Remonttikuulumisia

Meillä rempan viime hetket etenevät etanamaisen hitaasti - se kuulunee kai asiaan, kun jotain remontoi? :D Esimerkiksi lattialistat, eikö niitä ilman kuulukin elää remontin jälkeen vähintään yksi vuosi? ;)

No, meillä remontit ovat kyllä jo loppusuoralla: kylpyhuoneesta puuttuu vielä vähän silikonia ja keittiöstä kolme laattaa. Ei paha, eihän? Pari päivää sitten haimme kylppäriin Askosta Venice-peilin, joka oli vielä tarjouksessa 120 € (normaalihinta noin 170 €). 

Vaikka ensin olimme haaveilleet superkrumeluurista Ornament-peilistä, tajusimme myymälässä sen olevan meidän kylppäriin aivan liian överi. Venice oli sirompi, ja ehkä vähän tyylikkäämpikin, valinta. Nyt kylppäristä puuttuu enää vain sopiva matto, sitten on täysin valmista. <3

Yksi pieni remonttijuttu tässä varmaan vielä käynnistynee lähikuukausina. Olen nimittäin jo aikani himoinnut Fine Little Dayn Spruce-tapettia ... Ukkokultahan rykäisi kahvit väärään henkeen, kun mainitsin kovasti rakastamani tapetin neliöhinnan. :D No, onhan se aika suolainen. Päätinkin kokeilla taiteilijan lahjojani ja yrittää toteuttaa tämän itse maalaamalla sapluunan kanssa. Poikien leikkihuoneesta yksi seinä tulisi saamaan tämän ihastuttavan kuusi-kuosin.

Jos en mainitse tästä projektista enää uudelleen täällä, niin älkää kysykö miten kävi.  :D

Terassi-haaveemme näyttäisivät käyvän toteen. Näin kun remonteista on puhe. Yksi viehättävistä ulkorakennuksistamme on painunut niin kallelleen vetisen syksyn ja talven takia (?), että se on luultavimmin pakko purkaa kevään tullen pois. Se on vähän harmi, sillä tämä kellarirakennus on tosi symppis, mutta toisaalta se sijaitsee paikalla, johon sopisi täydellisesti terassi... Joten ehkä on järkevintä purkaa ns. turha rakennus käyttötilan alta pois. Etenkin kun se pian nojaa jo toiseen 40-luvun ulkorakennukseen, josta emme missään nimessä haluaisi luopua! Pitää vain sormet ristissä toivoa, ettei kellarirakennus kaadu kokonaan, vaan sinnittelisi vielä muutaman kuukauden pystyssä.

Hei kamoon, oot pysyny pystyssä jo yli 70 vuotta - ei oo liikaa pyydetty se pari kuukautta mitä?


Nina

Sisustus-haaveita ja -suunnitelmia

Tiedättekö, olen ihan toivottomassa Instagram-koukussa. Ja ei, minä en siellä stalkkaa Janni Hussia enkä Hunkseja, vaan sisustuskuvia. Inspiroidun, saan ideoita ja pyörin monta kertaa päivässä omassa haavemaailmassani. Oma koti - mitä kaikkea voinkaan täällä toteuttaa ja tehdä! Etenkin kun tämä meidän koti on jotenkin todella inspiroiva jo omalla olemuksellaan. No, haavemaailmani inspiroimana ajattelin omaksi, ja vähän teidänkin, iloksi tehdä pientä listaa röyhkeästi sieltätäältätuolta varastamieni kuvien kera, että mitä kaikkea haluaisin meillä sisustuksen suhteen askaroida.

1. Sisäänkäynti ja kuisti

Tällä hetkellä haaveilen totta kai jouluisesta ja talvisen tunnelmallisesta sisäänkäynnistä, joka syntyy muun muassa sypresseillä ja lyhdyillä. Iso kranssi on sekin ostoslistalla.

2. Pieni tila rappusten alla

Eteisessämme rappusten alla on hieman tyhjää tilaa. Ja sana "hieman" tekeekin kaikesta pirun kinkkistä. Rappusten alle sijoitettiin kylpyhuoneremontin yhteydessä lämminvesivaraaja, joten se vie rappusten alla olevasta tilasta ison siivun, mutta alle jää kuitenkin pieni tyhjä tila. Tällä hetkellä se toimii ylirumana varastona tavaroille, jotka eivät ole muuton jälkeen löytäneet paikkaansa, mutta ai että, kun sille keksisi jotain järkevämpää ja silmää hivelevää käyttöä...

3. Keittiön sisustus

Keittiössä remontti on pientä viilausta vailla valmis, joten nyt olisi aika pienelle sisustamiselle ja somistamiselle. Vaikka keittiössä yksi tärkeimmistä asioista on tasotila, kaipaan minä tasoille jotakin kaunista. Tykkään runsaasta tyylistä, krumeluuristakin, kunhan silläkin on rajansa ja tavaramäärä ei tee siivoamisesta yhtä tuskaa. Meidän keittiössä on avaraa tilaa myös lattiatasossa, joten pieni saareke tuollaisen tuolin kera olisi ihana kombo! <3

 

4. Uusi ruokailuryhmä

Olen ihan tajuttoman kyllästynyt vanhaan ruokailuryhmäämme, joka ei mielestäni tyylillisesti edes tähän taloon sovi. Haaveilen puisesta pöydästä ja pitkästä penkistä toiselle puolelle.

 

5. Kauniita esineitä, jotka kruunaavat kokonaisuuden

Lyhtyjä, turkistyynyjä ja -torkkupeittoja, sisustustyynyjä lisää sohvalle ja Riviera Maisonin valokuvakehyksiä koukkujen kera. Nämä ovat ostoslistalla.

 

6. Jotain hauskaa poikien nukkumishuoneeseen

Poikien nukkumishuone on tällä hetkellä suuren kysymysmerkin alla. Ensinnäkin se huone on tällä hetkellä "turhan iso", joten siellä voisi toteuttaa monenlaisia ratkaisuja nukkumisjärjestelyjen suhteen. Etenkin, kun pinnasänky mitä luultavimmin lähikuukausina pienemmältä vaihtuu isompien lastensänkyyn. Lisäksi huoneeseen kaivattaisiin myös lisää säilytystilaa. Ja hauskuutta! Näitä ratkaisuja olemme Ukkokullan kanssa harkinneet ja pyöritelleet:

 

7. Kevään kohde: terassi

Meidän talossa ei ole lainkaan terassia ja koska meistä sellainen on melkeinpä oltava, niin olemme suunnitelleet erillistä terassia vanhojen omenapuiden keskelle. Oma viihtyisä alue ja grillikatos.

Työn alla on muuten postaus meidän kodista, sellaisena kuin se tällä hetkellä on - paikka paikoin aivan fantastisen ihanana, ja paikka paikoin ihan kamalan keskeneräisenä.

Mutta omakotitalohan on aina ikuisuusprojekti. Right...? :)


Nina

Ps. En saanut sitä hakemaani työpaikkaa ja vaikka se paikka ei edes tuntunut minun paikalta, olen ihan siipi maassa. Olinko niin hiton surkea? Oliko palkkatoiveeni liian korkea? Saanko koskaan töitä? Oliko urani siinä? Olenko pian leipäjonossa? Vaikka kuinka eilen uhosin Ukkokullalle, että työnnän duunijutut nyt loppuvuodeksi sivuun ja keskityn jouluun, niin jatkuvasti päässäni pyörivät mitä sekopäisimmät ja lannistavimmat ajatukset. Jee.

Onnea on...

...PYYKINPESU!

Voi taivas, kuinka olenkaan kaivannut tuota pyykinpesukoneen hurinaa ja puhtaan pyykin tuoksua. Ja ennen kaikkea sitä, että päälle on laittaa puhdasta vaatetta. Olen liioittelematta ollut 1,5 viikkoa pesemättä pyykkiä, koska itsepäisenä, korjaan päättäväisenä, päätin, että seuraavat pyykit pestään kotona enkä aio raijata enää säkillistäkään mummolaan. Voitte kuvitella, että pyykkiä on kertynyt aika infernaalinen kasa... Mutta eilen se asennettiin: ystäväni pyykinpesukone. Ja tuolla se ihanasti kehrää kylppärissä jo toista kertaa. <3

Kylppärikin on viimeistelyä ja sähkäriä vaille valmis. (JESJESJESJES!) Viikonloppuna laattamies asensi vikat laatat paikoilleen ja Ukkokulta isäni kanssa asensi seinä- sekä kattopaneelin paikoilleen. Käteviltä miehiltä onnistui asentaa myös suihkuseinät paikoilleen. Huomenna tiistaina kylppäriin tulee vielä kaappi ja laatikostot, sähköt laitetaan kondikseen ja ihana valaisinkin toivottavasti asennetaan paikoilleen.

Onnea on ylipäätään toimiva, käytössä oleva kylpyhuone ja vessa. Kun on ollut ilman molempia kuukauden päivät, niitä osaa kummasti arvostaa taas.

Sitten onnea on tietysti shoppailu. Shoppailu eritoten silloin, kun saa ostettua jotain sellaista, mitä on aikansa himoinnut ja etsinyt. Minulle nämä tarkoittivat tällä kertaa Gugguun mustaa tuubihuivia Jäpikälle sekä Mini Rodinin voimamies-printtejä Kloppiselle.

Hyvää alkanutta viikkoa!


Nina

Paisunut ostoskori

Uusi koti tarkoittaa lähes aina shoppailua. Harvoin kaikki vanhat huonekalut sopivat ja istuvat uusiin neliöihin sekä tilaratkaisuihin, joten on osteltava uusien tarpeiden mukaisia juttuja. Me shoppailimme jo muun muassa uuden isomman sohvan. Ei tosin siksi, etteikö vanha olisi sopinut tähän kotiin, vaan siksi, että vanha sohvamme oli eittämättä liian pieni ja koko perhe ei mahtunut enää rötväämään.

Muuton ohessa tajusin, että myös verhot menevät uusiksi. Ja lähes joka huoneessa. Omakotitalomme ikkunat ovat nääs ihan eri mallisia ja kokoisia kuin yhdenkään entisen kotimme ikkunat.

Nämä ikkunat ovat kapeampia ja niitä kehystävät muhkean kokoiset, selkeästi seinästä ulkonevat ikkunanpokat sekä ikkunalaudat, joten vanhoille sivuverhoille sai jättää hyvästit. Lähdin muutaman alekoodin innoittamana tutkimaan Elloksen tarjontaa ja sieltä löytyikin, toivottavasti, juuri meille sopivat valkoiset laskosverhot. Hinta oli erittäin edullinen, joten vähän jännittää, että ovatko verhot aivan tiskirätit livenä...

Lisäksi uusi sohva vaatii kaverikseen uudet sohvatyynyt, sillä vanhat tyynynpäälliset olivat niin jäätävässä kunnossa, että ne lensivät kylmästi roskiin muuttoa tehdessämme. Taas tuli valittua tähtikuosia. Minä se en kyllästy niihin varmaan ikinä. Oli miten last season sisustusvalinta tahansa. :)

Alekoodi sekoitti pään ja ostohuumassa tuli tilattua verhot myös jouluksi. Ja ostoskoriin saattoi eksyä myös yksi jouluinen tyynynpäällinenkin. Hups. Saattaa olla ehkä Ukkokullalle selitettävää, kun tekemäni "verhotilaus" saapuu :D Mutta minkäs minä tälle saatoin, kun kerrankin löytyi jouluisia tekstiilejä, jotka eivät ole punaisia tai täynnä tonttuja. Nämä olivat vain niin minun näköisiä, että ne oli pakko ostaa pois maleksimasta. Käyhän teille muillekin näin? Aika useinkin, jos olette aivan rehellisiä? Ehh?

