Ei se mennytkään niin.

Minä täytin viime viikonloppuna 30 vuotta. Tuntuu ihan todella oudolta, enhän minä OLE niin vanha? :D Ei tuo peilistä takaisin katsova nainen ole kolmekymppinen, eihän se edes näytä kolmekymppiseltä. Vai näyttääkö?

No, ikä on numeroita ja minä kuitenkin tunnen oloni sangen vetreäksi.

Perjantaina kävin kampaajalla päivittämässä vähän lookkia.

 

Tosin mitään mummo-kampausta en vielä valinnut, vaan jatkoin ihan omalla linjallani. Hiuksista napsaistiin kuivia latvoja lähes 10 cm pois - KÄÄK. :O Lisäksi hiusväri tummeni asteen pari, olin nimittäin aika kypsä liukuvärjättyyn tukkaan. Nyt halusin vain pientä vivahde-eroa, ja sitä myös sain.  Kampaajalla on muuten ihan superia lukea kaikki mahdolliset hömppälehdet! Välillä aivan vituttaa, jos kohdalle sattuu kampaaja, joka haluaa jutella koko ajan.

Tsup, tsup, sun aamu ei kiinnosta, mutta tää uusin seiska taas... No, se kiinnostaa.

Itse kolmekymppiset taas olivat aika surkeat... Perjantaina nimittäin huomasin vessakäynnin yhteydessä, että paperiin jäi vaaleanpunaista tuhrua. Ensimmäinen ajatus oli tottakai, että ei helvetti, vaikka olen kuullut, että alkuraskaudessa vuotoa voi tulla. No, pieneen vuotoon tämä ei jäänyt. Verta alkoi tulla enemmän ja enemmän, lisäksi menkkamaiset jomotukset vatsassa ja alaselässä alkoivat tuntua. Verta vuosi enemmän ja vähemmän läpi viikonlopun, ja eilen kävin lääkärissä kuulemassa, että raskaus on mennyt kesken. En ollut kovinkaan järkyttynyt uutisesta, sillä itselleni se oli aivan itsestäänselvyys enkä todellakaan elätellyt toiveita mistään pikkusykkeestä ultrassa.

Olivathan kaikki raskausoireetkin hävinneet aivan hetkessä! Vielä torstai-iltana etsin sängyssä hyvää asentoa, kun vatsalleen meno on tuntunut ikävältä. Perjantai-iltana kävin puoliautomaattisesti mahalleni ja tajusin heti, ettei tämäkään tunnu enää lainkaan pahalta.

Onneksi kroppani näyttäisi hoitavan tämän nyt itse, joten en saanut lääkäristä lääkkeitä eikä pelkäämälleni kaavinnalle löytynyt tarvetta. Kohtu on tyhjentynyt itsestään lähes täysin, enää oli jäljellä vain kuulemma verta.

Vaikka olen aina ajatellut, että keskenmeno ei ole koskaan turha, on se omalle kohdalle vaan kova paikka! Vaikka raskautta oli takana vain kaksi viikkoa, ehtii siinä ajassa asennoitua kumman hyvin ajatukseen kolmannesta lapsesta. Ja kun yhtäkkiä kaikki onkin ohi... Ja jäljelle jää vain ns. tyhjyys. Kyllä, se tuntuu erittäin pahalta.

Takana on lukuisia itkuja ja myrkyllisiä ajatuksia kaikesta, miten olen vahingossa itse aiheuttanut tämän. Turhaa ja typerää, vaan minkä sitä itselleen mahtaa. Mieli on kuitenkin jo paljon parempi. Suurin suru on käyty läpi ja nyt vain jatketaan eteenpäin. Olen yrittänyt ajatella jo läpi viikonlopun kaikkea positiivista: onneksi raskaus meni kesken nyt eikä puolessa välissä raskautta saati että vauva olisi kuollut synnytyksessä... Hyi hirvittävä, ajatuskin aivan lamaannuttaa.

No, näin kuitenkin kävi, mutta tämä on vain osa elämää ja on pakko hyväksyä. Toivottavasti meille vielä suodaan vauva, kun on sen aika. <3

Kaikesta huolimatta, hyvää alkavaa viikkoa!


Nina

Kevät yllätti mutsin!

Aurinkoista alkavaa viikkoa itse kullekin säädylle!

Viikonloppu sujahti taas aivan laittoman lujaa ohi, vaikka molempiin päiviin mahtui rutkasti kivaa tekemistä. Lauantaina paketoitiin kummitytön synttärilahja sievään pakettiin, puettiin parempaa päälle, pyöräytettiin muutama loiva kihara tukkaan ja lähdettiin juhlimaan. Sunnuntaina taas käväisimme nuuhkimassa lähes uunituoretta vauvaa ystäviemme luona, jossa vauvan lisäksi on myös suunnilleen saman ikäinen poika kuin Kloppinen. Viikonloppuun mahtui siis kahvihetkiä aikuisten kesken ja kivoja leikkejä (eiku riitoja?) lasten kesken.

Kevään tehdessä selkeästi tuloaan painelimme tietysti ulos ja korkkasimme välikausihaalarin. Kyllä, kaksi lasta ja välikausihaalarista voi puhua yksikössä. Jostain syystä ei päähäni ole rekisteröitynyt alati kohoavat asteet lämpömittarissa ja en ole vaan kyennyt ymmärtämään, että kevät ihan totta tekee tuloaan. Koko ajan olen jotenkin ajatellut tämän olevan vain väliaikaista lämpeämistä ja odottanut vielä sitä lopputalvea tulevaksi. Niinpä Kloppiselle on hankittu vasta pelkkä välikausitakki (Molon ihana Fox-kuosi <3). Isompi ulkoili siis edelleen talvihaalarissa, mutta ei onneksi aivan läkähtynyt.

Jäpikälle periytyi Kloppisen vanha Polarn O. Pyretin kuorihaalari fleece-vuorella aivan loistokuntoisena, vaikka isoveli on sillä rällännyt menemään viime kevään ja syksyn. Samanlaisen haalarin yritän ilman muuta ostaa nyt Kloppiselle, sillä haalari on ollut jumalattoman hyvä ostos! Irroitettava fleece-vuori on todella kätevä: kylmemmillä keleillä fleece sisään ja lämpimämmillä pois. Lisäksi haalari pitää uskomattoman hyvin vettä ja tuulta. Eli toisin sanoen lapset lämpiminä. <3 Konttaamista ja kuluttamistakin se näyttää kestävän aivan erinomaisesti, sillä en huomannut haalarissa minkäänlaista käytönjälkeä esimerkiksi polvissa, kun sitä tutkailin ennen Jäpikälle pukemista. Ja on se niin kätevää, kun mitään kuravaatteita ei tarvitse erikseen ostaa!

No, se kehuista. Tajusin viikonloppuna senkin, ettei pelkkä välikausihaalari riitä. Ostoslistalle päätyivät myös Molon välikausihousut takin pariksi, välikausikengät, ns. paremmat kengät picotakin kaveriksi, perussormikkaita ja trikoopipoja, sillä ne ovat mystisesti kutistuneet talven aikana laatikossa. Oijoi, että jokainen kevät ja syksy tuntuvat käyvän kalliiksi: syksyisin tulee ostettua talvikamppeet ja keväällä välikausikamppeet.

Kuvat Punavuorenpeikosta ja Babyshopista. Kiitän lainasta. :)

Pihalla ollessani huomasin, että omenapuiden juuresta pilkottaa jo jotain vihreää - IHANAA! <3

Nina

Rutikuiva tukka

Olen ollut viimeisinä kuukausina aivan hävettävän laiska hakemaan kampaamoliikkeistä shampoota ja hoitoainetta. On niin paljon helpompaa ja nopeampaa ostaa nämä ihan perusmarketista ruokaostosten lomassa. No, nyt markettilitkujen käyttö alkaa toden teolla näkyä... Päänahka rutisee jälleen kuivuuttaan eikä itse hiustenkaan kunto häävi ole. Kun kuivasta, kutisevasta päänahasta roikkuu useampi kymmenen senttiä ihan omaa, vaalennettuakin, tukkaa, on lie selvää, että hiustenhoitotuotteilla on todellakin väliä.

Olen käyttänyt vuosia kampaamotuotteita ja nyt jokusen kuukauden markettituotteita. Ero näissä on aivan valtava. Oman kokemuksen mukaan markettituotteet ärsyttävät ja kuivattavat päänahkaa sekä hiuksia ja latistavat niistä enemmän kuin "kunnon" kampaamotuotteet. Luvattua tuuheutta ei muutamalla eurolla saa. Lisäksi olen huomannut, että hiukseni ovat myös ohentuneet aivan valtavasti. Syynä voi toki olla pieni stressikin, mutta toisaalta olen ihan ammattistressaaja, eli mitään ihan superpoikkeuksellista ei ole tapahtunut.

Blogeissa yleensä pruukataan kehua ja hehkuttaa tuotteita, niin minäkin, mutta tällä kertaa on tehtävä poikkeus. Aion nyt vinkata, mitä EI missään nimessä kannata ostaa: Doven Oxygen Moisture -shampoota tai hoitoainetta. Volyymia tämäkin lupaa, mutta en ole eläissäni saanut millään tuotteella hiuksista niin hentoisen ja sähköisen oloisia kuin tällä sarjalla! Ehdottomasti huonoin ikinä ostamani shampoo ja hoitoaine, kiertäkää te muut nämä kaukaa.

XZ:n karpalokinuski hoitoaine sen sijaan tuoksuu niin hyvältä, että sitä voisi lusikoida tuubista. :) Muuten ei sekään mikään loistotuote ole, mutta ihan käypä kuitenkin. Paremman puutteessa.

No, viimeksi kaupassakäynnin yhteydessä marssin määrätietoisena kampaamotuotteita myyvään liikkeeseen ja nappasin hyllyltä Maroccanoilin kosteuttavan shampoon ja hoitoaineen. Näistä olen kuullut paljon hyvää, joten odotuksetkin ovat melkoisen korkealla. 

Onko teillä tästä sarjasta kokemusta?

Reilun viikon päästä olisi myös kampaaja-aika ja olen jälleen yhtä kysymysmerkkiä, mitä sinne menen pyytämään. Ihmeitä?

Onko tämä vaaleammat latvat kuin tyvi jo ihan last season (on, itseä ainakin jo kyllästyttää), pitäisikö pysyä vaaleanruskeassa sävymaailmassa vai vetää koko tukka taas tummanruskeaksi? Tai sellaiseksi ihanaksi suklaiseksi? Jotain luonnollista, jotain raitoja ehkä? Miten tämä voi olla aina näin vaikeaa...

Kuvat napsittu Instagramista.

Selvää on vain se, että tukka pysyy ilmeeltään pitkänä. Vai onko kuitenkaan - nimittäin Kim Kardashianin polkkakin on U-P-E-A! <3 Vai mitä sanotte?

Kuva Googlen kuvahausta.

Kuiviin latvoihin tuo olisi ainakin ratkaisu! :D


Nina

Hiustenhoitotuotteiden lempparit

Olen löytänyt avun kuivaan, kutisevaan ja hilseilevään hiuspohjaan, joten en todellakaan epäröi esitellä näitä huipputuotteita teillekin! Pidempään meikämannekiinin jorinoita seuranneet tietävät myös taistoni atoopisen ihon kanssa, joten uskon hiuspohjan ongelmien kuuluvan samaan seurueeseen ihon ihottumien kanssa. Kärsin tästä vaivasta 1,5 vuotta - eli tuskallisen pitkään, kun tosiaan päänahka oli toisinaan aivan rikki raapimisesta. Oli muuten aika eri nautinnollista istua kampaajan penkkiin hiusten värjäystä varten... Not. Lisäksi edesmennyt urheiluintoni pahensi päänahan tilaa entisestään, kun tuli hikoiltua useamman kerran viikossa.

