tiistai 25. syyskuuta 2012

No mitäpä meille.

Mieleni on kuin blanco paperi - ei ole oikein mitään aihiota, jonka ympärille kehittää kirjoitettavaa. Tai kerrottavaa. Näin ollen päästän kunnon aivoripulin valloilleen ja kerron kaikesta mitä mieleen nyt sattuukaan juolahtamaan. Valmiina siis kunnon sekametelisoppaan?

* Painoni ei ole noussut kuin puoli kiloa kahdessa kuukaudessa! Miettikää! Wau ja wou! Tämän tuloksen meille kertoo siis kotivaakamme, jonka päällä hyppelen jok'ikinen aamu ennen aamupalaa. Tästä hyppelystä on tullut minulle kunnon neuroosi - matkalla ollessamme olin vähän ahdistunut, kun en tiennyt missä päin kuusenlatvaa painoni huiteli. Epäilin tässä yksi päivä, että vaakamme on rikki eikä mittari kertakaikkiaan nouse korkeammille lukemille, joten oli pakko passittaa Ukkokulta puntarille. Kyllä se viisari onneksi nousi. *

* Kloppisen päiväunille käyminen on aika sirkusta nykyään. Siinä kun ennen poika vain vietiin pinnasänkyynsä odottamaan kiltisti Masaa huudeille, niin nykyään Kloppinen riekkaa ja touhuaa. Ja unihan ei kovin helposti tule, jos olet polvillasi pystyssä, konttaus- tai istumisasennossa. Nukahtamiseen menee helpostikin jopa tunti näin aamupäivisin. Ja sittenhän ei päiväuni millään voi kestää enää tuntiakaan, sillä alkaa tulla jo nälkä... Voi hellurei. Luulen, että päivärytmiimme on tulossa siis muutos päikkäreiden suhteen: kahdet päikkärit vaihtunevat yksiin ennemmin tai myöhemmin. *

* Löysin Kloppiselle syyskengät kirpparilta E-U-R-O-L-L-A. Hihhii. *



* Liityimme Vaukirjaan ja saimme neljä kirjaa, joista oikein yksikään ei tunnu nyt uppoavan Kloppiseen. Ei edes tuo eläinkirja, josta lähtee eläinääniä. Muutenhan kaikki ääntelevä on tällä hetkellä kuuminta hottia. *


* Minulle kävi hauska juttu eilen. Eräs blogiini eksynyt oli bongannut yli vuosi sitten ostamani uniriepunallen. Hänen pojallaan tuo samanlainen nalle oli kadonnut ja niinpä minulta kysyttiin, että olisinko halukas myymään meidän uninallen pois. Ja tuon pikkupojan onneksi Kloppisen rakkain unipehmo on Pentikin pupu, joten uninalle "jouti" hyvinkin uuteen kotiin. Olen siis tekemässä eräästä parivuotiaasta hyvin onnellista ja se tekee minut sanoinkuvaamattoman onnelliseksi. <3 *

"Mää oon lähös uuteen kotiin! Moido!"

* Kloppisen uhmatuhmariekkuminen on jälleen pahentunut asteella. Syöminen on ihan aikuisten oikeesti aika todella helvetin kamalaa nykyään. Toinen riehuu ja heiluu tuolillaan niin että kauhuissaan saa odottaa koko hökötyksen kaatumista. Ja kun sanot napakasti ei, niin toinen nauraa ja jatkaa menoaan kahta hullummin. Käsiä tungetaan aina vaan sinne suuhun, vaikka luulisi toisen jo pikkuhiljaa tajuavan, ettei se ole ihan suotavaa. Ja jos kädet eivät jatkuvasti eksy suuhun, niin niillä ainakin huidotaan niin vimmatusti, että täysinäiset lusikat lentelevät sinne tänne. Näen jo verkkokalvoillani, kuinka minun lapsesta tulee sellainen mitään tai ketään tottelematon hirviölapsi, jota Supernanny tulee koulimaan minun ollessa täysi hermoraunio. *

