keskiviikko 11. huhtikuuta 2012

Seuraavia pyhiä odotellessa...

Ihana pitkä pääsiäinen on ohi, sniif ja yhyy. Voisin vaikka heti tulevana viikonloppuna pitää uusiksi Ukkokullan itselläni neljä päivää. Mitään kummallista ei tehty, oltiin vain kotona. Eli just täydellinen miniloma siis. Kavereita nähtiin, Ukkokullan veli perheineen tuli yllärivisiitille (mikä on muuten seminoloa, kun istut sotkuisessa himassa tukka pystyssä ilman meikkiä, ilman mitään tarjottavaa kahvin kanssa...), kevään ensimakkarat grillattiin ja lenkkeiltiinpä me ulkonakin, vaikka oli vilakka sää. Kun vapaapäiviä kerrankin suotiin mukava rypäs kerrallaan, päätin käyttää aikaani myös kynsiin sekä Kloppiselle kokkailuun. Olen nimittäin ihan hävettävän paljon ostanut valmiita kaupan soseita...

No mutta, kynsi-inspis kuva on tässä:


Noloa, mutta totta: en mitenkäänpäin muista mistä tämän kuvan bongasin, joten sorppa vaan, lähdetiedot jää nyt niinkin mitättömiksi kuin googlen kuvahaku. Koska minulla on ollut jo pitkään paljon valkoisia ranskiksia, päätin vaihtaa valkoisen geelin mustaan. Vielä ehtii ennen kuin on kesäkesäkynsien aika (eli musta on niiiiiin last season ja pastellit ym. söpöydet rocks). Näihin kyllä tykästyin heti! <3

Rakennekynsistä tulikin mieleen, että tämän raskauden aikana taidan tehdä kynsiä, jollei siitä sitten jossain vaiheessa tule samanlaista morkkishulluutta kuin Kloppista odottaessa. Silloinhan en pystynyt itselleni kynsiä tekemään, sillä pelkäsin hullun lailla hengittäväni vaikka mitä kemikaalihirveyksiä. Ja tottahan tuo varmasti onkin, mutta jotenkin tämä raskaus on pitänyt minut paremmin järjissäni. Teen itselleni kynnet ehkä kerran kuukaudessa, eli altistuminen kynsipölyille sun muille on todella vähäistä. Ukkokultakin komppasi, että tee vain niitä kynsiä, joten taidanpa sitten vain tehdä. On edes jollain lailla sitten hehkeä olo, kun edes kynnet on laitettu. Vaikka lohduttavatko kauniit kynnet, jos on muuten ihan jäätävä laardikasa(-olo)?




Sitten minä kuulkaas repäisin ja kokkasin pakkasen lokeron täyteen pöperöitä Kloppiselle: kukkakaaliperunasosetta sekä parsakaaliperunasosetta, jonka sekaan laitoin myös broileria. Kaikki kasvikset pilkoin (perunat lisäksi myös tietty kuorin) ja keitin niitä noin kymmenisen minuuttia vähäisessä vedessä. Broiskun ostin maustamattomina suikaleina, kunnon fileepalat kun olivat loppu. Siistin broiskut ja niitäkin keitin kymmenisen minuuttia. Sitten vain soseutin näitä keskenään ja löysennin sosetta keitinvedellä. Eikä siinä vielä kaikki: Kloppinen veteli kumpaakin naamarinsa sangen onnellisen oloisena. Jes.


Eilen oli sitten minulla jälleen kerran "ensimmäinen" äitiysneuvola. Oletin, että reissu on naurettavan nopea: mitataan painot ym. pakolliset, sillä sitä esikoisesta saatavaa lappuvuorta ei käytäisi läpi. Etenkään kun edellisestä raskaudesta on se huimat kuusi kuukautta aikaa. Mutta pastan marjat, tuntihan siellä meni notta sujahti. Oltiin muuten koko kööri liikkeellä, Kloppista myöden. Ehkäpä Kloppisen seurailuun menikin ajasta puolet. Hän kun päätti näyttää vanhalle terkalleen kaikki oppimansa taidot, kuten kädellä vilkutus, kun joku sanoo moi ja pään heilutus, kun sanoo ei. Oli siinä naurussa pidättelemistä itse kullakin. 

Kaikki oli neuvolassa hyvin niin hemoglobiineita kuin verenpaineitakin myöden. Eipä yllättänyt, ihan vedossa olin Kloppisenkin aikana. Painoa puntarinperkele näytti 67,5 kg. Ja painosta puhuttiin terkan kanssa. Minua kun tuo painonnousu niin hitosti syö, kuten tiedätte. Terkka sitten lohdutti, että toisilla se paino vaan nousee, vaikkei sen eteen mässäilemällä töitä tekiskään. Fakjee. Synnytyspeloistakin mainitsin, ja tadaa, kesällä minua odottaakin lähete pelkopolille. En vaan vielä ihan jaksa uskoa, miten tuo käynti minua helpottaisi. Ehkä esikoistaan odottavaa se auttaa, kun he ovat vain niin autuaan tietämättömiä tulevasta. Mutta entäs minua, sen kauheuden itse jo kerran kokenutta? Turha tulla minulle sanomaan, että ei se oo hei niin kauheeta. Öö, on se. Mutta se siitä, koitan olla kelailematta tuota tulevaa synnytystä vielä sen enempää.


Sama rumba alkaa taas muutenkin kuin Kloppisesta. Edessä on nimittäin ainakin kaksi sokerirasitustestiä jälleen kerran! Pertele! Kiitos äitini ja isoäitini diabetesten. Ymmärrän toki joo, että kuulun riskiryhmään ja että on hyvä huolehtia, mutta helkatti kun viime raskaudessa kävin kolme kertaa kuolemassa labraan piikki- ja verikammoisena, ja silti joka kerta tulokseni oli hyvä. Turhauttaa! Lisämausteena on tietysti tuo purkkeihin pissiminen sekä värkin tonkiminen. Välillä on sellainen olo, että tämä taitanee jäädä vikaksi raskaudeksi. Vaikka ei sais koskaan sanoa, ettei koskaan. 

Aijuu, kävin muuten sitten ostamassa Kloppiselle sen kaipaamme välikausihaalarin. Tämä söpis pöllöhaalari löytyi loppujen lopuksi Cittarista sopuhintaan 49,95 €. Lisäksi piti tietty ostaa pipakin, joka sopii väreiltään uusiin haalareihin. Kuva tuossa alhaalla väittää kyllä ihan toista... Lastenkirpparillakin tein pitkästä aikaa kierroksen, sillä Kloppinen uhkaavasti tuntuu kasvavan jatkuvasti vaatteistaan ulos, mutta oli kyllä turha reissu! Koot ovat joko hervottoman suuria tai aivan liian pieniä. Huuto.netin myyjillä puolestaan on todellisuudentaju lievästi kateissa hinnoittelun suhteen, joten olen sitten päättänyt ostaa vaatteita uusina. 


Täällä jatketaan Kloppisen puolivuotispäivää kurkkukipuisena, että nyt meen tonne sohvalle miesteni jatkoksi, hei vaan!


Nina

Ei kommentteja: