Se on shoppailu, mikä piristää!

Päätin lähteä eilen shoppailemaan yksin, pitkästä aikaa. Se on aivan superihana tapa irtautua hetkeksi arjesta ja antaa katseen vain vaeltaa kaikessa ihanassa... Aijai.

Ikävä kyllä näitä shoppailuhetkiä ei voi ujuttaa aivan joka viikkoon, sillä useimmiten jotain tarttuu myös haaviin ja valuutta vaihtaa omistajaa. Tällä kertaa päädyin ostamaan kaikkea yksinkertaista ja tarpeellista vaatetta, vain itselleni, sillä muuten tulee osteltua lähinnä vain lapsille. Lisäksi pyörähdin Loviisan Aitassa. Sieltä mukaan lähti Riviera Maisonin Kids-naulakko, jota tosin sieltä pääasiassa lähdinkin ostamaan. Täytyyhän lasten kuraisilla ulkovaatteilla olla arvoisensa naulakko.

Parin tunnin reissu teki äärimmäisen gutaa ja palasin entistä ehompana takaisin. Ja arvatkaa mitä, en harhaillut suru puserossa kertaakaan vauvanvaateosastoilla, vaan oikeasti ostin vaatteita itselleni sillä mentaliteetilla, että hittojee, nämähän mahtuvat minulle vielä parin kuukauden päästä! Kerran vilkaisin yhtä pientä vaatetta, mutta sitäkin katsoin tyyliin, onpa kiva, tällaisen voisin joskus ostaa. Ja that's it. Ei surkuttelua, ei niiskuttelua, vaan järkiperäistä ja positiivista ajattelua. Satsaamista minuun itseeni, siis tärkeimpään mahdolliseen kohteeseen.

Pahin alakulo, tai oikeastaan koko alakulo, on aika lailla jo tiessään. Nyt kävi näin, vauvaa ei tulekaan, mutta se ei kaada maailmaa ja olen asian kanssa sinut. Varmasti, jos oikein keskenmenoa miettisin ja puntaroisin, saisin aikaan loputtoman surkuttelukierteen. Olen kuitenkin päättänyt olla positiivinen, keskittyä kaikkeen hyvään, uskoa kaikkeen hyvään, olla toiveikas. Elämäni on näinkin oikein hyvä ja tunnen suurta onnea kaikesta, mitä minulla jo on. <3

Esimerkiksi sekin, etten joudukaan olemaan selvinpäin ystäväni tulevissa yllätysbileissä, voi olla piristävää. Paikalla on paljon vanhoja kavereita ja on aivan mahtavaa voida juhlia heidän kanssaan pit-käs-tä aikaa. Kunnolla. Ei sillä ettäkö raskaana ollessa se olisi ollut jotenkin merkittävästi kurjempaa, mutta kamoon, let's face the facts: humalaisia jaksaa huomattavasti paremmin itsekin humaltuneena. Lisäksi sitä jaksaa valvoa yli kympin uutisten. Voi syödä mitä vaan. Voi juoda mitä vaan - VIRN. Eikä tarvii olla juoppokuski! Ha!

Että sellaisia selviytymiskeinoja ja positiivisuuspärähdyksiä meikämannekiinilla. Elämä voittaa. <3

Noin vakavasti ottaen olisi kyllä kiinnostavaa kuulla, onko jollain ruudun sielläpuolen kokemusta keskenmenosta? Miten te selvisitte? Pääsittekö yli helposti vai ottiko enemmän aikaa?

Rentouttavaa pääsiäistä teille!


Nina

Daydreaming

Useimmiten sitä tulee melkeinpä kuolattua vaatteita lapsille. Talvivaatetta, asustetta, välikautta, kenkää, ens kesän vaatetta - joojoo, ihan oikeasti olen jo muutaman asukokonaisuuden miettinyt pojille KESÄKSI! :D

Ennen kuin alatte allekirjoittamaan hullunpapereita, niin viikonloppuna kuolasin vaatetta ja asustetta minulle itselleni. Voitteko kuvitella?! Yksi lempimerkeistäni on River Island, jota mm. Nelly myy. Päätinkin pitkästä aikaa kerätä silmäpariani hiveleviä juttuja kollaaseihin. Mieleni tekisi uutta laukkua, uutta lompakkoa, uutta takkia, uutta huivia, uusia bootseja ja uutta kelloa. Ja oikeastaan paljon kaikkea muutakin...

Joulupukki, luethan tätä postausta, luethan?

Ja jos ois villi työpaikka, joka järkkäis villit pikkujoulut, niin tässähän se asu olis. Lisää vain pinkki huulipuna ja kynsilakka samassa sävyssä - ja eikun silirimpsis! Toisaalta voisin hengata kotona illan tässä asussa, kun Ukkokulta on omissa pikkujouluissaan... Kaiken nallekarkkien tasajaollisuuden nimessä - eikö minun kuulu saada tämä asukokonaisuus, jos Ukkokulta saa pikkujoulut?!

Kaikki kuvakollaasien kuvat lainattu Nellyn sivuilta.

 Ah, olisinpa hirrrrrveen rikas! ;)


Nina

Omaa aikaa, pitkästä aikaa.

Eilen otin ensimmäisen kerran noin neljään kuukauteen pienen oman hetken. Ajatelkaas, neljään kuukauteen! Ei ihme, jos hulluus on käynyt lähellä... Olen ollut jo kauan ahdistunut vaatekaappini sisällöstä, joten ei liene yllätys, että oma aika vietettiin laadukkaasti kauppakeskuksessa. Tarkoituksena oli shoppailla kerrankin vain minulle vaatteita, tällä kertaa kesä-sellaisia. Ja kyllä sieltä kaikkea kivaa löytyikin...

 

Miten se muuten meneekin niin, että lapsille tulee ostettua ja löydettyä ja itse jää ilman? Oikein kirosin tässä keväällä, kun mukuloiden kamppeet olivat vimpan päälle ja me Ukkokullan kanssa olimme ei-niin-kovin-edustavissa vaatteissa. Miten tähän ollaan tultu?! :D Ja ennen kaikkea - onhan teille muillekin käynyt samoin?!

Lapsille olen ostellut ihan mahdottomasti kaikkea kivaa viime aikoina ja olen kunnostautunut ostamaan eettisiä, ekologisia ja kotimaisia lastenvaatteita. No, se on pitkä juttu ja taitaa ansaita aivan oman postauksensa. Pointti oli kuitenkin se, että nytpä oli äidin vuoro. ;) Ja vielä mamma saa pinkit Converset - ne ostin itselleni lahjaksi tutkinnosta. Onnea minä ja sillai.

On ollut aivan ihanaa, kun on ollut niin hyvät kelit. Ja ihanaa, kun molemmat pojat ovat sen verran kasvaneet, että he ihan oikeasti nauttivat ulkonaolosta ja myös tekevät siellä jotain järkevää. Vielä viime talvena Jäpikkä istui vain hangessa suu väärinpäin eikä paksuilla tumpuillansa saanut mistään kiinni. Lisäksi kävely kengillä oli vielä vähän hankalaa. Oli tylsää isolla T:llä. Nyt sen sijaan juostaan jo pää kolmantena jalkana ja touhutaan koko ajan. Tylsyys on jäänyt muinaishistoriaan ja jotenkin itsestäkin on kivempi seisoskella pihalla, kun pojat touhuavat omiaan eikä jatkuvasti tarvitse keksiä jotain mitä tehdä. Sitä ehtii siis juoda vaikka kupin kahvia ja kuvata omia jalkojaan...?

Ulkoilusta loistava aasinsilta aurinkovoiteisiin. Olen keväällä ehtinyt lueskella jokusen jutun aurinkovoiteista (muun muassa tämän) ja olen suoraan sanoen ahdistunut kovasti niiden käyttämisestä. Tänä kesänä aurinkovoiteet onkin ostettu sitten luontaistuotekaupasta marketin sijaan ja kemikaalit ovat vaihtuneet luonnonmukaisempiin mineraaleihin. Tähän mennessä ollaan oltu todella tyytyväisiä näihin Lovean voiteisiin. Iho jää aluksi vähän valkoiseksi, mutta imeytyy nopeasti iholta kuitenkin pois. Tuoksukin on kiva ja lisäksi iho jää ihanan pehmeäksi - suosittelen siis!

Mitä aurinkovoiteita te käytätte ja mitä ajatuksia kemikaalit teissä herättävät?

Toivotan teille jo nyt aurinkoista viikonloppua, me lähdemme huomenna Ukkokullan kanssa kaksin juhlistamaan kaverin synttäreitä ja saamme lapsivapaan viikonlopun. Tarpeeseen tulee. 


Nina

Innokas rimpsallelähtijä sekä paras isänpäivälahja.

Muistelen huvittuneena aikaa ja ajattelutapaani, kun Kloppinen oli vauva. Jotkut kysyivät, että ahdistaako himassa olo - enkö kaipaa takaisin radalle, viihteelle, ulos yöhön kavereiden kanssa. Vastasin aina, että en todellakaan. Nautin kotonaolosta. Ajattelin, että juoksut on juostu ja nyt on lupa sammaloitua kotona koooooooko loppuelämä. Ihanaa, mitään muuta en kaipaakaan kuin olla vain vauva kainalossa!

Sitten tuli toinen raskaus. Toinen lapsi, Jäpikkä, toiseen kainaloon ja taas aika ihana vauva-aika. Sitten yhtäkkiä kaksi ihanantuoksuista vauvaa kasvoivat uhmakkaiksi ja vaativiksi pikkutaaperoiksi, jotka eivät nukukaan päivässä 20 tuntia. Elämä alkoikin olla hitusen raskaampaa eikä aina ihan niin kuin elokuvista. Paitsi ehkä kauhu-sellaisista.

Nykyään todella kaipaan päästä ulos. En ehkä baariin vetämään shotteja, mutta Ukkokullan kanssa voisin tehdä niinkin. Nykyään kaipaan aikaa Ukkokullan kanssa. Ja miksei kavereidenkin. Kaipaan päästä johonkin. Oli se sitten juhliin, baariin, leffaan tai ravinteliin. Tai edes kahville jonnekin. Mihin vain, missä on mahdollista kuulla toisen asia ilman, että vaahtosammuttimen kokoinen murunen rääkyy päälle. Kaipaan hetkiä, joita ei jaeta kenenkään muun kesken.

Vaikka parisuhteemme onkin ihan raiteillaan, kahdesta pienestä lapsesta huolimatta, uskon, että se pariskunnan oma aika on kullan arvoista. Se on sijoitus tulevaisuuteen - niinä hetkinä perheen perustuksista rakennetaan huomaamatta vieläkin vahvemmat. Sellaiset, että ne kestävät arjen kulumaa paremmin ja enemmän. Onnellinen parisuhde toimii puskurin lailla kaikkia vastoinkäymisiä vastaan.

Me uskallamme yleensä ottaa oma aikaa Ukkokullan kanssa, kun siltä tuntuu. Edelleen olemme aika mälsiä äiskiä ja iskiä, ja nautimme olla lasten kanssa, mutta sitten kun edessä on omaa aikaa ja juhlaa, niin siitä otetaan kaikki irti. Sellaista on luvassa tänä viikonloppuna, sillä tänään me lähdemme Ukkokullan kanssa pienelle reissulle juhlimaan kaverien häitä.

<3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 AH! <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3

Häitä varten kävin shoppailemassa itselleni mekon Vilasta ja villakangastakin Vero Modasta. Kyllä, tajusin ettei minulla ole mitään siistiä ja juhlavaa takkia, sillä olin myynyt vanhan villakangastakkini pois, kun kyllästyin sen malliin. Eikä se kyllä juuri haitannut, sillä tämä Vero Modasta löytynyt takki on I-H-A-N-A. <3

Juhlavaatteet asusteineen ovat siis hanskassa. Jollei huomioida sitä ärsyttävää tosiasiaa, ettei minulla ole oikein mitään juhlavia saapikkaita. Ja jotenkin uumoilen, ettei Ukkokulta oikein lämpene ajatukselle, että lähtisin vielä shoppailemaan uudet saapikkaatkin...

 

Ukkokullasta ja Visan vingahtelusta tulikin mieleeni mikäpä muukaan kuin isänpäivälahja. Ukkokulta saakin tänä vuonna melkoisen paketin, sillä sieltä paljastuu pehmeät flanellihousut ja sukat sekä aivan täydellinen Lumoava-merkin koru! Tämä Klaani-koru oli kertakaikkiaan pakko saada, sillä se oli niiiiiiiiiiiiiiin Ukkokullan näköinen. Lisäksi se minusta jotenkin nimineen ja tekstineen sopii isänpäivään. En muuten malta odottaa, että pääsen ojentamaan tämän lahjan Ukkokullalle.

 

 

Kuvat: lumoava.fi

Nyt pitää rientää pakkaamaan tavaroita meille ja tietysti pojille Mummolaan.

Mahtavaa viikonloppua ja ihanaa isänpäivää kaikille sellaisiksi hankkiutuneille! <3


Nina

Shoppailuvimma.

Mekon mietintä kaveripariskunnan häihin on päättynyt. Fiftari-mekko tuntui kuin tuntuikin lopulta niin naamiaisasulta, että se oli pakko jättää ostamatta, vaikka siinä jotain sangen kutkuttavaa onkin. Niinpä päädyin näihin kahteen nelly.comista. Ja ei, en ole vaihtamassa asua kesken toisten hääjuhlan, vaan tilasin molemmat kotiin sovitukseen ja palautan (toivottavasti) toisen. ;) Toivotaan siis, etteivät kauhuskenaarioni toteudu, että joko molemmat ovat aivan kamalia ja joudun aloittamaan mekon metsästyksen uudelleen, tai sitten molemmat ovat niin fantastisia, etten kerta kaikkiaan VOI luopua enää kummastakaan.

 

Tutkailin myös Nellyn laukkuvalikoimaa ja River Islandilta löytyi muutama laukku, joista toinen saattaisi sopia aika kivasti sinisen mekon kaveriksi. Ainut pikkiriikkinen miinus laukussa on kultaiset metalliosat - minulla kun ei taida olla ainuttakaan kultaista korua, kun olen jo vuosikausia ollut niin ihastunut Guessin hopeisiin. Eli mikäli sininen mekko on valinta ja tämä laukku myös, on ehkä lähdettävä koru-ostoksille. Kultasepänliikkeet saavat tosin pitää kultansa, sillä minun budjetillani lähden hankkimaan helyni joko H&M:n tai Gina Tricotin kulta-osastoilta... :)

Kenkäpolitiikka on vielä vaiheessa. Jossain kohtaa mietin, että voisinko laittaa omat hääkenkäni, etenkin kun ne sopisivat niin hyvin tuon sinisen mekon kanssa. Mietityttää, että ovatko ne liian morsmaikkumaiset. Plus että omat kenkäni kokivat meidän hääjuhlassa aika kovia, kun unohdin tosiaan vaihtaa ne satiinikengät pois, kun lähdimme kuvaamaan pellolle... Jep, pellolle. Suutarin arviota on ehkä käytävä kysymässä.

Tuli tehtyä myös yksi heräteostos: River Islandilta se toinen laukku. Tällainen tyylikäs, melko ajaton perusmusta veska uupui ja tähän ihastuin heti. Klik ostoskoriin vaan. Toivottavasti on livenäkin kiva.

Mekkojen ja laukkujen kuvat lainattu siis Nellyn sivulta.

Se perinteinen, joka syksyinen shoppailuvimma on nostanut taas päätänsä ja urakalla. Te, jotka olette jo jonkin aikaa minun touhujani seuranneet, tiesittekin, että joka elokuu olisin aivan valmista kauraa siirtymään syysvaatteisiin ja suorastaan toivon, etteivät helteet enää palaisi. Sori lomailijat!

Eilen aamulla muuten ihastuin sellaiseen vaatekappaleeseen, joka on minusta muiden päällä näyttänyt kivalta, mutta omaan ostoskoriin ne eivät ole olleet kertaakaan haaveissa. Kyseessä on kuviolliset housut. No, ensinnäkin jos takamus on kuin seitsemän leivän uuni, niin eipä sitä tee mieli enää enempää korostaa floristin oksennus -kuviolla. Mutta näissä housuissa on jotain sellaista, että ne ovat kummitelleet takaraivossa jo kaikki 24 tuntia:

Housut ovat Dieselin ja hintaa niillä on melko suolaiset 189 €. Auts auts auts. Tekisikö siitä huolimatta mieli tilata nämä ja maksaa joskus jotenkin jollain osamaksulla koroista viis? 

Mmmmhhh'mmm. <3

Näitä ihanuuksia saa Boozt-verkkokaupasta, mutta älkää te nyt tilatko kaikkia, että mullekin jää!

Hei jee, perjantai! Enää 10 tuntia jäljellä yksin poikien kanssa, wuhuu. Viikonloppuja!

Nina