perjantai 28. kesäkuuta 2013

Opastusta vieraille.

Olen ihan tyystin unohtanut teille näyttää, mitä me tehtiin sillä välin, kun muu Suomi uhmasi viikatemiestä pissimällä veneestä veteen ja testasi maksa-elimen äärirajoja juomalla kahdeksan pulloa Kossua. Siis juhannuksena. Me askartelimme tienvarsikyltit!

No okei, kävimme mekin juhannusperjantaina koko perheen voimin ystäväpariskunnan luona yökyläilemässä ja joimme oikein kolme kolmosolutta, kun lapskullat olivat menneet maate. Se oli virkistävä ja mukava reissu sekä päivä, mutta yö sen sijaan oli aikamoista helvettiä.

Meidän pojat eivät ole montakaan yötä nukkuneet samassa huoneessa. Kloppinen nukkuu ylhäisessä yksinäisyydessään omassa huoneessaan ja Jäpikkä meidän kanssa. Eli toisin sanoen: Kloppinen ei ole tottunut oikein minkään sortin ääniin tai häiriötekijöihin yöllä, joten kun me Ukkokullan kanssa yöllä hiivimme poikien sänkyjen väliin vuodesohvalle nukkumaan, aloitti Kloppinen ulinan, joka puolestaan säikäytti Jäpikän yöuniltaan ja tämä kuopus aloitti sitten moisen huutokonsertin, jolle ei loppua tuntunut tulevan.

Myöskin poikien nukuttaminen oli homma sinänsä. Meillähän poikia siis ei normaalisti nukuteta, mutta nyt oli tehtävä poikkeus siinäkin. Jäpikän kohdalla. Häntä ei kertakaikkiaan saatu nukahtamaan rauhallisin mielin matkasänkyyn, vaan minun oli haettava punaisena kiljuva palosireeni syliini sammahtamaan. Se oli melko ihanaa, sillä edellisen kerran Jäpikkä on nukahtanut syliini jo useita kuukausia sitten. Ja viimeinen kerta taisi tuokin olla. Bitter sweet... <3 :,)

No, vaihtelu virkistää (vaikkei se silloin kolmelta yöllä ihan siltä tunnu...) ja toisaalta minusta on hyvä totuttaa lapsia kaikenlaisiin tilanteisiin eikä aina vain kyhjöttää omassa kotona neljän seinän sisällä. Joskus pitää sitten vain hieman kärsiä, jotta saa itse nauttia aikuisesta laatuseurasta aamuyön pikkutunteina.

Mutta niin - ne askartelut. Minä aloitin askartelut ihan oikeasti niistä paikkakorteista, mutta en päässyt nimien tulostamista pidemmälle... Innostuimme nimittäin isäni johdolla tekemään näitä tienvarsikylttejä. Niistä(kin) meillä oli aika selkeä visio, joten tekeminen oli aika helppoa, kun tiesi, mitä lähtee tekemään.








Tuo viimeinen Häät-kyltti on siis viimeinen juhlapaikalle opastava kyltti. Harmi, että jouduin taas vähän sensuroimaan nimikirjaimia ja numeroita - ovat nimittäin tosi hyvännäköiset kyltit ja nuo mustat sydämet kyllä hieman syövät noiden loistoa... No, se on semmosta.

Nyttemmin muuten saimme laitettua nuoletkin paikoilleen, mutta meinaamme tehdä vielä ajelureissun kirkolta juhlapaikalle, jotta emme vain unohda mitään risteystä tai muista suuntaa väärin. Ja lisäksi pitää katsoa kiinnityspaikkoja jo valmiiksi, jottei hääpäivän aamu ole yhtä sirkusta Ukkokullalle. 

Me muuten haimme näille kylteille oikein luvat. Oli naurettavan helppoa ja maksutonta. Ei ainakaan kukaan käy niitä nyppimässä pois sen vuoksi, etteikö olisi luvat kunnossa. Lupia ei varmaan olisi koskaan haettu, jos tahtomiset olisi hoidettu jossain muualla kuin Turun keskustassa.

Aurinkoista viikonloppua - jos tänä viikonloppuna sitten askartelisin ne paikkakortit? ;)


Nina

Ps. Arvatkaa vaan tippuiko toinen noista kukkakoreista maahan, kun Ukkokulta ruuvaili niitä nuolia paikoilleen? Voi kyllä tippui. Tiputusta oli jotain kolmisen metriä, eli juuri tarpeeksi, että tämä tippunut kukka-asetelma on lievästi sanottuna aika säälittävän näköinen. Ehkä se elpyy vielä, en tiedä.

torstai 27. kesäkuuta 2013

Huomenlahja.

Ukkokulta sai porttikiellon blogiini joksikin aikaa, sillä en kertakaikkiaan voi olla paljastamatta huomenlahja-ajatustani teille!

Lahja hänelle, aviomiehelleni, on siis...

.....rumpujen pärinää, trrrrr-trrrrr.....

...HUOMENLAHJAKUVAT MINUSTA JA HARRIKASTA!

Iiiiiiikkkksss!

Kuvaus on tarkoitus järjestää heinäkuussa, samana päivänä Ukkokullan polttareiden kanssa. Se on helpointa niin, sillä Ukkokullan epäilykset ehdottomasti heräisivät, jos lähtisin kotoota moneksi tunniksi tukka kuosissa, naama tällättynä ja vielä ison matkalaukun kanssa. Ukkokulta ei tokkopa ihan uskoisi, että olen menossa reisi-vatsa-peppu -jumppaan? Mutta e-hei, Ukkokulta on aivan tyystin eri läänissä ja minä reppana saan leikkiä huippista ihan antaumuksella.

Jännittää, voi kiasus, että jännittää. Jännittää, vaikka tapasin pari päivää sitten kuvaajan ja hän vaikutti sangen rennolta ja kivalta mieheltä. Jännitystä lievensi se asianhaara, että hän kuulemma nähnyt jos jonkinlaista. Minä kun pelkäsin, että jossain Turun lähettyvillä tullaan todistamaan metsänlintusten joukkokuolo, kun ne viattomat eläinparat tallentavat verkkokalvoilleen meikäläisen selluliittiperseen. Kuulemma linnut ovat aika kovia tyyppejä eivätkä traumatisoidu kovin herkästi. No, sehän nähdään.

Mikä parasta, niin rahaa tähän ei pala ihan järjettömästi, sillä kuvaaja tekee kuvauksia ihan harrastuspohjalta (mutta kuitenkin todella taitavasti) ja meikin sekä kampauksen ajattelin askarrella paskarrella itse itselleni. Ja mikä ihan parhainta parasta, toinen kaasoistani pääsee tulemaan paikalle. Hänen seurassaan pystyn nimittäin olemaan täysin oma itseni ja tiedän hänen olevan juuri oikea ihminen siihen tilanteeseen mukaan. Toki meinaan pyytää toistakin kaasoa mukaan. Suunnittelimme nimittäin jo, että kuvauksen jälkeen lähtisimme kimpassa terdelle rentoutumaan. :)

Minkälaisia kuvia sitten toivoisin saavani? Alla inspiraatiota tyylistä ja vähän itselle vinkiksi, että kuinka pousailla:




 



Marisa Miller näyttää näissä kuvissa upealta - tykkään, tykkään ja tykkään:





Kuvat bongattu Googlen kuvahaulla.

Olen jo hieman tonkinut vaatekaappiani ja yrittänyt miettiä, että mitä laittaa päälle. Musta biker-tyylinen nahkatakki - ihan must. Mustat alusvaatteet. Ne raakkuvat varikset hiljentävät stringit. Korkeakorkoiset mustat avokkaat. Mustat pitkävartiset saapikkaat. Musta tiukka nahkahame. Mustat nahkaiset ajohanskat on pakko saada jostain. Mustat stay upit? Hmmmm. Mitään pitsiunelmahepeniä en aio mukaan pakata, sillä mitään sen tyylistä en halua.

Jännittää hieman, että onhan kuvaaja ihan kartalla siitä, mitä minä tahdon, sillä tapaamisemme aikana kuvaajan "mieli" tuntui yhtäkkiä muuttuvan ja hän alkoi pyöritellä ideoita erinäisistä gootti-lookeista. Kuulemma kehoni rakenne ja kasvoni sopisivat sellaiseen kuvaukseen täydellisesti. Ketään mitenkään loukkaamatta, mutta ei kiitos. Sanoin kuvaajalle aika suoraankin, ettei Ukkokulta lämpenisi sellaisesta yhtään eikä se ole minun tyyliä sitten yhtään. Mutta silti kuvaaja vaahtosi jo hetken kuluttua gootti-meikeistä sun muista. Hmmm.

En ehkä voi olla sitten vilauttamatta teille näitä kuvaussession kuvia. Sensuroituna of course. Selluliittia on luvassa teillekin. ;) Mikäli kuvat siis onnistuvat ylipäätään ja ne voi Ukkokullalle ojentaa. 

Onko jollakulla teistä kokemusta huomenlahjakuvauksesta tai mallina olosta ylipäätään? Vinkkejä jaettavaksi? Leuka ylös, ettei kaulan tilalla ole viittätoista leukaa? 


Nina

Ps. Tasan kuukausi h-hetkeen. Apua!

keskiviikko 26. kesäkuuta 2013

Myrkyttäjät.

Olenko minä ainut, joka huomaa koko ajan löytävänsä ympäriltään sellaisia Myrkyttäjä-ihmisiä? Sellaisia, jotka kateuksissaan, katkeruuksissaan ja sekopäisyyksissään iskevät kiilaa milloin kenenkin väliin ihan vain siksi, että itsellä on vitun paha olla itsensä kanssa (?).

Myrkyttäjät ovat sellaisia, että tavalla tai toisella, häpeilemättömän suoraan tai vittumaisesti kaarrellen, he kiusaavat. He hankaloittavat tilanteita, elämää ylipäätään. Ilmeisesti Myrkyttäjän elämä on melko paskaa, joten hänen on tehtävä muidenkin olosta ja elämästä mahdollisimman paskaa. Ettei muilla ole missään nimessä turhan hyvä ja onnellinen olo.

Kuulostaako tutulta?

Meidän lähipiirin ykkösmyrkyttäjä on tällä hetkellä Ukkokullan veljen ja bestmanin vaimo. Hän on käärmeissään ilmeisesti siitä, sillä Ukkokullan äiti rahoittaa osaltaan meidän häitämme. Anoppi kun ei maksanut heidän häistään latiakaan. Mikä sikäli olisi vaatinut vähintään yliluonnollisia voimia, sillä heidän häänsä olivat yllätyshäät: synttärijuhlista tulikin yhtäkkiä hääjuhlat. Yllätyshäät siis myös anopille. Hääjuhlat, jotka jäivät meiltä väliin, sillä ajattelimme skipata "pelkät" syntymäpäiväjuhlat, koska olin jo aika paljon raskaana ison vatsani kanssa (viime kesänä) ja me yritimme tuolloin jo saada epätoivoisesti rahaa kasaan meidän häitämme varten. Nämä "syntymäpäivä"juhlathan tosiaan vieteltiin useamman sadan kilsan päästä meistä. Ukkokulta oli tästä puolestaan käärmeissään ja ihan syystä mielestäni: hänen veljensä meni naimisiin eikä Ukkokulta ollut paikalla. Aika hanurista minustakin. Miksei meitä voitu vain maanitella paikalle, miksei meille voitu kertoa suoraan, että mistä juhlista on kyse? Huoh.

No, meidän häät eivät tule yllätyksensä kenellekään. Näitä pirskeitä on suunniteltu lähes 1,5 vuotta. Näihin bileisiin me itse pyysimme rahoitusta vanhemmiltamme. Ja painotan vielä sellaista ehkä epäoleellistakin seikkaa, että minun vanhempani rahoittavat häitämme HUOMATTAVASTI enemmän kuin Ukkokullan äiti. Tätä Myrkyttäjä ei varmaan taida tietää, vaan liekö kuvittelee, että meille on isketty kymppitonni käteen ja toivoteltu ihanaa hääsuunnitteluaikaa.

Ja mitä siitä, vaikka rahaa olisikin tuotu jätesäkkikaupalla? Eihän se meidän vikamme ole? Eikös Myrkyttäjä kohdista kiukkunsa nyt aavistukseen väärään suuntaan? Jos joku tätä temppuilua ansaitsee, niin eikö se ole Anoppi? Vaikken toki toivo, että hänkään joutuu tätä Myrkyttäjän kiukuttelua kestämään.

Miten Myrkyttäjä sitten käyttäytyy? No hän, kolmekymppinen aikuinen nainen, hankaloittaa tulevan sulhasen ja bestmanin kanssakäymistä. Myrkyttäjä ei halua esimerkiksi tulla tänne ennen itse hääpäivää, vaikka me tarvitsemme kipeästi apujoukkoja hääaatoksi, perjantaiksi, esimerkiksi hääjuhlapaikkaa laittamaan. Sehän, ainakin minusta, on ehdottomasti bestmanien ja kaasojen hommaa. Tai heidän "kuuluu" olla meitä auttelemassa.

Meille kaikesta vastaanhankaamisesta tulee nolo olo. Vaadimmeko paljon, liikaa jopa? Vaikkemme vaadi keltään mielestäni oikein mitään eriskummallista. Kukaan ei joudu askartelemaan sormet verillä hääkarkkeja häitä edeltävänä yönä, ei siivoamaan hääjuhlapaikkaa aamuneljältä eikä istumaan kymmenissä hääpalavereissa kahvipöytämme ääressä.

Asenne on tässä nyt kaikkea paitsi rock. Itse muistan kaasona olleeni vain niin silmittömän ylpeä roolistani ja vastuustani, ja rakastin joka hetkeä, kun ystäväni häitä suunniteltiin ja toteuteltiin. Se ei ollut pakkopullaa, vaan ihanaa yhteistä tekemistä, joka yhdisti hääseuruetta entisestään. Viimeiset tunnit ennen naamioitumista fiilisteltiin kimpassa. Ihan parasta!

Mutta ei meidän tapauksessa.

Vielä jokunen päivä sitten oli epäselvää, että pääseekö tämän Myrkyttäjän aviomies, sulhasen veli ja bestman, perjantaina paikalle. Pääseekö hän auttamaan juhlapaikan laittamisessa, pääseekö hän mukaan kirkkoharjoitukseen ja ennen kaikkea viettämään ne kuuluisat viimehetket pikkuveljensä kanssa saunoen ja fiilistellen. Onneksi tälle bestmanille kasvoi yllättäen pallit ja hän ilmoitti Myrkyttäjälleen, että hän aikoo olla perjantaina täällä - Myrkyttäjän kanssa tai ilman häntä.

Mielenkiintoista siis on, että onko Myrkyttäjä hääjuhlassamme mukana ollenkaan. Töykeyden ja törkeyden huippuhan olisi jättää juhlamme väliin, mutta Myrkyttäjä tuntuu olevan niin itsekäs ja röyhkeä, että kaikki on mahdollista.

Lisäksi Myrkyttäjä on hankaloittanut kaasojen ja hänen miehensä välistä kanssakäymistä. Ilmeisesti Myrkyttäjän ansiosta esimerkiksi hääohjelman suunnittelu on ollut kutakuinkin mahdotonta kaasojen ja bestmanien kesken. Liekö Myrkyttäjä hieman mustasukkainen luonne? No, kaasoni ovat toki sangen kuumia kisuleita, mutta eivät sentään mitään miestennielijöitä, vaan onnellisesti molemmat naimisissa. Mutta viis siitä, hääjuhlan suunnittelu puhelimitse ja sähköpostitse saattaa Myrkyttäjän mielestä ilmeisesti hyvinkin johtaa riettaaseen etäsuhteeseen.

Miksei Myrkyttäjällä ole mitään häpyä, omaatuntoa? Miten Myrkyttäjä edes kehtaa? Miksei hän voisi olla vain onnellinen puolestamme ja tehdä osansa, että hänen aviomiehelläänkin olisi mahdollisimman mukava ja onnellinen olo pikkuveljen suurena päivänä? Itse hääparin olosta puhumattakaan...

Melko käsittämätöntä.


Nina

torstai 20. kesäkuuta 2013

Askartelujen aikaansaannoksia.

Minä, ja näköjään myös Ukkokulta, olemme sellaisia tekijöitä, että asiat tehdään, kun kiire alkaa näkyä horisontissa. Minä myönnän olleeni tällainen viime tinkaan -tekijä ihan aina - yläasteella tehtävän palautusta edeltävän päivän iltana otin romaanin käteen ja mietin, että jaa, tää tarttis referoida ja esitellä luokalle noin 12 tunnin kuluttua... :D

Hääaskarteluja olen kyllä miettinyt, vatvonut, harkinnut sekä suunnitellut vuoden päivät, mutta vasta näin kuukautta ennen häitä alkaa tapahtua jotain konkreettista. Ehkä sanonta "hyvin suunniteltu on puoliksi tehty" pitää paikkansa. Meille muodostui kaiken pöhinän keskellä yhtäkkiä sangen selkeä visio ja linja meidän häistämme. Ja nyt sitten toteutellaan. Palan halusta esitellä teillekin kättemme aikaansaannoksia:

Ensimmäisenä karkkibuffetin pussit. Huom: Ukkokulta askarteli rusetit! Minä vain pikkiriikkisen muotoilin niiden mallia... ;)





Karkkipusseista tuli niiiiiin somat - olimme (ja olemme tietty edelleen) kovin tyytyväisiä. 

Pöytänumerot me päätimme toteuttaa näin:


Pöytäkartta rakentuu kahdesta tällaisestä kehysryppäästä, jotka laitetaan päällekkäin lautaseinään:


Pöytäkartan inspiraationahan toimivat nämä jo kertaalleen nähdyt, jostain pöllityt ihanat kuvat:


Kehyksiä ja tekstejä hyödynnetään kaiken kaikkiaan juhlapaikan koristelussa. Alla lahjapöydän kyltti sekä baaritiskille kyltti booliastian ja valkoisten sinkkivatien sekaan:


Seuraavaksi onkin ohjelmassa paikkakorttien askartelua, eli pitsin nypläämistä, helmiä ja timantteja... ;)


Lämpöistä ja letkeää juhannusta!


Nina

keskiviikko 19. kesäkuuta 2013

Hääostoksia.

Häät sitä, häät tätä. Kuvaa viime aikojen postausten luonnetta sekä pääkoppani sisältöä. ONNEKSI en joudu tekemään palkkatyötä tai opiskelemaan - aivojeni kapasiteetista ei nimittäin lohkeaisi ylimääräistä nyt millekään muulle. On oikeastaan aika nautinnollista, että äitiyslomaillessa voin heittäytyä häämaailmaan joka hetki. ;)

Minulla on ensi viikon maanantaina häämekkoni korjaussovitus, ja siellähän pitää luonnollisesti olla hääpäivänä käytettävät alusvaatteet sekä kengät mukana. Minä sitten ihan jo eilen löysin nämä etsimäni asiat... Pitkän aikaahan olin jo esimerkiksi kenkiä kuikuillut, mutta kaikki sovittamani kengät ovat olleet jotenkin ihan kumman surkeita jalassa. Tai sitten vika on korvieni välissä, kun en ole tottunut viime vuosina juurikaan koroilla enää kulkemaan. Jumalaton raskausvatsa ei minulla ainakaan houkuttanut käyttämään 15 sentin piikkikorkoja?

Rakastan kyllä ylikaiken korkeita korkoja (hyllyllä ainakin, jos en jaloissa), mutta sen verran järki meikäläisen päätä sentään pakottaa, että ymmärrän joutuvani seisomaan ja olemaan näillä kengillä mahdollisesti noin 12 tuntia. Ellen enemmänkin. Ymmärrän myös, että hääjuhlapaikkamme on landella, joten koroilla lonksutan menemään epätasaisella lankkulattialla sekä nurmella. Korkeat korot olisivat siis niin epic fail kuin vain voi olla. Etsiskelin siis suosiolla sellaisia 5-8 cm korkoja.

Pyörin koko kauppakeskuksen kaupat läpi, löytämättä mitään. Valikoima oli tajuttoman surkea ja mietin, että mistä muut morsmaikut oikein löytävät kenkänsä. Lopulta ajoin keskustaan hääpukuliikkeisiin, sillä voisi kuvitella, että sieltä jos jostain löytyy yllin kyllin valkoisia korkkareita ja niiden olisi pakko olla superhyviä ja pehmoisia jalkaan. No, totuus oli vähän toinen: ei niitä kenkiä niissäkään liikkeissä kymmeniä pareja ollut, eivätkä ne kyllä olleet sen parempia jalkaankaan. Onneksi kuitenkin hääpukuliikkeestä löysin NE kengät:






Tykkään näistä kengistä, ne ovat mielestäni kauniit ja ne olivat jalassakin aika mukavat, mutta mitään "wwaaaaauuuhh, pakko saada noi!" -reaktiota ne eivät saaneet aikaan. Ensimmäisenä ne ottivat silmään hyllyssä sentään. Ostopäätökseen vaikutti eniten se, että nämä ostamani kengät näyttävät laadukkailta ja arvokkailta. Sitä ne kyllä olivatkin: 129 €. Ja minusta häät ovat, etenkin morsiammelle, juhlava juhla, joten asusteiden pitää näyttää juhlavilta ja laadukkailta. Ainut asia, mikä kengissä vähän mietityttää, on niiden simppeli ulkonäkö. Ostin varmuuden vuoksi liimattavia helmiä ja timantteja, joilla voisin tuunata vaikkapa kengistä korot, mutta toisaalta hirvittää, että itse askartelemalla vain pilaan kalliit, tyylikkäät kengät... Saapa nähdä, että mitä teen vai teenkö mitään.

Sama juttu tapahtui alusvaatteiden kanssa. Joka helkatin kaupan kolkka oli pyöräytetty ympäri ja tyhjällä tuloksella. Lopulta oli mentävä sinne Changeen. Kalliiseen alusvaateliikkeeseen. En ole siis koskaan maksanut rintaliiveistä 30 euroa enempää. Miksi tarvitsisi - kokoni kun on se perinteinen B, niin ne perus Lindex-liivit tukevat juuri sopivasti. Nyt sitten pulitin ihan ok rintaliiveistä ja ihan ok kalsareista miltei 80 euroa. Huoh! Mutta minkäs teet - muualta ei oikean mallisia liivejä löytynyt ja ne oli pakko ostaa. Tililtä kadonneita euroja on turha siis enää surra...


Sokoksella pyöriessäni ajattelin ostaa sukkiksetkin jo valmiiksi. Onpa sitten nekin kaapissa odottamassa eikä niitäkään tarvitse enää etsiä. En osannut päättää, että otanko tavalliset sukkikset vai stay upit, joten otin molemmat. Mukaan tarttui myös ns. häätuoksu. Kyllä, mikä turhakkeiden turhake sekin, mutta minun vanha tuoksuni on juuri sopivasti loppumassa, joten häitä varten ostin uutta hajuvettä. Ihastuin suunnattomasti Burberryn Body Tender -tuoksuun - se oli yhtä aikaa raikas sekä houkuttelevan makea. Juuri täydellinen. Tekisi mieli ottaa se jo heti käyttöön, mutta jätetään se(kin) ekstra sinne hääpäivään odottamaan. ;)



Morsian alkaisi siis olla aika valmis. Enää pitää vain vaihdattaa korkokenkiin korkolaput ja ostaa kantapäihin sellaiset kumit, etteivät kengät alussa lonksu jaloissa. Kosmetiikkaosastolla pitää sen verran pyörähtää, että ostan huulikiiltoa ja puuteria. Se on sitten siinä. Morsiammen asusteiden ostelu. En ainakaan äkkiseltään keksi, että mitä muuta sitä saattaisi tarvita... 

Keksittekö te? :D


Nina

Ps. Tänään me mennään noutamaan sormukset! <3 Olen niin innoissani, että miten kaiverrukset on tehty ja miltä kihlamme näyttävät, kun ne on nyt pienennetty ja fiksattu kiiltäviksi. 

tiistai 18. kesäkuuta 2013

Kukista ja mehiläisistä.

Hääkukat tilattu! Floristin kanssa tuntui synkkaavan mukavasti ja hän ymmärsi miltei heti välittömästi mitä tahdon. Toki minulla oli näyttää kuvia ja kerroin aika selkeästi väritoiveenikin. Ehkäpä olin siis helppo ja yksinkertainen asiakas? ;)

Tämä postaus on toistoa viimeiseen, mutta koska kertaus on opin äiti, niin menkööt. Kukkakuvia (ja vielä ihan samoja, uuuups!) oli viime postauksessani, mutta vähänkö typerältä tuntuisi kirjoittaa kukkapostaus ilman kuvia?

Hääkimpuksi minulle tulee siis hempeän sävyinen pyöreä kimppu, jossa on pioneja. Värimaailmana on siis meidän "häiden värit": valkoinen ja vaaleanpunainen. Lisäksi floristi teki tästä harakasta ehkä maailman onnellisimman harakan: pioneihini liimataan timantteja! Olin niin fiiliksissä kimpustani, että olisin voinut hyppiä tasajalkaa heidän tiskillään! :D Eli jälleen kerran yhdistyy herkkä romantiikka ja bling - toivottavasti onnistuneesti.



Lisäksi tilasin heittokimpun - minä kun haluan sen morsiuskimppuni kuivattaa ja pitää muistona itselläni. Etenkin nyt, kun siinä on ne timangit. ;) Heittokimppu tulee olemaan sellainen miniversio minun kimpustani. Kahdelle kaasolleni tulee vaaleanpunaisia neilikoita rannekukiksi (kuulemma kolhuja kestävä kukka, joten erittäin hyvä!) ja isäni vieheeseen tulee valkoisia neilikoita.

Pöytiin tilasimme kimppuja yhteensä 17 kappaletta. Yksi näistä kimpuista tulee koristamaan karkkibuffet-pöytää. Kimpuissa jatkuu sama linja ja tyyli kuin minun kimpussani: hempeitä sävyjä ja niitä rakastamiani pioneja. Inspiskuvina floristille näytin nämä:



Samaisella reissulla kävin Stokkalla etsimässä hääkenkiä ja -alusvaatteita, mutta turhaan. MITÄÄN varteenotettavaa ei löytynyt. Erityisen pettynyt olin alusvaateosastoon. No, jotain sieltä sentään tarttui mukaan - nyt minulla on ainakin häälaukku vaikkei kalsareita ja kenkiä olisikaan: ;)


Rakastuin tähän heti ensi silmäyksellä! <3

Alussa olin kyllä sitä mieltä, että häälaukku on yksi turhimpia ostoksia ja myöskin kaasoni ovat painottaneet, että he ottavat kaiken tarpeellisen mukaan heidän veskoihinsa. No, mieleni kuitenkin muuttui, kun aloin miettiä tulevaa hääpäivää ihan käytännössä: on mukavampaa, että minulla on omat pienet juttuni ihan omien käsieni ulottuvilla, eikä minun tarvitse jatkuvasti pyytää kaasoilta sitä ja tota.

Niin ja sopiihan tuo veska aivan julmetun hyvin häämekkoni kanssa...

Olen ollut muuten noin viikon verran ilman mitään ehkäisyä. Ennen kuin alatte hihkua, että jee, ne lisääntyy taas, joudun toppuuttelemaan, että syynä ehkäisyn lopettamiseen oli pillerieni merkki: Yaz. Kyllä, kyseessä ovat ne median lietsomat killeripillerit. En kuulu varsinaisesti mihinkään riskiryhmään (en tupakoi, en ole ylipainoinen jne), mutta olen vain sen verran riskitön ja turhan turvallisuushakuinen, etten halua syödä e-pillereitä, joissa riski on korostunut muihin ehkäisymenetelmiin verrattuna.

Kaiken lisäksi kuukautiskiertoni on ollut alusta alkaen ihan totaalisen sekaisin näiden pillerien kanssa (kahdet menkat per kierto), mutta jotenkin päässä on pyörinyt niin monta muuta asiaa, etten ole saanut aikaiseksi soittaa lääkärilleni ja kysyä, että mikä hitto tässä nyt mättää. Tarvittiin siis kunnon maailmanlaajuinen kohu ja skandaali, että minä saan pehvaani vauhtia...

Jännittää vaan paljon, että jos nyt aloitan syömäänkin vaikkapa jotain minipilleriä, niin koko kehoni menee sopivasti juuri ennen häitä ihan totaalisen sekaisin ja minulle kehittyy vaikkapa kunnon ehta akne. Ei ole nimittäin ensimmäinen kerta. Nuorempana päätin vaihtaa e-pillerit ehkäisyrenkaaseen ja siitä takaisin pillereihin (eri merkkiin kuin mitä ennen rengasta) ja lopputuloksena oli pysyvät kraaterit poskissa sekä aknen hoitoon tarkoitettu myrkkykuuri. Se oli oikeasti melko jäätävää aikaa ja kärsin ihoni vuoksi paljon. Joten huvittaako edes ottaa riskiä, että hääpäivänä olen kuvissa oikea pitsanaama...

Huoh.


Nina

lauantai 15. kesäkuuta 2013

Häät - missä mennään?

Kirjoitin viime vuoden elokuussa postauksen alustavista hääsuunnitelmistamme ja pakko myöntää, että minä - tuuliviirien tuuliviiri - olen yllättävän vähän muuttanut mieltään, kun aikaa on kuitenkin kulunut melkein vuosi. Aika käsittämätön juttu, pakko myöntää. Mutta kun häihin on enää noin kuukausi ja viikko, niin päivitelläänpä, että missä mennään:
Yleistä:

Tahdomme: Heinäkuun lopussa. <3
Vieraita: 90
Budjetti: Venyy ja paukkuu, tulee lopulta olemaan lähempänä 15 000 kuin 10 000 €. Mutta kerrankos sitä...
Maksajat: Me itse sekä vanhempamme.
Teemaväri: Valkoinen, haalea roosa. Teemamme on maalaisromantiikka: pitsiä, hempeää, romanttista, juuttinarua, vintagea ja hitunen glamouria. :)
Kutsut: Tehty itse rakkaudella. Ihanat tuli. <3




Morsian:

Kaasot: Edelleen samat: N & N.
Hääpuku: Iiiiihana Ellisin puku pitkällä laahuksella. <3


Alusvaatteet: Ostamatta. Fak, fak, fak. Haluan mukavat pikkarit (en mitään nirunaruja - ne olen ostanut jo erikseen hääyötä varten ja ne vaihdan päälle vasta hääyöpaikassamme... ;)) ja kauniit balconette-malliset liivit. 
Huntu: Ei tule. Mekkoni on kaikessa massiivisuudessaan niin loistokas, ettei se mielestäni kaipaa huntua ollenkaan. Tässä mieleni siis ON muuttunut! Mutta Ninkalta tilattu tiarapanta minulle tulee. <3
Hääkengät: Ostamatta nekin. Fak, fak, fak, fak! Tilasin tosiaan Brandokselta kolmet kengät, mutta kaikki tuntuivat aivan surkeilta jalassa. Etenkin Menburit. Joten näitä lähden metsästämään ensi viikolla oikein morsiuspukuliikkeistä.
Sukkanauha: Tulee, ostettu. :)


Sormus: Ah, ihanaiseni onkin jo valmis! <3 Olin tällä viikolla sovittamassa sitä ja samalla käynnillä jätimme kihlamme fiksaukseen sekä pienennykseen. Kaikki kolme sormusta haetaan kotiin ennen juhannusta. Eli olen samassa rakennuksessa tulevan vihkarini kanssa KUUKAUDEN päivät ennen kuin saan alkaa käyttää sitä - mikä KIUSAUS! Ehkä sen verran kuitenkin nopeasti sovitan, että saan teille kuvaa... :D 
Jaa juu, sormukseni on valmistanut siis Morris Lindblom & Co. Suosittelen heitä lämpimästi kaikille, palvelu oli todella miellyttävää ja sormus upea, eikä mitään Kiinan massatuotantoa... ;) 
Muut korut: Kaulakorusta en ole edelleenkään innostunut, vaan paljas dekoltee iskee edelleen. Rannekorua siis etsiskelin ja sen halusin olevan todella bling! Sellainen ihanuus löytyi lopulta Ninkasta sekin. <3
Kampaaja: 11. Hetki Turussa.
Kampaus: Hiukset ovat pääaosin auki, rennosti kiharoilla ja sivuista hiukset ovat letitetty taakse kiinni.
Hiuskoristeet: Se tiara edelleen. 
Meikki: Tehdään myös 11. Hetkessä. Silmämeikki on näyttävä, muttei liian tukkoinen tummuuden puolesta. Huulet ovat nudet ja pohjameikistä on tarkoitus saada ihanan heleä ja läpikuultava.
Huomenlahja sulhaselle: Voi vaikeaa, vaikeaa! Enkä uskalla sitä ainutta ideaa tässä paljastaa, sillä tiedän Ukkokullan toisinaan lukevan tätä blogia.

Sulhanen:

Bestmanit: Edelleen J & K.
Puku: Pohjanmaan kansallispuku helavyötä myöten. <3
Kengät: On.
Sormus: Kihlaan tulee uusi kaiverrus. Lisäksi sormusta fiksataan ja pienennetään.
Parturi: Minun vakkarini leikkaa hiukset noin paria viikkoa ennen ja sulho himself laittaa tukkansa hääpäivänä.
Huomenlahja morsiammelle: Unelmoin aikanaan Michael Korsin rannekellosta ja sen voisin edelleen ottaa... ;) Tai sitten voisin haluta vaikka sykemittarin. Se ei tosin ole kovin romanttinen lahja? :D

Kukat:

Hääkimppu: Romanttinen pyöreä kimppu, pioneja ja ruusuja.


 

Heittokimppu: Miniversio hääkimpusta.
Sulhasen viehe: Ei tule, sillä ei kuulemma sovi pukuun.
Muut vieheet: Koska BM:t pukeutuvat samoin kuin sulho, ei heillekään tule vieheitä. Morsiammen isälle viehe kuitenkin tulee.
Hääpaikan kukat: Pöytiin tulee kimppuja 1-2  ja myös karkkibuffettiin harkitsen kimppua. Nämä kukat itseasiassa tilaamme huomenna. :) Ulos laitan varmaan edelleen itse jotain kukkia isoihin lasimaljakoihin.




 ...ja ihan täydelliset maljakot löysin muuten Ikeasta. Hinta huikeat 3 € kappaleelta. Felixin kurkkupurkit olisivat myös ajaneet asiansa, mutta olisi tainnut tulla yhtä kalliiksi ostaa niin paljon suolakurkkuja? :D


Kuljetus: 

Hääauto: Sininen Buick vuosimallia 1953.



Kuljettaja: Auton omistaja.
Koristelu: Taakse tulee pahvisydän, jossa tulee lukemaan joko "Happily Ever After" tai sitten "Tänä iltana ei tuu pakkeja!". Ei olla vielä päätetty, että halutaanko olla hahhah-hauskoja vai siirappisen ällöromanttisia.

Vihkiminen:

Esteiden tutkinta & kuulutukset: Check.
Kirkko: Turun tuomiokirkko.
Pappi: selviää vasta tasan kuukautta ennen hääpäivää, joten vielä epäselvä hahmo.
Häämarssit: Sisääntulo: Juhlamarssi satunäytelmästä "Prinsessa Ruusunen", ulos: Mendelssohn: häämarssi näytelmästä "Kesäyön unelma".
Muu musiikki kirkossa: Mikäli kanttorille ja papille ok, niin läheinen ihminen laulaa Johanna Kurkelan Rakkauslaulun.
Heitettäväksi: Pallottelemme kahta ideaa - vaaleita ruusunterälehtiä tai sitten vaaleita ilmapalloja... Päätös on aina vaan tekemättä.



Hääjuhla:

Juhlapaikka: Wanha Talli. Alla kuva oleellisesta sijainnista juhlapaikallamme, eli baaritiskistä.



Koristelu: Valkoista tai juuttista kaitaliinaa, pyöreät pitsiliinat, maljakot kimpun kera, tuikkuja, pöytänumero kehyksessä. Lisäksi käytössä valkoisia kehyksiä, valkoisia lyhtyjä, lasipurkkeja ja -maljakoita, kirjaimia ja kylttejä. Onpa typerää luetella näitä, kuvat kertokoon meidän ideoista siis jotakin.




 


Jatkopaikka: Wanha talli.
Seremoniamestari: M.
Puheet: Tulossa ainakin morsiammen isältä, sulhon äidiltä, seremoniamestarilta sekä ilmeisesti myös toiselta kaasolta.
Istumajärjestys: Tulee olemaan ehdottomasti.
Häävalssi: Ei valssi, vaan tanssi. En taida paljastaa tätä vielä, jos kuitenkin joku häävieraamme tänne blogiin eksyy ja meidät tunnistaa...
Musiikki: Taustamusiikkia ruokailun ja kahvin ajaksi sekä loppuyöksi. Välissä veivaa bändi.
Ohjelma: Tästä vastaavat kaasot ja bestmanit, joten emme tiedä. Perushuttua on luvassa, kuten kimpun ja sukkanauhan heitot sekä vissiin kai myös morsmaikun ryöstö. Jaiks!
Lahjalista: Harkittiin, mutta ei koskaan tehty.
Lahjatoiveet: Kuivaa kahisevaa, kiitos. :)
Hääkarkit: Karkkibuffet.
Vieraskirja: Aion askarrella meistä kahdesta albumin, johon myös häävieraat saavat rustia. Lopulta tähän albumiin aion liimata myös hääkuvia.

Valokuvaus:

Valokuvaaja: Studio Huone/Mikko
Videokuvaaja: Hyi, ei tule.
Viralliset kuvat: Studio Huone/Mikko.

Sulhosta ja bestmaneista on PAKKO saada tämänkaltainen kuva! 



Ruoka ja juoma:

Pitopalvelu: tulee Wanhasta Tallista.
Tervetuliaismaljat: Freixenet Carta Nevada Semi Seco & Pommacia.
Menu: alustavia ajatuksia ja ideoita on, mutta menupalaveri on vasta heinäkuun puolessa välissä.

Ihan yhtä iso kysymysmerkki on myös se, millaisen menu-tiedotteen askartelemme pöytiin... Mutta tässä muutama herkullinen ja varteenotettava idea:


 

Ruokajuomat: J.P. Chenetiltä valko- ja punaviiniä sekä tietysti ihan maitoa ja vettä.
Booli: Tulee, mutta tarkka resepti vielä vähän hakusessa...
Hääkakku: Vaalea/valkoinen ihanuus, mutta lopullinen ulkoasu vielä päättämättä. Jotain allaolevien tyylistä:


 

Kakunkoriste: On! Ihana! <3 <3 Tilattu nettikaupasta nimeltänsä LightInTheBox.


Iltapala: Tarjoillaan, mutta tämäkin selviää vasta menupalaverissa.

Muuta:

Hääyö: Vietetään Ukkokullan varaamassa paikassa, on minulle yllätys. <3
Kuljetus hääyön viettopaikkaan: Luultavasti taksi?
Häitä edeltävä yö: Minä olen kaasojen kanssa hotellissa Turun keskustassa ja pojat ovat meillä kotona.
Häämatka: Ollaan mietitty josko tehtäis joku pidennetty viikonloppureissu jonnekin, kun ei vaan voida jättää näin pieniä lapsia kahdeksi viikoksi mummolaan. Eli se Bora Bora odottaa meitä viiden vuoden päästä... :)
Kyltit tielle: tehdään ja visiokin on. Inspiraatiota ammennamme allaolevasta kuvasta.



Jaksoiko joku lukea loppuun - huutakaa hip? :D

Häiden lähestyminen on ihanaa ja kamalaa. Ihanaa tietysti siksi, että se on meidän suuri päivämme ja aion nauttia kaikesta siirapista ihan antaumuksella. Kamalaa taas siksi, että tämä hömpötys ja suunnittelu loppuu (toisaalta sekin on myös ihanaa!) ja sitten ihan oikeasti pitää kestää se jumalaton jännitys sekä perhosvilinä vatsan uumenissa. Hui-jui! 

Tekemistä ja hankittavaa vielä riittää, joten onneksi se sekopäinen jännitys ei vielä ehdi täysillä iskeä. ;)

*Edit: en todellakaan taas käsitä, että miksi tässä julkaistussa postauksessa fonttikoot hyppelevät miten sattuu ja välilyöntejäkin on miten sattuu. Äh-ihan-sama-sit.*

**Edit vol. 2: Niin ne kuvien lähteet ovat taas epäselvät - kuvat ovat taas hääalbumistani, johon olen keräillyt pitkän tovin inspiskuvia. Tsorppa!**


Nina