Toivepostaus: Mitä maksoi meidän häät?

Tätä postausta olen vitkastellut, myönnän! Jotta tämä postaus näkisi koskaan päivänvalon, piti alkaa ynnätä kuitteja ja kuluja yhteen. Ja onhan se lievästi ilmaistuna helvetin pelottava ajatus saada selville, että paljonko sitä rahaa hassattiin menemään yhtä päivää varten.

Jo suunnittelun alussa tajusimme, että jos haluaa saada aikaan unelmoimamme häät, niin rahaa menee aivan äärettömän helposti kymppitonni. Jossain kohtaa tajusimme, ettei se taida edes riittää. Loppumetreillä mieleen hiipi aavistus, ettei edes 15 000 € taida riittää...

Eikä se sitten riittänytkään. Tässä postauksessa erittelen melkoisen tarkasti häämenoja ja olen laskenut menoihin oikeasti IHAN KAIKEN rakkolaastareita ja liimapuikkoja myöten.

Kun kyse on näin suurista summista, kiinnostaa teitä varmaan tietää myös, että mistä tämä järkyttävän suuri summa ilmestyi. Häidemme rahoittajina olivat Ukkokullan kanssa me, minun vanhempani sekä Ukkokullan äiti. Lopulta isäni oli se, joka kustansi asioita eniten. Hänelle se tosin tuntui olevan oikea kunniatehtävä - onhan perinteisesti häiden maksumies juuri morsiamen isä. Lisäksi se, että olen vanhempieni ainut lapsi, oli vanhemmilleni merkityksellistä. He kokisivat lapsensa hääpäivän vain sen yhden kerran - silloin ei siis kitsaltaisi, vaan juhlittaisiin kunnolla.

Ja niin me juhlimme. Olen vanhemmilleni, erityisesti, hirvittävän kiitollinen. Heidän ansiostaan hääpäivämme oli aivan uskomaton. Sellainen, että sen muistaa hamaan tappiin asti.

No, asiaan. Rahaa kului siis seuraavanlaisesti:

* Karkkibuffet (pussit, purkit, kauhat, teline ja karkit) 296,26 €

* Koristelu (kehykset, maljakot, pitsiliinat, kakunkoriste, tuikut, lyhdyt, teltta, lautasliinat, juuttikangas, ilmapallot yms)   911,30 €

* Kukat 449 €

 

 

* Morsiamen hääpuku (puku, korjaus, vannehame, pesetys) 1606,90 €

* Morsiamen asusteet (sukkanauha, alusvaatteet, korut, kengät, laukku, sukkahousut yms) 595,55 €

* Sulhasen ja poikien vaatetus sekä asusteet 546,90 €

* Askartelu (kartongit, liimat, korttipohjat, helmet, pitsit, postimerkit, musteet tulostimeen yms.) 398,90 €

* Alkoholin hakureissu Tallinnaan (matkat, hotellit, parkit) 446,71 € - me vietimme samalla myös pienen loman Tallinnassa ja kustansimme reissun myös Ukkokullan pikkusiskoille. Siksi oli näin arvokasta.

* Juomat (limut, alkoholit) 1000,37 €

* Sormukset (vihkari minulle & kihlojen fiksaus kaiverruksineen) 1850 €

 

* Meikit, kampaukset ja kasvohoidot 432 €

* Lahjat avustajille (2xkaaso, 2xbestman & seremoniamestari) 262 €

* Häitä edeltävän yön hotellihuone kaasojen kanssa 123 €

* Hääauto 350 €

* Hääbändi 1100 €

* Hääyöt (2 yötä) sviitissä 1000 €

* Juhlapaikka + ruuat 4715 €

 

* Huomenlahjat 350 €

* Hääpotrettien sekä -juhlan kuvaus 1159 €

* Kiitoskortit postimerkkeineen 108,60 €

Kaikki yhteensä 17701,49 €.

Huh!

Mutta edelleen olen sitä mieltä, että tuo kaikki tehdään vain yhden kerran ja silloin ei sovi paukkuja säästellä (paitsi kirkossa ja hääyönä, HEKO-HEKO!). Asiat pitää tehdä niin, ettei tarvitse jälkikäteen jossitella. Tarkoittaako se sitä, että rahaa pitää laittamaan palamaan näin paljon? No ei tarkoita. Mahtavat juhlat saa ihan satavarmasti halvemmallakin. Mutta me tehtiin asiat näin, rahaa meni näin ja parempia bileitä ei olisi voinut olla.

Halusin vielä lopuksi kirjoittaa pari vinkkiä tuleville morsiammille, että missä minä pihistäisin ja mihin panostaisin:

Pihistäisin:

* Karkkibuffetissa - ostimme karkkia aivan liikaa ja edelleen sitä lojuu kotonamme kymmenien eurojen edestä. Luultavasti osa päätyy lopulta roskiin, sillä ei niitä kukaan syö. Äh.
* Hääpuvussa. Se on päällä kuitenkin vain sen yhden kerran. Ja jälleenmyyntiarvosta on turha kai puhuakaan...
* Boolissa. Meidän juhlissa jäi melkein kokonaan juomatta, joten niilläkin euroilla olisi kannattanut ostaa vaikka pari siiderilavaa lisää.
* Lautasliinoissa. Pitikö niihin hassata 60 € - niihinhän pyyhitään suu?
* Kiitoskorteissa. Ne päätyvät lopulta vain laatikon pohjalle. Ei minun kirjahyllyssä ainakaan ole yhdenkään kaverin hääkuvaa. Ei minulla kyllä ole sitä kirjahyllyäkään... Ainoastaan vanhemmat laittavat kuvan esille ja heille voi erikseen kehittää suurempia kuvia.

Panostaisin:

* Sormukseen. Ostaisin halvemman hääpuvun ja panostaisin ne sataset sormukseen. Se roikkuu sormessa mukana luultavasti/toivottavasti hamaan tappiin saakka.
* Alkoholijuomiin ja ruokiin. Jostain syystä ne jäävät ihmisten mieliin: "niissä häissä oli ihan hiton hyvää ruokaa...", "niissä häissä ei juoma loppunut kesken...".
* Bändiin - se luo vain tunnelman. Ollessaan hyvä siis. Ja meidän häidemme kehutuin asia oli ehdottomasti bändi! Olimme taannoin yksissä häissä, jossa bändin virkaa hoiti vähän pihalla ollut trubaduuri ja meininki ei vain ollut paras mahdollinen. Bändi on aina bändi.

Toivottavasti tämä postaus kaikessa rehellisyydessään oli hyödyllinen. Ja jos jokin jäi mietityttämään, niin kysy pois!

Nina

Lahja aviopuolisolle.

Tässä taitaa tulla blogini kolmanneksi viimeinen hää-postaus - huomenlahjojen esittelyn jälkeen kerrottavaa ja/tai näytettävää on enää potrettikuvien ja budjetin/rahanmenon osalta. Se on sitten siinä. Muiden häistä toki aion jäkättää, mikäli aihetta on. Häitä onkin tälle syksylle tiedossa kahdet - ihanaa!

Mutta näitä kaikkia ennen tietysti jutunjuurta meidän huomenlahjoista. Minä sain lahjaksi jotain, mitä ehkä vähän osasin odottaakin saavani. Muutaman kerran olin nimittäin vihjannut Ukkokullalle, että rannekello olisi mieluinen lahja. Ja Ukkokulta oli (kerrankin) ollut kuulolla toiveideni kanssa. Sain huomenlahjaksi todella upean Guessin rannekellon, joka käy miltei jo korusta.

Kello sopii täydellisesti yksiin sormusten kanssa. Ah, blingiä! Terveisin harras harakka. <3

Ja sitten esittelyyn huomenlahja, jonka Ukkokulta sai. Ahkerimmat stalkkerit ja lukijat tietävätkin, että emmin ja jänskäsin lahjan "tekoa" sekä ennen kaikkea sitä, että minkälainen olisi lopputulos. No, lopputulos oli yllättävän hyvä ja lahjan luominenkin oli yllättävän miellyttävää puuhaa. Ukkokulta sai siis huomenlahjaksi valokuva-albumin, jossa on kuvia minusta poseeraamassa Harley Davidsonin päällä. Te saatte muutaman maistiaisen kuvista, joissa vaatteita on eniten päällä. ;)

Pahoittelen taas painajaismaisia kasvojen retusointeja - ohjelmat eivät kertakaikkiaan toimineet yhteistyössä kanssani ja herttaiset sydämet jäivät tällä kertaa lisäämättä.

Kuten jo tuossa aikaisemmin sanoin, niin kuvaus ei ollutkaan niin kamalaa kuin mitä etukäteen ajattelin. Toki kuvaaja oli hauska ja rento tapaus, ja kertoi jo nähneensä "kaiken", joten häntä ei mikään enää voisi järkyttää. Kummasti lanteilla höllyvät selluliitit unohtuivat vitsiä heitellessä. :)

Oli myös mahtavaa, että sain molemmat kaasoni mukaan kuvaukseen. Heistä oli todella paljon apua, etenkin tuolla henkisellä kantti-puolella.

Kuvauskeikka päätettiin tyttöjen kanssa terassille, jossa tietysti puitiin läpi jokaisen parisuhteen kompastuskivet sekä mietittiin miksi miehet ei vaan tajuu. Perus akkojen huttua siis. ;)

Höh, tuliko jollain muulla aavistuksen verran ikävä kesää, kun katsoo tuota ylläolevaa kuvaa?

Tai jano? ;)


Nina

Petipuuhia.

Päätin jo kuukausia sitten, että häälahjarahoilla tullaan ehdottomasti ostamaan meille uudet peitot ja Ukkokullalle uusi tyyny. Ehkä lapsellista, mutta minusta on jotenkin mukava ajatus, että nyt avioparina nukumme petivaatteissa, joissa ei ole kaiken maailman eksät ja hoidot nukkuneet. Sitähän he siellä sängyissä ovat tehneet - nukkuneet. :D Sänkykin on uusittu parisuhteemme aikana, joten eiköhän tuo pyhättö ole varattu vain meille kahdelle. Tai no, meille neljälle.

Ja hei, vaikkei mitään eksiä enää ees muistettaisi, niin yksi maailman mukavampia asioita on uudet peitot ja etenkin niissä nukkuminen.

Me teimme tilauksen Finlaysonin verkkokaupassa, kun heillä oli klubilaisille tarjous "kaikki tuotteet - 25 %". Tämän tarjouksen myötä ei paljon tarvinnut miettiä, että mistä ja milloin peitot ynnä muut ostetaan. Me valitsimme ostoskoriin Ultra-peitteet ja Ukkokullalle Ultra-sarjan täytettävän ja muotoiltavan tyynyn. Tyynyn kanssa minä en ole nukkunut, joten siitä en juuri voi mitään sanoa, mutta tuo peitto on kyllä paras peittoni koskaan. Kuinka se voikaan olla niin höyhenen kevyen oloinen, silti niin ihanan lämmin ja niin taivaallisen pehmeä? <3

Samalla tilasin Kloppiselle vauvatyynyn (kyllä, nyt vasta.) ja valmiiksi jo lastenpeiton junnusänkyä varten. Kauan olen kuolannut tätä Elefantti-sarjaa, joten sitä tilattiin nyt oikein koko perheelle. Kloppiselle lasten koossa, sillä se uusi sänky pitänee lähitulevaisuudessa hakea. Vaikka ajatus ahdistaakin. Ei auta, koettelemukset on kohdattava ja jospa tässä helpottaisi hiton hienot lakanat?

Ja heräteostoksia tuli tehtyä. TOTTAKAI. Pikku Myy -patakinnas ja patalaput. Näille tosin oikeasti oli tilausta. Seli-seli.

Antakaa anteeksi nolot suurennuslasien kuvat - napsin kuvat kuvakaappauksen avulla Finlaysonin verkkokaupan sivuilta. Kiitos sinne siis lainasta vaan. :)

Näyttää muuten siltä, että nyt siellä ovatkin peitot ja tyynyt taas tarjouksessa - 20 %. Ja tämä on muuten silkkaa sattumaa, sillä tämäkään postaus ei ole maksettu eikä millään tavalla sponsoroitu mainos.

MUTTA! Jos ne Finlaysonin ihmiset siellä tahtovat jotakin lahjoittaa, niin täällä ollaan kädet ojossa. ;)


Nina

Meidän häät.

No niin. Naimisissa oloa on eletty jo kuukauden päivät, joten on kai korkea aika valottaa hääpäivän hetkiä teillekin. Sensuuri on jälleen melkoista ja paljon jää teiltä näkemättä, mutta toisaalta paljastan myös paljon enemmän kuin mitä alussa ajattelinkaan.

Kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa, joten pidemmittä puheitta:

Hääpäivämme oli todella onnistunut, hääväki oli aivan fantastista ja kaikkien hyvä boogie teki meidän päivästämme aivan mielettömän onnistuneen. Kaikki olivat jotenkin niin täysillä mukana. 

Vihkiminen sujui hyvin: katsoimme toisiamme, kun sanoimme toisillemme tahdon ja sormukset laitettiin sujuvasti oikeisiin sormiin. Oli liikuttavaa huomata alttarille kävellessä, että Ukkokulta oli todella liikuttunut näkemisestämme. Hän huokaisi minulle moneen otteeseen, että voi Luoja, kuinka kauniilta näytän. <3 Itse olin vain niin onnesta soikea, että hymyilin leveää hymyä koko ajan ja jokunen kyynel tuli vasta, kun pappi puhui kauniisti meistä sekä tietenkin silloin, kun tärkeä ihminen lauloi kirkossa Johanna Kurkelan Rakkauslaulun. 

Hääjuhla sujui vähintään yhtä mallikkaasti. Tunnelma oli katossa, ruoka oli hyvää, puheet aivan mielettömiä (<3 <3 <3 <3), alkoholia oli tarpeeksi, ohjelma oli tykättyä ja kaikki sujui vain todella luonnikkaasti. Aikataulut olivat turhan kireät, mutta sille ei oikein mahdettu mitään, sillä poikien oli päästävä ajallaan nukkumaan ja lapsenvahti odotti. Kloppisen ja Jäpikän unirytmi oli sekaisin, joten he tietenkin olivat vähän pahantuulisia, mutta minkäs sillekään mahtaa.

Itselle päivän suurimmat tähtihetket olivat tietysti vihkiminen, mutta myös häätanssimme. Tanssiksi valitsimme ikivihreän suomalaisen balladin nimeltään Romanssi. Tämä sopi mielestämme loistavasti vintage-henkisiin maalaisromantiikka-häihimme. Idea biisiin lähti Voice of Finlandista ja käsittämättömän upeasta Antti Railion esityksestä. 

Tsi-ding, se on siinä! 

Tuolla tavalla biisi pitäisi myös esittää: herkästi, mutta hevisti. Ja voi huh, kuinka mahtavasti hääbändimme Kaapeli tässä onnistui! Muistan kuiskanneeni Ukkokullalle, että voi kun tämä hetki ei koskaan päättyisi... <3 Vieraat suorastaan mylvivät tanssimme jälkeen. En muista KOSKAAN missään häissä nähneeni vastaavaa: hääväki kirjaimellisesti sekosi häätanssistamme! Väki itki, vislasi, kirkui ja hurrasi. Tunnelma oli aivan mieletön eikä sitä voi oikein edes sanoin kuvailla.

Kaikki tuntuivat nauttivan juhlista ja moni tuli sanomaan jo lähtiessään, että nämä ovat parhaat häät, joissa he ovat ikinä olleet. Tuntui aivan uskomattomalta, että myös muilla oli niin hyvä mieli juhlistamme! 

Kaiken kruunasi, kun kirjauduin häiden jälkeen sunnuntaina Facebookiin ja se oli täynnä ihmisten lataamia kuvia häistämme sekä mahtavia status-päivityksiä, joissa he hehkuttivat häitämme. Aivan huippua! 

Siinä kai meidän elämämme yksi ainutkertaisimmista päivistä lyhyesti referoituna. Jos jokin jäi mainitsematta tai mietityttämään, niin kysyä sopii. Budjetti-postaus tulee vielä erikseen, samoin jokunen potrettikuva. :)

Nina