Äitienpäivälahjani.

Minä sain äitienpäivälahjan tänä vuonna hieman etukäteen. Lahjaksi paljastui jotakin, mitä olin toivonutkin - lahjakortti Lumoanin verkkokauppaan. <3

Niin paljon kuin yllätyksistä pidänkin, minusta järkevimmät ja mukavimmat lahjat usein ovat sellaisia, joita lahjansaaja itse on toivonutkin. Minä olen pitkään haaveillut Lumoanin mekosta ja nyt ennen äitienpäivää ajattelin vinkata, että saat ostaa mitä haluat, pakko ei ole ostaa mitään, mutta Lumoanin lahjakortilla onnistut varmasti. ;)

Pähkäilin kahden eri mekon kanssa: Saagan ja Aavan. Lopulta päädyin kuitenkin Saagaan, jotenkin sen pitsikaulus on minusta kauniimpi ja toisaalta lähestyvä kesä saa hamuamaan kesäisempiä vaatteita. Viis roikkuvista, vitivalkoisista alleista. Grrr.

Mikäli Saaga sopii minun kropalle ja ehtii perille ennen viikonloppua, ajattelin pukea sen tuleviin hautajaisiin mustan Zaran jakkutakin kanssa. Toisaalta tämä kuitenkin vähän jännittää, sillä usein jokin vaatekappale saa hautajaisissa käytettynä minun päässä sellaisen stigman, ettei sitä "surupukua" voi käyttää enää uudelleen. Esimerkiksi Ukkokullan isän hautajaisiin ostamani paita on roikkunut hautajaisten jälkeen henkarilla enkä ole käyttänyt sitä kertaakaan niiden jälkeen. En ole vain pystynyt. Eli jääkö 95 euron mekko nytkin roikkumaan henkarilla hautajaisten jälkeen?

Toivottavasti ei. Nämä hautajaiset ovat tottakai erilaiset. Eivät varmastikaan läheskään yhtä raskaat kuin Ukkokullan isän hautajaiset. Poisnukkunut on oikeasti iäkäs, todella iäkäs. Lähempänä 100 vuotta kuin 80 vuotta. Vaikka elämän päättyminen on aina surullista, niin jos saa elää lähemmäs 100 vuotta, niin eikö silloin ole saanut tavallaan kylliksi? Riittävästi, ettei voi samalla tavalla surea kuin 40-vuotiaana lähtenyttä?

Ajatteletteko te yhtään samalla tavalla hautajaisissa käytetyistä vaatteista?

Olen yrittänyt aivan vimmatusti miettiä, että mitkä kengät viikonloppuna laittaisin. Viime aikoina kun on tullut ostettua vain yhden tyyppisiä (ja merkkisiä) kenkiä...

Nina

Aivan liian lyhyt pääsiäinen.

Miksi kaikki kivat vapaapäivät ja pyhät pyyhältävät aina ylinopeutta ohi, ilman että niistä ehti edes nauttia saati oikein huomata? Mööh.

Virvon varvon! :D

Me vietimme pitkän viikonlopun ihan vain kotosalla. Halusimme ottaa vain rennosti ja olla poikien kanssa ilman sen ihmeempiä suunnitelmia. Ja silti pääsiäinen meni täyttä häkää!

Pesin pääsiäisenä kaikki talvikamppeet. Kloppisen Molon haalari jäi superhyväkuntoisena odottamaan ensi talvea Jäpikkää varten. Myös Jäpikän jäljiltä sekä Molon että Mini Rodinin haalarit ovat uskomattoman hyvässä kunnossa. Minä kun en vaatteita ns. varo. Okei, keltaista Molon haalaria en ole pitänyt kuin lumikeleillä, mutta kuitenkin... Tiedänpä siis mitä merkkejä ostan ehdottomasti jatkossakin.

Myös talveksi ostamani Kavatin Aspa-saappaat ovat osoittautuneet erittäin hyviksi ostoksiksi. Pesin ja puunasin saappaat nekin kaappiin odottamaan ensi syksyn myyntikautta, ja en voi kuin hämmästellä kuinka hyväkuntoiset ne ovat talven jäljiltä!

Näitä on nimittäin käytetty lähes päivittäin, kaikenlaisilla keleillä mitään säästelemättä. On kontattu, on juostu, on kaaduttu, ja kaikesta huolimatta kengissä ei ole naarmun naarmua. Ja mikä tietenkin tärkeintä, saappaat pitivät varpaat lämpiminä ja kuivina säässä kuin säässä, joten en voi kuin suositella Kavatin talvisaappaita. Minä ainakin taidan kääntyä jatkossakin kenkäasioissa juuri Kavatin puoleen...

Kevätvetimet on siis kaivettu kunnolla esille ja muun muassa Rodinin Pico-takit ovat olleet jo kovassa käytössä. Olen picoihin niin heikkona, että apua. Tämä uusi beigekin... Ah, se on ihana. <3

Pääsiäisenä maattiin sohvalla ja tuijotettiin televisiota sekä lasten ohjelmia lähes makuuhaavoille asti. Sen verran kävimme ulkoiluttamassa muun muassa näitä Pico-takkeja, että käväisimme hieman ostoksilla (nyt on pihallamme pojilla hiekkalaatikko!) ja ystäviemme luona kyläilemässä.

