maanantai 27. huhtikuuta 2015

Ison pojan sänky.

Perheemme kuopus, 2,5-vuotias Jäpikkä, siirtyi noin kuukauden päivät sitten isojen lasten sänkyyn ja pinnasänky siirtyi palasina varastotiloihin.


Tätä sängynvaihtoa olimme puolikauhuissamme Ukkokullan kanssa odottaneet. Että Jäpikkä siirtyisi sänkyyn nukkumaan, josta hän itse pääsisi pois. Jäpikkä on jollain tavalla enemmän tulta ja tappuraa kuin Kloppinen, ja tämän isommankin kanssa käytiin aikanaan aikamoinen vääntö aiheista: saako sängystä nousta pois ja mitä sängyssä nykyään oikein tehdään.

Kloppinen siirtyi 2-vuotiaana isojen lasten sänkyyn ja kutakuinkin siitä päivästä lähtien hän ei ole myöskään nukkunut enää päiväunia. Yritettiin kyllä, uskokaa pois. Mutta kun on yli kuukauden päivät istunut hermo pinteessä joka päivä pari tuntia toisen oven takana ja kuunnellut kuinka hän tekee kaikkea paitsi nukahtaa, ei sitä loputtomiin jaksa. Sainpa päätökselleni antaa parivuotiaan olla nukkumatta siunauksen myös neuvolanterkalta - jotkut parivuotiaat kun lopettavat, varsinkin kotihoidossa, päikkärien nukkumisen ja sillä sipuli. Ollaan huomattu joo.

Isoveljen sänky on muuten Ikealainen, ja näyttää nyt ehkä hivenen aneemiselta Jäpikän sängyn vieressä...



Vaikka Kloppisen päikkärittömyyden myötä päivistä katosi se rela parituntinen, kun molemmat lapset nukkuvat yhtäaikaa, tuli illoista taas inasen helpompia. Kloppinen oli iltaisin väsyneempi, joten hän jäi todella nätisti sänkyynsä nukkumaan nukahtaen heti. Ja näin on jatkunut aina tähän päivään saakka.

Päikkärien mahdollinen poisjäänti myös Jäpikän kohdalla jännitti, mutta näin ei tässä tapauksessa käynytkään. Ylipäätään olin maalaamieni kauhukuvien kera aivan hakoteillä. Tulisieluinen pieni kuopuksemme on nukkunut sängyssään erittäin hienosti ja hänpä nukkuu edelleen myös päiväuniakin. Toki Jäpikälle painotettiin uuden sängyn tullessa, että sängystä ei saa nousta pois, vaan sinne jäädään nukkumaan, joten sitä mantraa poika itsekin on hokenut aina nukkumaan mennessään. :D


Jäpikkä on noussut tasan kaksi kertaa pois sängystään ja on tippunut sängystään tasan nolla kertaa, joten sängynvaihto on sujunut erittäin hyvin. Paljon paremmin kuin mitä uskalsimme edes villeissä unissa odottaa.

Jäpikkä on ylpeä ja iloinen uudesta sängystään, joka on nimenomaan ISOJEN POIKIEN sänky. ;) Hänestä on mukavaa, kun hän saa mennä sänkyyn itse ja tulla sieltä myös herätessään itse pois. Uusi sänky toi tullessaan myös ISOJEN POIKIEN (;)) peiton ja ihan uusia pussilakanoita, samanlaisia kuin isoveljellä! Sänky muuten ei oikeastaan ole uusi, vaan se löytyi hyvään hintaan käytettynä Facebookin kirpparilta. Näin muuten samanlaisen sängyn Kodin1:ssä valkoisena, vinkvink vaan.

  

Kännykällä kuvaamisesta on tullut niin rutiinijuttu, että lähes kaikki kuvat napsittua sillä. Ja sitten hävettää, kun niitä lisäilen tänne... Aika kammottavia. Ja pimeitä. Kuvaaja itsekään ei nääs juuri taidoillaan loista. Ehkä pitää laittaa nyt se järjestelmävekotin latautumaan... :D


Nina

sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

Ostolakon edessä.

Kyllä - olen ostellut tänä keväänä aika mahdottomasti ihania lastenvaatteita. Huudellut villiksistä herkkuja. Hyödyntänyt alekoodeja. Odottanut droppien ilmestymisiä kieli keskellä suuta. Toki olen myös myynyt ihan hurjan paljon pieniä, nafteja ja kyllästymisen kokeneita yksilöitä poiskin. Uskokee pois: niillä rahoilla sitä rahoittaa suurimman osan ostoksista. ;)

Eräs ostos viime päiviltä, osa 1: Kukukidin ihania mustekalatrikoita Jäpikälle. <3

Päätin kuitenkin, ihan itse, ilman minkäälaista Ukkokullan motkotusta, olla ensi kuun ostolakossa, joka koskee siis lasten kenkiä, asusteita ja vaatteita. Kyse ei ole edes konkurssista, vaan ihan omasta päätöksestä kokeilla hillitä impulsiivisuuttani. Viime kuukausina olen nimittäin sen koommin harkitsematta ostanut, jos joku juttu on miellyttänyt silmää. Valehtelematta lähes joka viikko postiluukkuun tipahtaa postia, joka sisältää jotain pojille. En ole tästä tosin mitään ahdistusta ottanut, sillä olen ajatellut, että niin kauan kuin talous ei tästä kärsi ja pystyn kaiken maksamaan, ei tässä ole mitään "ongelmaa". Nautin lastenvaatteiden ostelemisesta ja vielä enemmän siitä, kun saan pukea silmäteriä ihaniin kamppeisiin. On ihanaa miettiä asukokonaisuuksia ja sen sellaisia. Ja pitäähän elämässä tehdä asioita, joista nauttii - joskin joskus sitä miettii, että onko elämällä millä mitalla sisältöä, jos nämä asiat syntyvät materiasta...

No, päätin kuitenkin yrittää siis ostolakkoa. Kiinnostavaa nähdä, että pystynkö moiseen. Pystynkö kieltäytymään viettelyksistä, jos myyntiin tuleekin joltain lempimerkiltäni yhtäkkiä jotain överi-ihanaa tai Facebookin kirpparille tulee myyntiin jotain, mitä olen pitkään etsinyt... En todellakaan tiedä, että pystynkö. Ei se varmaan ainakaan helppoa ole? :D

Eräs ostos viime päiviltä, osa 2: Kavatin kävelykengät Kloppiselle ja varrettomat Converset minulle, yhteensä 80 € posteineen. En voinut olla ostamatta, kun hinnat olivat näin kohdillaan!

Päätin antaa itselleni muutaman villin kortin tulevaksi kuukaudeksi, eli silloin saan ostaa, ns. luvalla. Ensimmäinen villi kortti on sandaalit Kloppiselle. Nämä Kavatin Hällevik-sandaalit miellyttävät kovasti silmää ja ovat varmasti älyttömän mukavat jalassa! Joten jos vain löydän nämä oikeassa koossa ja mielellään jonkun alekoodin kera jostain, saan nämä ensi kuussa ostaa. :)

Kuva Googlen kuvahausta.

Villi kortti numero kaksi koskee taas Papun Lätäkkö-hihattomia. Näitä piti kaiketi tulla enemmän drop kakkosessa, mutta minä ainakin jäin ilman, joten toukokuussa, kun näistä on tulossa lisäerä, aion olla todellakin nenä kiinni verkkokauppojen sivuilla. Ja ostaa ainakin kaksi alla olevaa väriä.

Kuvat lainattu Coolkids.fi

Sellainen kuukausi siis tulossa, pitäkää lastenvaatteille/asusteille/kengille höpsähtäneelle siis peukkuja! :D


Nina

perjantai 24. huhtikuuta 2015

Vauhdilla mennyt viikko.

Tulossa on taas juttua ilman punaista lankaa. Eli varmaan ihan kohtalaisen basicpostaus tässä blogissa? :D

Tämä viikko on mennyt jälleen aivan siivillä. Parina päivänä olemme saaneet meille vieraaksi ystäväni lapsineen. Tiistaina temmelsimme kahden perheen voimin ulkona koko päivän. Ystäväni perheineen asuu kerrostalossa, joten hän itse suoraan kysyi, että voisivatko he tulla meille, siis meidän pihalle, kyläilemään. Vastasin hymyillen, että sopii tottakai - muistin näet, kuinka me itse viime kesänä ravasimme hyvä nottei päivittäin ystäväperheemme luona, joka asuu maalla omakotitalossa. Jäi meinaan meidän rivarin suojaton, sorapiha aika kakkoseksi... ;) Eilen tämä kyseinen landepaukku-ystäväni (<3) tuli kahville tyttärensä kanssa meille ja useampi tunti vierähti taas kahvikupposen äärellä. Jutunjuurta riittäisi aivan loputtomiin!

Onni on ystävät, jotka ovat vielä myöskin lastensa kanssa kotona. Jostain syystä en ole oikein sellainen, että "osaisin" mennä mihinkään perhekahviloihin tai sen sellaisiin. Jotenkin sitä olettaa, että niissä kaikki tuntevat jo toisensa ja kuppikunnat ovat ns. valmiita, enkä osaa mennä tyrkyttämään itse itseäni, vaikka ihan sosiaalinen mielestäni olenkin. Asennevamma varmaan, tiedän.

Joka tapauksessa näitä hetkiä, rentoja, melko kiireettömiä aamupäiviä jään takuulla myöhemmin kaipaamaan. Ja tietynlainen countdown on nyt käynnissä - me nimittäin edellispäivänä lähetimme poikien päivähoitohakemukset! Jaiks? Oli muuten aika hillittömän hankalaa valita useista päiväkotivaihtoehdoista kolme "parasta" toivepaikkaa. Tai no, ensimmäinen valinta oli todella helppo. Tämä päiväkoti on alle kilometrin päässä kodistamme, hyvin rauhallisella sijainnilla, uuden omakotitaloalueen keskellä. Kaksi muuta toivetta sen sijaan aiheuttivat päänvaivaa ja kun tykästyimme niin kovin ykkösvaihtoehtoon, ei muiden vaihtoehtojen miettiminen tuntunut edes miellyttävältä...

Ja kyllä, tiedän, että on aika tuuria, että haluamansa paikat saa, joten aika epätodennäköistä on, että poikamme edes pääsevät tähän aivan ihanalta vaikuttavaan päiväkotiin. Snif vaan jo etukäteen.

No, sinne on onneksi aikaa. Päätimme Ukkokullan kanssa, että olen vielä ainakin kesän kotona, joten päivähoito alkaa aikaisintaan 1.9. Loppukesästä alkanee siis työnhaku aivan urakalla.

Tämä aamu sen sijaan... No, oli äärimmäisen kaukana kiireettömästä ja rennosta. Kolli-kissamme vietti jälleen viime yönsä ulkona rilluen ja tuli aamulla kotiin verissäpäin, jotenkin todella flegmaattisena ja väsyneenä. Siinä kohtaa, kun varmasti todella nälkäinen kissa ei jaksa edes syödä tai juoda, hätäännyin vähän ja päätin soittaa eläinlääkärille. Kollilla näkyi kaulassa verta, joten pelkäsin siellä piilevän isonkin haavan.

"Niin sä toit mut mihin...?"

Sain lääkäriajan kutakuinkin heti = kiirekiirekiire = vaihdoin verkkarit farkkuihin ja löin rasvaisen hiuspehkon miehen pipon alle piiloon. Tyylilyylinä läksin siis katti kainalossa eläinlääkäriin. ;) Kohdallemme sattui aivan älyttömän mukava lääkäri, joka totesi, että isokokoinen kollimme on ottanut jonkun eläimen kanssa yhteen oikein kunnolla. Posken/leuan alueella näkyi iso puremajälki (eli ei haavaa kaulalla, mutta aika lähelle osui oma arvaus) ja vatsasta löytyi aika syviäkin raapimisjälkiä. Ihan peruskissan kanssa ei Kolli kuitenkaan tapellut, vaan lääkäri epäili riitapukarin olleen jotain ison kissan tai ketun välimaastossa. Öööhh?

Hyvä pössis? :D

Kevät on todellakin tehnyt Kollille jotakin. Niin kuin varmaan kaikille kissoille? Pihalla rampataan ihan alvariinsa, sinne hingutaan ihan yötä myöden ja katti on levoton kuin mikä. Matsia on otettu ennenkin: raapimisjälkiä on ollut kuonossa sekä ympäri kehoa. Nyt sitten Kolli otti toisesta mistälieotuksesta mittaa siinä määrin, että tuli oikein lääkärireissu... Vaan mitenpä jatkossa? Tuskinpa flaidikset tähän loppuivat. Ravataanko me eläinlääkärissä pian viikoittain? Tappeleeko Kolli yhden ja saman otuksen kanssa, vai monen eri tyypin kanssa?

Voiko kissan laittaa arestiin? :D

Sellaista kaikkea mahtui tähän viikkoon. Nyt odotellaan vaan viikonlopun alkua ja hoivataan yhtä karvakasaa, joka viettää lääkkeiden ansiosta vähän dagen efteriä... ;)

Kuulemisiin!


Nina

keskiviikko 22. huhtikuuta 2015

Mitä tänään ruuaksi?

Minun piti julkaista tämä postaus jo eilen, mutta unohdin. Syy on kuitenkin hyvä: tuli ilmoitus, että postissa odottaa paketti ja lisäksi soitin lähimpään HenkkaMaukkaan kyselläkseni erästä tiikerilippistä oikeassa koossa. Ja siellähän se löytyi, yksi kappale jäljellä juuri meidän koossa!

Siinä kuulkaa jäi blogihommat siihen, kun tämä mama hyppäsi pirssiin heti, kun pienin oli sängyssä nukkumassa ja isompi vietti satuhetkeä tyytyväisenä iPad kädessään. Meillä siis Ukkokulta tekee etänä töitä, joten lapset eivät jääneet kotiin yksin... ;)

Hain Postista Gugguun paketin, joka sisälsi oikein kesäisiä juttuja messualesta. Henkkamaukasta nappasin tiikerilipan lisäksi myös arskat ja "olkihatun" Kloppiselle. KappAhlista ostin seepraleo-leggarit, mutta nyt en ole kuitenkaan ihan varma, että tykkäänkö näistä vai en... Narulla ne nyt kuitenkin pestynä roikkuvat, joten ehkäpä testaan tämän tykkäämiscasen pukemalla ne lapselle ensin päälle. Postilaatikosta löytyi puolestaan käytettynä ostamani Gugguun tummanharmaa hihaton. Kyllä tällaiset päivät ovat sitten mukavia! <3


Huvittuneena tsiikailin eilen lasten kesävaatevalikoimaa. Sehän on... öööh, valmis? Teeppareita, hihattomia, shortseja, lippiksiä. Kaikkea löytyy. Ostoslistalla on enää vain sandaalit Kloppiselle. Sitten se on siinä ja alankin parin kuukauden päästä hamstraamaan jo talvivaatetta?

No, se alkuperäinen juttu, mitä eilen lähdin kirjoittamaan, koski kuitenkin ruokalistan laatimista. Kuulostaa koulun keittäjä -leikiltä, mutta minusta se helpottaa arkea ihan vietävästi! Tai ennen kuin aloin näitä listoja raapustaa, olin joka aamupäivä jääkaapin rivassa kiinni ja mietin kuumeisesti, mitä tänään tekisin ruuaksi. Nykyään mietin viikon kauppaostokset sekä ruuat etukäteen, ja kotiin päästyämme tsiikaan esimerkiksi lihojen päiväykset ja niiden pohjalta kirjoitan ruokalistaa, että mitä milloinkin ruuaksi. Osa lihoista päätyy toki aina pakkaseen. Ruokalistaa kirjoitellessa yritän miettiä myös vaihtelevuutta, ettei kauhean samantyyppisiä ruokia olisi peräkkäin. Näinkin pieni ele on helpottanut yllättävänkin paljon arkea. Tiedän jääkaapin oven muistilappusta vilkaisemalla heti aamusta, että mitä ruokaa alan tänään väsätä ja paljonko se lohkaisee aikaa aamupäivästä = mitä muuta ehdin tehdä kuin kokata.


Eilen oli ruuaksi ihan superhelppoa ruokaa, eli uunilohta kasvisperunapedillä. Ensin vain lohen pala pellille, päälle mausteita (merisuola, pippuri, tilli), sitten kylkeen kuorittuja perunoita (noin puolikkaita, riippuen perunan koosta) sekä pakastevihanneksia. Päälle vielä ripsaus merisuolaa ja ruokakermaa noin 5-6 dl. Ja eikun uuniin 200 asteeseen noin tunniksi. Helppoa ja tosi hyvää.


Kirjoitatteko te ruokalistoja? :)


Nina

maanantai 20. huhtikuuta 2015

Siivouspäivä.

Vauhdikas viikonloppu takana. Lauantaina olimme koko päivän ulkohommissa ja haravoimme etupihan - sen osan tontistamme, jossa vähiten vietämme aikaa ja siksi se on jäänyt hävettävän huonolle pidolle. No, nyt korjasimme tämän erheen ja kyllä kelpaa patsastella etupihallakin. Sunnuntaina oli ohjelmassa äänestämistä ja tietysti vaalimunkkikahvit. Äänestämäni nuorehko nainen pääsi muuten läpi, toivottavasti on ääniensä arvoinen. ;)

 


Hakkaraisista ja Persuista voisin sanoa jokusen sanasen, mutta ehkä politiikka ei enää tähän soppaan sovi...

Sunnuntaina pidimme myös kunnon siivouspäivän ja siitäpä aasinsilta tähän postaukseen: joku aika sitten minulle esitettiin toive kirjoittaa postaus siivousvinkeistä. Jaiks. Tässä postauksessa tuskin keksitään fillaria uudelleen, mutta voin toki kertoa miten itse tykkään siivota ja helpottaa siivoamista.

Siistit, puhtaat kodit ovat ihania ja viihtyisiä. Sellaisessa paikassa on yksinkertaisesti parempi olla kuin sekamelskassa. Toki, kun perheessä on lapsia, ei sekamelskalta voi välttyä. Eikä tarvitsekaan. Lapset ovat pieniä hyvin pienen ajan elämässä, joten sotkeminen heille suotakoon. Tällä tarkoitan lähinnä tavaroiden epäjärjestystä, legoja lattialla ja sen semmoista. Sekaista saa olla, mutta ei likaista. Se on minun mielipide ja se koskee ainoastaan omaa kotiani.

Olen kuitenkin luonteeltani toisinaan aika laiska eikä siivoaminen kuulu aivan lempihommiin, joten älkääpä ymmärtäkö väärin: meillä ei todellakaan ole koti kovinkaan usein tiptop. Ruokatahroja saatat löytää aivan satavarmasti ruokapöydän alta tai lattialta, ja kengilläkin nuo silmäterät joskus juoksevat sisällä, kun hetkeksi käännät heille selän. Lisäksi meillä asustaa Kolli, joka usein putsaa tassunsa vasta päästyään vaalealle sohvallemme...

Tässäpä siis:


1. Siivoa jäljet heti pois. Esimerkiksi ruokatahrat ruokapöydästä - jokainen tietää, että mikään ei ole niin hanurista kuin se, että joutuu verisuoni otsalla pullistuneena hinkkaamaan jotain kastikejäämää pois. Eikä se perkele lähde irti kuin räjäyttämällä. Kun tasot pyyhkii heti, pääsee paljon helpommalla, joutuu käyttämään vähemmän pesuaineita ja kodin yleisilme pysyy koko ajan siistinä.


2. Minulla on tapana pyyhkiä ruokapöydän alta lattia nopeasti kosteuspyyhkeellä ruokailun jälkeen, etenkin jos sinne on tippunut jotain.

3. Siivoa joka päivä vähän, esim. jotain huonetta kerrallaan. Jotain tuolta, jotain täältä. Lopputuloksena on siistimpi koti ja henki ei salpaannu, kun pihaan kaartaa auto pitäen sisällään kaikkien rakastamia yllätysvieraita. <3

4. Hanki rikkaimuri. Meillä oli Electroluxin ergorapido, joka tosin on siirtynyt jo ajasta iäisyyteen, eli kovin kestävä hankinta tämä ei ollut... Kuitenkin se helpotti arkea paljon, kun sillä sai näppärästi ja nopeasti imuroitua sieltä täältä.

5. Koska me emme ostaneet uutta rikkaimuria, olemme antaneet imurin olla esillä tilavassa keittiössämme koko ajan. Eihän imuri kaunis sisustuselementti ole, mutta kumpi on pahempi: roskainen lattia vai pikkusen rumahko imuri jossain nurkassa? Kun imuri on jatkuvasti hollilla, ja vieläpä töpselikin seinässä 24/7, tulee imuroitua huomattavasti herkemmin kuin sillon, jos imuri olisi siivouskaapissa.


6. Less is less. Pidä tasoilla mahdollisimman vähän tavaraa. Pölyjen pyyhkiminen on näin huomattavasti helpompaa ja kun tavaraa on vähän, kodin yleisilme on siistimpi. Osta lipasto - sinne mahtuu loputtomasti krääsää ja rumia tavarakasoja.

7. Less is less. Oikeastaan kaikkialla kodissa, muuallakin kuin vain kaikenlaisilla tasoilla, kannattaa pitää mahdollisimman vähän tavaraa. Mikään ei ole kammottavampaa kuin ahtaus ja siellä imurin kanssa heiluminen. Iuh.

