maanantai 17. helmikuuta 2014

It's a lööv-lööv-lööv!

Kampaajan vaihto kannatti: hiukset ovat tällä hetkellä ihan mahtavat ja olen ihan hitokseen tyytyväinen! Paskakameroillani en tosin saa yhtäkään hyvää kuvaa oikeasta sävystä, mutta sanotaanko, että kivikautisella iPhonella otettu kuvaa kertoo totuuden jo aika tarkkaan:


Kampaaja tuumi, että latvasta ei vielä tullut ihan sellaista kuin mitä hän oli ajatellut, mutta ensi kerralla jatketaan. Kun siis hänelle totesin, että tulen varmasti toisenkin kerran.

Ukkokullan kuvausinnottomuus sekä -taidottomuus saavat minut toisinaan hieromaan ohimoita. Niin tälläkin kertaa. Ps. Pliis ignooraa tiskivuori. <3

Ylläolevissa kuvissa väri näyttää paljon oranssimmalta kuin se tosiasiassa on - oikeasti sävyt ovat ihanan kylmiä ja tuhkaisia. Tyvestä tukka tummeni ja ihastuin ihan täysin tuohon sävyyn, se ei ole tummanruskea, vaan jokin ihana suklainen sävy. Tukasta napsaistiin muutama sentti hamppua latvoista pois, eli pitkällä leijonanharjalla jatketaan.

Ukkokultahan on tuuminut pariin otteeseen, että jos pitkä tukka lähtee, niin hän lähtee. Että siihen malliin... :D

No, postauksen opetus on siis se, että jos jonkun on syytä lähteä, niin surkean kampaajan. Äänestä jaloilla - taitavia, visiosi käsittäviä, kivoja partureita on maa pullollaan.

Mukavaa alkavaa viikkoa!


Nina

Ei kommentteja: