keskiviikko 26. marraskuuta 2014

No ne talvihaalarit...

Muistatteko hatarat suunnitelmani, joissa Kloppinen pärjää vielä 92/98-koon pandahaalarillaan? No, se osoittautui heti ensimmäisellä kerralla aivan totaalisen liian pieneksi. Kyllä sillä nyt kertapari ulkoilua selvittiin, mutta haaroista se kinnasi niin, että kurjaa oli vierestä toisen touhuja seurata.



Oli aivan pakko skipata alennusmyyntien odottelu ja ostaa isompi haalari Kloppiselle heti. Onneksi bongasin Boozt-verkkokaupassa Molojen -30 % alet ja lisäksi sain loppusummasta -15 %. Haalarille ei jäänyt siis lainkaan päätä huimaava hinta. Jouduin joustamaan ainoastaan värissä: haaveilemani Cracker Crust vaihtui Bottle Green -väriin.



Väri oli livenä kyllä ihana! Ja ennen kaikkea oli aivan ilo katsoa, kun Kloppinen paineli menemään uusi haalari päällään ihan eri moodilla. Toinen kirjaimellisesti pyöri hangessa, hyppi, loikki. Pari lumienkeliäkin tehtiin. Kyllä sen vain lapsesta näkee, kun päällä on sopivan kokoiset ja laadukkaat vaatteet. Ei paljon huoli pientä mieltä paina. <3

 
 

Poikien haalarit ovat aika soma kombo: toisella on kirkas keltainen ja toisella tummanpuhuva vihreä haalari. :)

 Jäpikän keltainen Molohan ei tosiaan paljon hehkutusta kaipaa - se on vain niiiiiiiiiiiiiiin ihana! <3



Kuvat sinkoilevat sinne tänne ja lumikin on jo sulanut pois. Mööh! Lisäksi nuo iänikuiset + 4 lämpöasteet mittarissa vituttavat: koska nuo kuraiset välikausihaalarit saa oikein laittaa pesun kautta säilöön?!

Muutan lappiin. 

Tai sitten ehkä en - minä nimittäin hain sitä mainitsemaani työpaikkaa ja huomenna menen haastatteluun. Jännittää. Laitoin kyllä ihan kunnollisen palkkatoiveen, että saapa nähdä miten käy meikämannekiinin palkkauksen. 

Mitenköhän käykään keskipäivän hartaille bloggaushetkilleni sohvan nurkassa, torkkupeiton alla, Kloppisen seurana... Voi haikeus ja jännitys.



Nina

Ei kommentteja: