini vihasi (ja vihaa edelleen) ruuanlaittoa eikä hän suoraan sanoen ollut (eikä ole vieläkään) siinä kovin hyvä. Minä, 26 vuotta äitiäni nuorempi nainen, osaan esimerkiksi keittää paremmin sekä riisit että perunat. En ole lapsuudestani katkera, mutta Saarioisten roiskeläpillä eläminen on jättänyt luonnollisesti minuun jälkensä. Se näkyy sillä tavalla, että arvostan ja rakastan aivan tavallista kotiruokaa. Ihan tavallinen lihakastike on suurta herkkua, sillä sellaista ei omassa lapsuudessa ruokapöydässä koskaan ollut.

Minulle on siis näistä syistä todella tärkeää, että lapseni syövät ravitsevaa, monipuolista ITSETEHTYÄ kotiruokaa. Valmisruuat ovat asia, joita vältän kutakuinkin viimeiseen asti. Voitte kuvitella, että asenteeni pikaruokaa kohtaan on kahta tiukempi...

 

Meillä pojat saivat viikonloppuna Kollin kotiinsaapumisen kunniaksi hampurilaisateriat. Vaikka kyseessä oli poikien kolmas pikamättöhampurilaissetti, tunsin siitäkin lievää morkkista. Naurettavaa, eikö? Kolmas ateria, haloo. Tiedän pieniä lapsia, jotka syövät kaiken maailman herkkuruokaa paljon useammin. Miksi minun siis pitää morkkistella?

En vain mahda itselleni mitään: hampurilainen pienissä käsissä on jollain tavalla silmissäni irvokas näky.

Meillä poikien ruokailutottumukset ovat erittäin hyvällä tolalla: he syövät hedelmiä ja erityisesti Jäpikkä myös vihanneksia, he juovat janoonsa vettä ja esimerkiksi kaupassa he eivät tunnista muita herkkuja kuin suolakeksipaketin (niitä nääs juusto-himoisen nihilistimutsin kaapissa aika usein on...). He kyllä tykkäävät herkuista, totta kai, ja mielelläni heille jotain hyvää joskus annankin. Mutta pääosin syömiset ovat hyvin järkeviä. Morkkistelu on siis niin turhaa kuin vain olla ja voi.

Can't help myself.

Muita nihilistejä?


Nina

Lisää heviä!

Pakko vähän kehaista tässä itseään: olen onnistunut viime aikoina lisäämään ruokavaliooni entistä enemmän hevi-osaston antimia. Lisäksi olen latkinut ahkeraan vettä. Näiden tekijöiden ansiosta olen voinut jotenkin todella hyvin: ei turvota ollenkaan, vaikka en ole karsinut muuten hiilareita millään tavalla. Ja virtaa riittää!

Olen laittanut aina pojille välipalaksi hedelmiä, mutta itse olen useimmiten tyytynyt vain kahvikupposeen (ja ehkä johonkin suklaapalaan). Nyt olen viime viikot tehnyt itselleni kutakuinkin saman välipalan, samalla vaivalla. Ei siis kovin vaikeaa syödä terveellisemmin itsekin. ;)

Marjojen syöntiä olen lisännyt tekemällä itselleni iltapalaksi kaurapuuroa jäisten marjojen kera. NAM! <3 Muuten tunnustan olevani aika huono pakastemarjojen syöjä, ne eivät puuron lisäksi uppoa kuin siinä perinteisessä smoothiessa... Mutta tuoreena taas... Ollapa kesä. 

Salaattia yritän tehdä niin usein kuin vain suinkin ehdin ja jaksan. Yritän tehdä muitakin kasvisvihannes-lisukkeita, kuten sitä perinteistä keitettyä parsakaalia, kukkakaalia tai porkkanaa.

Olen huomannut, että kun pesee (tai "kylvettää" jääkylmässä vedessä niin kuin minä tapaan tehdä) koko salaatin ja laittaa osan salaatinlehdistä jääkaappiin rasiaan, tulee niitä todella helposti lisättyä myös voikkuleiville. En tiedä olenko ihan koomisen laiska, mutta jos salaatinlehdet eivät ole valmiiksi pestyjä, niin minä en tule niitä leivälle laittaneeksi...

Salaatteihin saa kivaa vaihtelua lisäämällä tuoreita yrttejä. Minä ostin viimeksi ruukun basilikaa (yksi ehdoton lempiyrttini!) ja käytin lehdet ihan perusvihreään salaattiin sekä spaghettiateriaan ja avokadoleiville.

Siinä muutamia "vinkkejä", joilla saa lisättyä vihreitä ja värikkäitä juttuja ruokavalioon. 

Nyt toivotan teille ihanaa viikonloppua, tosin palaan vielä huomenna eetteriin yhden pienen jutun kanssa... ;)

Nina

Ps. Sitä kesää oikeesti odotellessa - eilen hain VIHDOIN pakettini postista, joka seilasi siellä, täällä ja vähän tuolla. Paketti sisälsi kaksi huisin makeaa lippistä pojille. :)

Joulun jälkeistä elämää.

Joulu oli ja meni. Mööh. Jokaisen joulun jälkeen minulle iskee lievä haikeus. Miksei joulu voi kestää kauemmin? :D Kuten jo todettua, olen aika jouluihminen. Rakastan sitä tunnelmaa, jota omien lasten läsnäolo vain parantaa ja korostaa. Rakastan jouluruokia (laatikot, ah! <3) ja rentoa yhdessäoloa rakkaiden ihmisten kanssa. Rakastan sitä kiireettömyyttä. Tunnustan: rakastan joulua.

Joulun jälkeen jatkuu taas perushuttu arki. Tylsää, puuduttavaa. Ei mitään, mitä odottaa. Joka vuosi sama juttu: kun muut masistelevat syksyisin, niin minä masistelen joulun jälkeen alkuvuoden. Silloin ei ole mitään. Ei yhtään mitään.

Kohtalonsisaria siellä puolella ruutua?

Enpä sitten ehtinyt bloginkaan ääreen ennen joulua. Kaikki ei taas nähkääs mennyt aivan niin kuin alunperin suunnittelin. Käväisimme ennen joulua tosiaan pienellä reissulla ja vielä viime tinkaan ennen lähtöä minä säntäsin hammaslääkärin päivystykseen poistattamaan viisuria, joka alkoi vaivata päivä päivältä enemmän. Ajattelin pelastavani sekä reissun että joulun hammassäryltä. No, hammaslääkäri nappasikin viisureita lopulta kaksin kappalein pois. Viimeinen viikko ja pari päivää päälle ovat menneet siis särkylääkkeitä napsiessa. Antibioottikuurikaan ei heti ensiyrittämällä purrut, joten sain eilen hakea apteekista toisen. Nyt kaikki raajat koukussa toivon, että turvotus ja kolotus pikkuhiljaa helpottaisivat...

No, hammasvaivoista huolimatta meillä oli todella ihana joulu. Ensimmäinen laatuaan omassa, tunnelmallisessa kodissamme. <3

Vietimme joulunpyhät vain kotonamme oman perheen kesken. Jouluaattona minun vanhemmat tulivat meille. Kävimme omassa pihasaunassa joulusaunassa ja Joulupukkikin ehti muorineen tulla kylään. Jänskäsimme Ukkokullan kanssa, että mitä pojat mahtavat moisesta ilmestyksestä tuumia, mutta eiväthän he olleet oikein moksiskaan. Kloppinen ensin vähän arasteli, mutta pieni ujostelu hävisi todella nopeasti ja pojat kävivät muun muassa hakemassa itse lahjansa Joulupukilta. Ja muistivatpa oikein kiittääkin. Jäpikkä halusi myös laulaa Joulupukille, ihan yksin, joten ilmoille kajahti mitä suloisin versio "Joulupuu on rakennettu" -veisusta. Oli siinä äidillä itkussa pidättelemistä - miten tuo pieni VOI olla niin hellyttävä! <3

Kun ei tarvinnut säntäillä paikasta toiseen, sai oikeasti vain rentoutua kotona. Pojat leikkivät, pelasivat ja touhusivat. Televisio oli poikkeuksellisesti päällä aamusta iltahämärään.

 

Joululahjoja tuli taas hirvittävä kasa, mutta kovin mieluisia ovat kaikki olleet. Huikein juttu taisi olla Stigan rattikelkat, joilla lasketeltiinkin jo tukka putkella mäkeä alas Mummolassa. Ihanaa, että eteläänkin tuli juuri jouluksi lunta!

Minä pyysin oikeastaan vain yhtä asiaa: Riviera Maisonin leipälaatikkoa ja se toive myös toteutui. Puspus vaan Ukkokulta, mikäli tänne joskus eksyt <3

Lisäksi sain sähköhammasharjan, viinilaseja ja lahjakortin erääseen rakastamaani sisustuskauppaan... ;) Ukkokulta sen sijaan sai joululahjaksi minulta lahjakortin EMP:lle ja Gugguun oranssit collegehousut - ja oli muuten tyytyväinen mies. Minä siinä päätin, että kevään mallistosta omat Gugguunsa saa myös äiti!

Eilen kävimme Ukkokullan kanssa vielä kaksin leffassa. Se oli ikään kuin viimeinen joululomajuttu. Tänään on sitten palattu sorvin ääreen. Ja olen jättänyt ne jouluruuatkin jo rauhaan. Kyllä - voisin vieläkin syödä yhden päivän lanttulaatikkoa. Olen varmaan hullu? :D Kaikki muut taloudessamme ovat kuitenkin laatikoista toista mieltä, joten hemmottelin miesväkeäni lihapullilla ja tuoreella salaatilla.

Sellaista meillä, mites teillä: miten joulu meni ja mikä oli joululahjoista paras? :)


Nina

Avokadoa aloittelijoille.

Minä olen ollut aina ihan toivottoman huono syömään avokadoja. Joo, tiedän - ne ovat superterveellisiä. Mutta kun ei. Meikämannekiinin suuhun ne ovat aina silti maistuneet karseilta. Se tuhti rasvaisuus. Yäk. Oksettavaa.

En ole silti antanut periksi, vaan olen kuitenkin yrittänyt tottua avokadon makuun. Totutella pikkuhiljaa. Kunnes eilen löysin makukombon ja juuri minulle sopivan käyttötavan avokadolle. Jos sinäkin olet yhtä surkimus ja aloittelija avokadojen kanssa, niin testaapa tätä!

Avokadoa leivällä. Ruisleivällä. Päällä hieman voita, sitten lusikoit avokadoa päälle. Ripaus suolaa ja mustapippuria. Kruunaa voikkari basilikan lehdillä. Oli loistavan hyvää. <3

Maistuuko avokado teille? Miten te syötte avokadoa? Vinkit jakoon keltanokalle!

Viikonloppuja <3


Nina

Joulunmakuisia juureksia

Minulla on nyt käynnissä operaatio syö enemmän kasviksia-vihanneksia-juureksia-mitä-ne-ny-o-ku-maassa/mullassa/puussa-kasvaa. Toistaiseksi projekti pyörii onnistuneena käynnissä ja yritän vimmaisesti löytää uusia makuja sekä reseptejä. Yksi aivan liian helppo idea on kuitenkin unohtunut kaiken hifistelyn keskellä: uunivihannekset.

Kokkasin niitä viikonloppuna kinkkurullan lisukkeeksi, sillä vietimme perheen kesken perinteisiä pikkujoulujamme. Uunipataan päätyi satokauden herkullisia, edullisia ja kotimaisia juureksia yrttien kera. Uunivihannekset maistuivat aivan taivaallisen hyviltä. Uuni tekee vihanneksille jotain aivan fantastista... <3 Koska makuelämys sopii loistavasti näin joulun alle syötäväksi jo pelkästään satokautensa puolesta, laitetaanpa resepti jakoon täälläkin.

Kuori/paloittele/lohko/laita uunipataan:
<3 perunoita
<3 porkkanoita
<3 lanttua
<3 punajuuria
<3 punasipulia
<3 valkosipulia

Mausta laittamalla sekaan:
<3 oliiviöljyä
<3 suolaa
<3 mustapippuria
<3 oreganoa
<3 persiljaa
<3 rakuunaa
<3 rosmariinia

Sekoita kunnolla ja lykkää uunin perukoille n. 45-60 minuutiksi (kypsymisaika vaihtelee vihannesten koon mukaan) 200 asteeseen.

Onneksi ostettiin juureksia isot säkit - tein näitä tänäänkin karjalanpaistin kaveriksi. Punajuuri sopii muuten aivan uskomattoman hyvin lihan kaveriksi. Kannattaa kokeilla!

Viikonloppuna laitoimme kotiin vähän jo joulun tuntua ja voin kertoa, että sitä hetkeä olin odottanut. Omakotitalo aivan huusi pimenevinä iltoina sitä ihanaa, joulukoristeiden tuomaa tunnelmaa. <3 Muutaman pienen koristeen ajattelin vielä ostaa, jos vain hilut suinkin riittävät muiden jouluostosten lisäksi. Joulukuusi saa vielä hetken odottaa vuoroaan. :)

 

Meillä päivittäin kurkitaan myös joulutonttuja. Äiti ja isi kun muistavat ahkerasti muistuttaa lapsia, että siellä ne tontut vilkuilevat tiuhaan tarkkailemassa pikkumuistivihkojensa kanssa, että miten perheen lapset käyttäytyvät... Kröhöm.

Nina