No, lätinät siihen. Nyt olen käyttänyt näitä tuotteita parin kuukauden ajan ja hiuspohjani on pitkästä aikaa terve. Ihottuma on tiessään ja kutina on historiaa! <3

Kyseessä ovat siis Suomalaisen Simin hiustenhoitotuotteet Oil Cure Hair Mask ja Climbazole Scalp Tonic. Hair Mask kuorii hellästi hiuspohjasta kuollutta solukkoa ja ylläpitää kosteustasapainoa. Lisäksi haudehoito rakennepaikkaa vaurioituneita hiuksia lisäten niiden kiiltoa ja käsiteltävyyttä. Loistotuote, jota minä käytän noin 10-15 minuutin naamiona suihkussa kerran pari viikossa. Hiukset tuntuvat käsittelyn jälkeen ihanan runsailta ja paksuilta. Scalp Tonic on taas hiuspohjaa hoitava neste, joka poistaa hilsettä, ehkäisee rasvoittumista ja edistää hiusten kasvua. Scalp Tonicia voi käyttää vaikka päivittäin kuuriluonteisesti ja sitä ei tarvitse pestä pois, vaan se jätetään hiuspohjaan. Scalp Tonicia en ole käyttänyt itse järin säännöllisesti, vaan lähinnä aina silloin, kun muistan ja ehdin. Lisätietoa näistä ja muista Simin tuotteista voit hakea Simin nettisivuilta, joilta minäkin hain vähän lisätietoa tätä postausta varten. Jos sinä kärsit samoista hiuspohjan ongelmista kuin minä, suosittelen lämpimästi kokeilemaan näitä! <3

Olen ostanut muitakin hiustenhoitotuotteita, jotka olen todennut ainakin minun hiuslaadulle sopiviksi. Joicon Body Luxe Volumizing Elixir ja Balmainin Texturing Salt Spray luovat yhdessä hiuksiin mukavasti massaa ja rakennetta. Joico sisältää myös lämpösuojan, joten se sopii loistavasti käytettäväksi föönauksen yhteydessä. Matrixin Exquisite Oil taas on pitkien hiusten paras kaveri: se tekee latvoista sileät ja pehmeät. Ihana tuote, ihana tuoksu!

Kuulemisiin!

Nina

It's a lööv-lööv-lööv!

Kampaajan vaihto kannatti: hiukset ovat tällä hetkellä ihan mahtavat ja olen ihan hitokseen tyytyväinen! Paskakameroillani en tosin saa yhtäkään hyvää kuvaa oikeasta sävystä, mutta sanotaanko, että kivikautisella iPhonella otettu kuvaa kertoo totuuden jo aika tarkkaan:

Kampaaja tuumi, että latvasta ei vielä tullut ihan sellaista kuin mitä hän oli ajatellut, mutta ensi kerralla jatketaan. Kun siis hänelle totesin, että tulen varmasti toisenkin kerran.

Ukkokullan kuvausinnottomuus sekä -taidottomuus saavat minut toisinaan hieromaan ohimoita. Niin tälläkin kertaa. Ps. Pliis ignooraa tiskivuori. <3

Ylläolevissa kuvissa väri näyttää paljon oranssimmalta kuin se tosiasiassa on - oikeasti sävyt ovat ihanan kylmiä ja tuhkaisia. Tyvestä tukka tummeni ja ihastuin ihan täysin tuohon sävyyn, se ei ole tummanruskea, vaan jokin ihana suklainen sävy. Tukasta napsaistiin muutama sentti hamppua latvoista pois, eli pitkällä leijonanharjalla jatketaan.

Ukkokultahan on tuuminut pariin otteeseen, että jos pitkä tukka lähtee, niin hän lähtee. Että siihen malliin... :D

No, postauksen opetus on siis se, että jos jonkun on syytä lähteä, niin surkean kampaajan. Äänestä jaloilla - taitavia, visiosi käsittäviä, kivoja partureita on maa pullollaan.

Mukavaa alkavaa viikkoa!


Nina

Sama vanha laulu.

Nimittäin mitä tehdä kampaajalla hiuksille?

Sellainen peliveto on tehty, että varasin ajan itselleni ajan ihkauuteen kampaamoon, joten toivottavasti lopputulos on mieleinen. Jännittää, mutta toisaalta fiilis on myös aivan hillittömän toiveikas, sillä lähes joka kerta olen entisen kampaajan jäljiltä ollut melkoisen pettynyt lopputulokseen.

Tällä hetkellä tukka näyttää kutakuinkin tältä:

Kuva otettu hetkeä ennen, kun lähdin kahvakuulailemaan - siksi treenikuteet. ;)

Kummallisen värinen, ehdottomasti liian punertava, todella teollisen ja luonnottoman värinen. Kaikenkaikkiaan: dislike!

Kun takana on putki epäonnistunutta värjäyssettiä, kummasti alkaa tehdä mieli värjätä takaisin todella tummaksi... Siinä on sitä jotakin, siinä tummassa. Yksinkertaisen kaunista. Ja se onnistuu AINA.

Kuva Googlesta.

Toisaalta, tuohon yksiväriseen tummaan vain kyllästyy niin helposti. Kaiken lisäksi minulla on ollut tuollaiset hiukset jo vuosikaudet ja mieli tekisi jotain aivan muuta. Jotain kesäistä, vaaleita raitoja, vaaleanruskeita sävyjä. Ei oranssia, mutta lämpimiä sävyjä. Kuitenkin tuhkaisia.

Kuvat Googlesta.

Karamellin värisiä raitoja? Nam! (Voiko ne syödä?)

Ette arvaa ikipäivänä mistä nää kuvat on?

Olenkohan maailman hankalin asiakas? :D

Päivitystä tapahtuneesta siis coming up!

Muuten meille kuuluu seuraavaa: minä olen ollut törkeässä flunssakierteessä KAKSI viikkoa, kärsinyt ihan törkeän mustista sukista (oma postaus ehkä tulossa, mikäli saan sellaisen luovan raivon takaisin päälle), pojat ovat nuhassa, parin viikon tauko treenaamisesta (paitsi eilen olin siellä kahvakuulassa, TAIVAALLISTA!) ja opintopisteitä puuttuukin tuplasti enemmän kuin luulin.

* Tähän sellainen sekopäinen nauru loppuun? *

Simmottis. Kuullaan taas!


Nina

Tukkajuttuja.

Hiukset. Mikseivät ne ole ikinä hyvät?

Kun ne ovat tummat, toivoisit niiden olevan aavistuksen/paljon vaaleammat. Ja jos ne hiukset taas ovat vaaleat, niin melkein saisivat olla tummemmat. Raah. Onneksi tukka on uusiutuva luonnonvara eikä tipu päästä, vaikka niitä vähän vaalentaisikin. Juuri tummentamisen jälkeen. Kröhöm. ;)

Minullahan on taas jonkin aikaa ollut tummanruskea tukka ja olen siihen jälleen kerran äärimmäisen kyllästynyt. Haaveilin eri sävyjen maailmoista ja kohtaamisista hiuskuontalossani...

Erityisesti olen lämmennyt lämpimille hiussävyille - punaisuus on ihan okei. Toffeensävyt herkullisia jopa. Näihin allaoleviin sävyihin rrrrakastuin! <3

 

Ihastuin hieman myös rennon roikkuvaan otsikseen, mutta olin nössö - en uskaltanut leikata. Taaskaan. Mutta voi hitsi nää näyttää hyvältä! <3

Kaikki kuvat napsittu tuttuun tapaan sieltä sekä täältä.

Haaveideni ja kuvien pohjalta lähdimme kampaajani kanssa toteuttamaan hellävaraisinta mahdollista hiusten vaalennusta. Tavoitteena oli eläväinen (= ei yksivärinen) tukka, jossa on lämpimiä sävyjä. Luonnollisesti yhdellä värjäyskerralla ei maaliin asti vielä päästy, mutta pohja on hyvässä kunnossa ja pitkä hiusvanhus pysyi sitkeästi päässä vaalennuksesta huolimatta. Läpyt sille.

Ens kerralla pohjasävyä vaalennetaan vielä hieman lisää ja latvoja vaalennetaan vielä aavistus enemmän. Ihanan raikasta, kun päässä roikkuu toistaiseksi jotain ihan muuta kuin tummaa tukkaa. <3

Kuvassa näyttää, että puserran jenkkakahvoja eteen - en tunnusta!

Lisäksi muuten kuvassa tukkani on täysin laittamaton, itseasiassa myös harjaamaton. Ja sen on myös näköinenkin...

Minkälainen tukka on vienyt teidän sydämen? Haaveita, tavoitteita, ehdottomia nou-nou-juttuja?


Nina

Morsiamen epätäydellinen tukka.

Avasin silmät hääpäivän aamuna klo 5.22 - slaagi: olinko nukkunut pommiin, v*ttu v*ttu v*ttu!!!!! Katsoin kelloa, saisin nukkua vielä tunnin ennen kuin puhelin herättäisi hääpäivään. No, arvatkaa tuliko enää uni. Ehei - päässä alkoi vimmatusti pyöriä hääasiat: laittautuminen, vihkiminen ja itse juhlat. Tuntui utopistiselta. Tänäänkö tosiaan olisi SE päivä? Tänään sanoisin Suomen ykköskirkossa tahdon? Olisin vaimo ja sukunimeltäni joku aivan muu kuin ennen? Tänäänkö juhlittaisiin kuin viimeistä päivää meidän häitä?

Edelleenkään ei jännittänyt. Ei ainakaan samalla tavalla kuin häiden aattona, perjantaina, jolloin arvelin kuolevani vatsakramppeihin. Olo oli jännä, muttei panikoiva. Pyörin hotellin pehmeissä lakanoissa vielä sen tunnin, yritin torkkua, mutta väkisin jäin pohtimaan tulevaa päivää. Kun puhelin lopulta piippasi herätyksen kunniaksi, painelin suorinta tietä suihkuun. Laitoin itseäni hieman, kaasotkin laittoivat, ja sitten olikin jo aika hipsiä aamiaiselle. Oli ihanaa, kun ei ollut mikään kiire, vaan saattoi nauttia rauhallisesta aamusta. Luulen, että kaasotkin nauttivat kiireettömyydestä.

Aamupalakin maistui. Olin aikaisemmin nimittäin aivan satavarma, etten nuku häitä edeltävänä yönä minuuttiakaan ja aamupalaa olisi edes turha yrittää syödä. Mutta ei, minä morsmaikku se lappasin jos jonkinsorttista syötävää pöytään kaasojen ihmetellessä. Toinen kaasoistani äimistelikin, kuinka saatoin syödä omana hääpäivänänä moisella ruokahalulla ja toinen kaasoistani taas torui toista, että anna sen syödä äläkä lietso nyt mitään paniikkia. :D Heh, olipa vain ikimuistoinen ja huvittava hetki sekin. <3

Aamupalan jälkeen lähdin toisen kaasoni kanssa kampaukseen ja meikkiin. Toinen kaasoistani luotti luottomeikkaajaansa (eikä syyttä...) ja siskonsa silmään tehdä kampaus. Minä istuin ensin kampaajan työstettäväksi ja kaasoni istui meikkaajan penkkiin, ja kun oli valmista, tehtiin läpsystä vaihto.

Kampaus oli jälleen pettymys. Taas. Koekampaushan onnistui ihan jees, mutta tällä kertaa pyysin kampaukseeni "isoutta" tämän kuvan inspiroivana:

Kuva pöllitty jälleen jostakin...

Koekampauksen jälkeen jäin nimittäin kaipaamaan jotain runsautta hiuksiini - avonainen kiharapilvikampaus meni aivan liikaa päätä myöden ja tajusin, että näyttävä iso mekkoni kaipaa rinnalleen myös isompaa tukkaa.

Lähdettiin siis tekemään hääkampausta hieman eri tavalla kuin koekampaus-vaiheessa.

Epic Fail.

Kampaaja lähti tekemään hiuksistani tuota massaa aivan päälaelle ja lopputulema oli se, että runsaus kasvojen viereisistä hiuksista oli auttamatta pois. Kiharat olivat yksittäisiä kiharasoiroja ja minulla oli vain kalju olo. Vähän liioittelua ehkäpä, mutta minusta kampaus olisi onnistuakseen vain vaatinut enemmän hiusmassaa sivuille. Harmittaa, että kysyin vielä koekampaustilanteessa kampaajalta, että pitäisikö minun hankkia hiuspidennyksiä/tuuhennuksia kampausta varten, mutta kampaaja tuumi sen olevan rahanhukkaa, kun minulla on omaa hiusta aivan tarpeeksi. Ne lisäkkeet olisivat saattaneet pelastaa kampaukseni... :/

Ei kampauksesta mikään yltiöhirvittävä tullut, mutta ei siitä sellainenkaan tullut kuin olin toivonut. Koko ajan olin hokenut, että haluan rennon tyylisen kampauksen ja lopputulema oli aivan liian laitetun näköinen. Unelmoimani rento, karheannäköinen kiharapilvi oli kiiltävä kiharasoirokampaus. 

Sain jälleen kärsiä liiasta kiltteydestäni. Siinä kun joku morsio olisi saattanut vaatia koko kampauksen aukaisua, jotta lopputulos olisi mieleinen, minä nielin pettymyksen karvaita kyyneliä ja mietin, mitä sanoa. Etten purskahtaisi itkuun. Tyydyin kampaajan muutamaan korjausliikkeeseen, jotka eivät kampauksesta todellakaan juuri kummoisempaa tehneet.

Jos nyt olisin samassa tilanteessa uudestaan, valitsisin aivan tyystin erilaisen kampauksen. Vaikkapa sellaisen rennon, ison nutturan. Tätä kampaus on tuntunut nimittäin hirvittävän hankalalta eikä monikaan kampaaja ole kertakaikkiaan tajunnut mitä haluan. Ei vaikka olen näyttänyt lähes kymmenkunta kuvaa ja selittänyt suuni kuivaksi. Tämä toivomani kampaus taisi olla kaikessa yksinkertaisuudessaan liian yksinkertainen, josta kampaajat toisensa perään yrittivät tehdä jotain monimutkaisempaa.

Tai sitten se oikea kampaaja jäi löytymättä...

Purin huulta ja siirryin meikkiin.

Se onnistui täydellisesti taas jälleen kerran. Meikki oli ihanan kuulas, ja meikkaaja kehaisikin, että ihoni on niin tasainen, ettei sitä yksinkertaisesti kannata peittää meikkikerroksella. Silmämeikki oli ihanan tumma, mutta kuitenkin riittävän raikas kesähäihin. Täydellinen. Tämä kompensoi ihan jumalattomasti hius-pettymystäni.

Vaikka hipelöin ahdistuneena kampaustani hotellilla moneen otteeseen, päätin jossain kohtaa antaa olla. Kampaus on mikä on - annanko sen pilata hääpäiväni? E-hen! ;)

Oli aika syödä vähän kahvilan lounaseväitä ja juoda kertsimukista kuohuvaa. Ja sen jälkeen alkaa pukeutua häämekkoon... ;)


Nina

Dieettailevan morsmaikun moikat.

Heippa taas heippa.

Pitkästä aikaa minulla on oma pieni hetki, jonka käytän ehdottomasti bloggaamiseen, enkä esimerkiksi syömiseen, vaikka vatsa kurnii niin, ettei ajatuksiaan kuule. En näe mitenkään tarkoituksella nälkää. Vaikka ehkä pitäisi. Superdieetin tulokset olivat nimittäin melko laihat. Kai kuvittelin saavuttavani enemmän. Toisaalta turha parkua, kun kuuteen viikkoon mahtui pari pakollista herkkupäivää (kuten Ukkokullan 30-vuotiskemut), treenejä jäi välistä ja ruokavaliotakaan en noudattanut aivan orjallisesti. Minä esimerkiksi join läpi dieetin rasvatonta maitoa ruuan kanssa ja söin ihan kaiken värisiä vihanneksia. Muuten kuitenkin söin ohjeiden mukaisia määriä ja "oikeita" ruokia.

Paino jojoili sinne, tänne ja vähän tonne. Korkeimmillaan se oli 62 kg, dieetin alussa, ja alimmillaan jossain kohtaa 59,1 kg. Viimeinen "virallinen" lukema puntarissa oli 59,6 kg. Viikon aikana paino saattoi huidella kilon verran suuntaan jos toiseen. Liekö ihan normaalia? Käväisin siis joka aamu aamupissan jälkeen tyhjällä vatsalla puntarilla toppi päällä. Eli väittäisin, että melko luotettavia olivat tulokset, mikäli mitään punnituksista tajuan.

No, kaiken kaikkiaan kuudessa viikossa karisi kiloja 2,4 kg ja senttejä lähti muutamia sieltä täältä, eniten vatsalta ja lantiolta. Huomaan, että muutamat farkut tuntuvat ehkä snadisti löysiltä ja vatsan/vyötärön seutu on selkeästi saanut lihasta sekä tiukkuutta, mutta muuten tulokset ovat kyllä toooodella vähäisiä. Kai minä kuvittelin, että edes ruokavaliota muuttamalla tapahtuisi jotakin radikaalimpaa. Että selkä olisi lihasta pullollaan eikä löysästä läskistä olisi tietoakaan. Hmmm.

Mutta näin kävi, näillä mennään ja ensi maanantaina alkaa superdieetti extra, joten homma jatkuu. Toki tuohon tulevaan kuuteen viikkoon mahtuu jälleen synttäreitä ja reissua Tallinnaan ja vaikka mitä, joten ihan joka päivä en mittaile raejuustoa gramman tarkkuudella... Mutta ai että vaan, jos pääsisin eroon tuosta riivatun läskilantiosta sekä jenkkakahvoista.

Katselin tuossa lohdutukseksi tammikuun puolivälin mittoja ja on niitä senttejä kadonnut, vaikkakin enemmänkin olisi voinut lähteä:
Reidestä - 4 cm
Pohkeesta - 2 cm
Lantiolta - 4 cm
Vatsalta - 3,5 cm
Vyötäröltä - 4 cm
Rinnasta - 2,5 cm (....ei tarttis kyllä tän osaston enää kiinteytyä....)
Käsivarresta - 1 cm.
Painoa on tippunut yhteensä 3,9 kg.

Olen ollut tässä toisinaan todella pahantuulinen. Moni asia vituttaa. Mainittakoon vaikkapa Kloppinen, häävieraiden innon puute ja kaiken kaikkiaan ajanpuute.

Kloppista riivaa mikälie demoni ja päivät tuntuvat toisinaan olevan pelkkää minun huutamista ja Kloppisen kirkumista. Rakkauspakkaus tekee just eikä melkein mitä tahtoo, viis siitä onko se sallittua. Päivät pursuavat draamaa. Viimeisimpänä esimerkkinä tänään päikkäreille meno. Vein pojan sänkyyn ja hetken kuluttua alkoi show - järkyttävä kiljuminen ja rääkyminen. Menin katsomaan, että mitä helvettiä Kloppinen touhuaa. No, jätkä oli nakannut unilelut ja peiton lattialle, ja sekös sitten vitutti. Nostin rojut lattialta sänkyyn ja lähdin pois. Huone hiljeni. Ah. <3

Häävieraat sen sijaan, tai osa heistä, eivät tunnu pitävän mitään kiirettä ilmoittautumisen kanssa. Jotenkin oletin, että sieltä tulisi innokkaita ilmoittautumisia (no on niitäkin toki tullut), mutta parhaimmat (pahimmat) ovat:
Minun tätini: "On niin vaivaalloista lähteä, pitäisi tulla junalla ja lähteä heti illalla takaisin yöjunalla ja ja ja..." (Niin, miksi ei voi yöpyä, en vaan tiedä...)
Vanha lapsuudenystäväni: "No silloin on kyllä meidän vaarin synttäritkin..." (Ainoa hyväksyttävä syy, jos se vaari täyttää ainakin 150 vuotta.)

Lisäksi minun sukuni puolelta on vedetty herneitä nenään siitä, että pyysimme hääinfossa, ettei lapsia otettaisi häihimme mukaan. Kyllä, olemme itsekkäitä - voitteko kuvitella, että haluaisimme ihmisten juhlivan kanssamme auringonnousuun emmekä heidän lähtevän iltakahdeksalta viemään pikku ErkkiJuuliaa iltapuurolle! Etenkin kun siihen mennessä emme ole vielä tanssineet häävalssia/tanssiakaan. Tuo äskeinen on siis edelleen päättämättä: minä tahtoisin tanssin ja Ukkokulta valssin. Laitoin lapsettomuus-toiveestaamme huolimatta kuitenkin yhdelle serkuistani kutsun ja kirjoitin kuoreensa hänen nimensä + perhe, sillä tiesin, että hän haluaa ottaa lapsensa mukaan. Mutta näemmä ei serkkuni tätä vihjettä ymmärtänyt, ja nyt on suvussa bolemiikki päällä. Voi yhren tähren...

Aikaa taas ei tunnu olevan oikein mihinkään. Tarkoitan siis järkevään. Ehdin kyllä funtsia hääjuttuja, lukea hääblogeja, lukea kaikenlaisia blogeja, suunnitella hääjuttuja ja treenata. Ja siinä se. Pihalla ei ole kesäkukkia, ei kivasti järjesteltyjä kesäkalusteita ja nyt on jo toukokuun puoliväli. Naapurin piha luonnollisesti näyttää paratiisilta, melko masentavaa. Eikä asiat sen paremmin ole täällä seinien sisäpuolellakaan. Siivousintoa ei ole hetkeen nähty. Lähinnä teen vain sen, mikä on aivan pakko. Eli sitä kotipostausta ei ihan lähivuosina ole tulossa, jos intoni nähdä kotimme eteen vaivaa on näin huima...

Mutta tiättekö, jotain positiivista ja sairaan ihanaakin sentään. Olin viime lauantaina koemeikissä ja -kampauksessa, ja lopputulos oli IHANA! Kemiat kohtasivat sekä kampaajan että meikkaajan kanssa. Voi kun voisinkin teille näyttää pärstäni kuvan - meikkini oli nimittäin upea ja tunsin itseni ihan superkauniiksi. Sehän on kai tarkoituskin omana hääpäivänä? ;) Tukkakin oli todella mieleinen. Sen verran fiksataan tätä kampausta hääpäivänä, että kiharaa tulee ehkä aavistuksen verran enemmän ja nuo hiusosiot kasvojen vieressä asetellaan eri lailla. Lisäksi tukkaa tupeerataan vieläkin lisää, jotta se on oikein ISO. <3 Hyvä tulee, uskon ja toivon niin.

Varasin noin viikkoa ennen häitämme itselleni jo puhdistavan ja kosteuttavan kasvohoidon sekä kulmien värjäyksen. Hemmottelua, ihanaa! Huomenna sen sijaan kutsuu ensimmäinen solkkukertani, joten eiköhän tästä tytönlylleröstä vielä kuoriudu ihanan hehkeä morsio. :)


Kivaa viikkoa lukijoille ja stalkkereille! <3


Nina

Vinkki Tigi-faneille!

Olen ihan totaalisen rakastunut Tigin Bed Head Urban Antidotes Recovery -shampooseen ja hoitsikkaan. Olen kehunut niitä täällä(kin) monta, monta kertaa. Ja tiiättekös, sitten Ukkokulta yhtäkkiä yks päivä huikkaa, että hei kulta, onks halpaa, jos saat kaks Tigin pulloa (750 mll) hintaan 29,95 €? Meinasin tippua persiilleni, sillä kyllä - on se aika halpaa. Yleensä kun et settiä alle 40 € saa. Ai että, tilasin tietenkin heti. <3

Ja koska edukkaan hinnan lisäksi tilaus tuli ihan älyttömän nopeaa perille ja vieläpä ihan kotiovelle, on minun pakko suositella tätä verkkokauppaa teillekin! Kyseessä on siis kauppa nimeltänsä Wihonen. Siellä myydään vaikka mitä kivaa muun muassa sisustukseen, mutta ne Tigit sijaitsevat siellä melko kummallisessa kategoriassa, nimittäin Äijämarketin puolelta. Siksipä Ukkokulta Tigeihin varmaan sitten törmäsikin... ;)

Tämä(kään) ei ollut ikävä kyllä maksettu mainos. Ottaisin nimittäin ihan kovinkin kernaasti vaikka Tigejä ilmaiseksi. Tai puoleen hintaan. Tai edes parinkymmenen pinnan alella. Ilman postareita edes? Kukkuu?

Ei vaines, minä ainakin tykkään kovasti lukea toisten kehuja koskien erilaisia verkon kauppoja. Joten tässä siis aito suositus minulta.

Hiuksista tulikin mieleen, että olenko muuten paljastanut uuden kuontaloni jo teille? Jos en, niin tässä tulee. Naurakaa pois - olen äärettömän huono pousaaja. Nauruun kuolisitte, jos näkisitte ilmeiden kirjon. Jätetään siis ne välistä, jatketaan elämistä ja anonyyminä olemista.

Kutrit saivat luvan tummentua, kun ihan totaalisesti kyllästyin tähän epämääräiseen liukuvärjäysvaalennukseen. Ukkokulta oli onnessaan, sillä tavatessamme minulla oli pitkä tummanruskea tukka. Kuulemma nostalgista ja ihanaa tämä. <3


Nina

Miten kävikään...

Koemeikki sekä kampaus olivat molemmat aivan fiaskoja. Väkisin miettii, että onko vika minussa: ovatko vaatimukseni mahdottomia? Vaadinko liikoja? Mahdottomuuksia? Onko naamassani sekä hiuksissani jotain vialla pahemman kerran, kun näin käy jo toistamiseen? Ristus, kun ottaa aivoon. Rahaa paloi taas aivan turhaan 115 €... Vaikka minulla oli kuvatkin mukana! Huoh.

No, kampaukseksihan olisin halunnut jotain tällaista:

Mutta ei - kampaaja totesi kylmästi, että hääpäivä on juhlapäivä ja kampauksen pitää olla juhlavampi. Piste. Viis tulevan morsiammen toiveista ja ajatuksista. Tästä ei edes keskusteltu, joten uumoilin, ettei hyvä varmaan heilu. Eikä heilunut. Monessa kuvassa rennosti roikkunut lainetukka oli minun kohdalla kähärää korkkiruuvia ja edessä ei roikkunut kevyesti hiuskaistaleet, vaan ne olivat tupeerattu sivuille ja taakse. Voi fuck, että näytin naurettavalta! Tosin siinä tilanteessa ei juuri naurattanut... Sitten otin puheeksi klipsipidennykset - eikö olisikin aika upea sellainen pitkä tuuhea harjas? Tähän kampaaja tuumi, ettei hiukset saa mennä hääpuvun päälle.

SIIS MITÄ V*TTUA???!!!!

Hänkö sen muka päättää? Sanoin melko suoraan, etten pidä kampauksesta ja yritin selittää sanoin mitä haluaisin. Kuvat kun nääs eivät ilmeisesti mitään avanneet. Mutta ei, kolmen korjausYRITYKSEN jälkeen annoimme olla. Lopputulos ei ollut lähelläkään sitä mitä halusin eikä kemiat kampaajan kanssa todellakaan kohdanneet...

Siirryin meikkiin meikkaajalle. Näytin meikkikuvat ja hän alkoi läästiä tuotteita kasvoilleni. Meikkaaja tosin oli oikein miellyttävä, mutta ikävä kyllä lopputulos ei miellyttänyt silmääni lainkaan. Meikkaan itse paljon ja tiedän meikkaamisesta paljon, joten ehkä siksikin osasin kiinnittää huomiota kaikenlaiseen. Ensinnäkin silmien rajaukset olivat täysin epäsymmetriset sekä todella epäsiistit. Lisäksi kulmakarvani piirrettiin viivoiksi aivan liian punertavalla ruskean sävyllä. Itse mokasin ehdottomasti siinä, etten tajunnut heti pyytää rajauksia silmiini (piirrän ne nimittäin itse aina) ja ehkä kuvissa näkynyt tumma meikki oli liian tumma kuitenkin minulle. Minä nimittäin näytin suorastaan pelottavalta! :D Meikki oli mielestäni jotenkin todella epäsiisti ja huonosti tehty.

Ei varmaan siis yllätä teitä, että perusin varaukseni tuolta paikasta X hääpäivänäni ja varasin ajat toiseen paikkaan?

Otin kyllä taas onkeeni tästäkin reissusta ja aion ensi kerralla olla vieläkin selkeämpi. Lisäksi pitäisi jotenkin kerätä rohkeutta ja sanoa asioista suoraan, eikä olla vain hiljaa, ettei toinen pahoita mieltään... Ensinnäkin aion pyytää vähemmän tummaa silmämeikkiä kera selkeiden rajausten. Loistavia kuvia löysin tästä hääblogista, jotka varastan sieltä suoraan. Tsorppa! :)

Koska jos tämän kaltainen meikki tuntuisikin liian vaisulta, niin siihenhän saa lisää potkua nimenomaan lisäämällä sitä tummuutta. Eikö?

No, kampausfiasko sai ajattelemaan myös kampausta uudelleen. Toinen vaihtoehtohan auki leijailevalle harjakselle on rento ja iso nuttura niskassa. Mutta jotenkin koen, että se auki oleva tukka olisi nuorekkaampi. Ja jotenkin rennompi, kun miettii, että häitämme tosiaan juhlitaan navetassa keskellä landea, keskellä kesää. Jos kyseessä olisivatkin vaikka talvihäät, niin kampaus olisi ehdottomasti jotakin tällaista:

Raah, kohti uusia pettymyksiä mars!


Nina

Kulutusjuhlissa.

Joulu, tuo ihana rauhoittumisen aika on käsillä. Ja se aika, kun kaupanomistajasedät ja -tädit uiskentelevat (ainakin hetken aikaa) käteiskylvyssä. Osalle suomalaisista napsahtaa tilille veronpalautukset ja jumaleisson, se rahaa polttaa taskussa niin, että kipeää ottaa. Lapset hukkuvat parin viikon päästä lahjoihin ja mielikuvitus kuolee sukupuuttoon, kun lelut saadaan naamaan eteen eikä tekemistä tarvitse keksiä itse. Nykyajan lelut kun vielä leikkivät itse valmiiksi keksityn käsikirjoituksen mukaan. Aika laimeaa, mutta elämä on. 

Syyllistäminen ei ollut tarkoitukseni, sillä siellähän kulutusjuhlilla minäkin poukkoroin. Pakkohan minunkin oli muutama hassu veronpalautuseuroni käydä vähän äkkiä hassaamassa kaupantädeille, ettei vain minunkaan taskuuni pala sitä reikää.  

Ennen omia lapsia ajattelin, että pyh lapset mitään kymmeniä lahjoja tartte. Yks paketti riittää ja senkin antamista pitää harkita tarkkaan aatonaattoon asti. No, mene ja synnytä sitten oma mukula. Tai kaks. Samalla ponnistuksella unohtuvat periaatteet, sillä nyt tekisi mieli ostaa vaikka mitä mukavaa omille lapsille. Toiselle, joka ei lahjoista ymmärrä tuon taivaallista ja toiselle, jonka mielestä se kahiseva paperi, teipistä puhumattakaan, on lahjassa parasta. No, onneksi en ole kersoilleni ostanut vain lelulahjoja, vaan ajattelin ostaa ja pyytää muilta lahjaksi myös jotain järkevääkin. Kloppinen esimerkiksi saa pukilta Muumipeikko-kylpypyyhkeen. Samanlaisen kylpypyyhkeen, mutta tyttöverskana eli Niiskuneitinä, saa myös meidän kummityttö. Jäpikkä toivottavasti saa niitä peppupyyhkeitä.

Ja koska Kappahlilla oli lastenvaatteet ota 3, maksa 2 -tarjouksessa, niin ostin Kummitytön kylpypyyhkeen kaveriksi pinkin jumpsuitin ja Kloppiselle muutaman vaatekappaleen, joita en vain voinut vastustaa... Lastenvaatteet - niitä on aina vaikea vastustaa. 

Ostin kummityttöni äidillekin lahjan. Tämä äippä on rakas ystäväni, Kloppisen kummitäti ja tuleva kaasoni, joten jotenkin herkistyin ihan tyystin nähdessäni tämän. Tämä ystävä on vaan niin rakas ja ainutlaatuinen, ettei ole tosikaan ja toisinaan siitä pitää oikein muistuttaa antamalla jotain konkreettista. <3 (Onkohan ensimmäiset kuukautiset lähellä, kun menee taas näin hormonisekoiluksi?)

Pinnallinen äitikin sai jotakin: Tigerista hassunhauskoja muistilappusia ja Tigin shampoota ja hoitsikkaa. Vinkkeli vaan kaikille, että joulun alla myydään edukkaita kimppapaketteja, joten useamman tuotteen ostaminen näin kannattaa. Erityisesti kannattaa tsiikailla näitä settejä joulun jälkeen. Silloin ne ovat alennuksessa ja säästöä tulee vieläkin lisää. ;) 

Pakko on muuten hehkuttaa, että tämä Urban anti+dotes Recovery -sarja on ihan huippua, jos omaat yhtään samiksen hiustyypin kuin minä. Eli kovasti värjätyn, kuivan ja käsitellyn. Tämä tekee hiuksista ihan silkkisen pehmoiset. Eikä tuoksu sellaiselta oksettavalta ällönamilta kuten Tigi yleensä. 

 Ei taas(kaan) ollut oikein mitään asiaa, mutta tulipa postailtua. Muiskis ja moi! <3

Nina