No, mutta asiaan. Viikonloppuna tapahtui jotakin merkittävää. Kloppisen maidonjuonti oli nimittäin yhtäkkiä aivan älyttömän haastavaa. Kiinteät upposivat kyllä, mutta maito ei ollut yhtä rock. Mietin, että onko syynä korvikkeen vaihto ykkösestä kakkoseen? Maidonjuonti johti jopa raivokkaaseen tahtojen taistoon, jossa poika vääntää itsensä kaarelle ja huutaa punaisena, ja äiti puolestaan tiukentaa otettaan, pitää pojan käsistä kiinni ja tunkee pulloa väkisin suuhun. Aikansa se otti, mutta äidin tahto oli kovempi ja maitopullosta juotiin vähintään puolet.
Kuulostaa brutaalilta? Ei se sellaista kuitenkaan ollut. ;)
Mieltä jäi kuitenkin kaivelemaan, että mikä maidonjuonnissa nykyään tökkii. Kunnes rakkahin Ukkokultani päätti kokeilla maidon juottamista sitterissä. Ja tadaa, problem solved. Ei mitään ongelmaa. Tämähän siis tarkoittaa sitä, että äidin sylkyssä vaava-asennossa maidonjuonti on niiiiiiiiiiin last season. Kauheeta (onneksi Tyyppi on tulossa). Nyt minä siis yritän asennoitua siihen, että toden totta, puoli vuotta pienen elämää on täynnä ja se pikkuvauva-aika on nyt ohi, vaikka mitä tekis.
Perheen toinenkin mies on vauva-aikansa ohittanut. Vuosia tuli nimittäin täyteen ja ensi vuonna täyttyy oikein täysiä kymppejä, eli isommat bileet siis silloin. Mutta pitihän sitä kakku kuitenkin leipoa, vaikka olenkin ehkä maailman surkein ruuanlaittajaleipoja.
Laiskimuksena ostin valmiin kakkupohjan, mutta tääpä olikin ihan yllättävän hyvänmakuinen pohja silti. Oli siis Pirkka-merkkinen, ja suosittelen sitä muillekin laiskimuksille. Sisälle kakkuun tuupattiin tietysti kermavaahtoa, mansikkahilloa ja survottua banaania. Pohjan kostutin Juissin sekamehulla, joka näin jälkikäteen mietittynä oli ehkä turhan makea mehuvalinta. Siis minun makuuni. Kaikki muut kyllä kehusivat kakkua maasta taivaisiin. Koristeluun käytettiin mansikoita, kiiwejä, viinirypäleitä, hopeisia pehmeitä nonparelleja sekä tietysti sitä kermavaahtoa, jota tietenkin tuli ostettua ja tehtyä liian vähän... No, ihan hyvältä tämä ainakin maistui. ;)
Eilen oli jälleen ihan fantastinen keli, joten teimme taas tunnin vaunuilulenkin sekä sen päätteeksi perinteisesti laitoimme grillin päälle. Ukkokulta kun vinkuu grillausta miltei päivittäin ja joka kauppareissulla hamstraa kärryyn makkaraa. Yritä siinä sitten olla raskaana, mutta liikaa kuitenkaan lihoamatta.
Ihan niin kuin tämä raskauden aiheuttama pahin väsymys olisi jo muinaishistoriaa? Ja ehkä pahoinvointikin? Tunnen itseni pikkuhiljaa jälleen melko energiseksi ja touhukkaaksi, jei! Ja pahoinvointia esiintyy enää lähinnä aamuisin, jolloin onkin joka aamu oksennettava vaipanvaihdon yhteydessä. Muuten kestän nykyään jopa pidempiä ruokailuvälejä. Toivottavasti tämä suunta jatkuu, ja vaikka vielä vähän paraneekin!
Nina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti