maanantai 19. elokuuta 2013

Muumeja ja muuta mukavaa.

Takana on ihana löysäilyviikonloppu - ei tehty mitään, vaikka toisaalta tehtiin aika paljonkin. Sain hyvältä ystävältäni aivan ilmaiseksi yhden heidän vanhoista ikkunanpokistaan ja kaiken lisäksi kopioin hänen sisustusideansa aivan suoraan - ystis oli nimittäin liimannut sisustustekstitarran ikkunaan ja laittanut seinälle. Lopputulos oli upea!

Hänellä.

Itse koitin nimittäin samaa ja hups, kun löin viimeisen rivin tekstiä liian pikaisesti lasiin ja vinossa on niin, että näkyy. Perskeles. Kuvakin on aika hanurista. :P


Ukkokullan mielestä lopputulos on (meilläkin) aivan tosi hyvä, että seinälle vaan. No, sinne kai sitten vaan. Jäpikän huoneeseen tätä on ajateltu ja paikkakin on jo valittu. Enää tarvitsisi vain siivota se huone... Plääh.

Eilen sunnuntaina käytiin Muumimaailmassa, sillä Kloppinen on hihkunut innosta jo kaikki kesäkuukaudet nähtyään Muumimaailma-mainoksia. Kloppinen on jopa oppinut sitä Muumi-jollotusta: "paa-pa-pa-paa-pa-pa-paa-pa, maa-ma-ma-maa-ma-ma-maa-ma...". Osaapa poika kyllä luritella Kaaponkin tunnaria: "Paaaaaa-po, paaaaaa-po!". <3

No, enihuu, Muumit ovat olleet siis todella kovassa suosiossa jo jonkun tovin ja Muumimaailmaan oli pakko päästä. Siitäkin huolimatta, että muutama vanhempi (about samanikäiset lapset kuin meillä) on sanonut, ettei sinne kannata vielä mennä. No, Jäpikältä Muumit menivät totaalisen ohi, kun toinen pötkötti tuplissa taju kankaalla, mutta Kloppinen puolestaan nautti täysin siemauksin! Hän ei edes pelännyt niitä Muumeja, vaan ilosta hihkuen juoksi halaamaan Muumeja vuorotellen. Haleja ei tosin jaettu Pikku-Myylle eikä Vilijonkalle, mutta hepä näyttävätkin erehdyttävästi liikaa ihmisiltä.

 

Niin, ja saatiinpa me heti Muumimaailmaan päästyämme Poliisilta varoitus, kun etenimme ylinopeutta: Kloppinen juoksi ja minä otin kiinni. Lupasin, että parannamme tapamme. ;)

Ja käyttäytyiväthän nuo lapskullat melko hienosti - vain yhden kerran Kloppinen rääkyi täyttä kurkkua ja vääntelehti sylissäni, kun emme jääneet tuntitolkulla merihirviötä töllöttämään. Life is so unfair! Hieman hävetti, sillä nähtävästi kukaan silmänkanto-etäisyydellä ollut ei ole koskaan nähnyt kiukuttelevaa taaperoa - siihen malliin meitä vilkuiltiin. Päikkäreitä ei Kloppinen ehtinyt nukkumaan, joten väsymys teki hieman kepposia. Muuten päivä sujui yllättävän hienosti.

Kotiin viemisiksi ostin pojille yhteiseksi Muumipappa-pehmon, sillä tämä hahmo teki lähtemättömän vaikutuksen Kloppiseen: nappasihan Pappa ensin Kloppiselta lakin, jonka jälkeen hän antoi oman hattunsa Kloppiselle kokeiltavaksi. <3


Tänään Muumipappa onkin ollut joka hetkessä mukana - hän on istunut ruokapöydässä, kun me muut olemme syöneet ja onpa pappa päässyt ajelemaan jo Kloppisen mopollakin. Liikkistä!

Muumimaailman innoittamana/inspiroimana Jäpikkä nousee nyt polvilleen ja jaloilleen milloin mitäkin vasten ja Kloppinen puolestaan harjoittelee pomppimista. Äärimmäisen tärkeistä taidoista on siis kyse, joten näitähän suurella ylpeydellä esitellään ylpeille vanhemmille.


Nina

Ps. Minä muuten kuivatin hääkimppuni tekemättä siitä mitään sen ihmeempää ja ensin olin järkyttynyt millaiseksi se oli mennyt. Ukkokulta taas ihastui - kimppuni kuulemma näytti todella vintagelta. Totta, hitto se onkin hieno! <3



3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Olipa hyväntuulinen postaus. Ja sain vielä kaupan päälle idean, mitä voisi parilla ylimääräisellä vanhalla ikkunan karmilla tehdä, jotain tämänsuuntaista seinälle ripustettavaa olimme miettineetkin :) Mukavaa syksyä! T. 1 ja 0 veen äiti :)

Anonyymi kirjoitti...

Täytyy vallassansa kiittää sinua "elämänmakuisesta" blogista.. :D Ite ootan nyt ensimmäistä kakrua ja väliin alkaa ihan ahistaan semmoset vaaleanpunasten lasien läpi kirjotetut blogit sun muut, jotka on vaan täyyän ihkutusta ja hehkutusta. Ko ei tämä nyt yhtä auvoa ole (ainakaan meikäläisellä), varsinkaan ko ei yhtään tiiä mitä tuleman pitää sitte ko se lapsukainen päättää syntyä. Mutta niinniin kiitos siis kovasti, täällä on yks innokas lukija! :)

Nina kirjoitti...

Anonyymi: Kiitos kivasta kommentista ja mukavaa syksyä teillekin! Samassa suossa näköjään sinäkin... ;)

Anonyymi: Kiitos kommentista myös sinulle! Kiva, että tykkäät. Toisinaan mietin, että olisiko sellainen ah-niin-positiivinen-ihana-elämä -linjaus lukijaystävällisempi, mutta sitten muistankin, että se ei ole elämää se, ja että tämä on minun blogi, jonka kirjoittamisen aloitin aikanaan vain itseäni varten, joten tällä tyylillä mennään. Mukavaa loppuraskautta! :)