Pääsiäisenä laittelimme vähän kotia. Me Ukkokullan kanssa järjestelimme ja siivosimme, ostamani Kids-naulakkokin pääsi paikalleen. 

Pojat sen sijaan sotkivat ja rakensivat majoja.

Pääsiäisenä minä meinasin taas haljeta materiaonnesta, sillä kerrankin Posti-Pate toi jotain myös minulle: Gugguun nuden hupparin mustalla vetoketjulla. I'm in löööööv! <3 (Pliis, ignore pyykkikori.)

Sellainen lupsakka pitkä pääsiäisviikonloppu siis meillä takana. Ensi viikonloppuna onkin luvassa enemmän äksöniä, sillä me lähdemme koko perhe isolle kirkolle Lapsimessuille! :)

Nina

Se on shoppailu, mikä piristää!

Päätin lähteä eilen shoppailemaan yksin, pitkästä aikaa. Se on aivan superihana tapa irtautua hetkeksi arjesta ja antaa katseen vain vaeltaa kaikessa ihanassa... Aijai.

Ikävä kyllä näitä shoppailuhetkiä ei voi ujuttaa aivan joka viikkoon, sillä useimmiten jotain tarttuu myös haaviin ja valuutta vaihtaa omistajaa. Tällä kertaa päädyin ostamaan kaikkea yksinkertaista ja tarpeellista vaatetta, vain itselleni, sillä muuten tulee osteltua lähinnä vain lapsille. Lisäksi pyörähdin Loviisan Aitassa. Sieltä mukaan lähti Riviera Maisonin Kids-naulakko, jota tosin sieltä pääasiassa lähdinkin ostamaan. Täytyyhän lasten kuraisilla ulkovaatteilla olla arvoisensa naulakko.

Parin tunnin reissu teki äärimmäisen gutaa ja palasin entistä ehompana takaisin. Ja arvatkaa mitä, en harhaillut suru puserossa kertaakaan vauvanvaateosastoilla, vaan oikeasti ostin vaatteita itselleni sillä mentaliteetilla, että hittojee, nämähän mahtuvat minulle vielä parin kuukauden päästä! Kerran vilkaisin yhtä pientä vaatetta, mutta sitäkin katsoin tyyliin, onpa kiva, tällaisen voisin joskus ostaa. Ja that's it. Ei surkuttelua, ei niiskuttelua, vaan järkiperäistä ja positiivista ajattelua. Satsaamista minuun itseeni, siis tärkeimpään mahdolliseen kohteeseen.

Pahin alakulo, tai oikeastaan koko alakulo, on aika lailla jo tiessään. Nyt kävi näin, vauvaa ei tulekaan, mutta se ei kaada maailmaa ja olen asian kanssa sinut. Varmasti, jos oikein keskenmenoa miettisin ja puntaroisin, saisin aikaan loputtoman surkuttelukierteen. Olen kuitenkin päättänyt olla positiivinen, keskittyä kaikkeen hyvään, uskoa kaikkeen hyvään, olla toiveikas. Elämäni on näinkin oikein hyvä ja tunnen suurta onnea kaikesta, mitä minulla jo on. <3

Esimerkiksi sekin, etten joudukaan olemaan selvinpäin ystäväni tulevissa yllätysbileissä, voi olla piristävää. Paikalla on paljon vanhoja kavereita ja on aivan mahtavaa voida juhlia heidän kanssaan pit-käs-tä aikaa. Kunnolla. Ei sillä ettäkö raskaana ollessa se olisi ollut jotenkin merkittävästi kurjempaa, mutta kamoon, let's face the facts: humalaisia jaksaa huomattavasti paremmin itsekin humaltuneena. Lisäksi sitä jaksaa valvoa yli kympin uutisten. Voi syödä mitä vaan. Voi juoda mitä vaan - VIRN. Eikä tarvii olla juoppokuski! Ha!

Että sellaisia selviytymiskeinoja ja positiivisuuspärähdyksiä meikämannekiinilla. Elämä voittaa. <3

Noin vakavasti ottaen olisi kyllä kiinnostavaa kuulla, onko jollain ruudun sielläpuolen kokemusta keskenmenosta? Miten te selvisitte? Pääsittekö yli helposti vai ottiko enemmän aikaa?

Rentouttavaa pääsiäistä teille!


Nina

40 vai 60?

Missä lämpötilassa te pesette vaatteenne, 40 vai 60 asteessa?

Minä olen pessyt vuoskaudet 40 asteessa, kunnes tämä kirjoitus osui silmään. Kirjoitus ei ole toki kovin tuore, mutta itselle tämä aihe on noussut framille VASTA nyt. Olen lutrannut lukemattomia kertoja erilaisia tahranpoistoaineilla (ja oppinut, että sappisaippua ja aurinko toimivat tahroihin ja Vanish on aivan jonninjoutava.) ja silti kironnut ummehtuneen hajuista, tahraista pyykkiä.

Vaikka olen huomannut, etteivät esimerkiksi pyyhkeet ja petivaatteet, nuo perinteiset 60 asteessa pestävät pyykit, tuoksu miltään muulta kuin vain raikkaalta, en ole osannut yhdistää, että nimenomaan tuo pesulämpötila on isossa roolissa. Tai vaikka olisinkin, niin olen elänyt siinä luulossa, että vaatteita ei VOI pestä niin kuumassa pesussa. Paitsi Polarn O. Pyretit. ;)

No, tämän kirjoituksen innoittamana uskaltauduin kokeilla 60 asteessa pesua. Pyykkikorista pesuun päätyi "kalliita merkkikuteita", kuten Gugguuta ja Mini Rodinia. Jännitti. Voi tsiisus, syke oli korkea - mitä jos kaikki kivat (ja liian kalliit ehdoin tahdoin pilattavaksi) vaatteet olisivat kutistuneet tai värit niissä olisivat törkeästi haalistuneet.

Arvatkaa mitä kävi?

Ei mitään. Pyykki tuli koneesta ulos moitteettomassa kunnossa! Pestyt vaatteet tuntuivat käteen aivan eri puhtailta kuin 40 asteen pesun jälkeen. Lisäksi vaatteet tuoksuivat raikkailta. Jopa ne tummanpuhuvat, skunkkaavat pyykit. Tahrat tuntuvat lähtevän kuumassa pesussa erinomaisesti! Enpä muuten edes muista, koska olisin viimeksi edes pidellyt sappisaippuapalaa kädessäni... Vaatteet eivät kutistuneet ja tiedättekös, värit tuntuisivat olevan vaatteissa jotenkin kirkkaampia. Luulotautia tämä liekö.

Olen pessyt vaatteet 60 asteessa nyt jo jokusen viikon ajan ja lopputulos on ollut joka kerta loistava. Peruspuuvillat ja trikoot kestävät kyllä sen kuumemman pesun, vaikka pesulappu muuta suositteleekin. Yhtäkään vaatetta en ole pilannut mitenkään, joten alan olla aika vakuuttunut, että kuumempi pesu on parempi. Mieluummin vähemmän vaatteita, jotka pysyvät hyvänä kuin läjä huonokuntoista. Minä päätin säästää ympäristöä niin.

Vielä kun pystyisin olemaan ilman huuhteluainetta... Mutta kun tuoksu. <3


Nina

Semmonen kauluspaita.

Työhaastattelu on ollutta ja mennyttä. Se meni varmaan ihan hyvin, sillä tänä aamuna sähköpostiini oli tullut viesti jatkoonpääsystä ja lisätehtävästä. Tietää siis mihin tämän illan tunnit kuluvat. ;) Innostuin aivan toden teolla työnhausta ja laitoin parin muuhunkin paikkaan hakemuksen. Nyt alkaa olla sellainen olo, että on aika palata "oikeisiin" töihin. Pojat ovat isoja ja taitavia, ja minäkin alan ehkä pikkuhiljaa kaivata jotakin muutakin. Ainakin muutosta tilin saldoon - kotihoidontuella kitkuttelu alkaa ottaa nyt päähän ja toden teolla...

No, ajattelin jakaa teidän kanssa sellaisen maagisen SIIS MITÄ V*TTUA -hetken. Tiedättekö sellaisen, kun on vähän kiire ja hiki ja jännittää ja ahdistaa ja sydän tykyttää ja kaikki on kesken ja kaiken pitäisi olla jo valmista. Eilen. No, sellainen hetki koettiin siinä työhaastattelun alla. Mietin työhaastattelu-vaatetustani ja päädyin nopeasti melko ilmeiseen, eiku klassiseen, valintaan: kauluspaitaan. Olin ostanut sellaisen kivan rennon just joku aika sitten HenkkaMaukasta. Se oli kerran käväissyt päällä, pyykkikorissa, pesussa ja nyt se roikkui vaatehenkarilla ryppyisenä kuin mikä.

Vaan nou hätä - ei kun silitysrauta kaapista ja hommiin!

Päätin nyt ainakin muodon vuoksi vilkaista pesuohjelappua, että millaisessa lämpötilassa paidan sopisi silittää. Ja arvatkaa mitä - lapun mukaan paitaa EI saa silittää, ollenkaan.

Kyllä: on olemassa kauluspaita, jota ei saa silittää. Kauluspaita, joka ei todellakaan siliä itsestään. Kauluspaita, joka on ehdottomasti pakko silittää. Voi jysäys, että kiristi hetken aikaa panta. Kunnes päätin sitten ilmiliekkejä uhmaten silittää paidan. Ilmiliekeiltä onneksemme vältyttiin, vaan tuloksena oli melkoisen sileä kauluspaita. Paita, jolla kehtasi mennä haastatteluun ja paita, joka päällä päästiin ihan jatkoonkin. Sillai kai!

 

Tuntuu kyllä aivan hurjalta, että saatan palata työelämään. Sairaan pelottavaa. Osaanko olla sosiaalinen enää ollenkaan? Osaanko tehdä enää yhtään mitään? Vai olenko vaan jättimäinen pettymys?

Itseluottamus - misä sää oot?

Tuntuu haikealta, että pojat menevät lähikuukausina hoitoon ja ovatkin jonkun ihan muun kanssa ison osan päivästä. Joku muu näkee, mitä he keksivät ja oppivat. Toisaalta myös kovin ihanaa - mitä kaikkea ylikivaa päiväkodissa tehdäänkään? Uusia kavereita, hyvää tärkeää varhaiskasvatusta, hyviä tapoja... Poikien päivähoito on oikeasti hyvä juttu. Toivon ainakin. Viikonloppuna ihastelin Kloppisen rakentajainotteita: hän rakensi Brion rakennuspalikoista ihan hillittömän hienon "linnan, jossa asuu kuningas ja kuningatar". <3

Mukavaa alkavaa viikkoa - ja alkavaa joulukuuta, ihanaa vihdoin! <3


Nina

Daydreaming

Useimmiten sitä tulee melkeinpä kuolattua vaatteita lapsille. Talvivaatetta, asustetta, välikautta, kenkää, ens kesän vaatetta - joojoo, ihan oikeasti olen jo muutaman asukokonaisuuden miettinyt pojille KESÄKSI! :D

Ennen kuin alatte allekirjoittamaan hullunpapereita, niin viikonloppuna kuolasin vaatetta ja asustetta minulle itselleni. Voitteko kuvitella?! Yksi lempimerkeistäni on River Island, jota mm. Nelly myy. Päätinkin pitkästä aikaa kerätä silmäpariani hiveleviä juttuja kollaaseihin. Mieleni tekisi uutta laukkua, uutta lompakkoa, uutta takkia, uutta huivia, uusia bootseja ja uutta kelloa. Ja oikeastaan paljon kaikkea muutakin...

Joulupukki, luethan tätä postausta, luethan?

Ja jos ois villi työpaikka, joka järkkäis villit pikkujoulut, niin tässähän se asu olis. Lisää vain pinkki huulipuna ja kynsilakka samassa sävyssä - ja eikun silirimpsis! Toisaalta voisin hengata kotona illan tässä asussa, kun Ukkokulta on omissa pikkujouluissaan... Kaiken nallekarkkien tasajaollisuuden nimessä - eikö minun kuulu saada tämä asukokonaisuus, jos Ukkokulta saa pikkujoulut?!

Kaikki kuvakollaasien kuvat lainattu Nellyn sivuilta.

 Ah, olisinpa hirrrrrveen rikas! ;)


Nina

Omaa aikaa, pitkästä aikaa.

Eilen otin ensimmäisen kerran noin neljään kuukauteen pienen oman hetken. Ajatelkaas, neljään kuukauteen! Ei ihme, jos hulluus on käynyt lähellä... Olen ollut jo kauan ahdistunut vaatekaappini sisällöstä, joten ei liene yllätys, että oma aika vietettiin laadukkaasti kauppakeskuksessa. Tarkoituksena oli shoppailla kerrankin vain minulle vaatteita, tällä kertaa kesä-sellaisia. Ja kyllä sieltä kaikkea kivaa löytyikin...

 

Miten se muuten meneekin niin, että lapsille tulee ostettua ja löydettyä ja itse jää ilman? Oikein kirosin tässä keväällä, kun mukuloiden kamppeet olivat vimpan päälle ja me Ukkokullan kanssa olimme ei-niin-kovin-edustavissa vaatteissa. Miten tähän ollaan tultu?! :D Ja ennen kaikkea - onhan teille muillekin käynyt samoin?!

Lapsille olen ostellut ihan mahdottomasti kaikkea kivaa viime aikoina ja olen kunnostautunut ostamaan eettisiä, ekologisia ja kotimaisia lastenvaatteita. No, se on pitkä juttu ja taitaa ansaita aivan oman postauksensa. Pointti oli kuitenkin se, että nytpä oli äidin vuoro. ;) Ja vielä mamma saa pinkit Converset - ne ostin itselleni lahjaksi tutkinnosta. Onnea minä ja sillai.

On ollut aivan ihanaa, kun on ollut niin hyvät kelit. Ja ihanaa, kun molemmat pojat ovat sen verran kasvaneet, että he ihan oikeasti nauttivat ulkonaolosta ja myös tekevät siellä jotain järkevää. Vielä viime talvena Jäpikkä istui vain hangessa suu väärinpäin eikä paksuilla tumpuillansa saanut mistään kiinni. Lisäksi kävely kengillä oli vielä vähän hankalaa. Oli tylsää isolla T:llä. Nyt sen sijaan juostaan jo pää kolmantena jalkana ja touhutaan koko ajan. Tylsyys on jäänyt muinaishistoriaan ja jotenkin itsestäkin on kivempi seisoskella pihalla, kun pojat touhuavat omiaan eikä jatkuvasti tarvitse keksiä jotain mitä tehdä. Sitä ehtii siis juoda vaikka kupin kahvia ja kuvata omia jalkojaan...?

Ulkoilusta loistava aasinsilta aurinkovoiteisiin. Olen keväällä ehtinyt lueskella jokusen jutun aurinkovoiteista (muun muassa tämän) ja olen suoraan sanoen ahdistunut kovasti niiden käyttämisestä. Tänä kesänä aurinkovoiteet onkin ostettu sitten luontaistuotekaupasta marketin sijaan ja kemikaalit ovat vaihtuneet luonnonmukaisempiin mineraaleihin. Tähän mennessä ollaan oltu todella tyytyväisiä näihin Lovean voiteisiin. Iho jää aluksi vähän valkoiseksi, mutta imeytyy nopeasti iholta kuitenkin pois. Tuoksukin on kiva ja lisäksi iho jää ihanan pehmeäksi - suosittelen siis!

Mitä aurinkovoiteita te käytätte ja mitä ajatuksia kemikaalit teissä herättävät?

Toivotan teille jo nyt aurinkoista viikonloppua, me lähdemme huomenna Ukkokullan kanssa kaksin juhlistamaan kaverin synttäreitä ja saamme lapsivapaan viikonlopun. Tarpeeseen tulee. 


Nina

Intoa ja motivaatiota.

Tunnustan, olen ihan törkeä välineurheilija - mikään ei innosta treenaamaan enempää kuin uutuuttaan hohkaavat treenivaatteet. No, ehkä tulokset... Mutta kuitenkin uusilla treenivaatteilla ja -varusteilla on kumman motivoiva vaikutus. Ainakin minulle. Toivoin Joulupukiltakin treenijuttuja ja pyyntöni kuultiin: paketeista paljastui uusi treenikassi, treenikengät ja jopa soman pinkit urheiluliivit. Ukkokulta. <3

Tuo Olvin Teho Sport -suklaa palautusjuoma on herrrrkullista! Senkin takia jo innostuu käymään nostelemassa rautaa vaikkapa kahvakuulan muodossa. ;)

Päätin joululahjojen lisäksi päivittää myös treenivaatepuolta ja uusien tieltä heitin monta kulahtanutta vaatekappaletta pois. Hm.comista tilasin vaaleanpunaisen topin, muut on tilattu Ellokselta. Kuvat myös pöllitty kyseisten nettikauppojen sivuilta. Yllättäin.

Viime viikolla olin aika epätavallisen tehokas ja ahkera: tein kaksi koulutehtävää, joista toinen oli viisi sivuinen essee, kävin kolmessa jumpassa (mm. BodyPump ja BodyCombat) ja siivosin kodinkin mopin kanssa viipottaen. Ja kaikki siitä huolimatta, että yhtenäkään yönä en ole saanut nukuttua kuin pätkiä - koskakohan meikäläisestä loppuu patterit?

Varmuuden vuoksi soitin aamulla isälleni ja pyysin, josko pojat voisivat mennä yhdeksi yöksi Mummolaan viikonloppuna. Mahtava, äärettömän rakas isäni tuumi tähän, että eikös ne pojat voisi tulla ihan koko viikonlopuksi... <3

Eli edessä on vielä neljä yötä ja sitten viimeistään saa nukkua oikein olan takaa...

Mukavaa alkavaa viikkoa!


Nina

Innokas rimpsallelähtijä sekä paras isänpäivälahja.

Muistelen huvittuneena aikaa ja ajattelutapaani, kun Kloppinen oli vauva. Jotkut kysyivät, että ahdistaako himassa olo - enkö kaipaa takaisin radalle, viihteelle, ulos yöhön kavereiden kanssa. Vastasin aina, että en todellakaan. Nautin kotonaolosta. Ajattelin, että juoksut on juostu ja nyt on lupa sammaloitua kotona koooooooko loppuelämä. Ihanaa, mitään muuta en kaipaakaan kuin olla vain vauva kainalossa!

Sitten tuli toinen raskaus. Toinen lapsi, Jäpikkä, toiseen kainaloon ja taas aika ihana vauva-aika. Sitten yhtäkkiä kaksi ihanantuoksuista vauvaa kasvoivat uhmakkaiksi ja vaativiksi pikkutaaperoiksi, jotka eivät nukukaan päivässä 20 tuntia. Elämä alkoikin olla hitusen raskaampaa eikä aina ihan niin kuin elokuvista. Paitsi ehkä kauhu-sellaisista.

Nykyään todella kaipaan päästä ulos. En ehkä baariin vetämään shotteja, mutta Ukkokullan kanssa voisin tehdä niinkin. Nykyään kaipaan aikaa Ukkokullan kanssa. Ja miksei kavereidenkin. Kaipaan päästä johonkin. Oli se sitten juhliin, baariin, leffaan tai ravinteliin. Tai edes kahville jonnekin. Mihin vain, missä on mahdollista kuulla toisen asia ilman, että vaahtosammuttimen kokoinen murunen rääkyy päälle. Kaipaan hetkiä, joita ei jaeta kenenkään muun kesken.

Vaikka parisuhteemme onkin ihan raiteillaan, kahdesta pienestä lapsesta huolimatta, uskon, että se pariskunnan oma aika on kullan arvoista. Se on sijoitus tulevaisuuteen - niinä hetkinä perheen perustuksista rakennetaan huomaamatta vieläkin vahvemmat. Sellaiset, että ne kestävät arjen kulumaa paremmin ja enemmän. Onnellinen parisuhde toimii puskurin lailla kaikkia vastoinkäymisiä vastaan.

Me uskallamme yleensä ottaa oma aikaa Ukkokullan kanssa, kun siltä tuntuu. Edelleen olemme aika mälsiä äiskiä ja iskiä, ja nautimme olla lasten kanssa, mutta sitten kun edessä on omaa aikaa ja juhlaa, niin siitä otetaan kaikki irti. Sellaista on luvassa tänä viikonloppuna, sillä tänään me lähdemme Ukkokullan kanssa pienelle reissulle juhlimaan kaverien häitä.

<3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 AH! <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3

Häitä varten kävin shoppailemassa itselleni mekon Vilasta ja villakangastakin Vero Modasta. Kyllä, tajusin ettei minulla ole mitään siistiä ja juhlavaa takkia, sillä olin myynyt vanhan villakangastakkini pois, kun kyllästyin sen malliin. Eikä se kyllä juuri haitannut, sillä tämä Vero Modasta löytynyt takki on I-H-A-N-A. <3

Juhlavaatteet asusteineen ovat siis hanskassa. Jollei huomioida sitä ärsyttävää tosiasiaa, ettei minulla ole oikein mitään juhlavia saapikkaita. Ja jotenkin uumoilen, ettei Ukkokulta oikein lämpene ajatukselle, että lähtisin vielä shoppailemaan uudet saapikkaatkin...

 

Ukkokullasta ja Visan vingahtelusta tulikin mieleeni mikäpä muukaan kuin isänpäivälahja. Ukkokulta saakin tänä vuonna melkoisen paketin, sillä sieltä paljastuu pehmeät flanellihousut ja sukat sekä aivan täydellinen Lumoava-merkin koru! Tämä Klaani-koru oli kertakaikkiaan pakko saada, sillä se oli niiiiiiiiiiiiiiin Ukkokullan näköinen. Lisäksi se minusta jotenkin nimineen ja tekstineen sopii isänpäivään. En muuten malta odottaa, että pääsen ojentamaan tämän lahjan Ukkokullalle.

 

 

Kuvat: lumoava.fi

Nyt pitää rientää pakkaamaan tavaroita meille ja tietysti pojille Mummolaan.

Mahtavaa viikonloppua ja ihanaa isänpäivää kaikille sellaisiksi hankkiutuneille! <3


Nina

Kokemuksia Miikkareista.

Teitä ehkä huvittaa, että olen ehtinyt olla sekä äiti että bloggaaja noin pari vuotta ja vasta nyt tämä hidas keltanokka esittelee ensimmäisiä Meandi-hankintojaan. No, kuten jo aikaisemmin kerroinkin, niin olen suhtautunut näihin vaatteisiin ehkä tarpeettoman kriittisesti. Tai siis lähinnä olen päivitellyt, että miten joillain on varaa pukea mukelonsa näin kalliisiin vaatteisiin. Saati ostaa niitä monia kertoja vuodessa ja suhtautua näihin niin tulisen fanaattisesti.

Kunnes osallistuin itse ihkaensimmäisille kutsuille ja sorruin hipelöimään vaatteita. Ja ihastuin. Olihan se tilaus sitten tehtävä...

Kloppinen sai karavaani-paidan ja pupu-velourhousut:

Ha, kuvattu eri päivänä, eri valossa, eri lattialla! Ha-ha.

Jäpikkä sai karavaani-bodyn ja siihen mätsäävät Harrikka-isää ilostuttavat oranssit velourhousut:

Näistä vaatteista en osaa sanoa vielä kovasti sanoa muuta kuin että ainakin tuo 74/80 on reilu koko, jonka siis Jäpikän vaatteisiin otin. Jäpikkä käyttelee muuten vaatteissaan kokoa 74 ja 80, mutta näihin vaatekappaleisiin poika hukkuu. Vähän mööh, sillä olin suunnitellut, että tämä asukokonaisuus olisi pojalla päällä 1-vuotiskuvauksessa... No, ehkä pitää vielä sovitella. Tai jos Jäpikkä vaikka kasvaisi 1,5 viikossa, öö, huomattavasti?

Kloppiselle sen sijaan valitsin koon 86/92, ja ne taas ovat juuri nyt sopivat. Mikä on harmillista, sillä kasvuvaraa olisi voinut olla aavistuksen enemmänkin, etenkin tuossa paidassa. Kloppinen tosiaan on päässyt jo käyttämään uusia vaatteitaan ja hän on ollut kovin ihastuksissaan. On sairaan siistiä, kun paidassa on autoja ja housujen taskussa pupu. Pari kertaa olen tätä asukokonaisuutta jo pessyt eikä se ole kyllä miksikään mennyt. Ja syytä olla menemättäkin, kun tosiaan on näin arvokkaista vaatekappaleista kyse.

Jotain tilasin itsellenikin ja siitä osaan sanoakin pari valittua sanaa...

Tilasin nimittäin nämä ihanat sammaleenvihreät velouriset Yoga-housut itselleni ja olen AIVAN myyty! <3 Nämä ovat päällä ihanan pehmeät ja joustavat! Malli on aivan super lahkeesta, sillä näissä lahje ei roiku jatkuvasti jalan alla. Muita housuja en ole juuri kotona enää käyttänytkään, joten pesukoneessakin nämä ovat pyörineet jo useampaan otteeseen menettämättä muotoaan ja pehmeyttään. Suosittelen! <3

Summa summarum: kai minä vähän ihastuin näihin Miikkareihin ja kaipa minä toistamiseenkin eksyn kutsuille. Liityin jopa Facebookissa Meandi-kirpparille -> se on menoa sitten? ;)

Mitä te olette näistä vaatteista mieltä? Oletteko ihastuneita vai meneekö hinnat yli hilseen?

Nina

Highlights.

Taas on ollut nähtävästi haasteellinen viikko kirjoittaa. Ensinnäkin Ukkokulta on painanut duunia koko viikon kotona, joten minulta on uupunut se kuuluisa kirjoitusrauha poikien vetäessä unta palloon päikkäreillään. Eikä tämä asia taida miksikään muuttua - Ukkokullan uusien työkuvioiden myötä hän on enemmän kotona (mutta vähemmän läsnä) ja minun pitää vain totutella tähän eriskummalliseen kuvioon. 

Tähän viikkoon on mahtunut taas kaikenlaista. Isoimmat pointit lienevät Jäpikän muutto omaan huoneeseensa ja elämäni ensimmäiset Meandi-kutsut. Olen aina suhtautunut "Miikkareihin" huvittuneena: mielestäni vaatteet eivät ole kovin kummoisia, ne maksavat helvetisti ja niitä ostavat ihmiset ovat niin fanaattisia "Miikkareidensa" kanssa, ettei sitä voi uskoa todeksi. Oletteko huomanneet saman ilmiön? Yksi ystävistäni on niin rakastunut Meandi-vaatteisiin, että hän kehuu niitä suu vaahdossa miltei aina kun näemme. Vaikea uskoa, etteikö hänelle jo melkein maksettaisi kaikesta siitä mainostamisesta. 

No, sain sitten kutsun näille vaatekutsuille ja lähdin suunnattoman mielenkiinnon kera katsomaan, että mistä on oikein kyse. Ensimmäinen huomio oli se, että kutsuilla olleet ihmiset olivat ostaneet jo vuosikausia Meandi-vaatteita. He muistivat kuosit ja mallit edeltäviltä kausilta. Insane! Toinen huomio oli, että vaatteet näyttivät livenä paljon paremmilta kuin nettisivuilla. Osa vaatteista teki vaikutuksen, kun niitä kokeili ja hiplaili - ne tuntuivat ja näyttivät todella laadukkailta. Erityisen vaikuttunut olin Miikkareiden velourhousuista. Ja muutamat sellaiset lopulta tilasinkin pojille, söpöjen autopaitojen kavereiksi. Velouriset Yoga-pantsit ostin muuten myös itselleni, sillä ne tuntuivat syntisen hyviltä päällä. Skeptisenä vastarannan kiiskinä aion silti testailla vaatteita armottoman kriittisenä ennen kuin alan hypettää niitä itsekin. Esittelen ostokseni teillekin, jahka ne saapuvat postiin.

Ja sitten kuopukseemme Jäpikkään. Tämä asia on kyllä ollut viikon suurin highlight, mutta tulipa ensin nyt vaahdottua noista vaatteista. Jäpikkä on tosiaan nyt nukkunut kolmen päivän päikkärit sekä kahdet yöunet omassa huoneessaan ja hyvin on mennyt. Joka yöhön on mahtunut yksi mystinen itkustus, mutta sama meno on ollut silloinkin, kun hän on nukkunut meidän makuuhuoneessakin. Itkustus on loppunut aina nopeasti tutilla. Muuten tuntuu, että yöt ovat menneet paremmin ja jokainen on nukkunut paremmin. Haikeus on (minulla) on suuri - tuntuu, että makuuhuoneestamme puuttuu jotakin todella oleellista. Mutta näin se menee: lapset (ikävä kyllä) kasvavat eivätkä he ole ikuisesti vauvoja.

Tämän muuton johdosta meillä on käynnissä taas pientä prokkista sisustuksen kanssa ja huonekalut sekä tavarat yrittivät vimmatusti löytää paikkaansa kodissamme. Koti-postaus on siis tulossa, kunhan kaaos katoaa. Eli ei koskaan ehkä? ;)

Ja jotta aikani ei missään nimessä kävisi vain liian pitkäksi, niin kävin eilen sähköpostikeskusteluja opettajani kanssa. Kyllä vain, minulla on opintoja hieman kesken ja opinto-oikeutta on jäljellä alle vuosi. Pakkorako valmistua siis. Edessä on siis epäilemättä kreisi vuosi, mutta yritän ehdottomasti pyhittää aikaa myös tälle blogille. 

