Köh!

Terveisiä vaan sairastuvalta!

Valoa alkaa onneksi näkyä jo tunnelin päässä (vai onko se juna?), mutta kyllä on mennyt tämä viikko aika lailla kanveesissa... On pukannut kuumetta, yskää ja räkää. Jälkimmäistä pukkaa edelleen vähän kaikilta, eniten vielä kuitenkin pojilta. Emme ole tehneet mitään muuta kuin maanneet kotona. Ihanainen kevätaurinko on kutsunut meitä ulos, mutta eih, me olemme sairastaneet. Ukkokulta on käynyt sen verran ulkona, että hän kertoi jonkun otuksen järsineen lumiukkomme porkkananenää. Luminen kaiffari kun on kuulemma sulanut aika lailla tunnistamattomaksi läjäksi ja nenästä on tullut maassa petojäniseläinten vapaata riistaa.

Olen koittanut nyt kipeänä varsinkin syödä paljon kaikkea terveellistä, että kanttura kroppa saisi hyviä aineksia itsensä paranteluun. Ja liekö toiveajattelua, mutta tuntuu, että flunssa taittui ehkä sen vuoksi niin nopeasti ja helposti poiskin. Ilman mitään raivostuttavia, viikkoja kestäviä jälkitauteja. Koputan nyt varuiksi päähän...

Keksin tässä myös aivan killerin konstin, jolla saada pojat juomaan smoothieita. He ovat nimittäin joka kerta vain tuumineet, että yök. Laitoin lasiin pillin. Pillin. Siinä se. Johan upposi.

Lisäksi ehkä vähän juksasin, että tää on vähän niinku jäätelöö, sillä seassa oli kuitenkin jäisiä marjoja. 

Joka päivä olen yrittänyt syödä mahdollisimman paljon salaattia, vihanneksia, hedelmiä ja marjoja. Olen ihan huikean ylpeän itsestäni, sillä terveellisten juttujen syöminen tuntuu olevan jo nyt ns. itsestäänselvyys. Hyvä minä!

Eräskin lounas.

No, ehdittiin me tässä niistämisen lomassa sovittaa uusia Gugguun huppareitakin. Voi taivas, että ne ovat herkulliset väriset luonnossa! <3 Sain tässä fiksaation toisestakin värikombosta, jota lähdinkin jo rahoittamaan myymällä kohta pieneksi jääviä Gugguita pois. :)

Tässä postauksessa ei ollut päätä eikä häntää. :D Laitetaan se lentsun ja perjantain piikkiin.

Toivottavasti palataan ensi viikolla uudella draivilla kehään, viikonloppuja!


Nina

Kalapäivä

Kalaa pitäisi syödä vähintään kerta viikkoon, mutta meille se ei ole aivan yksinkertainen juttu. Minä en ole lapsena voinut sietää kalaa eikä sitä oikein koskaan kotonakaan ollut tarjolla. En oppinut siis kotoa kalansyöntiä ja vielä vähemmän opin suvun salaisia kalareseptejä. Ukkokullalla tilanne on samantyylinen: kalaa kyllä syötiin, mutta ilmeisesti reseptit eivät olleet niitä hekumallisimpia, sillä jotkut ruuat, kuten vaikkapa kalakeitto, aiheuttavat lähes traumaattisen reaktion - "ei kiitos".

Näin ollen meidän kalansyönti on melkoisen yksitoikkoista. Niin yksitoikkoista, että välillä on kuukausia, kun kertakaikkiaan kalaa ei vain pysty syömään. Uunilohi tulee korvista ulos. Kuha maistuisi aina, mutta se on sen verran hintavaa hupia, että pärse ei sitä joka viikko kestä. Sitten on ne pakastealtaan "kalat" eli kalapuikot ja sen semmoiset. Mutta jotenkin niitä ei alitajunta oikein kaloiksi miellä. ;)

Eli mitä sanotte, jos minä paljastan teille meidän kala"reseptit" ja vinkit, ja sitten te paljastatte omanne minulle?

No niin. Kuten sanottua, meillä syödään useimmiten uunilohta. Jotta homma ei olisi niin puuduttavaa, lohta voi syödä myös medaljongina - kalahan on heti tyystin erilaista, jos se näyttää erilaiselta? ;) Minä maustan kalan yleensä vain merisuolalla, pippurilla ja kuivatulla tillillä. Lohen kaveriksi sopii perinteisesti perunamuusi ja keitetty parsakaali.

Parsakaali on parasta (itseasiassa niin hyvää, että Jäpikkä VARASTAA minun lautaselta!), kun sen keittää kasvisfondivedessä. Aivan tai-vaal-lis-ta. Ja se makukombo lohen kanssa on ihan huikea, eli jos et ole ennen tätä kokeillut, niin kokeile nyt!

Viime aikoina olen "huijannut" pienempää miesväkeä tekemällä perunakukkakaalimuusia. On huvittavaa, että jos sanon sen olevan kukkakaalia, Kloppinen ei takuulla sitä syö. Ei edes maista. Mutta nyt, autuaan tietämättömänä, syö joka kerta kaiken "perunamuusin". Enkä ihmettele, maku on aivan erilainen, kun seassa on kukkakaalia. <3

Joskus tulee herkuteltua savulohella. Se ei kaipaa kylkeensä kuin salaattia (ja sitä parsakaalia) ja homma pelittää. Tosin tällainen salaattiverska ei uppoa kehenkään muuhun kuin minuun.

Siinäpä ne, meidän köökissä valmistuvat kalaruuat.

Joten pallo teille: mitä kalaruokia teillä tehdään? Vinkkejä? Reseptejä?

PLIIS!


Nina

Tiukkapipon terveiset!

Tunnustan ja tiedostan, että olen monessa asiassa aivan liian ehdoton ja aivan liian tiukkis. Joku on sen täällä blogissanikin kerran huomannut ja kommentoi, että löysää sitä pantaa. :D Terveisiä sille anonyymille: olen yrittänyt kovasti.

Aivan erityisen nihilisti olen lasteni syömisten suhteen. Se johtunee monesta asiasta: kiinnostuksestani puhdasta, terveellistä ruokaa kohtaan ja toisaalta myös oma lapsuus, jossa oma äiti ei todellakaan ollut mikään pullantuoksuinen kodinhengetär. Sitä en kyllä ole minäkään, mutta oma äitini vihasi (ja vihaa edelleen) ruuanlaittoa eikä hän suoraan sanoen ollut (eikä ole vieläkään) siinä kovin hyvä. Minä, 26 vuotta äitiäni nuorempi nainen, osaan esimerkiksi keittää paremmin sekä riisit että perunat. En ole lapsuudestani katkera, mutta Saarioisten roiskeläpillä eläminen on jättänyt luonnollisesti minuun jälkensä. Se näkyy sillä tavalla, että arvostan ja rakastan aivan tavallista kotiruokaa. Ihan tavallinen lihakastike on suurta herkkua, sillä sellaista ei omassa lapsuudessa ruokapöydässä koskaan ollut.

Minulle on siis näistä syistä todella tärkeää, että lapseni syövät ravitsevaa, monipuolista ITSETEHTYÄ kotiruokaa. Valmisruuat ovat asia, joita vältän kutakuinkin viimeiseen asti. Voitte kuvitella, että asenteeni pikaruokaa kohtaan on kahta tiukempi...

 

Meillä pojat saivat viikonloppuna Kollin kotiinsaapumisen kunniaksi hampurilaisateriat. Vaikka kyseessä oli poikien kolmas pikamättöhampurilaissetti, tunsin siitäkin lievää morkkista. Naurettavaa, eikö? Kolmas ateria, haloo. Tiedän pieniä lapsia, jotka syövät kaiken maailman herkkuruokaa paljon useammin. Miksi minun siis pitää morkkistella?

En vain mahda itselleni mitään: hampurilainen pienissä käsissä on jollain tavalla silmissäni irvokas näky.

Meillä poikien ruokailutottumukset ovat erittäin hyvällä tolalla: he syövät hedelmiä ja erityisesti Jäpikkä myös vihanneksia, he juovat janoonsa vettä ja esimerkiksi kaupassa he eivät tunnista muita herkkuja kuin suolakeksipaketin (niitä nääs juusto-himoisen nihilistimutsin kaapissa aika usein on...). He kyllä tykkäävät herkuista, totta kai, ja mielelläni heille jotain hyvää joskus annankin. Mutta pääosin syömiset ovat hyvin järkeviä. Morkkistelu on siis niin turhaa kuin vain olla ja voi.

Can't help myself.

Muita nihilistejä?


Nina

Lisää heviä!

Pakko vähän kehaista tässä itseään: olen onnistunut viime aikoina lisäämään ruokavaliooni entistä enemmän hevi-osaston antimia. Lisäksi olen latkinut ahkeraan vettä. Näiden tekijöiden ansiosta olen voinut jotenkin todella hyvin: ei turvota ollenkaan, vaikka en ole karsinut muuten hiilareita millään tavalla. Ja virtaa riittää!

Olen laittanut aina pojille välipalaksi hedelmiä, mutta itse olen useimmiten tyytynyt vain kahvikupposeen (ja ehkä johonkin suklaapalaan). Nyt olen viime viikot tehnyt itselleni kutakuinkin saman välipalan, samalla vaivalla. Ei siis kovin vaikeaa syödä terveellisemmin itsekin. ;)

Marjojen syöntiä olen lisännyt tekemällä itselleni iltapalaksi kaurapuuroa jäisten marjojen kera. NAM! <3 Muuten tunnustan olevani aika huono pakastemarjojen syöjä, ne eivät puuron lisäksi uppoa kuin siinä perinteisessä smoothiessa... Mutta tuoreena taas... Ollapa kesä. 

Salaattia yritän tehdä niin usein kuin vain suinkin ehdin ja jaksan. Yritän tehdä muitakin kasvisvihannes-lisukkeita, kuten sitä perinteistä keitettyä parsakaalia, kukkakaalia tai porkkanaa.

Olen huomannut, että kun pesee (tai "kylvettää" jääkylmässä vedessä niin kuin minä tapaan tehdä) koko salaatin ja laittaa osan salaatinlehdistä jääkaappiin rasiaan, tulee niitä todella helposti lisättyä myös voikkuleiville. En tiedä olenko ihan koomisen laiska, mutta jos salaatinlehdet eivät ole valmiiksi pestyjä, niin minä en tule niitä leivälle laittaneeksi...

Salaatteihin saa kivaa vaihtelua lisäämällä tuoreita yrttejä. Minä ostin viimeksi ruukun basilikaa (yksi ehdoton lempiyrttini!) ja käytin lehdet ihan perusvihreään salaattiin sekä spaghettiateriaan ja avokadoleiville.

Siinä muutamia "vinkkejä", joilla saa lisättyä vihreitä ja värikkäitä juttuja ruokavalioon. 

Nyt toivotan teille ihanaa viikonloppua, tosin palaan vielä huomenna eetteriin yhden pienen jutun kanssa... ;)

Nina

Ps. Sitä kesää oikeesti odotellessa - eilen hain VIHDOIN pakettini postista, joka seilasi siellä, täällä ja vähän tuolla. Paketti sisälsi kaksi huisin makeaa lippistä pojille. :)

Tänä vuonna...

Uusi vuosi. 2015. Täällä ollaan ja mitä luultavimmin tämä vuosi jatkaa siitä, mihin 2014 joulukuussa jäätiin. Vaikka itsekin haluaisin olla sellainen superfantsun positiivinen ja uskoa, että tämä on elämäni vuosi, täynnä kaikkea fantsua, niin en vaan ole sellainen. Sen verran pientä positiivisuutta minustakin kuitenkin löytyy, että uskon jokaisen vuoden olevan tavallaan kuin blanco paperi tai tyhjä käsikirjoitus. Omilla teoilla pystyy vaikuttamaan moneen, varsinkin pieniin asioihin, joilla myöhemmin voi olla suurikin merkitys.

Uuden vuoden lupaukset ilmiönä on minusta vähän typerä, mutta siitä huolimatta olen miettinyt itsekin joitakin asioita, joita aion yrittää tehdä toisin. Joten kaiketi niitä voi pieniksi lupauksiksikin kutsua. Yritän muuttaa pieniä asioita elämässäni, jotta olisin onnellisempi ja tekisin näin myös lähipiirini onnellisemmaksi...

...pienillä asioilla:

1. Aion juoda enemmän vettä.

2. Aion aloittaa urheilun ja liikkumisen uudelleen, vaikka se tauon jälkeen onkin aina haastavaa. Ja vuoden alussa mälsää, kun kaikki muutkin löllyrät löntystävät salille fitnessmasu tavoitteinaan. :D

3. Aion syödä entistä terveellisemmin: värikkäästi kaikenlaisia kasviksia, vihanneksia, hedelmiä ja marjoja.

4. Aion syödä ihan yhtä paljon myös herkkuja. Elämä ois aivan jumalattoman ankeeta, jos ei saisi herkutella. Näin se vaan on.

5. Aion nauttia (lastenvaatteiden) shoppailusta, ja tuntea vähemmän siitä morkkista! En ole kuitenkaan ryöstänyt pankkia enkä ole edes helvetillisessä velkakierteessä, joten mitä pahaa tässä lastenvaatteiden ostamisessa on... Se raha kuitenkin menisi johonkin muuhun. Ja minä nautin siitä, jollain kierolla tavalla, kun saan ostettua jotain ihanaa vaatetta pojilleni. Silmä lepää, kun niillä on kivat vaatteet päällä. Joten aivan sama, mitä muut tuumaa - tämä on meikämannekiinin harrastus. Ajatellaanpa näin. ;)

6. Aion sanoa itselleni JOKA PÄIVÄ, että olen todella upea nainen ja todellinen saalis! Olen lopen kyllästynyt jo vuosia kestäneeseen asenteeseeni, jossa vertaan itseäni kaikkiin mahdollisiin ja tunnen itseni ihan totaaliseksi nollaksi. Perseestä! Ja tähän on tultava muutos.

7. Aion panostaa avioliittoomme. Yritän olla nurisematta turhista Ukkokullalle, huomioida häntä ja osoittaa hänelle kuinka hiton tärkeä hän minulle onkaan. Aion kehua ja koskettaa, entistä enemmän. Lähipiirissämme on muuten meneillään joku kumma eroaalto, ja se on jostain syystä lähentänyt meitä entisestään, sillä toisten ongelmat ovat herättäneet meissä paljon keskustelua ja olemme useaan otteeseen todenneet yhteen ääneen, että onneksi meillä on asiat näin. <3

8. Aion nauttia ajastani kotiäitinä. Aion nauttia aitiopaikastani poikieni elämässä. Yritän olla surkuttelematta menetettyjä työpaikkoja ja mahdollisuuksia, ja odottaa kärsivällisesti omaa hetkeäni. Aion sisustaa ihanaa kotiamme, haaveilla kaikesta kauniista ja kevään tullen touhuta pärse pystyssä kukkamaalla. Aion istuttaa pihalle jotain ja toivoa, ettei se heti kuolisi. Aion yrittää ainakin pionipensaan istuttamista. Aion yrittää myös kasvattaa jotakin syömiskelpoista, ehkä tehdä loppukesästä myös viinimarjamehua.

Voisin vielä luvata olla parempi äitikin. Että olisin kärsivällisempi ja kehuisin enemmän ja ja ja. Mutta ollakseni nyt täysin rehellinen - minä olen minä, enkä muuksi muutu. Pinnani on lyhyt eikä se uuden vuoden lupauksen myötä takuulla pitene millimetriäkään. Lisäksi minä aion kaiken "olen paska äiti" -jorinan keskellä sanoa kuulkaas näin: minä olen ihan hyvä äiti. Voisin olla kaikkea enemmän ja kaikessa parempi, mutta nytkin olen varmasti riittävän hyvä äiti. Minä kehun, minä halaan, minä hellin, minä pussaan ja teen asioita lasteni kanssa. Jos se ei riitä, niin ei mikään riitä. <3

Ehkä siis viimeinen "lupaus" onkin olla armollisempi itselleni. En vaadi itseltäni liikoja, suoritan vähemmän. Uskallan yrittää, ja jos mokaan, niin maailma siihen tuskin kaatuu. Yritän olla rohkea, yritän olla avoin. Olen oma itseni, sekin riittää. Senhän on riitettävä! :D

Tänä vuonna toukokuussa olen kirjoittanut tätä blogia neljä vuotta. NELJÄ. Ei saakeli. Sinä aikana moni blogi on aloittanut, lopettanut, aloittanut taas ja ehkä lopulta taas lopettanutkin. Moni on vaihtanut nimeä, osoitetta, saanut siitä palkkaa. Moni on saanut tunnustusta, satoja lukijoita. Pro-tyypit jopa tuhansia. Ollakseni rehellinen en aivan ymmärrä mihin blogien suosio lopulta perustuu... No, en halua kuulostaa katkeralta, koska en sellainen ihan oikeasti ole. ;)

Blogini jatkaa eteenpäin porskuttamista. Ensialkuun aloitin kirjoittaa asioita itselleni, muistoksi. Sitten jokunen lukija eksyi kelkkaan ja olin pähkinöinä. Moni voisi ajatella, että neljä vuotta bloggaamista on aivan turhaa, jos lukijoita ei ole sinä aikana kertynyt edes sataa tai jos blogi ei ole kehittynyt sen suuremmaksi sinä aikana. Minä kuitenkin aloitin tämän harrastuksena ja sellaisena se on säilynyt tähän päivään saakka. Minusta ei tullut ammattibloggaria, mutta so what. Voinpa kirjoittaa just mitä haluan tai olla kirjoittamatta kuukauteen. Edelleen tämä blogi on kanava purkaa tunteita, minulle itselleni pääasiassa. Jos joku saa jostakin jotain onkeensa, niin se on vain plussaa muun mahtavan ohessa. En ole tyrkyttänyt tätä blogia koskaan kenellekään enkä millekään. Ehkä olisi pitänyt? :D

Blogini jatkaa samalla meiningillä edelleen. Käsittelen asioita, jotka ovat minulle tavalla tai toisella tärkeitä. Hihkun ostoksiani, kuolaan asioita tai märisen mälsästä arjestani. Same old shit. ;)

Kiitos sinulle lukija tai satunnainen kävijä, toivottavasti olet mukana tänäkin vuonna!

Toivotan teille kaikille huikeaa vuotta 2015, olkoon se täynnä onnellisia hetkiä! <3


Nina

Avokadoa aloittelijoille.

Minä olen ollut aina ihan toivottoman huono syömään avokadoja. Joo, tiedän - ne ovat superterveellisiä. Mutta kun ei. Meikämannekiinin suuhun ne ovat aina silti maistuneet karseilta. Se tuhti rasvaisuus. Yäk. Oksettavaa.

En ole silti antanut periksi, vaan olen kuitenkin yrittänyt tottua avokadon makuun. Totutella pikkuhiljaa. Kunnes eilen löysin makukombon ja juuri minulle sopivan käyttötavan avokadolle. Jos sinäkin olet yhtä surkimus ja aloittelija avokadojen kanssa, niin testaapa tätä!

Avokadoa leivällä. Ruisleivällä. Päällä hieman voita, sitten lusikoit avokadoa päälle. Ripaus suolaa ja mustapippuria. Kruunaa voikkari basilikan lehdillä. Oli loistavan hyvää. <3

Maistuuko avokado teille? Miten te syötte avokadoa? Vinkit jakoon keltanokalle!

Viikonloppuja <3


Nina

Atoopikon ruokavalio

Tämä postaus jatkaa sitä, mihin edeltävä jäi. Siinä jaoin kokemuksiani atopian hoidosta ja paljastin aivan killerit tuotteet tuon viheliäisen ihosairauden taltuttamiseksi. Ihonhoitotuote-postausta pääset lukemaan vaikkapa tästä.

Edellisessä postauksessa jo totesinkin, ettei tervehtyneen ihon salaisuutena ole yksistään oikeanlaiset ihonhoitotuotteet, vaan myös sillä, mitä suuhusi laitat, on iso merkitys.

Uskon, että ihoa hoidetaan sekä ulkoisesti että sisäisesti. Olen oppinut omasta kokemuksesta, että ravinnolla voi olla ihan hirvittävän suuri merkitys terveydelle! Kesti kuukausia tajuta tekijät, miksi ihottumat hiljalleen katosivat. Kun on vuosia ravannut ihotautilääkäreillä, jotka jorisevat aina vain "sairaudesta, joka on ja pysyy", on vaikeaa käsittää, miksi se kuitenkin yhtäkkiä huomattavasti helpottuu ja lopulta katoaa.

Vaikka ruokavalioni ei ole koskaan ollut näin "hyvä" kuin se on nyt, niin en ole ennenkään aivan "reunalla" elänyt. En ole elänyt pitsalla ja hampurilaisilla tai juonut virvoitusjuomia litratolkulla päivittäin. Suurin muutos ruokavaliossani on ollut ruuan laatu, joka syntyy seuraavista asioista:

1. Teen ruuan alusta asti itse.

Lasten myötä olen oppinut tekemään ruokaa. Vauvojen purkkiruuista on siirrytty muun perheen ruokaan, joten kiinnostus ja halu tarjota oikeasti hyvää sekä laadukasta ruokaa on ollut valtava. En ole ikinä ollut mikään luonnonlahja tai visiönääri keittiössä. Itseasiassa olen ollut siellä aivan jumalattoman surkea! Muutaman ässän olen hanskannut, mutta mitkään perusasiat eivät ole ikinä tulleet selkänahasta: ei ole ollut tatsia keittää perunoita tai tehdä ruskeakastiketta. Ehei, minä olen se, joka on yrittänyt keittää perunoita puurokattilassa ja kerran polttanut ne pohjaan ihan tavallisessa kattilassa.

Keittokirja on ollut kovassa käytössä ja kansien välistä pursuilee reseptejä erinäisissä lippulappusissa.

Kuitenkin Ukkokullan innoittamana ja olosuhteiden pakosta olen opetellut laittamaan ruokaa. Onnekseni Ukkokulta on ollut aina todella hyvä keittiössä ja olenkin saanut olla hyvissä käsissä opissa. Lisäksi muutama vuosi kotiäitinä on mahdollistanut opettelun ja kokeilun. Kun "työ ei häiritse", vapautuu päivästä tunteja johonkin ihan muuhun. Minä olen ehtinyt perehtyä ruuanlaittoon ja terveellisempään ravintoon. Olen opetellut, kokeillut, etsinyt tietoa ja reseptejä. Ja olen kuulkaas nykyään aika kätsä köökissä. Jopa Ukkokulta on paristi funtsinut ääneen kehitystäni keittiössä kuvaamalla sitä sanalla: huikea.

Puuhellakin pääsee toisinaan käyttöön <3

Lindströminpihvit ovat yksi meidän perheen miesten mieliherkuista.

Olen pitänyt erittäin tärkeänä sitä, että ruoka tehdään itse, ja kaikkia valmisruokia sekä eineksiä mahdollisimman vähän. Mitä vähemmän lisäaineita, keinotekoisia makuaineita sun muita ylimääräisiä, sitä parempi.

2. Leikkaan ja maustan lihan itse.

Samalla kun ajatus puhtaasta, tuoreesta ruuasta on kasvattanut päässäni merkitystään, olen luopunut lähes täysin kaikista marinoiduista lihoista. Esimerkiksi broilerin ostan nykyään maustamattomana fileenä, jonka leikkaan ja maustan itse, kun ennen olen AINA ostanut broilerinsuikaleita hunajamarinadissa. Kun lihaa, ja ruokaa ylipäätään, oppii maustamaan itse, on sen maku jotain aivan muuta kuin valmiiksi marinoituna!

3. Käytän ruuanlaitossa öljyjä.

Paistamisessa ja ruuanlaitossa sekä leipomisessa yritän käyttää mahdollisimman paljon öljyjä, sillä ne tiettävästi ovat erittäin tärkeitä ihmiskeholle ja uskon, että kuivan ihon hoidossa ne ovat aivan ehdottomia! Eniten meillä kuluu oliiviöljyä ja avokadoöljyä.

4. Syön säännöllisesti kalaa.

Yritän, että vähintään kerran viikossa meidän perheessä syödään jotakin kalaruokaa. Lemppareita ovat tietenkin ne perinteiset lapsiperheen suosikit, kuten kalapuikot ja mantelikalat, mutta pääasiassa valmistan joko lohta tai kuhaa. Kalan terveellisyydestä ei liene tarvitse enää kenellekään paasata. Uusia kalareseptejä yritän löytää ja opetella koko ajan.

5. Olen siirtynyt täysin täysjyvä-tuotteisiin.

Pastat ja riisit syödään meillä täysjyvä-versioina. Jopa Ukkokulta on tottunut näihin alun nikottelujen jälkeen. Lapsille nämä uppoavat myös erinomaisesti. Ja omaan suuhunhan esimerkiksi täysjyväpasta maistuu miljoona kertaa paremmalta kuin peruspasta.

6. Yritän syödä mahdollisimman paljon hedelmiä, vihanneksia ja marjoja.

Yritän syödä mahdollisimman paljon kaikkia värejä, niin monipuolisesti kuin vain osaan. Tässä riittääkin vielä opeteltavaa ja kokeiltavaa, ja eniten haasteita tässä tuo Ukkokullan nirsoilu: hän kun ei vihanneksia ja kasviksia juuri syö. Miten siis tehdä sellaista ruokaa, joka maistuu ja kelpaa kaikille?

Ja vielä viimeisenä: en käytä mitään light-tuotteita.

Sana "sokeriton" tai "rasvaton" nostaa karvani pystyyn, sillä ihan maalaisjärjellä ajateltuna se on vaan luonnotonta ja järjetöntä. Lisäksi esimerkiksi rasvaton tuote sisältää senkin edestä sokeria, joten tällaisten tuotteiden hyödyt ovat melko olemattomia... Kaikki keinotekoiset makeutusaineet saavat ihon kananlihalle. Esimerkiksi aspartaamia vältän viimeiseen saakka. Onhan se joissain maissa täysin kielletty, koska sen on todettu aiheuttavan monia sairauksia. Leivän päälle meillä levitetään Oivariinia ja kun makeaa tekee mieli, niin esimerkiksi leipomukset makeutetaan ihan ehdalla sokerilla. Joskus hifistelen Stevialla.

Tämän postauksen tarkoitus ei ole hifistellä mitään dieetti-ruokavaliota, koska en sellaisia itsekään noudata. Jos mieli tekee Mäkisen burgeria, niin en mieti kahta kertaa, kun olen jo drive in -jonossa sellaista hakemassa. ;)

Erään illan iltapala minulla ja Ukkokullalla...

Olen todella perso herkuille - etenkin näin joulun alla on vaikeaa: joulukonvehteja, joulutorttuja... Itse jouluajan ruuasta nyt puhumattakaan. Yritän kuitenkin pitää kohtuuden kaikessa, ja syödä noin muuten mahdollisimman järkevästi. Ero entiseen ajattelutapaan piilee siinä, että enää en pidä esimerkiksi kasviksia ravintona, jolla laihdutetaan, vaan ravintona, jota pitää syödä, jotta keho ja mieli voivat hyvin.

Tässä postauksessa ei keksitty polkupyörää uudelleen, mutta toivon, että tästä on apua edes jollekin, joka kamppailee samojen asioiden kanssa kuin minä. Minulle kun ei koskaan kukaan sanonut, että puhdas, laadukas ruoka voi ollakin aivan avainasemassa, kun atopiaa hoidetaan. Ehkä sitä ei ole tiedetty pitkään, en tiedä, sillä muistan nähneeni aivan viime kuukausina erään artikkelin, jossa monipuolisen ruokavalion todettiin auttavan esimerkiksi masennuspotilasta. On siis varmasti aivan taivaan tosi, että ruokavalio on suuri tekijä terveyden kannalta. Huono sellainen sairastuttaa ja hyvä näköjään voi parantaa.

