En tiedä oliko viime viikkoinen känkkäränkkä vihje siitä, että lenssu on pukkaamassa läpi vaiko onko tämä lenssu enää vain piste i:n päälle. Lähipiiristä löytyy kyllä yksi pari flunssaisia isovanhempia sekä tietysti kavereiden lapsia, jotka viettävät päivistään puolet pöpölandiassa, eli päiväkodissa. Ketään syyttelemättä Kloppinen oli kuitenkin viikonlopun kipeä. Ensimmäistä kertaa elämässään ja sehän vasta oli keltanokkavanhemmille jotain ihan hirveetä. Onneksi on Google.
Reppana köhi, yski ja rohisi. Mennyt aikamuoto on tässä kyllä vähän väärä, sillä hän tekee edellämainittuja edelleen. Vaikkakin epäilenkin Kloppisen olevan tänään jo hiukan parempi. Sairasteleva vauva on kyllä surku näky ja se jos jokin herättää välittömästi kaikenlaisen hoivavietin sekä pidentää pinnaa noin kymmenen kilometriä. Kuumetta ei onneksi ole noussut, vaan tosiaan perusflunssaoirein ollaan vielä toistaiseksi pärjätty. Suppoja emme ole siis laittaneet, vaikkakin ne ovat odottaneet pöydällä pientäkin viitettä siitä, että Kloppinen jostakin kipuilisi.
Kloppisen oloa olemme yrittäneet helpottaa
- laittamalla nokkaan keittosuolatippoja
- niistämällä nokkaa
- nostamalla pinnasängyn päätyä kymmenen senttiä sekä
- polttamalla makuuhuoneessa päivisin suolatuikkuja, jos se jotenkin puhdistaisi ilmaa ja helpottaisi Kloppisen öitä.
Lisäksi kävimme eilen kävelemässä ulkona tunnin lenkin. Me Ukkokullan kanssa ensin ajattelimme, ettei kipeää lasta voi viedä ulos, mutta sitten keskusteltuamme Ukkokullan siskon kanssa tulimme siihen tulokseen, että raitis ilma voisi oikeastaan tehdä ihan hyvää. Kuumetta kun tosiaan ei ollut, sittenhän tilanne olisi ollut ihan eri. Hyvää ulkoilu taisi tehdäkin: Kloppinen nukkui tyytyväisenä koko tunnin ja rohina oli huomattavasti vähäisempää illalla. Yökin meni melko hyvin. Nousin laittamaan pojalle tuttia vain yhden ainoan kerran.
Ukkokullan siskokin mainitsi ne mahdollisesti tuloillaan olevat hampaat, että kuulemma tällaisten tautien ohella on yleensä ollut hampaillakin tapana putkahtaa esiin. Eilen sitten hyödynsin kurkku suorana kiljuvan Kloppisen auki ammottavan suun ja koitin tutkailla ikeniä. Epätasaiselta alarivistö näytti, mutta ei siellä mitään valkoista kyllä näyttänyt olevan. Vaan kaipa siellä ikenistössä jotain kuitenkin sitten tapahtuu.
Toki jos hampaiden tekeminen on näin juhlaa ja tekee pojastamme näin hitsin aurinkoisen, niin toivoisin kyllä, että ne hampaat voisivat vaikka puhjeta tässä lähiaikoina...
Nina
Ps. Ai niin juu, piti muuten vielä kertoa kuinka herttainen Ukkokulta oli eilen illalla! Menimme illalla sänkyyn molemmat ihan puolikuolleina ja sitten yhtäkkiä hän nosti toppiani ja laski kätensä vatsani päälle. Hän tunnusteli hetken hiljaa ja sitten vannoi minulle, että ihan kuin Tyyppi liikkuisi jo vähän ja että sen voisi jo tuntea. Hmm, Tyyppi, ehkä 5–7 senttiä pitkä ihmistaimi, voiko sitä muka jo tuntea? Eniveis, söpöä silti. <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti