Morsiamen epätäydellinen tukka.

Avasin silmät hääpäivän aamuna klo 5.22 - slaagi: olinko nukkunut pommiin, v*ttu v*ttu v*ttu!!!!! Katsoin kelloa, saisin nukkua vielä tunnin ennen kuin puhelin herättäisi hääpäivään. No, arvatkaa tuliko enää uni. Ehei - päässä alkoi vimmatusti pyöriä hääasiat: laittautuminen, vihkiminen ja itse juhlat. Tuntui utopistiselta. Tänäänkö tosiaan olisi SE päivä? Tänään sanoisin Suomen ykköskirkossa tahdon? Olisin vaimo ja sukunimeltäni joku aivan muu kuin ennen? Tänäänkö juhlittaisiin kuin viimeistä päivää meidän häitä?

Edelleenkään ei jännittänyt. Ei ainakaan samalla tavalla kuin häiden aattona, perjantaina, jolloin arvelin kuolevani vatsakramppeihin. Olo oli jännä, muttei panikoiva. Pyörin hotellin pehmeissä lakanoissa vielä sen tunnin, yritin torkkua, mutta väkisin jäin pohtimaan tulevaa päivää. Kun puhelin lopulta piippasi herätyksen kunniaksi, painelin suorinta tietä suihkuun. Laitoin itseäni hieman, kaasotkin laittoivat, ja sitten olikin jo aika hipsiä aamiaiselle. Oli ihanaa, kun ei ollut mikään kiire, vaan saattoi nauttia rauhallisesta aamusta. Luulen, että kaasotkin nauttivat kiireettömyydestä.

Aamupalakin maistui. Olin aikaisemmin nimittäin aivan satavarma, etten nuku häitä edeltävänä yönä minuuttiakaan ja aamupalaa olisi edes turha yrittää syödä. Mutta ei, minä morsmaikku se lappasin jos jonkinsorttista syötävää pöytään kaasojen ihmetellessä. Toinen kaasoistani äimistelikin, kuinka saatoin syödä omana hääpäivänänä moisella ruokahalulla ja toinen kaasoistani taas torui toista, että anna sen syödä äläkä lietso nyt mitään paniikkia. :D Heh, olipa vain ikimuistoinen ja huvittava hetki sekin. <3

Aamupalan jälkeen lähdin toisen kaasoni kanssa kampaukseen ja meikkiin. Toinen kaasoistani luotti luottomeikkaajaansa (eikä syyttä...) ja siskonsa silmään tehdä kampaus. Minä istuin ensin kampaajan työstettäväksi ja kaasoni istui meikkaajan penkkiin, ja kun oli valmista, tehtiin läpsystä vaihto.

Kampaus oli jälleen pettymys. Taas. Koekampaushan onnistui ihan jees, mutta tällä kertaa pyysin kampaukseeni "isoutta" tämän kuvan inspiroivana:

Kuva pöllitty jälleen jostakin...

Koekampauksen jälkeen jäin nimittäin kaipaamaan jotain runsautta hiuksiini - avonainen kiharapilvikampaus meni aivan liikaa päätä myöden ja tajusin, että näyttävä iso mekkoni kaipaa rinnalleen myös isompaa tukkaa.

Lähdettiin siis tekemään hääkampausta hieman eri tavalla kuin koekampaus-vaiheessa.

Epic Fail.

Kampaaja lähti tekemään hiuksistani tuota massaa aivan päälaelle ja lopputulema oli se, että runsaus kasvojen viereisistä hiuksista oli auttamatta pois. Kiharat olivat yksittäisiä kiharasoiroja ja minulla oli vain kalju olo. Vähän liioittelua ehkäpä, mutta minusta kampaus olisi onnistuakseen vain vaatinut enemmän hiusmassaa sivuille. Harmittaa, että kysyin vielä koekampaustilanteessa kampaajalta, että pitäisikö minun hankkia hiuspidennyksiä/tuuhennuksia kampausta varten, mutta kampaaja tuumi sen olevan rahanhukkaa, kun minulla on omaa hiusta aivan tarpeeksi. Ne lisäkkeet olisivat saattaneet pelastaa kampaukseni... :/

Ei kampauksesta mikään yltiöhirvittävä tullut, mutta ei siitä sellainenkaan tullut kuin olin toivonut. Koko ajan olin hokenut, että haluan rennon tyylisen kampauksen ja lopputulema oli aivan liian laitetun näköinen. Unelmoimani rento, karheannäköinen kiharapilvi oli kiiltävä kiharasoirokampaus. 

Sain jälleen kärsiä liiasta kiltteydestäni. Siinä kun joku morsio olisi saattanut vaatia koko kampauksen aukaisua, jotta lopputulos olisi mieleinen, minä nielin pettymyksen karvaita kyyneliä ja mietin, mitä sanoa. Etten purskahtaisi itkuun. Tyydyin kampaajan muutamaan korjausliikkeeseen, jotka eivät kampauksesta todellakaan juuri kummoisempaa tehneet.

Jos nyt olisin samassa tilanteessa uudestaan, valitsisin aivan tyystin erilaisen kampauksen. Vaikkapa sellaisen rennon, ison nutturan. Tätä kampaus on tuntunut nimittäin hirvittävän hankalalta eikä monikaan kampaaja ole kertakaikkiaan tajunnut mitä haluan. Ei vaikka olen näyttänyt lähes kymmenkunta kuvaa ja selittänyt suuni kuivaksi. Tämä toivomani kampaus taisi olla kaikessa yksinkertaisuudessaan liian yksinkertainen, josta kampaajat toisensa perään yrittivät tehdä jotain monimutkaisempaa.

Tai sitten se oikea kampaaja jäi löytymättä...

Purin huulta ja siirryin meikkiin.

Se onnistui täydellisesti taas jälleen kerran. Meikki oli ihanan kuulas, ja meikkaaja kehaisikin, että ihoni on niin tasainen, ettei sitä yksinkertaisesti kannata peittää meikkikerroksella. Silmämeikki oli ihanan tumma, mutta kuitenkin riittävän raikas kesähäihin. Täydellinen. Tämä kompensoi ihan jumalattomasti hius-pettymystäni.

Vaikka hipelöin ahdistuneena kampaustani hotellilla moneen otteeseen, päätin jossain kohtaa antaa olla. Kampaus on mikä on - annanko sen pilata hääpäiväni? E-hen! ;)

Oli aika syödä vähän kahvilan lounaseväitä ja juoda kertsimukista kuohuvaa. Ja sen jälkeen alkaa pukeutua häämekkoon... ;)


Nina