Uskotteko te hyvän ravinnon parantavaan voimaan? :)

Taas kerran luen ilolla kommentteja aiheesta!

Lumista viikonloppua! <3

Nina

Atoopisen ihon hoitotuotteet

Yksi bloggaamisen tähtijuttuja on ehdottomasti kokemusten jakaminen. Arvostan itse ihan suunnattomasti blogipostauksia, jotka ovat aitoja eivätkä sponsoroituja tekstejä. Itse olen suunnitellut tätä postausta valehtelematta jo kuukausia, sillä haluan jakaa teille erään kokemukseni ja toivon, että tästä on apua jollekulle siellä ruudun toisella puolella.

Kuten moni ahkerampi stalkkeri (pus! <3) varmaan tietääkin, olen kamppaillut vuosikausia atoopisen ihon kanssa. Itseasiassa kun oikein mietin, niin teini-iästä asti. Atopiani voisi olla kai vaikeampikin, mutta itselleni tämä on ollut aivan äärimmäisen kiusallinen vaiva, sillä pahimmat ihottumat ovat olleet ihan aina kasvoissani ja huonoimpina aikoina olen näyttänyt oikeasti aika hurjalta. Jokainen naispuolinen voi varmasti ymmärtää kuinka kurjaa on esimerkiksi meikata kasvoja, kun ne ovat karheat kuin raastinrauta. Erityisesti silmienympärysiho, huultenympärys, posket, leuka ja kaula sekä niska ovat olleet niitä kuuluisia ihottuma-alueita. Viimeisimpinä vuosina ihottumia on ilmestynyt myös käsitaipeisiin ja päänahkaan.

Kuvassa minä ja Jäpikkä, kun Jäpikkä on muutaman kuukauden ikäinen. Katso huultenympärysiho!

Kutina ihottumissa on sietämätöntä ja luonnollisesti raapiminen ei tilannetta juuri paranna. Iho on niin kuiva, että se hilseilee jatkuvasti. Ja vaikka läästin rasvaisinta voidetta, mitä apteekista löysin, ei ihon jano ja kiristys silti loppunut. Ei ole auttanut muu kuin yrittää kestää, yrittää elää tämän ihosairauden kanssa, yrittää etsiä uusia tuotteita ja kokeilla niitä. Sitten kun kärsimys on ollut äärirajoilla, on ollut pakko marssia yksityiselle ihotautilääkärille, joka on kerta toisensa jälkeen antanut ohjeet tämän hetkiseen tilanteeseen ja määrännyt reseptillä kortisonivoiteet. Vahvat, ja aika myrkyt, kortisonivoiteet ovat kyllä aina tehonneet, mutta vain hetkellisesti. Kortisonivoiteita kun voi käyttää ainoastaan kuuriluonteisesti. Niinpä iho-ongelmat palasivat takaisin joka kerta, vaikka olin syytänyt monia satoja euroja pelkästään lääkärikäynteihin... Ei liene vaikea kuvitella, että tilanne laittoi vähän vituttamaan kerran jos toisenkin.

Sinnikkyys kuitenkin palkittiin - jaksoin etsiä rohkeasti uusia tuotteita kokeiltavaksi ja hain netistä ahkeraan tietoutta atopian hoidosta. Vuonna 2013 kävimme joulumyyjäisissä, joissa näin eräässä kojussa kyltin: "Voide atoopiselle iholle". Voitte kuvitella, että hetkeä myöhemmin olin jo jututtamassa myyjää. Hän kertoi, että voide on auttanut hänen pienen tyttärensä ihottumia huomattavasti. Ostin sen kummemmin empimättä vuohenmaito-turvevoiteen, vaikka Ukkokulta vinoilikin, että noinko taas pässiä viedään narussa.

Vaan kukapa olisi arvannut, että tämä voide tulisi olemaan yksi avaintuotteista, joilla tulen saamaan ihosairauteni hallintaan...

Piiiiiiiitkän alustuksen jälkeen paljastan teille, miten minä olen saanut atoopisen ihoni kuntoon ja melko terveeksi. Voin väittää, että nyt kun ihoni on ollut näin hyvä vuoden, olen tehnyt jotain oikein. Olen pohtinut tilannettani paljon ja uskon, että suurimmat tekijät parantuneelle iholle ovat oikeanlaiset ihonhoitotuotteet sekä ruokavalio. Jotta tästä postauksesta ei tulisi pitkä kuin nälkävuosi, omistan tämän postauksen ihonhoitotuotteille. Tuotteille, jotka oikeasti auttavat ja toimivat. Tuotteille, jotka ovat aivan erinomaisia atoopiselle iholle. Tuotteille, joiden ansiosta en ole yli vuoteen käynyt ihotautilääkärillä tai levittänyt iholleni kortisonivoiteita. Tuotteille, joita suosittelen koko sydämestäni. <3

Luottotuotteeni ovat:
<3 Donna Taponerolta tilatut vuohenmaito-turvevoiteet
<3 Favoran uudistava silmänympärysvoide
<3 Madaran Superseed-kasvoöljy
<3 Dermosilin kasvoseerumi
<3 Weledan manteliöljy kasvoille (jota läträän kyllä muuallekin vartalolle kuiviin kohtiin!)

Vuohenmaito-turvevoide sopi heti ensikokeilulla iholleni hyvin, ja se myös herätti mielenkiintoni luonnonkosmetiikkaa ja sen tehokkuutta kohtaan. Ehkä lyhyempi ja puhtaampi, luonnollisempi, sisällysluettelo kosmetiikassa onkin avainasemassa? Voide yksinään ei ole kuitenkaan riittänyt janoiselle iholleni, joten päätin lisätä kasvoille voiteen lisäksi myös manteliöljyä.

Ja se oli siinä: kombo, joka säilytti ihollani kosteudentunteen ja poisti kaiken kutinan sekä kiristävän tunteen. Kombo oli niin toimiva, että olen käyttänyt vuohenmaito-turvevoidetta ja Weledan manteliöljyä jo vuoden verran. Vasta viime viikkoina olen uskaltautunut kokeilemaan jotain uutta: Madaran kasvoöljyä. Kokeilu ehdottomasti kannatti: Superseed-öljy on aivan loistavaa! Ensinnäkin olen pärjännyt pelkällä öljyllä, en ole välttämättä lisännyt voidetta kasvoille ollenkaan. Lisäksi öljy tekee kasvoista pumpulinpehmeät ja on ihan erinomainen tuote meikin alle. Öljy - voitteko kuvitella?

Olen parjannut ihotautilääkäreitä, mutta yhden loistavan neuvon olen saanut viimeisellä käynnilläni: "käytä Ceridalin lipogeeliä huulirasvana". Kuivat huulet ja ihottuma niiden ympärillä kun on ollut jatkuva murheeni. Olen käyttänyt Ceridalia huulirasvana yli vuoden päivät ja kuivat huulet ovat nekin historiaa. Toivottavasti lopullisesti.

 

Meikinpoiston luottotuotteiksi ovat osoittautuneet puhdistusvaahdot, joista parhaimmiksi olen todennut Favoran. Se on erittäin hellävarainen, jättää ihon pehmeäksi, mutta kuitenkin puhdistaa ihon huolella. Esimerkiksi silmämeikki lähtee tällä erittäin hyvin. Madaran puhdistusvaahto on sekin erittäin hyvää, ehkä aavistuksen tehokkaampaa kuin Favoran. Kuitenkin Madara ei pese silmämeikkiä yhtä tehokkaasti pois, joten Favora vie näistä pidemmän korren. Etenkin, kun se on edullisempaakin kuin Madara. Kasvojen ihoa olen kuorinut jo vuosikaudet The Body Shopin Vitamin E -kuorintavoiteella, joka minusta on riittävän hellävarainen herkälle iholle.

Pahimmat, tai useimmiten ainoat, ihottumat ovat aina olleet kasvoissa, joten vartaloni iho on muuten ollut aika lailla normaali. Kuiva toki, mutta muuten "normaali". Vartalovoiteita olen siis lähinnä valinnut tuoksun perusteella. Lempparit ovat kuitenkin sieltäkin hyllyltä löytyneet:

Vichyn nutriextra-voide on ihan unelmavoide kuivalle iholle. Erityisesti talvi-aikaan. Se on tuhtia ja se jättää ihon ihanan pehmeäksi. Dermosilin Vitamin E on taas kevyempää ja siksi tykkään käyttää sitä kuumempaan kesäaikaan. Madaran vartaloöljyä ostin vastikään, mutta olen jo parin käyttökerran jälkeen tosi ihastunut! Se imeytyy ihoon todella nopeasti jättäen ihon todella pehmeäksi. Kiinteyttävään vaikutukseen en ota kantaa. ;)

Paras kokeilemani käsivoide on ehdottomasti Dermosilin samaa Vitamin E -sarjaa. Se imeytyy nopeasti, kosteuttaa tehokkaasti ja tuoksuu ihanalta. Niin kuin kaikki muutkin Vitamin E -sarjan tuotteet. Dermosil valmistaa kaiken kaikkiaan todella hyviä ja laadukkaita tuotteita - nimittäin myös kuivien korppujalkojen paras kosteuttaja löytyy Dermosilin valikoimasta. Dermosilin tuotteet ovat minusta myös edullisia laatuunsa nähden, joten suosittelen ehdottomasti tutustumaan valikoimaan vaikkapa tästä.

No, näin lopuksi haluatte varmaan nähdä todisteita. Nähdä miltä kasvojeni iho näyttää nyt. Koko pläsiä en paljasta, edelleenkään, mutta paljastetaanpa osa:

Kasvojeni iholla ei ole enää yhtään ihottumaa. Huulet ovat toisinaan kuivat, mutta kuivuus ei leviä ihottumaksi asti. Iho on kimmoisa ja pehmeä, väri on heleä. Vuosien jälkeen voin käyttää huulikiiltoja ja -punia mielin määrin miettimättä että näytänkö Halloween-elokuvan pääpahikselta. Ja se on muuten ihan hiton mahtavaa! :)

Kuten jo aikaisemmin mainitsin, uskon että toinen merkittävä asia atopian hoidossa on ruokavalio. Mutta siihen palaan seuraavassa postauksessa. Tästä tuli jo nyt aika megapitkä postaus. Hiki tuli kirjoittaessa!

Mielipiteitä postauksesta ja aiheesta ylipäätään otan kiitollisena vastaan! <3


Nina

Mustaherukka-smoothie ja chilifetalihapullat

Päätin eilen näyttää pöpöille taivaan merkit ja tehdä päräyttää sellaisen smoothien, että oksat pois. Smoothiet ovat ihan älyttömän herkullisia ja niiden avulla tulee aivan vahingossakin syötyä iso satsi hedelmiä sekä ennen kaikkea marjoja, jotka ovat muuten merkillisen haasteellisia syötäviä minulle. Jotkut laittaa blenderiin kaikkea vihreääkin, mutta itse en ole vielä pro, että uskaltaisin.

Ikävä kyllä olen naurettavan laiska tekemään smoothieita - syytän siitä blenderiämme. Ensinnäkin sen peseminen on kauhea homma, sillä kannu-osa hajoaa noin viiteen miljoonaan osaan enkä ilman Ukkokullan apua osaa purkaa sitä. Enkä näin ollen kyllä kootakaan. Ja vaikka kuinka yritän vierestä katsoa ja keskittyä ohjeisiin, niin emolevy nollaantuu jo parissa minuutissa. No, onneksi on Ukkokulta, joka jaksaa toimia teknisenä tukena kerta toisensa jälkeen.

Minä laitan smoothien sekaan yleensä banaania - se sopii kaikkeen ja toimii loistavana makeuttajana. Lisäksi minusta smoothien perusjuttu on myös marjat, mieluiten jäisinä. Tällä kertaa, vähän flunssaisena, marjavalinta oli selvä: mustaherukoita. Pidän mustaherukoiden mausta, mutta sellaisenaan ne ovat liian kirpeitä. Lisäksi smoothien sekaan päätyi tällä kertaa mustikkakeittoa, maustamatonta jogurttia, passionhedelmä-uutetta, acai-marja -uutetta ja ripaus steviaa. Ja maistui ihan mahtavalta! En lähde tässä nyt sen koommin hihhuloimaan luontoäidin aineksien tehosta ja tärkeydestä, mutta rehellisesti sanottuna aivan tunsin kuinka väsyneeseen kehoon virtasi energiaa, kun kulautin lasillisen tätä alas. Toimii. Paremmin kuin sata pilleriä. <3

Päivällisruuaksi testasimme meille uutta reseptiä, jonka löysin At Maria's -blogista: chilifetalihapullat. Lihapullat onnistuivat hyvin ja upposivat myös lapsille, vaikka etukäteen jännitimme Ukkokullan kanssa miten 2- ja 3-vuotias tulisuuteen suhtautuvat. No, Kloppinen maistoi ja sanoi, että suu kirvelee. Se oli kuitenkin vain toteamus ja syöminen jatkui. Jäpikkä sen sijaan ei kommentoinut sanallakaan eikä ilme värähtänyt, liekö edes huomasi lihapullien uutta makua. :) Molemmat pojat halusivat ruokaa myös lisää, että ihan onnistunut kokeilu on takanapäin. Itse jäin kaipaamaan lihapulliin enemmän mehukkuutta, joten pitänee ehkä itse vähän sooloilla vielä tuon reseptin kanssa. Suosittelen kuitenkin kokeilemaan - ovat todella helppoja tehdä!

Tarvitset:

400 g naudan jauhelihaa
1 purkin Arla Apetina Chilifetajuustokuutioita
Ripauksen pippuria
Ja toisen suolaa

Ja sitten hommiin:

Murskaa fetajuustot haarukalla ja pilko chilinpalat pienemmiksi. Sekoita jauhelihan sekaan. Lisää myös suola ja pippuri. Sekoita tasaiseksi taikinaksi. Pyörittele lihapulliksi ja paista uunissa 225 asteessa 10-12 minuuttia.

Tämä ohje ei ole ihan alkuperäinen, vaan olen sitä muokannut hieman omannäköiseksi ja muuttanut myös valmistusaikaa, koska meidän uuni on sen verran tehokas, että alkuperäisellä ohjeella olisin huudattanut vain palohälyttimiä. :) Käykää kuitenkin kurkkaamassa myös alkuperäinen resepti!

Meillä chilifetalihapullat saivat kaverikseen sen perinteisen lapsiperheen valinnan: perunamuusin. Lisäksi keitin porkkanoita ja väsäsin simppelin salaatin. Ja salaattihan ei ole salaatti, jos sekaan ei lorauta vähän oliiviöljyä ja ripausta suolaa! <3

Mukavaa (ja maukasta) viikonloppua!


Nina

Vinkki tarjoushaukoille!

Kokeiluni luonnonkosmetiikan parissa ovat vielä melko vähäisiä, mutta sitäkin parempia - niiden(kin) ansiosta olen saanut atoopisen ihoni kuriin. Käyttämistäni tuotteista on tekeillä ihan oma postauksensa, mutta hyvien käyttämieni tuotteiden lisäksi päätin tänään tilata Mádaralta muutamia juttuja, sillä TÄNÄÄN kaikki tuotteet ovat 40 % alennuksessa!

Kuvat Mádaran nettisivuilta lainattu.

Tilasin Soothing Hydration -kasvoöljyä, Sculpturing Oil -vartaloöljyä ja Purifying Foam -puhdistusvaahtoa kasvoille. En ole kokeillut näitä koskaan ennen, mutta olen sen sijaan kuullut näistä paljon hyvää ja monihan näitä kehuu. Onko teillä kokemusta Mádaran tuotteista?

Aloitin eilen muuten yhden jutun, joka saattaa teistä kuulostaa hassulta. Aloin nimittäin kirjata ylös juomiani vesilaseja. Olen jo pitkään (öö, vuosia?) pohtinut vedenjuontiani, tai lähinnä sitä miten vähän vettä juon, ja nyt päätin aloittaa ns. vesikuurin. Yritän juoda vähintään kuusi lasia vettä päivässä, tavoite on kahdeksan lasia. Haluan nähdä, onko säännöllisestä, runsaammasta veden juonnista apua kuivaan, elottoman näköiseen ihoon, selluliittiin ja turvotukseen. Ajattelin yrittää pitää kirjaa tästä ainakin kuukauden verran. Toivottavasti into latkia vettä kestää ainakin sen verran... ;)

Nina