* Tunnen itseni aivan jumalattoman valtavaksi ja kömpelöksi. Rappusia laahustaessani läähätän kuin läskit jenkit Big Fat Ass Campillä. Itsensä kampeaminen sohvalta ylös on saavutus sekin. Läähätyksen kera toki. Vatsaa kiristää ja harjoitussupistuksia tulee toisinaan aika sarja. Eilen kävimme vähän kävelemässä koko kööri ja naurettavan lyhyt matka taitettiin tunnissa. Pari kertaa oli pakko pysähtyä, kun harjoitussupistus ei ollutkaan enää ihan kivutonta sorttia. Ai niin ja alakertaa pistää siihen sukkapuikkotyyliin jo. Lonkatkin sattuvat. Hyvin menee. *

* Vatsaan ei ole ilmestynyt raskausarpia! Jee! Essexin paksua rasvaa on kyllä kulunut en-enää-edes-muista-montako putkiloa... Kyljissä on pienet viirut, mutta jos arvettuminen jää siihen, niin olen hirmuhappyhappy. *

* Jalanpohjat kutisevat ihan hirvittävästi (edelleen) ja herään öisin (edelleen) siihen, että on aivan pakko vain raapia. Ja raapia. Ja raapia. Epäilimme raskaushepatoosia ja jokin arvo minulla olikin koholla ensimmäisessä verikokeessa. Toisen kerran arvo oli taas tippunut ihan tyystin... Öö, wtf? Eli kutina ei johdukaan maksa-arvoistani? Mikä hitto minulla muka sitten on? Jalkasientä tämä ei ole. Kutinaan auttaa Zyrtec, mutta en haluaisi napsia kaikkea naamaani, kun olen kerran raskaana. :/ Neuvolasta kun kysyn apua tai neuvoa, niin vastaus on vain, ettei olekaan raskaushepatoosi. Ahaa, no antaa sitten olla. *

* Väsymys ei kyllä tee minusta erityisen hurmaavaa... Pinnani on aika tosi lyhyt Kloppisen kanssa ja Ukkokultakin ottaa kupoliin toisinaan. Ja kun pinna on lyhyt, niin tulee ärjäistyä turhan helposti. Ja sitten tulee jälkikäteen ihan hirmuisen paha mieli, kun olen vähintään maailman surkein äiti ja olen vähintään pilannut Kloppisen tunneälyn ja elämässä menestymisen mahdollisuudet. *

* Odotan siis ihan hulluna, että tämä raskaus olisi ohi, mutta toisaalta synnytys pelottaa kovasti ja myös arki kahden pienen pojan kanssa. Koitan kuitenkin ajatella, että elämä kantaa. Ja että ehkä me selviämme. *

* Haluaisin kovasti tehdä jo postausta kodistamme, mutta jotenkin vain odotan koko ajan, että kotimme olisi ns. enemmän valmis. Pieniä ja suuria muutosjuttuja on meneillään ja haluan saada ne ensin valmiiksi. Haluan esitellä kotiani mieluummin "valmiina". Tämän raskauden aikana olen todella kummasti sairastanut tätä pesänrakennusviettiä... *

* Teimme Kloppisen synttäreitä ajatellen harjoituskakkuja viime lauantaina. Ja ne onnistuivat hyvin, vaikka esimerkiksi marsipaanilla kuorruttaminen on minulle aivan avaruustiedettä. Toivottavasti kakut onnistuvat yhtä hyvin itse juhlapäiväksikin. *

* Niin ja meidän melkein yks-veen yks-vuotiskuvaus on huomenna! Ääää! Jännittää! Kloppinenhan on sellainen huvittava jätkäpätkä, että kun kameran kaivaa esiin, niin toinen on naama leveässä virneessä ja oikein poseeraa. Meidän tuurillamme huomenna poika pelkää henkensä edestä kuvaajaa niin, ettei itse kuvauksesta tulekaan mitään. Toiveenamme oli myös kuvata ulkona, Turun linnan kupeessa tai jossain puistossa, mutta P. Pouta meni lupaamaan sadetta. Höh! Saapa nähdä missä kuvat sitten lopulta otetaan. *

Semmosta tänne, ihan hyvää kuuluu. Toivottavasti teillekin!


Nina

2 kommenttia:

Krista kirjoitti...

Tervetuloa osallistumaan arvontaan: http://dayafterday2012.blogspot.fi/2012/09/ensimmainen-arvontani_22.html
:)

Nina kirjoitti...

Kiitti vinkistä, mutta passaan ja annan muille mahdollisuuden voittaa - minulta nimittäin löytyy jo tuollainen palkintokapistus. :)