Ison pojan sänky.

Perheemme kuopus, 2,5-vuotias Jäpikkä, siirtyi noin kuukauden päivät sitten isojen lasten sänkyyn ja pinnasänky siirtyi palasina varastotiloihin.

Tätä sängynvaihtoa olimme puolikauhuissamme Ukkokullan kanssa odottaneet. Että Jäpikkä siirtyisi sänkyyn nukkumaan, josta hän itse pääsisi pois. Jäpikkä on jollain tavalla enemmän tulta ja tappuraa kuin Kloppinen, ja tämän isommankin kanssa käytiin aikanaan aikamoinen vääntö aiheista: saako sängystä nousta pois ja mitä sängyssä nykyään oikein tehdään.

Kloppinen siirtyi 2-vuotiaana isojen lasten sänkyyn ja kutakuinkin siitä päivästä lähtien hän ei ole myöskään nukkunut enää päiväunia. Yritettiin kyllä, uskokaa pois. Mutta kun on yli kuukauden päivät istunut hermo pinteessä joka päivä pari tuntia toisen oven takana ja kuunnellut kuinka hän tekee kaikkea paitsi nukahtaa, ei sitä loputtomiin jaksa. Sainpa päätökselleni antaa parivuotiaan olla nukkumatta siunauksen myös neuvolanterkalta - jotkut parivuotiaat kun lopettavat, varsinkin kotihoidossa, päikkärien nukkumisen ja sillä sipuli. Ollaan huomattu joo.

Isoveljen sänky on muuten Ikealainen, ja näyttää nyt ehkä hivenen aneemiselta Jäpikän sängyn vieressä...

Vaikka Kloppisen päikkärittömyyden myötä päivistä katosi se rela parituntinen, kun molemmat lapset nukkuvat yhtäaikaa, tuli illoista taas inasen helpompia. Kloppinen oli iltaisin väsyneempi, joten hän jäi todella nätisti sänkyynsä nukkumaan nukahtaen heti. Ja näin on jatkunut aina tähän päivään saakka.

Päikkärien mahdollinen poisjäänti myös Jäpikän kohdalla jännitti, mutta näin ei tässä tapauksessa käynytkään. Ylipäätään olin maalaamieni kauhukuvien kera aivan hakoteillä. Tulisieluinen pieni kuopuksemme on nukkunut sängyssään erittäin hienosti ja hänpä nukkuu edelleen myös päiväuniakin. Toki Jäpikälle painotettiin uuden sängyn tullessa, että sängystä ei saa nousta pois, vaan sinne jäädään nukkumaan, joten sitä mantraa poika itsekin on hokenut aina nukkumaan mennessään. :D

Jäpikkä on noussut tasan kaksi kertaa pois sängystään ja on tippunut sängystään tasan nolla kertaa, joten sängynvaihto on sujunut erittäin hyvin. Paljon paremmin kuin mitä uskalsimme edes villeissä unissa odottaa.

Jäpikkä on ylpeä ja iloinen uudesta sängystään, joka on nimenomaan ISOJEN POIKIEN sänky. ;) Hänestä on mukavaa, kun hän saa mennä sänkyyn itse ja tulla sieltä myös herätessään itse pois. Uusi sänky toi tullessaan myös ISOJEN POIKIEN (;)) peiton ja ihan uusia pussilakanoita, samanlaisia kuin isoveljellä! Sänky muuten ei oikeastaan ole uusi, vaan se löytyi hyvään hintaan käytettynä Facebookin kirpparilta. Näin muuten samanlaisen sängyn Kodin1:ssä valkoisena, vinkvink vaan.

  

Kännykällä kuvaamisesta on tullut niin rutiinijuttu, että lähes kaikki kuvat napsittua sillä. Ja sitten hävettää, kun niitä lisäilen tänne... Aika kammottavia. Ja pimeitä. Kuvaaja itsekään ei nääs juuri taidoillaan loista. Ehkä pitää laittaa nyt se järjestelmävekotin latautumaan... :D

Nina

Siivouspäivä.

Vauhdikas viikonloppu takana. Lauantaina olimme koko päivän ulkohommissa ja haravoimme etupihan - sen osan tontistamme, jossa vähiten vietämme aikaa ja siksi se on jäänyt hävettävän huonolle pidolle. No, nyt korjasimme tämän erheen ja kyllä kelpaa patsastella etupihallakin. Sunnuntaina oli ohjelmassa äänestämistä ja tietysti vaalimunkkikahvit. Äänestämäni nuorehko nainen pääsi muuten läpi, toivottavasti on ääniensä arvoinen. ;)

 

Hakkaraisista ja Persuista voisin sanoa jokusen sanasen, mutta ehkä politiikka ei enää tähän soppaan sovi...

Sunnuntaina pidimme myös kunnon siivouspäivän ja siitäpä aasinsilta tähän postaukseen: joku aika sitten minulle esitettiin toive kirjoittaa postaus siivousvinkeistä. Jaiks. Tässä postauksessa tuskin keksitään fillaria uudelleen, mutta voin toki kertoa miten itse tykkään siivota ja helpottaa siivoamista.

Siistit, puhtaat kodit ovat ihania ja viihtyisiä. Sellaisessa paikassa on yksinkertaisesti parempi olla kuin sekamelskassa. Toki, kun perheessä on lapsia, ei sekamelskalta voi välttyä. Eikä tarvitsekaan. Lapset ovat pieniä hyvin pienen ajan elämässä, joten sotkeminen heille suotakoon. Tällä tarkoitan lähinnä tavaroiden epäjärjestystä, legoja lattialla ja sen semmoista. Sekaista saa olla, mutta ei likaista. Se on minun mielipide ja se koskee ainoastaan omaa kotiani.

Olen kuitenkin luonteeltani toisinaan aika laiska eikä siivoaminen kuulu aivan lempihommiin, joten älkääpä ymmärtäkö väärin: meillä ei todellakaan ole koti kovinkaan usein tiptop. Ruokatahroja saatat löytää aivan satavarmasti ruokapöydän alta tai lattialta, ja kengilläkin nuo silmäterät joskus juoksevat sisällä, kun hetkeksi käännät heille selän. Lisäksi meillä asustaa Kolli, joka usein putsaa tassunsa vasta päästyään vaalealle sohvallemme...

Tässäpä siis:

1. Siivoa jäljet heti pois. Esimerkiksi ruokatahrat ruokapöydästä - jokainen tietää, että mikään ei ole niin hanurista kuin se, että joutuu verisuoni otsalla pullistuneena hinkkaamaan jotain kastikejäämää pois. Eikä se perkele lähde irti kuin räjäyttämällä. Kun tasot pyyhkii heti, pääsee paljon helpommalla, joutuu käyttämään vähemmän pesuaineita ja kodin yleisilme pysyy koko ajan siistinä.

2. Minulla on tapana pyyhkiä ruokapöydän alta lattia nopeasti kosteuspyyhkeellä ruokailun jälkeen, etenkin jos sinne on tippunut jotain.

3. Siivoa joka päivä vähän, esim. jotain huonetta kerrallaan. Jotain tuolta, jotain täältä. Lopputuloksena on siistimpi koti ja henki ei salpaannu, kun pihaan kaartaa auto pitäen sisällään kaikkien rakastamia yllätysvieraita. <3

4. Hanki rikkaimuri. Meillä oli Electroluxin ergorapido, joka tosin on siirtynyt jo ajasta iäisyyteen, eli kovin kestävä hankinta tämä ei ollut... Kuitenkin se helpotti arkea paljon, kun sillä sai näppärästi ja nopeasti imuroitua sieltä täältä.

5. Koska me emme ostaneet uutta rikkaimuria, olemme antaneet imurin olla esillä tilavassa keittiössämme koko ajan. Eihän imuri kaunis sisustuselementti ole, mutta kumpi on pahempi: roskainen lattia vai pikkusen rumahko imuri jossain nurkassa? Kun imuri on jatkuvasti hollilla, ja vieläpä töpselikin seinässä 24/7, tulee imuroitua huomattavasti herkemmin kuin sillon, jos imuri olisi siivouskaapissa.

6. Less is less. Pidä tasoilla mahdollisimman vähän tavaraa. Pölyjen pyyhkiminen on näin huomattavasti helpompaa ja kun tavaraa on vähän, kodin yleisilme on siistimpi. Osta lipasto - sinne mahtuu loputtomasti krääsää ja rumia tavarakasoja.

7. Less is less. Oikeastaan kaikkialla kodissa, muuallakin kuin vain kaikenlaisilla tasoilla, kannattaa pitää mahdollisimman vähän tavaraa. Mikään ei ole kammottavampaa kuin ahtaus ja siellä imurin kanssa heiluminen. Iuh.

8. Jos vain suinkin mahdollista, luo lapsen tavaroille ja leikeille (sopii ainakin yrittää...) oma huone. Leikkirakennelmat keittiön lattialla ovat huomattavasti häiritsevämpiä kuin leikkirakennelmat lasten huoneessa, josta saa tarvittaessa oven kiinni. Niiden yllätysvieraiden varalta.

9. Pese puulattiat (parketti, laminaatti, lankku, lautalattiat) puulattioille tarkoitetulla pesuaineella.

Yleispesuaine on helppo vaihtoehto joo, mutta se tekee puulattioista sameita ja mattapintaisia, ja tuntuu ettei lattia puhdistu kunnolla. Itse olen käyttänyt Lilly's ECO Clean lattianpesuainetta, joka sopii myös puulattioille: se tekee lattioista ihanan puhtaat ja kiiltävät.

 

 

Ainut miinus tulee omaan nenään liian "etikkaisesta" tuoksusta. Onneksi tämä etikkaisuus kuitenkin haihtuu todella nopeasti ja jäljelle jää vain ihanan puhdas tuoksu.

Seuraavaksi mieleni tekisi kokeilla Methodin puulattioiden puhdistusainetta, se kun kuulemma tuoksuu mantelille - NAM.

10. Suosi myrkyttömiä vaihtoehtoja ja vähennä kemikaalikuormitusta. Esimerkiksi juuri Methodilta löytyy erittäin hyviä puhdistusaineita, jotka ovat turvallinen valinta varsinkin silloin, kun perheessä on (pieniä) lapsia. Methodin puhdistusaineet ovat ihan yhtä tehokkaita kuin kemikaalisiskotkin, joten senkin puolesta voi myrkyt jättää kaupanhyllyyn.

Siinäpä ne, mitä mieleen juolahti pienen mietinnän jälkeen.

Oletteko samaa mieltä? Eri mieltä? Millaisia siivoajia te olette? Vinkkejä tai pesuainesuosituksia? :)

Loppuun täytyy vielä laittaa kuva Kloppisen kekseliäistä leikeistä. Kas tässä, vessanpönttö, jossa ukko "istuu pissalla".

 

:D <3

Hyvää viikkoa tyypit ruudun sielläpuolen!


Nina

Lapsimessu-fiiliksiä ja loistavia kuhafileitä.

Olen ihan unohtanut hehkuttaa täällä viime viikonlopun lapsimessuja. Ne ovat niin kiva tapahtuma! Niin äideille kuin lapsillekin. Tai itse en voisi kuvitellakaan, että lähtisin sinne ilman lapsia, vaikka kuinka saisin shoppailla yksin kaikessa rauhassa - ne ovat kuitenkin lapsimessut ja lapsille on huisin paljon kaikkea kivaa nähtävää sekä koettavaa.

Jäpikkä oli onnesta soikea kaikista hahmoista ja halasi heitä onnensa kukkuloilla. Tietenkään ainuttakaan kuvaa näistä hetkistä ei ole, sillä minä vain seurasin lapsen aitoa iloa häkeltyneenä <3 Kloppinen sen sijaan aristeli hahmoja eikä halunnut mennä halimaan, mutta vilkutteli heille kyllä turvallisen välimatkan takaa. ;) Ukki antoi pojille hieman rahaa, joten annoin heidän vapaasti valita yhdet lelut, ottamatta itse siihen valintaan lainkaan kantaa. Pojat päätyivät 100 % kierrätysmuovista tehtyihin (äidin pojat.) sukellusveneisiin, molemmat. Eipä tule riitaa. Tai niinhän sitä luulla saattaisi.

Minäkin shoppailin pojille muutamia juttuja. Gugguun osastolta mukaan tarttui Jäpikälle trikoopaita ja leggarit sekä kummitytölle toppi. Punavuoren peikon osastolta ihanat Rodinin ship ahoi -teepat hyvällä messualella - näitä paitoja olin himoinnut muutenkin kesäksi. Lisäksi ostin Viljamin Puodin panda-julisteen, mehujehut sekä hauskan kypärän Jäpikälle pyöräilyharjoituksia varten.

Ostokset ovat päässeet jo kovaan käyttöön - rakastan Gugguun trikoovaatteiden pehmeyttä! <3

Poikien leikkihuoneen stailauskin edistyy uuden panda-julisteen myötä. Minttu/turkoosi/mikäliesininenväri innosti ostamaan turkoosia myös pompomeihin - nämä löytyivät Ikeasta.

Lähes valmis kokonaisuus, johon olen lähes tyytyväinen:

Tänään muuten alkoivat messualet Gugguun verkkokaupassa, joten sinne kaikki yhdes koos. Tai no, minähän kävin siellä jo ostoksilla - kesken ruuanlaiton! :D

Mutta leivitetyt kuhafileet eivät kärtsänneet, vaikka keskittyminen herpaantui välillä jonnekin ihan muualle... Päinvastoin, lounashan onnistui aivan loistavasti! Multitasking-mutsi. ;) Ohje tähän on hyvin yksinkertainen: itse pyöritin kuhafileet ensin yhdessä munassa ja sen jälkeen jauhoseoksessa, jossa oli 1 dl korppujauhoja, 0,5 dl vehnäjauhoja, 1,5 tl merisuolaa ja mukava ripaus sitruunapippuria. Suolaa olisi voinut ehkä laittaa vähän vähemmänkin, mutta voi pojat - kyllä nämä maistuivat mahtavalta! :)

 

Olenko ainoa, joka vain ihmettelee, kun viikot vierivät kauheeta vauhtia...


Nina

Tein itte ja säästin.

Mahdatteko muistaa, kun uhosin täällä tässä postauksessa, että maalaan itse erään supersuositun tapetin poikien leikkihuoneen seinälle, kun Ukkokulta tarvitsi melkein nitroja kuullessaan tapetin neliöhinnan?

No, pääsiäisenä pyhinä ehdin jotain saada aikaiseksi, vaikka manasinkin sen menneen vain hujauksessa ohi - maalasin nimittäin ihanan mustavalkoisen kuusiseinän. Aikaa kului tässä pari iltaa ja vaikka alussa meinasi tulla poru, kun tajusin työn määrän, oli seinä lopulta aika nopeasti valmis, kun kuusten maalaamiseen alkoi tulla tietty tatsi.

Kloppinen muuten sanoo maalaamista laamaamiseksi! :D Lisäksi kuuset ovat kuulemma joulukuusia ja äidin pitäisi "laamata niihin koristeita".

Öhm... Ehkä ne kuitenkin jäävät ihan vain näin.



Tykkään lopputuloksesta aivan mielettömästi. Huone on vielä loppusilausta vaille valmis - ikkunasta puuttuu joku kiva verho, seinästä parit hyllyt ja jotkut kivat sisustustaulutkin olisivat ostoslistalla ja/tai to do -listalla. Ai niin ja olen saanut päähänpinttymän myös pompomeista - sellaisia on saatava söpö rykäys nurkasta roikkumaan. En tosin ole vielä päättänyt, että tulisivatko pompomit leikkihuoneeseen vai ehkä kuitenkin poikien nukkumishuoneeseen...?

Liikaa ideoita, liian vähän rahaa. :D

Mukavaa viikonloppua!


Nina

Aivan liian lyhyt pääsiäinen.

Miksi kaikki kivat vapaapäivät ja pyhät pyyhältävät aina ylinopeutta ohi, ilman että niistä ehti edes nauttia saati oikein huomata? Mööh.

Virvon varvon! :D

Me vietimme pitkän viikonlopun ihan vain kotosalla. Halusimme ottaa vain rennosti ja olla poikien kanssa ilman sen ihmeempiä suunnitelmia. Ja silti pääsiäinen meni täyttä häkää!

Pesin pääsiäisenä kaikki talvikamppeet. Kloppisen Molon haalari jäi superhyväkuntoisena odottamaan ensi talvea Jäpikkää varten. Myös Jäpikän jäljiltä sekä Molon että Mini Rodinin haalarit ovat uskomattoman hyvässä kunnossa. Minä kun en vaatteita ns. varo. Okei, keltaista Molon haalaria en ole pitänyt kuin lumikeleillä, mutta kuitenkin... Tiedänpä siis mitä merkkejä ostan ehdottomasti jatkossakin.

Myös talveksi ostamani Kavatin Aspa-saappaat ovat osoittautuneet erittäin hyviksi ostoksiksi. Pesin ja puunasin saappaat nekin kaappiin odottamaan ensi syksyn myyntikautta, ja en voi kuin hämmästellä kuinka hyväkuntoiset ne ovat talven jäljiltä!

Näitä on nimittäin käytetty lähes päivittäin, kaikenlaisilla keleillä mitään säästelemättä. On kontattu, on juostu, on kaaduttu, ja kaikesta huolimatta kengissä ei ole naarmun naarmua. Ja mikä tietenkin tärkeintä, saappaat pitivät varpaat lämpiminä ja kuivina säässä kuin säässä, joten en voi kuin suositella Kavatin talvisaappaita. Minä ainakin taidan kääntyä jatkossakin kenkäasioissa juuri Kavatin puoleen...

Kevätvetimet on siis kaivettu kunnolla esille ja muun muassa Rodinin Pico-takit ovat olleet jo kovassa käytössä. Olen picoihin niin heikkona, että apua. Tämä uusi beigekin... Ah, se on ihana. <3

Pääsiäisenä maattiin sohvalla ja tuijotettiin televisiota sekä lasten ohjelmia lähes makuuhaavoille asti. Sen verran kävimme ulkoiluttamassa muun muassa näitä Pico-takkeja, että käväisimme hieman ostoksilla (nyt on pihallamme pojilla hiekkalaatikko!) ja ystäviemme luona kyläilemässä.

Pääsiäisenä laittelimme vähän kotia. Me Ukkokullan kanssa järjestelimme ja siivosimme, ostamani Kids-naulakkokin pääsi paikalleen. 

Pojat sen sijaan sotkivat ja rakensivat majoja.

Pääsiäisenä minä meinasin taas haljeta materiaonnesta, sillä kerrankin Posti-Pate toi jotain myös minulle: Gugguun nuden hupparin mustalla vetoketjulla. I'm in löööööv! <3 (Pliis, ignore pyykkikori.)

Sellainen lupsakka pitkä pääsiäisviikonloppu siis meillä takana. Ensi viikonloppuna onkin luvassa enemmän äksöniä, sillä me lähdemme koko perhe isolle kirkolle Lapsimessuille! :)

Nina

Aina vaan kipeä.

Sairashuoneelta terkut jo toistamiseen.

Viime postauksessa hehkuttelin, kuinka flunssa alkaa olla menneen talven lumia... Ei olis vissiin pitänyt, sillä flunssa, toisenlainen sellainen, iski heti perään. Nenät ovat siis vuotaneet jo useamman viikon ja nyt lisäksi yskittää. Yötä päivää. Hitto vie. Tekisi mieli kirjoittaa, että onneksi pojilla ei sentään ole mitään kuumeita noussut ja yötkin ovat menneet ihan nukkuessa. Ystäväni kuitenkin tuossa pari päivää sitten soitteli, että heidän lapsellaan on juuri todettu vesirokko ja siitä on noin viikonpäivät, kun näimme. Eli saapa nähdä iskeekö meidän poikiin tämä kutiseva tauti myöskin.

Eipä tänne kummempia noin muuten kuulu. Kaverit saavat vauvoja ja itsellä (ja myös Ukkokullalla!!!!!!!!) on vähän vauvakuumetta ilmassa... :) <3

Lastenhuoneesta pitäisi maalata yksi seinä. Noin muutenkin pitäisi vähän stailata ja laitella tätä kotia. Järjestää uusiksi, tavarat kun eivät vielä ole kaikki löytäneet paikkaansa. Kun vaan olisi sitä virtaa...

Pitäisi mennä hihhuloimaan jotain sporttista, mutta niin. Koska flunssa.

Pitäisi ehkä kirjoittaa taas myös yksi työhakemus.

Jotain on kuitenkin jo kirjoitettu. Nimittäin ostoslistoja, sillä ensi viikolla tulee uutta droppia Gugguulta ja Mini Rodinilta. Popupshopin uutuuksiakin odottelen aivan kuumeisesti. Olen onnistunut oikein jopa säästämään rahaa ja olen myynyt reippaalla kädellä pieneksi käyviä vaatteita pois. Niinpä päätin tilata ensi kertaa elämässäni oikein postituspusseja. K-Supermarketin muovipussista tekaistut paketit ovat nimittäin sen verran susirumia, että toisinaan sitä haluaisi vajota maan alle niitä postitellessa. Näitä Jimpulasta tilattuja pussukoita sen sijaan kehtaa jo postittaa! ;)

Sellaista siis tänne. Sisällä ollaan jumitettu, pääasiassa oman perheen kesken. Toisaalta ulkona on märkää ja jäistä, jotta en ihan kauheasti ole sisälläolosta pahoillani...

Palaan paremmin siis eetteriin, kun mimmissa on taas virtaa!


Nina

Vähäsanainen.

Se olen ollut tällä viikolla. Päällimmäiseksi siksi, että otsassa on kasvanut vallattoman kokoinen kärpässieni. Meillä nimittäin hajosi auto. Eikä siinäkään vielä kaikki, se hajosi satojen kilsojen päähän kotiamme. Viikonloppureissumme Ukkokullan kanssa sai siis aivan uudenlaisen twistin miettiessämme, että 1) miten helvetissä pääsemme kotiin ja 2) miten helvetissä saamme haettua lapset kotiin. Säästöt ovat huvenneet siis ärsyttävästi autoremonttiin ja vuokra-autoon. Jälkimmäinen maksoi meille yli 300 euroa - voi kun auto olisi hajonnut kotikaupunkimme liepeille, niin olisimme säästäneet edes tämän...

No, se siitä. Olen minä tällä viikolla tehnyt jotain muutakin kuin heittänyt kirveet kaivoon.

Olen tehnyt poikien kanssa lumiukon:

Olen kadehtinut Kollin helppoa elämää. Se vaan on ja se on kaikkien mielestä ylisöpöä. Kokeilepa itte samaa - makaa päivä sohvalla tekemättä mitään. Ei oo muuten kenenkään mielestä edes söpöä.

Olen imenyt energiaa auringosta, tuosta ihanaisesta valoilmiöstä, sekä syömällä terveellisiä juttuja. 



Laittanut eteiseen maton, ihastellut sen luomaa valoisuutta pimeässä tilassa ja ihmetellyt miten Kolli voi saada maton kanssa sellaiset seköpääraivarit aikaiseksi. Kissan leikiksikin sitä kai kutsutaan... Onneksi matto ei maksanut kuin 34,90 € Hobby Hallissa, joten leikki puolestani jatkukoon.

Lisäksi tilasin ihanan Gugguun uutuuksia, aika hillitysti tosin, kiitos autoremontin. Pojat saivat mintut hupparit mustilla vetoketjuilla ja Kloppinen lisäksi myös mustat collegeshortsit beigellä narulla. Olen muuten ihan ihastunut näihin shortseihin ja niitä aionkin tilata ehdottomasti lisää, kunhan rahatilanne antaa periksi. <3

Gugguun suosio sen kun kasvaa. Mallisto julkaistiin klo 12 ja itse tein tilaukseni kutakuinkin juurikin silloin. Sain mitä halusin, mutta klo 12.19 varastosaldot näyttivät jo tältä:

 

Aika mahotonta!

Onneksi viikonloppu on aivan käsillä.

Kuulemisiin <3

Nina

Remonttikuulumisia

Meillä rempan viime hetket etenevät etanamaisen hitaasti - se kuulunee kai asiaan, kun jotain remontoi? :D Esimerkiksi lattialistat, eikö niitä ilman kuulukin elää remontin jälkeen vähintään yksi vuosi? ;)

No, meillä remontit ovat kyllä jo loppusuoralla: kylpyhuoneesta puuttuu vielä vähän silikonia ja keittiöstä kolme laattaa. Ei paha, eihän? Pari päivää sitten haimme kylppäriin Askosta Venice-peilin, joka oli vielä tarjouksessa 120 € (normaalihinta noin 170 €). 

Vaikka ensin olimme haaveilleet superkrumeluurista Ornament-peilistä, tajusimme myymälässä sen olevan meidän kylppäriin aivan liian överi. Venice oli sirompi, ja ehkä vähän tyylikkäämpikin, valinta. Nyt kylppäristä puuttuu enää vain sopiva matto, sitten on täysin valmista. <3

Yksi pieni remonttijuttu tässä varmaan vielä käynnistynee lähikuukausina. Olen nimittäin jo aikani himoinnut Fine Little Dayn Spruce-tapettia ... Ukkokultahan rykäisi kahvit väärään henkeen, kun mainitsin kovasti rakastamani tapetin neliöhinnan. :D No, onhan se aika suolainen. Päätinkin kokeilla taiteilijan lahjojani ja yrittää toteuttaa tämän itse maalaamalla sapluunan kanssa. Poikien leikkihuoneesta yksi seinä tulisi saamaan tämän ihastuttavan kuusi-kuosin.

Jos en mainitse tästä projektista enää uudelleen täällä, niin älkää kysykö miten kävi.  :D

Terassi-haaveemme näyttäisivät käyvän toteen. Näin kun remonteista on puhe. Yksi viehättävistä ulkorakennuksistamme on painunut niin kallelleen vetisen syksyn ja talven takia (?), että se on luultavimmin pakko purkaa kevään tullen pois. Se on vähän harmi, sillä tämä kellarirakennus on tosi symppis, mutta toisaalta se sijaitsee paikalla, johon sopisi täydellisesti terassi... Joten ehkä on järkevintä purkaa ns. turha rakennus käyttötilan alta pois. Etenkin kun se pian nojaa jo toiseen 40-luvun ulkorakennukseen, josta emme missään nimessä haluaisi luopua! Pitää vain sormet ristissä toivoa, ettei kellarirakennus kaadu kokonaan, vaan sinnittelisi vielä muutaman kuukauden pystyssä.

Hei kamoon, oot pysyny pystyssä jo yli 70 vuotta - ei oo liikaa pyydetty se pari kuukautta mitä?


Nina