Ei se mennytkään niin.

Minä täytin viime viikonloppuna 30 vuotta. Tuntuu ihan todella oudolta, enhän minä OLE niin vanha? :D Ei tuo peilistä takaisin katsova nainen ole kolmekymppinen, eihän se edes näytä kolmekymppiseltä. Vai näyttääkö?

No, ikä on numeroita ja minä kuitenkin tunnen oloni sangen vetreäksi.

Perjantaina kävin kampaajalla päivittämässä vähän lookkia.

 

Tosin mitään mummo-kampausta en vielä valinnut, vaan jatkoin ihan omalla linjallani. Hiuksista napsaistiin kuivia latvoja lähes 10 cm pois - KÄÄK. :O Lisäksi hiusväri tummeni asteen pari, olin nimittäin aika kypsä liukuvärjättyyn tukkaan. Nyt halusin vain pientä vivahde-eroa, ja sitä myös sain.  Kampaajalla on muuten ihan superia lukea kaikki mahdolliset hömppälehdet! Välillä aivan vituttaa, jos kohdalle sattuu kampaaja, joka haluaa jutella koko ajan.

Tsup, tsup, sun aamu ei kiinnosta, mutta tää uusin seiska taas... No, se kiinnostaa.

Itse kolmekymppiset taas olivat aika surkeat... Perjantaina nimittäin huomasin vessakäynnin yhteydessä, että paperiin jäi vaaleanpunaista tuhrua. Ensimmäinen ajatus oli tottakai, että ei helvetti, vaikka olen kuullut, että alkuraskaudessa vuotoa voi tulla. No, pieneen vuotoon tämä ei jäänyt. Verta alkoi tulla enemmän ja enemmän, lisäksi menkkamaiset jomotukset vatsassa ja alaselässä alkoivat tuntua. Verta vuosi enemmän ja vähemmän läpi viikonlopun, ja eilen kävin lääkärissä kuulemassa, että raskaus on mennyt kesken. En ollut kovinkaan järkyttynyt uutisesta, sillä itselleni se oli aivan itsestäänselvyys enkä todellakaan elätellyt toiveita mistään pikkusykkeestä ultrassa.

Olivathan kaikki raskausoireetkin hävinneet aivan hetkessä! Vielä torstai-iltana etsin sängyssä hyvää asentoa, kun vatsalleen meno on tuntunut ikävältä. Perjantai-iltana kävin puoliautomaattisesti mahalleni ja tajusin heti, ettei tämäkään tunnu enää lainkaan pahalta.

Onneksi kroppani näyttäisi hoitavan tämän nyt itse, joten en saanut lääkäristä lääkkeitä eikä pelkäämälleni kaavinnalle löytynyt tarvetta. Kohtu on tyhjentynyt itsestään lähes täysin, enää oli jäljellä vain kuulemma verta.

Vaikka olen aina ajatellut, että keskenmeno ei ole koskaan turha, on se omalle kohdalle vaan kova paikka! Vaikka raskautta oli takana vain kaksi viikkoa, ehtii siinä ajassa asennoitua kumman hyvin ajatukseen kolmannesta lapsesta. Ja kun yhtäkkiä kaikki onkin ohi... Ja jäljelle jää vain ns. tyhjyys. Kyllä, se tuntuu erittäin pahalta.

Takana on lukuisia itkuja ja myrkyllisiä ajatuksia kaikesta, miten olen vahingossa itse aiheuttanut tämän. Turhaa ja typerää, vaan minkä sitä itselleen mahtaa. Mieli on kuitenkin jo paljon parempi. Suurin suru on käyty läpi ja nyt vain jatketaan eteenpäin. Olen yrittänyt ajatella jo läpi viikonlopun kaikkea positiivista: onneksi raskaus meni kesken nyt eikä puolessa välissä raskautta saati että vauva olisi kuollut synnytyksessä... Hyi hirvittävä, ajatuskin aivan lamaannuttaa.

No, näin kuitenkin kävi, mutta tämä on vain osa elämää ja on pakko hyväksyä. Toivottavasti meille vielä suodaan vauva, kun on sen aika. <3

Kaikesta huolimatta, hyvää alkavaa viikkoa!


Nina

Rutikuiva tukka

Olen ollut viimeisinä kuukausina aivan hävettävän laiska hakemaan kampaamoliikkeistä shampoota ja hoitoainetta. On niin paljon helpompaa ja nopeampaa ostaa nämä ihan perusmarketista ruokaostosten lomassa. No, nyt markettilitkujen käyttö alkaa toden teolla näkyä... Päänahka rutisee jälleen kuivuuttaan eikä itse hiustenkaan kunto häävi ole. Kun kuivasta, kutisevasta päänahasta roikkuu useampi kymmenen senttiä ihan omaa, vaalennettuakin, tukkaa, on lie selvää, että hiustenhoitotuotteilla on todellakin väliä.

Olen käyttänyt vuosia kampaamotuotteita ja nyt jokusen kuukauden markettituotteita. Ero näissä on aivan valtava. Oman kokemuksen mukaan markettituotteet ärsyttävät ja kuivattavat päänahkaa sekä hiuksia ja latistavat niistä enemmän kuin "kunnon" kampaamotuotteet. Luvattua tuuheutta ei muutamalla eurolla saa. Lisäksi olen huomannut, että hiukseni ovat myös ohentuneet aivan valtavasti. Syynä voi toki olla pieni stressikin, mutta toisaalta olen ihan ammattistressaaja, eli mitään ihan superpoikkeuksellista ei ole tapahtunut.

Blogeissa yleensä pruukataan kehua ja hehkuttaa tuotteita, niin minäkin, mutta tällä kertaa on tehtävä poikkeus. Aion nyt vinkata, mitä EI missään nimessä kannata ostaa: Doven Oxygen Moisture -shampoota tai hoitoainetta. Volyymia tämäkin lupaa, mutta en ole eläissäni saanut millään tuotteella hiuksista niin hentoisen ja sähköisen oloisia kuin tällä sarjalla! Ehdottomasti huonoin ikinä ostamani shampoo ja hoitoaine, kiertäkää te muut nämä kaukaa.