 

Me olemme Ukkokullan kanssa taas ahkeroineet ja saimme maalattua eräänä iltana koko keittiön, kun pojat menivät nukkumaan. Neljä tuntia se otti, mutta nyt näyttää keittiökin ihan uskomattoman paljon siistimmältä. Uudet keittiönkaapistot saivat arvoisensa taustat. Maalattavaa toki vielä riittää, mutta onneksi omaa kotia on aivan ilo laittaa. <3

Huh näitä karmaisevia puhelinkuvia, iuh! Missäköhän se järkkäri luuraa...

Lupsakkaa viikonloppua! <3


Nina

Takkuja

Terkkuja edelleen remontin keskeltä ja ulkohuussin tunnelmista! Vessa/suihku kun näyttää aina vaan tältä, eli keskeneräiseltä:

Mittari alkaa olla aika täynnä, eikä kyllä syyttä - pelkästään kylppäriä on tehty pian neljä viikkoa. Kyllä, äitiä on tullut ikävä useampaankin otteeseen. Enää on jäljellä vain muutama homma, mutta eikös sitten putkarimme sairastunut ja koko eilisen päivän työt seisoivat täysin. Harmitti, niin ettei veri kierrä, mutta sellaista se on. Ja sanottakoon, että putkarimme on ihan superhyvä tyyppi ja lupasi yrittää päästä tänään pelipaikalle, jotta meidän prokkis etenisi.

Otsikko ei siis viittaa takkuihin hiuksissa, vaan elämässä - aika syvällistä mitä. Meidän hermojamme ei kiristä nimittäin pelkkä remontti, vaan myös entinen vuokranantajamme, joka on nyt aiheettomasti vähentänyt vuokravakuussummastamme veden tasauslaskun, joka ei vuokrasopimuksen mukaan kuulu meille. Stoori menee itseasiassa niin, että soitin heti Kuluttajaliittoon tästä laskusta kuultuani, koska en ollut itse ihan varma, että kuuluuko lasku meille vai ei. Päällimmäisenä: halusin, että asiat menevät oikein. Vuokrasopimuksessamme kun ei lue, että vesi maksettaisiin käytön mukaan tai meiltä laskutettaisiin myös tasauslasku - siinä lukee ainoastaan "X €/kk/hlö ennakko, vauvasta ei tarvitse maksaa". Jäpikkä oli nääs noin viisikuinen, kun muutimme tähän huoneistoon vuokralle. 

Meidän perhe mitään vedellä läträä. Kuvassa Kloppinen. :)

No, Kuluttajaliitossa parikin eri lakimiestä sanoivat, että tilanne on aivan selvä: lasku ei kuulu meille ja vuokranantaja ei voi meiltä laskuttaa mitään, mikä ei ole mainittuna sopimuksessa. Ilmoitin tästä asiallisesti välittömästi vuokranantajalle. Hän ei vastaillut puheluihin eikä viesteihin, joten ei jäänyt paljon vaihtoehtoja kuin ottaa uudelleen yhteyttä Kuluttajaliittoon ja Kuluttajaoikeusneuvojaan, että mitäs nyt tehdään. Joka paikassa minun kehoitettiin ottaa yhteyttä vielä kerran vuokranantajaan ja pyytää häntä itseään ottamaan yhteyttä näihin tahoihin, jotta vuokranantaja kuulisi miten asia on. Hän vastasi tähän kuitenkin, että hänellä ei ole moiseen mitään intressejä, menkööt vaikeimman kautta. Summa summarum: joudun tekemään nyt valituksen kuluttajariitalautakuntaan ja odottamaan takaisin rahojamme ties kuinka pitkään. Eli mitäpä muutakaan tämä olisi kuin aivan tahallista kiusantekoa. Ottaa päähän. Lujaa. Etenkin kun menimme ostamaan jo sohvan vuokravakuusrahoillamme, jotka luulimme tietenkin saavamme kokonaisuudessaan takaisin. Nyt saan sitten hakea jotain samperin luottoa, että saan osan sohvasta maksettua myöhemmin. Murr.

Viime viikonloppuna leputimme hermojamme, missäs muuallakaan kuin, omalla pihallamme. Nautimme syksyn raikkaudesta ja siivosimme pihaa KOKO päivän muun muassa haravat kädessä. Ja KOKO päivän saldona: noin 1/3 pihasta haravoituna ja noin 20 kottikärryllistä lehtiä ja pari kärryllistä poikien kiikuttelua eestaas. Ihanien lehtipuiden kääntöpuoli.

 

 

Pihalla riittää siis vielä tekemistä. Ja sisällä. Raah. Ihan just on jo poikien synttäritkin ja moni vieras astuu uuteen kotiimme ensimmäistä kertaa - joko saa alkaa panikoida?!

Nina

...ainiin.

Saako kaiken laittaa puhtaasti remontin piikkiin, jos vähän niin kuin unohtaa oman esikoisensa 3-vuotissyntymäpäivän? Tai siis, en ole itse päivää unohtanut, vaan onnittelin toki junnua ja sitä rataa, mutta lahjaa emme ehtineet hankkia, synttäriherkuista puhumattakaan. Okei, ostin pieniä munkkeja läheisestä leipomosta, mutta ei kovin juhlavaa silti. Varsinkaan, kun virallisena päivänä kiikutimme Ukkokullan kanssa pojat mummolaan, jotta itse saamme kaikessa rauhassa maalata yläkertaa...

Jäämme odottamaan Vuoden vanhemmat -diplomin saapumista.

No, ei se auta, tämä remontti on pakko saattaa päätökseensä mahdollisimman pian, joten siksi nyt ei vietetty rokulipäivää synttäreiden takia. Etenkin kun pojille on tarkoitus järkätä yhteissynttärit kuun lopussa - juhlitaan isosti sitten, remontoidussa nätissä talossa, eik je. Nyt on poikien huoneesta vaihdettu ei aivan tätä päivää oleva tapetti valkoiseen maalipintaan, maalattu noin muutenkin koko yläkerta ja nyt vihdoin pääsee laittamaan kalusteita paikoilleen. Ja kyllä se maalilla läträäminen kannattaa, sillä yleisilme siistenee aivan huikeasti!

 

Kylppärikin on edistynyt viikonlopun aikana, vaikka kaiken kaikkiaan ikävä pönttöä, suihkua ja pesukonetta kohtaan on niin suurta, että tämä tuntuu uuvuttavan hitaalta prosessilta...

Vielä me kuitenkin juhlitaan meidän kolmevee-Kloppista, joka on supersöpö, kekseliäs, ihastuttava ja fiksu kuin mikä. Hän kertoilee päästänsä tarinoita ja satuja, keksii ihan mahdottomia juttuja (esimerkiksi mummolassa, jossa kukaan ei tupakoi, oli kuulemma tupakkaa ja ne heitettiin metsään karhuille, jotka söivät ne. Hmmm.), laulaa ja muistaa hienosti laulujen sanoja, piirtää jo aika selkeitä kuvia ja osaa laskea noin viiteen kuuteen. Kloppinen on iloinen ja reipas, herkkä ja oikeudenmukainen, taitava ja kova liikkumaan. Kaikkea sitä mitä kolmevuotiaan varmaan pitääkin olla. Äitin vauva. Fööevä. <3

Vuoden vanhempi -diplomin lisäksi jään odottamaan myös sekavimmat postaukset ja rumimmat kuvat -blog awardsia, sillä uskoisin pärjääväni siinäkin.


Nina

Uudessa kodissa!

Heippa - luvassa on ihkaensimmäinen postaus ensimmäisestä yhteisestä, omasta kodistamme (tai pankkihan se taitaa tämän töllin omistaa, jos aivan viilataan...)!

En ehdi tosin jaaritella sen kummempia, sillä Jäpikkä herännee päikkäreiltään aivan näillä näppäimillä. Sen verran kerron, että elo remontin keskellä ei ole niin jäätävää kuin mitä alussa pelkäsin sen olevan. Asenne on rock, eli ei auta kuin mennä näin. Kylppäri on remontin keskellä, eli emme pääse täällä suihkuun, emme vessaan eikä pyykkiäkään muuten pestä. Nyt olen jo sitä mieltä, että onneksi talon tontilla pönöttää huussi sekä kymmenittäin puskia... Jos ymmärrätte, mitä tarkoitan. :D

 

Keittiö alkaa olla jo aika valmis - jee! Tänään ajattelin laittaa astiat paikoilleen ja putsata oikein työtasot. Ajatelkaas. Kertakäyttöastioiden aikakausi on päättynyt, sillä astianpesukone on paikoillaan.

 

Muutamaa huonetta pitää vielä maalailla, jonka jälkeen alkaa tavarat pääsemään paikoilleen.

Kaikesta kaaoksesta huolimatta olen jotenkin sydänjuuria myöten rakastunut tähän taloon, joka on toisen puolen julkisivultaan jumalattoman ruma, mutta toiselta puolelta jotain aivan muuta... Ja se tunnelma täällä sisällä. Vaikka täällä on kaikki miten sattuu. Täällä on hyvä olla ja olo on onnellinen. Onnellisempi kuin ennen. Miltäköhän tuntuu, kun kaikki on paikoillaan ja laitettu kuntoon? Tästä kodista tulee vielä niin hieno! <3


Nina

Kiirepaniikkiraivari!

Huh ja hei - on pitänyt taas postata vaikka ja mitä, muun muassa aivan loistavista hiusten hoitotuotteista sekä pottailusta, mutta ei riitä rahkeet eikä aika. Viikot ovat vierineet tajuttoman nopeasti. On tapahtunut paljon. On menty ja tultu kuin tuulispäät. On myyty vanhaa tavaraa, huonekalua. Ollaan istuttu lattialla, kun esimerkiksi sohva lähti kohti uutta kotia. Olemme ostaneet uuden sohvan ja lisäksi halajaisin uutta sohvapöytää...

Ignooratkaa patterin alta löytyneet palapelin palat ja villakoirat sun muut. Kyllä meillä oikeesti siivotaan. Joskus. <3

 

Olemme ostaneet laattoja, vessanpöntön, sellaisen muovitörpön myös, ettei hajut leviä. Jos yksin remontoisin, en olisi edes tiennyt moisesta. Onnekseni en siis remppaa yksin? :D Olemme valinneet työtasoja, vetimiä. Olemme pähkäilleet retrojääkaapin ja "perusjääkaapin" välillä, ja lopputulema oli: rahat loppuvat, pakko valita ihan perusjääkaappi "vaan".

Rahat kummasti katoavat tililtä, sillä pitihän ne Riviera Maisonin herkut käydä hakemassa uuteen kotiin - arvaatteko mitä ostin? ;)

 

Remontti alkoi uudessa kodissamme viime viikon lopulla oman perheen voimin, ja nyt sieltä on purettu jo sekä keittiö että kylpyhuone. Remontille jäi aikaa tämä kuluva viikko. Miettikää - yksi viikko, joten ihan aiheesta pelkäsimme, että toivottavasti remonttimiesten lupaukset pitävät ja he pääsevät aloittamaan heti maanantai-aamuna. No, nyt on jo keskiviikko-iltapäivä eikä miehiä näy. Pari, kolme heistä on kipeänä ja yhdellä on prokkis kesken toisessa kohteessa. Totta kai näin kävi... Huoh. Kauhulla odotan miten tässä käy - talossa on nimittäin vain yksi ainoa vessa/suihkuhuone ja ensi viikon maanantai-tiistai -akselilla olisi tarkoitus muuttaa. Elo ilman vessanpönttöä ei juuri naurata.

<3 Tekisi mieli vetää aikamoiset itkuparkuraivarit tossa lattialla. <3

No, täällä on siis melkoisen hektistä: Ukkokulta on illat talolla touhuamassa ja minä hoidan kotia sekä yritän pakata.

Sellaista tänne, antakaa siis anteeksi hiljainen, tylsä blogi.

Kuullaan taas <3

Nina