8. Jos vain suinkin mahdollista, luo lapsen tavaroille ja leikeille (sopii ainakin yrittää...) oma huone. Leikkirakennelmat keittiön lattialla ovat huomattavasti häiritsevämpiä kuin leikkirakennelmat lasten huoneessa, josta saa tarvittaessa oven kiinni. Niiden yllätysvieraiden varalta.

9. Pese puulattiat (parketti, laminaatti, lankku, lautalattiat) puulattioille tarkoitetulla pesuaineella.


Yleispesuaine on helppo vaihtoehto joo, mutta se tekee puulattioista sameita ja mattapintaisia, ja tuntuu ettei lattia puhdistu kunnolla. Itse olen käyttänyt Lilly's ECO Clean lattianpesuainetta, joka sopii myös puulattioille: se tekee lattioista ihanan puhtaat ja kiiltävät.

 
 

Ainut miinus tulee omaan nenään liian "etikkaisesta" tuoksusta. Onneksi tämä etikkaisuus kuitenkin haihtuu todella nopeasti ja jäljelle jää vain ihanan puhdas tuoksu.

Seuraavaksi mieleni tekisi kokeilla Methodin puulattioiden puhdistusainetta, se kun kuulemma tuoksuu mantelille - NAM.

10. Suosi myrkyttömiä vaihtoehtoja ja vähennä kemikaalikuormitusta. Esimerkiksi juuri Methodilta löytyy erittäin hyviä puhdistusaineita, jotka ovat turvallinen valinta varsinkin silloin, kun perheessä on (pieniä) lapsia. Methodin puhdistusaineet ovat ihan yhtä tehokkaita kuin kemikaalisiskotkin, joten senkin puolesta voi myrkyt jättää kaupanhyllyyn.

Siinäpä ne, mitä mieleen juolahti pienen mietinnän jälkeen.

Oletteko samaa mieltä? Eri mieltä? Millaisia siivoajia te olette? Vinkkejä tai pesuainesuosituksia? :)

Loppuun täytyy vielä laittaa kuva Kloppisen kekseliäistä leikeistä. Kas tässä, vessanpönttö, jossa ukko "istuu pissalla".

 

:D <3

Hyvää viikkoa tyypit ruudun sielläpuolen!


Nina

perjantai 17. huhtikuuta 2015

500. postaus

Titti-di-dii-di-diii! Tämä on blogini 500. postaus! :D

Melkein neljä vuotta bloggaamista takana ja nyt se tuli täyteen. Tosin 500 postausta olisi tullut varmaan jo aikaisemminkin, jollen olisi pitänyt lähes puolen vuoden blogitaukoa opiskelujen vuoksi. Muutenkin olen pitänyt välillä aikamoisia hiljaiseloja, mutta aina vaan tämä blogi porskuttaa. En tiedä eteenpäin, mutta johonkin suuntaan. :)

Tänään on ollut taas sellainenkin aamupäivä, että hellurei ja mitä hellimmät tunteet. Pojanviikarit ovat tehneet tinkiä ja meikämannekiinin pää on harmaantunut: Jäpikkä söi sekä harjasi hampaitaan hammastahnalla meidän kaikkien neljän perheenjäsenen hammasharjoilla ja Kloppinen taas kaatoi 1,5 litran maitopurkista maitoa lasiin aiheuttaen ruokapöydälle valkoisen tulvan, jonka armoille myös iPhone-parkakin joutui...

Hammastahna-ahmatti ite.
No, kun Jäpikkä herää päikkäreiltään, marssin poikien kanssa ulos. Heillä kun on nykyään pihalla oma hiekkalaatikko, joten enää lapiolla ei tarvitse kyntää äidin kukkapenkkejä. <3


Meidän Kolli on muuten siitä aika erikoinen otus, että aina kun me olemme ulkona, hän pysyttelee koko ajan lähellämme. Siis jos Kolli ei itse ole sisätiloissa vetämässä kauneusunia. Minä kun olen kuvitellut, että kissat ovat itsenäisiä eivätkä todellakaan jää ihmisten kanssa käyskentelemään, mikäli vaihtoehtona on läksiä uusiin seikkailuihin jonnekin ihan muualle kuin omalle pihalle. Mutta ei meidän Kolli. Se hengailee meidän seurassa ja jopa seurailee meitä, kun lähdemme muualle. Aika söpöä. :)

"Mä niin vihaan tätä kuvaamista..."

Pakko tähän loppuun vielä hehkuttaa yhtä hehkutuksensa ansainnutta juttua: Popupshopin yökkäreitä. Meidän pojat eivät pahemmin ota kantaa, mitä päälle laitetaan ja mitä ei - ja tämäkös muuten lastenvaatteita rakastavaa äitiä ilahduttaa. ;) Mutta yöpukujen suhteen Jäpikkä on tehnyt kantansa kovin selväksi: mikään muu yöpuku ei ole niin kiva kuin Popupshopin pingviini-yöpuku. Sitä toivotaan joka ilta päälle ja jos se on pesussa, tulee aina surku. Enkä ihmettele - tämä kyseinen pingviini-yöpuku on pysynyt lukemattomista pesuista huolimatta pysynyt ihanan pehmeänä. Muutenkin materiaali on ihanan ohutta ja laadukasta, siinä ei ole käytöstä huolimatta lainkaan pesunukkaa, joten ilmankos se on mukava päällä. Kivasta ulkonäöstä puhumattakaan. <3

Niinpä arvoisan asiantuntijaraatini toiveesta tilasin Popupshopin yökkärin myös Kloppiselle. Ja tämän nähdessään Kloppinen oli suu messingillä:


Muutenkin Popupshop on vakuuttanut hyvällä laadullaan ja eläinprintitkin hivelevät silmää. Eli suosittelen lämpimästi näitä, jos joku siellä näiden kanssa puntaroi.

Aurinkoista viikonloppua! <3


Nina

torstai 16. huhtikuuta 2015

Lapsimessu-fiiliksiä ja loistavia kuhafileitä.

Olen ihan unohtanut hehkuttaa täällä viime viikonlopun lapsimessuja. Ne ovat niin kiva tapahtuma! Niin äideille kuin lapsillekin. Tai itse en voisi kuvitellakaan, että lähtisin sinne ilman lapsia, vaikka kuinka saisin shoppailla yksin kaikessa rauhassa - ne ovat kuitenkin lapsimessut ja lapsille on huisin paljon kaikkea kivaa nähtävää sekä koettavaa.

Jäpikkä oli onnesta soikea kaikista hahmoista ja halasi heitä onnensa kukkuloilla. Tietenkään ainuttakaan kuvaa näistä hetkistä ei ole, sillä minä vain seurasin lapsen aitoa iloa häkeltyneenä <3 Kloppinen sen sijaan aristeli hahmoja eikä halunnut mennä halimaan, mutta vilkutteli heille kyllä turvallisen välimatkan takaa. ;) Ukki antoi pojille hieman rahaa, joten annoin heidän vapaasti valita yhdet lelut, ottamatta itse siihen valintaan lainkaan kantaa. Pojat päätyivät 100 % kierrätysmuovista tehtyihin (äidin pojat.) sukellusveneisiin, molemmat. Eipä tule riitaa. Tai niinhän sitä luulla saattaisi.

Minäkin shoppailin pojille muutamia juttuja. Gugguun osastolta mukaan tarttui Jäpikälle trikoopaita ja leggarit sekä kummitytölle toppi. Punavuoren peikon osastolta ihanat Rodinin ship ahoi -teepat hyvällä messualella - näitä paitoja olin himoinnut muutenkin kesäksi. Lisäksi ostin Viljamin Puodin panda-julisteen, mehujehut sekä hauskan kypärän Jäpikälle pyöräilyharjoituksia varten.


Ostokset ovat päässeet jo kovaan käyttöön - rakastan Gugguun trikoovaatteiden pehmeyttä! <3


Poikien leikkihuoneen stailauskin edistyy uuden panda-julisteen myötä. Minttu/turkoosi/mikäliesininenväri innosti ostamaan turkoosia myös pompomeihin - nämä löytyivät Ikeasta.


Lähes valmis kokonaisuus, johon olen lähes tyytyväinen:


Tänään muuten alkoivat messualet Gugguun verkkokaupassa, joten sinne kaikki yhdes koos. Tai no, minähän kävin siellä jo ostoksilla - kesken ruuanlaiton! :D


Mutta leivitetyt kuhafileet eivät kärtsänneet, vaikka keskittyminen herpaantui välillä jonnekin ihan muualle... Päinvastoin, lounashan onnistui aivan loistavasti! Multitasking-mutsi. ;) Ohje tähän on hyvin yksinkertainen: itse pyöritin kuhafileet ensin yhdessä munassa ja sen jälkeen jauhoseoksessa, jossa oli 1 dl korppujauhoja, 0,5 dl vehnäjauhoja, 1,5 tl merisuolaa ja mukava ripaus sitruunapippuria. Suolaa olisi voinut ehkä laittaa vähän vähemmänkin, mutta voi pojat - kyllä nämä maistuivat mahtavalta! :)

 

Olenko ainoa, joka vain ihmettelee, kun viikot vierivät kauheeta vauhtia...


Nina

keskiviikko 15. huhtikuuta 2015

Haaste.

Minut haastettiin Tittamaman toimesta, joten tässäpä se tulee - osallistun, vaikka olen tähän osallistunut joskus aiemminkin. :)

Säännöt lyhyesti:

~ vastaa haastajan yhteentoista kysymykseen
~ haasta sitten 11 blogia, joilla on alle 1000 lukijaa
~ keksi haastettaville 11 kysymystä!




  Tittamaman kysymykset:

1. Mikä on mieleenpainuvin lapsuudenmuistosi?
 Siis apua, todella helppo kysymys! :D Näitä on varmaan useita erilaisia, mutta mieleen on jäänyt kuinka löysin lapsena villikissan pentuja ja raijasin ne jok'ikisen pesästään mammani ja pappani mökin navettaan. En tullut sen ikäisenä ajatelleeksi, että emokissa saattaa olla jossain eikä hylännyt pentujaan, kuten silloin ajattelin. Mielestäni tein hienon urotyön, kun pelastin pienet suloiset kissavauvat, mutta isovanhempani eivät tykänneet oikein hyvää...
2. Mitkä olisivat kolme esinettä, joista et luopuisi?
Puhelin, huulirasva ja kulmakynä. 
3. Mikä saa sinut onnelliseksi?
Omat lapset, perhe, ystävät, oma koti.

4. Asuisitko mieluummin maalla vai kaupungissa?
Kaupungissa, jos näistä kahdesta pitäisi valita. 
5. Voisitko kuvitella asuvasi joskus ulkomailla, missä?
En voisi kuvitella asuvani ulkomailla, mutta jossain Lontoon kupeessa asuisin, jos olisi pakko valita. 
6. Minkälaisista ihmisistä pidät?
Suoraselkäisistä, huumorintajuisista ja ystävällisistä ihmisistä on vaikea olla pitämättä. Aitous on myös piirre, jota ei voi kuin arvostaa. 
7. ....Minkälaisia taas et voi sietää?
Itsekkäitä minä-keskeisiä, jotka eivät ota muita huomioon tai suhtautuvat muihin ylimielisesti. Epäaidot ja myös suoraan sanottuna tyhmät ihmiset ovat aika raskaita. Empatiakyvyttömät ovat nekin ikäviä seuralaisia. 
8. Kolme asiaa bucket listiltasi?
Sellaista listaa ei ole, eikä kyllä tule, joten perusvastauksia ei tähän taida tulla... Muttamutta, haluaisin nähdä, kun lapseni kasvavat aikuisiksi: menevät naimisiin ja saavat lapsia. Haluaisin pystyä auttamaan heitä taloudellisesti esimerkiksi opiskelujen aikana. Haluaisin olla läsnä pitkään. 
9. Mitkä ovat parhaat puolesi?
Kiltteys (on tosin myös yksi huono puoleni), tulen toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa, huumorintaju on (omasta mielestä) aivan infernaalisen hyvä. 
10. Kirja vai elokuva?
Yleensä kirja antaa enemmän, mutta koska kirja ottaa enemmän aikaa, valitsen nyt elokuvan. 
11. Mikä on unelmien matkakohteesi?
Tämäkin on todella vaikea kysymys! :D Olen aina kuvitellut sen olevan tyyliin Bali tai Bora Bora, mutta kun oikein mietin... Eksoottisia, nyrkin kokoisia hyönteisiä sun muita eläinkunnan edustajia... Hmmm, pystyisinkö relaamaan siellä niiden keskellä? Tällä hetkellä taidan haaveilla jostain Kreikasta tms, jonne ei olisi pitkä lentoaika ja joka on turvallinen maa, joten sinne voisi lähteä lastenkin kanssa.

Jätän nyt haasteet haastamatta, jokainen voi tämän tehdä omassa blogissaan niin haluessaan ja vastailla vaikka näihin samoihin kinkkisiin kysymyksiin. :)

Aurinkoista päivänjatkoa!

Nina

perjantai 10. huhtikuuta 2015

Tein itte ja säästin.

Mahdatteko muistaa, kun uhosin täällä tässä postauksessa, että maalaan itse erään supersuositun tapetin poikien leikkihuoneen seinälle, kun Ukkokulta tarvitsi melkein nitroja kuullessaan tapetin neliöhinnan?

No, pääsiäisenä pyhinä ehdin jotain saada aikaiseksi, vaikka manasinkin sen menneen vain hujauksessa ohi - maalasin nimittäin ihanan mustavalkoisen kuusiseinän. Aikaa kului tässä pari iltaa ja vaikka alussa meinasi tulla poru, kun tajusin työn määrän, oli seinä lopulta aika nopeasti valmis, kun kuusten maalaamiseen alkoi tulla tietty tatsi.


Kloppinen muuten sanoo maalaamista laamaamiseksi! :D Lisäksi kuuset ovat kuulemma joulukuusia ja äidin pitäisi "laamata niihin koristeita".

Öhm... Ehkä ne kuitenkin jäävät ihan vain näin.



Tykkään lopputuloksesta aivan mielettömästi. Huone on vielä loppusilausta vaille valmis - ikkunasta puuttuu joku kiva verho, seinästä parit hyllyt ja jotkut kivat sisustustaulutkin olisivat ostoslistalla ja/tai to do -listalla. Ai niin ja olen saanut päähänpinttymän myös pompomeista - sellaisia on saatava söpö rykäys nurkasta roikkumaan. En tosin ole vielä päättänyt, että tulisivatko pompomit leikkihuoneeseen vai ehkä kuitenkin poikien nukkumishuoneeseen...?

Liikaa ideoita, liian vähän rahaa. :D

Mukavaa viikonloppua!


Nina

keskiviikko 8. huhtikuuta 2015

Aivan liian lyhyt pääsiäinen.

Miksi kaikki kivat vapaapäivät ja pyhät pyyhältävät aina ylinopeutta ohi, ilman että niistä ehti edes nauttia saati oikein huomata? Mööh.

Virvon varvon! :D

Me vietimme pitkän viikonlopun ihan vain kotosalla. Halusimme ottaa vain rennosti ja olla poikien kanssa ilman sen ihmeempiä suunnitelmia. Ja silti pääsiäinen meni täyttä häkää!

Pesin pääsiäisenä kaikki talvikamppeet. Kloppisen Molon haalari jäi superhyväkuntoisena odottamaan ensi talvea Jäpikkää varten. Myös Jäpikän jäljiltä sekä Molon että Mini Rodinin haalarit ovat uskomattoman hyvässä kunnossa. Minä kun en vaatteita ns. varo. Okei, keltaista Molon haalaria en ole pitänyt kuin lumikeleillä, mutta kuitenkin... Tiedänpä siis mitä merkkejä ostan ehdottomasti jatkossakin.

Myös talveksi ostamani Kavatin Aspa-saappaat ovat osoittautuneet erittäin hyviksi ostoksiksi. Pesin ja puunasin saappaat nekin kaappiin odottamaan ensi syksyn myyntikautta, ja en voi kuin hämmästellä kuinka hyväkuntoiset ne ovat talven jäljiltä!


