torstai 16. toukokuuta 2013

Karkkibuffetin rakentelua.

Kun aikanaan kuulin ensimmäisen kerran karkkibuffetista, ihastuin ideaan aivan samantien! Ajatus pelkästä hääkarkista alkoi tuntua niin laimealta, että tämä buffet-idea oli vain pakko toteuttaa. Kysehän ei ole pelkästään vain karkeista, vaan hyvällä maulla ja harkinnalla toteutettu buffa on jo koristus itsessään.

Vai mitä sanotte...? ;)     









Vau ja nam. <3

Kun olin saanut näitä kuvia vilauttalemalla Ukkokullankin innostumaan karkkibuffetista, oli aika alkaa etsiä lasisia kippoja ja purkkeja. Suurin osa on ostettu ihan uutena, mutta kolmisen purnukkaa löysin vanhempieni luota. Kaksi purkkia oikealta on ostettu Stockmannilta, edessä olevat Candy ja Candies -tekstipurkit Sinooperi Homesta ja vasemmalta takaa purkki Muuramesta.


Inspiraatiokuvissani buffetpöydässä on muutakin kuin vain karkit lasipurkeissaan, joten kaikenlaista koristusta minäkin olen suunnitellut ja ostanut. Esimerkiksi nuo puiset sytämmet ja Love-kyltin. Kumpiakin pitäisi hieman tuunata ainakin maalisutia näyttämällä. Nämä ostin siis Turun keskustassa sijaitsevasta askarteluliike Presentosta. Kauhat on tilattu Krumeluurista ja kirjateline karkkipusseille on ostettu Anttilasta.





 Lisäksi olen kaavaillut, että myös karkkibuffetpöytään tulisi hempeä pionikimppu, mutta saapa nähdä miltä lopullinen kukkatilauksen summa näyttää... 

Nyt sitten onkin työn alla karkkibuffan pussien askartelu. Ai että minä tykkään. Minusta on kehkeytynyt kyllä oikea näpräämisen kuningatar ja haikeuksissani mietin koko ajan, että mitä kaikkea muuta sitä voisikaan askarrella, kun kaikki "pakollinen paha" on tehty... 


Lopullinen ulkoasu on vielä hiukan kysymysmerkki, mutta inspiraatiota haimme näistä:



 




Esittelen teille sitten meidän versiot pusseista, jahka valmistuvat.

Karkkia meillä on tällä hetkellä ostettuna noin kymmenisen kiloa ja jostain joskus olen lukenut, että sadalle häävieraalle sopiva määrä karkkia olisi noin 17 kiloa. Joten vielä olisi ostettava seitsemän kiloa nameja. Jos herkkuja jää yli, niin nou hätä, tuore aviopari varmasti kykenee hoitelemaan ne pois päiväjärjestyksestä...

Onko lukijoissa joku, joka olisi toteuttanut karkkibuffetin häissä? Tai nähnyt sellaista jonkun muun häissä? Vinkkejä toteutuksesta? Tai vaikkapa karkin määrästä?


Nina

Ps. Postauksen kuvat, omia lukuunottamatta, on pöllitty tasaisesti viime vuoden aikana koneelleni hää-kansioon, joten lähteet ovat epäselviä. Jälleen kerran. Häpeän.

tiistai 14. toukokuuta 2013

Dieettailevan morsmaikun moikat.

Heippa taas heippa.

Pitkästä aikaa minulla on oma pieni hetki, jonka käytän ehdottomasti bloggaamiseen, enkä esimerkiksi syömiseen, vaikka vatsa kurnii niin, ettei ajatuksiaan kuule. En näe mitenkään tarkoituksella nälkää. Vaikka ehkä pitäisi. Superdieetin tulokset olivat nimittäin melko laihat. Kai kuvittelin saavuttavani enemmän. Toisaalta turha parkua, kun kuuteen viikkoon mahtui pari pakollista herkkupäivää (kuten Ukkokullan 30-vuotiskemut), treenejä jäi välistä ja ruokavaliotakaan en noudattanut aivan orjallisesti. Minä esimerkiksi join läpi dieetin rasvatonta maitoa ruuan kanssa ja söin ihan kaiken värisiä vihanneksia. Muuten kuitenkin söin ohjeiden mukaisia määriä ja "oikeita" ruokia.

Paino jojoili sinne, tänne ja vähän tonne. Korkeimmillaan se oli 62 kg, dieetin alussa, ja alimmillaan jossain kohtaa 59,1 kg. Viimeinen "virallinen" lukema puntarissa oli 59,6 kg. Viikon aikana paino saattoi huidella kilon verran suuntaan jos toiseen. Liekö ihan normaalia? Käväisin siis joka aamu aamupissan jälkeen tyhjällä vatsalla puntarilla toppi päällä. Eli väittäisin, että melko luotettavia olivat tulokset, mikäli mitään punnituksista tajuan.

No, kaiken kaikkiaan kuudessa viikossa karisi kiloja 2,4 kg ja senttejä lähti muutamia sieltä täältä, eniten vatsalta ja lantiolta. Huomaan, että muutamat farkut tuntuvat ehkä snadisti löysiltä ja vatsan/vyötärön seutu on selkeästi saanut lihasta sekä tiukkuutta, mutta muuten tulokset ovat kyllä toooodella vähäisiä. Kai minä kuvittelin, että edes ruokavaliota muuttamalla tapahtuisi jotakin radikaalimpaa. Että selkä olisi lihasta pullollaan eikä löysästä läskistä olisi tietoakaan. Hmmm.

Mutta näin kävi, näillä mennään ja ensi maanantaina alkaa superdieetti extra, joten homma jatkuu. Toki tuohon tulevaan kuuteen viikkoon mahtuu jälleen synttäreitä ja reissua Tallinnaan ja vaikka mitä, joten ihan joka päivä en mittaile raejuustoa gramman tarkkuudella... Mutta ai että vaan, jos pääsisin eroon tuosta riivatun läskilantiosta sekä jenkkakahvoista.


Katselin tuossa lohdutukseksi tammikuun puolivälin mittoja ja on niitä senttejä kadonnut, vaikkakin enemmänkin olisi voinut lähteä:
Reidestä - 4 cm
Pohkeesta - 2 cm
Lantiolta - 4 cm
Vatsalta - 3,5 cm
Vyötäröltä - 4 cm
Rinnasta - 2,5 cm (....ei tarttis kyllä tän osaston enää kiinteytyä....)
Käsivarresta - 1 cm.
Painoa on tippunut yhteensä 3,9 kg.

Olen ollut tässä toisinaan todella pahantuulinen. Moni asia vituttaa. Mainittakoon vaikkapa Kloppinen, häävieraiden innon puute ja kaiken kaikkiaan ajanpuute.

Kloppista riivaa mikälie demoni ja päivät tuntuvat toisinaan olevan pelkkää minun huutamista ja Kloppisen kirkumista. Rakkauspakkaus tekee just eikä melkein mitä tahtoo, viis siitä onko se sallittua. Päivät pursuavat draamaa. Viimeisimpänä esimerkkinä tänään päikkäreille meno. Vein pojan sänkyyn ja hetken kuluttua alkoi show - järkyttävä kiljuminen ja rääkyminen. Menin katsomaan, että mitä helvettiä Kloppinen touhuaa. No, jätkä oli nakannut unilelut ja peiton lattialle, ja sekös sitten vitutti. Nostin rojut lattialta sänkyyn ja lähdin pois. Huone hiljeni. Ah. <3

Häävieraat sen sijaan, tai osa heistä, eivät tunnu pitävän mitään kiirettä ilmoittautumisen kanssa. Jotenkin oletin, että sieltä tulisi innokkaita ilmoittautumisia (no on niitäkin toki tullut), mutta parhaimmat (pahimmat) ovat:
Minun tätini: "On niin vaivaalloista lähteä, pitäisi tulla junalla ja lähteä heti illalla takaisin yöjunalla ja ja ja..." (Niin, miksi ei voi yöpyä, en vaan tiedä...)
Vanha lapsuudenystäväni: "No silloin on kyllä meidän vaarin synttäritkin..." (Ainoa hyväksyttävä syy, jos se vaari täyttää ainakin 150 vuotta.)

Lisäksi minun sukuni puolelta on vedetty herneitä nenään siitä, että pyysimme hääinfossa, ettei lapsia otettaisi häihimme mukaan. Kyllä, olemme itsekkäitä - voitteko kuvitella, että haluaisimme ihmisten juhlivan kanssamme auringonnousuun emmekä heidän lähtevän iltakahdeksalta viemään pikku ErkkiJuuliaa iltapuurolle! Etenkin kun siihen mennessä emme ole vielä tanssineet häävalssia/tanssiakaan. Tuo äskeinen on siis edelleen päättämättä: minä tahtoisin tanssin ja Ukkokulta valssin. Laitoin lapsettomuus-toiveestaamme huolimatta kuitenkin yhdelle serkuistani kutsun ja kirjoitin kuoreensa hänen nimensä + perhe, sillä tiesin, että hän haluaa ottaa lapsensa mukaan. Mutta näemmä ei serkkuni tätä vihjettä ymmärtänyt, ja nyt on suvussa bolemiikki päällä. Voi yhren tähren...

Aikaa taas ei tunnu olevan oikein mihinkään. Tarkoitan siis järkevään. Ehdin kyllä funtsia hääjuttuja, lukea hääblogeja, lukea kaikenlaisia blogeja, suunnitella hääjuttuja ja treenata. Ja siinä se. Pihalla ei ole kesäkukkia, ei kivasti järjesteltyjä kesäkalusteita ja nyt on jo toukokuun puoliväli. Naapurin piha luonnollisesti näyttää paratiisilta, melko masentavaa. Eikä asiat sen paremmin ole täällä seinien sisäpuolellakaan. Siivousintoa ei ole hetkeen nähty. Lähinnä teen vain sen, mikä on aivan pakko. Eli sitä kotipostausta ei ihan lähivuosina ole tulossa, jos intoni nähdä kotimme eteen vaivaa on näin huima...

Mutta tiättekö, jotain positiivista ja sairaan ihanaakin sentään. Olin viime lauantaina koemeikissä ja -kampauksessa, ja lopputulos oli IHANA! Kemiat kohtasivat sekä kampaajan että meikkaajan kanssa. Voi kun voisinkin teille näyttää pärstäni kuvan - meikkini oli nimittäin upea ja tunsin itseni ihan superkauniiksi. Sehän on kai tarkoituskin omana hääpäivänä? ;) Tukkakin oli todella mieleinen. Sen verran fiksataan tätä kampausta hääpäivänä, että kiharaa tulee ehkä aavistuksen verran enemmän ja nuo hiusosiot kasvojen vieressä asetellaan eri lailla. Lisäksi tukkaa tupeerataan vieläkin lisää, jotta se on oikein ISO. <3 Hyvä tulee, uskon ja toivon niin.


Varasin noin viikkoa ennen häitämme itselleni jo puhdistavan ja kosteuttavan kasvohoidon sekä kulmien värjäyksen. Hemmottelua, ihanaa! Huomenna sen sijaan kutsuu ensimmäinen solkkukertani, joten eiköhän tästä tytönlylleröstä vielä kuoriudu ihanan hehkeä morsio. :)


Kivaa viikkoa lukijoille ja stalkkereille! <3


Nina

keskiviikko 8. toukokuuta 2013

Lastenvaateshoppailuja.

Olen shoppaillut viime aikoina jonkin verran vaatetta pojille. Jäpikällä jotkut 68 senttiset alkavat jäädä pieniksi, joten ei auta kuin ostaa jo 74 senttisiä. Kloppiselta toki on jäänyt joitakin ihan hyväkuntoisiakin vaatteita, mutta silti tykkään ostaa Jäpikälle ihan uusia, "omia" vaatteitakin.

KappAhlista on tullut minulle viime aikoina ihan lempparikauppa, eniten on osteltu vaatteita sieltä. Jotenkin mallisto on nyt aivan mahtava! 

Kloppinen sai ehkä maailman mageimman t-paidan (kattokaa nyt tota selkäpuolta - mä en kestä!!!!!!!), pipon (joka tosin sopii paremmin Jäpikälle...) ja jarrusukkia:




Jäpikkä puolestaan sai nappibodyn ja laittoman söpikset nallepögät:



Lindexille laitoin tilauksen vetämään, kun siellä oli jokinen aika sitten sangen houkutteleva tarjous käynnissä: kaikki lasten vaatteet ota kolme, maksa kaksi.

Jäpikkä sai yöpuvun ja Kloppinen housut. Muumeja! <3


Jäpikkä sai pari bodyakin. Littlephant! <3


 Ja Kloppinen sai muutaman paidan. Bamse on vain ihan ok, joten se jäänee ilman sydäntä.


Kloppiselle tilasin Brandokselta Bundgaardin tähtilenkkarit. Näistä olen kuullut paljon hyvää. Vielä pitäisi ostaa jotkut halvemmat rymyämispopot. Näillä yksilöillä ei nimittäin todellakaan vedetä nelivedolla leikkipuistossa...


Hei kivaa, kun on näin mahtava keli! Vähän jopa v*tuttaa lähteä BodyCombatiin, kun voisi pakata lapsoset kärryihin ja lähteä ulkoilemaankin...

Viimeinen viikko Superdieettiä on muuten meneillään. Aika hurjaa. Todella nopeastihan nämä viikot vaan kuluivat, vaikka alussa oli sellainen olo, että ei jumanskekka, pitäkää tunkkinne! Paino kiikutteli aamulla 59,3 kg tuntumassa. Tavoite on lähellä...


Nina

Ps. Posti toi tänään esteettömyystodistuksemme! Niitä esteitä ei siis ole! Tsihih! :D <3

tiistai 7. toukokuuta 2013

Huopaa, soutaa...

Taas pukkaa hääaiheista postausta - häähössöä kammoksuvat, pahoittelen. Se häähössö ei kyllä suinkaan ole loppumaanpäin, vaan ehkäpä päinvastoin. Häät kun lähestyvät, niin tarvetta avautua ja kirjoittaa kaikesta hääaiheisesta varmastikin on.

Tällä kertaa pohdin taas jälleen kerran hääpäivän kenkiä. Sen verran olen nyt ottanut opikseni kanssamorsmaikuilta, että liian korkeat korot eivät ole järkevä ostos. Toinen kaasoni tuntee minut sen verran hyvin, että on jo kehottanut minua ottamaan jotkut vanhat korkkarit hääjuhliin mukaan, sillä kuitenkin tulen valitsemaan jotkut liian korkeat popot ja jalat huutavat hoosiannaa jo puolessa välissä juhlaa...

Mutta! Minäpä aion yllättää kaasoni ja valitsen korkokengät, joissa korko ei olisi niin huikea. Haluan nimittäin nauttia hääkengistäni koko päivän.

Mieli on muuttunut koron huikeuden lisäksi yleisessä ulkonäössäkin. Ensinhän nimittäin ajattelin ostavani häämekon kaveriksi kengät, jotka ovat todella näyttävät ja erikoiset. Sittemmin se mieli muuttui. Haluankin jotkit hempeät, valkoiset, vaaleat hääkengät. Kengät, joita voi käyttää tasan sen kerran.

Ja Brandokseltahan löytyi useampikin ihanan hempeä pari:

Menbur: 03843


Menbur: 042040


Menbur: Adela


Perfect: Victoria


Perfect: Marylin


Menbur: Laura


Perfect: Nicola


Perfect: Laura


Menbur: Zulia


Menbur: Kaila


Wildflower Bridal: Chardon

Kuvat brandos.com

Mukana oikein klassisiakin malleja, voitteko kuvitella. Näistä moni malli iskee sydämeen ihan hurjasti - miten osaan valita? Kaikkia en nimittäin voi tilata, loppusumma kassalla näyttää nyt 1150,00 €. Ukkokullan mielestä vähän liikaa, kun kyse on hääkengistä.

Mitkä parit sukelsivat teidän sydämienne syövereihin?


Nina

perjantai 3. toukokuuta 2013

Vappupalloton postaus.

Olettehan te nähneet jo tarpeeksi vappupallojen kuvia blogeissa? Että minun ei enää tarvitsisi niitä meidän pallosia kuvailla. (Kyllä, meidänkin pojat saivat pallonsa, jos joku nyrppis siellä nyt kummastelee, että mitä helvettiä, eikö me ostettu meidän pojille taivahan talikynttilät ollenkaan vappupalloja????!!!!!) 

No, jos sen verran siitä työväenjuhlasta kuitenkin, että vappuna tuli syötyä hieman superdieetin ohjeiden ohi ja nyt on aivan kammottava morkkis. Etenkin kun noin viikko sitten pidin tankkauspäivän Fitfarmin ohjeiden mukaan ja paino lähti ihan käsittämättömän hienoon laskuun - vapunpäivänä puntari näytti 59,3 kg. Tai sitten siinä rakkineessa oli jokin syntax error. No, minähän en vappuani vietä, jos en saa perinteistä munkkia ja hattarapussukkaa, joten eivät ne tänäkään vuonna jääneet syömättä. Puntari näytti eilen torstaina 60,1 kg ja tänään 60,0 kg. Huoh. Tuntuu, että kaikki kova duuni on mennyt ihan hukkaan. Sitä miettii, että oliko se hattara tämän arvoista. No, oli se. Dieetin vika viikko pyörähtää käyntiin ensi viikolla ja olen jotenkin ihan hukassa. Ei ohjeita? Mitä minä sitten syön? Apua apua. Luulenpa siis, että otan sen Superdieetti extran tähän vielä jatkoksi. 

Tiedättekös, olen saanut rahkan maistumaan ihan loistavasti, kun olen lisännyt yhden purkin joukkoon muutaman tipan Stevia-makeutusainetta. Kuulemma ihan sallittuakin vielä. Itse olen aina ollut sitä mieltä, että kaiken maailman keinotekoiset makeutusaineet eivät tasan tarkkaan ole ihmiselle hyväksi (käsittääkseni nehän ovat jossain päin maailmaa kiellettyjäkin...?), vaan mieluummin makeuttajana käytän ihan perussokeria, luonnon omaa makeuttajaa. Stevia sen sijaan on varmasti erinomainen sokerin sijaan, onhan sekin luonnollinen tuote. 

 

Ai niin, olenkos muuten muistanut hypettää muutamia välikausivaatehankintojani? Tämä pinnallinen äiti nimittäin hyppeli tasajalkaa, kun Polarn O Pyretin paketti saapui Postista. Tilasin Kloppiselle kevääksi (ja ehkä myös syksyksi) takin ja siihen sopivan raidallisen pipon. Otin takin kooksi 86 cm, sillä olen kuullut ja itsekin huomannut, että Pop:in kuteet ovat hieman reilua mitoitusta. Ja niin oli tälläkin kertaa: 86 senttinen esikoispoikani oli takkiin snadisti liian pieni. Ei häiritsevästi, ei niin etteikö sitä voisi käyttää. Mutta kasvuvaraa on ja uskonkin, että tuo ihana takki menee ihan varmasti syksylläkin. Kloppinen näytti nuo vaatteet päällä niin isolta pojalta, että tekipä melkein mieli kyynelehtiä hetki... 


Jäpikälle oli jäljellä Kloppiselta yksi vk-haalari, mutta kun näin tämän sinisen starba-haalarin Prismassa, en voinut olla ostamatta. Miten voikaan olla ihmisen mieli NÄIN heikko? Mätsäävät tumput oli tietty PAKKO saada, vaikkei ollut minkään sortin tarvetta.


Vielä pitäisi ostaa Kloppiselle parit kengät. Toiset hienosteluun ja toiset ulkona rymyämiseen. Lisäksi pitäisi katsastaa, että ovatko aikanaan ostamani Muumi-kumisaappaat aivan liian isot ja pitääkö kumpparitkin ostaa pienemmässä koossa. Kloppisen jalka tuntuu niin mahdottoman pikkuruiselta. Eilen mittanauhalla saatiin senttejä noin 12. Toki poika on muutenkin mittasuhteiltaan aika siro, vaikkei olekaan kokoisiaan pienempi ollenkaan, vaan ihan "normaalin" kokoinen taapero.

Uutta kosmetiikkaakin on vessan hyllylle ilmestynyt. Luomiväriä, johon olin kyllä hieman pettynyt. Väri on todella kovaa eikä siis levity yhtä kauniisti kuin vaikka tämä Isadoran ihanuus, jota sen sijaan voin suositella erittäin suuresti! Geelikynsiä ei ole huvittanut tehdä, eikä siihen hommaan ole ollut aikaakaan, joten päivittelen muutamaa kynsilakkasävyä valikoimaani. Uusia siveltimiäkin olen kaipaillut jo ties kuinka pitkään, joten niitäkin ostin koko sarjan.



Ja jotta tästäkin postauksesta saadaan äärimmäisen sekava, niin kerrotaanpa hääsuunnitelmista sen verran, että tiistaina haimme esteettömyystodistuksia ja saimme vihkiraamattummekin jo kotiin! <3 Tosin nyt saa olla tarkkana, ettei Kloppinen Jäpikän kuolanäppien avustuksella revi sitä eeppistä kirjaa aivan riekaleiksi ennen hääjuhlaa. Aikaa kun nimittäin on. Lisäksi nyt pitäisi varata matka Tallinnaan shoppailu- ja alkonhakureissulle, suunnitella sitä juomaostoslistaa ja myös soitella papin sekä kanttorin perään. Alle kolme kuukautta isoon päivään, ei hitsi!

Mukavaa viikonloppua! <3


Nina