Helpon illan salaisuus on...

 

....trampoliini!

Ai miksikö?

No, kun siellä pomppii vaikkapa tunninkin, niin se väsyttää raikkaan ilman kera siinä määrin, että taju on kankaalla ennen kuin pää osuu tyynyyn. Myös vanhempien päät, mikäli olivat mukana pomppimassa. Silloin tekee iltapuuron tekeminen ja kympin uutisiin asti sinnittely tiukkaa...

Näin ainakin meillä ja olenkin harkinnut, että hyppely pihalla tulee osaksi iltarutiinejamme pysyvästi. :D

Ja mikäpä siinä, saa itsekin raikasta ilmaa ja silmänruokaa koko rahan edestä, kun lasten riekkuessa mittailet itse samalla maita ja nautit ihanasta auringonpaisteesta. Kevätkin etenee kohisten ja puiden lehdet ovat päivä päivältä isompia ja vehreämpiä. Mikäpä siinä ulkona ollessa.

Tai pomppiessa trampoliinilla.

Nina

Viikonloppuni landepaukkuna.

Kyllä meni taas jälleen kerran viikonloppu aivan hävyttömän nopeasti, vaikka vapun ansiosta tuli yksi lisäpäiväkin. Eikä näille vauhdikkaille viikonlopuille loppua juuri näy, sillä tällä hetkellä näyttää siltä, että toukokuussa ei ole ainuttakaan viikonloppua etteikö olisi jotain. On hautajaiset, on kolmekymppiset, vähän muitakin rientoja. Pojat pääsevät/joutuvat Mummolaan kolmeksi viikonlopuksi, tai ainakin yhdeksi la-su yöksi. Aika hurjalta tuntuu sekin, sillä he ovat kohtalaisen harvoin yökylässä.

Toisaalta, on myönnettävä, että pienet viikonloppuvapaat tulevat erittäin tarpeeseen - takana on jotenkin todella raskaita päiviä, jotka täyttyvät tappelemisesta, kiljumisesta, rääkymisestä, raapimisesta, mukiloimisesta ja sen sellaisesta kivasta. Argh. Sisarrusrakkautta suurimmillaan <3

On siis ihanan raikastakin, että nyt viikonloput täyttyvät jostain ihan muusta kuin lapsiperhehelv... arjesta.

No, nyt viikonloppuna olimme kuitenkin kotona vaan ja tongimme perät pystyssä perunamaata koko perheen voimin. Perunamaa osoittautui aika hyväksi ja kuohkeaksi kastematoineen päivineen, joten lannoituksen jälkeen istutimme maahan porkkanan, lanttujen ja ruohosipulin siemeniä.

Myös virallinen perunapelto itse on käännetty ja sinne on tarkoitus istuttaa perunat ja sipulit noin viikon päästä. Nyt ne ovat ihanasti kauniisti tyylikkäästi itämässä Libero-pahvilaatikossa eteisessämme. Estetiikka ennen kaikkea. <3

Nyt on edessä siis keväälle ja kesälle jännitysnäytelmää, että mitä muuta maasta kasvaa ylös kuin rikkaruohoja ja kelpaako esimerkiksi porkkanat muillekin kuin etanoille.

Elämme jännittäviä aikoja. ;)

Nina

500. postaus

Titti-di-dii-di-diii! Tämä on blogini 500. postaus! :D

Melkein neljä vuotta bloggaamista takana ja nyt se tuli täyteen. Tosin 500 postausta olisi tullut varmaan jo aikaisemminkin, jollen olisi pitänyt lähes puolen vuoden blogitaukoa opiskelujen vuoksi. Muutenkin olen pitänyt välillä aikamoisia hiljaiseloja, mutta aina vaan tämä blogi porskuttaa. En tiedä eteenpäin, mutta johonkin suuntaan. :)

Tänään on ollut taas sellainenkin aamupäivä, että hellurei ja mitä hellimmät tunteet. Pojanviikarit ovat tehneet tinkiä ja meikämannekiinin pää on harmaantunut: Jäpikkä söi sekä harjasi hampaitaan hammastahnalla meidän kaikkien neljän perheenjäsenen hammasharjoilla ja Kloppinen taas kaatoi 1,5 litran maitopurkista maitoa lasiin aiheuttaen ruokapöydälle valkoisen tulvan, jonka armoille myös iPhone-parkakin joutui...

Hammastahna-ahmatti ite.

No, kun Jäpikkä herää päikkäreiltään, marssin poikien kanssa ulos. Heillä kun on nykyään pihalla oma hiekkalaatikko, joten enää lapiolla ei tarvitse kyntää äidin kukkapenkkejä. <3

Meidän Kolli on muuten siitä aika erikoinen otus, että aina kun me olemme ulkona, hän pysyttelee koko ajan lähellämme. Siis jos Kolli ei itse ole sisätiloissa vetämässä kauneusunia. Minä kun olen kuvitellut, että kissat ovat itsenäisiä eivätkä todellakaan jää ihmisten kanssa käyskentelemään, mikäli vaihtoehtona on läksiä uusiin seikkailuihin jonnekin ihan muualle kuin omalle pihalle. Mutta ei meidän Kolli. Se hengailee meidän seurassa ja jopa seurailee meitä, kun lähdemme muualle. Aika söpöä. :)

"Mä niin vihaan tätä kuvaamista..."

Pakko tähän loppuun vielä hehkuttaa yhtä hehkutuksensa ansainnutta juttua: Popupshopin yökkäreitä. Meidän pojat eivät pahemmin ota kantaa, mitä päälle laitetaan ja mitä ei - ja tämäkös muuten lastenvaatteita rakastavaa äitiä ilahduttaa. ;) Mutta yöpukujen suhteen Jäpikkä on tehnyt kantansa kovin selväksi: mikään muu yöpuku ei ole niin kiva kuin Popupshopin pingviini-yöpuku. Sitä toivotaan joka ilta päälle ja jos se on pesussa, tulee aina surku. Enkä ihmettele - tämä kyseinen pingviini-yöpuku on pysynyt lukemattomista pesuista huolimatta pysynyt ihanan pehmeänä. Muutenkin materiaali on ihanan ohutta ja laadukasta, siinä ei ole käytöstä huolimatta lainkaan pesunukkaa, joten ilmankos se on mukava päällä. Kivasta ulkonäöstä puhumattakaan. <3

Niinpä arvoisan asiantuntijaraatini toiveesta tilasin Popupshopin yökkärin myös Kloppiselle. Ja tämän nähdessään Kloppinen oli suu messingillä:

Muutenkin Popupshop on vakuuttanut hyvällä laadullaan ja eläinprintitkin hivelevät silmää. Eli suosittelen lämpimästi näitä, jos joku siellä näiden kanssa puntaroi.

Aurinkoista viikonloppua! <3


Nina

Kevät yllätti mutsin!

Aurinkoista alkavaa viikkoa itse kullekin säädylle!

Viikonloppu sujahti taas aivan laittoman lujaa ohi, vaikka molempiin päiviin mahtui rutkasti kivaa tekemistä. Lauantaina paketoitiin kummitytön synttärilahja sievään pakettiin, puettiin parempaa päälle, pyöräytettiin muutama loiva kihara tukkaan ja lähdettiin juhlimaan. Sunnuntaina taas käväisimme nuuhkimassa lähes uunituoretta vauvaa ystäviemme luona, jossa vauvan lisäksi on myös suunnilleen saman ikäinen poika kuin Kloppinen. Viikonloppuun mahtui siis kahvihetkiä aikuisten kesken ja kivoja leikkejä (eiku riitoja?) lasten kesken.

Kevään tehdessä selkeästi tuloaan painelimme tietysti ulos ja korkkasimme välikausihaalarin. Kyllä, kaksi lasta ja välikausihaalarista voi puhua yksikössä. Jostain syystä ei päähäni ole rekisteröitynyt alati kohoavat asteet lämpömittarissa ja en ole vaan kyennyt ymmärtämään, että kevät ihan totta tekee tuloaan. Koko ajan olen jotenkin ajatellut tämän olevan vain väliaikaista lämpeämistä ja odottanut vielä sitä lopputalvea tulevaksi. Niinpä Kloppiselle on hankittu vasta pelkkä välikausitakki (Molon ihana Fox-kuosi <3). Isompi ulkoili siis edelleen talvihaalarissa, mutta ei onneksi aivan läkähtynyt.

Jäpikälle periytyi Kloppisen vanha Polarn O. Pyretin kuorihaalari fleece-vuorella aivan loistokuntoisena, vaikka isoveli on sillä rällännyt menemään viime kevään ja syksyn. Samanlaisen haalarin yritän ilman muuta ostaa nyt Kloppiselle, sillä haalari on ollut jumalattoman hyvä ostos! Irroitettava fleece-vuori on todella kätevä: kylmemmillä keleillä fleece sisään ja lämpimämmillä pois. Lisäksi haalari pitää uskomattoman hyvin vettä ja tuulta. Eli toisin sanoen lapset lämpiminä. <3 Konttaamista ja kuluttamistakin se näyttää kestävän aivan erinomaisesti, sillä en huomannut haalarissa minkäänlaista käytönjälkeä esimerkiksi polvissa, kun sitä tutkailin ennen Jäpikälle pukemista. Ja on se niin kätevää, kun mitään kuravaatteita ei tarvitse erikseen ostaa!

No, se kehuista. Tajusin viikonloppuna senkin, ettei pelkkä välikausihaalari riitä. Ostoslistalle päätyivät myös Molon välikausihousut takin pariksi, välikausikengät, ns. paremmat kengät picotakin kaveriksi, perussormikkaita ja trikoopipoja, sillä ne ovat mystisesti kutistuneet talven aikana laatikossa. Oijoi, että jokainen kevät ja syksy tuntuvat käyvän kalliiksi: syksyisin tulee ostettua talvikamppeet ja keväällä välikausikamppeet.

Kuvat Punavuorenpeikosta ja Babyshopista. Kiitän lainasta. :)

Pihalla ollessani huomasin, että omenapuiden juuresta pilkottaa jo jotain vihreää - IHANAA! <3

Nina

Remonttikuulumisia

Meillä rempan viime hetket etenevät etanamaisen hitaasti - se kuulunee kai asiaan, kun jotain remontoi? :D Esimerkiksi lattialistat, eikö niitä ilman kuulukin elää remontin jälkeen vähintään yksi vuosi? ;)

No, meillä remontit ovat kyllä jo loppusuoralla: kylpyhuoneesta puuttuu vielä vähän silikonia ja keittiöstä kolme laattaa. Ei paha, eihän? Pari päivää sitten haimme kylppäriin Askosta Venice-peilin, joka oli vielä tarjouksessa 120 € (normaalihinta noin 170 €). 

Vaikka ensin olimme haaveilleet superkrumeluurista Ornament-peilistä, tajusimme myymälässä sen olevan meidän kylppäriin aivan liian överi. Venice oli sirompi, ja ehkä vähän tyylikkäämpikin, valinta. Nyt kylppäristä puuttuu enää vain sopiva matto, sitten on täysin valmista. <3

Yksi pieni remonttijuttu tässä varmaan vielä käynnistynee lähikuukausina. Olen nimittäin jo aikani himoinnut Fine Little Dayn Spruce-tapettia ... Ukkokultahan rykäisi kahvit väärään henkeen, kun mainitsin kovasti rakastamani tapetin neliöhinnan. :D No, onhan se aika suolainen. Päätinkin kokeilla taiteilijan lahjojani ja yrittää toteuttaa tämän itse maalaamalla sapluunan kanssa. Poikien leikkihuoneesta yksi seinä tulisi saamaan tämän ihastuttavan kuusi-kuosin.

Jos en mainitse tästä projektista enää uudelleen täällä, niin älkää kysykö miten kävi.  :D

Terassi-haaveemme näyttäisivät käyvän toteen. Näin kun remonteista on puhe. Yksi viehättävistä ulkorakennuksistamme on painunut niin kallelleen vetisen syksyn ja talven takia (?), että se on luultavimmin pakko purkaa kevään tullen pois. Se on vähän harmi, sillä tämä kellarirakennus on tosi symppis, mutta toisaalta se sijaitsee paikalla, johon sopisi täydellisesti terassi... Joten ehkä on järkevintä purkaa ns. turha rakennus käyttötilan alta pois. Etenkin kun se pian nojaa jo toiseen 40-luvun ulkorakennukseen, josta emme missään nimessä haluaisi luopua! Pitää vain sormet ristissä toivoa, ettei kellarirakennus kaadu kokonaan, vaan sinnittelisi vielä muutaman kuukauden pystyssä.

Hei kamoon, oot pysyny pystyssä jo yli 70 vuotta - ei oo liikaa pyydetty se pari kuukautta mitä?


Nina

Sisustus-haaveita ja -suunnitelmia

Tiedättekö, olen ihan toivottomassa Instagram-koukussa. Ja ei, minä en siellä stalkkaa Janni Hussia enkä Hunkseja, vaan sisustuskuvia. Inspiroidun, saan ideoita ja pyörin monta kertaa päivässä omassa haavemaailmassani. Oma koti - mitä kaikkea voinkaan täällä toteuttaa ja tehdä! Etenkin kun tämä meidän koti on jotenkin todella inspiroiva jo omalla olemuksellaan. No, haavemaailmani inspiroimana ajattelin omaksi, ja vähän teidänkin, iloksi tehdä pientä listaa röyhkeästi sieltätäältätuolta varastamieni kuvien kera, että mitä kaikkea haluaisin meillä sisustuksen suhteen askaroida.

1. Sisäänkäynti ja kuisti

Tällä hetkellä haaveilen totta kai jouluisesta ja talvisen tunnelmallisesta sisäänkäynnistä, joka syntyy muun muassa sypresseillä ja lyhdyillä. Iso kranssi on sekin ostoslistalla.

2. Pieni tila rappusten alla

Eteisessämme rappusten alla on hieman tyhjää tilaa. Ja sana "hieman" tekeekin kaikesta pirun kinkkistä. Rappusten alle sijoitettiin kylpyhuoneremontin yhteydessä lämminvesivaraaja, joten se vie rappusten alla olevasta tilasta ison siivun, mutta alle jää kuitenkin pieni tyhjä tila. Tällä hetkellä se toimii ylirumana varastona tavaroille, jotka eivät ole muuton jälkeen löytäneet paikkaansa, mutta ai että, kun sille keksisi jotain järkevämpää ja silmää hivelevää käyttöä...

3. Keittiön sisustus

Keittiössä remontti on pientä viilausta vailla valmis, joten nyt olisi aika pienelle sisustamiselle ja somistamiselle. Vaikka keittiössä yksi tärkeimmistä asioista on tasotila, kaipaan minä tasoille jotakin kaunista. Tykkään runsaasta tyylistä, krumeluuristakin, kunhan silläkin on rajansa ja tavaramäärä ei tee siivoamisesta yhtä tuskaa. Meidän keittiössä on avaraa tilaa myös lattiatasossa, joten pieni saareke tuollaisen tuolin kera olisi ihana kombo! <3

 

4. Uusi ruokailuryhmä

Olen ihan tajuttoman kyllästynyt vanhaan ruokailuryhmäämme, joka ei mielestäni tyylillisesti edes tähän taloon sovi. Haaveilen puisesta pöydästä ja pitkästä penkistä toiselle puolelle.

 

5. Kauniita esineitä, jotka kruunaavat kokonaisuuden

Lyhtyjä, turkistyynyjä ja -torkkupeittoja, sisustustyynyjä lisää sohvalle ja Riviera Maisonin valokuvakehyksiä koukkujen kera. Nämä ovat ostoslistalla.

 

6. Jotain hauskaa poikien nukkumishuoneeseen

Poikien nukkumishuone on tällä hetkellä suuren kysymysmerkin alla. Ensinnäkin se huone on tällä hetkellä "turhan iso", joten siellä voisi toteuttaa monenlaisia ratkaisuja nukkumisjärjestelyjen suhteen. Etenkin, kun pinnasänky mitä luultavimmin lähikuukausina pienemmältä vaihtuu isompien lastensänkyyn. Lisäksi huoneeseen kaivattaisiin myös lisää säilytystilaa. Ja hauskuutta! Näitä ratkaisuja olemme Ukkokullan kanssa harkinneet ja pyöritelleet:

 

7. Kevään kohde: terassi

Meidän talossa ei ole lainkaan terassia ja koska meistä sellainen on melkeinpä oltava, niin olemme suunnitelleet erillistä terassia vanhojen omenapuiden keskelle. Oma viihtyisä alue ja grillikatos.

Työn alla on muuten postaus meidän kodista, sellaisena kuin se tällä hetkellä on - paikka paikoin aivan fantastisen ihanana, ja paikka paikoin ihan kamalan keskeneräisenä.

Mutta omakotitalohan on aina ikuisuusprojekti. Right...? :)


Nina

Ps. En saanut sitä hakemaani työpaikkaa ja vaikka se paikka ei edes tuntunut minun paikalta, olen ihan siipi maassa. Olinko niin hiton surkea? Oliko palkkatoiveeni liian korkea? Saanko koskaan töitä? Oliko urani siinä? Olenko pian leipäjonossa? Vaikka kuinka eilen uhosin Ukkokullalle, että työnnän duunijutut nyt loppuvuodeksi sivuun ja keskityn jouluun, niin jatkuvasti päässäni pyörivät mitä sekopäisimmät ja lannistavimmat ajatukset. Jee.

Takkuja

Terkkuja edelleen remontin keskeltä ja ulkohuussin tunnelmista! Vessa/suihku kun näyttää aina vaan tältä, eli keskeneräiseltä:

Mittari alkaa olla aika täynnä, eikä kyllä syyttä - pelkästään kylppäriä on tehty pian neljä viikkoa. Kyllä, äitiä on tullut ikävä useampaankin otteeseen. Enää on jäljellä vain muutama homma, mutta eikös sitten putkarimme sairastunut ja koko eilisen päivän työt seisoivat täysin. Harmitti, niin ettei veri kierrä, mutta sellaista se on. Ja sanottakoon, että putkarimme on ihan superhyvä tyyppi ja lupasi yrittää päästä tänään pelipaikalle, jotta meidän prokkis etenisi.

Otsikko ei siis viittaa takkuihin hiuksissa, vaan elämässä - aika syvällistä mitä. Meidän hermojamme ei kiristä nimittäin pelkkä remontti, vaan myös entinen vuokranantajamme, joka on nyt aiheettomasti vähentänyt vuokravakuussummastamme veden tasauslaskun, joka ei vuokrasopimuksen mukaan kuulu meille. Stoori menee itseasiassa niin, että soitin heti Kuluttajaliittoon tästä laskusta kuultuani, koska en ollut itse ihan varma, että kuuluuko lasku meille vai ei. Päällimmäisenä: halusin, että asiat menevät oikein. Vuokrasopimuksessamme kun ei lue, että vesi maksettaisiin käytön mukaan tai meiltä laskutettaisiin myös tasauslasku - siinä lukee ainoastaan "X €/kk/hlö ennakko, vauvasta ei tarvitse maksaa". Jäpikkä oli nääs noin viisikuinen, kun muutimme tähän huoneistoon vuokralle. 

Meidän perhe mitään vedellä läträä. Kuvassa Kloppinen. :)

No, Kuluttajaliitossa parikin eri lakimiestä sanoivat, että tilanne on aivan selvä: lasku ei kuulu meille ja vuokranantaja ei voi meiltä laskuttaa mitään, mikä ei ole mainittuna sopimuksessa. Ilmoitin tästä asiallisesti välittömästi vuokranantajalle. Hän ei vastaillut puheluihin eikä viesteihin, joten ei jäänyt paljon vaihtoehtoja kuin ottaa uudelleen yhteyttä Kuluttajaliittoon ja Kuluttajaoikeusneuvojaan, että mitäs nyt tehdään. Joka paikassa minun kehoitettiin ottaa yhteyttä vielä kerran vuokranantajaan ja pyytää häntä itseään ottamaan yhteyttä näihin tahoihin, jotta vuokranantaja kuulisi miten asia on. Hän vastasi tähän kuitenkin, että hänellä ei ole moiseen mitään intressejä, menkööt vaikeimman kautta. Summa summarum: joudun tekemään nyt valituksen kuluttajariitalautakuntaan ja odottamaan takaisin rahojamme ties kuinka pitkään. Eli mitäpä muutakaan tämä olisi kuin aivan tahallista kiusantekoa. Ottaa päähän. Lujaa. Etenkin kun menimme ostamaan jo sohvan vuokravakuusrahoillamme, jotka luulimme tietenkin saavamme kokonaisuudessaan takaisin. Nyt saan sitten hakea jotain samperin luottoa, että saan osan sohvasta maksettua myöhemmin. Murr.

Viime viikonloppuna leputimme hermojamme, missäs muuallakaan kuin, omalla pihallamme. Nautimme syksyn raikkaudesta ja siivosimme pihaa KOKO päivän muun muassa haravat kädessä. Ja KOKO päivän saldona: noin 1/3 pihasta haravoituna ja noin 20 kottikärryllistä lehtiä ja pari kärryllistä poikien kiikuttelua eestaas. Ihanien lehtipuiden kääntöpuoli.

 

 

Pihalla riittää siis vielä tekemistä. Ja sisällä. Raah. Ihan just on jo poikien synttäritkin ja moni vieras astuu uuteen kotiimme ensimmäistä kertaa - joko saa alkaa panikoida?!

Nina

Pihaihastus

Yksi asia, johon ihastuimme Ukkokullan kanssa välittömästi käydessämme katsomassa nykyistä taloamme, oli piha ja sen idyllinen tyyli. On kuin astuisi ajassa aavistuksen taaksepäin - tai ainakin mummolaan tai kesämökille. Pihassa on vanhoja 40-luvun piharakennuksia, vanhoja puita ja ihana vehreä puutarha.

Silmä ja sielu lepää. Vasta nyt voin käsi sydämellä sanoa, että nautin ulkoilusta poikien kanssa. Olenhan nyt omalla pihalla ja haaveilen jo tulevan kevään istutuksista. Ehkä vähän jouluvaloista ja lyhtyjen asettelustakin. Voin istahtaa penkille, vaikka kahvikuppi kädessä ja vain nauttia näkemästäni. Tunnen valtavaa onnellisuuden tunnetta nimenomaan meidän pihalla. <3

Myös Kloppinen ja Jäpikkä ottavat pihasta sekä koska vain -pihallemenosta kaiken irti. He juoksevat ympäriinsä ja möyrivät maassa. Ihmettelevät erilaisia puita, erilaisia kasveja, piharakennuksia. Lainkaan yleisiä leikkipuistoja dissaamatta - kyllä oma piha on IHANA! Tää on niin mun juttu - ei väkisin väännettyjä keskusteluja päivästä toiseen toisten perheiden kanssa, ei paikallaan istuskelua, vaan omaa rauhaa ja omia pihahommia. Ehkä musta on kehittymässä hyvää vauhtia erakko?


Nina

Uudessa kodissa!

Heippa - luvassa on ihkaensimmäinen postaus ensimmäisestä yhteisestä, omasta kodistamme (tai pankkihan se taitaa tämän töllin omistaa, jos aivan viilataan...)!

En ehdi tosin jaaritella sen kummempia, sillä Jäpikkä herännee päikkäreiltään aivan näillä näppäimillä. Sen verran kerron, että elo remontin keskellä ei ole niin jäätävää kuin mitä alussa pelkäsin sen olevan. Asenne on rock, eli ei auta kuin mennä näin. Kylppäri on remontin keskellä, eli emme pääse täällä suihkuun, emme vessaan eikä pyykkiäkään muuten pestä. Nyt olen jo sitä mieltä, että onneksi talon tontilla pönöttää huussi sekä kymmenittäin puskia... Jos ymmärrätte, mitä tarkoitan. :D

 

Keittiö alkaa olla jo aika valmis - jee! Tänään ajattelin laittaa astiat paikoilleen ja putsata oikein työtasot. Ajatelkaas. Kertakäyttöastioiden aikakausi on päättynyt, sillä astianpesukone on paikoillaan.

 

Muutamaa huonetta pitää vielä maalailla, jonka jälkeen alkaa tavarat pääsemään paikoilleen.

Kaikesta kaaoksesta huolimatta olen jotenkin sydänjuuria myöten rakastunut tähän taloon, joka on toisen puolen julkisivultaan jumalattoman ruma, mutta toiselta puolelta jotain aivan muuta... Ja se tunnelma täällä sisällä. Vaikka täällä on kaikki miten sattuu. Täällä on hyvä olla ja olo on onnellinen. Onnellisempi kuin ennen. Miltäköhän tuntuu, kun kaikki on paikoillaan ja laitettu kuntoon? Tästä kodista tulee vielä niin hieno! <3


Nina

Kiirepaniikkiraivari!

Huh ja hei - on pitänyt taas postata vaikka ja mitä, muun muassa aivan loistavista hiusten hoitotuotteista sekä pottailusta, mutta ei riitä rahkeet eikä aika. Viikot ovat vierineet tajuttoman nopeasti. On tapahtunut paljon. On menty ja tultu kuin tuulispäät. On myyty vanhaa tavaraa, huonekalua. Ollaan istuttu lattialla, kun esimerkiksi sohva lähti kohti uutta kotia. Olemme ostaneet uuden sohvan ja lisäksi halajaisin uutta sohvapöytää...

Ignooratkaa patterin alta löytyneet palapelin palat ja villakoirat sun muut. Kyllä meillä oikeesti siivotaan. Joskus. <3

 

Olemme ostaneet laattoja, vessanpöntön, sellaisen muovitörpön myös, ettei hajut leviä. Jos yksin remontoisin, en olisi edes tiennyt moisesta. Onnekseni en siis remppaa yksin? :D Olemme valinneet työtasoja, vetimiä. Olemme pähkäilleet retrojääkaapin ja "perusjääkaapin" välillä, ja lopputulema oli: rahat loppuvat, pakko valita ihan perusjääkaappi "vaan".

Rahat kummasti katoavat tililtä, sillä pitihän ne Riviera Maisonin herkut käydä hakemassa uuteen kotiin - arvaatteko mitä ostin? ;)

 

Remontti alkoi uudessa kodissamme viime viikon lopulla oman perheen voimin, ja nyt sieltä on purettu jo sekä keittiö että kylpyhuone. Remontille jäi aikaa tämä kuluva viikko. Miettikää - yksi viikko, joten ihan aiheesta pelkäsimme, että toivottavasti remonttimiesten lupaukset pitävät ja he pääsevät aloittamaan heti maanantai-aamuna. No, nyt on jo keskiviikko-iltapäivä eikä miehiä näy. Pari, kolme heistä on kipeänä ja yhdellä on prokkis kesken toisessa kohteessa. Totta kai näin kävi... Huoh. Kauhulla odotan miten tässä käy - talossa on nimittäin vain yksi ainoa vessa/suihkuhuone ja ensi viikon maanantai-tiistai -akselilla olisi tarkoitus muuttaa. Elo ilman vessanpönttöä ei juuri naurata.

<3 Tekisi mieli vetää aikamoiset itkuparkuraivarit tossa lattialla. <3

No, täällä on siis melkoisen hektistä: Ukkokulta on illat talolla touhuamassa ja minä hoidan kotia sekä yritän pakata.

Sellaista tänne, antakaa siis anteeksi hiljainen, tylsä blogi.

Kuullaan taas <3

Nina