No okei, kävimme mekin juhannusperjantaina koko perheen voimin ystäväpariskunnan luona yökyläilemässä ja joimme oikein kolme kolmosolutta, kun lapskullat olivat menneet maate. Se oli virkistävä ja mukava reissu sekä päivä, mutta yö sen sijaan oli aikamoista helvettiä.
Meidän pojat eivät ole montakaan yötä nukkuneet samassa huoneessa. Kloppinen nukkuu ylhäisessä yksinäisyydessään omassa huoneessaan ja Jäpikkä meidän kanssa. Eli toisin sanoen: Kloppinen ei ole tottunut oikein minkään sortin ääniin tai häiriötekijöihin yöllä, joten kun me Ukkokullan kanssa yöllä hiivimme poikien sänkyjen väliin vuodesohvalle nukkumaan, aloitti Kloppinen ulinan, joka puolestaan säikäytti Jäpikän yöuniltaan ja tämä kuopus aloitti sitten moisen huutokonsertin, jolle ei loppua tuntunut tulevan.
Myöskin poikien nukuttaminen oli homma sinänsä. Meillähän poikia siis ei normaalisti nukuteta, mutta nyt oli tehtävä poikkeus siinäkin. Jäpikän kohdalla. Häntä ei kertakaikkiaan saatu nukahtamaan rauhallisin mielin matkasänkyyn, vaan minun oli haettava punaisena kiljuva palosireeni syliini sammahtamaan. Se oli melko ihanaa, sillä edellisen kerran Jäpikkä on nukahtanut syliini jo useita kuukausia sitten. Ja viimeinen kerta taisi tuokin olla. Bitter sweet... <3 :,)
No, vaihtelu virkistää (vaikkei se silloin kolmelta yöllä ihan siltä tunnu...) ja toisaalta minusta on hyvä totuttaa lapsia kaikenlaisiin tilanteisiin eikä aina vain kyhjöttää omassa kotona neljän seinän sisällä. Joskus pitää sitten vain hieman kärsiä, jotta saa itse nauttia aikuisesta laatuseurasta aamuyön pikkutunteina.
Mutta niin - ne askartelut. Minä aloitin askartelut ihan oikeasti niistä paikkakorteista, mutta en päässyt nimien tulostamista pidemmälle... Innostuimme nimittäin isäni johdolla tekemään näitä tienvarsikylttejä. Niistä(kin) meillä oli aika selkeä visio, joten tekeminen oli aika helppoa, kun tiesi, mitä lähtee tekemään.
Tuo viimeinen Häät-kyltti on siis viimeinen juhlapaikalle opastava kyltti. Harmi, että jouduin taas vähän sensuroimaan nimikirjaimia ja numeroita - ovat nimittäin tosi hyvännäköiset kyltit ja nuo mustat sydämet kyllä hieman syövät noiden loistoa... No, se on semmosta.
Nyttemmin muuten saimme laitettua nuoletkin paikoilleen, mutta meinaamme tehdä vielä ajelureissun kirkolta juhlapaikalle, jotta emme vain unohda mitään risteystä tai muista suuntaa väärin. Ja lisäksi pitää katsoa kiinnityspaikkoja jo valmiiksi, jottei hääpäivän aamu ole yhtä sirkusta Ukkokullalle.
Me muuten haimme näille kylteille oikein luvat. Oli naurettavan helppoa ja maksutonta. Ei ainakaan kukaan käy niitä nyppimässä pois sen vuoksi, etteikö olisi luvat kunnossa. Lupia ei varmaan olisi koskaan haettu, jos tahtomiset olisi hoidettu jossain muualla kuin Turun keskustassa.
Aurinkoista viikonloppua - jos tänä viikonloppuna sitten askartelisin ne paikkakortit? ;)
Nina
Ps. Arvatkaa vaan tippuiko toinen noista kukkakoreista maahan, kun Ukkokulta ruuvaili niitä nuolia paikoilleen? Voi kyllä tippui. Tiputusta oli jotain kolmisen metriä, eli juuri tarpeeksi, että tämä tippunut kukka-asetelma on lievästi sanottuna aika säälittävän näköinen. Ehkä se elpyy vielä, en tiedä.
2 kommenttia:
Kivat on! Mutta miksi peität tuon numeron, kun sulla on wedding day banneri tai miksikä sitä kutsutaankaan tuolla ylhäällä?
Kiitos! Tiedän, että se hääpäivä selviää tuosta bannerista, mutta koitan olla sitä ihan suoraan mainostamatta ja näyttämättä. Järki ei ihan kohtaa logiikkaa...? ;) :D
Lähetä kommentti