Näytetään tekstit, joissa on tunniste Blogihöpöä. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Blogihöpöä. Näytä kaikki tekstit

perjantai 17. huhtikuuta 2015

500. postaus

Titti-di-dii-di-diii! Tämä on blogini 500. postaus! :D

Melkein neljä vuotta bloggaamista takana ja nyt se tuli täyteen. Tosin 500 postausta olisi tullut varmaan jo aikaisemminkin, jollen olisi pitänyt lähes puolen vuoden blogitaukoa opiskelujen vuoksi. Muutenkin olen pitänyt välillä aikamoisia hiljaiseloja, mutta aina vaan tämä blogi porskuttaa. En tiedä eteenpäin, mutta johonkin suuntaan. :)

Tänään on ollut taas sellainenkin aamupäivä, että hellurei ja mitä hellimmät tunteet. Pojanviikarit ovat tehneet tinkiä ja meikämannekiinin pää on harmaantunut: Jäpikkä söi sekä harjasi hampaitaan hammastahnalla meidän kaikkien neljän perheenjäsenen hammasharjoilla ja Kloppinen taas kaatoi 1,5 litran maitopurkista maitoa lasiin aiheuttaen ruokapöydälle valkoisen tulvan, jonka armoille myös iPhone-parkakin joutui...

Hammastahna-ahmatti ite.
No, kun Jäpikkä herää päikkäreiltään, marssin poikien kanssa ulos. Heillä kun on nykyään pihalla oma hiekkalaatikko, joten enää lapiolla ei tarvitse kyntää äidin kukkapenkkejä. <3


Meidän Kolli on muuten siitä aika erikoinen otus, että aina kun me olemme ulkona, hän pysyttelee koko ajan lähellämme. Siis jos Kolli ei itse ole sisätiloissa vetämässä kauneusunia. Minä kun olen kuvitellut, että kissat ovat itsenäisiä eivätkä todellakaan jää ihmisten kanssa käyskentelemään, mikäli vaihtoehtona on läksiä uusiin seikkailuihin jonnekin ihan muualle kuin omalle pihalle. Mutta ei meidän Kolli. Se hengailee meidän seurassa ja jopa seurailee meitä, kun lähdemme muualle. Aika söpöä. :)

"Mä niin vihaan tätä kuvaamista..."

Pakko tähän loppuun vielä hehkuttaa yhtä hehkutuksensa ansainnutta juttua: Popupshopin yökkäreitä. Meidän pojat eivät pahemmin ota kantaa, mitä päälle laitetaan ja mitä ei - ja tämäkös muuten lastenvaatteita rakastavaa äitiä ilahduttaa. ;) Mutta yöpukujen suhteen Jäpikkä on tehnyt kantansa kovin selväksi: mikään muu yöpuku ei ole niin kiva kuin Popupshopin pingviini-yöpuku. Sitä toivotaan joka ilta päälle ja jos se on pesussa, tulee aina surku. Enkä ihmettele - tämä kyseinen pingviini-yöpuku on pysynyt lukemattomista pesuista huolimatta pysynyt ihanan pehmeänä. Muutenkin materiaali on ihanan ohutta ja laadukasta, siinä ei ole käytöstä huolimatta lainkaan pesunukkaa, joten ilmankos se on mukava päällä. Kivasta ulkonäöstä puhumattakaan. <3

Niinpä arvoisan asiantuntijaraatini toiveesta tilasin Popupshopin yökkärin myös Kloppiselle. Ja tämän nähdessään Kloppinen oli suu messingillä:


Muutenkin Popupshop on vakuuttanut hyvällä laadullaan ja eläinprintitkin hivelevät silmää. Eli suosittelen lämpimästi näitä, jos joku siellä näiden kanssa puntaroi.

Aurinkoista viikonloppua! <3


Nina

keskiviikko 15. huhtikuuta 2015

Haaste.

Minut haastettiin Tittamaman toimesta, joten tässäpä se tulee - osallistun, vaikka olen tähän osallistunut joskus aiemminkin. :)

Säännöt lyhyesti:

~ vastaa haastajan yhteentoista kysymykseen
~ haasta sitten 11 blogia, joilla on alle 1000 lukijaa
~ keksi haastettaville 11 kysymystä!




  Tittamaman kysymykset:

1. Mikä on mieleenpainuvin lapsuudenmuistosi?
 Siis apua, todella helppo kysymys! :D Näitä on varmaan useita erilaisia, mutta mieleen on jäänyt kuinka löysin lapsena villikissan pentuja ja raijasin ne jok'ikisen pesästään mammani ja pappani mökin navettaan. En tullut sen ikäisenä ajatelleeksi, että emokissa saattaa olla jossain eikä hylännyt pentujaan, kuten silloin ajattelin. Mielestäni tein hienon urotyön, kun pelastin pienet suloiset kissavauvat, mutta isovanhempani eivät tykänneet oikein hyvää...
2. Mitkä olisivat kolme esinettä, joista et luopuisi?
Puhelin, huulirasva ja kulmakynä. 
3. Mikä saa sinut onnelliseksi?
Omat lapset, perhe, ystävät, oma koti.

4. Asuisitko mieluummin maalla vai kaupungissa?
Kaupungissa, jos näistä kahdesta pitäisi valita. 
5. Voisitko kuvitella asuvasi joskus ulkomailla, missä?
En voisi kuvitella asuvani ulkomailla, mutta jossain Lontoon kupeessa asuisin, jos olisi pakko valita. 
6. Minkälaisista ihmisistä pidät?
Suoraselkäisistä, huumorintajuisista ja ystävällisistä ihmisistä on vaikea olla pitämättä. Aitous on myös piirre, jota ei voi kuin arvostaa. 
7. ....Minkälaisia taas et voi sietää?
Itsekkäitä minä-keskeisiä, jotka eivät ota muita huomioon tai suhtautuvat muihin ylimielisesti. Epäaidot ja myös suoraan sanottuna tyhmät ihmiset ovat aika raskaita. Empatiakyvyttömät ovat nekin ikäviä seuralaisia. 
8. Kolme asiaa bucket listiltasi?
Sellaista listaa ei ole, eikä kyllä tule, joten perusvastauksia ei tähän taida tulla... Muttamutta, haluaisin nähdä, kun lapseni kasvavat aikuisiksi: menevät naimisiin ja saavat lapsia. Haluaisin pystyä auttamaan heitä taloudellisesti esimerkiksi opiskelujen aikana. Haluaisin olla läsnä pitkään. 
9. Mitkä ovat parhaat puolesi?
Kiltteys (on tosin myös yksi huono puoleni), tulen toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa, huumorintaju on (omasta mielestä) aivan infernaalisen hyvä. 
10. Kirja vai elokuva?
Yleensä kirja antaa enemmän, mutta koska kirja ottaa enemmän aikaa, valitsen nyt elokuvan. 
11. Mikä on unelmien matkakohteesi?
Tämäkin on todella vaikea kysymys! :D Olen aina kuvitellut sen olevan tyyliin Bali tai Bora Bora, mutta kun oikein mietin... Eksoottisia, nyrkin kokoisia hyönteisiä sun muita eläinkunnan edustajia... Hmmm, pystyisinkö relaamaan siellä niiden keskellä? Tällä hetkellä taidan haaveilla jostain Kreikasta tms, jonne ei olisi pitkä lentoaika ja joka on turvallinen maa, joten sinne voisi lähteä lastenkin kanssa.

Jätän nyt haasteet haastamatta, jokainen voi tämän tehdä omassa blogissaan niin haluessaan ja vastailla vaikka näihin samoihin kinkkisiin kysymyksiin. :)

Aurinkoista päivänjatkoa!

Nina

maanantai 5. tammikuuta 2015

Tänä vuonna...

Uusi vuosi. 2015. Täällä ollaan ja mitä luultavimmin tämä vuosi jatkaa siitä, mihin 2014 joulukuussa jäätiin. Vaikka itsekin haluaisin olla sellainen superfantsun positiivinen ja uskoa, että tämä on elämäni vuosi, täynnä kaikkea fantsua, niin en vaan ole sellainen. Sen verran pientä positiivisuutta minustakin kuitenkin löytyy, että uskon jokaisen vuoden olevan tavallaan kuin blanco paperi tai tyhjä käsikirjoitus. Omilla teoilla pystyy vaikuttamaan moneen, varsinkin pieniin asioihin, joilla myöhemmin voi olla suurikin merkitys.

Uuden vuoden lupaukset ilmiönä on minusta vähän typerä, mutta siitä huolimatta olen miettinyt itsekin joitakin asioita, joita aion yrittää tehdä toisin. Joten kaiketi niitä voi pieniksi lupauksiksikin kutsua. Yritän muuttaa pieniä asioita elämässäni, jotta olisin onnellisempi ja tekisin näin myös lähipiirini onnellisemmaksi...

...pienillä asioilla:

1. Aion juoda enemmän vettä.

2. Aion aloittaa urheilun ja liikkumisen uudelleen, vaikka se tauon jälkeen onkin aina haastavaa. Ja vuoden alussa mälsää, kun kaikki muutkin löllyrät löntystävät salille fitnessmasu tavoitteinaan. :D

3. Aion syödä entistä terveellisemmin: värikkäästi kaikenlaisia kasviksia, vihanneksia, hedelmiä ja marjoja.

4. Aion syödä ihan yhtä paljon myös herkkuja. Elämä ois aivan jumalattoman ankeeta, jos ei saisi herkutella. Näin se vaan on.

5. Aion nauttia (lastenvaatteiden) shoppailusta, ja tuntea vähemmän siitä morkkista! En ole kuitenkaan ryöstänyt pankkia enkä ole edes helvetillisessä velkakierteessä, joten mitä pahaa tässä lastenvaatteiden ostamisessa on... Se raha kuitenkin menisi johonkin muuhun. Ja minä nautin siitä, jollain kierolla tavalla, kun saan ostettua jotain ihanaa vaatetta pojilleni. Silmä lepää, kun niillä on kivat vaatteet päällä. Joten aivan sama, mitä muut tuumaa - tämä on meikämannekiinin harrastus. Ajatellaanpa näin. ;)

6. Aion sanoa itselleni JOKA PÄIVÄ, että olen todella upea nainen ja todellinen saalis! Olen lopen kyllästynyt jo vuosia kestäneeseen asenteeseeni, jossa vertaan itseäni kaikkiin mahdollisiin ja tunnen itseni ihan totaaliseksi nollaksi. Perseestä! Ja tähän on tultava muutos.

7. Aion panostaa avioliittoomme. Yritän olla nurisematta turhista Ukkokullalle, huomioida häntä ja osoittaa hänelle kuinka hiton tärkeä hän minulle onkaan. Aion kehua ja koskettaa, entistä enemmän. Lähipiirissämme on muuten meneillään joku kumma eroaalto, ja se on jostain syystä lähentänyt meitä entisestään, sillä toisten ongelmat ovat herättäneet meissä paljon keskustelua ja olemme useaan otteeseen todenneet yhteen ääneen, että onneksi meillä on asiat näin. <3


8. Aion nauttia ajastani kotiäitinä. Aion nauttia aitiopaikastani poikieni elämässä. Yritän olla surkuttelematta menetettyjä työpaikkoja ja mahdollisuuksia, ja odottaa kärsivällisesti omaa hetkeäni. Aion sisustaa ihanaa kotiamme, haaveilla kaikesta kauniista ja kevään tullen touhuta pärse pystyssä kukkamaalla. Aion istuttaa pihalle jotain ja toivoa, ettei se heti kuolisi. Aion yrittää ainakin pionipensaan istuttamista. Aion yrittää myös kasvattaa jotakin syömiskelpoista, ehkä tehdä loppukesästä myös viinimarjamehua.

Voisin vielä luvata olla parempi äitikin. Että olisin kärsivällisempi ja kehuisin enemmän ja ja ja. Mutta ollakseni nyt täysin rehellinen - minä olen minä, enkä muuksi muutu. Pinnani on lyhyt eikä se uuden vuoden lupauksen myötä takuulla pitene millimetriäkään. Lisäksi minä aion kaiken "olen paska äiti" -jorinan keskellä sanoa kuulkaas näin: minä olen ihan hyvä äiti. Voisin olla kaikkea enemmän ja kaikessa parempi, mutta nytkin olen varmasti riittävän hyvä äiti. Minä kehun, minä halaan, minä hellin, minä pussaan ja teen asioita lasteni kanssa. Jos se ei riitä, niin ei mikään riitä. <3

Ehkä siis viimeinen "lupaus" onkin olla armollisempi itselleni. En vaadi itseltäni liikoja, suoritan vähemmän. Uskallan yrittää, ja jos mokaan, niin maailma siihen tuskin kaatuu. Yritän olla rohkea, yritän olla avoin. Olen oma itseni, sekin riittää. Senhän on riitettävä! :D

Tänä vuonna toukokuussa olen kirjoittanut tätä blogia neljä vuotta. NELJÄ. Ei saakeli. Sinä aikana moni blogi on aloittanut, lopettanut, aloittanut taas ja ehkä lopulta taas lopettanutkin. Moni on vaihtanut nimeä, osoitetta, saanut siitä palkkaa. Moni on saanut tunnustusta, satoja lukijoita. Pro-tyypit jopa tuhansia. Ollakseni rehellinen en aivan ymmärrä mihin blogien suosio lopulta perustuu... No, en halua kuulostaa katkeralta, koska en sellainen ihan oikeasti ole. ;)

Blogini jatkaa eteenpäin porskuttamista. Ensialkuun aloitin kirjoittaa asioita itselleni, muistoksi. Sitten jokunen lukija eksyi kelkkaan ja olin pähkinöinä. Moni voisi ajatella, että neljä vuotta bloggaamista on aivan turhaa, jos lukijoita ei ole sinä aikana kertynyt edes sataa tai jos blogi ei ole kehittynyt sen suuremmaksi sinä aikana. Minä kuitenkin aloitin tämän harrastuksena ja sellaisena se on säilynyt tähän päivään saakka. Minusta ei tullut ammattibloggaria, mutta so what. Voinpa kirjoittaa just mitä haluan tai olla kirjoittamatta kuukauteen. Edelleen tämä blogi on kanava purkaa tunteita, minulle itselleni pääasiassa. Jos joku saa jostakin jotain onkeensa, niin se on vain plussaa muun mahtavan ohessa. En ole tyrkyttänyt tätä blogia koskaan kenellekään enkä millekään. Ehkä olisi pitänyt? :D

Blogini jatkaa samalla meiningillä edelleen. Käsittelen asioita, jotka ovat minulle tavalla tai toisella tärkeitä. Hihkun ostoksiani, kuolaan asioita tai märisen mälsästä arjestani. Same old shit. ;)

Kiitos sinulle lukija tai satunnainen kävijä, toivottavasti olet mukana tänäkin vuonna!

Toivotan teille kaikille huikeaa vuotta 2015, olkoon se täynnä onnellisia hetkiä! <3


Nina

tiistai 10. joulukuuta 2013

Jouluhaaste.

Säännöt:
* Vastaa 24 kysymykseen.
* Haasta blogikollegat vastaamaan samoihin kysymyksiin.
* Kerro kuka sinut on haastanut ja kenet haastat.

Malla se mennä haasteli meikäflikankin jouluhaasteen tekoon, joten tässä tulee vastauksia:

Parasta joulussa?
Parasta on joulun laittaminen kotiin ja joulun odottaminen. Lempeä tunnelma. Hyvä ruoka.

Joulumusiikkisi?
Tykkään perinteisistä suomalaisista joululauluista. Esimerkiksi "Sydämeeni joulun teen" on aika <3

Tykkäätkö katsoa jouluelokuvia? Millaisia?
Jouluun kuuluu ehdottomasti joka kanavan leffamaratonit, mutta mitään lempparia ei ole. Esimerkiksi Samu Sirkan Joulutervehdys tulee katsottua joka vuosi.

Jouluherkkusi?
Kinkku, lanttulaatikko, joulutortut, konvehdit.

Mitä ehdottomasti täytyy olla jouluaterialla?
Kinkkua, lanttulaatikkoa sekä isäni paistamaa lihaa.

Koska joulukoristeet pääsevät kotiasi koristamaan?
Marraskuun loppupuolella ilmestyvät ensimmäiset.

Joulu kotona vai jossain muualla?
Viime vuosina olemme olleet kotona ja minun vanhempani ovat tulleet meille. Tykkään emännöidä, kattaa pöydän ja höösätä muita.

Itsetehdyt lahjat, kaupasta ostetut vai molempia?
Itsetehdyt olisivat kyllä kivoja, mutta mikä on kun ei taidot riitä... Kaupasta ostetuilla mennään. Tänäkin vuonna. Ehkä lähivuosina pojat voisivat askarrella jotakin symppistä isovanhemmilleen?

Laitatko ulkovaloja pimeyttä valaisemaan?
Suunnitelmissa ainakin olisi - valosarja on tosin vielä sisällä paketissa...

Joulu oman perheen kanssa vai isommassa porukassa?
Vietämme joulua yleensä minun vanhempieni kanssa, mutta mukavaa olisi viettää sitä isommallakin porukalla. Ukkokullan sisarukset tuntuvat vain niin jakautuvan joka puolelle, ettei kimppajoulu taida onnistua edes ajatuksen tasolla.

Onko sinulla joululahjatoivetta?
Lahjakortti vaikkapa Stadiumiin olisi hyödyllinen. 

Paras saamasi joululahja?
Mieleen on jäänyt yksi isältäni saatu taulu sekä Ukkokullan ensimmäinen joululahja minulle: Guessin sydämellä varustettu rannekoru, jota käytän edelleen harva se päivä.

Kamalin saamasi joululahja?
Seeprakuviolliset karvasäärystimet. Herra Jumala. Oikeesti. Anoppi. <3

Kuvaile unelmiesi joulu?
Rauhallinen, ihana tunnelma, kauniisti koristellussa OMASSA omakotitalossa. Kaikilla kauniit juhlavaatteet päällä, kaunis kattaus, takkatuli, ulkoroihut...

Mikä on ärsyttävin joululaulu?
Nämä TikuTaku-nenä-äänellä lauletut jolkotukset. Hyi faan.

Oletko tehnyt jouluvalmisteluja tälle vuodelle? Mitä?
Olen laittanut kotiin hieman joulua, miettinyt ja ostanut joululahjoja sekä pohtinut joulunajan menua.

Paras joulujuoma?
Glögi. Onko edes muita joulujuomia?

Oikea joulukuusi, tekokuusi vai ei kuusta ollenkaan?
Tekokuusi. Oikeasta kuusesta tulee toki ihana tuoksu, mutta ne ötökät siellä sisuksissa plus varisevat neulaset. Ei kiitti.

Käykö teillä joulupukki?
Ei käy. Ehkäpä ensi jouluna on aika kutsua Pukki kylään.

Paras joulumuistosi lapsuudesta?
Jouluaaton vietot isovanhempieni luona.

Laittaudutko aattona hienoksi vai hölläiletkö koko päivän pyjamassa?
Isovanhempien jälkeen meillä ei enää ole ollut oikein tapana pukeutua. Ja se on minusta tosi harmillista. Ei me kalsareissa hypitä, mutta aika perushimavaatteissa kuitenkin, joka tarkoittaa vähintään polvipussillisia collegehousuja.

Peruna-, porkkana-, lanttu- vai bataattilaatikko?
Ehdottomasti lanttulaatikko! Ah! <3

Paras joulusuklaa?
Pandan juhlapöydän konvehdit on aivan kirkas ykkönen.

Joulutortut vai piparit?
Tortut, pipareita en syö juuri ollenkaan.

Minä haastan:
Julian
Emännän
Jonnan


Nina

torstai 28. marraskuuta 2013

Kouluhommien lomassa.

Tämä viikko on mennyt vahvasti koulujuttujen parissa ja paljon olen saanut pahaa aikaiseksikin. Tekeminen ei toki siihen lopu, vaan itseasiassa tahti taitanee vain kiihtyä. Blogissa minua ei ole siis pahemmin näkynyt, mutta olen vähän kaavaillut, että jatkossa postauksia satelisi rutkasti ahkerammin... Siitä lisää lopussa. ;)

Koulutehtävät on mahdollistanut poikien loistavat, pitkät päikkärit yhtäaikaisesti vielä jopa. Kun unta riittää joskus jopa 2,5 tunniksi, on siinä ajassa jo ihan oikeasti mahdollista saada jotain tehtyäkin. Mitään sluibailu-hetkiä ei kyllä päivään pahemmin mahdu, mutta jotenkin olen nauttinut koulujuttujenkin tekemisestä. Etenkin sen opparin, sillä aihe on minusta aika kutkuttavan mielenkiintoinen. Toivottavasti siitä tulee yhtä hyvä kuin miltä nyt tuntuu.

Jäpikästä on kehkeytynyt aikamoinen kävelijä! Ja todella nopeasti vieläpä. Hän mennä kävelee jo pitkiäkin matkoja, hän saattaa kääntyä yhtäkkiä toiseen suuntaan ja joskus hän saattaa tanssia seisoaltaan. Tuntuu ihan mahdottomalta, että meidän pieni kuopus on kaikkea paitsi pieni - osaahan se jo kävellä! Hmph.

Tänään aamulla Jäpikkää herättäessäni tunsin ihan uskomattoman vahvan vauvakaipuu-tuntemuksen. Jäpikkä venytteli yksiosaisessa yöpuvussaan pinnasängyssään ja siitä näystä tuli melko kummallinen fiilis, että voi eiiiihh, jos ei meille enää tulisikaan uutta vauvaa... Kolmannesta lapsesta on kyllä käyty keskustelua ja aikamoisen vauvakuumeen kourissakin tuli piehtaroitua vielä jokin aika sitten. Tästä pitänee ehkä kirjoitella ihan oma postauksensa, sillä sekopäisiä ajatuksia riittää vaikka muille jakaa. Onneksi (?) pahin vauvakuume on kuitenkin laantunut.

En häpeäkseni muista, että mitä olen viimeksi Jäpikän tutittomuus-touhuista tänne kirjoittanut, joten anteeksi mahdollinen toisto. Enihuu, meillä ei enää käytetä tuttia juuri ollenkaan. Kaikille unilaaduille sammahdetaan ilman. Ainoastaan muutamat yölliset itkustamiset on taltutettu tutilla, jos ei hyssyttely ole riittänyt. Tällä viikolla heipat on sanottu myös tuttipulloille ja maito juodaan melko luonnikkaasti nokkamukeista. Eli sangen hyvin on tämä vieroitus, ainakin tähän asti, mennyt.

Tänään on tosin 1-vuotisneuvola, mikä tietää myös niitä surullisen kuuluisia rokotuksia, joten saapa nähdä mitä on tulossa. Jäpikkä on nimittäin nukkunut viimeiset 4 yötä ilman ainuitakaan yöhuutoja. Ihanaa! En edes ole muistanut kuinka gutaa katkeamattomat yöunet voivatkaan tehdä... Mutta ne rokotukset. Äh!

Kuten jo alussa kiusoittelin, niin olen tosiaan tässä jo tovin miettinyt erästä toteutusta blogiini. Kyse on nimittäin joulukalenterista, eli jokaiselle päivälle olisi tulossa oma postauksensa, oma juttunsa tai paljastuksensa. Ehkäpä jokin arvontakin.

Miltä kuulostaa, olisiko kiva? Toteutukseen vai ei?


Nina

tiistai 27. elokuuta 2013

Sairashuoneelta hei!

Jotta ette ikävöisi itseänne hengiltä ja saisitte nukuttua yöt, niin tulin ilmoittamaan, että täällä ollaan ihan elävien kirjoissa. Melkein ainakin. Äidiltäni tarttunut pikkukurkkukipu äityikin kunnon flunssaksi kera kuumeen ja tarttui alle vuorokaudessa perheemme jokaiseen jäseneen.

Melko ärhäkkä pikkupöpö siis, sanoisin.

Nyt on enää ilmassa yskää ja nuhaa. Eniten näitä minulla. Eikä edes harmita. Olen siitä äärimmäisen onnellinen - yskivä 10-kuinen ja tai 2-vuotias eivät oikein houkuttele ajatuksena. Eli jos jonkun on pakko yskiä yöt, niin enemmän kuin kiitollisena yskii allekirjoittanut itse.

Pakko kuitenkin kertoa uusimpia juoruja, joita on tapahtunut tämän viimeisen viikon aikana:

Ensin Jäpikkä nousi polvilleen tukea vasten, pari päivää myöhemmin hän seisoskeli jo jaloillaan ja siitä pari päivää poika otti jo muutamia askelia sekä alkoi kiivetä rappusia.

Summa summarum: hyvästi helppo elämä, tervetuloa kuhmut ja mustelmat toiseenkin päähän.

Kokemus on osoittanut, että yksi vuotiaana opittu seisominen on äärettömästi hallitumpaa ja hillitympää kuin näin 10 kuukauden iässä. Se on niin haparoivaa ja päätöntä, että pahaa tekee äiti-ihmisenä katsoa vierestä. Tekisi mieli vuorata lattiat vaahtomuovilla ja hioa pöydistä kulmat.

Muita kuulumisia: tunnen itseni seinähulluksi näiden seinien sisällä ja ensi viikolla alkaa taas aktiivinen sporttielämä. Kun tämä tauti on nyt vain ensin selätetty. Tänään pääsen ystävän kanssa ostoskeskukseen pyörimään ja se tekee enemmän kuin namiskuukkelia. Olen nimittäin ollut jatkuvasti todella pahantuulinen ja vittuuntunut. Ihan kaikkeen. Se kertonee luultavasti vain siitä, että on todella aika ottaa aikaa itselleen!

-> Happy Wife, Happy Life. Right? ;)

Palaan eetteriin siis entistä ehompana mahdollisimman pian! Kuka ties vaikka jo huomenna. Muutamia toivottuja postauksiakin on tulossa häistä, hääbudjetista sekä se kaaaaaaauan sitten pyydetty koti-postauskin on ehkä lähivuosina tulossa, huu nous. ;)

Ja tästä loistava aasinsilta teille - onko jotain postaustoiveita?

Jossain blogissa oli hauska toivepostaus, jossa bloggari kuvasi asioita, joita lukijat pyysivät. Miltä kuulostaisi tämä?


Nina

keskiviikko 17. heinäkuuta 2013

Täällä taas!

Siis mihin se puoltoista viikkoa taas hujahti täällä blogin puolella? Mitään maatajärisyttävää ei ole tässä välissä tapahtunut, mutta tekemistä on kyllä riittänyt. En saata enkä kykene käsittää, että ensi viikolla on vuorossa meidän häät! Olen nimittäin suu auki ihmetellyt kuinka lempihääbloggarit ovat astelleet alttarille ja ne hääjärjestelyt ovat sitten olleet siinä.

Meillä on onneksi kaikki aivan reilassa. Tekemistä riittää toki, mutta onhan tässä näitä päiviäkin. Vaikka tarkoitus olisi, että ensi viikko olisi mahdollisimman rela ja mitään ei enää tarvitsisi askarrella veren maku suussa ja avioero mielessä. ;)

Minä olen kyllä uskomattoman tyyni - tyyntä siis myrkyn edellä?

Jotenkin mitä lähemmäs hääpäivää pääsemme, oloni vain varmenee ja huojenee. Siis tottakai jännittää, universumin perhoskanta siirtyy vatsani uumeniin pelkästä ajatuksesta, että pitäisi lähteä kävelemään isäni kanssa käsikynkkää kohti alttaria. Mutta mitään ressiä ei oikein ole, uskomatonta kyllä.

Ukkokullalla sen sijaan on... Hänestä taitaakin kuoriutua meidän suhteemme bridezilla. Ukkokullalla pinna on kireällä ja jatkuvasti hän hoputtaa minua tekemään milloin mitäkin. No, hyvin pian häähössöilyt jäävät historiaan, joten minä ainakin aion nauttia tästä kaikesta touhusta, kiireestä ja hössötyksestä täysin rinnoin.

No, viimeisen puolentoista viikon aikana on tapahtunut kaikenlaista:

1. Suunnittelimme häämenun ja hääkakun. Meillä oli jälleen ihanat rehvit ihanalla juhlapaikalla ihanan emäntämme kanssa. Ja häämenu näyttää nyt siis tältä - simppeliä, herkullista ruokaa ilman mitään sen kummempaa hifistelyä:

Hedelmäinen mansikka-vuohenjuustosalaatti
Coleslaw-salaatti
Broilerpastasalaatti

Lämmin savulohi
Sillikaviaarinapit
Graavilohituorejuustorulla

Wanhan Tallin kasvisgratiini
Keitetyt perunat
Harmaasuolattu paahtopaisti
Lihapullat
Pekoni-suppilovahverokastike

Foccaccia-leipä & tuorejuustolevite

Punaviini, valkoviini, maito, vesi, mehu, kotikalja.

Hääkakku
Pullakranssi
Wanhan Tallin piparit
Kahvi, tee, mehu.

Yöpalaksi syödään buffet-pöydän rippeitä.

Hääkakkumme on ihana sokerimassakuorrutteinen unelma, jonka täytteenä on suussasulavaa mustikka-mascarpounejuusto-mousse -täytettä. Ah, se maistui fantastiselta. <3 Hääkakku tulee näyttämään kutakuinkin tältä:

Kuva jostakin netin syövereistä.
2. Olen askarrellut hääautoomme kyltin sekä ostanut pienen skumppapullon automatkan ajaksi. Vielä pitäisi ostaa pikarit. Ja vähän hotsittaisi askarrella jotain kolisevia purkkeja auton perään, mutta Ukkokulta ei näistä ihan kauheasti innostunut... Hmph.


Tämmösii mä tahon! <3 Kuva en muista mistä.
3. Pojille häävaatteet check. Housut check. Kengät check. Henkselit check. Kloppinen sai punaiset Converset ja Jäpikkä Hassuli-mokkasiinit. Mokkasiinien hakureissulla mukaan tarttui myös ylisöpis Muumi-jumpsuit Jäpikälle. Vaikka mitään ylimääräistä ei saanut ostaa. Hups.






4. Huomenlahjakuvaus Ukkokullalle on nyt suoritettu. Kyllä jännitti, voi hitto, että jännitti. Ja tuli opittua, ettei olekaan se mallina olo ihan yksinkertaista ja helppoa. Kuvia, tietysti sellaisia joista on naama sutattu, saattanen teille vilautella muutamia, mikäli tahdotte. Ukkokullalla kun on edelleen porttikielto tänne blogin puolelle. ;)

5. Löysin aivan huippukosmetiikkatuotteen! En ole hetkeen hehkuttanut mitään kauneustuotetta täällä, joten nyt on korkea aika. Etenkin, kun käteen tarttui tuote, joka sen hypetyksensä ansaitsee. Garnierin Ultimate Beauty Oil - ihana tuoksu, ihana koostumus, ihanan pehmoinen iho. Tykkään ja kovaan käyttöön jäi. <3


6. Ukkokulta vietti polttareitansa viime lauantaina, joten nyt on "pakolliset pahat" suoritettu ja aivan juuri kohta on aika mennä naimiaisiin. Jaiks! <3

Hääaskartelujakin olis vaikka mitä esiteltävänä, mutta jospa naputtaisin niistä vaikka ihan oman postauksensa... Nyt nimittäin pojat mölisevät kummatkin sängyissään - aika herätä ja aloittaa aamutoimet.


Nina

torstai 25. huhtikuuta 2013

Vinkki Tigi-faneille!

Olen ihan totaalisen rakastunut Tigin Bed Head Urban Antidotes Recovery -shampooseen ja hoitsikkaan. Olen kehunut niitä täällä(kin) montamonta kertaa. Ja tiiättekös, sitten Ukkokulta yhtäkkiä yks päivä huikkaa, että hei kulta, onks halpaa, jos saat kaks Tigin pulloa (750 mll) hintaan 29,95 €? Meinasin tippua persiilleni, sillä kyllä - on se aika halpaa. Yleensä kun et settiä alle 40 € saa. Ai että, tilasin tietenkin heti. <3

Ja koska edukkaan hinnan lisäksi tilaus tuli ihan älyttömän nopeaa perille ja vieläpä ihan kotiovelle, on minun pakko suositella tätä verkkokauppaa teillekin! Kyseessä on siis kauppa nimeltänsä Wihonen. Siellä myydään vaikka mitä kivaa muun muassa sisustukseen, mutta ne Tigit sijaitsevat siellä melko kummallisessa kategoriassa, nimittäin Äijämarketin puolelta. Siksipä Ukkokulta Tigeihin varmaan sitten törmäsikin... ;)


Tämä(kään) ei ollut ikävä kyllä maksettu mainos. Ottaisin nimittäin ihan kovinkin kernaasti vaikka Tigejä ilmaiseksi. Tai puoleen hintaan. Tai edes parinkymmenen pinnan alella. Ilman postareita edes? Kukkuu?

Ei vaines, minä ainakin tykkään kovasti lukea toisten kehuja koskien erilaisia verkon kauppoja. Joten tässä siis aito suositus minulta.

Hiuksista tulikin mieleen, että olenko muuten paljastanut uuden kuontaloni jo teille? Jos en, niin tässä tulee. Naurakaa pois - olen äärettömän huono pousaaja. Nauruun kuolisitte, jos näkisitte ilmeiden kirjon. Jätetään siis ne välistä, jatketaan elämistä ja anonyyminä olemista.


Kutrit saivat luvan tummentua, kun ihan totaalisesti kyllästyin tähän epämääräiseen liukuvärjäysvaalennukseen. Ukkokulta oli onnessaan, sillä tavatessamme minulla oli pitkä tummanruskea tukka. Kuulemma nostalgista ja ihanaa tämä. <3


Nina

maanantai 31. joulukuuta 2012

Uutta Ordning och Redaa. Sydän.

Samalla kun tulin toivottamaan teille kaikille lystikästä vuodenvaihdetta ja muikiata ens vuotta, niin hehkutan jälleen uutta Ordning och Redan kalenterianikin. Oivallinen aasinsilta, eikö? Ovathan nuo kalenterit aika hintavia, mutta jotenkin ne vaan toimivat parhaiten - sisällä on tilaa muistiinpanoille ja kalenterit ovat ihanan pirtsakoita. Joka vuosi on edessä valinnanvaikeus: minkälaisen kalenterin tilaan ensi vuodelle? Vuonna 2012 arkeani piristi omenanvihreä kalenteri, joten olkoon vuoden 2013 kalenteri sitten pinkki. Onhan se muutenkin rakkauden vuosi, kun edessä on meidän häät...

...Siis apuuu-va - 12 tunnin kuluttua voin sanoa, että menen tänä vuonna naimisiin. Jaiks.

Kalenterin lisäksi ostin myös valokuva-albumin Jäpikän kuville sekä kansion hääsuunnitelmillemme. Kansiossa on läpinäkyvät muovitaskut sisällä, joten sinne saa näppärästi laitettua lippua lappua talteen. Niin ja kannessakin on muovitasku, joten kannen saa tehdä ihan itse. Näpit ovat jo pelkästä askartelu-ajatuksesta liekeissä. Saatanpa laittaa teille kuvamateriaalia kansiosta, jahka se on valmistunut. Edes osittain. 


Olkaa varovaisia rakettien kanssa, tai jättäkää ne vaikka kokonaan ostamatta. Luontokin elukoineen kiittää. Niillä säästetyillä rahoilla voi ostaa vaikka toisen pullon skumppaa. ;)

Viimeinen postaukseni tälle vuodelle sisälsi sekin Visan vingahtelua - ensi vuonna meno on mitä luultavimmin ihan samanmoista. Nähdään! <3


Nina

sunnuntai 23. joulukuuta 2012

Joulu-morot.

Jotta en jäisi blogisiskoistani yhtään huonommaksi, niin laitanpa itsekin muutaman (hiton huonon, mutta) jouluisen kuvan. Kyllä - meilläkin alkaa kotona näyttää jo joululta. Mikä on sikäli hieno homma, sillä huomenna on joulu.




 



Kyllä kannatti vinkua tuo parinkympin ledtähti kuuseen, se on nimittäin aikas tosi kiva. Vaikka sitä voi olla vaikea uskoa, kun näitä kuvia katsoo.

Että eipä mulla muuta tänään.

Hirmuihanaa joulua teille ja meille - syödään, nautitaan ja ollaan vaan. <3


Nina

Ps. Ai niin! Arvatkaas mitä - Kloppinen otti muutama päivä sitten muutaman hataran askeleen ilman tukea! Oijee - haljetaan Ukkokullan kanssa ihan ylpeydestä melkein. <3

keskiviikko 12. joulukuuta 2012

Pinnallinen äiti A:sta Ö:hön.

Näin tällaisen postauksen yhdessä blogissa toivepostauksena, ja toivoittepa tällaista tai ette, niin ajattelin itsekin toteuttaa tämän. Silvuplee:

A niin kuin Apple. Se hedelmä, josta on pala puraistu pois. Meillä irvistetään pc:lle, Windows-käyttöjärjestelmälle sekä Nokialle, mutta kaikki pienellä i:llä alkava sen sijaan kiinnostaa. On iMaccia ja iPhonea.

B niin kuin Brandos. Pullollaan ihania kenkiä. Siksi siis Joulupukilta vois tulla joululahjaksi se lottovoittokuponki.

C niin kuin Canon. Camera, jota en tosin osaa cäyttää. Kuten olette ehkä jok'ikisestä kuvistani jo päätelleet.

D niin kuin Daddys girl. Olen isin silmäterä, olen ollut sitä aina. Kun äiti sanoi aina ei, niin isipä sanoi aina joo. Melkein aina. Nolottaa myöntää, mutta usein olen saanut tahtoni läpi ja olen aika hemmoteltu, itsekäs kakara. Vieläkin.

E niin kuin Ed Hardy. Näistä tuotteista tulee muuten aina mieleen Martina Aitolehti tai Esko Eerikäinen. Ukkokulta rakastaa ylikaiken Ed Hardy -huppareitaan ja minä tennareitani.

F niin kuin Facebook. Sitten kun maailma loppuu, ootas, 9 päivän päästä, niin minä olen varmaan sitäkin ihmettä päivittämässä Facebookissa. Olen riippuvainen. Myönnän.

G niin kuin Geelikynnet. H niin kuin rakas harrastus. Tykkään näprätä ja askarrella kynsiä, lähinnä itselleni. Päivääkään en ole kyllä kynsikoulussa istunut, vaan olen kaverilta oppinut tekniikan ja siitä sitten kouluttanut ja kehittänyt itse itseäni hankkimalla lisätietoa.

H niin kuin Huuto.net. Jos en ole Facebookissa, tai Bloggerissa, niin olen satavarmasti täällä. Ensimmäisen raskauden aikana hurahdin tähän sivustoon ja nykyään olenkin aivan haukkana kyttäämässä milloin mitäkin makeeta.

I niin kuin Ihottumat. Atopian aiheuttama ikuinen riesa, jonka ansiosta erilaiseen kosmetiikkaan kuluu vuodessa valehtelematta satoja euroja. Jatkuvasti on haku päällä ja etsin aina vain parempia ja parempia tuotteita ihonhoitoon. Nämä ihottumat ovat TIETENKIN vain ja ainoastaan kasvojeni alueella.

J niin kuin Jaarittelu. Tekee minut niin mielipuolisen hulluksi, että järki lähtee! Tiedättekö ne tyypit, jotka eivät saa sitä asiaansa sanottua lyhyesti ja ytimekkäästi, vaan kierrellään kaarrellaan, sanotaan sama asia miljoona kertaa, vaikkakin vähän eri tavalla. Samaan kategoriaan sopii rakas äitini - hänen kanssaan puhelimessa puhuminen on juurikin sitä legendaa, eli hoen puhelimeen noin 100 000 kertaa, että joo, okei, joo, joo, joo soitellaan, joo, joo katotaan, joo, joo, lopetetaan nyt, joo, joo, okei, no niin, joo...

K niin kuin Kirpputorit. Itselleni en ole oikein ikinä osannut ostaa mitään kirppareilta, mutta lapsien vaatteille ja tavaroille ne paikat ovat melko verrattomia. Vastasyntyneet vauvat kun eivät juurikaan vaatekappaleitaan kuluta, niin myynnissä on toisinaan todella hyväkuntoistakin tavaraa.

L niin kuin Lapset. En osaa edelleenkään olla lapsien kanssa enkä vaan pidä heistä. Vauvat ovat hankalia enkä osaa pidellä heitä heidän mielestään oikein. Taaperoiden puheesta ei ota erkkikään selkoa enkä ymmärrä mitä he haluavat tai eivät halua. Uhmaikäiset ovat kuin pahimmasta painajaisesta: kyselevät asioita ihan liikaa ja haisevat pahalta. Ja kouluikäiset ovat vaan tosi tylsiä. Mutta ai että nuo omat rakkauden hedelmät. Ne ovat maailman parhaita mukeloita ja olen niin pahuksen onnekas, kun saan olla juuri heidän äitinsä. <3

M niin kuin Muumit. En minä niistä piirretyistä piittaa, mutta ne tuotteet: ihania mukeja, petivaatteita, pyyhkeitä, lasten vaatteita erityisesti Lindexin mallistosta. Ihania-ihania-ihania!

N niin kuin Naimisiin meno. Ohjelmassa ensi kesänä. Tuntuu ihanalta, oudolta ja jännittävältä. Miesvalinnastani olen varma - Ukkokullan kanssa minä haluan olla. Mutta toisinaan iskee pieni pelko persiiseen, että onkohan Ukkokulta yhtä varma? Avioero on yksi vastenmielisimmistä asioista mitä tiedän. Minulle itselleni se olisi merkki epäonnistumisesta. Valojen vannominen papin edessä on minulle suuri asia, vaikken mitenkään uskonnollinen olekaan.

O niin kuin Ostokset. Arvomaailmani on varmasti melko perseellään, mutta materia ja ostelu tekevät minusta onnellisen. Ostoksien tutkiminen kotona on ihan parasta: "Iiiiih, niin tää oli tällanen, ihana, iiiihh!". <3

P niin kuin Pakkeli. Tykkään meikata enkä kovin mielellään astu ulos ihan naturellina, mutta voin paljastaa, etten todellakaan jaksa meikata joka päivä. Etenkään, jos olen aikeissa olla kotona koko päivän. Vaunulenkin takiakaan en lähde meikkaamaan ja lähikaupassakin saatan pystyä käymään ihan ilman sotamaskia.

Q niin kuin Queen. Yksi lempparibändeistäni. Ei lisättävää.

R niin kuin Raha. Ei tee onnelliseksi, mutta mieluummin itken Jaguarissa kuin Ladassa. Vai miten se meni? Ja jos ei onnea, niin kyllähän se ainakin elämää helpottaa. En haluaisi olla mikään ökyrikas, vaan ihan sellainen perusporvari-elämä riittäisi. Itse elin osan lapsuudestani 90-luvun alun runteleman laman aikana isäni jäädessä työttömäksi. Muistan hetket, kun kaupan kassalla jouduimme luopumaan osasta ostoksista, kun rahat eivät yksinkertaisesti riittäneetkään kaikkeen. Muistan käynnit Sossussa. Muistan ummehtuneelta haisevat kirpparikuteet, kun luokkakaverit taas leveilivät uusilla merkkikuteillaan. Vaikka vanhempani tuosta suosta nousivat ja selvisivät uskomattoman hienosti, ettei voi kuin hattua nostaa, niin en halua elää enää ikinä niin. Ja en ikipäivänä halua lasteni joutuvan miettimään raha-asioita lapsina. Sen ei kuulu olla heidän murheensa.

S niin kuin Sisustus. Rakastan sisustamista ja sisustusjuttuja ihan ylikaiken. Sisustusmaniani on tässä äitiyslomalla puhjennut täyteen kukkaansa ja ihmekös tuo, kun olen päivästä suurimman osan nykyään kotona. Tällä hetkellä pidän eniten puhtaasta valkoisesta, linjakkaasta tyylistä sekä hieman sellaisesta vanhahtavasta, romanttisesta tyylistä (kuten kaikki muutkin tällä hetkellä...?). Kirkkaat värit ovat jotenkin kotoani kaikonneet valkoisen, mustan, harmaan ja beigen tieltä. Pidän kovasti kodistani ja sen tyylistä tällä hetkellä, vaikka tämä on ikuisuusprojekti ikuisella I:llä. Sitä kotipostausta on luvassa. Joskus. ;)

T niin kuin Tähdet. Sisustusmanian ohella minulla on päällänsä ihan hirmuinen tähtimania. Tähtiä nähdään meillä kotona sisustuksessa ja lapsilla vaatteissa.

U niin kuin Unelmointi. Haaveilen kaikenlaisista asioista, ja toisinaan en saa illalla unta, kun jään unelmoimaan jostain niinkin typerästä asiasta kuin poikien talvihaalarit. Älytöntä.

V niin kuin Vila. Yksi lempikaupoistani, josta löytyy AINA jotain ostettavaa. <3

W niin kuin World Wide Web. Netissä tulee heiluttua kyllä aivan liiaksi enkä voisi enää varmaan elää ilman nettikauppoja. Löydän päivittäin jotain mitä haluaisin. Eli itsehillintä on todella koetuksella. Lisäksi blogien lukemisesta, ja tietenkin omani kirjoittamisesta, on tullut päivittäinen harrastus.

X niin kuin Äks-asento. Ukkokulta nukkuu aina äksänä ja se on ihan tajuttoman raivostuttavaa. Jalkaa siellä, jalkaa täällä. Käsistä puhumattakaan. Pysy nuija omalla puolellasi! Äläkä aiiiiiiii-na kuorsaa. Nalkuti-nalkuti. Pusi-pusi.

Y niin kuin Ylioppilaslakki. On hyllyllä. Koristeena. Muuta hupia saati hyötyä siitä ei sitten olekaan ollut.

Z niin kuin Zoo. Tykkään ihan ylipaljon kaikista elukoista ja minä voisin viihtyä eläintarhassa vaikka päiväkausia. Vuosikausia. Ukkokulta meinasi menettää toivonsa ollessamme yhdessä ensi kertaa Korkeasaaressa, kun halusin mennä katsomaan tiikeriä vielä yhden kerran! <3

Å niin kuin RuÅtsi. Tästä kirjaimesta ei tule mieleen mitään muuta kuin Ruotsi. Ja se on minun korvaan hirmu ruma kieli ja hirvittävän vaikea oppia. Ehkä just sen rumuuden (ja asennevammani) vuoksi.

Ä niin kuin Äitiys. Elämäni mullistanut asia. Rakkaus, jota ei kykene kertomaan. Uusiksi mennyt tärkeysjärjestys. Huoli, joka ei koskaan lopu.

Ö niin kuin Ötökät. Vihaan, ällöksyn, inhoan sydämeni kyllyydestä. Pelkään. Aiheutan Ukkokullalle vielä joku päivä sydärin, kun yhtäkkiä kiljahtelen kaikkia kuvottavia monijalkaisia.


Nina

maanantai 19. marraskuuta 2012

Haastetta lukijoille.

Olen haastettu. Kiitos siitä Enma! <3

Tässä pienessä haasteessa on kyse löytää uusia blogeja ja auttaa niitä, joilla on vähemmän kuin 200 seuraajaa.
Jokainen joka tämän haasteen saa / tekee, tulee laittaa 11 asiaa itsestään.
Heidän on myös vastattava 11 kysymykseen, jotka haasteen haastaja on sinulle asettanut.
Sinun on myös luotava 11 kysymystä seuraaville haastettaville.
Ja lopuksi sitten, on valittava 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 seuraajaa ja haastaa heidät, ja mennä heidän blogeihinsa kertomaan tästä haasteesta omassa blogissaan.

11 asiaa itsestäni:
1. Inhoan pahoja hajuja, kuten pilaantuneen ruuan tai hien hajua. Maailmani vähintään kaatuu, jos kodissani haisee ja en voi levätä ennen kuin olen kartoittanut pahan hajun lähteen ja eliminoinut sen.
2. Pelkään kaikkia ötököitä ja ne myös inhottavat minua suuresti. Kärpänen saattaa viedä ruokahaluni ja tätä Ukkokullan on kovin vaikea käsittää. Vaikeaa sitä on itsekään käsittää, mutta näin on näppylät.
3. Rakastan sisustamista ja jatkuvasti minulla onkin käynnissä projektia toisen perään.
4. Tällä hetkellä on sellainen olo, että saattaisin haluta sen kolmannenkin lapsen. Mutta en todellakaan tähän samaan syssyyn, vaan lapsenteosta aion pitää väliä ainakin pari vuotta.
5. Meinasin saada slaagin, kun ihan piruuttani päätin sovittaa vanhoja farkkujani ja ne ihanat reikäiset farkut, jotka eivät Kloppisen jälkeen menneet koskaan päälle, mahtuivat päälle! EI-VOI-OLLA-TOTTA! Mitä tää on? En valita, ei sillä.
6. Odotan joulua ihan hullun lailla. Rakastan sitä ruokaa, herkkuja, lahjojen ostamista ja niiden paketoimista, kaikkea tv-hömppää, joululauluja jne jne jne jne.
7. Olen laiskistunut kotiäitinä siihen malliin, että toisinaan paluu koulun penkille ja työelämään tuntuvat aivan utopistiselta.
8. Vanhempani ärsyttävät minua jostain ihmeen syystä tällä hetkellä aivan jumalattomasti. Niille tekisi mieli vain kiukutella. Onko jostain iskenyt myöhäispuberteetti tai jotain? 
9. Vaadin liikaa itseltäni ja muilta. Kaiken pitää olla liian täydellistä, päässäni. Ja en koskaan tule pääsemään siihen täydellisyyteen, jota tavoittelen, ja se vituttaa. Aika järjetöntä. 
10. Rakastun päivä päivältä tulisemmin meidän kuopukseen, Jäpikkään. Hän on päivä päivältä silmissäni suloisempi ja ihanampi, rakkaampi. Vaikka jo synnytyssalissa oma vauva tuntui ihanalta, ei se tälläkään kertaa ollut mitään superlove-tykitystä ensi silmäyksellä. Voiko se sellaista ollakaan, ihan oikeasti, kenelläkään? Jotenkin vähän vaikea uskoa. Anteeksi vain.


Näitä kysyttiin minulta:
1. Mitä arvostat itsessäsi? 

Uskomattoman vaikea kysymys, mietin tähän vastausta valehtelematta kolme päivää. Ehkä sellaista piirrettä itsessäni, että osaan ottaa ihmiset hyvin huomioon. Kohtelen (yleensä) kaikkia hyvin ja kunnioittavasti. Olen luonteeltani ystävällinen.
2. Millä sävyillä kotisi on sisustettu? 

Valkoisella, mustalla, ruskealla, kullalla, hopealla ja harmaalla.
3. Mukavin ruoka kokata? 

Olen aika surkimus kokki ja kun Ukkokulta siinä hommassa loistaa, niin useimmiten hän onkin se, joka meillä kokkaa. Kanakastikkeita ja pastaa tykkään tehdä ehkä eniten (siksi että ovat niin helppoja ja nopeita tehdä, kröhöm).
4. Lehti vai kirja? 

Lehti. Mielenkiinto pysyy mukavasti yllä, kun voi pomppia aropupun lailla jutusta toiseen.
5. Paras kauneusvinkkisi? 

Hmmm... Kulmakarvat saa pysymään aisoissa hiuslakalla? Itse laitan ensin siveltimellä kulmiin väriä ja sitten kastan pumpulipuikon hiuslakkaan ja vetäisen sillä kevyesti sojottavia karvoja haluamaani ilmansuuntaan. En toki tiedä, että paljonko jotain supermyrkyllisiä kemikaaleja pääsee täten imeytymään aivoihin. Ilmankos näenkin niitä My Little Poneja hyppelevän meidän takapihalla...
6. Asia josta olet tällä hetkellä eniten onnellinen (mahdollisia lapsia lukuunottamatta)?

Tekisi mieli sanoa, että Ukkokulta, mutta onko se liian liikkis vastaus? Kun kerran lapsia ei voi sanoa.
7. Ahdas vai korkea paikka? 

Yyyyh, ei kumpikaan...??! Jos on ihan pakko valita, niin ahdas kai.
8. Lempikukkasi? 

Tällä hetkellä eniten ihastuttaa pioni.
9. Minkä ikäisenä muutit pois vanhemman/vanhempien luota? 

19-vuotiaana. En olisi silloin välttämättä vielä muuttanut, jollei olisi tullut puoli-ilmaista loistokämppää tyrkylle ja ollut duunipaikkaa.
10. Tulevaisuuden suunnitelmasi? 

Aion yrittää luoda uraa ja tavoitteena on tietysti myös loistaa siinä. Unelmissa on ihana kaunis omakotitalo sekä kesämökki meren rannalla. Ehkäpä mukana on myös se kolmas lapsi. Niin ja Ukkokulta, jonka kanssa olemme toivottavasti onnellisesti yhdessä, avioparina. Olla savuton mutsi.

Minä puolestaan haastan tähän kaikki bloggaavat lukijani, joilla kriteerit täyttyvät eli ei ole liikaa lukijoita. ;)

Ja kysyn teiltä haastetuilta, että:

1. Ärsyttävin neuvo lapsenkasvatuksessa, jonka olet saanut?
2. Päivän paras hetki?
3. Mitä lapsesi on sinulta perinyt?
4. Tv-ohjelma, joka on pakko nähdä?
5. Kumman kaa olisit mieluummin: Lauri Tähkän vai Sauli Niinistön?
6. Kumpi: kolmas käsi vai toinen pari käsiä?
7. Mistä shoppailet jälkikasvullesi vaatteita?
8. Äitinä haastavinta on?
9. Piirre itsesi, jota et voi sietää?
10. Piirre puolisossasi/puolisoehdokkaissa, jota et voi sietää?


Vastauksianne odotellen,
Nina

tiistai 16. lokakuuta 2012

Nina vinkkaa - Enma arpoo!

Oooh, ihania ihania ihania Walldesignin sisustusjulisteita olisi tyrkyllä Täävalssi-blogin arvonnassa!

Minä tahtoisin tämän:


...ja monen monta muuta julistetta... ;) 

Arvontaan mukaan pääset tästä, kliks! Hop hop, sinne!


Nina

tiistai 25. syyskuuta 2012

No mitäpä meille.

Mieleni on kuin blanco paperi - ei ole oikein mitään aihiota, jonka ympärille kehittää kirjoitettavaa. Tai kerrottavaa. Näin ollen päästän kunnon aivoripulin valloilleen ja kerron kaikesta mitä mieleen nyt sattuukaan juolahtamaan. Valmiina siis kunnon sekametelisoppaan?

* Painoni ei ole noussut kuin puoli kiloa kahdessa kuukaudessa! Miettikää! Wau ja wou! Tämän tuloksen meille kertoo siis kotivaakamme, jonka päällä hyppelen jok'ikinen aamu ennen aamupalaa. Tästä hyppelystä on tullut minulle kunnon neuroosi - matkalla ollessamme olin vähän ahdistunut, kun en tiennyt missä päin kuusenlatvaa painoni huiteli. Epäilin tässä yksi päivä, että vaakamme on rikki eikä mittari kertakaikkiaan nouse korkeammille lukemille, joten oli pakko passittaa Ukkokulta puntarille. Kyllä se viisari onneksi nousi. *

* Kloppisen päiväunille käyminen on aika sirkusta nykyään. Siinä kun ennen poika vain vietiin pinnasänkyynsä odottamaan kiltisti Masaa huudeille, niin nykyään Kloppinen riekkaa ja touhuaa. Ja unihan ei kovin helposti tule, jos olet polvillasi pystyssä, konttaus- tai istumisasennossa. Nukahtamiseen menee helpostikin jopa tunti näin aamupäivisin. Ja sittenhän ei päiväuni millään voi kestää enää tuntiakaan, sillä alkaa tulla jo nälkä... Voi hellurei. Luulen, että päivärytmiimme on tulossa siis muutos päikkäreiden suhteen: kahdet päikkärit vaihtunevat yksiin ennemmin tai myöhemmin. *

* Löysin Kloppiselle syyskengät kirpparilta E-U-R-O-L-L-A. Hihhii. *



* Liityimme Vaukirjaan ja saimme neljä kirjaa, joista oikein yksikään ei tunnu nyt uppoavan Kloppiseen. Ei edes tuo eläinkirja, josta lähtee eläinääniä. Muutenhan kaikki ääntelevä on tällä hetkellä kuuminta hottia. *


* Minulle kävi hauska juttu eilen. Eräs blogiini eksynyt oli bongannut yli vuosi sitten ostamani uniriepunallen. Hänen pojallaan tuo samanlainen nalle oli kadonnut ja niinpä minulta kysyttiin, että olisinko halukas myymään meidän uninallen pois. Ja tuon pikkupojan onneksi Kloppisen rakkain unipehmo on Pentikin pupu, joten uninalle "jouti" hyvinkin uuteen kotiin. Olen siis tekemässä eräästä parivuotiaasta hyvin onnellista ja se tekee minut sanoinkuvaamattoman onnelliseksi. <3 *

"Mää oon lähös uuteen kotiin! Moido!"

* Kloppisen uhmatuhmariekkuminen on jälleen pahentunut asteella. Syöminen on ihan aikuisten oikeesti aika todella helvetin kamalaa nykyään. Toinen riehuu ja heiluu tuolillaan niin että kauhuissaan saa odottaa koko hökötyksen kaatumista. Ja kun sanot napakasti ei, niin toinen nauraa ja jatkaa menoaan kahta hullummin. Käsiä tungetaan aina vaan sinne suuhun, vaikka luulisi toisen jo pikkuhiljaa tajuavan, ettei se ole ihan suotavaa. Ja jos kädet eivät jatkuvasti eksy suuhun, niin niillä ainakin huidotaan niin vimmatusti, että täysinäiset lusikat lentelevät sinne tänne. Näen jo verkkokalvoillani, kuinka minun lapsesta tulee sellainen mitään tai ketään tottelematon hirviölapsi, jota Supernanny tulee koulimaan minun ollessa täysi hermoraunio. *

* Tunnen itseni aivan jumalattoman valtavaksi ja kömpelöksi. Rappusia laahustaessani läähätän kuin läskit jenkit Big Fat Ass Campillä. Itsensä kampeaminen sohvalta ylös on saavutus sekin. Läähätyksen kera toki. Vatsaa kiristää ja harjoitussupistuksia tulee toisinaan aika sarja. Eilen kävimme vähän kävelemässä koko kööri ja naurettavan lyhyt matka taitettiin tunnissa. Pari kertaa oli pakko pysähtyä, kun harjoitussupistus ei ollutkaan enää ihan kivutonta sorttia. Ai niin ja alakertaa pistää siihen sukkapuikkotyyliin jo. Lonkatkin sattuvat. Hyvin menee. *

* Vatsaan ei ole ilmestynyt raskausarpia! Jee! Essexin paksua rasvaa on kyllä kulunut en-enää-edes-muista-montako putkiloa... Kyljissä on pienet viirut, mutta jos arvettuminen jää siihen, niin olen hirmuhappyhappy. *

* Jalanpohjat kutisevat ihan hirvittävästi (edelleen) ja herään öisin (edelleen) siihen, että on aivan pakko vain raapia. Ja raapia. Ja raapia. Epäilimme raskaushepatoosia ja jokin arvo minulla olikin koholla ensimmäisessä verikokeessa. Toisen kerran arvo oli taas tippunut ihan tyystin... Öö, wtf? Eli kutina ei johdukaan maksa-arvoistani? Mikä hitto minulla muka sitten on? Jalkasientä tämä ei ole. Kutinaan auttaa Zyrtec, mutta en haluaisi napsia kaikkea naamaani, kun olen kerran raskaana. :/ Neuvolasta kun kysyn apua tai neuvoa, niin vastaus on vain, ettei olekaan raskaushepatoosi. Ahaa, no antaa sitten olla. *

* Väsymys ei kyllä tee minusta erityisen hurmaavaa... Pinnani on aika tosi lyhyt Kloppisen kanssa ja Ukkokultakin ottaa kupoliin toisinaan. Ja kun pinna on lyhyt, niin tulee ärjäistyä turhan helposti. Ja sitten tulee jälkikäteen ihan hirmuisen paha mieli, kun olen vähintään maailman surkein äiti ja olen vähintään pilannut Kloppisen tunneälyn ja elämässä menestymisen mahdollisuudet. *

* Odotan siis ihan hulluna, että tämä raskaus olisi ohi, mutta toisaalta synnytys pelottaa kovasti ja myös arki kahden pienen pojan kanssa. Koitan kuitenkin ajatella, että elämä kantaa. Ja että ehkä me selviämme. *

* Haluaisin kovasti tehdä jo postausta kodistamme, mutta jotenkin vain odotan koko ajan, että kotimme olisi ns. enemmän valmis. Pieniä ja suuria muutosjuttuja on meneillään ja haluan saada ne ensin valmiiksi. Haluan esitellä kotiani mieluummin "valmiina". Tämän raskauden aikana olen todella kummasti sairastanut tätä pesänrakennusviettiä... *

* Teimme Kloppisen synttäreitä ajatellen harjoituskakkuja viime lauantaina. Ja ne onnistuivat hyvin, vaikka esimerkiksi marsipaanilla kuorruttaminen on minulle aivan avaruustiedettä. Toivottavasti kakut onnistuvat yhtä hyvin itse juhlapäiväksikin. *

* Niin ja meidän melkein yks-veen yks-vuotiskuvaus on huomenna! Ääää! Jännittää! Kloppinenhan on sellainen huvittava jätkäpätkä, että kun kameran kaivaa esiin, niin toinen on naama leveässä virneessä ja oikein poseeraa. Meidän tuurillamme huomenna poika pelkää henkensä edestä kuvaajaa niin, ettei itse kuvauksesta tulekaan mitään. Toiveenamme oli myös kuvata ulkona, Turun linnan kupeessa tai jossain puistossa, mutta P. Pouta meni lupaamaan sadetta. Höh! Saapa nähdä missä kuvat sitten lopulta otetaan. *

Semmosta tänne, ihan hyvää kuuluu. Toivottavasti teillekin!


Nina

tiistai 11. syyskuuta 2012

Tääkin blogimutsi ruokkii.

Sain Enmalta mahtavan haasteen, joka tietenkin otetaan vastaan.




Punaisen ristin perinteinen Operaatio Nälkäpäivä järjestetään jälleen 13.-15.9.2012. Nälkäpäivä on SPR:n suurin vuosittainen keräys, jonka avulla kerätään varoja Punaisen ristin katastrofirahastoon. Varoilla autetaan sekä Suomessa että ulkomailla niitä, joilla on suurin hätä. Varoista vähintään 85 % käytetään suoraan avustuskohteen hyväksi. Lisää voit lukea Nälkäpäivän verkkosivuilta.

Sinut on haastettu mukaan kantamaan kortesi kekoon! Auttaminen on mahdollista ilman, että sinun tarvitsee edes nostaa takapuoltasi tietokonetuolilta.

Voit osallistua Blogiäidit ruokkii -haasteeseen sinulle sopivalla tavalla. Osallistuminen on luonnollisesti täysin vapaaehtoista.

1. Lahjoita
Tee omavalintainen lahjoituksesi Blogiäidit ruokkii -keräyslippaaseen tästä .Virtuaalinen keräyslipas on SPR:n palvelu, jonka kautta lahjoitukset menevät turvallisesti suoraan SPR:n tilille. Tavoitteenamme on kerätä yhteensä 500€ lahjoitus Nälkäpäiväkeräykseen.

2. Haasta
Kerro Blogiäidit ruokkii -haasteesta blogissasi ja haasta mukaan 3-5 äitibloggaajaa. Linkitä haasteeseen nämä ohjeet ja www-osoite virtuaalisen keräyslippaan sivuille. Jos blogillasi on Facebook-sivut, voit kertoa haasteesta myös siellä.

Minä puolestani haastan tähän mukaan: Emännän, Mallan ja Äpylin.


Nina

perjantai 7. syyskuuta 2012

Tiesitkö näitä?

Täävalssi-blogia kirjoitteleva Enma oli rustannut itsestään 50 kivenkovaa faktaa ja koska ajatus oli mielestäni hauska, niin ajattelin toteuttaa tämän itsekin. Onhan teitä uusia lukijoitakin liittynyt seuraan, joten on ehkä paikallaan nyt kertoa kaikkea turhanpäiväistä minusta itsestäni. Tervetuloa vaan remmiin, hope you enjoy the ride! <3

Tässä siis infopläjäys minusta ja meistä:

1. Olen tosiaan iältäni 27, mutta usein tunnen itseni hirvittävän nuoreksi, lapselliseksi ja itsekkääksi. En voi uskoa, että olen lähempänä kolmeakymppiä kuin kahtakymppiä. En kuitenkaan kärsi minkään sortin ikäkriisistä. Vielä. Huomaan kuitenkin silmieni ympärillä pieniä juonteita ja mietinkin, että koska on syytä siirtyä antiage-tuotteisiin.... :)

2. Ukkokulta on minua kaksi vuotta vanhempi.

3. Tapasimme heinäkuussa 2010 ja rakkaustarinamme onkin lähipiirimmekin mukaan kuin elokuvasta. Sitä en halua ikävä kyllä teille paljastaa, sillä koen sen hyvin henkilökohtaiseksi asiaksi. Kuitenkin ajattelen tapaamistamme niin, että meidät on tarkoitettu toisillemme.

4. Paljastetaan nyt kuitenkin sen verran, että Ukkokulta teki aloitteen! Tirsk! <3

Ukkokullalta lahjaksi saatu ihana tekstikyltti roikkuu jääkaapin ovessa paviaanin voimin. <3

5. Olemme edenneet suhteessamme jonkun mielestä kai nopeasti, sillä helmikuussa 2011 teimme ensimmäisen positiivisen raskaustestin.

6. Kun sain testiin positiivisen tuloksen, niin jotenkin vain tiesin tuolla sydämeni sopukassa ja luitteni ytimissä, että näin tämän kuuluu mennä ja lapsen on aika tulla juuri nyt.

7. Myöskään yksikään lähipiiristämme ei kommentoinut mitään nopeasta etenemisestämme. Yksi ystävistäni on kyllä muutamaan otteeseen joskus sanonut, että me emme aikailleet, mutta hän ei ole sanonut sitä mitenkään negatiiviseen sävyyn. Ystäväni tyyli sanoa asioita on vain tuollainen vähän töks, mutta olen jo tottunut tähän. :)

8. Pelkäsin lapsensaamista, sillä en ole koskaan ollut erityisen lapsirakas. Pikemminkin päinvastoin. Kaiken lisäksi olen aina luullut, etten edes voi saada lapsia. Äitiys jännitti, mitä jos en viihdy äitinä ja mitä jos olen surkea siinä duunissa. Onneksi olen kuitenkin nauttinut äitiydestä ihan yllättävänkin paljon ja rakastan lastani niin, etteivät kaikki maailman sanat riittäisi sitä tunnetta kuvaamaan. Äidit, te tiedätte kyllä mistä puhun ja te sellaisiksi tulevat, te tulette tietämään mistä puhun. :)

<3

9. Vihaan raskaanaoloa, oikein karrikoidusti sanottuna. Vaa'an lukemat, isot vaatteet, iso vatsa, kömpelö olemus, iso olemus. Epäsopivat vaatteet. Ja ne vaatteet, jotka sopivat päälle, ovat T-Y-L-S-I-Ä.

10. Toivon, että minussa riittää virtasta alkaa liikkua ihan täysillä heti kun se on vain mahdollista tämän toisen raskauden jälkeen. Kukapa sitä nyt ei nimittäin haluaisi hääpäivänään olla parhaimmillaan ja kauneimmillaan... ;) Ja hääpäiväämme ei tosiaan ole enää vuottakaan ja raskautta on vielä jäljellä.

11. Pelkään ylikaiken, että rupsahdan. Pelkään, etten jaksakaan liikkua ja laihduttaa. Pelkään, että jään näin painavaksi lopun iäkseni. Pelkään, että jään kotiin ahmimaan pullaa. Häpeän itseäni toisinaan jo nyt, vaikka olen raskaana. Älytöntä, eikö! Ajatusmaailmani on nyt jotenkin kieroutunut ja järkeni hämärtynyt. Laitetaan se(kin) raskaushormonien piikkiin.

12. Olen ollut koko ikäni hoikka ja voinut syödä huoletta mitä haluan. Niitä herkkuja haluaisin jatkossakin voida syödä niin kuin mieli tekee, mutta tiedän sen olevan mahdotonta. Toivon kuitenkin löytäväni elämääni sellaisen mukavan kombinaation liikuntaa ja rasvanpolttoa sekä herkkuja.

Ihan suurinta herkkua!

13. Söin hetki sitten hävettävän suuren palan pullakranssista. Mutta damnet, kun oli hyvää!

14. Pelkään aivan helvetisti pimeää ja vihaan ylikaiken olla yksin yötä kotona.

15. Lisäksi pelkään hämähäkkejä, ampiaisia ja kuolemaa. Pelkään myös sitä, että läheisilleni ja rakkailleni sattuu jotakin kamalaa.

16. Olen täältä Turun liepeiltä kotoisin, mutta en tiedä haluanko jäädä tänne. Välillä ahdistaa, kun en ihan totta tiedä mihin haluaisin asettua ja tehdä kodin. Pääkaupunkiseutu kutsuisi ja houkuttaisi, sillä siellä työni oli monipuolisempaa kuin missään muualla, mutta Ukkokulta on alkanut harata vastaan. Haluaisin kovasti oman omakotitalon, mutta ostaminen tuntuu hullun hommalta, kun en tosiaan tiedä minne haluan jäädä... Toisaalta taas tahtoisin oikein rakennuttaa talon. Olisi heti sellainen mieleinen. Mutta tuleeko siinä sitten välittömästi se ero, niin kuin kaikki vitsailevat ja kertovat? :D

17. Rakastan maaseutua ja sen rauhaa, mutta toisaalta rakastan kaupungin vilskettä ja elämää, lyhyitä välimatkoja, katuvaloja (huomasithan siis, että pelkään pimeää...? ;)).

18. Meillä ei ole lemmikkejä, mutta Ukkokulta himoitsee englanninbulldoggia. Ja minä samanlaista ruttunaamaa, mutta ranskalaisena versiona. Olemme vitsailleet jo melkein tapaamisestamme lähtien, että meillä tulee olemaan korttelin kauneimmat lapset ja rumimmat koirat. :)

Kuva täältä lainattu.

19. Työskentelen mainosalalla, mutta en aio paljastaa työkuvaani sen tarkemmin, sillä tiedän alan olevan aika suppea enkä taaskaan kerran aio paljastaa identiteettiäni.

20. En aio julkaista tässä blogissa omia, lapsieni tai mieheni kuvia. Aion säilyttää yksityisyytemme loppuun saakka ja silloin tällöin kummastelen toisten valintoja kertoa ja näyttää hyvin henkilökohtaisia asioita. Toisaalta tällaiset blogit antavat enemmän ja ovat ehkä kiinnostavampiakin kuin vaikkapa tämä minun blogi.

21. Ajattelen shoppailua ja ihania asioita päivittäin. Joskus pelkään, että minulla on ihan oikeasti joku ongelma shoppailun kanssa. Tai jos ei vielä ole, niin sellainen vielä kyllä kehittyy.

Kuva lainattu täältä.

22. Tällä hetkellä käynnissä on sisustusprokkista ja eniten rahaa palaakin juuri nyt sisustusjuttuihin. Tekisi mieli päivittää muuten aivan kaikki, nyt ja heti, mutta hiljaa hyvä tulee. Näillä tuloilla.

23. Yksityisyydestä huolimatta olen suunnitellut tekeväni sellaisia koti-postauksia. Vielä en ihan tiedä kuinka ne toteuttaisin, mutta tulossa on!

24. En tiedä kuinka pitkään aion olla lasteni kanssa kotona. Sen tiedän, etten olisi Kloppista todellakaan vienyt 9 kuukauden iässä päiväkotiin, enkä kyllä perhepäivähoitajallekaan. Tämä oli aika selvää jo Kloppista odottaessani ja Ukkokulta on ollut täysin samoilla linjoilla. Hän kannustaakin minua olemaan mahdollisimman pitkään kotona lasten kanssa. Ensi syksynä minun on näillä näkymin kuitenkin jatkettava opintoni loppuun, joten en tiedä kuinka lastenhoidon käy...

25. Haaveilen jo syys- ja talvivaatteista ja toivon, että kelit viilenisivät nyt lopullisesti. Tuntuu, että usein kuljen sesonkia edellä ja paukkupakkasilla tilaan onnessani bikineitä ja loppukesän helteillä talvisaappaita. Näin on ollut jo monen monta vuotta.

26. En voi sietää äiti-ihmisiä, jotka tuputtavat omia ajatus- ja toimintamallejaan sekä kyseenalaistavat minun tietotaitojani. Minäkään en tuputa aatteitani enkä kyseenalaista (vaikka syytä toisinaan olisi) toisten tekemisiä, joten miksi helvetissä muiden sitten pitää? Ja tämä ei koske ainuttakaan blogini kommenttia, vaan "oikean" elämän naamatuttuja.

27. Olen mielestäni onnistunut hyvin monessa asiassa Kloppisen suhteen ja toivon, että onnistuisin yhtä hyvin Jäpikänkin kanssa. Välillä oikein ahdistaa, että mitä jos en jostain syystä tajuakaan toimia samoin ja arkemme on kovin paljon hankalampaa? Tai jos hyväksi koetut konstit ja kikat eivät kertakaikkiaan pure Jäpikän kanssa? Ääää!

28. Synnytys on alkanut pelottaa taas entistä enemmän. Tähän tietysti vaikuttaa se, että aika kuluu ja enää on alle pari kuukautta laskettuun aikaan. Pelkään, että kun synnytys käynnistyy, niin minuun iskee pakokauhu enkä osaa muuta kuin rukoilla sektiota. Pelottaa, että miten selviän ja miten pärjään. Luotto omaan sisäiseen alkukantaiseen synnyttäjänaiseeni on siis aika heikoilla tällä hetkellä.

29. Himoitsen pitkin vuotta, olin raskaana tai en, joulutorttuja ja lanttulaatikkoa. Monta kertaa keskellä kesää olen ehdottanut Ukkokullalle torttujen leipomista, mutta joka kerta ideani on torpattu naurun kera... Olen kyllä kaikin tavoin muutenkin jouluihminen.

30. En voi sietää varpaankynsiä ilman kynsilakkaa. Siis lähinnä omiani. :) Ukkokulta ei varmaan olekaan koskaan nähnyt varpaitani ilman lakkausta.

31. Jos olisin rikas, niin menisin ihan ensimmäisenä laitatuttamaan kauniit tissit, vaalennuttamaan hampaani sekä laserilla poistattamaan kaikki ällöt karvat pysyvästi.

32. Inhoan karvansänkeä siinä määrin helvetin paljon, etten voi poistattaa niitä vaikkapa vahalla tai epilaattorilla, sillä niitä vartenhan sitä sänkeä on oltava, jotta karva lähtee. Yäääh. Karvansänki saa siis kyytiä jokaisella suihkureissulla höylän kanssa, ihan sama kuinka se ihoa ärsyttää tai kutittaa.

33. Minulla on kolme tatuointia ja ainakin yksi on näillä näkymin tulossa lisää.

34. Ukkokullalla on muistaakseni kahdeksan tatuointia.

35. Aloin tupakoida melko säännöllisesti ollessani 14-vuotias ja tupakoin päivittäin ilman ainuttakaan lakkoa tai lopettamisyritystä helmikuuhun 2011 saakka. Tupakka sauhusi siis yli 10 vuotta. Ensimmäisen kerran maistoin tupakkaa 12-vuotiaana. Nyt olen ollut savuton puolitoista vuotta ja voin paremmin kuin koskaan! Hengitykseni ei vingu, en yski juuri milloinkaan, flunssakierteeni on historiaa... Isäni on kehaissut, että kasvojeni iho on nykyään paljon hehkeämpi.

36. Rakastan kosmetiikkatuotteita ja ostan niitä, vaikken tarvitsisikaan mitään uutta. Hiusjuttuja tursusi kaapeista aikanaan niin, että itseäkin jo vähän hävetti. Nyt äitiyslomalla, varojeni ollessa paljon niukemmat, olen onneksi rauhoittunut jonkun verran.



37. Vihaan ruokakaupassa käymistä enkä todellakaan käy siellä kuin pakon edessä. Onneksi Ukkokulta on samanlainen ja käymmekin kerran viikossa ostamassa koko viikon ruokatarpeet.

38. Vihaan myös odottamista ja toisten myöhästelemistä. Itse olen aika säntillinen ja pikemminkin todella ajoissa joka paikassa kuin myöhässä, ja samasta syystä se on olen AINA minä, joka odottaa rehvikaveria paikan päälle. Jonottaminen on vähintään yhtä perkeleestä.

39. En voi sietää itsekkäitä, kaksinaamaisia ihmisiä, joille ihmissuhteet ovat pelejä ja ihmiset pelinappuloita. En voi sietää valehtelua enkä mielistelyä. Ole mitä olet, kunhan olet sitä koko ajan. Kiitos.

40. Hävettää tunnustaa tämä, mutta rakastan juoruilua. Rakastan uutispommeja toisten tekemisistä ja olen tosi huono pitämään näitä "jymyjuttuja" itselläni. Aika kauheeta ja noloa... Mutta painotan tässä kuitenkin, että jos joku ystävistäni tai perheenjäsenistä paljastaa minulle jonkin salaisen asian, niin sitä en luonnollisesti kerro kenellekään.

42. Koen olevani hyvä ystävä. Olen luotettava, kannustava, rehellinen, huolehtivainen ja hauskaa seuraa. Parantamisen varaa olisi yhteydenpidossa, mutta toisaalta uskon lähipiirini ymmärtävän, että Kloppisen kanssa ajankäyttö on vain ihan pikkusen verran erilaista kuin aikana ennen lapsia.

43. Haaveilen näyttävästä vihkisormuksesta ison timantin/timanttien kera, mutta tiedän, etten varmastikaan tule saamaan sellaista kuin toivoisin. Niinpä vihkisormusten katseleminen on tuntunut jotenkin vastenmieliseltä. Niin, sanoinhan jo, että olen lapsellinen.

44. En ole kovin innokas siivoomaan. Itseasiassa olen siinä ihan tosi huono. Olen laiska ja keksin herkästi paljon muutakin tärkeää puuhaa, kuten 50 tuikitärkeän infon kirjoittamisen itsestäni omaan blogiini... Mutta ihailen kovasti siistejä ja järjestelmällisiä ihmisiä, joilla on aina siisti koti. Ennen kaikkea haluaisin itsekin asua sellaisessa kodissa.

Meillä näyttää aina tältä. Entä teillä?

45. Rakastan vuodenaikoja enkä käsitä ihmisiä, jotka muuttavat Espanjan Fuengirolaan, jossa on aina kesä. Kai? Kuten jo aikaisemmin kerroinkin, niin rakastan sesonkeja. Rakastan vaihtelua. Ainainen kuumuus tai kylmyys olisi todella puuduttavaa.

46. Yltiöpositiiviset haihattelijat saavat minut epäuskon, epätoivon ja suuren ärtymyksen valtaan. Mitä nappeja ne vetää? Ja ennen kaikkea mistä niitä nappeja saa? Eikö toisille ikinä satu mitään kurjaa, eikö niitä ikinä VITUTA? Mihin se vitutus ja ärtymys heistä sitten kumpuaa? Puolisoon, lapseen? Joitain blogeja lukiessa mietin joskus, että onkohan näillä tyypeillä oikeasti näin helvetin helppo ja ihana elämä vai onko kaikki lukemani pelkkää fiktiota?

47. Hikoilen koko ajan. Ja olen muuten aivan totaalisen kypsä tähän. Muutenkin tunnen itseni porsaaksi, mutta että vielä likaiseksi, haisevaksi porsaaksi. Kiva. En muista, että olisin Kloppisesta ollut näin tuskissani ja viime kesähän sentään oli yksi lämpimimmistä.

48. Olen pakahtua onnesta ja ylpeydestä, kun ajattelen poikaani, Kloppista. Erityisesti jos joku sattuu kehaisemaan poikaa tavalla tai toisella, syystä tai toisesta. Se tunne on ihan hillittömän ihana. Minun poikani on paras, niin on, ON, ON! Kaikki äidit ja isät varmaan allekirjoittanevat tämän. Paitsi silloin, kun rakas silmäterä on istunut jälki-istunnossa tupakanpoltosta ja lintsaamisesta.

49. Istun kuin tatti tv:n ääressä, kun sieltä tulee Salkkarit, Huippis, Gossip Girl, Satuhäät, Häähullut, House tai mikä tahansa dokumentti - oli aihe sitten Irakin sota tai läskileikkaukset.

50. Jos rahaa olisi muutama tonni ylimääräistä, niin aivan ehdottomasti hankkisin Sami Hedbergin naurattamaan häihimme. Siis yllätysohjelmanumerona vieraillemme. Olemme Ukkokullan suuria stand up -komiikan ystäviä ja Sami on aivan huippu! <3

Kuva lainattu täältä.

Oli muuten ihan uskomattoman hankalaa keksiä 50 faktista faktaa, jotka ehkä jotenkin ovat mielenkiintoisia (??!). Haastan teidät kaikki kokeilemaan, jollette usko. ;)

Mukavaa viikonloppua!


Nina