keskiviikko 26. marraskuuta 2014

No ne talvihaalarit...

Muistatteko hatarat suunnitelmani, joissa Kloppinen pärjää vielä 92/98-koon pandahaalarillaan? No, se osoittautui heti ensimmäisellä kerralla aivan totaalisen liian pieneksi. Kyllä sillä nyt kertapari ulkoilua selvittiin, mutta haaroista se kinnasi niin, että kurjaa oli vierestä toisen touhuja seurata.



Oli aivan pakko skipata alennusmyyntien odottelu ja ostaa isompi haalari Kloppiselle heti. Onneksi bongasin Boozt-verkkokaupassa Molojen -30 % alet ja lisäksi sain loppusummasta -15 %. Haalarille ei jäänyt siis lainkaan päätä huimaava hinta. Jouduin joustamaan ainoastaan värissä: haaveilemani Cracker Crust vaihtui Bottle Green -väriin.



Väri oli livenä kyllä ihana! Ja ennen kaikkea oli aivan ilo katsoa, kun Kloppinen paineli menemään uusi haalari päällään ihan eri moodilla. Toinen kirjaimellisesti pyöri hangessa, hyppi, loikki. Pari lumienkeliäkin tehtiin. Kyllä sen vain lapsesta näkee, kun päällä on sopivan kokoiset ja laadukkaat vaatteet. Ei paljon huoli pientä mieltä paina. <3

 
 

Poikien haalarit ovat aika soma kombo: toisella on kirkas keltainen ja toisella tummanpuhuva vihreä haalari. :)

 Jäpikän keltainen Molohan ei tosiaan paljon hehkutusta kaipaa - se on vain niiiiiiiiiiiiiiin ihana! <3



Kuvat sinkoilevat sinne tänne ja lumikin on jo sulanut pois. Mööh! Lisäksi nuo iänikuiset + 4 lämpöasteet mittarissa vituttavat: koska nuo kuraiset välikausihaalarit saa oikein laittaa pesun kautta säilöön?!

Muutan lappiin. 

Tai sitten ehkä en - minä nimittäin hain sitä mainitsemaani työpaikkaa ja huomenna menen haastatteluun. Jännittää. Laitoin kyllä ihan kunnollisen palkkatoiveen, että saapa nähdä miten käy meikämannekiinin palkkauksen. 

Mitenköhän käykään keskipäivän hartaille bloggaushetkilleni sohvan nurkassa, torkkupeiton alla, Kloppisen seurana... Voi haikeus ja jännitys.



Nina

perjantai 21. marraskuuta 2014

Atoopikon ruokavalio

Tämä postaus jatkaa sitä, mihin edeltävä jäi. Siinä jaoin kokemuksiani atopian hoidosta ja paljastin aivan killerit tuotteet tuon viheliäisen ihosairauden taltuttamiseksi. Ihonhoitotuote-postausta pääset lukemaan vaikkapa tästä.

Edellisessä postauksessa jo totesinkin, ettei tervehtyneen ihon salaisuutena ole yksistään oikeanlaiset ihonhoitotuotteet, vaan myös sillä, mitä suuhusi laitat, on iso merkitys.


Uskon, että ihoa hoidetaan sekä ulkoisesti että sisäisesti. Olen oppinut omasta kokemuksesta, että ravinnolla voi olla ihan hirvittävän suuri merkitys terveydelle! Kesti kuukausia tajuta tekijät, miksi ihottumat hiljalleen katosivat. Kun on vuosia ravannut ihotautilääkäreillä, jotka jorisevat aina vain "sairaudesta, joka on ja pysyy", on vaikeaa käsittää, miksi se kuitenkin yhtäkkiä huomattavasti helpottuu ja lopulta katoaa.

Vaikka ruokavalioni ei ole koskaan ollut näin "hyvä" kuin se on nyt, niin en ole ennenkään aivan "reunalla" elänyt. En ole elänyt pitsalla ja hampurilaisilla tai juonut virvoitusjuomia litratolkulla päivittäin. Suurin muutos ruokavaliossani on ollut ruuan laatu, joka syntyy seuraavista asioista:

1. Teen ruuan alusta asti itse.

Lasten myötä olen oppinut tekemään ruokaa. Vauvojen purkkiruuista on siirrytty muun perheen ruokaan, joten kiinnostus ja halu tarjota oikeasti hyvää sekä laadukasta ruokaa on ollut valtava. En ole ikinä ollut mikään luonnonlahja tai visiönääri keittiössä. Itseasiassa olen ollut siellä aivan jumalattoman surkea! Muutaman ässän olen hanskannut, mutta mitkään perusasiat eivät ole ikinä tulleet selkänahasta: ei ole ollut tatsia keittää perunoita tai tehdä ruskeakastiketta. Ehei, minä olen se, joka on yrittänyt keittää perunoita puurokattilassa ja kerran polttanut ne pohjaan ihan tavallisessa kattilassa.

Keittokirja on ollut kovassa käytössä ja kansien välistä pursuilee reseptejä erinäisissä lippulappusissa.

Kuitenkin Ukkokullan innoittamana ja olosuhteiden pakosta olen opetellut laittamaan ruokaa. Onnekseni Ukkokulta on ollut aina todella hyvä keittiössä ja olenkin saanut olla hyvissä käsissä opissa. Lisäksi muutama vuosi kotiäitinä on mahdollistanut opettelun ja kokeilun. Kun "työ ei häiritse", vapautuu päivästä tunteja johonkin ihan muuhun. Minä olen ehtinyt perehtyä ruuanlaittoon ja terveellisempään ravintoon. Olen opetellut, kokeillut, etsinyt tietoa ja reseptejä. Ja olen kuulkaas nykyään aika kätsä köökissä. Jopa Ukkokulta on paristi funtsinut ääneen kehitystäni keittiössä kuvaamalla sitä sanalla: huikea.

Puuhellakin pääsee toisinaan käyttöön <3

Lindströminpihvit ovat yksi meidän perheen miesten mieliherkuista.

Olen pitänyt erittäin tärkeänä sitä, että ruoka tehdään itse, ja kaikkia valmisruokia sekä eineksiä mahdollisimman vähän. Mitä vähemmän lisäaineita, keinotekoisia makuaineita sun muita ylimääräisiä, sitä parempi.

2. Leikkaan ja maustan lihan itse.


Samalla kun ajatus puhtaasta, tuoreesta ruuasta on kasvattanut päässäni merkitystään, olen luopunut lähes täysin kaikista marinoiduista lihoista. Esimerkiksi broilerin ostan nykyään maustamattomana fileenä, jonka leikkaan ja maustan itse, kun ennen olen AINA ostanut broilerinsuikaleita hunajamarinadissa. Kun lihaa, ja ruokaa ylipäätään, oppii maustamaan itse, on sen maku jotain aivan muuta kuin valmiiksi marinoituna!


3. Käytän ruuanlaitossa öljyjä.

Paistamisessa ja ruuanlaitossa sekä leipomisessa yritän käyttää mahdollisimman paljon öljyjä, sillä ne tiettävästi ovat erittäin tärkeitä ihmiskeholle ja uskon, että kuivan ihon hoidossa ne ovat aivan ehdottomia! Eniten meillä kuluu oliiviöljyä ja avokadoöljyä.


4. Syön säännöllisesti kalaa.

Yritän, että vähintään kerran viikossa meidän perheessä syödään jotakin kalaruokaa. Lemppareita ovat tietenkin ne perinteiset lapsiperheen suosikit, kuten kalapuikot ja mantelikalat, mutta pääasiassa valmistan joko lohta tai kuhaa. Kalan terveellisyydestä ei liene tarvitse enää kenellekään paasata. Uusia kalareseptejä yritän löytää ja opetella koko ajan.


5. Olen siirtynyt täysin täysjyvä-tuotteisiin.

Pastat ja riisit syödään meillä täysjyvä-versioina. Jopa Ukkokulta on tottunut näihin alun nikottelujen jälkeen. Lapsille nämä uppoavat myös erinomaisesti. Ja omaan suuhunhan esimerkiksi täysjyväpasta maistuu miljoona kertaa paremmalta kuin peruspasta.



6. Yritän syödä mahdollisimman paljon hedelmiä, vihanneksia ja marjoja.


Yritän syödä mahdollisimman paljon kaikkia värejä, niin monipuolisesti kuin vain osaan. Tässä riittääkin vielä opeteltavaa ja kokeiltavaa, ja eniten haasteita tässä tuo Ukkokullan nirsoilu: hän kun ei vihanneksia ja kasviksia juuri syö. Miten siis tehdä sellaista ruokaa, joka maistuu ja kelpaa kaikille?



Ja vielä viimeisenä: en käytä mitään light-tuotteita.

Sana "sokeriton" tai "rasvaton" nostaa karvani pystyyn, sillä ihan maalaisjärjellä ajateltuna se on vaan luonnotonta ja järjetöntä. Lisäksi esimerkiksi rasvaton tuote sisältää senkin edestä sokeria, joten tällaisten tuotteiden hyödyt ovat melko olemattomia... Kaikki keinotekoiset makeutusaineet saavat ihon kananlihalle. Esimerkiksi aspartaamia vältän viimeiseen saakka. Onhan se joissain maissa täysin kielletty, koska sen on todettu aiheuttavan monia sairauksia. Leivän päälle meillä levitetään Oivariinia ja kun makeaa tekee mieli, niin esimerkiksi leipomukset makeutetaan ihan ehdalla sokerilla. Joskus hifistelen Stevialla.

Tämän postauksen tarkoitus ei ole hifistellä mitään dieetti-ruokavaliota, koska en sellaisia itsekään noudata. Jos mieli tekee Mäkisen burgeria, niin en mieti kahta kertaa, kun olen jo drive in -jonossa sellaista hakemassa. ;)

Erään illan iltapala minulla ja Ukkokullalla...

Olen todella perso herkuille - etenkin näin joulun alla on vaikeaa: joulukonvehteja, joulutorttuja... Itse jouluajan ruuasta nyt puhumattakaan. Yritän kuitenkin pitää kohtuuden kaikessa, ja syödä noin muuten mahdollisimman järkevästi. Ero entiseen ajattelutapaan piilee siinä, että enää en pidä esimerkiksi kasviksia ravintona, jolla laihdutetaan, vaan ravintona, jota pitää syödä, jotta keho ja mieli voivat hyvin.

Tässä postauksessa ei keksitty polkupyörää uudelleen, mutta toivon, että tästä on apua edes jollekin, joka kamppailee samojen asioiden kanssa kuin minä. Minulle kun ei koskaan kukaan sanonut, että puhdas, laadukas ruoka voi ollakin aivan avainasemassa, kun atopiaa hoidetaan. Ehkä sitä ei ole tiedetty pitkään, en tiedä, sillä muistan nähneeni aivan viime kuukausina erään artikkelin, jossa monipuolisen ruokavalion todettiin auttavan esimerkiksi masennuspotilasta. On siis varmasti aivan taivaan tosi, että ruokavalio on suuri tekijä terveyden kannalta. Huono sellainen sairastuttaa ja hyvä näköjään voi parantaa.

Uskotteko te hyvän ravinnon parantavaan voimaan? :)

Taas kerran luen ilolla kommentteja aiheesta!

Lumista viikonloppua! <3


Nina

torstai 20. marraskuuta 2014

Atoopisen ihon hoitotuotteet

Yksi bloggaamisen tähtijuttuja on ehdottomasti kokemusten jakaminen. Arvostan itse ihan suunnattomasti blogipostauksia, jotka ovat aitoja eivätkä sponsoroituja tekstejä. Itse olen suunnitellut tätä postausta valehtelematta jo kuukausia, sillä haluan jakaa teille erään kokemukseni ja toivon, että tästä on apua jollekulle siellä ruudun toisella puolella.

Kuten moni ahkerampi stalkkeri (pus! <3) varmaan tietääkin, olen kamppaillut vuosikausia atoopisen ihon kanssa. Itseasiassa kun oikein mietin, niin teini-iästä asti. Atopiani voisi olla kai vaikeampikin, mutta itselleni tämä on ollut aivan äärimmäisen kiusallinen vaiva, sillä pahimmat ihottumat ovat olleet ihan aina kasvoissani ja huonoimpina aikoina olen näyttänyt oikeasti aika hurjalta. Jokainen naispuolinen voi varmasti ymmärtää kuinka kurjaa on esimerkiksi meikata kasvoja, kun ne ovat karheat kuin raastinrauta. Erityisesti silmienympärysiho, huultenympärys, posket, leuka ja kaula sekä niska ovat olleet niitä kuuluisia ihottuma-alueita. Viimeisimpinä vuosina ihottumia on ilmestynyt myös käsitaipeisiin ja päänahkaan.

Kuvassa minä ja Jäpikkä, kun Jäpikkä on muutaman kuukauden ikäinen. Katso huultenympärysiho!

Kutina ihottumissa on sietämätöntä ja luonnollisesti raapiminen ei tilannetta juuri paranna. Iho on niin kuiva, että se hilseilee jatkuvasti. Ja vaikka läästin rasvaisinta voidetta, mitä apteekista löysin, ei ihon jano ja kiristys silti loppunut. Ei ole auttanut muu kuin yrittää kestää, yrittää elää tämän ihosairauden kanssa, yrittää etsiä uusia tuotteita ja kokeilla niitä. Sitten kun kärsimys on ollut äärirajoilla, on ollut pakko marssia yksityiselle ihotautilääkärille, joka on kerta toisensa jälkeen antanut ohjeet tämän hetkiseen tilanteeseen ja määrännyt reseptillä kortisonivoiteet. Vahvat, ja aika myrkyt, kortisonivoiteet ovat kyllä aina tehonneet, mutta vain hetkellisesti. Kortisonivoiteita kun voi käyttää ainoastaan kuuriluonteisesti. Niinpä iho-ongelmat palasivat takaisin joka kerta, vaikka olin syytänyt monia satoja euroja pelkästään lääkärikäynteihin... Ei liene vaikea kuvitella, että tilanne laittoi vähän vituttamaan kerran jos toisenkin.

Sinnikkyys kuitenkin palkittiin - jaksoin etsiä rohkeasti uusia tuotteita kokeiltavaksi ja hain netistä ahkeraan tietoutta atopian hoidosta. Vuonna 2013 kävimme joulumyyjäisissä, joissa näin eräässä kojussa kyltin: "Voide atoopiselle iholle". Voitte kuvitella, että hetkeä myöhemmin olin jo jututtamassa myyjää. Hän kertoi, että voide on auttanut hänen pienen tyttärensä ihottumia huomattavasti. Ostin sen kummemmin empimättä vuohenmaito-turvevoiteen, vaikka Ukkokulta vinoilikin, että noinko taas pässiä viedään narussa.

Vaan kukapa olisi arvannut, että tämä voide tulisi olemaan yksi avaintuotteista, joilla tulen saamaan ihosairauteni hallintaan...


Piiiiiiiitkän alustuksen jälkeen paljastan teille, miten minä olen saanut atoopisen ihoni kuntoon ja melko terveeksi. Voin väittää, että nyt kun ihoni on ollut näin hyvä vuoden, olen tehnyt jotain oikein. Olen pohtinut tilannettani paljon ja uskon, että suurimmat tekijät parantuneelle iholle ovat oikeanlaiset ihonhoitotuotteet sekä ruokavalio. Jotta tästä postauksesta ei tulisi pitkä kuin nälkävuosi, omistan tämän postauksen ihonhoitotuotteille. Tuotteille, jotka oikeasti auttavat ja toimivat. Tuotteille, jotka ovat aivan erinomaisia atoopiselle iholle. Tuotteille, joiden ansiosta en ole yli vuoteen käynyt ihotautilääkärillä tai levittänyt iholleni kortisonivoiteita. Tuotteille, joita suosittelen koko sydämestäni. <3


Luottotuotteeni ovat:
<3 Donna Taponerolta tilatut vuohenmaito-turvevoiteet
<3 Favoran uudistava silmänympärysvoide
<3 Madaran Superseed-kasvoöljy
<3 Dermosilin kasvoseerumi
<3 Weledan manteliöljy kasvoille (jota läträän kyllä muuallekin vartalolle kuiviin kohtiin!)


Vuohenmaito-turvevoide sopi heti ensikokeilulla iholleni hyvin, ja se myös herätti mielenkiintoni luonnonkosmetiikkaa ja sen tehokkuutta kohtaan. Ehkä lyhyempi ja puhtaampi, luonnollisempi, sisällysluettelo kosmetiikassa onkin avainasemassa? Voide yksinään ei ole kuitenkaan riittänyt janoiselle iholleni, joten päätin lisätä kasvoille voiteen lisäksi myös manteliöljyä.


Ja se oli siinä: kombo, joka säilytti ihollani kosteudentunteen ja poisti kaiken kutinan sekä kiristävän tunteen. Kombo oli niin toimiva, että olen käyttänyt vuohenmaito-turvevoidetta ja Weledan manteliöljyä jo vuoden verran. Vasta viime viikkoina olen uskaltautunut kokeilemaan jotain uutta: Madaran kasvoöljyä. Kokeilu ehdottomasti kannatti: Superseed-öljy on aivan loistavaa! Ensinnäkin olen pärjännyt pelkällä öljyllä, en ole välttämättä lisännyt voidetta kasvoille ollenkaan. Lisäksi öljy tekee kasvoista pumpulinpehmeät ja on ihan erinomainen tuote meikin alle. Öljy - voitteko kuvitella?

Olen parjannut ihotautilääkäreitä, mutta yhden loistavan neuvon olen saanut viimeisellä käynnilläni: "käytä Ceridalin lipogeeliä huulirasvana". Kuivat huulet ja ihottuma niiden ympärillä kun on ollut jatkuva murheeni. Olen käyttänyt Ceridalia huulirasvana yli vuoden päivät ja kuivat huulet ovat nekin historiaa. Toivottavasti lopullisesti.

 

Meikinpoiston luottotuotteiksi ovat osoittautuneet puhdistusvaahdot, joista parhaimmiksi olen todennut Favoran. Se on erittäin hellävarainen, jättää ihon pehmeäksi, mutta kuitenkin puhdistaa ihon huolella. Esimerkiksi silmämeikki lähtee tällä erittäin hyvin. Madaran puhdistusvaahto on sekin erittäin hyvää, ehkä aavistuksen tehokkaampaa kuin Favoran. Kuitenkin Madara ei pese silmämeikkiä yhtä tehokkaasti pois, joten Favora vie näistä pidemmän korren. Etenkin, kun se on edullisempaakin kuin Madara. Kasvojen ihoa olen kuorinut jo vuosikaudet The Body Shopin Vitamin E -kuorintavoiteella, joka minusta on riittävän hellävarainen herkälle iholle.


Pahimmat, tai useimmiten ainoat, ihottumat ovat aina olleet kasvoissa, joten vartaloni iho on muuten ollut aika lailla normaali. Kuiva toki, mutta muuten "normaali". Vartalovoiteita olen siis lähinnä valinnut tuoksun perusteella. Lempparit ovat kuitenkin sieltäkin hyllyltä löytyneet:


Vichyn nutriextra-voide on ihan unelmavoide kuivalle iholle. Erityisesti talvi-aikaan. Se on tuhtia ja se jättää ihon ihanan pehmeäksi. Dermosilin Vitamin E on taas kevyempää ja siksi tykkään käyttää sitä kuumempaan kesäaikaan. Madaran vartaloöljyä ostin vastikään, mutta olen jo parin käyttökerran jälkeen tosi ihastunut! Se imeytyy ihoon todella nopeasti jättäen ihon todella pehmeäksi. Kiinteyttävään vaikutukseen en ota kantaa. ;)


Paras kokeilemani käsivoide on ehdottomasti Dermosilin samaa Vitamin E -sarjaa. Se imeytyy nopeasti, kosteuttaa tehokkaasti ja tuoksuu ihanalta. Niin kuin kaikki muutkin Vitamin E -sarjan tuotteet. Dermosil valmistaa kaiken kaikkiaan todella hyviä ja laadukkaita tuotteita - nimittäin myös kuivien korppujalkojen paras kosteuttaja löytyy Dermosilin valikoimasta. Dermosilin tuotteet ovat minusta myös edullisia laatuunsa nähden, joten suosittelen ehdottomasti tutustumaan valikoimaan vaikkapa tästä.

No, näin lopuksi haluatte varmaan nähdä todisteita. Nähdä miltä kasvojeni iho näyttää nyt. Koko pläsiä en paljasta, edelleenkään, mutta paljastetaanpa osa:


Kasvojeni iholla ei ole enää yhtään ihottumaa. Huulet ovat toisinaan kuivat, mutta kuivuus ei leviä ihottumaksi asti. Iho on kimmoisa ja pehmeä, väri on heleä. Vuosien jälkeen voin käyttää huulikiiltoja ja -punia mielin määrin miettimättä että näytänkö Halloween-elokuvan pääpahikselta. Ja se on muuten ihan hiton mahtavaa! :)


Kuten jo aikaisemmin mainitsin, uskon että toinen merkittävä asia atopian hoidossa on ruokavalio. Mutta siihen palaan seuraavassa postauksessa. Tästä tuli jo nyt aika megapitkä postaus. Hiki tuli kirjoittaessa!

Mielipiteitä postauksesta ja aiheesta ylipäätään otan kiitollisena vastaan! <3


Nina

keskiviikko 19. marraskuuta 2014

Kapsäkit jätkille

Tilasin pojille reput tulevaa varten ja voi ihastus, että sydän suli, kun kaksi pientä marssi innoissaan pienet reput selässään. Oikeastaan sisällä mylvi myös tunne, että ei hitto, kun näille pitää mennä ostamaan vielä oikein koulureput. Hajoan. No, Kloppinen ei ollut moksiskaan, vaan tuumi kylmänviileästi, että hän lähtee nyt päiväkotiin ja kävi pakkaamassa reppuunsa leikkivalkosipulin. <3 Kuvia näistä hetkistä ei luonnollisestikaan tullut otettua ja kun yritin lavastaa hei jee meillä on reput selässä -tilannetta toisen kerran, niin isomman johdolla molemmat painelivat kameraa karkuun. Typical.

Tilasin Skip Hopin reput Tohvelisankarista, sillä ne olivat siellä hyvässä tarjouksessa. Kiirehän repuilla ei ole ollut, sillä päiväkoti-uraa ei olla aloittamassa vielä ensi viikolla. Kai. Reput ovat tarjouksessa huomiseen asti, vink-vink-honk-honk.


Oli ihan uskomattoman vaikeaa valita pojille reput, sillä kaikkien eläinhahmojen reppuversiot olivat ihan älyttömän symppiksiä. Lopulta istuimme koneen ääressä molemmat Ukkokullan kanssa miettimässä. Jäpikälle valitsimme apina-repun, sillä apinat ovat nyt pienemmän mielestä kuuminta hottia. "Ammi, ammi!" kuuluu, kun menemme esimerkiksi vaihtamaan vaippaa. Liberon uuden eläinkuosisarjan vaipoista ei meinaa kelvata mikään muu kuin apina-vaippa... Valinta Jäpikälle oli siis lopulta hyvinkin helppo. Apina it is.


Kloppinen sen sijaan oli vaikeampi, sillä hän pitää kaikenlaisista eläimistä tasaisesti yhtä paljon. Päädyimmekin lopulta valitsemaan repun, joka oli meidän mielestä hauska ja erilainen kuin mitä suosituimmat SkipHop-reppumallit. Hei hai, tervetuloa meille!


Ai että nämä reput ovat hyväntuulisia. Vai mitä sanotte? :)


Löysin muuten tänään aamulla työpaikkailmoituksen alaltani... En oikein tiedä, että pitäisikö mennä päräyttää ja hakea paikkaa. Haikeus ja sekavat tunnelmat. Pelkästä ajatuksesta, että hakisiko työpaikkaa. :D

Saapa nähdä, koska näille repuille tulee käyttöä.


Nina

maanantai 17. marraskuuta 2014

Daydreaming

Useimmiten sitä tulee melkeinpä kuolattua vaatteita lapsille. Talvivaatetta, asustetta, välikautta, kenkää, ens kesän vaatetta - joojoo, ihan oikeasti olen jo muutaman asukokonaisuuden miettinyt pojille KESÄKSI! :D

Ennen kuin alatte allekirjoittamaan hullunpapereita, niin viikonloppuna kuolasin vaatetta ja asustetta minulle itselleni. Voitteko kuvitella?! Yksi lempimerkeistäni on River Island, jota mm. Nelly myy. Päätinkin pitkästä aikaa kerätä silmäpariani hiveleviä juttuja kollaaseihin. Mieleni tekisi uutta laukkua, uutta lompakkoa, uutta takkia, uutta huivia, uusia bootseja ja uutta kelloa. Ja oikeastaan paljon kaikkea muutakin...

Joulupukki, luethan tätä postausta, luethan?



Ja jos ois villi työpaikka, joka järkkäis villit pikkujoulut, niin tässähän se asu olis. Lisää vain pinkki huulipuna ja kynsilakka samassa sävyssä - ja eikun silirimpsis! Toisaalta voisin hengata kotona illan tässä asussa, kun Ukkokulta on omissa pikkujouluissaan... Kaiken nallekarkkien tasajaollisuuden nimessä - eikö minun kuulu saada tämä asukokonaisuus, jos Ukkokulta saa pikkujoulut?!

Kaikki kuvakollaasien kuvat lainattu Nellyn sivuilta.

 Ah, olisinpa hirrrrrveen rikas! ;)


Nina

perjantai 14. marraskuuta 2014

Mustaherukka-smoothie ja chilifetalihapullat

Päätin eilen näyttää pöpöille taivaan merkit ja tehdä päräyttää sellaisen smoothien, että oksat pois. Smoothiet ovat ihan älyttömän herkullisia ja niiden avulla tulee aivan vahingossakin syötyä iso satsi hedelmiä sekä ennen kaikkea marjoja, jotka ovat muuten merkillisen haasteellisia syötäviä minulle. Jotkut laittaa blenderiin kaikkea vihreääkin, mutta itse en ole vielä pro, että uskaltaisin.

Ikävä kyllä olen naurettavan laiska tekemään smoothieita - syytän siitä blenderiämme. Ensinnäkin sen peseminen on kauhea homma, sillä kannu-osa hajoaa noin viiteen miljoonaan osaan enkä ilman Ukkokullan apua osaa purkaa sitä. Enkä näin ollen kyllä kootakaan. Ja vaikka kuinka yritän vierestä katsoa ja keskittyä ohjeisiin, niin emolevy nollaantuu jo parissa minuutissa. No, onneksi on Ukkokulta, joka jaksaa toimia teknisenä tukena kerta toisensa jälkeen.


Minä laitan smoothien sekaan yleensä banaania - se sopii kaikkeen ja toimii loistavana makeuttajana. Lisäksi minusta smoothien perusjuttu on myös marjat, mieluiten jäisinä. Tällä kertaa, vähän flunssaisena, marjavalinta oli selvä: mustaherukoita. Pidän mustaherukoiden mausta, mutta sellaisenaan ne ovat liian kirpeitä. Lisäksi smoothien sekaan päätyi tällä kertaa mustikkakeittoa, maustamatonta jogurttia, passionhedelmä-uutetta, acai-marja -uutetta ja ripaus steviaa. Ja maistui ihan mahtavalta! En lähde tässä nyt sen koommin hihhuloimaan luontoäidin aineksien tehosta ja tärkeydestä, mutta rehellisesti sanottuna aivan tunsin kuinka väsyneeseen kehoon virtasi energiaa, kun kulautin lasillisen tätä alas. Toimii. Paremmin kuin sata pilleriä. <3

Päivällisruuaksi testasimme meille uutta reseptiä, jonka löysin At Maria's -blogista: chilifetalihapullat. Lihapullat onnistuivat hyvin ja upposivat myös lapsille, vaikka etukäteen jännitimme Ukkokullan kanssa miten 2- ja 3-vuotias tulisuuteen suhtautuvat. No, Kloppinen maistoi ja sanoi, että suu kirvelee. Se oli kuitenkin vain toteamus ja syöminen jatkui. Jäpikkä sen sijaan ei kommentoinut sanallakaan eikä ilme värähtänyt, liekö edes huomasi lihapullien uutta makua. :) Molemmat pojat halusivat ruokaa myös lisää, että ihan onnistunut kokeilu on takanapäin. Itse jäin kaipaamaan lihapulliin enemmän mehukkuutta, joten pitänee ehkä itse vähän sooloilla vielä tuon reseptin kanssa. Suosittelen kuitenkin kokeilemaan - ovat todella helppoja tehdä!

Tarvitset:

400 g naudan jauhelihaa
1 purkin Arla Apetina Chilifetajuustokuutioita
Ripauksen pippuria
Ja toisen suolaa

Ja sitten hommiin:

Murskaa fetajuustot haarukalla ja pilko chilinpalat pienemmiksi. Sekoita jauhelihan sekaan. Lisää myös suola ja pippuri. Sekoita tasaiseksi taikinaksi. Pyörittele lihapulliksi ja paista uunissa 225 asteessa 10-12 minuuttia.

Tämä ohje ei ole ihan alkuperäinen, vaan olen sitä muokannut hieman omannäköiseksi ja muuttanut myös valmistusaikaa, koska meidän uuni on sen verran tehokas, että alkuperäisellä ohjeella olisin huudattanut vain palohälyttimiä. :) Käykää kuitenkin kurkkaamassa myös alkuperäinen resepti!


Meillä chilifetalihapullat saivat kaverikseen sen perinteisen lapsiperheen valinnan: perunamuusin. Lisäksi keitin porkkanoita ja väsäsin simppelin salaatin. Ja salaattihan ei ole salaatti, jos sekaan ei lorauta vähän oliiviöljyä ja ripausta suolaa! <3

Mukavaa (ja maukasta) viikonloppua!


Nina

torstai 13. marraskuuta 2014

Saikulle!

Ei se auta kuin todeta, että tää joku tautiflunssapöpölenssu nyt iski päälle ja sillä sipuli. On ollut vaihtelevasti vähän kipeä olo jo varmaan 1,5 viikkoa, mutta silti olen mennä porskuttanut. Eilen illalla kuitenkin olo oli aivan kuitti ja tänään aamulla heräsin päivään kurkku ihan p*rkeleen kipeänä. Niinpä aion nyt koittaa vaan relata ja olla vaan tekemättä mitään. Mikä on kyllä ehkä vähän vaikeaa, sillä isäni toi eilen meille vanhan keinutuolin ja kolme pinnatuolia. Keinutuoli saa jäädä sellaiseksi kuin on, mutta pinnatuoleja taidan vähän sutia maalilla... Tuunausta olisi siis tiedossa!

 

Tyydyn nyt kuitenkin vaikka nuuhkimaan ihania Madaran tuotteita, jotka hain eilen postista. Etenkin tuo Superseed-öljy tuntuu aivan superhyvältä iholla, kun sitä eilen jo pikaisesti testasin. <3



Nyt suljen silmät, toivon Jäpikälle pitkiä päikkäriunia ja vietän lopunpäivää saikkusapattia. Jättäkääpäs te nyt niitä postaustoiveita. Tai vinkatkaa, että minkälaiset postaukset osuu ja uppoaa: mielipidekirjoitukset? Kosmetiikka-postaukset? Lastenvaate-postaukset? Sisustus-postaukset?

Näkemisiin!


Nina