maanantai 25. helmikuuta 2013

Löytöjä.

Pahoittelen tätä kiirettä, etten kertakaikkiaan ehdi postailla mitään. Toisaalta jos minulla sattuukin olemaan hetki, niin pääni lyö totaalisen tyhjää - en tiedä mistä kirjoittaa. Että kaipa tämä pakollinen taukoilu bloggailusta on siis ihan hyvästä. 

Meillä on muutto siis käynnissä, koti on täynnä muuttolaatikoita ja ahdistavan epäsiisti. Ja se postaus tästä kodista... No, jää tekemättä. Laitan aasinhatun ja menen nurkkaan häpeämään suuria lupauksiani. Totuus on se, että lauantaina ollessani jumpassa Ukkokulta oli alkanut pakata tavaroita ja en sitten kehdannut alkaa purkaa laatikoita vain saadakseni kuvia blogiin. Kaikkea Ukkokulta yrittää ymmärtää, mutta tuo temppu olisi varmaan mennyt jo yli hilseen... :D Joten kotipostaus on tulossa vain uudesta kodista.

Mutta postaus piti väkertää muutamasta löydöstä, joita etsin kuumeisesti ja oksennuksen maku suussa. Ensimmäinen löytö: välikausihaalari. Oletteko kummastelleet, että miten se pinnallinen äiti ei ole käsitellyt kuumaakin kuumempaa aihetta, eli välikausivaatetusta, blogissaan? No, tässä se tulee. Pää on mietitty kuta kuinkin puhki siitä, että mitä puetaan Kloppisen päälle, kun kevätaurinko alkaa lämmittää. Nyt talvellahan Kloppisella on ollut kaksikin Molo Kidsin talvihaalaria, joihin olen ollut todella tyytyväinen. Ne ovat olleet käytännöllisiä, kestäviä, lämpimiä ja niiden ihanaa ulkonäköä on moni kehaissut. No, arvatkaa vaan, minkä merkin välikausihaalaria minä aloin sitten harkita...?


Molo Kids Polly -haalari löytyi käytettynä huuto.netistä ja lähes uudenveroisessa kunnossa! Kuva on taas kerran ehkä maailman surkein otos, eikä se anna oikeutta tuolle ihanalle haalarille ollenkaan. Musta väri saattaa jonkun mielestä olla masentava ja tylsä, mutta se on minusta vain ainoastaan hyvä asia - eipä näy kaikki tahrat. Ja väriä kokonaisuuteen tuo kaapissa olevat Tretornin Muumi-kumpparit. Pirtsakan väristä keväthattuakin pitäisi etsiskellä. 


Sitten se toinen löytö. Täällä bloginkin puolella angstasin kuinka äärettömän vaikeaa on löytää oikeanlaista, mielikuvissani olevaa pitsiä hääaskarteluihin. No, etsiminen on nyt ohi - pitsit löytyivät sekä kutsuihin että paikkakortteihin. Ja vieläpä paikasta, josta en ikinä olisi uskonut niiden löytyvän: kangaskauppa Jätti-Rätistä. Ajattelin, että tämä kangaskauppa myy vain jotain kammottavia kangasriepuja 90-luvulta eikä siellä ole pitseistä tietoakaan, mutta väärässä olin. Taitaa olla Turun seudun paras pitsinauha valikoima juurikin tuossa liikkeessä. Että jos joku askartelija tai tuleva morsmaikku täältä huudeilta pitsinauhaa etsii, niin Jätti-Rättiin hop!

Pitsinauha kutsuun:


Ja pitsinauha paikkakortteihin:


Seuraavaksi pitäisi alkaa etsiä pieniä timantteja ja helmiä liimattavaksi tuohon pitsiin. Glamouria vintage-henkeä haetaan siis. Niin ja tietysti se pahvikin olisi kätevä olla, mihin liimata. Ja sitten pitäisi tietysti myös miettiä kutsun tekstiä. Ja lähettääkin ne kutsut. Hääahdistus nostaa muuten päätänsä päivä päivältä enemmän. Apua.

Oletteko muuten huomanneet, että fitness ja treenaaminen ovat tämän päivän sana? Tuntuu, että jokainen blogi tursuaa dieetti-tavaraa ja laihdutusunelmia, Facebook-statuksista puhumattakaan. Jotenkin tämä kuntoiluinnostus ja elämäntaparemontointi ovat pinnalla enemmän kuin aikaisempina keväinä. Vai luulenko vain? Ja tämähän ei missään nimessä ole huono asia. Itseä ainakin kyseiset asiat kiinnostavat ja jotain samankaltaista remonttia sekä innostusta on täälläkin. Tai yritys on ainakin kova. No, viikonloppuna herkuteltiin kyllä siihen malliin, että superdieetti-Jutta itkisi verta. Tää on tämmöstä, eik je. ;)

Me jatketaan nyt muuttohommia ja vähän remppahommiakin - kuullaan taas!


Nina

keskiviikko 20. helmikuuta 2013

Se sortui taas.

Enpä voinut sitten tälläkään kertaa olla lumoutumatta Henkka&Maukka-kuvaston tuotteista. Pakko sinne oli laittaa tilaus vetämään. 

Kloppinen sai lippiksen, t-paidan, hupparin, slim-farkut ja tähtitennarit.


Jäpikkä sai lippiksen, tähtitennarit, muutaman parin sukkia sekä jumpsuitin. 


Ja minä sain neuleen, valkoiset pillifarkut, t-paidan ja iiiiiiiiiiiiiiiihanat bling-ballerinat. <3

Kuvat H&M:n nettisivuilta.

Ukkokulta ei innostunut sitten mistään, joten ilman jäi.

Oikeesti - nyt niitä lisätunteja vuorokauteen tänks. Muuttoon on nyt noin viikko ja pakattuja tavaroita nolla. Ää. Mutta jotain on saatu sentään aikaiseksi: eilen nimittäin veimme kolme Ikea-säkillistä roipetta kirpparille. Joitain vauvanvaatekappaleita olen myynyt myös Facebookin kirpparilla, mutta taidan varata kirppispaikan myös lastenkirpparille. Pääseepä eroon kaikesta turhasta. Mitään pikkuruista en aio säästää, vaan haikeana surupuserossa olen laittanut kaiken myyntiin.

Tälle viikolle olen varaillut jumppia joka päivälle. Ensi viikolla kun jumpat väkisinkin jäävät rempan ja muuton jalkoihin. Maanantaina olin BodyPumpissa, eilen oli vapaapäivä, tänään menen Combatiin, huomenna Zumbaan, perjantaina Pumpiin ja lauantaina vielä Zumbaan. Huh! ;)


Nina

sunnuntai 17. helmikuuta 2013

Bloggari karkuteillä.

Hohhoi, meillä sairastetaan. Niin kuin tuntuu, että ihan kaikkialla muuallakin sairastetaan. Ensin kuumeili Kloppinen. Arvelen, että hampaista johtuen. Voi sitä itkua ja toisen kurjaa oloa sekä pahaa mieltä. Ja voi sitä äiti-parkaa, joka hoiteli sairaita karhunpentujansa pitkää päivää yksin, kun Ukkokulta joutui olemaan töidensä puolesta pidempiä päiviä pois. Raah.

Sitten tuli odotettu perjantai, jesjesjee, viikonloppu nähkääs. Samalla rykäyksellä tuli myös flunssa Ukkokultaan. Eli se siitä mukavasta yhdessäolosta, parisuhdehempeilystä sekä minun auttamisesta.

Eikä siinäkään vielä kaikki: edellisyönä meidän kuopuksen, Jäpikän, nokka oli täynnä räkää ja saatiin plutrata keittosuolatipoilla. Toinen silmäkin vuotaa, joten lykkääkö se vielä silmätulehduksenkin päälle... Voi *nus, sanon minä.

Kaikki on vähän niin kuin puolitiessä. Mitään en ehdi tekemään. Hää-juttujen suunnittelu ja hoitaminen etenkin ovat olleet jäissä. Vaikka käytiin me alkuviikosta katsomassa hääjuhlapaikkaa mittanauhan ja kameran kera. Juhlapaikan emäntä oli yhtä mahtava kuin aina. Hän kehaisi meidän tulevaa hääbändiä parhaaksi, minkä hän on nähnyt. Saattavat kuulemma soittaa pöydilläkin. Käy meidän tyyliin. ;)

Häämeikin ja -kampauksen tekijääkin olen etsinyt ja yhden varteenotettavan meikkaajan löysinkin. No, hän tietenkin lomailee koko heinäkuun. Niinpä sekin prokkis on vielä vähän jäissä. Ehkä heti huomenna pitää aktivoitua tämän kanssa, ettei käy niin, että Kampaamo Kyllikin Kyllikki 183 vuotta itse vääntää minulle permanentin ja laittaa sinistä luomiväriä. Miau.

(OBS: Kampaamo Kyllikki sekä sen 183-vuotias omistaja Kyllikki ovat molemmat fiktiivisiä hahmoja ja asioita. Ennen kuin joku ehtii harkita kunnianloukkaussyytettä.)

Ihan vimmatusti olen yrittänyt etsiä netistä pitsinauhaa kutsuja varten. Niitäkin kai pitäisi pikkuhiljaa alkaa askartelemaan, ettei niitä tarvitsisi sitten vääntää viime tingassa tippa silmässä ja veren maku suussa. Mutta ei - mielikuvissani olevaa pitsinauhaa ei saa sitten mistään. Ei mistään. Hajottaa ja kiukuttaa. Pitänee ilmeisesti lähteä kangaskaupoille katsomaan, mutta sitä on vain näin nykyaikana niin kovin laiskistunut, että kaikki pitää olla saatavilla niin, ettei omaa pehvaa tarvitse liikauttaa senttiäkään tuolista.

Hääjuhlien koristeluakin olen yrittänyt miettiä ja suunnitella. Mutta miettimisen ja suunnittelun tasolle on sekin jäänyt. Hitto. Tällaiseen häiden suunnitteluunhan sitä tarvitsee melkein puolen vuoden loman.

Eipä tänne muuta ihmeellistä muuten kuulu. Päivät menee selviytyessä ja jumpatessa. Perjantaina ohjaaja kehaisikin, että olen kovasti kehittynyt BodyCombatissa viimeisen kuukauden aikana. Tästä voidaan olettaa, että joko 1) alussa olin äärimmäisen kaukana Jackie Chanistä tai 2) olen epätavallisen lyhyessä ajassa kehittynyt hyvin lähellä Jackie Chania. Luulen, että kyse on jälkimmäisestä.

Ensi viikolla onkin ohjelmassa pakkaamista. Muutto on nimittäin vain muutaman hassun viikon päästä. Apua. Ja tässä pitäisi tehdä se kotipostaus ennen kuin ah-aina-niin-äärimmäisen-siistin-ja-kauniin-kiiltokuva-kotimme valtaa Kloppisten lelujen lisäksi myös muuttolaatikot.

Aktivoidun siis tässäkin! Pian! Lupaan!

Sitä ennen tässä maailman paras ripsari ja yksi maailman paras luomivärisetti. Rakastan, rakastan, rakastan:



Ja Seppälä Baby -malliston muutama herkkuvärinen vaateriepu. Muutama ihanuus jäi sinne vielä kummittelemaan. Pitääpä käydä hakemassa ne pois kuleksimasta:



Mukavaa alkavaa viikkoa itse kullekin!


Nina

maanantai 11. helmikuuta 2013

Kuukauden tilinpäätös.

Kuukausi liikuntaa takana.

On aika paljastaa teillekin tuloksia. Nämä tulokset on saavutettu vain ja ainoastaan liikunnan avulla. Ruokavalio on ennallaan eikä herkuilta ole kieltäydytty. Viimeksi perjantaina tilasimme Ukkokullan kanssa pizzat. Että sellainen itsehillintä ja -kuri... ;) Nyt tosin jälkeenpäin sitä miettii, että mitenköhän herkuttomuus olisi voinut tuloksiin vaikuttaa. Ehkäpä yritän jättää herkut tulevasta kuukaudesta pois? Ehkä en.

Näin monta jumppaa takana:

BodyCombat: 3 kertaa
BodyPump: 5 kertaa
Zumba: 5 kertaa
Pilates: 2 kertaa

Hiki lensi ja lihakset saivat kyytiä siis yhteensä 15 kertaa.

Senttejä lähtenyt:

Pohkeesta - 1 cm.
Reidestä - 1,5 cm.
Lantiolta - 2,5 cm.
Vatsalta - 2 cm.
Vyötäröltä - 3 cm.

Paino:

- 1 kg.
Tällä hetkellä 62,5 kg.

Into jatkaa liikkumista on siis tuloksienkin puolesta aivan suunnattoman suuri. Olin ihan äimän käkenä esimerkiksi tuosta vyötärön pienenemisestä, sillä minusta vyötäröni oli jo entuudestaan aika kapoisa...? Mutta enpä valita. Odotan itseasiassa aivan malttamattomana, että Ukkokulta tulisi jo töistä kotiin (klo on nyt vähän yli 8 aamulla, joten odottavan aika todella on pitkä...) ja voisin hänelle hehkuttaa saavutuksiani.

Tänään on vuorossa BodyPumpia. Ja Satuhäät. Maanantaista on tullut minun uusi lempipäiväni. Aika mielenvikaista mitä.

Mahtavaa alkanutta viikkoa! <3


Nina

sunnuntai 10. helmikuuta 2013

Energiakato.

Pyydän anteeksi tätä postauskatoa. Uusia lukijoitakin on tullut, ihanaa, sydämellisesti tervetuloa remmiin! <3

Intoa olisi kirjoittaa vaikka mistä, mutta aikaa ja energiaa sitäkin vähemmän. Yksinkertaisesti paukut eivät enää riitä, kun päivään mahtuu lastenhoitoa, kodinhoitoa, yhden uhman riehumista, jumppaa ja sitten pitäisi vielä suoda iltasella hetki Ukkokullallekin.

Elämästä rankkaa on tehnyt suoraan sanottuna meidän Kloppinen. Meidän rakas esikoisemme, jolla on nyt päällä jokin äärettömän raskas uhmakausi. Toivottavasti lyhyt sellainen. Kloppinen on jatkuvasti todella kiukkuinen, todella itkuinen, todella raskas. En ihan tarkkaan edes tiedä, että mikä toista vituttaa. Hampaat, luulisin. Niitä ainakin on tuloillaann jatkuvasti. Ehkä käsillämme on nyt vain joku vaihe kehityksessä. Voi kun se itsenäistyminen olisi vain hitusen helpompaa...

Kaikki, siis ihan kaikki, on todella hankalaa. Luonnollisesti vaatteiden ja vaipan vaihto on ihan silkkaa helvettiä, eikä mitään eikä ketään tarvitse totella. Sen lisäksi meillä kusee nyttemmin myös syöminen. Tämä on meille aivan uutta, sillä normaalisti Kloppisella on ollut todella hyvä ruokahalu eikä syömisen kanssa ole tarvinnut taistella juuri koskaan. No, nykyäänpä tarvitsee, joka ruokailuhetki. Mikään ei maistu, mikään ei uppoa. Aamuisin suuhun eksyy vain muutama hedelmäpala. Onneksi lämmin ruokakin melko usein maistuu. Muuten kädellä työnnetään lusikkaa pois, itketään ja huudetaan. Useimmiten annan olla, kun olen aikani yrittänyt. En pakota. Ei se nälkään kuole. Mutta iltaisin harmittaa ja sikana, ettei puuro enää uppoa. Pelkään nimittäin ihan älyttömästi, että kohta yötkin ovat yhtä plörinää, kun Kloppinen ei nuku yhtä hyvin tyhjällä vatsalla...

Suppoa en ole laittanut, sillä olen ollut epävarma, että sattuuko toisella edes mikään. Ja jos kyseessä on pelkkä uhmakausi korvien välissä, niin siihen ei parasetamoli auta. Ikävä kyllä.

Kloppisen kausi on verottanut energiaa kaikelta muulta. Jäpikältä. Ukkokullalta. Parisuhteelta. Kodinhoidolta. Olen tuntenut sellaista lannistumisen ja epäonnistumisen tunnetta, että jos tästä suosta ylpeydellä voi vielä nousta, niin nostan lipun salkoon. Oman lapsen jäätävä käytös tuntuu hirveältä. Omat tunteet tuntuvat hirveältä. Oma lapsi ärsyttää aivan vietävästi. Se kiljuminen, kirkuminen, jatkuva kiusanteko. Lyöminen, potkiminen. Tekisi mieli raivota itsekin. Hävettävän usein pinnani onkin katkennut, vaikka kuinka yritän. Olen karjaissut niin, että on tehnyt mieli maatua sisätiloihin, ettei vain vahingossakaan törmäisi naapureihin...

Sitä haluaisi olla täydellinen äiti: ymmärtäväinen, rauhallinen, johdonmukainen ja vakuuttava. Ja sitten sitä huomaakin, että minäkin olen vain ihminen, enkä kykene olemaan päivästä toiseen hyväntuulinen ja empaattinen. Sitä ei haluaisi olla tällainen, mutta ei sitä haluaisi tolkuttomasti itseään rangaistakaan. Tiedän, ettei tämä ole kenelläkään helppoa. Seinien sisällä tapahtuu yllättäviä asioita, jokaisen luona. Sen olen oppinut.

Jumpat ovat olleet henkireikä minulle. Ne hetket, kun hiki lentää, olen omassa maailmassani. Maailmassa, johon ei sinä hetkenä mahdu yhtäkään lasta eikä yhtäkään miestä. Vain minä ja minun kehoni. Silti sitä toivoisi, että näinä rankkoina aikakausina oma aika lataisi henkisiä akkuja enemmänkin. Että sitä jaksaisi enemmän.

Kuulostaako tutulta? Kuulostaahan?

No, jotta tämä ei menisi ihan masentavaksi marisemiseksi, niin ihanaa on

<3 Jäpikän nauru! Vielä on tosin epäselvää, että mitkä asiat tarkalleen ottaen naurattavat. Mutta syystä viis - vauvan kikatus on mahtavaa kuunneltavaa joka tapauksessa! Jäpikkä on muutenkin ollut sellainen piristysruiske jatkuvine hymyineen, että oi ja voi.

<3 Kloppisen höpötys. Jestas mitä vauhtia se oppii sanoja! Suu suoltaa uusia juttuja joka päivä sellaista vauhtia, että heikompaa hirvittää. Muutenkin olen äimistellyt sitä, että käsittääkseni mukulat opettelevat jompaa kumpaa, joko kävelyä tai sitten puhumista. Meillä jantteri on opetellet molempia yhtäaikaa. No, väliäkö tuolla. Kunhan vaan puhuu ja kävelee.

Tässä joitakin sanoja, joita Kloppinen osaa:

Äitty = äiti tai auto
Hauhauvau = hauva tai vauva
Issha = kissa tai orava
Heppppa = heppa
Guggo = kukko
Gagga = kakka, sukka, palikka, pikkuveli
Iiiijjjaaa = ihaa
Uheli = puhelin
Pumpu = lamppu
Tittäh = tähti
Tittu, ittu = ei ole v*ttu! :D Vaan: tutti, kiitti, tikru. ;)
Puu = puu
Pää = tää
Nnää = nenä
Paappi = kaappi
Pissssa = pissa
Paippa = vaippa
Poppa = poppa = polttaa, kuuma
Pippo = kippo
Puhhh = Nalle Puh

Viime päivien uudet sanat ovat olleet "ppapappaapapa" eli Barbapapa ja sitten kahhh eli kahvi.

Vielä kun se oppisi sanomaan, että mikä harmittaa. :/

<3 Uudet jumppavaatteet! Miten ne saavatkin tuntemaan itsesi niin upeaksi ja hoikaksi? Mahtavaa.

<3 Olen varannut häihimme floristin näillä inspiraatiokuvilla:

 







Olipahan taas sekava postaus. Mutta ettepähän ainakaan pääse kyllästymään. Ettehän?


Nina

tiistai 5. helmikuuta 2013

Häämekon kaverit.

Nyt kun häämekko roikkuu morsiuspukuliikkeessä varattuna nimelläni, olen uskaltanut alkaa katsella myös asusteita pukua täydentämään. Ensimmäisenä mielessä, mitkäs muutkaan kuin kengät... ;) Hääpukunihan on melko klassinen tyyliltään, sellainen prinsessahörhelö <3, joten kenkäkavereiden pitäisi olla joko yksinkertaisen tyylikkäät tai sitten niissä voisi olla jokin juttu: väri, pinta tai kuvio. 

Selasin Brandoksen malliston läpi ja sieltä löytyi monta ihanaa kenkämallia. 

Bling-blingiä:








Värejä ja mielenkiintoisia kuvioita:





Kuvat lainattu Brandoksen nettisivuilta.

Pelkään vain, että jokaisessa kenkäparissa korko taitaa olla liian korkea. Tottahan toki näillä seisoo tunnin tai viisi, mutta entäs koooooko pitkän päivän? :/ Suunnittelin tosin varaavani hääjuhliin mukaan balleriinat yön pikkutunneille: kun korkkarit tuntuvat jo ikäviltä, niin voin sujauttaa jalkaani jotkin muut kengät eikä bileiden tarvitse vielä loppua... ;)

Eniten jäi himotuttamaan nuo Minna Parikat (edelleen...) ja Steve Maddenit. Oih. <3


Nina

lauantai 2. helmikuuta 2013

Sekametelisoppa.

Mielessä pyörii valehtelematta satamiljoonatuhatta asiaa tällä hetkellä. Lähes kaikki aatokset liittyvät tavalla tai toisella häihin. Eilen lueskelin 1,5 tuntia pelkkiä hääblogeja, kun pojat nukkuivat päikkäreitänsä ja lopputulema ei ollut mikään ihanan inspiroitunut, vaan pikemminkin ahdistunut. Niiiiiiiin paljon kaikkea pitäisi miettiä, saada aikaiseksi, päättää. Olen monissa valinnoissani vielä puolitiessä syystä että mitä jos yhtäkkiä keksinkin paremman ratkaisun tai idean? Samaa jossitteluahan harrastin hääpuvunkin kanssa... Vaikkakin nyt päätökseni tuntuu oikealta ja ajattelen pukuani suurella intohimolla sekä rakkaudella.

Nyt viikonloppuna pitäisikin vähän kartoittaa Turun seudun kukkakauppiaita ja floristeja, ja pyytää tarjouspyyntöjä. Kukista minulla alkaa olla melko vahva visio, joten ehkäpä osaan kuvin ja sanoin aika tarkoinkin kertoa mitä haluan. Lisäksi pitäisi kilpailuttaa meikit ja kampaukset. Yhdestä paikasta odotankin jo tarjousta.

Mielessä on pyörinyt häiden lisäksi Zalando ja heihin kohdistuva suuuri pettymys. Ensin maksamani tilaus makaa, öö, jossakin heidän varastollaan, eikä kukaan ole viitsinyt lähettää sitä eteenpäin. Kun olen odottanut pakettiani 1,5 viikkoa (ja he lupaavat toimitusajaksi 4-6 päivää...), laitan asiasta kyselyä heidän asiakaspalveluunsa. Kas kummaa - paketti lähtee liikenteeseen jo heti seuraavana päivänä palautteestani.

No, yli kaksi viikkoa odoteltuani tulee ilmoitus, että yksi tilaamistani tuotteista on loppu eli se ei ole paketissa mukana. Lähetän heille tilitietoni heidän pyynnöstään, että he palauttavat rahat. Odotin osittain turhaan ja harmittaa, mutta olen vielä ihan fine. KUNNES seuraavana aamuna, eli noin 12 tunnin kuluttua siitä, että he ilmoittivat tuotteen olevan loppu, saan Zalandolta meilin, jossa kerrotaan, että hei jes jee, sitä tuotetta saa nyt taas! Että tilaa hei äkkii ennen ku loppuu taas miau. Siis voi saatana, että teki mieli kilahtaa! Tämä taisi olla ensimmäinen ja viimeinen tilaukseni Zalandolle. Myös ystävälläni on ollut vastaavia ongelmia heidän kanssaan, joten en voi kyllä todellakaan suositella tätä puljua.

Eilen pesukoneessa pyöri vain kahdet urheiluliivit, sori jääkarhut, eli pula on ihan oikeasti huutava reenivaatteista. Tarviin ne tilaamani (ja MAKSAMANI) tuotteet, hitto sentään! Päätin hyödyntää sitten Ellos-etuani (30 €:n alennus) ja tilata sieltä topin, housut ja hupparin. Eivät ne vaatteet sieltäkään vartissa tule, mutta epäilemättä nopeammin kuitenkin kuin Zalandolta. Tajusin muuten juuri, että viime aikoina treenikuteissa on silmää miellyttänyt vaaleanpunainen ja pinkki...

Kuvat ellos.fi/

Pesin tosin urheiluliivejäni aivan turhaan, sillä eilinen BodyCombat jäi väliin: kurkkua kivistää ja olo on jotenkin vetämätön. Ihmettelin jo hieman outoa oloa torstain Zumbassa. Luulin, että heikotus johtui nälästä, mutta osansa taisi olla myös tällä flunssan tapaisella. Höh. Miksi tän aina pitää iskeä just silloin, kun into liikkua on korkeimmillaan? Olen yrittänyt ottaa tämän viikonlopun kohtalaisen rennosti, jotta ensi viikolla pääsisin jumppiin jo heti maanantaista alkaen. Edelleen tavoitteena on se neljä jumppaa viikkoon, mutta tällä viikolla saldo jäi kolmeen. Ihan hyvin siis. Tarpeeksi hyvin, että sallin tänään itselleni palan ihanaista rahkapiirakkaa ja Mäkkärin herkkuja...

Jäpikällä oli muuten viime viikolla kolmekuukautisneuvola ja komeat olivat pojan mitat: 61,8 cm ja noin 7200 g. Eipä ihmekään, että jopa 62 senttiset kuteet tuntuvat nafteilta. Kaikki oli hyvin, kehuja sateli meidän pojista ja minä olin taas ehkä haljeta ylpeydestä. Se on kyllä kiva tunne se. Ne rokotukset olivat kyllä keljut. Minä lähdin Kloppisen kanssa huoneesta kokonaan ulos rokotusten ajaksi, sillä Kloppinen hätääntyy herkästi, jos Jäpikkä itkee. Ja vaikkemme olleet edes lähelläkään terkan huonetta, niin Kloppinen kuuli veljensä raastavan itkun ja väärinpäin kääntyivät Kloppisenkin suunpielet... :( Surullista, mutta kovin hellyyttävää jotenkin, eikö olekin?

Olen muuten huomannut, että tunnen Jäpikkää kohtaan jotenkin hirmuisen paljon suojeluntarvetta. Tämä saattaa kuulostaa hirvittävältä, mutta koen sitä enemmän Jäpikkää kuin Kloppista kohtaan. Molempien eteen olen valmis tekemään mitä vain, sehän on selvää, mutta ehkä se, että Jäpikkä on vauva ja Kloppinen jo taapero, vaikuttaa asiaan. Olen nähnyt esimerkiksi monta kertaa unta, että Kloppinen painaa Jäpikkää väkivaltaisesti päästä tms ja herännyt niin totaalisen paniikissa, että olen ollut jo hyvää vauhtia juoksemassa sängystä... johonkin. Kunnes sitten tosiaan havahdun hereille, että mihinkäs tässä pitäisi oikein mennä. Kuulostaa varmaan melko mielipuoliselta?

Vai onkohan tämä tätä ns. kuopuksen "suosimista" ja suojelemista, mikä isompia sisarruksia sitten ottaa kuutsaan? Eli ihan normaalia jopa kenties?

Ja jotta hypittäisiin nyt oikein kunnolla asiasta toiseen, niin tiedättekö, minun on pakko nähdä tuo uusi suomalainen leffa nimeltänsä "21 tapaa pilata avioliitto". Ensiksikin kaikki häähommelit iskee nyt hermostoon ihan tuhatta ja sataa, ja siksi toiseksi Armi on ihana. <3

Hääjuttuihin vielä palatakseni - taisin löytää häämessuilta viime viikonloppuna vihkisormukseni tekijän. Timantit säihkyivät nimittäin erityisen ihanasti Morris Lindblom & Co:n osastolla. Samaisen yrityksen osastolla sain myös mahtavaa palvelua. Sovittelin muutamaa aivan fantastisen ihanaa sormusta ja tuli sellainen olo, että täältä minä haluan sormukseni. Muutenkin ajatus "pienestä" kotimaisesta valmistajasta viehättää, toisin kuin että sormukseni olisi jotakin massatuotantoa. Vaikka upeita nämäkin sormukset toki ovat.

Ah...


... ja oh... <3


Kuvat lainattu Morris Lindblom & Co:n nettisivuilta.

Että sellaista sekalaista settiä tänään... Rentouttavaa viikonloppua!


Nina