sunnuntai 4. elokuuta 2013

Hääpäivän aaton tunnelmia.

Voi sinne se meni niin, että suhahdus kävi! Nimittäin se kauan odotettu hääpäivä. Vaikka teitä kuinka jo kyllästyttäisi nämä häähössöt, niin sori, vielä on tulossa jokunen hää-postaus. Tahdonhan nimittäin juurta jaksain käydä kaiken läpi täällä, että voin vuosien päästä palata lukemaan blogiani ja muistella näitä ainutkertaisia hetkiä. ;)

Meillä meni perjantai, eli häitä edeltävä päivä, hyvin ja hyvin vauhdikkaasti. Aamulla heräsimme seremoniamestarin kera laittamaan juhlapaikkaa kuntoon. Saimme lainaksi isäni kuorma-auton, kun he jäivät Mummon kanssa katsomaan poikien perään. Roippeet autoon ja menoksi! Juhlapaikalla avittivat myös maanmainiot kaasot. Vaikkakin heillä taisi lähteä kanssani järki, kun minä asettelen miltei viivottimen kanssa lautasliinoja oikeinpäin... Mutta hei, olen edelleen heidän Facebook-ystävänsä, joten kaikki okei? :D

Ukkokullan aka Aviomiehen (Tirsk! <3) puhelimesta löytyi muutama kuva tältä perjantailta, kun koristelut olivat jo aika mallillaan, ellei peräti valmiina. Vain kukat puuttuivat.



Ja ah, karkkibuffetista tuli ihana! <3 Tästä olin niin ylpeä.


Kun juhlapaikka oltiin saatu reeraan, lähdimme kotiin poikien luo ja tilasimme pitsaa. Sitähän jokainen järkevä morsio syö päivää ennen, kun toivoo, että on hääpäivänään mahdollisimman hehkeä ja vähän turvonnut. Sanomatta kai selvää, että pitsa huuhdottiin alas limulla.

Hiilihappoja -> pöhötystä -> kaunista! <3

Hetken kuluttua bestmanit saapuivat meille ja siitä hetken kuluttua olikin aika lähteä kirkkoharjoitukseen. Voi kiasus - tässä kohtaa jännitti. Jännitti niin lujaa, että vatsa ihan oikeasti kramppasi. Valittelin fiilistä Ukkokullallekin, että jos hääpäivänäkin jännittää näin, että fyysisesti tekee kipeää, niin ei ole kivaa. Jännitys katosi kuitenkin kirkossa täysin (ihan niin kuin hääpäivänäkin... :)), sillä meille osui aivan superkiva ja rento pappi. Hän osasi sanoa juuri ne oikeat asiat ja sanat. Esimerkkinä, että vihkimisessä kuulemma harvoin asiat menevät niin kuin on suunniteltu - mutta juuri ne hetket tekevät jokaisesta tilaisuudesta ikimuistoisen. So true.

Pahin jännitys tosiaan jäi kirkkoon ja loppupäivän olin uskomattoman rauhallinen. Olihan pappi tavattu ja jotenkin luotin, että hänen ansiostaan vihkimisemme menee varmasti hyvin. Toisekseen me saimme harjoitella kaikkea päivää ennen, joten kaikki oli hääpäivänä hyvässä muistissa ja varmemmissa otteissa kaikilla.

Kirkkoharjoituksen jälkeen lähdin seremoniamestarin kanssa hakemaan kukkakaupasta kukkia ja kirjautumaan hotellille. Samalla vaivalla veimme huoneeseen häämekkoni, ettei se myöhemmin illalla veisi autosta kaikkea tilaa, kun menemme hotelliin kaik yhdes koos kaasojen kanssa. Kun kukat ja hotsku olivat molemmat check, kävimme vielä juhlapaikalla laittamassa valoja ja äänentoistoa paikoilleen.


Paskin kuva ikinä, häpeän, mutta pitäähän sitä olla kuva häämekosta, kun se roikkuu hotellissa ja odottaa, että pääsee tositoimiin? ;)

Juhlapaikalta palasimme hetkeksi kotiin rauhoittumaan poikien luo. Jonkin aikaa ajatus lähteä yöksi pois tuntui pahalta. Koko päivän sai mennä ja tulla, enkä pahemmin ehtinyt olla Kloppisen ja Jäpikän kanssa, joten pelkäsin, että poraan silmät päästäni, kun tulisi aika lähteä kaasojen kanssa hotelliin. Kun lähdön hetki sitten tuli, niin lähtö ei niin kurjalta tuntunutkaan. Kaasoni ovat huipputyyppejä, ja he osaavat kyllä rentouttaa tilanteen kuin tilanteen. Niin tämänkin. Niinpä lähtö tuntui jännittävältä ja ihanalta, eikä mielessäkään käynyt, että jäisin ulko-oven taa itkemään ikävää.

Oli myös ihanaa näin jälkikäteen ajatellen, että noudatimme tässä perinteitä ja vietimme häitä edeltävän yön erillään, emmekä nähneet hääpäivänäkään kuin vasta alttarilla. Se näkeminen oli nimittäin yksi ihanimmista hetkistä ikinä! <3

Kun pääsimme kaasojen kanssa hotellille, lähdimme melkein heti alakerran ravintolaan syömään ja juomaan siiderit. Ilta sujui kaiken kaikkiaan ihanan rauhaisasti ja rentouttavasti - enää ei ollut kiire. Pahin jännityskin tosiaan jäi sinne kirkolle ja jäljellä oli levollinen fiilis. Tottakai vähän jännitti, mutta se oli sellaista ihanaa pientä kutkutusta mielen sopukoissa ja vatsan pohjassa.

Unikin tuli yllättävän helposti ja nukuin monen monta tuntia, kunnes oli aika herätä hääpäivään... ;) <3



Rouva Nina

2 kommenttia:

mirka kirjoitti...

Ihana kuulla kuulumisia :) Omista häistä on kohta jo 14v?! Apua!!! Ajattelin, että vois uusia valat tai järjestää jotkut muut ns. Uudet juhlat :)
Ai niin.. Se öljy <3 jota suosittelit täällä blogissa <3 Aivan mahtava tuote.. Kiitos vinkistä :)

Nina kirjoitti...

No ehdottomasti on aloitettava 15-vuotisjuhlien suunnittelu! ;)

Ja olepa hyvä, itsekin rrrrrakastan sitä kauneusöljyä! :)