XZ:n karpalokinuski hoitoaine sen sijaan tuoksuu niin hyvältä, että sitä voisi lusikoida tuubista. :) Muuten ei sekään mikään loistotuote ole, mutta ihan käypä kuitenkin. Paremman puutteessa.

No, viimeksi kaupassakäynnin yhteydessä marssin määrätietoisena kampaamotuotteita myyvään liikkeeseen ja nappasin hyllyltä Maroccanoilin kosteuttavan shampoon ja hoitoaineen. Näistä olen kuullut paljon hyvää, joten odotuksetkin ovat melkoisen korkealla. 

Onko teillä tästä sarjasta kokemusta?

Reilun viikon päästä olisi myös kampaaja-aika ja olen jälleen yhtä kysymysmerkkiä, mitä sinne menen pyytämään. Ihmeitä?

Onko tämä vaaleammat latvat kuin tyvi jo ihan last season (on, itseä ainakin jo kyllästyttää), pitäisikö pysyä vaaleanruskeassa sävymaailmassa vai vetää koko tukka taas tummanruskeaksi? Tai sellaiseksi ihanaksi suklaiseksi? Jotain luonnollista, jotain raitoja ehkä? Miten tämä voi olla aina näin vaikeaa...

Kuvat napsittu Instagramista.

Selvää on vain se, että tukka pysyy ilmeeltään pitkänä. Vai onko kuitenkaan - nimittäin Kim Kardashianin polkkakin on U-P-E-A! <3 Vai mitä sanotte?

Kuva Googlen kuvahausta.

Kuiviin latvoihin tuo olisi ainakin ratkaisu! :D


Nina

Atoopisen ihon hoitotuotteet

Yksi bloggaamisen tähtijuttuja on ehdottomasti kokemusten jakaminen. Arvostan itse ihan suunnattomasti blogipostauksia, jotka ovat aitoja eivätkä sponsoroituja tekstejä. Itse olen suunnitellut tätä postausta valehtelematta jo kuukausia, sillä haluan jakaa teille erään kokemukseni ja toivon, että tästä on apua jollekulle siellä ruudun toisella puolella.

Kuten moni ahkerampi stalkkeri (pus! <3) varmaan tietääkin, olen kamppaillut vuosikausia atoopisen ihon kanssa. Itseasiassa kun oikein mietin, niin teini-iästä asti. Atopiani voisi olla kai vaikeampikin, mutta itselleni tämä on ollut aivan äärimmäisen kiusallinen vaiva, sillä pahimmat ihottumat ovat olleet ihan aina kasvoissani ja huonoimpina aikoina olen näyttänyt oikeasti aika hurjalta. Jokainen naispuolinen voi varmasti ymmärtää kuinka kurjaa on esimerkiksi meikata kasvoja, kun ne ovat karheat kuin raastinrauta. Erityisesti silmienympärysiho, huultenympärys, posket, leuka ja kaula sekä niska ovat olleet niitä kuuluisia ihottuma-alueita. Viimeisimpinä vuosina ihottumia on ilmestynyt myös käsitaipeisiin ja päänahkaan.

Kuvassa minä ja Jäpikkä, kun Jäpikkä on muutaman kuukauden ikäinen. Katso huultenympärysiho!

Kutina ihottumissa on sietämätöntä ja luonnollisesti raapiminen ei tilannetta juuri paranna. Iho on niin kuiva, että se hilseilee jatkuvasti. Ja vaikka läästin rasvaisinta voidetta, mitä apteekista löysin, ei ihon jano ja kiristys silti loppunut. Ei ole auttanut muu kuin yrittää kestää, yrittää elää tämän ihosairauden kanssa, yrittää etsiä uusia tuotteita ja kokeilla niitä. Sitten kun kärsimys on ollut äärirajoilla, on ollut pakko marssia yksityiselle ihotautilääkärille, joka on kerta toisensa jälkeen antanut ohjeet tämän hetkiseen tilanteeseen ja määrännyt reseptillä kortisonivoiteet. Vahvat, ja aika myrkyt, kortisonivoiteet ovat kyllä aina tehonneet, mutta vain hetkellisesti. Kortisonivoiteita kun voi käyttää ainoastaan kuuriluonteisesti. Niinpä iho-ongelmat palasivat takaisin joka kerta, vaikka olin syytänyt monia satoja euroja pelkästään lääkärikäynteihin... Ei liene vaikea kuvitella, että tilanne laittoi vähän vituttamaan kerran jos toisenkin.

Sinnikkyys kuitenkin palkittiin - jaksoin etsiä rohkeasti uusia tuotteita kokeiltavaksi ja hain netistä ahkeraan tietoutta atopian hoidosta. Vuonna 2013 kävimme joulumyyjäisissä, joissa näin eräässä kojussa kyltin: "Voide atoopiselle iholle". Voitte kuvitella, että hetkeä myöhemmin olin jo jututtamassa myyjää. Hän kertoi, että voide on auttanut hänen pienen tyttärensä ihottumia huomattavasti. Ostin sen kummemmin empimättä vuohenmaito-turvevoiteen, vaikka Ukkokulta vinoilikin, että noinko taas pässiä viedään narussa.

Vaan kukapa olisi arvannut, että tämä voide tulisi olemaan yksi avaintuotteista, joilla tulen saamaan ihosairauteni hallintaan...

Piiiiiiiitkän alustuksen jälkeen paljastan teille, miten minä olen saanut atoopisen ihoni kuntoon ja melko terveeksi. Voin väittää, että nyt kun ihoni on ollut näin hyvä vuoden, olen tehnyt jotain oikein. Olen pohtinut tilannettani paljon ja uskon, että suurimmat tekijät parantuneelle iholle ovat oikeanlaiset ihonhoitotuotteet sekä ruokavalio. Jotta tästä postauksesta ei tulisi pitkä kuin nälkävuosi, omistan tämän postauksen ihonhoitotuotteille. Tuotteille, jotka oikeasti auttavat ja toimivat. Tuotteille, jotka ovat aivan erinomaisia atoopiselle iholle. Tuotteille, joiden ansiosta en ole yli vuoteen käynyt ihotautilääkärillä tai levittänyt iholleni kortisonivoiteita. Tuotteille, joita suosittelen koko sydämestäni. <3

Luottotuotteeni ovat:
<3 Donna Taponerolta tilatut vuohenmaito-turvevoiteet
<3 Favoran uudistava silmänympärysvoide
<3 Madaran Superseed-kasvoöljy
<3 Dermosilin kasvoseerumi
<3 Weledan manteliöljy kasvoille (jota läträän kyllä muuallekin vartalolle kuiviin kohtiin!)

Vuohenmaito-turvevoide sopi heti ensikokeilulla iholleni hyvin, ja se myös herätti mielenkiintoni luonnonkosmetiikkaa ja sen tehokkuutta kohtaan. Ehkä lyhyempi ja puhtaampi, luonnollisempi, sisällysluettelo kosmetiikassa onkin avainasemassa? Voide yksinään ei ole kuitenkaan riittänyt janoiselle iholleni, joten päätin lisätä kasvoille voiteen lisäksi myös manteliöljyä.

Ja se oli siinä: kombo, joka säilytti ihollani kosteudentunteen ja poisti kaiken kutinan sekä kiristävän tunteen. Kombo oli niin toimiva, että olen käyttänyt vuohenmaito-turvevoidetta ja Weledan manteliöljyä jo vuoden verran. Vasta viime viikkoina olen uskaltautunut kokeilemaan jotain uutta: Madaran kasvoöljyä. Kokeilu ehdottomasti kannatti: Superseed-öljy on aivan loistavaa! Ensinnäkin olen pärjännyt pelkällä öljyllä, en ole välttämättä lisännyt voidetta kasvoille ollenkaan. Lisäksi öljy tekee kasvoista pumpulinpehmeät ja on ihan erinomainen tuote meikin alle. Öljy - voitteko kuvitella?

Olen parjannut ihotautilääkäreitä, mutta yhden loistavan neuvon olen saanut viimeisellä käynnilläni: "käytä Ceridalin lipogeeliä huulirasvana". Kuivat huulet ja ihottuma niiden ympärillä kun on ollut jatkuva murheeni. Olen käyttänyt Ceridalia huulirasvana yli vuoden päivät ja kuivat huulet ovat nekin historiaa. Toivottavasti lopullisesti.

 

Meikinpoiston luottotuotteiksi ovat osoittautuneet puhdistusvaahdot, joista parhaimmiksi olen todennut Favoran. Se on erittäin hellävarainen, jättää ihon pehmeäksi, mutta kuitenkin puhdistaa ihon huolella. Esimerkiksi silmämeikki lähtee tällä erittäin hyvin. Madaran puhdistusvaahto on sekin erittäin hyvää, ehkä aavistuksen tehokkaampaa kuin Favoran. Kuitenkin Madara ei pese silmämeikkiä yhtä tehokkaasti pois, joten Favora vie näistä pidemmän korren. Etenkin, kun se on edullisempaakin kuin Madara. Kasvojen ihoa olen kuorinut jo vuosikaudet The Body Shopin Vitamin E -kuorintavoiteella, joka minusta on riittävän hellävarainen herkälle iholle.

Pahimmat, tai useimmiten ainoat, ihottumat ovat aina olleet kasvoissa, joten vartaloni iho on muuten ollut aika lailla normaali. Kuiva toki, mutta muuten "normaali". Vartalovoiteita olen siis lähinnä valinnut tuoksun perusteella. Lempparit ovat kuitenkin sieltäkin hyllyltä löytyneet:

Vichyn nutriextra-voide on ihan unelmavoide kuivalle iholle. Erityisesti talvi-aikaan. Se on tuhtia ja se jättää ihon ihanan pehmeäksi. Dermosilin Vitamin E on taas kevyempää ja siksi tykkään käyttää sitä kuumempaan kesäaikaan. Madaran vartaloöljyä ostin vastikään, mutta olen jo parin käyttökerran jälkeen tosi ihastunut! Se imeytyy ihoon todella nopeasti jättäen ihon todella pehmeäksi. Kiinteyttävään vaikutukseen en ota kantaa. ;)

Paras kokeilemani käsivoide on ehdottomasti Dermosilin samaa Vitamin E -sarjaa. Se imeytyy nopeasti, kosteuttaa tehokkaasti ja tuoksuu ihanalta. Niin kuin kaikki muutkin Vitamin E -sarjan tuotteet. Dermosil valmistaa kaiken kaikkiaan todella hyviä ja laadukkaita tuotteita - nimittäin myös kuivien korppujalkojen paras kosteuttaja löytyy Dermosilin valikoimasta. Dermosilin tuotteet ovat minusta myös edullisia laatuunsa nähden, joten suosittelen ehdottomasti tutustumaan valikoimaan vaikkapa tästä.

No, näin lopuksi haluatte varmaan nähdä todisteita. Nähdä miltä kasvojeni iho näyttää nyt. Koko pläsiä en paljasta, edelleenkään, mutta paljastetaanpa osa:

Kasvojeni iholla ei ole enää yhtään ihottumaa. Huulet ovat toisinaan kuivat, mutta kuivuus ei leviä ihottumaksi asti. Iho on kimmoisa ja pehmeä, väri on heleä. Vuosien jälkeen voin käyttää huulikiiltoja ja -punia mielin määrin miettimättä että näytänkö Halloween-elokuvan pääpahikselta. Ja se on muuten ihan hiton mahtavaa! :)

Kuten jo aikaisemmin mainitsin, uskon että toinen merkittävä asia atopian hoidossa on ruokavalio. Mutta siihen palaan seuraavassa postauksessa. Tästä tuli jo nyt aika megapitkä postaus. Hiki tuli kirjoittaessa!

Mielipiteitä postauksesta ja aiheesta ylipäätään otan kiitollisena vastaan! <3


Nina

Vinkki tarjoushaukoille!

Kokeiluni luonnonkosmetiikan parissa ovat vielä melko vähäisiä, mutta sitäkin parempia - niiden(kin) ansiosta olen saanut atoopisen ihoni kuriin. Käyttämistäni tuotteista on tekeillä ihan oma postauksensa, mutta hyvien käyttämieni tuotteiden lisäksi päätin tänään tilata Mádaralta muutamia juttuja, sillä TÄNÄÄN kaikki tuotteet ovat 40 % alennuksessa!

Kuvat Mádaran nettisivuilta lainattu.

Tilasin Soothing Hydration -kasvoöljyä, Sculpturing Oil -vartaloöljyä ja Purifying Foam -puhdistusvaahtoa kasvoille. En ole kokeillut näitä koskaan ennen, mutta olen sen sijaan kuullut näistä paljon hyvää ja monihan näitä kehuu. Onko teillä kokemusta Mádaran tuotteista?

Aloitin eilen muuten yhden jutun, joka saattaa teistä kuulostaa hassulta. Aloin nimittäin kirjata ylös juomiani vesilaseja. Olen jo pitkään (öö, vuosia?) pohtinut vedenjuontiani, tai lähinnä sitä miten vähän vettä juon, ja nyt päätin aloittaa ns. vesikuurin. Yritän juoda vähintään kuusi lasia vettä päivässä, tavoite on kahdeksan lasia. Haluan nähdä, onko säännöllisestä, runsaammasta veden juonnista apua kuivaan, elottoman näköiseen ihoon, selluliittiin ja turvotukseen. Ajattelin yrittää pitää kirjaa tästä ainakin kuukauden verran. Toivottavasti into latkia vettä kestää ainakin sen verran... ;)

Nina

Hiustenhoitotuotteiden lempparit

Olen löytänyt avun kuivaan, kutisevaan ja hilseilevään hiuspohjaan, joten en todellakaan epäröi esitellä näitä huipputuotteita teillekin! Pidempään meikämannekiinin jorinoita seuranneet tietävät myös taistoni atoopisen ihon kanssa, joten uskon hiuspohjan ongelmien kuuluvan samaan seurueeseen ihon ihottumien kanssa. Kärsin tästä vaivasta 1,5 vuotta - eli tuskallisen pitkään, kun tosiaan päänahka oli toisinaan aivan rikki raapimisesta. Oli muuten aika eri nautinnollista istua kampaajan penkkiin hiusten värjäystä varten... Not. Lisäksi edesmennyt urheiluintoni pahensi päänahan tilaa entisestään, kun tuli hikoiltua useamman kerran viikossa.

No, lätinät siihen. Nyt olen käyttänyt näitä tuotteita parin kuukauden ajan ja hiuspohjani on pitkästä aikaa terve. Ihottuma on tiessään ja kutina on historiaa! <3

Kyseessä ovat siis Suomalaisen Simin hiustenhoitotuotteet Oil Cure Hair Mask ja Climbazole Scalp Tonic. Hair Mask kuorii hellästi hiuspohjasta kuollutta solukkoa ja ylläpitää kosteustasapainoa. Lisäksi haudehoito rakennepaikkaa vaurioituneita hiuksia lisäten niiden kiiltoa ja käsiteltävyyttä. Loistotuote, jota minä käytän noin 10-15 minuutin naamiona suihkussa kerran pari viikossa. Hiukset tuntuvat käsittelyn jälkeen ihanan runsailta ja paksuilta. Scalp Tonic on taas hiuspohjaa hoitava neste, joka poistaa hilsettä, ehkäisee rasvoittumista ja edistää hiusten kasvua. Scalp Tonicia voi käyttää vaikka päivittäin kuuriluonteisesti ja sitä ei tarvitse pestä pois, vaan se jätetään hiuspohjaan. Scalp Tonicia en ole käyttänyt itse järin säännöllisesti, vaan lähinnä aina silloin, kun muistan ja ehdin. Lisätietoa näistä ja muista Simin tuotteista voit hakea Simin nettisivuilta, joilta minäkin hain vähän lisätietoa tätä postausta varten. Jos sinä kärsit samoista hiuspohjan ongelmista kuin minä, suosittelen lämpimästi kokeilemaan näitä! <3

Olen ostanut muitakin hiustenhoitotuotteita, jotka olen todennut ainakin minun hiuslaadulle sopiviksi. Joicon Body Luxe Volumizing Elixir ja Balmainin Texturing Salt Spray luovat yhdessä hiuksiin mukavasti massaa ja rakennetta. Joico sisältää myös lämpösuojan, joten se sopii loistavasti käytettäväksi föönauksen yhteydessä. Matrixin Exquisite Oil taas on pitkien hiusten paras kaveri: se tekee latvoista sileät ja pehmeät. Ihana tuote, ihana tuoksu!

Kuulemisiin!

Nina

It's a lööv-lööv-lööv!

Kampaajan vaihto kannatti: hiukset ovat tällä hetkellä ihan mahtavat ja olen ihan hitokseen tyytyväinen! Paskakameroillani en tosin saa yhtäkään hyvää kuvaa oikeasta sävystä, mutta sanotaanko, että kivikautisella iPhonella otettu kuvaa kertoo totuuden jo aika tarkkaan:

Kampaaja tuumi, että latvasta ei vielä tullut ihan sellaista kuin mitä hän oli ajatellut, mutta ensi kerralla jatketaan. Kun siis hänelle totesin, että tulen varmasti toisenkin kerran.

Ukkokullan kuvausinnottomuus sekä -taidottomuus saavat minut toisinaan hieromaan ohimoita. Niin tälläkin kertaa. Ps. Pliis ignooraa tiskivuori. <3

Ylläolevissa kuvissa väri näyttää paljon oranssimmalta kuin se tosiasiassa on - oikeasti sävyt ovat ihanan kylmiä ja tuhkaisia. Tyvestä tukka tummeni ja ihastuin ihan täysin tuohon sävyyn, se ei ole tummanruskea, vaan jokin ihana suklainen sävy. Tukasta napsaistiin muutama sentti hamppua latvoista pois, eli pitkällä leijonanharjalla jatketaan.

Ukkokultahan on tuuminut pariin otteeseen, että jos pitkä tukka lähtee, niin hän lähtee. Että siihen malliin... :D

No, postauksen opetus on siis se, että jos jonkun on syytä lähteä, niin surkean kampaajan. Äänestä jaloilla - taitavia, visiosi käsittäviä, kivoja partureita on maa pullollaan.

Mukavaa alkavaa viikkoa!


Nina

Sama vanha laulu.

Nimittäin mitä tehdä kampaajalla hiuksille?

Sellainen peliveto on tehty, että varasin ajan itselleni ajan ihkauuteen kampaamoon, joten toivottavasti lopputulos on mieleinen. Jännittää, mutta toisaalta fiilis on myös aivan hillittömän toiveikas, sillä lähes joka kerta olen entisen kampaajan jäljiltä ollut melkoisen pettynyt lopputulokseen.

Tällä hetkellä tukka näyttää kutakuinkin tältä:

Kuva otettu hetkeä ennen, kun lähdin kahvakuulailemaan - siksi treenikuteet. ;)

Kummallisen värinen, ehdottomasti liian punertava, todella teollisen ja luonnottoman värinen. Kaikenkaikkiaan: dislike!

Kun takana on putki epäonnistunutta värjäyssettiä, kummasti alkaa tehdä mieli värjätä takaisin todella tummaksi... Siinä on sitä jotakin, siinä tummassa. Yksinkertaisen kaunista. Ja se onnistuu AINA.

Kuva Googlesta.

Toisaalta, tuohon yksiväriseen tummaan vain kyllästyy niin helposti. Kaiken lisäksi minulla on ollut tuollaiset hiukset jo vuosikaudet ja mieli tekisi jotain aivan muuta. Jotain kesäistä, vaaleita raitoja, vaaleanruskeita sävyjä. Ei oranssia, mutta lämpimiä sävyjä. Kuitenkin tuhkaisia.

Kuvat Googlesta.

Karamellin värisiä raitoja? Nam! (Voiko ne syödä?)

Ette arvaa ikipäivänä mistä nää kuvat on?

Olenkohan maailman hankalin asiakas? :D

Päivitystä tapahtuneesta siis coming up!

Muuten meille kuuluu seuraavaa: minä olen ollut törkeässä flunssakierteessä KAKSI viikkoa, kärsinyt ihan törkeän mustista sukista (oma postaus ehkä tulossa, mikäli saan sellaisen luovan raivon takaisin päälle), pojat ovat nuhassa, parin viikon tauko treenaamisesta (paitsi eilen olin siellä kahvakuulassa, TAIVAALLISTA!) ja opintopisteitä puuttuukin tuplasti enemmän kuin luulin.

* Tähän sellainen sekopäinen nauru loppuun? *

Simmottis. Kuullaan taas!


Nina

Tukkajuttuja.

Hiukset. Mikseivät ne ole ikinä hyvät?

Kun ne ovat tummat, toivoisit niiden olevan aavistuksen/paljon vaaleammat. Ja jos ne hiukset taas ovat vaaleat, niin melkein saisivat olla tummemmat. Raah. Onneksi tukka on uusiutuva luonnonvara eikä tipu päästä, vaikka niitä vähän vaalentaisikin. Juuri tummentamisen jälkeen. Kröhöm. ;)

Minullahan on taas jonkin aikaa ollut tummanruskea tukka ja olen siihen jälleen kerran äärimmäisen kyllästynyt. Haaveilin eri sävyjen maailmoista ja kohtaamisista hiuskuontalossani...

Erityisesti olen lämmennyt lämpimille hiussävyille - punaisuus on ihan okei. Toffeensävyt herkullisia jopa. Näihin allaoleviin sävyihin rrrrakastuin! <3

 

Ihastuin hieman myös rennon roikkuvaan otsikseen, mutta olin nössö - en uskaltanut leikata. Taaskaan. Mutta voi hitsi nää näyttää hyvältä! <3

Kaikki kuvat napsittu tuttuun tapaan sieltä sekä täältä.

Haaveideni ja kuvien pohjalta lähdimme kampaajani kanssa toteuttamaan hellävaraisinta mahdollista hiusten vaalennusta. Tavoitteena oli eläväinen (= ei yksivärinen) tukka, jossa on lämpimiä sävyjä. Luonnollisesti yhdellä värjäyskerralla ei maaliin asti vielä päästy, mutta pohja on hyvässä kunnossa ja pitkä hiusvanhus pysyi sitkeästi päässä vaalennuksesta huolimatta. Läpyt sille.

Ens kerralla pohjasävyä vaalennetaan vielä hieman lisää ja latvoja vaalennetaan vielä aavistus enemmän. Ihanan raikasta, kun päässä roikkuu toistaiseksi jotain ihan muuta kuin tummaa tukkaa. <3

Kuvassa näyttää, että puserran jenkkakahvoja eteen - en tunnusta!

Lisäksi muuten kuvassa tukkani on täysin laittamaton, itseasiassa myös harjaamaton. Ja sen on myös näköinenkin...

Minkälainen tukka on vienyt teidän sydämen? Haaveita, tavoitteita, ehdottomia nou-nou-juttuja?


Nina

Too Faced.

Nyt on taas pakko hehkuttaa, kun on aihetta. Tilasin nimittäin jokin aika sitten Pretty.fi -verkkokaupasta muutaman Too Faced -merkkisen tuotteen. Yksi niistä on monen meikkaajan klassikkosuosikki, ja siksi minäkin tunnen valmistajan, mutta yhtä huulikiiltoa lukuunottamatta kokemuksia ei ole. Paitsi tosiaan siitä huulikiillosta, joka oli todella hyvä ostos. Ensinnäkin sävy oli mahtava, tuoksu herkullinen ja sen pysyvyys aivan omaa luokkaansa. No, olihan se vähän tahmeaa tavaraa, mutta kaikkea ei voi saada. Vai voiko?

Tilasin siis sitä klassikkoa: silmemeikin pohjustusvoidetta ja sen lisäksi meikkivoidetta sekä tuollaisen meikkipaletin, jossa on miltei kaikki, mitä täydelliseen meikkipohjaan tarvitsee. Olen muuten viimeksi ostanut jonkinlaisen meikkipaletin valehtelematta 20 vuotta sitten. Siis aivan skidinä. Muistikuva nousi nimittäin juuri hetki sitten verkkokalvoilleni luomivärisetistä, jossa valehtelematta oli kaikki sateenkaaren sävyt edustettuna. Onneksi ei taida olla kuvamateriaalia lapsen käsin tehdyistä meikkikokeiluista...

Hehkutan näitä vasta nyt, kun olen käyttänyt näitä varmaan jo kolmisen viikkoa ja käsitys tuotteiden toimivuusta on kutakuinkin syntynyt. No, silmämeikin pohjustusvoide ei ole klassikko syyttä - se on aivan loistava tuote! Luomiväri pysyy siellä, mihin sen sutaisetkin, eikä se viiden tunnin päästä ole luomivaossa.

Meikkivoidekin on ihanan tuntuinen tuote, mutta ei tarpeeksi peittävä minun makuuni. Ehkä se olisi siis kesällä aivan loistava sellaisenaan. Minä sen sijaan lantraan L'oréálin True Match -meikkivoidetta tällä fifty-sixty -suhteella ja lopputulos on ihan killeri! Too Faced -meikkivoide on aika rasvaisen oloinen, mutta se sopii erittäin hyvin kuivalle ja atoopiselle iholleni. Ja kun tosiaan sekoitan mukaan vähän True Match -meikkivoidetta, niin saan lisää peittävyyttä ja tasaisuutta sekä sopivan hehkuvan ja kuulaan meikkipohjan. Siis aivan täydellinen kombo! <3

Tähän palettiin suhtauduin vähän pelokkain mielin, sillä pelkäsin, että sävyt eivät ole minulle sopivat. Olin väärässä, sävyt ovat aivan täydellisiä lukuunottamatta tuota Concealia - se on liian tumma, ikävä kyllä. Muuten olen käyttänyt tätä settiä valehtelematta joka päivä, vaikka ennen jaksoin iskeä naamariin vain perusmeikkivoiteet sekä puuterit perusposkipunan kera. Nykyään sen sijaan maalaan sinne tänne valoa ja varjoa. Ja kuinka kätevää, että kaikki kulkevat näppärästi yhdessä pakkauksessa. Mahtava tuote tämäkin ja jäi aivan ehdottomasti vakkarikäyttöön! <3

Crème Blush ei näytä oikein houkuttelevalta tuossa (kuva on siis otettu juuri avaamisen jälkeen), mutta sävy on aivan loistava. Itseasiassa olen tähän mennessä koko ikäni käyttänyt vain puuterimaisia poskipunia, mutta tuo voidemainen on aivan ylivoimainen verrattuna niihin.

Tänään pitäisi muuten lähteä noin kolmen kuukauden tauon jälkeen BodyCombatiin. Jaiks...


Nina

Häämekko helvetistä?

Aika palata hääpäivän fiilikseen ja tunnelmiin. Nyt on vuorossa jutun juurta häämekon pukemisesta. Ja häämekosta ylipäätään.

Kevyen lounaan jälkeen oli tosiaan aika pukea häämekko ylle. Tässä kohtaa alkoi pienen pieni jännitys jo hiipiä takaraivoon. Olisihan se kohta menoa. :)

Klo 14 oli aika lähteä hotellilta kohti kirkkoa ja muistaakseni noin klo 12.40 aloimme pukea mekkoa päälleni. Aikaa oli reilusti, ja erittäin hyvä niin, sillä ensimmäisellä pukeutumisyrityksellä saimme puvun päälleni vinoon. Kyllä, sekin näköjään on mahdollista. Meillä ainakin. ;) Vinkkini tuleville morsiamille siis onkin, että jättäkää REILUSTI aikaa siihen pukeutumiseen. Ettei tule kiire, paniikki, vitutus ja/tai meikin pilaava parku. Toinen vinkki morsioille on stay upit - ostakaa sellaiset, älkää sukkiksia: pissalla käynti on miljoonasti helpompaa. Trust me. :)

No joo, takaisin pukeutumishetkeen. Puku oltiin siis saatu suoraksi päälleni ja oli aika kiristää pukua sopivaksi. Alkoi tuntua ihan sopivalta. Vilkaisin puvun selkämystä isosta peilistä ja näin sen taas. Sen saman asian, minkä luulin nähneeni häämekkoni vihonviimeisessä sovituksessa: mekko ei jumalauta istu kunnolla.

Näissä biletyskuvissa tuo surkea istuvuus näkyy erinomaisesti lantio-vyötäröseudulla:

 

Sovituksessa luulin huonon istuvuuden johtuneen siitä, ettei mekkoa oltu aseteltu ja kiristelty ihan vimpanpäälle, kun kyseessä oli muka vain sovitus. Mutta ei ja ei - kylmä totuus oli se, että mekko ei vaan istunut. Vartaloni on haastava ja tiedostan sen itsekin: lantioni on aika leveää sorttia ja vyötärö on taas todella kapoinen, joten siinä lienee syy miksei puku istunut. Joskin muistan hyvin kuinka loistavasti Maggie Sotteron hääpuvut istuivat kropalleni kuin hansikkaat.

Mutta niin, taisin valita hääpukuni suhteen väärin. Koko kevään päässä on pyörinyt inhoja aavistuksia pukuani kohtaan ja olen ollut paikka paikoin todella epävarma. Puvusta ei tainnut oikein ikinä tulla sellaista "Jeeeaaahh, tämä on SE mekko!!!!!!!" -fiilistä. Mutta, puku oli maksettu ja toisaalta ompelija lupasi tähtiä taivaalta, että puvusta ommellaan juuri sellainen kuin minä haluan, joten toivoin parasta.

No, kolmas vinkki tuleville bridezilloille: jos mekko ei ole mindbloving missään vaiheessa, niin se ei kertakaikkiaan ole sitä hääpäivänäkään. Etsi lisää, kokeile lisää. Älä tyydy.

Minä tyydyin ja kyllä se ehkä aavistuksen verran harmittaa. Sain kärsiä huonon istuvuuden takia niin henkisesti kuin fyysisestikin. Kaiken lisäksi ompelijan lupailemat tähdet taivaalta jäivät aika lailla tähdiksi taivaalle. Halusin, että mekkoa kavennetaan lantion kohdalta reilusti niin, että mekko olisi istuvamman mallinen. No, kun korjaussovitusten aika koitti, minulle sanottiin, ettei niin voida tehdä, sillä mekko nyt vain on tämän mallinen eikä tuosta, tuosta ja tuosta voi ottaa enempää sisälle. Viimeisessä sovituksessahan sanoin, että tästä voi ottaa vielä sisään ja reilusti ja ompelija oli sitä mieltä, ettei todellakaan voi. Lopulta ompelija otti lantion kohdalta KAHDEKSAN SENTTIÄ pois. Että niin...

En voi silti sanoa, että olisin tuntenut itseni jotenkin rumaksi. Ei, tunsin kyllä itseni superkauniiksi ja olo oli onnellinen mekossani, mutta varma olo minulla ei todellakaan ollut.

Etenkään, kun tajusin kirkossa lähtiessämme isäni kanssa kävelemään kohti alttaria, että mekko on aivan liian pitkä! Astuin helman päälle jatkuvasti. Tähän ei auttanut mikään, ei vannehameen nosto tai madallus, ei yhtään mikään. Mekko oli yksinkertaisesti aivan liian pitkä.

Ja aiheuttipa se melko nolonkin hetken, kun nostin helmaa hieman turhan korkealle astellessamme ulos kirkosta ja alas jyrkkiä rappusia. Alimmilla rappusilla olleet vieraat ikuistivat kuviinsa nimittäin oikein sukkanauhanikin. Huh, lievästi ilmaistuna hävetti tuo asia hääpäivänä, kun ajattelematon ystäväni tuli näitä kuvia oikein minulle itselleni näyttämään... Ystävistäni ehkä se ajattelevaisin sortti siis kyseessä. Ehkä tämä joskus jo naurattaa, mutta vieläkin vain hävettää.

Vaikka päivä oli fantastinen ja suurimman osan ajasta en edes ajatellut koko mekkoa, niin kaikki ne hetket kun mekkoa mietin, olivat aika lailla yhtä tuskaa. Mekko oli päällä aivan käsittämättömän epämukava! Syöminen ja istuminen olivat yhtä helvettiä, ja lopulta minun oli rehattava kaasot mukanani vessaan, että pukua löysennetään ja reilusti. Istuvuus oli luonnollisesti vieläkin surkeampaa, mutta viis siitä, jos pystyin olemaan.

Tanssiminen oli hankalaa. Ihmisethän haluavat luonnollisesti kaikki tanssittaa villisti morsianta, ja minä jouduin kieltäytymään lähes jatkuvasti, sillä talloin KOKO AJAN helmani päälle ja pelkäsin sen repeävän riekaleiksi tai kaatuvani tanssilattialle. Humaltuneet ihmiset eivät ymmärtäneet miksen halua tanssia heidän kanssaan, ja osa näytti jopa hieman loukkaantuneilta. Vaikka kuinka koitin huutaa bändin soiton oheen, että helmani on aivan liian pitkä ja pelkään kaatuvani.

Mekko ei vienyt tanssifiiliksiä, päinvastoin, minä olin sen päivän morsian ja minähän tanssisin vaikka betonikengissä. Minä yritin nauttia ja fiilistellä sen minkä voin, mutta pääni sisällä kirosin mekkorievun toisinaan alimpaan helvettiin... Hmm, kuulostaa väärältä, minä kyllä kaikesta huolimatta ihan tosissani nautin ja fiilistelin. Otin kaiken irti. <3

Voitteko uskoa, että olen nähnyt painajaisia (!!!!!!!!!!), että joudun pitämään häämekkoani päällä?! Unissa joudun jatkuvasti pitämään helmasta kiinni, etten tallo sen päälle. Laahukseni tippuu jatkuvasti. Niin kuin se hääpäivänäkin tippui.

Olin suunnitellut, että pidän häämekkoni itselläni muistona ja sisustuselementtinä, mutta tuon päivän jälkeen olen melkoisen valmis muuttamaan sen rahaksi. Puvusta jääköön kuvat muistoksi, se riittää. Kaiken lisäksi tuo mekko vie hirvittävästi tilaa enkä yksinkertaisesti tiedä missä sitä säilöisin. Se iso omakotitalo kun edelleen uupuu... Alustavasti vien sen hetkeksi vanhempieni luo, kunnes olen päättänyt jatkotoimenpiteistä paremmin.

 

Pukuhan on muuten tällä hetkellä pesulassa ja pesulalasku oli huima 189 euroa. Onhan siinä tylliä ja kangasta ja helmaa, ja potrettikuvia otettiin pellolla... Say no more.

Hääpostauksia tulossa lisää ja tämä negatiivinen sävy on tiessään - lupaan sen! Meidän häät nimittäin olivat niin hauskat, onnistuneet, mahtavat ja vielä kerran onnistuneet, ettei siinä yksi liian pitkä häämekko tai epäonnistunut hääkampaus tuntuneet yhtään missään... ;)


Nina

Ps. No ei se mekko sentään helvetistä ollut. Joitain kuvia katselen ihan oikeasti huokaillen, että voi että - oli se vaan aika näyttävä kolttu. Ja vieraatkin sitä kehuivat ja ylistivät. Toisaalta, oletteko ikinä kuulleet, että häävieraat eivät kehuisi morsiamen pukua...?

Häähöpinää ja ihmisrääkkäystä.

Viimeiseksi askartelupostaukseksi tämä ei vieläkään jää, sillä muutama juttu on vielä esittelemättä. Ja tekemättä. Kuten jo joskus aikaisemmin totesin, niin minusta on kehkeytynyt sellainen askartelija-tuunaaja, etten olisi koskaan uskonut. Ja tämähän ei siis todellakana ole mitään pakkopullaa, vaan suorastaan rakastan tätä suunnittelua ja ideointia sekä myös toteuttamista. Moni saattaakin siis ajatella, että voi tsiisös, mitä kaikkea turhanpäiväistä olenkaan häihimme tehnyt, mutta ne ovatkin meidän häät ja minähän teen pahvista vaikka vieraille penkit, jos siltä tuntuu.

Ensimmäisenä esittelyyn hääbingo-laput. Tämä ideahan on nähty ja toteutettu monen monessa hääblogissa ja niinpä mekin tästä Ukkokullan kanssa innostuimme. Etenkin, kun todella moni morsio kehui tätä ohjelmanumeroa vuolaasti, että häävieraat ovat olleet tästä ehkä eniten innoissaan. Tokihan me siis testaamme, miten tämä iskee meikäläisiin. Laput ovat itsetehtyjä, Wordin kanssa taistelun tuotoksia, luonnonvalkoiselle kartongille tulostettuja. Eivät siis todellakaan mitään graafikon käsialaa, ja sen kyllä huomaa. Mutta kyllä nämä kehtaa esille laittaa.

Bingolappuja on viisi erilaista - asiat ruuduissa ovat samoja, mutta niiden paikat vaihtelevat. Ja bingoa olisi tarkoitus pelata kolme kierrosta, joten pitäisi ostaa kolme palkintoakin. Vaan mitäköhän ne palkinnot voisivat olla...

Bingon toisella puolella on menu ja ohjelma. Ukkokultahan teki jo melko pian hääsuunnittelujen alkaessa selväksi, että meidän häihin ei niitä kolmiotötteröitä tule. Minusta niissä tötteröissä ei ole mitään vikaa, mutta pidän kyllä kieltämättä meidän toteutuksesta enemmän. :)

Eilen valmistui lopulta myös itse askartelemamme hääalbumi. Sisältöä en teille aio paljastaa, en edes vähää, sillä albumin sisällön koen todella henkilökohtaiseksi... Mutta siis lyhyesti: kirja sisältää päivämääriä ja merkittäviä hetkiä suhteemme ajalta - koska tapasimme, koska aloimme seurustella, koska teimme raskaustestin, koska vaihdoimme kihlat jne. Lisäksi olen koristanut sivuja valokuvilla sekä asiaan sopivilla Facebook-päivityksillä. 

Sisällöstä tuli hieno, mutta tuo kansi vähän tökkii... Ensinnäkin tuossa kuvassa varsinkin näyttää, että pitsit ovat vinossa ja nuo pitsien pääthän vasta vinot ovatkin - niistä en suoria saanut, vaikka miten yritin. Ja jotenkin tuo typokin tökkii. Mutta kai me tällä mennään. Ukkokulta tuskin antaa minun aloittaa askartelua alusta, kun häihin on enää reilu viikko? ;)

No, ei-niin-onnistuneesta askartelusta askartelujeni lempilapseen: buffet-pöydän menukylttiin. Tuohon lautaselle on tarkoitus tulostaa vielä kartonkilappu, jossa siis luonnollisesti vielä lukee, että mitä tänään syötäisiin. Olen tähän kylttiin niin tyytyväinen, että! Lankkua meillä oli itsellä, samoin valkoista maalia, joten tätä varten piti ostaa ainoastaan Ikeasta lautanen ja Huuto.netistä bongasin nuo ihanat vanhat aterimet. Lautanen ja aterimet kiinnitettiin silikonilla, joten kyllä muuten pysyvät paikoillaan. :)

Mitäs tuumitte - eikö tullut aika mahtava ja näyttävä koristus buffa-pöytään?

Vielä on tosiaan muutama juttu tulossa esittelyyn. Ehkäpä myös alla olevan selkeän kuvan mukainen juomakyltti baaritiskille. Ukkokulta tajusi tästä kyllä heti ideani. Tajuatteko te? :D

Eilen pääsin relaamaan kauneushoitolan penkkiin, sillä minulle tehtiin jos jonkinmoista hoitoa kasvoille ja värjättiin kulmakarvat. Kaikin puolin reissu oli ihana ja rentouttava, mutta se kasvojen puhdistus... Siis sillä tikulla/neulalla/millä lie kidutusvehkeellä, tiedättekö? Hyi helevetti, että se voikin olla jäätävää! Minulla ainakin silmät vuotaa vettä solkenaan ja kädet ovat hiestä märät, kun puristan niitä nyrkkiin.

Aikanaan luulin, että kosmetologi teki jotain väärin, kun puhdisti ihoani. Ettei sen puhdistuksen kuuluisi sattua noin helvetisti, mutta myöhemmin olen tajunnut, että kyllä se joka penkissä sattuu. Kasvoissa on kyllä kohtia, joissa kipu ei ole niin kova, mutta sitten ne kohdat, joissa sattuu... Niin jumalauta se myös sattuu.

Uh, onneksi tuo reissu on takanapäin. Ja toivottavasti sädehdin sitten puhtaan, heleän ihoni kanssa hääpäivänä kilpaa auringon kanssa. Mikäli hän suvaitsee näyttäytyä. Forecan 10 päivän sääennuste lupailee edelleen +24 astetta ja puolipilvistä säätä - sopii meille! Perinteiset kauhuskenaariot sään suhteen olisivat juurikin se armoton rankkasade tai sitten hillitön helle +30 astetta. Näissä olosuhteissa tekee nimittäin jo tiukkaa olla sädehtivä ja heleä... 

Nina