Kapsäkit jätkille

Tilasin pojille reput tulevaa varten ja voi ihastus, että sydän suli, kun kaksi pientä marssi innoissaan pienet reput selässään. Oikeastaan sisällä mylvi myös tunne, että ei hitto, kun näille pitää mennä ostamaan vielä oikein koulureput. Hajoan. No, Kloppinen ei ollut moksiskaan, vaan tuumi kylmänviileästi, että hän lähtee nyt päiväkotiin ja kävi pakkaamassa reppuunsa leikkivalkosipulin. <3 Kuvia näistä hetkistä ei luonnollisestikaan tullut otettua ja kun yritin lavastaa hei jee meillä on reput selässä -tilannetta toisen kerran, niin isomman johdolla molemmat painelivat kameraa karkuun. Typical.

Tilasin Skip Hopin reput Tohvelisankarista, sillä ne olivat siellä hyvässä tarjouksessa. Kiirehän repuilla ei ole ollut, sillä päiväkoti-uraa ei olla aloittamassa vielä ensi viikolla. Kai. Reput ovat tarjouksessa huomiseen asti, vink-vink-honk-honk.

Oli ihan uskomattoman vaikeaa valita pojille reput, sillä kaikkien eläinhahmojen reppuversiot olivat ihan älyttömän symppiksiä. Lopulta istuimme koneen ääressä molemmat Ukkokullan kanssa miettimässä. Jäpikälle valitsimme apina-repun, sillä apinat ovat nyt pienemmän mielestä kuuminta hottia. "Ammi, ammi!" kuuluu, kun menemme esimerkiksi vaihtamaan vaippaa. Liberon uuden eläinkuosisarjan vaipoista ei meinaa kelvata mikään muu kuin apina-vaippa... Valinta Jäpikälle oli siis lopulta hyvinkin helppo. Apina it is.

Kloppinen sen sijaan oli vaikeampi, sillä hän pitää kaikenlaisista eläimistä tasaisesti yhtä paljon. Päädyimmekin lopulta valitsemaan repun, joka oli meidän mielestä hauska ja erilainen kuin mitä suosituimmat SkipHop-reppumallit. Hei hai, tervetuloa meille!

Ai että nämä reput ovat hyväntuulisia. Vai mitä sanotte? :)

Löysin muuten tänään aamulla työpaikkailmoituksen alaltani... En oikein tiedä, että pitäisikö mennä päräyttää ja hakea paikkaa. Haikeus ja sekavat tunnelmat. Pelkästä ajatuksesta, että hakisiko työpaikkaa. :D

Saapa nähdä, koska näille repuille tulee käyttöä.


Nina

Poikien puuhia.

Meillä majailee kaksi varsin touhukasta jätkäpätkää ja ajattelin, lähinnä itselleni muistoksi, kirjailla ylös heidän lempipuuhiaan ja taitojaan tällä hetkellä, kun Kloppisella on ikää kaksi vuotta ja kolme kuukautta ja Jäpikällä yksi vuotta ja melkein kolme kuukautta.

Poikien pienen ikäeron ansiosta heistä on toisilleen ihan älyttömästi seuraa eivätkä leikitkään aina ihan hirveästi eroa toisistaan. On toki hetkiä, jolloin saa toimia erotuomarina, kun Kloppinen on rakentanut jotain tai asetellut vaikkapa pieniä eläimiä haluamallaan tavalla, ja Jäpikkä haluaisi innoissaan hajottaa kaiken. Tai ainakin napata muutaman eläimen Kloppisen "emäintaahasta" (=eläintarha). Paljon on hetkiä, kun lelua revitään vimmatusti toisen kädestä. On huutoa, itkua, tekoitkua. Kuitenkin yhtä paljon on hetkiä, kun molemmat leikkivät omiaan tai yhdessä sulassa sovussa. Poikien leikeistä voi erottaa jo vähän hippaakin, jolloin meno on aika mahdotonta eikä kirkumiselta ja kikatukselta ajatuksiaan juuri kuule.

Poikien kommunikointi on mahtavaa seurattavaa. Kloppinenhan on puhunut todella hyvin jo reilun vuoden ikäisestä ja kaksivuotiaana hän puhui jo pitkiä lauseita ja osasi ihan mahdottoman määrän sanoja. Kloppisen puhe on jaksanut hämmästyttää tuttuja ja tuntemattomia jo pitkään. No, hän luonnollisesti puhuu paljon Jäpikälle, joka edesauttaa Jäpikänkin puhe- ja kommunikointiharjoituksia.