Näitä on nimittäin käytetty lähes päivittäin, kaikenlaisilla keleillä mitään säästelemättä. On kontattu, on juostu, on kaaduttu, ja kaikesta huolimatta kengissä ei ole naarmun naarmua. Ja mikä tietenkin tärkeintä, saappaat pitivät varpaat lämpiminä ja kuivina säässä kuin säässä, joten en voi kuin suositella Kavatin talvisaappaita. Minä ainakin taidan kääntyä jatkossakin kenkäasioissa juuri Kavatin puoleen...

Kevätvetimet on siis kaivettu kunnolla esille ja muun muassa Rodinin Pico-takit ovat olleet jo kovassa käytössä. Olen picoihin niin heikkona, että apua. Tämä uusi beigekin... Ah, se on ihana. <3


Pääsiäisenä maattiin sohvalla ja tuijotettiin televisiota sekä lasten ohjelmia lähes makuuhaavoille asti. Sen verran kävimme ulkoiluttamassa muun muassa näitä Pico-takkeja, että käväisimme hieman ostoksilla (nyt on pihallamme pojilla hiekkalaatikko!) ja ystäviemme luona kyläilemässä.


Pääsiäisenä laittelimme vähän kotia. Me Ukkokullan kanssa järjestelimme ja siivosimme, ostamani Kids-naulakkokin pääsi paikalleen. 


Pojat sen sijaan sotkivat ja rakensivat majoja.


Pääsiäisenä minä meinasin taas haljeta materiaonnesta, sillä kerrankin Posti-Pate toi jotain myös minulle: Gugguun nuden hupparin mustalla vetoketjulla. I'm in löööööv! <3 (Pliis, ignore pyykkikori.)


Sellainen lupsakka pitkä pääsiäisviikonloppu siis meillä takana. Ensi viikonloppuna onkin luvassa enemmän äksöniä, sillä me lähdemme koko perhe isolle kirkolle Lapsimessuille! :)




Nina

perjantai 3. huhtikuuta 2015

Loputonta.

Olen shoppaillut lapsille vaatetta viime kuukausina ihan tolkuttomasti. Jotta ette vahingossakaan luule, että pyyhin täällä selluliittisen takamukseni sadan euron seteliin ja käyn sen jälkeen köllöttelemään rahakasan päälle, on puolusteltava ostoksia sillä, että olen myös myynyt aivan tolkuttomasti vaatteita poiskin. Osa on ollut jo pieniä, osa jäämässä pian pieniksi ja osaan olen vain ollut ehkä vähän kyllästynyt. Joitain juttuja olen vain himoinnut, joten olen päättänyt, että kun myyn jotain alta pois, saan hyvällä omalla tunnolla ostaa tilalle uutta. Eli ei, vaikka menoni heikompaa hirvittää, emme ole konkurssissa (kai?) emmekä hautautumassa lastenvaatteiden alle.

No joo, asiaan. Olen reipastunut testaamaan muutamaa ihan uutta merkkiä. Ensinnäkin kiukuttelin eräs päivä niin paljon Kloppiselle (kyllä, äiti on aika aikuinen.), että jo puolilta päivin pyöriskelin megaluokan morkkiksen kanssa. Pussailin, halailin, pyysin anteeksi, äidillä on tänään vähän huono päivä. Sitten eksyin (juu, eksyin, ehdottomasti, vahingossa!) MiniQ:n verkkokauppaan ja huomasin, että Beau Lovesin tuotteet ovat tarjouksessa. 


Silmiin osui viitta... Lienee turha selittää, että viitta on 3,5-vuotiaalle ehkä paras sovittelulahjus ööö never?

Osui ja upposi - huonotuulinen känkkäränkkä mutsi 1 - neverending morkkis 0. Aivan nimittäin harmitti piilottaa lapsen onnellisin ilme koskaan sydämen alle. <3

Viitan lisäksi oli pakko tilata myös collegepaita. Harmikseni Beaun vaatteet ovat nähtävästi todella niukkaa kokoa, sillä tilaamani koko 4 years ei montaa kuukautta Kloppiselle enää mahdu. No, onneksi löytyy vuotta nuorempi käyttäjä, jonka lipastoon tämän kätevästi sujauttaa.

Beau Lovesin lisäksi innostuin tilaamaan Little Rookiesielta muutaman jutun; tuubihuivin kivalla karhu-kuosilla ja leggarit mahtavalla graafisella jääkarhu-kuvioinnilla. Ja koska yritän olla tasapuolinen äiti, niin nämähän ostin puolestaan Jäpikälle. 


Myös vanhat asusteet ovat saaneet muuttaa uusiin koteihin uusien tieltä. Esimerkiksi moni pipo oli jäänyt liian pieneksi, joten shoppaillut uusia isompia tilalle muun muassa Gugguulta ja Mini Rodinilta. Näiltä tutuilta ja turvallisilta. <3 Mintun pipon kaveriksi odottelen vielä saapuvaksi minttua tuubihuivia ja Rodinin basic-pipon tilasin myös harmaana.

Pakko sanoa, että materialistinen ja pinnallinen äiti on ihan kauhean ihastuksissaan, kun lasten kaapit pursuavat kaikkea ihanaa ja uutta. Hypisteltävää hullulle. Esimerkiksi kesälle on valmiina jo kaikkea kivaa niin paljon, että niistä saisi luotua ihan oman postauksensa.

...hhmmmm? ;)


Nina