Nukkumatin uusi toimintamalli.

Ennen:

Kloppinen sai iltamaitonsa ja -puuronsa joskus 20.30-21.00 ja sen jälkeen laitoimme hänet unille sohvalle. Sohvalle, jossa mekin siis istumme ja katsomme televisiota. Aina ei tarkoitus ollutkaan saada poikaa välttämättä nukkumaan, vaan lähinnä rauhoittumaan unia varten. Tosin poika on monen monta kertaa nukahtanut sohvalle ja hänet on saanut kantaa valmiina unten mailla omaan sänkyyn. Ajoittain Kloppinen kuitenkin pysyi hereillä ja alkoi nukkua vasta päästyään sänkyynsä. Tällöin kello näytti jo kymmentä, sillä siihen aikoihin me Ukkokullan kanssa kömmimme kammariin. Paitsi viikonloppuisin, jolloinka saatamme valvoa jopa yhteentoista. Can u believe it?!? Vähän ollaan kapinallishenkisiä.

No, muutosta tähän oli saatava kahdesta syystä:
1. Mielestäni vauvan pitäisi käydä maate lähempänä kello yhdeksää kuin kymmentä.
2. Kloppinen on viimeiset nelisen viikkoa alkanut pitää sellaista überraivostuttavaa kitinää ennen nukahtamista. Tähän ei auta tutti, ei syli, ei mikään. Tämä ns. kitinä on kuin mantraa, johon nukahdetaan. Eikä siinä ole mitään vikaa. Paitsi jos yrität itse nukahtaa tämän mantran kaikuessa... Siinä nimittäin palaa käpy.

Jotain piti siis asialle tehdä.

Jälkeen:

Kloppinen saa edelleen iltamaitonsa sekä -puuronsa noin klo 20.30-21.00 ja sen jälkeen hänet viedään unille yläkertaan, meidän makkariimme, omaan pinnikseensä nukkumaan. Neljän euron itkuhäläreille tuli siis jotain konkreettista käyttöä. Kuuntelemme hälärin kautta mantraa ja mietimme, että kestääkö mantra tosiaan vähemmän aikaa, kun Kloppinen saa nukahtaa itse vai tuntuuko aika vain pidemmältä, jos itse koitat nukahtaa siinä älämölössä? Eniveis, homma on sujunut viimeisen viikon verran kuin suomalaisen doping-hiihtäjän suksi. Kloppinen nukahtaa hienosti itsekseen ja me saamme Ukkokullan kanssa vallata sohvan kokonaan kahdestaan. Niin ja viettää sitä tärkeää, ah-niin-tärkeää, aikaa vanhempien kesken (eli tuijottaa hiljaa töllöä).

Jollekin tämä on varmaan aivan itsestäänselvä ratkaisu, varmaan lähes kaikille. Mutta meille ei, jostain kumman syystä. Me kai vain halusimme pitää Kloppisen kanssamme ja kärsiä siitä itse sitten seuraukset. No, kaikesta viisastuu, eik je. Tyypin (nimesimme vatsassa asuvan pikkumönkijän) kanssa tiedämme sitten toimia heti näin. Tai sitten homma on tyystin erilaista silloin ja pitää taas kekata jotakin uutta.

Eilen oli Kloppisen 6 kuukautisneuvola ja edelleenkin kaikki valtakunnassa hyvin. Saimme luvan jo istuttaa poikaa syöttötuolissa syömisen ajan, kun toinen on jo kovin kehittynyt istuskelija. Sitten saimme vinkiksi maistattaa myös riisipuuroa, ettei elämä kaurapuuron kanssa mene ihan tylsäksi. Vaikka tuo kaurapuuro kyllä hyvin uppoaa edelleen. Myös röyhyttelyn lopettamiseen saimme kannustusta ja se loppui eilen kuin seinään. Jatketaan kuplien taputtelua sitten Tyypin kanssa. Kerrottakoon vielä, että vartta pojalle on kasvanut jo 68,6 cm ja painoa on keräilty noin 8030 g. Kauniisti kasvamme käyrillä aina vain.

Raskausvatsa tuntuu jo muuten vähän näkyvän... Aika jäätävää, että nyt jo! Raskausviikkoja on nyt 11+2. Vasta. Pitänee kohta pyytää Ukkokultaa taas aloittamaan vatsakuvaussessiot. Voi millaisenkohan pötsin Tyyppi päättää kasvattaa?


Nina