Jäpikkä on edistynyt hurjasti viimeisen parin kuukauden aikana näissä kommunikointi-hommissa. Hän yrittää selkeästi tapailla joitakin sanoja ja hän ymmärtää puhetta aivan tolkuttoman paljon. Joskus Jäpikkä saattaa viedä tavaroita erinäisiin paikkoihin, kun pyydän. Jäpikkä osaa sanoa jo lempinimensä, "kiitti", äiti, joskus isi, pöllö, pallo, lamppu, vaippa, joo-joo, ei-ei-ei ja hei-hei. Yritän itse puhua pojille paljon, ja lukea myös mahdollisimman paljon, ja ne asiat ovat lienee auttaneet poikia puheenkehityksessä.

Lukeminen onkin yksi molempien poikien lempipuuhista. Kaikenlaiset kirjat kiinnostavat, oli niissä sitten lehmiä, muumeja tai työkoneita. Ehdoton top3 Kloppiselle on tässä:

Etsi ja löydä maatilalta -kirjaa Kloppinen kutsuu jostain syystä "Hyvää iltaa, maatila" - kirjaksi. Kenellekään ei ole aavistustakaan mistä tämä nimike on syntynyt, kirjassa ei nimittäin moista mainita. :D

Kloppiselle on luettu niin paljon, että hän muistaa jo itsekin ulkoa kirjojen tapahtumia ja jopa loruja sanatarkasti. Lisäksi hän on viime aikoina alkanut "leikkiä", että hän itse lukee kirjoja ääneen. Osa tarinanluvusta on silkkaa siansaksaa, mutta joitakin sanoja ja lauseita suusta voi erottaa. Tämä on minusta kovin liikuttavaa seurattavaa. <3

 

Kloppinen tykkää kovasti myös laulaa ja hän muistaa ulkoa paljon erilaisia sävelmiä sekä laulujen sanoja. Ei siis ihme, että Kloppiselle oli ehdottomasti varattava paikka muskarista. Sinne mennään ensi kertaa viikon päästä ja äitiä ainakin jännittää, jos poikaa ei. Toivottavasti tykätään, molemmat. Jäpikkä sen sijaan rakastaa tanssia. Kovin kranttu jätkä hän ei ole, sillä joraamiseen kelpaa kaikki iskän vihellyksestä ostos tv:n tunnariin...

Jäpikkä on ihan viime viikkoina oppinut ajamaan Joulupukin tuomalla menopelillä ja aikamoista rallia vedetään toisinaan sisällä, kun Kloppinen näyttää pikkuveljelle hurjastelun alkeita Plaston mopollaan. Watch out, varpaat!

Joulupukin tuoma Muumitalo on ollut erittäin ahkerassa käytössä ja sillä leikitään miltei päivittäin. Muumi-hahmoista käydään kovaa taistoa toisinaan ja äiti saa tulla jeesimään ahdingossa - muumit jaetaan vuorotellen tasan kummallekin, että molemmat saavat vuorotellen valita haluamansa. Ja sitten leikitään niillä "omilla valituilla" ja sillä sipuli.

Kaikenlaisilla hahmoilla leikkiminen on tällä hetkellä molempien mieleen. Kloppisen leikeissä on selkeästi jo juonta ja tapahtumaa, kun taas Jäpikkä tykkää edelleen tutkia leluja. Suullaan. Jonka jälkeen Kloppinen valittelee, kun "Ukko on määkä (=märkä)!". Jäpikkä tykkää kovasti myös kaikenlaisista palikoista ja yksivuotis-lahjaksi saatu Muumi-auto onkin aika super.

Kloppisen yksi lempipuuha on piirtäminen ja iPadilla pelaaminen. Jälkimmäistä annetaan tehdä vain muutaman kerran viikossa ja silloinkin peliaikaa on rajallisesti. Kloppiselle on ladattu Padille Pikku Kakkonen ja Muumi-peli - ja ne riittävät. Molemmista poika tykkää kovasti.

Myös ihan perinteinen piirtäminen ja värittäminen ovat lempipuuhia ja niitä tehdään päivittäin. Kloppinen on kehittynyt tässä ihan mielettömästi ja nykyään piirroksissa on paljon pikkutarkkoja kuvioita, jotka esittävät milloin mitäkin. Jäpikkäkin on harjoitellut viime viikkoina vähän piirtämistä, mutta ihan täysin sen touhun hauskuus ei ole pojalle auennut. Mukavaa on lähinnä syödä kyniä ja katsella, kun Kloppinen piirtää.

Lapsi on terve, kun se leikkii. <3

Mitä teillä lapsoset tykkää tehdä?


Nina

Lasten joululahjat.

Meillä vaikeuksia tuotti tänä jouluna lahjojen ostaminen erikseen Kloppiselle ja Jäpikälle. Molemmat ovat kiinnostuneita ja tykkäävät samanlaisista leluista. Eihän ikäeroa toisaalta ole kuin vain se yksi vuosi. Leikeissä on tietysti aavistuksen verran eroa: Kloppisen leikeissä alkaa olla jo juonta ja tavoitetta, kun taas Jäpikkä lähinnä tutkii leluja. Suullaan. ;)

No, se ongelma siis tosiaan piili siinä, että kenen nimi kirjoitetaan mihinkin pakettiin. Avattavaa kun mielestämme pitäisi reiluuden nimissä olla yhtä paljon. Vaikka kaikki onkin aikalailla yhteistä.

Pakettien sisältä tulee löytymään mm. Muumitalo, Legon Safari-setti, Brion junarataan osia, Ikean leikkiruokia sekä -astioita...

Kuvat: brio.fi, cdon.com & kauppakeskus24.fi

...Brion IHANA (!!!!! <3 !!!!!) ajettava doggie sekä muutama kirja. Kirjoista pojat kun tykkäävät aivan ylikaiken. Soiva laulukirja on varmasti Kloppisen mieleen - hän on nimittäin todella kova hoilottamaan.

Kuvat: brio.fi & suomalainen.com

Olen niin innoissani näistä lahjoista enkä malttaisi odottaa aattoon, että pääsen antamaan nämä pojille. Tiedän, että nämä osuvat ja uppoavat. Kihih!

Mitä teidän lasten paketeista löytyy?


Nina

Ps. Sen verran pitää vinkata, että minun vanhempani antavat pojille lahjaksi Muumitalon sekä Brion koiruuden - loput lahjat ovat meiltä vanhemmilta.

Synttärihulinaa.

Meillä oli juhlantäyteinen viikonloppu. Kloppinen täytti kaksi vuotta. Tuntuu aivan surrealistiselta ajatella, että seuraavaksi esikoinen täyttää kolme. A-pu-a.

Vuosi on mennyt hujauksessa, taas, vaikka niin paljon mahtuikin yhteen vuoteen: pikkuveli syntyi, muutettiin uuteen kotiin, perhe yhtenäistyi entisestään naimisiinmenon johdosta. Voi että! <3 Mutta itse synttäripäivä oli sangen mukava.

Oli lahjoja...

Oli onnittelukortteja...

Oli leipomista, oli herkuttelua, oli cake popseja... 

Oli taivaallisen ihanaa limejuustokakkua, joka ei ulkonäöllään ehkä ihan hurmaa ja vakuuta...

Oli herkullisia rieskarullia sekä tonnikala- että kinkkutäytteellä...

Oli vihanneskuppeja dippikastikkeella...

Oli kalakoristeiden askartelua... (yhtenä, ja öö ainoana, ohjelmanumerona synttäreillä oli onginta - siksi siis kalakoristeita.)

Ja oli sitä onkimista, josta sai palkinnoksi jonkin maatilaneläimen... 

Meidän pojat onkivat itselleen lehmän ja possun. Ajattelimme, ettei Jäpikkä onkimisesta varmaan tajua tuon taivaallista, mutta pyh pah - porukan pienin oli touhusta eniten innoissaan ja kikatti pää punaisena, kun äiti heilui kepin kanssa, josta roikkui narun päässä ämpäri! 

Kloppinen puolestaan hokasi heti lehmän tidit ja kysyi hämmästyneenä Ukkokullalta, että isi, mitä nää on, johon Ukkokulta korrektisti vastasi, että ne ovat utareet ja että niistä tulee maitoa. Sen lisäksi Kloppinen jostain keksi, että sieltä utareiden lomasta jostakin tulee myös kakka. Ja niinpä poika onkin selittänyt pitkin päivää kaikille halukkaille (lue: Jäpikälle), että kato, täältä tulee maito ja täältä kakka. Hmmm.

Kaksivuotisen yhteisen taipaleemme kunniaksi paljastan teillekin millainen hurmaava pienimies meillä punkkaa:

* Hänellä on paljon omaa tahtoa, halua tehdä ja kokeilla asioita itse. 

* Hän kiipeilee ketterästi, juoksee ja hyppii. 

* Hän osaa tajuttomasti sanoja ja osaa muodostaa hämmentävän pitkiä lauseita, esim. "Iskä kato, mikä tossa toi on?". 

* Hän tykkää laulaa ja osaa jo pieniä pätkiä laulunsanoja ulkoa. (Piiiiikku Kaaaakkosen Poooooosti.)

* Hän rakastaa piirtämistä ja alkaa olla siinäkin touhussa uskomattoman hyvä - esimerkiksi moottoripyörä on melko tunnistettava töherrys. 

* Hän katsoo mielellään Pikku Kakkosta ja sanoo itseään Raa-Raaksi. <3 

* Hän on kiinnostunut erityisesti traktoreista ja puimureista. Suurin Muumi-innostus näyttäisi laantuneen.

* Hän tietää myös mitä kello on ja vastaa "varttii kolme viisi". 

* Hän toisaalta myös kysyy niin mahdottomasti, että vanhempia toisinaan väsyttää. 

* Hän syö ja juo taitavasti itse.

* Hänessä on kadehdittavan paljon energiaa - äiti ottaisi kernaasti siitä osan, jos voisi.

* Hän on oppinut viime viikkoina lässyttämään aina jonkun eläimen nähdessään, kuten vaikkapa kissan. Huvittava taito, sillä meillä ei ole lemmikkejä, joten meillä ei lässytetä eläimille?

Koska lauantaina, siis juhlapäivänä, viiletettiin menemään kuin jakomielitautiset aamusta iltahämärään, pyhitettiin eilinen mitääntekemättömyydelle ja ulkoilulle. Tajusin samalla, että minusta on tullut vanha: syksy ei ole ihana vain syysvaatteiden vuoksi, vaan myös ulkona olevien värien. Sisäinen kääkkäni nautti suunnattomasti. 

 

Mukavaa alkanutta viikkoa!

Nina

Sietämätön elämänmuutos.

Arvelin pitkään, että junnusänkyyn siirtäminen tulee olemaan aivan yhtä helvettiä. Olin kuullut siitä kauhutarinoita monesta tuutista ja juuri keltään en ole kuuna päivänä kuullut, että sängynvaihto olisi sujunut helposti.

Ei kai, eiväthän nuo jälkikasvut mitään daijuja ole. Eivätköhän he hokaa hyvinkin nopeasti, että sängyssä ei ole pinnoja -> pirskutarallaa, täältähän pääsee pois! Ja kun sängystä on kerran mahdollista päästä pois tutkimaan vaikka ja mitä, niin miksipä ihmeessä junnut sänkyynsä jäisivätkään...

Peitto hyvin, kaikki hyvin.

No, meillä on takana elämää uuden sängyn kanssa noin 1,5 viikkoa ja ensimmäinen viikko meni kutakuinkin näin:

Päivä 1:

Sänky rakennettiin iltapäivällä, joten Kloppinen nukkui päikkärinsä vielä pinnasängyssään. Yöunille poika nukahti uuteen sänkyynsä aivan heti. Olimme äimän käkenä - mahtavaa.

Päivä 2:

Päiväunet: Helvettiä. Poika nousi sängystään valehtelematta 50 kertaa ja me saimme viedä poikaa takaisin sekä päivystää eteisessä poikien huoneiden ulkopuolella, että kuulemme mitä huoneissa, tai lähinnä Kloppisen huoneessa, tapahtuu. Joka kerta sanoimme, ettei sängystä saa tulla pois, ja lähdimme heti huoneesta ulos. Lopulta, varmaan tunnin kuluttua, poika nukahti.

Yö: Kloppinen nukahtaa samantien. Jumalan kiitos, samanlaista settiä kuin päivällä ei kestäisi enää Erkkikään. Ainakaan ilman asiaan kuuluvaa lääkitystä.

Päivä 3:

Päiväunet: Kloppinen riekkuu (=tulee pois sängystä, pitää kovaa ääntä, huutaa, potkii seiniä) sängyssään 1,5 tuntia, jonka minä jälleen kerran päivystän eteisessä istuen. Lopulta Jäpikkä herää meteliimme (Kloppinen huutaa, äiti huutaa, ettei saa huutaa - logiikka?) ja otan molemmat pois sängyistään. Ei siis päiväunia.

Yö: nukahtaa jälleen heti.

Päivä 4:

Päiväunet: riekkuu 30-40 minuuttia sängyssään, potkii seinää, tuli sängystä pois. Viimeisen kerran Ukkokulta ärähtää ja kunnolla: Kloppinen hiljenee ja lopulta nukahtaa. Erinomainen nukutuskeino? Jäpikkä herää. V*ttu.

Yö: Kloppinen höpöttää aikansa, kunnes nukahtaa. Yöllä ilmeisesti on tipahtanut sängystään, sillä itkee lattialla, kun menemme katsomaan mikä on hätänä.

Päivä 5:

Päiväunet: Kloppinen nousee sängystään vain yhden ainoan kerran, mutta muuten potkii seiniä, kiljahtelee ja riekkuu. Nukahtaa kuitenkin puolessa tunnissa. Istahdan onnessani koneelle 25 minuutiksi, kun Jäpikkä jo herää. Mitä helvettiä oikeesti, miksi kuopus nukkuu nyt näin helvetin huonosti ja helvetin vähän?! Ennen unta riitti kevyesti klo 14-15 ja nyttemmin tuntuu, että poikkeuksia lukuunottamatta minimies herää klo 13 nukuttuaan huiman tunnin. Perkele, taas jäi lukematta, että minkälaisen talvihaalarin se Maija on blogissaan kertonut ostavansa. Päivä pilalla.

Yö: nukahtaa jälleen heti.

Päivä 6:

Päiväunet: Saan päivystää pojan ovella taas milteipä tunnin. Ongelma ei näyttäisi olevan se, että sängystä noustaisiin jatkuvasti pois, vaan se, että uni ei tunnu millään tulevan. Sängyssä siis mölytään, joka kerta toisensa jälkeen herättää pikkuveljen. Tämä päivä oli kuitenkin onneksi poikkeus ja molemmat nukkuivat miltei kolmeen. LUK-SUS-TA!!

Yö: nukahtaa melkein heti höpöteltyään aikansa.

Sitten olikin viikonlopun vuoro ja Mummolassa kyläily, kun me kääkät biletimme tukka putkella Stadissa. Mummolassa nukutaan tietysti tutuissa, turvallisissa matkasängyissä, joissa on luonnollisestikin laidat.

Tämä viikko on mennyt samalla tavalla. Illat sujuvat erinomaisen hyvin, mutta päiväunien kanssa taistellaan. Uni ei tunnu tulevan kuin joskus vasta tunnin jälkeen, eikä silloinkaan aina. Tällä viikolla on ollut parikin päivää, kun päikkäreitä ei ole nukuttu ollenkaan.

Eniten harmittaa, että tämä meidän riekkuminen herättää joka päivä Jäpikän.
Toiseksi eniten harmittaa, että sitä kuuluisaa omaa aikaa ei ole enää hetkeäkään. Koulujuttuja en ole siis tehnyt noin kahteen viikkoon - missä ihmeen välissä tekisin?!

Elämä on tällä hetkellä hillittömän raskasta. Pinna on äärimmäisen kireällä. Sitä kuuluisaa omaa aikaa ei juuri ole ja tekemistä piisaa. Joka suunnasta tulee myös enemmän ja vähemmän paineita, että pitäisi tapahtua. Huoh. Toivon sydämestäni, ettei tämä, varmaan ihan jokaiselle pakollinen, vaihe kestäisi tuhottoman pitkään...

Mikäli tämä edes on enää mikään vaihe. Olen nimittäin harkinnut jopa Kloppisen päiväunien poisjättämistäkin - miksi hakata päätä seinään päivästä toiseen vain todetakseen, että se joka kerta sattuu. Toisaalta se ajatus tuntuu pelottavalta: saako Kloppinen muka riittävästi unta? Voisiko niin ihan oikeasti tehdä, kun kyseessä on vasta kaksivuotias lapsi?!

Päiväunien jäädessä pari kertaa pois olen aikaistanut Kloppisen iltatoimia. Ennen poika on mennyt yöunille ysiltä, mutta nykyään sängyssä ollaan jo puoli ysi. Tarkoitus on aikaistaa vielä toiset puoli tuntia, jolloin unille käydään kasilta, mutten halunnut muuttaa sitä yhtäkkisesti kauhean radikaalisti. Olen huomannut, että Kloppinen kyllä nukahtaa iltaisin nopeammin ja nukkuu aamuisin pidempään, kun päiväunia ei ole nukuttu. Yöunta ei silti kerry edes 12 tuntia per päivä, joten päiväunille taitaisi edelleen olla tilausta...

Yritän antaa tälle muutokselle aikaa, vaikka tuntuu, että lähtee järki. Että se kallisarvoinen oma hengähdyshetki menee eteisessä seistessä ja elämää kirotessa. Jos vielä ensi viikon kokonaisuudessaan kestäisi. Kohtuullisia tavoitteita nääs.

Nyt kaipailisin enemmän kuin koskaan teidän neuvoja ja kokemuksia:

Minkä ikäisenä teidän lapset ovat jättäneet päikkärinsä nukkumatta? 

Siis ollessaan kotihoidossa, päiväkodissa nukutaan kai paremmin ja vanhempanakin, kun arki on hektisempää.

Olen kyllä surkea näiden muutosten keskellä. Jos oloa pitäisi jotenkin kuvailla, niin sanoisin, että vituttaa. Siinäpä se, vituttaa niin ettei veri kierrä. Kaiken lisäksi tällä viikolla en ole ehtinyt yhteenkään jumppaan, vaikka ostin uuden jumppatopinkin. Aika hajottavaa mitä?!


Nina

Ps. Oletteko kuulleet sen sanonnan: "Lapsena en halunnut syödä enkä nukkua. Nykyään en muuta haluaisi tehdäkään." Osuu ja uppoo.

Arkea ja shoppailua.

Olen ollut taas kateissa ja hukassa. Olen käynyt ihmettelemässä, että mitä, onko minulla vielä lukijoita ja toisaalta olen yrittänyt kirjoitella jotain, mutta joka kerta olen jättänyt kirjoittamisen kesken, koska se on tuntunut pakkopullalta isolla P:llä.

Tiedän, ettei postauksen tarvitse sisältää ihan superihmeellisiä juttuja. Ei tarvitse matkailla avaruudessa (tai edes ulkomailla) saati ostella Chanelin laukkuja, että olisi jotain kerrottavaa. Ihan arkiset pienet asiatkin ovat kutkuttavia, kiinnostavia ja inspiroivia. Tykkään lukea niistä toistenkin blogeista, joten miksipä en itsekin kirjoittelisi niistä.

No, se aika on kortilla. Paljastinkin jo, että olen taas koulun kirjoilla ja tarkoitus olisi tässä kirjoitella opparia sekä muita tehtäviä. Tällä hetkellä tuntuu, että päivässä on tasan yksi hetki, jolloin ehdin tehdä rauhassa jotain, ja se on silloin, kun pojat nukkuvat eli klo 12-14. Siinä minulla on kaksituntinen, jolloin ehdin syödä lounasta, juoda rauhassa kahvia, tehdä opparia ja/tai kirjoitella blogia. Tänään valitsin näin... ;)

Vaikka tämän julkaisemisen jälkeen aion kyllä ehtiä opparinkin pariin. Heti sen jälkeen, kun olen saanut pyykit koneeseen. Tekeminen ei toki siihen lopu. Kiitoskortit odottavat osoitteitaan lipaston päällä. Siivota pitäisi, sillä samalla tajusin, että sen samaisen lipaston päällä on ihanainen kerros pölyä. Sekä kaikkea roinaa, joka ei sinne todellakaan kuuluu. Niin ja päivälliseksi pitäisi ehtiä tehdä makkarakastiketta.

Raah?

Olen muuten shoppaillut viime aikoina hävettävän paljon kaikkea lapsille: sisävaatteita, ensifillarin ja Kloppiselle kurikset. Jälkimmäiset löytyivät tosin käytettynä Facebookin kirpparilta. Kloppiselle pitäisi ostaa se junnusänky, edelleen, ja talvihaalaristakin näen päiväunia. Siitä lisää hetken päästä. ;)

Fillaria haluttaisiin päästä testaamaan jo kovasti, mutta ennen testiajoja on ostettava kypärä. Me kun yritämme opettaa Kloppiselle heti alusta alkaen, että ei ajelua ilman kypärää. Kypäriä ollaankin ahkeraan etsitty mm. netistä ja yksi nousi ylitse muiden:

Crazy Stuffin kypärät nousivat heti suosikeiksi. Siis meidän vanhempien. :D Etenkin tuo tiikeri on niin päheä, että minäkin tahdon jo oman pyörän sekä kypärän! <3 Näitä myydään miltei kymmenkunta erilaista mallia lastentarvike.net -verkkokaupassa. Vielä en ole kuitenkaan raaskinut tilata...

Tilaus sen sijaan lähti myös Polarn O. Pyretin verkkokauppaan, kun tilasin pojille ihan peruskivaa sisävaatetta, Kloppiselle pari yöpukua ja muutamat hanskat sekä pipon. Moni dissaa näitä vaatteita, että maksavat paljon, mutta eivät laadullaan loista. Itse olen kyllä toista mieltä - ne muutamat Polarnin vaatteet, jotka meidän kaapista löytyvät, ovat olleet todellakin joka euron väärttejä! Plus että ovat hienoja, istuvat meidän hoikkeleille ja niillä on ihan mukava jälleenmyyntiarvokin. Tykkään! <3

Tajusinpa juuri, etten ole esitellyt juuri mitään ostoksiani viime aikoina. No, ainakin talvivaatteista ja niistä Meandi-vaatteista on tulossa juttua vielä!

Niin, se haaveilujen talvihaalari - arvaatteko mikä se on?

Kuva täältä.

Mini Rodinin Panda, minullakin... Aaah! <3

Ovh. 200 € - vähän vähemmän aaah. </3

Semmosta. Olipa järjetön postaus?

Palataan!


Nina

Petipuuhia.

Päätin jo kuukausia sitten, että häälahjarahoilla tullaan ehdottomasti ostamaan meille uudet peitot ja Ukkokullalle uusi tyyny. Ehkä lapsellista, mutta minusta on jotenkin mukava ajatus, että nyt avioparina nukumme petivaatteissa, joissa ei ole kaiken maailman eksät ja hoidot nukkuneet. Sitähän he siellä sängyissä ovat tehneet - nukkuneet. :D Sänkykin on uusittu parisuhteemme aikana, joten eiköhän tuo pyhättö ole varattu vain meille kahdelle. Tai no, meille neljälle.

Ja hei, vaikkei mitään eksiä enää ees muistettaisi, niin yksi maailman mukavampia asioita on uudet peitot ja etenkin niissä nukkuminen.

Me teimme tilauksen Finlaysonin verkkokaupassa, kun heillä oli klubilaisille tarjous "kaikki tuotteet - 25 %". Tämän tarjouksen myötä ei paljon tarvinnut miettiä, että mistä ja milloin peitot ynnä muut ostetaan. Me valitsimme ostoskoriin Ultra-peitteet ja Ukkokullalle Ultra-sarjan täytettävän ja muotoiltavan tyynyn. Tyynyn kanssa minä en ole nukkunut, joten siitä en juuri voi mitään sanoa, mutta tuo peitto on kyllä paras peittoni koskaan. Kuinka se voikaan olla niin höyhenen kevyen oloinen, silti niin ihanan lämmin ja niin taivaallisen pehmeä? <3

Samalla tilasin Kloppiselle vauvatyynyn (kyllä, nyt vasta.) ja valmiiksi jo lastenpeiton junnusänkyä varten. Kauan olen kuolannut tätä Elefantti-sarjaa, joten sitä tilattiin nyt oikein koko perheelle. Kloppiselle lasten koossa, sillä se uusi sänky pitänee lähitulevaisuudessa hakea. Vaikka ajatus ahdistaakin. Ei auta, koettelemukset on kohdattava ja jospa tässä helpottaisi hiton hienot lakanat?

Ja heräteostoksia tuli tehtyä. TOTTAKAI. Pikku Myy -patakinnas ja patalaput. Näille tosin oikeasti oli tilausta. Seli-seli.

Antakaa anteeksi nolot suurennuslasien kuvat - napsin kuvat kuvakaappauksen avulla Finlaysonin verkkokaupan sivuilta. Kiitos sinne siis lainasta vaan. :)

Näyttää muuten siltä, että nyt siellä ovatkin peitot ja tyynyt taas tarjouksessa - 20 %. Ja tämä on muuten silkkaa sattumaa, sillä tämäkään postaus ei ole maksettu eikä millään tavalla sponsoroitu mainos.

MUTTA! Jos ne Finlaysonin ihmiset siellä tahtovat jotakin lahjoittaa, niin täällä ollaan kädet ojossa. ;)


Nina

Muumeja ja muuta mukavaa.

Takana on ihana löysäilyviikonloppu - ei tehty mitään, vaikka toisaalta tehtiin aika paljonkin. Sain hyvältä ystävältäni aivan ilmaiseksi yhden heidän vanhoista ikkunanpokistaan ja kaiken lisäksi kopioin hänen sisustusideansa aivan suoraan - ystis oli nimittäin liimannut sisustustekstitarran ikkunaan ja laittanut seinälle. Lopputulos oli upea!

Hänellä.

Itse koitin nimittäin samaa ja hups, kun löin viimeisen rivin tekstiä liian pikaisesti lasiin ja vinossa on niin, että näkyy. Perskeles. Kuvakin on aika hanurista. :P

Ukkokullan mielestä lopputulos on (meilläkin) aivan tosi hyvä, että seinälle vaan. No, sinne kai sitten vaan. Jäpikän huoneeseen tätä on ajateltu ja paikkakin on jo valittu. Enää tarvitsisi vain siivota se huone... Plääh.

Eilen sunnuntaina käytiin Muumimaailmassa, sillä Kloppinen on hihkunut innosta jo kaikki kesäkuukaudet nähtyään Muumimaailma-mainoksia. Kloppinen on jopa oppinut sitä Muumi-jollotusta: "paa-pa-pa-paa-pa-pa-paa-pa, maa-ma-ma-maa-ma-ma-maa-ma...". Osaapa poika kyllä luritella Kaaponkin tunnaria: "Paaaaaa-po, paaaaaa-po!". <3

No, enihuu, Muumit ovat olleet siis todella kovassa suosiossa jo jonkun tovin ja Muumimaailmaan oli pakko päästä. Siitäkin huolimatta, että muutama vanhempi (about samanikäiset lapset kuin meillä) on sanonut, ettei sinne kannata vielä mennä. No, Jäpikältä Muumit menivät totaalisen ohi, kun toinen pötkötti tuplissa taju kankaalla, mutta Kloppinen puolestaan nautti täysin siemauksin! Hän ei edes pelännyt niitä Muumeja, vaan ilosta hihkuen juoksi halaamaan Muumeja vuorotellen. Haleja ei tosin jaettu Pikku-Myylle eikä Vilijonkalle, mutta hepä näyttävätkin erehdyttävästi liikaa ihmisiltä.

 

Niin, ja saatiinpa me heti Muumimaailmaan päästyämme Poliisilta varoitus, kun etenimme ylinopeutta: Kloppinen juoksi ja minä otin kiinni. Lupasin, että parannamme tapamme. ;)

Ja käyttäytyiväthän nuo lapskullat melko hienosti - vain yhden kerran Kloppinen rääkyi täyttä kurkkua ja vääntelehti sylissäni, kun emme jääneet tuntitolkulla merihirviötä töllöttämään. Life is so unfair! Hieman hävetti, sillä nähtävästi kukaan silmänkanto-etäisyydellä ollut ei ole koskaan nähnyt kiukuttelevaa taaperoa - siihen malliin meitä vilkuiltiin. Päikkäreitä ei Kloppinen ehtinyt nukkumaan, joten väsymys teki hieman kepposia. Muuten päivä sujui yllättävän hienosti.

Kotiin viemisiksi ostin pojille yhteiseksi Muumipappa-pehmon, sillä tämä hahmo teki lähtemättömän vaikutuksen Kloppiseen: nappasihan Pappa ensin Kloppiselta lakin, jonka jälkeen hän antoi oman hattunsa Kloppiselle kokeiltavaksi. <3

Tänään Muumipappa onkin ollut joka hetkessä mukana - hän on istunut ruokapöydässä, kun me muut olemme syöneet ja onpa pappa päässyt ajelemaan jo Kloppisen mopollakin. Liikkistä!

Muumimaailman innoittamana/inspiroimana Jäpikkä nousee nyt polvilleen ja jaloilleen milloin mitäkin vasten ja Kloppinen puolestaan harjoittelee pomppimista. Äärimmäisen tärkeistä taidoista on siis kyse, joten näitähän suurella ylpeydellä esitellään ylpeille vanhemmille.


Nina

Ps. Minä muuten kuivatin hääkimppuni tekemättä siitä mitään sen ihmeempää ja ensin olin järkyttynyt millaiseksi se oli mennyt. Ukkokulta taas ihastui - kimppuni kuulemma näytti todella vintagelta. Totta, hitto se onkin hieno! <3