Kohta työn alla: hääkynnet.

Odottelen kuumeisesti Ukkokullan saapumista kotiin - hänellä alkaa nimittäin viikon mittainen loma! Siinä ne kesälomat tälle kesää sitten ovatkin, kun työpaikka on uusiutunut uudessa firmassa, mutta ei hätiä mitiä. Palkka on jatkossa parempi ja Ukkokulta on innokkaasti lähdössä uusiin haasteisiin. Hyvä niin.

Ennen kaikkea odotan Ukkokultaa siksi, että sillä sekunnilla kun ulko-ovi käy, niin minä alan askarrella itselleni hääkynsiä. Olen jo pitkään etsinyt inspiskuvia hääkynsi-ehdokkaista, joten seuraavien kuvien lähteitä on jälleen miltei mahdottomuus kertoa (Google?). Noloa ja ammattitaidotonta. Hey, that's me! ;)

Mutta siis - näistä tyyleistä ja ideoista minä inspiroiduin ja jotakin tämän kaltaista saattaa olla minun hääkynsissänikin:

Nämä Love-kynnet ovat niiiiiiiiiiiin suloiset! <3

...toisaalta voisi olla hauska repäistä ja tehdä kynnet, jotka eivät ole niin perinteiset morsmaikun kynnet. Vaikka tällaiset:

Mutta toisaalta leopardi voi olla koska vain ja morsian vain sen yhden kerran...


Nina

Ps. Huomenna aamulla pääsen sovittamaan hääpukuani viimeisen kerran. Toivottavasti se on hyvä - sitä nimittäin pienennettiin aika hurjan paljon... Jännittää, jännittää, jännittää! <3

Se venyy ja paukkuu.

Budjettien lisäksi myös Kloppinen. 10 kuukautisneuvolassa poika mitattiin 74 cm pitkäksi ja 9700 g painavaksi. Eipä siis sikäli ihme, että toinen on kasvanut lähes kaikista vaatteista kutakuinkin täysin ulos. Ensin kävin pyörähtämässä kirpparilla, josko sieltä tarttuisi mukaan jotakin kivaa ja kohtuuhintaista, mutta katinkontit, melko turha reissu yhtä muumiyöpukua lukuunottamatta. Piti sitten lähteä oikein kauppakeskukseen pyörähtämään, ettei toinen joutuisi ihan ilkimulki kulkemaan.

Samalla keikalla hain itselleni puuteria. Päädyin tähän Maybellinen Fit Me! -puuteriin oikeastaan vain ja ainoastaan tarjoushinnan vuoksi. Maksoi Sokoksella huimat 8,90 €. Huomaan olevani uskoton käyttämilleni meikeille, oikeastaan lähes kaikelle kosmetiikalle, ja etsiväni aina jotain uutta ja parempaa, mullistavampaa. Fit Me! -meikkivoide on kyllä ollut mielestäni ihan jees tuote, joten päätin jälleen hypätä tuntemattomaan. Ja eipä ollut huono hyppy ollenkaan, sillä tämä puuteri ajaa kyllä asiansa erinomaisesti. Kalliimmalla hinnalla löydät marketista tai kauneusputiikista paskempaakin puuteria.

Koin muuten aivan totaalisen kyllästymisen rakennekynsiin sekä niiden tekoon. Loman aikanahan ne räjähtivät kirjaimellisesti käsiin, joten huolto olisi ollut auttamatta edessä. Inspiraation ja ideoiden ollessa vähissä viilasinkin sitten kaikki kynnet pois, laitoin kerroksen viimeistelygeeliä kynnen pintaan ja annoin olla. Tähän päätökseen ehkä ihan pikkiriikkisesti vaikuttivat nuo syksyn trendinumerot naistenlehdissä ja ihanien kynsilakkasävyjen esittelyt... Nyt mennään luultavasti ainakin marraskuuhun, eli laskettuun aikaan asti, ihan omilla kynsillä ja kynsilakan voimin. Kivaa vaihtelua, vaikka lyhyet kynnet tuntuvatkin todella oudoilta pitkästä aikaa.

Tulipa sitä sitten ostettua Arnold'sista ihana kinuskidonitsikin. Mikä ihme siinä oikein on, että himoitsen niitä jatkuvasti? Ja hyvillä mielin voisin elää niillä lopun raskauden. Tätä himotusta on kaiken lisäksi kestänyt KOKO RASKAUSAJAN! Ja silti olen syönyt niitä koko aikana vain kolme, jollen ihan väärin muista. Olen aika ylpeä tahdonvoimastani... <3



Nina

Kynsi-inspiraatiota.

Viime viikonloppuna inspiroiduin taas ihastelemaan kynsitaidetta Googlen kuvahaulla ja lueskemalla joitakin kynsiaiheisia blogeja. Olen tällä saumaa näköjään hurahtanut toden teolla "överikynsiin" ja ajatteluun, että more is more. Pitsiä, helmiä, strasseja, kuvioita, miau! Näihin malleihin ihastuin ja rakastuin, erityisesti nuo viimeiset pääskyskynnet ovat upeat:

Kynsikuvat bongattu Googlen kuvahausta, tarkempia lähdetietoja en tajunnut laittaa muistiin.

Ihanien "taideteosten" innoittamana päätin tehdä tilauksen toistamiseen suomalaiseen kynsikauppaan nimeltään Sanna Tara Nail Art. Viimeksi tilasin sieltä perusjuttuja ja tilaus saapui todella nopeasti. Tyytyväisenä asiakkaana klikkailin ostoskoriin nyt siis tietenkin kaikenlaista koristuskrääsää.

3D-rusetteja:

Pitsejä kahdessa eri värissä:

Helmiä:

Strasseja:

Ja manikyyrikaavoja:

Kuvat http://www.sannataranailart.fi/.

Tein tilauksen lauantaina ja tiistaina posti toi mukanaan tilaukseni. Nopea palvelu, mii laik, suosittelen! Samaisena iltana piti tietenkin askarrella paskarrella myös uudet kynnet. Joista on överimeininki kyllä hyyyyyyyvin kaukana...

Kynsistä tulikin sitten aika tylsät. Nätit ja simppelit kai juu, mutta kun visiona oli jotakin ihan muuta... Valkoisen geelin päälle oli tarkoitus leikata vaaleanpunaista pitsiä, mutta tuo tilaamani pitsipä olikin materiaaliltaan jotain melko kovaa muovia. Ei oikein pitsikangasta, mitä kuvittelin tilaavani. No, eihän sellainen huonosti taipuva muovifliisu sitten kynnelle asettunut eikä tarttunut geeliinkään, joten laittamatta jäi. Ja koska päätin taiteilla kynsiä ehtooaikaan, niin eipä siinä jäänyt aikaa oikein visioida jotain uutta mahtavaa, vaan vinoilla ranskiksilla sitten mentiin. Koristeena 3D-rusetteja, helmiä ja vaaleanpunaisia strasseja. Olkoot ja menkööt nämä nyt.

Onko ruudun takana joku, joka on taiteillut pitsiä geelikynsiin koristeeksi? Kokemuksia, vinkkeleitä, onko heitä?

Nina

Kynsiaskarteluja ja toiveiden esittämistä.

Taas olen ehtinyt parit kynnet tehdä ilman että olen niitä mitenkään täällä esitellyt. Ystäväni häihin tein perusvalkoiset ranskikset hileillä. Visiota oli vaikka minkälaista, mutta sitten käytännön vaiheessa tasaisesti kaikki meni reisille, ja lopputuloskin on aika lame.

Mutta nämäpä taas onnistuivat, juuri niin kuin heti aamutuimaan visioinkin! Viininpunaisten kärkien piti kylläkin olla hempeän vaaleanpunaiset, mutta omistamani kyseinen värigeeli oli jotenkin tosi mitäänsanomaton. Vaaleanpunainen sävy ei juurikaan edes erottunut tipistä, joten päätin jatkaa visioni tiellä, mutta vain toisella värigeelin sävyllä. Viininpunaista sävyä en muistaakseni ollut edes kokeillut, joten ilman muuta tätä piti kokeilla.

Näissä kynsissä siis viininpunaista värigeeliä, hopeahilettä sekä hopeahippuja ja erikokoisia strasseja läpinäkyvinä sekä vaaleanpunaisena. Bling.

Vaikka mulla noin yleensä riittääkin ideoita postauksiini eikä ideoiden voi sanoa olevan loppu, niin aion silti esittää kysymyksen teille säännölliset lukijat ja epäsäännölliset kävijät:

Onko postaustoiveita? Onko kysyttävää? Mitä haluaisitte tietää minusta tai meistä? Mitä toivoisitte näkevänne ja lukevanne lisää, mitä ehkäpä vähemmän?

Se, että toteuttaako hyvä haltijakummi toiveitanne, onkin sitten eri asia. :)

Viikonloppuja! <3

Nina

Oli pakko lähteä.

Eilinen olikin jostain syystä ihan shitti päivä. Vitutti, vitutti ja vitutti. Ihan kaikki, vaikka tavallaan oli ihan mukava päivä eikä mikään konkreettinen mennyt pieleen. Tämä tunne ja taivaissa puskuttava verenpainelukema johtivat siihen, että kun Ukkokulta tuli töistä kotiin, niin minä ilmoitin lähteväni shoppailemaan. Ja eipä hän siinä sen kummemmin leukojaan loksuttanut, vaan tyytyi kohtaloonsa jäädä pojan kanssa kaksin kotiin.

Kaikkea kivaa ja etsimääni löytyi. Ja mikä parasta, niin kyllä teki tämä oma pikkureissu hyvää. Palasin kaupoilta kotiin ihan uutena ihmisenä kolmen ostoskassin kanssa. Oikeasti, uudet tavarat ja vaatteet tekevät minusta onnellisen. Kauheeta, mutta kauheen totta. Toki näitä onnelliseksi tekeviä asioita on liuta muitakin, mutta kyllä kauniit vaatteet sekä tarvittavat kosmetiikkakemikaalimikserit tekevät olosta hyvän ja itsevarman.

Tunnustan muuten aina olleeni oikea kauppakeskusvelho. Nettikauppojen pläräämisestä nyt puhumattakaan. Äitiysloman myötä olen kuitenkin hirmuisesti rauhoittunut. Tähän vaikuttaa niin pienentyneet tulot kuin muutto pois Helsingin keskustastakin. Eihän tosiaan tuo lapsenhankkiminen ihan ilmaista ole, vaan ruoka maksaa, vaipat maksaa, vaatteet maksaa, isompi turvaistuin maksaa, joten Jimmy Choo -avokkaiden ostaminen tällä hetkellä on vain mahdotonta.

No mutta hei, kaikkea mukavaa tosiaan mukaan tarttui pienemmälläkin setelinipulla. Bodyshopista hain tätä ehdottomasti parasta kasvojen kuorintavoidetta nevör ja Gina Tricotista tarttui mukaan uusi poskipunasivellin. Jälkimmäiseen kauppaan jäi kyllä muutama juttu kummittelemaan, jotka pitänee hakea kotiin, että saan tulevina iltoina unta. Samalla reissulla haen DinSkosta myös yhden kummittelevan kenkäparin. Eli tietää siis toista shopping-reissua, jiihaa, tsihih.

Cubuksesta on tullut minulle ihan lempparipaikka hakea nykyään alusvaatteita. Ovat tosi laadukkaita hintaansa nähden ja vielä upean näköisiä. Tälläkin kertaa hamstrasin kaikenlaista, mutta paljastetaanpa vain nyt nämä kohutut Amazing-liivit, jotka valitsin lähinnä ihanien värien vuoksi. En niinkään sen kahden ylimääräisen kuppikoon vuoksi. Joo-joo, ihan oikeesti, miten niin ette usko?

Samaisesta Cubus-kaupasta ostin myös muutamat minilakat lähinnä varpaankynsiä ajatellen. Käsissä rakennekynnet taitavat jatkaa oloaan edelleen. Apteekista hain Acon silmänympärysvoidetta, ja samaiselta Aco-hyllyltä bongasin tuon sunkissed body lotionin, jota päätin testata. Tämä talvenjälkeinen kalpeus on nimittäin jotain hirrrrrrveetä!

Se perimmäinen syy, miksi kaupoille halusin lähteä, roikkuu henkarissa kuvassa alempana oikealla. Nimittäin tuo eilen jo hehkuttamani Vilan mekko. Oli pakko lähteä heti katsomaan, että joko sitä on myymälöissä ja mitä kokoja on jäljellä ja miltä se ensinnäkään livenä näyttää. Ja voi se oli upea! Mekot olivat kuulemma vasta pari päivää sitten tulleet myymälöihin ja kokoja oli vielä hyvin. Tämä mekko oli ihan pakko kotiuttaa. Ja hei, eihän se vatsa voi tässä kuukauden aikana (noin kuukauden kuluttua on nimittäin ne häät, joihin ajattelin tämän mekon laittaa) ihan älyttömästi kasvaa. ...eihän? Toinen pääasiassa etsimäni juttu oli hiekanruskea trenssi ja sellainen ihanuus löytyikin Cubuksesta.

Nyt odottelen, että hyvä ystäväni saapuu meille kyläilemään. Siitä on vähintään ikuisuus, kun olemme saaneet rupatella teekupin äärellä ihan kaksistaan, ilman miehiä. Siis jos Kloppista ei lasketa. Eli sitä armotonta juoruilua tässä nyt odottaen.


Nina

Seuraavia pyhiä odotellessa...

Ihana pitkä pääsiäinen on ohi, sniif ja yhyy. Voisin vaikka heti tulevana viikonloppuna pitää uusiksi Ukkokullan itselläni neljä päivää. Mitään kummallista ei tehty, oltiin vain kotona. Eli just täydellinen miniloma siis. Kavereita nähtiin, Ukkokullan veli perheineen tuli yllärivisiitille (mikä on muuten seminoloa, kun istut sotkuisessa himassa tukka pystyssä ilman meikkiä, ilman mitään tarjottavaa kahvin kanssa...), kevään ensimakkarat grillattiin ja lenkkeiltiinpä me ulkonakin, vaikka oli vilakka sää. Kun vapaapäiviä kerrankin suotiin mukava rypäs kerrallaan, päätin käyttää aikaani myös kynsiin sekä Kloppiselle kokkailuun. Olen nimittäin ihan hävettävän paljon ostanut valmiita kaupan soseita...

No mutta, kynsi-inspis kuva on tässä:

Noloa, mutta totta: en mitenkäänpäin muista mistä tämän kuvan bongasin, joten sorppa vaan, lähdetiedot jää nyt niinkin mitättömiksi kuin googlen kuvahaku. Koska minulla on ollut jo pitkään paljon valkoisia ranskiksia, päätin vaihtaa valkoisen geelin mustaan. Vielä ehtii ennen kuin on kesäkesäkynsien aika (eli musta on niiiiiin last season ja pastellit ym. söpöydet rocks). Näihin kyllä tykästyin heti! <3

Rakennekynsistä tulikin mieleen, että tämän raskauden aikana taidan tehdä kynsiä, jollei siitä sitten jossain vaiheessa tule samanlaista morkkishulluutta kuin Kloppista odottaessa. Silloinhan en pystynyt itselleni kynsiä tekemään, sillä pelkäsin hullun lailla hengittäväni vaikka mitä kemikaalihirveyksiä. Ja tottahan tuo varmasti onkin, mutta jotenkin tämä raskaus on pitänyt minut paremmin järjissäni. Teen itselleni kynnet ehkä kerran kuukaudessa, eli altistuminen kynsipölyille sun muille on todella vähäistä. Ukkokultakin komppasi, että tee vain niitä kynsiä, joten taidanpa sitten vain tehdä. On edes jollain lailla sitten hehkeä olo, kun edes kynnet on laitettu. Vaikka lohduttavatko kauniit kynnet, jos on muuten ihan jäätävä laardikasa(-olo)?

Sitten minä kuulkaas repäisin ja kokkasin pakkasen lokeron täyteen pöperöitä Kloppiselle: kukkakaaliperunasosetta sekä parsakaaliperunasosetta, jonka sekaan laitoin myös broileria. Kaikki kasvikset pilkoin (perunat lisäksi myös tietty kuorin) ja keitin niitä noin kymmenisen minuuttia vähäisessä vedessä. Broiskun ostin maustamattomina suikaleina, kunnon fileepalat kun olivat loppu. Siistin broiskut ja niitäkin keitin kymmenisen minuuttia. Sitten vain soseutin näitä keskenään ja löysennin sosetta keitinvedellä. Eikä siinä vielä kaikki: Kloppinen veteli kumpaakin naamarinsa sangen onnellisen oloisena. Jes.

Eilen oli sitten minulla jälleen kerran "ensimmäinen" äitiysneuvola. Oletin, että reissu on naurettavan nopea: mitataan painot ym. pakolliset, sillä sitä esikoisesta saatavaa lappuvuorta ei käytäisi läpi. Etenkään kun edellisestä raskaudesta on se huimat kuusi kuukautta aikaa. Mutta pastan marjat, tuntihan siellä meni notta sujahti. Oltiin muuten koko kööri liikkeellä, Kloppista myöden. Ehkäpä Kloppisen seurailuun menikin ajasta puolet. Hän kun päätti näyttää vanhalle terkalleen kaikki oppimansa taidot, kuten kädellä vilkutus, kun joku sanoo moi ja pään heilutus, kun sanoo ei. Oli siinä naurussa pidättelemistä itse kullakin. 

Kaikki oli neuvolassa hyvin niin hemoglobiineita kuin verenpaineitakin myöden. Eipä yllättänyt, ihan vedossa olin Kloppisenkin aikana. Painoa puntarinperkele näytti 67,5 kg. Ja painosta puhuttiin terkan kanssa. Minua kun tuo painonnousu niin hitosti syö, kuten tiedätte. Terkka sitten lohdutti, että toisilla se paino vaan nousee, vaikkei sen eteen mässäilemällä töitä tekiskään. Fakjee. Synnytyspeloistakin mainitsin, ja tadaa, kesällä minua odottaakin lähete pelkopolille. En vaan vielä ihan jaksa uskoa, miten tuo käynti minua helpottaisi. Ehkä esikoistaan odottavaa se auttaa, kun he ovat vain niin autuaan tietämättömiä tulevasta. Mutta entäs minua, sen kauheuden itse jo kerran kokenutta? Turha tulla minulle sanomaan, että ei se oo hei niin kauheeta. Öö, on se. Mutta se siitä, koitan olla kelailematta tuota tulevaa synnytystä vielä sen enempää.

Sama rumba alkaa taas muutenkin kuin Kloppisesta. Edessä on nimittäin ainakin kaksi sokerirasitustestiä jälleen kerran! Pertele! Kiitos äitini ja isoäitini diabetesten. Ymmärrän toki joo, että kuulun riskiryhmään ja että on hyvä huolehtia, mutta helkatti kun viime raskaudessa kävin kolme kertaa kuolemassa labraan piikki- ja verikammoisena, ja silti joka kerta tulokseni oli hyvä. Turhauttaa! Lisämausteena on tietysti tuo purkkeihin pissiminen sekä värkin tonkiminen. Välillä on sellainen olo, että tämä taitanee jäädä vikaksi raskaudeksi. Vaikka ei sais koskaan sanoa, ettei koskaan. 

Aijuu, kävin muuten sitten ostamassa Kloppiselle sen kaipaamme välikausihaalarin. Tämä söpis pöllöhaalari löytyi loppujen lopuksi Cittarista sopuhintaan 49,95 €. Lisäksi piti tietty ostaa pipakin, joka sopii väreiltään uusiin haalareihin. Kuva tuossa alhaalla väittää kyllä ihan toista... Lastenkirpparillakin tein pitkästä aikaa kierroksen, sillä Kloppinen uhkaavasti tuntuu kasvavan jatkuvasti vaatteistaan ulos, mutta oli kyllä turha reissu! Koot ovat joko hervottoman suuria tai aivan liian pieniä. Huuto.netin myyjillä puolestaan on todellisuudentaju lievästi kateissa hinnoittelun suhteen, joten olen sitten päättänyt ostaa vaatteita uusina. 

Täällä jatketaan Kloppisen puolivuotispäivää kurkkukipuisena, että nyt meen tonne sohvalle miesteni jatkoksi, hei vaan!

Nina

Tukasta asiaa.

Kävin viime viikonloppuna taas kampaajalla. Ja knoppitietona: olen käynyt kampaajalla kahdeksan viikon välein jo monen monta vuotta. Nyt tuli vähän sellainen mummo-olo näiden rutiinien kanssa. No onneksi en sentään käynyt värjäämässä harmaita pois enkä laitatuttanut päähäni pallokampausta paplareilla. Juurikasvua ehti taas tuossa parissa kuukaudessa kasvamaan pari senttiä, mutta kiitos hyvän värisen ruskean, ei juurikasvu näy.

Viimeksi, ennen ristiäisiä, minun ja kampaajani välillä oli ilmeisesti kielimuuri: minä en ymmärtänyt häntä eikä hän todellakaan ymmärtänyt minua. Halusin vaalentaa entisestään vaaleanruskeaa tukkaani, jossa oli minun silmääni liikaa punaista vivahdetta. En kai osannut sitten selittää mitä halusin, mutta lähdin kampaamosta sata euroa köyhempänä ja tippa linssissä susiruman tukan kera. Ensimmäistä kertaa varmaan kymmeneen vuoteen värjäsin itse tukkani, sillä luottokampaajani tekele oli niin hillittömän ruma, etten kestänyt elää sen kanssa oikeasti edes sitä yhtä päivää. Värjäsin harmissani tukkani tumman ruskeaksi. Uudelleen. Vaikka olen koko ajan halunnut vaalentaa tukkani sävyä. Tummanruskea pitkä tukka on jo niin last season minulla. Sellainen on roikkunut päästä jo vuosien ajan.

Koska kaupanväri oli jonkun verran haalistunut, uskalsin ehdottaa kampaajalleni jälleen vaalentamista. Tällä kertaa otin oikein kuvia mukaan. Ja kannatti, nyt nimittäin päässäni on aivan todella ihanan värinen tukka! Se vaalenee kauniisti latvaa kohden ilman että näkyy selkeää rajaa. Tukka näyttää luonnolliselta. 

Nämä kuvat lätkäisin kampaajalleni. 

Olin jo aivan viittä vaille vaihtamassa kampaajani toiseen ja sanoinkin Ukkokullalle, että jos taas epäonnistutaan, niin se on sitten viimeinen kerta. Mutta onneksi sitten onnistuttiin. Tuo alimmainen kuva on hyvin lähellä tukkaani tällä hetkellä. Ensi kerralla latvaan vedetään blondia raitaa, että saadaan enemmän kultaista hohtoa ja vaaleutta. 

Samalla kun etsin hyviä kuvia hiusväristä, tuli etsittyä kuvia myös kampauksista tuleviin häihin. Siis ystäväni häihin. Haluaisin matalan kampauksen, joka on rento ja huolittelematon. Lisäksi jossakin voisi kulkea rennosti letti. Tiukka korkea nuttura ei ole minun juttuni ollenkaan. Näistä kuvista inspiroiduin ja näitä taitaakin tulostin laulaa ennen lauantaita:

Kuvat napsittu sieltä täältä Googlen kuvahaun avulla. 

Miten ikinä osaan päättää millaisen kampauksen itselleni tahtoisin omiin häihini?! Onneksi sinne on aikaa. On muuten aika surullisen kuuluisa lause, aika kun nimittäin tuppaa kulumaan vauhdilla.

Askartelin itselleni uudet kynnet häitä varten. Motivaatio ja inspiraatio olivat tyystin kateissa, ja se ikävä kyllä näkyy kynsien lopputulemassa. En ole tyytyväinen ollenkaan. Nämä ovat tappavan tylsät ja ihan liian lyhyet. Raah. Menkööt, uusia en nimittäin ehdi tekemään.

Tänään on ohjelmassa vielä viimeinen hääpuvun sovitus ja polttarikansion askartelu. Lisäksi pitää juosta miljoonia asioita hoitamassa ja pelkäänkin, että jotakin unohtuu. Näin viime yönä jo untakin, että kaikessa hässäkässä unohdin pukea itselleni juhlamekon ystäväni häihin ja minun takia häät myöhästyivät. Lisäksi unessa minulla oli aivan jumalaton pissahätä koko alttarilla seisoskelun ajan eikä minulla ollut sukkahousuja eikä meikkiä. 

Pientä jännitystä siis ilmassa luulen mä. :)

Nina