Kummaa miten tällaisesta "turhakkeesta" voikaan tulla jotain näin tärkeää?

Tällä hetkellä en voi kuin äimistellä, että miten hitossa aika riittää kaikkeen ja missä välissä sitä ehtii nukkua, mutta eiköhän se siitä, kun löytyy se jonkinlainen kultainen keskitie kaikkeen tekemiseen. Minähän siis aion suoritella opintojani etänä, kotisohvalta, ilman että vien kumpaakaan poikalasta vielä hoitoon. En halua enkä raaski - he ovat vielä niin pieniä ja haluan elää tätä hetkeä nyt kotona. Loppuelämän ehdin olla muuallakin. Mutta se, että onnistuuko opiskelu täällä, onkin eri asia. Jaiks?

Kaikki kannustavat kommentit opiskelevilta äideiltä otetaan avosylin vastaan! 

Viikonloppuja tasapuolisesti jokaiselle! 

Nina

Shoppailuvimma.

Mekon mietintä kaveripariskunnan häihin on päättynyt. Fiftari-mekko tuntui kuin tuntuikin lopulta niin naamiaisasulta, että se oli pakko jättää ostamatta, vaikka siinä jotain sangen kutkuttavaa onkin. Niinpä päädyin näihin kahteen nelly.comista. Ja ei, en ole vaihtamassa asua kesken toisten hääjuhlan, vaan tilasin molemmat kotiin sovitukseen ja palautan (toivottavasti) toisen. ;) Toivotaan siis, etteivät kauhuskenaarioni toteudu, että joko molemmat ovat aivan kamalia ja joudun aloittamaan mekon metsästyksen uudelleen, tai sitten molemmat ovat niin fantastisia, etten kerta kaikkiaan VOI luopua enää kummastakaan.

 

Tutkailin myös Nellyn laukkuvalikoimaa ja River Islandilta löytyi muutama laukku, joista toinen saattaisi sopia aika kivasti sinisen mekon kaveriksi. Ainut pikkiriikkinen miinus laukussa on kultaiset metalliosat - minulla kun ei taida olla ainuttakaan kultaista korua, kun olen jo vuosikausia ollut niin ihastunut Guessin hopeisiin. Eli mikäli sininen mekko on valinta ja tämä laukku myös, on ehkä lähdettävä koru-ostoksille. Kultasepänliikkeet saavat tosin pitää kultansa, sillä minun budjetillani lähden hankkimaan helyni joko H&M:n tai Gina Tricotin kulta-osastoilta... :)

Kenkäpolitiikka on vielä vaiheessa. Jossain kohtaa mietin, että voisinko laittaa omat hääkenkäni, etenkin kun ne sopisivat niin hyvin tuon sinisen mekon kanssa. Mietityttää, että ovatko ne liian morsmaikkumaiset. Plus että omat kenkäni kokivat meidän hääjuhlassa aika kovia, kun unohdin tosiaan vaihtaa ne satiinikengät pois, kun lähdimme kuvaamaan pellolle... Jep, pellolle. Suutarin arviota on ehkä käytävä kysymässä.

Tuli tehtyä myös yksi heräteostos: River Islandilta se toinen laukku. Tällainen tyylikäs, melko ajaton perusmusta veska uupui ja tähän ihastuin heti. Klik ostoskoriin vaan. Toivottavasti on livenäkin kiva.

Mekkojen ja laukkujen kuvat lainattu siis Nellyn sivulta.

Se perinteinen, joka syksyinen shoppailuvimma on nostanut taas päätänsä ja urakalla. Te, jotka olette jo jonkin aikaa minun touhujani seuranneet, tiesittekin, että joka elokuu olisin aivan valmista kauraa siirtymään syysvaatteisiin ja suorastaan toivon, etteivät helteet enää palaisi. Sori lomailijat!

Eilen aamulla muuten ihastuin sellaiseen vaatekappaleeseen, joka on minusta muiden päällä näyttänyt kivalta, mutta omaan ostoskoriin ne eivät ole olleet kertaakaan haaveissa. Kyseessä on kuviolliset housut. No, ensinnäkin jos takamus on kuin seitsemän leivän uuni, niin eipä sitä tee mieli enää enempää korostaa floristin oksennus -kuviolla. Mutta näissä housuissa on jotain sellaista, että ne ovat kummitelleet takaraivossa jo kaikki 24 tuntia:

Housut ovat Dieselin ja hintaa niillä on melko suolaiset 189 €. Auts auts auts. Tekisikö siitä huolimatta mieli tilata nämä ja maksaa joskus jotenkin jollain osamaksulla koroista viis? 

Mmmmhhh'mmm. <3

Näitä ihanuuksia saa Boozt-verkkokaupasta, mutta älkää te nyt tilatko kaikkia, että mullekin jää!

Hei jee, perjantai! Enää 10 tuntia jäljellä yksin poikien kanssa, wuhuu. Viikonloppuja!

Nina