maanantai 31. joulukuuta 2012

Uutta Ordning och Redaa. Sydän.

Samalla kun tulin toivottamaan teille kaikille lystikästä vuodenvaihdetta ja muikiata ens vuotta, niin hehkutan jälleen uutta Ordning och Redan kalenterianikin. Oivallinen aasinsilta, eikö? Ovathan nuo kalenterit aika hintavia, mutta jotenkin ne vaan toimivat parhaiten - sisällä on tilaa muistiinpanoille ja kalenterit ovat ihanan pirtsakoita. Joka vuosi on edessä valinnanvaikeus: minkälaisen kalenterin tilaan ensi vuodelle? Vuonna 2012 arkeani piristi omenanvihreä kalenteri, joten olkoon vuoden 2013 kalenteri sitten pinkki. Onhan se muutenkin rakkauden vuosi, kun edessä on meidän häät...

...Siis apuuu-va - 12 tunnin kuluttua voin sanoa, että menen tänä vuonna naimisiin. Jaiks.

Kalenterin lisäksi ostin myös valokuva-albumin Jäpikän kuville sekä kansion hääsuunnitelmillemme. Kansiossa on läpinäkyvät muovitaskut sisällä, joten sinne saa näppärästi laitettua lippua lappua talteen. Niin ja kannessakin on muovitasku, joten kannen saa tehdä ihan itse. Näpit ovat jo pelkästä askartelu-ajatuksesta liekeissä. Saatanpa laittaa teille kuvamateriaalia kansiosta, jahka se on valmistunut. Edes osittain. 


Olkaa varovaisia rakettien kanssa, tai jättäkää ne vaikka kokonaan ostamatta. Luontokin elukoineen kiittää. Niillä säästetyillä rahoilla voi ostaa vaikka toisen pullon skumppaa. ;)

Viimeinen postaukseni tälle vuodelle sisälsi sekin Visan vingahtelua - ensi vuonna meno on mitä luultavimmin ihan samanmoista. Nähdään! <3


Nina

sunnuntai 30. joulukuuta 2012

Mahrottoman kilttejä.

Meillä ollaan näköjään oltu kilttejä, kun katsoo poikien lelukasaa. Tontuilta on mennyt ohi meidän vanhempienkin tuhmailut - me nimittäin saimme sen toivomamme lahjakortin sisustusliikkeeseen ja tokihan se lahjakortti on osittain jo törsättykin. Ja näin ollen olohuonettamme koristaa I-H-A-N-A Riviera Maisonin valaisin. <3 Olen vain tuijotellut tuota valaisinta nämä pari päivää ja huokaillut ihastuksesta. Olen niin rakkaudesta sekaisin... Vuokraisäntä hyppii varmaan onnesta, mutta ei auta kuin kaivaa porakone (jälleen) esiin, jotta saadaan tuo taulu paremmin aseteltua. 


Lisäksi me Ukkokullan kanssa saimme muitakin kivoja lahjoja, mutta koska en jaksanut alkaa kuvailla esimerkiksi Ässä-arpoja, niin kuvailin jotain vähän pirtsakampaa. Nimittäin niitä jätkäpätkien lahjoja, joita tuli niin tajuton kasa, etten muistanut edes kuvata kaikkia. Mieleen olivat lahjat, Kloppinen on tutkinut sekä omiaan että pikkuveljen uutuuksia silmät kiiluen. 








...ja kuten ylläolevasta kuvasta saatat huomata, niin lelulaatikko pursuilee leluista eikä mene enää edes kunnolla kiinni. Ihan mahrotonta.




Joulu meni ihanasti kaikessa rauhassa. Ukkokulta lomaili välipäivät, joten minäkin olen pidättäytynyt kirjoittamasta tätä blogiani, joka menee melkein työstä jo sekin. Eilen juhlittiin Jäpikän ristiäisiä, joten kiirettäkin on pukannut. Näistä pippaloista kirjoittelen postausta, jahka ehdin. Mitäs tässä viikossa olisi muuta ennättänyt tapahtua... Ai niin, Kloppinen on vieroitettu onnistuneesti, ja aika helpostikin, tutista ja Jäpikästä on tullut kova poika höpöttämään.

Mutta jouluähkystä on selvitty hengissä ja huomenna lapsukaiset menevät Mummolaan, sillä me vanhemmat lähdemme istumaan iltaa ystäviemme luo. Piiiiiiitkästä aikaa. Osaakohan sitä ilman lapsia ollakaan? Saati juoda jotain oikein alkoholipitoista ilman että heti humahtaa hattuun? Ja miksi hitossa minulla on jo nyt sellainen kurja olo siitä, että lapset menevät hoitoon (vaikka me menemme samaan paikkaan yöksikin, eli minit heräävät kuitenkin meidän vierestä)? Ärsyttävää.


Nina

sunnuntai 23. joulukuuta 2012

Joulu-morot.

Jotta en jäisi blogisiskoistani yhtään huonommaksi, niin laitanpa itsekin muutaman (hiton huonon, mutta) jouluisen kuvan. Kyllä - meilläkin alkaa kotona näyttää jo joululta. Mikä on sikäli hieno homma, sillä huomenna on joulu.




 



Kyllä kannatti vinkua tuo parinkympin ledtähti kuuseen, se on nimittäin aikas tosi kiva. Vaikka sitä voi olla vaikea uskoa, kun näitä kuvia katsoo.

Että eipä mulla muuta tänään.

Hirmuihanaa joulua teille ja meille - syödään, nautitaan ja ollaan vaan. <3


Nina

Ps. Ai niin! Arvatkaas mitä - Kloppinen otti muutama päivä sitten muutaman hataran askeleen ilman tukea! Oijee - haljetaan Ukkokullan kanssa ihan ylpeydestä melkein. <3

torstai 20. joulukuuta 2012

Taas kuolaa näppäimistöllä.

Sisustuskuume ei ota laantuakseen ja niinpä päätänkin joka lauantai voittaa lotossa, vaikken edes lottoa. Lekmerin sivuilla kävin klikkailemassa ihanuuksia Kids Conceptilta, Trollilta ja NG Babylta teillekin kuolattavaksi. <3

Poikien, tai oikeastaan Kloppisen, huoneen värimaailma on tällä hetkellä pääasiassa mustavalkoinen, ja sieltä(kin) huoneesta löytyy tähtiä, joten vähänkö hyvin nämä (KAIKKI!) sopisivat sinne. Oi että. Ja tuo Trollin junnusänky on aivan pakko saada. Siis sehän ihan oikeasti pian jo tarvitaankin. Ja pitäähän siihen uuteen sänkyyn olla sitten uusi pussilakanasettikin. Pitää pitää! Ja uusi lamppu ois kiva. Ja muutama naulakko kans. Ja hei, laatikoitahan tarttee ihan aina. Tarttee tarttee!



Sitten bongasin ihanan lahjaehdokkaan Kummitytöllemme vaikkapa yksivuotis-synttäreille - hempeän vaaleanpunaisen hakkaa riehu hakkaa -lelun. Samaisen lelun olisin valmis kotiuttamaan meille pojillekin. Sinisenä tietty, ettei Ukkokullan tartte keuhkota kieroon kasvaneista sukupuolirooleista.

Kuvat anastettu Lekmerin sivuilta.

Tähtiä, tähtiä, tähtiä! *** <3


Nina

keskiviikko 19. joulukuuta 2012

11+1 asiaa.

Asia 1: Mummi ja Ukki olivat erityisen teräviä ja hankkivat Kloppiselle suklaattoman Muumi-joulukalenterin, sillä he varmaan aavistivat, että suklaat olisivat joutuneet kuitenkin isin ja äiskän suihin. Katselin sitten ihan muuten vaan Muumi-juttuja Lekmerin sivuilta ja tämä samainen kalenteri oli siellä myynnissä hintaan 22,90 €. Eikä siinä vielä kaikki, kalenteri oli tarjouksessa tuon hintainen. Normaalisti se maksaa 29,90 €. Whatthefff...? Niin ja Muumit tuossa kalenterissa ovat sellaisia extrasmall-kokoisia, joita ei voi Kloppiselle antaa leikittäväksi varmaan vielä teini-iässäkään tukehtumisvaaran vuoksi...


Asia 2: Olen niin ylpeä Kloppisesta, kun hän niin hienosti juo maitonsa nokkamukeista. Tuntuu, että päivä päivältä maitoa uppoaa enemmän. Nokkamukeja olen sitten joutunut ostamaan uusia ja kantapään kautta todennut sellaisen seikan, että kaikkein paras nokkamuki on sellainen, jolla on korvat. Alla näkyvässä kuvassa oleva muki siis menettelee, mutta kaipaisi ehdottomasti korvat. 

Asia 3: Miksi tutit ovat niin rumia? Tai ne kuvat niissä? Sitten jos löydät hienon tutin, niin jälkikasvu ei sitä luonnollisesti suuhunsa hyväksy. No, Tarjoustalosta kuulkaas löysin tuon tuttipaketin ja kuvat olivat ihan jees: raitoja ja tähti. Uuu! <3 Meidän jätkät eivät muuten muita tutteja ole huolineet kuin näitä Mammin tutteja.


Asia 4: Ostin kirpparilta 8 eurolla Kloppiselle tällaisia Megablockseja. Kauhea hommahan näitä oli tiskata, ja sitten Kloppinen ei näistä edes piitannut. Liekö johtui tyttöväreistä?


Asia 5: Kauheeta miten noi meidän jätkät kasvaa! Etenkin Jäpikkä - toinen ei ollut vielä 1,5 kuukauttakaan, kun 62 senttinen body meni juuri ja juuri päälle! Jäpikkä tuntuu hirvittävän pitkältä, ainakin selästä, ja onpa poijjaalla tuota vatsaakin... Isänsä poika. Kloppinen puolestaan on ollut sellainen hoikkeli poikkeli aina, mutta 86 cm vaatteita käyttää jo hänkin. Tuntuu, että jatkuvasti saa laittaa pientä vaatetta jemmaan. Ja näiden jemmojen tila on rajallinen ja lisää jemmoja kaivataan.



Asia 6: Ostin pitkästä aikaa jotain itsellenikin. Kengät tietenkin. <3


Asia 7: Kloppinen on oppinut halaamaan, ja sekös vasta lämmittää mieltä. Lisäksi pojalle on jotenkin ihan yhtäkkiä huimasti kehittynyt huumorintajua. On hassu tunne hassutella oman lapsensa kanssa ja nauraa kikattaa yhdessä kaikelle pöljälle. Mainio mukula tuo meidän Kloppinen. <3

Asia 8: Kloppinen syö nykyään jo lähes kaikkea mitä mekin ja voi että kun hän tykkää. Ihan supernamsnamsomnom-herkkua olivat lohkoperunat (mausteena siis oliiviöljyä, yrttejä, pippuria, valkosipulijauhetta ja suolaa). Sormiruokailuun täydellisesti sopivia. Niin ja maistus ne meille vanhemmillekin. ;)

Asia 9: Tilasin Ukkokullalle joululahjaksi tällaisen korun. Toisella puolella on kuva minusta ja Kloppisesta ja toisella puolella Ukkokullasta ja Jäpikästä. Tekstinä on "Elämäni rakkaudet <3". Melko liikkistä, vai mitä? Mutta ainakin omaperäinen ja ainutlaatuinen lahja. Jos kiinnostuit, niin klik-klik. Vähän kyllä jännittää, että onko Ukkokulta lahjaansa kovin pettynyt, kun hän varmasti availisi mieluiten paketeistaan iPadeja ja Samsung Smart-tv:ita.



Asia 10: Oli hirvittävä homma vakuuttaa Ukkokulta, että joulukuusen latvaan ostetaan parinkympin Led-tähti eikä sellaista parin euron etäisesti tähteä muistuttavaa venkulaa. Sain tahtoni läpi. Mutta oli se hirvittävä homma.


Asia 11: Siis vähän ihania ne Littlephant-jutut Lindexillä. Juu, minun ja tuhannen muun bloggaajan mielestä. Omaperäistä! <3 Jahkailuni ansiosta en saanut enää näitä himoitsemiani pöksyjä kuin Jäpikälle koossa 68. Olisin halunnut nämä nimittäin molemmille pojille. No, ostin Kloppiselle kuitenkin jarrut alle Littlephant-mallistosta. Päätin laittaa molemmat ostokset pukinkonttiin, jotta Kloppisella olisi paketteja ihmeteltävänä ja revittävänä sitten jouluaattona.



Asia 12: Minä olen vetänyt naamaani niin paljon suklaata viimeisen kuukauden aikana, etten uskalla astua puntarille ennen lumien sulamista. Ihan oikeesti. Apua. Mutta toisaalta näitä ihanaisia Pandan juhlapäivänkonvehteja ei saa kuin tässä joulun tienoilla. Vai saako. Jos saa, niin älkää todellakaan kertoko.


Nina

tiistai 18. joulukuuta 2012

Kivaa, muttei enää niin helppoa.

Olihan tämä elo turhan helppoa kahden pienen kanssa, jotka kumpainenkin ovat aika vekkuleita luonteiltansa sekä hyviä nukkujia. Elämä on nimittäin "vähän" vaikeutui, kun Kloppinen oppi kiipeämään sohvalle...

Eikä siinä mitään. Kiva ja hyvä, että oppii uusia liikeratoja ja on kiinnostunut ympäristöstään. Mutta kun olisivat liikeradat tarpeeksi kehittyneet myös sohvalta alastuloon. Toki olemme jo useamman kuukauden "opettaneet" Kloppiselle kuinka sohvalta tullaan alas. Kloppinen osaa siis toisinaan tulla itse sangen hienosti mustelmitta alas, mutta toisinaan sijainti mielessä unohtuu täysin ("ai enkö mä ollutkaan lattialla?") ja riekkupetteri muksahtaa sohvalta alas.

Ennen olen nauranut hysteerisiä vanhempia, jotka ovat menneet ostamaan jotain niinkin typerää kuin pehmokypärän. Nyt on kuitenkin koittanut yksi pelkäämistäni hetkistä. Kloppinen kiipeää korkeuksiin vailla mitään itsesuojeluvaistoa saati järjenjuoksua. Odotettavissa on aivotärähdyksiä, mustelmia ja kuhmuja. Minä tosin pelkään myös katkenneita luita ja niskoja. Pehmokypärä ei enää yhtäkkiä kuulostakaan niin naurettavalta ostokselta. Miten vanhemmat kautta aikain ovat kiipeilevistä lapsistaan selvinneet? Miten ihmiskunta ei ole kuollut sukupuuttoon, kun jokainen meistä on ollut kiipeämässä milloin minnekin ilman kykyä laskeutua hallitusti? Ehkäpä meidänkin pojat ovat siis vielä jatkamassa luomistyötä taaperovaiheistaan selvinneinä?

Rankkaa tämä äitiys on. Mielenterveydelle.

No, jälkikasvulla muuten kaikki on ihan hyvin. Jäpikkä on mahdottoman hassu pikkuihminen, joka pitää tuijottamisesta ja hymyilemisestä. Niin ja jokeltamisesta. Oikea pikkukulta. <3 Joka päivä jaksetaan olla hereillä enemmän ja enemmän. Ja öisin puolestaan nukutaan hyvin. Valittelin aikanaan sitä, että Jäpikällä kestää aikansa nukahtaa pinnasänkyyn iltaisin. No, kärsivällisyys ja periksiantamattomuus on kantanut hieman hedelmää ja Jäpikkä nukahtaa iltaisin melko nopeasti itsekseen. Ilman ähinöitä ja miljoonia tutin laittamisia. Jippii. Yötkin menee nukkuessa - viimeinen iltamaito juodaan noin klo 22-22.30 ja seuraavan kerran Jäpikkä on maitoa vailla noin klo 5.30-6.30. Kloppinen oli samanlainen ja ihan samanikäisenä. Olen onnellinen. Olen onnekas. Toivottavasti Jäpikkä nukkuu yhtä hyvin jatkossakin.

Kloppisesta puolestaan on kasvanut oikea pikkuapina, joka matkii kaikkea mahdollista: ilmeitä, liikkeitä, ääniä ja toisinaan myös sanoja (korkea aika siis opetella olemaan kiroamatta...). Jos minä esimerkiksi puhun puhelimessa ja purskahdan nauruun, niin lattialta kuuluu myös hirnumista. Jotenkin koominen vaihe tämä. Kloppinen on luonteeltaan oikea seurapiiriperhonen. Hän puhkeaa kukkaan mitä enemmän paikalla on väkeä (häntä nimenomaan ihastelemassa). Mitä enemmän huomiota, sitä parempi. Ja sitä huomiotahan Kloppinen joka kerta aimo annoksin saa, sillä hän on hyvin hurmaava ja säteilevä luonne.

Meinasi päästä poru, kun mun pikkuinen haki oman pienen joululahjansa pikkujouluissa. Siitä on tullut iso jätkä!

Säteilyä ja aurinkoisuutta tosin vähän heikentää viides hammas, joka puski ikenen läpi viime viikolla. Onneksi itkuisuutta ja draamaa ei kestänyt kuin muutaman päivän. Hoidimme harmitusta särkylääkkein ja yöt menivät hampaista huolimatta ihan nukkuen.

Kloppinen on myös melkoinen tanssilattioiden partaveitsi. Kaiken tahtiin on mahdollista hytkyä. Joskus parhaiten tanssituttaa KappAhlin mainosmusa, toisinaan musiikkia ei tarvita joraamiseen lainkaan. <3 Askeleet tuettuna alkavat olla varmempia ja vauhti kasvaa päivä päivältä. Itseasiassa poika on muutaman kerran ottanut pari askelta ilman tukeakin. Kohta on odotettavissa siis lisää aivovammoja, kun taapero toikkaroi menemään kävellen...

Joko se KappAhlin mainos tulis?

Ukkokullallakin kaikki on hyvin. Hän myös nukkuu ja syö hyvin. Ja on ihan kiva luonne hänkin. <3


Nina

maanantai 17. joulukuuta 2012

Pyhä raivo.

Tämäkään postaus ei sisällä rosenttiakaan jouluiloa saati mitään muutakaan iloa, joten jos haluat mieluummin lukea, kun pikku-Eerikki ripusti valkoisia joulupalloja joulupuuhun sunnuntaina, niin passaa tämä postaus (blogi), ole hyvä.

Postaus sisältänee myös rutkasti ärräpäitä sun muita voimasanoja, joten älä lue tätä ääneen kirkkoherranvirastossa tai päiväkodin joulujuhlassa.

Tosiaan, jos viikonloppureissumme jälkifiiliksiä pitäisi kuvailla kahdella sanalla, niin pyhä ja raivo olisivat enemmän kuin osuvat valinnat. Itseasiassa reissu olisi muuten ollut oikein kiva, mutta kaksi vittupäätä menivät sanomisillaan ja tekemisillään pahoittamaan mieleni aivan totaalisesti. Niin totaalisesti, että vielä kahden päivän päästäkin nämä tapahtumat saavat veren kiehumaan.

Kiinnostaako kuulla keitä nämä vittupäät ovat ja mitä he sanoivat/tekivät?

Täältä pesee.

Vittupää numero 1: naishenkilö, iältään ehkä jotain 30-35. Näin hänet ensimmäistä kertaa, kun menimme Ukkokullan ystäväpariskunnan luo kylään. Tämä naishenkilö on ystäväpariskuntamme tyttölapsen kummi niin kuin Ukkokultanikin. Mielestäni olin naishenkilölle aivan normaali oma itseni, eli hymyilin hänelle ystävällisesti ja tervehdin iloisesti sekä seurustelin myös hänen kanssaan.

Vaihdoin muutaman kuulumisen ystäväpariskunnan kanssa,  kunnes Jäpikkä ilmoitti, että hällä olis nyt nälkä. No, tämä naishenkilö oli jo aikaisemmin halunnut Jäpikän syliinsä, joten kun aloin kaivella hoitolaukusta tuttipulloa ja Nannia, niin arvatkaapa mitä tämä naishenkilö höpötti Jäpikälle - "Voi sinua raukkaa, joudutko sinä juomaan pullosta, voi voi...".

Siis mitä helvettiä?! Täysin ventovieras nainen, joka ei tiedä imetyshistoriastamme hevon vitun helvettiä, KEHTAA sanoa jotain noin ajattelematonta PASKAA ääneen. Olin äimänä, olin loukkaantunut, viittä vaille tippa linssissä. Miten aikuinen ihminen voi olla puheissaan noin äärimmäisen typerä? Mistä hän tietää kuinka kipeä asia imetys ja sen epäonnistuminen saattaa minulle olla? Eihän hän tunne minua lainkaan!

Naishenkilö = vittupää.

Vittupää numero 2: minun kakkosanoppi, eli edesmenneen appiukkoni vaimo, iältään noin 55. Olimme perinteisissä suvun pikkujouluissa ja siellä tietenkin Kloppinen pääsi ensimmäistä kertaa maistamaan kaikenlaista jouluherkkua, kuten lanttulaatikkoa ja kinkkua MINUN ANTAMANANI.

Kloppisen Kummisetä piti Kloppista sylissään ja avasi samalla suklaata muovikääreestään. Hän kysyi, että haluaisiko Kloppinen kenties maistaa vähän suklaata. Kielsin ja sanoin, ettei Kloppinen syö sellaisia makeita asioita eikä hän sellaisia osaa edes kaivata. Kakkosanoppi istui vieressä ja intti minulle jatkuvasti vastaan, että TOTTAHAN NYT TOKI lapselle voi antaa suklaata, pitäähän sitä nyt saada maistaa ja kyllähän toiselle pitää antaa herkkuja. Intimme hetken juupas-eipäs -tyyliin, kunnes lopulta sanoin, että ihan oikeesti, älä anna sitä suklaata. Ja arvatkaapa miten tilanne päättyi - Kakkosanoppi nappasi Kummisedän kädestä suklaan ja tunki sen Kloppisen suuhun.

Siis mitä helvetin vitun paskaa saatana?! Kakkosanoppi astui täysin varpailleni eikä kuunnellut sanaakaan, mitä minä, LAPSEN ÄITI, sanon. Hän teki tämän aivan tahallaan, epäselväksi ei voinut jäädä minun kantani asiaan. Olin aivan äimänä. En enää edes tiennyt mitä sanoa, sillä tilanne oli kaikessa vittumaisuudessaan niin helvetin absurdi. Joku näsäviisas anonyymi voisi tulla taas kommentoimaan, että löysää sitä pantaa, ei lapsi suklaaseen kuole, mutta kyse ei olekaan siitä. Pointti on siinä, että jos minä kiellän jotakin lapseni suhteen, niin kenelläkään ei ole oikeutta edes lähteä inttämään minua vastaan. Teko oli niin härski - Kakkosanoppi teki juuri niin kuin kielsin suoraan naamani edessä! Olisi syöttänyt mukulaani edes salaa, mutta e-hei.

Kakkosanoppi = vittupäiden kuningatar.

Eikä siinäkään vielä kaikki. Samaisissa pikkujouluissa Kloppinen söi sitten isosetänsä kanssa kakkua. Kyllä, samalla lusikalla. Kyllä, juurikin niin miten joka neuvolakäynnillä on kielletty tekemästä... Minä itse olin hakemassa itselleni kakkua ja kahvia, ja kun palasin pöytään, niin näin miten isosetä syötti Kloppista eli oli enää myöhäistä sanoa mitään... Tilanne oli sikäli eri, että tämä isosetä on ihana ihminen eikä todellakaan tiennyt, että teki väärin eikä hän varmastikaan olisi halunnut mieltäni pahoittaa. Ja minä kun olen yrittänyt "suojella" Kloppisen hampaita kaikelta... Huoh.

Pitää vielä lisätä tuohon edelliseen, että tosiaan kun tulin kakkuni ja kahvini kanssa pöytään, ja olin antamassa Kloppisen lusikalla Kloppiselle hiukan kakkuani maistiaisiksi, niin Kakkosanoppi huikkasi, että me annettiin jo. Kiva. Vitun kiva.

Joku saattaa nyt miettiä, että missä oli Ukkokulta näiden tilanteiden aikana ja miksei hän reagoinut mihinkään mitenkään? No, eihän hän TIETENKÄÄN ollut paikalla mitään kuulemassa tai kuulemassa, vaan hän oli joka helvetin kerta tupakalla. Joten otin sitten paskaa niskaan aivan itsekseni.

Pahoittelen näitä kirosanoja, mutta tietäisittepä vaan mittarini verenpainelukemat. Ottaa päähän niin jumalauta paljon, ettei taida edes kirosanoissa piillä tarpeeksi "voimaa" kuvaamaan tätä raivoa, järkytystä ja ärtymystä.


Nina

torstai 13. joulukuuta 2012

Huolettaa.

Tänään oli oikein neuvola-aamu. Jäpikällä oli neuvola ja neuvolalääkäri, ja minulla jälkitarkastus. Nähtiin tänään siis neljä eri terkkaa/lääkäriä. Tulihan siellä istuttua useampi tunti, mutta toisaalta oli kiva hoitaa kaikki yhdellä kerralla.

Kaikki oli Jäpikällä hyvin, paitsi että lääkäri totesi hänen olevan liian jäntevä. Jäpikkä kuulemma varasi hetken aikaa painoaan, kun lääkäri piti häntä seisomassa jaloillaan. Lääkäri hämmästeli tätä ja minä luulin sen ensin olevan vain hyvä asia, kunnes jotenkin lääkärin puheista sitten yhtäkkiä ymmärsin, ettei se välttämättä olekaan hyvä asia.

Kysyin asiaa: voiko vauva olla liian jäntevä ja onko se hyvä vai huono asia? Sain hyvin ympäripyöreitä vastauksia, mutta lypsemisen ansiosta lääkäri tuumi, ettei hän osaa sanoa, että hän konsultoi terveyskeskusta ja ilmoittaa minulle huomenna, että onko syytä tutkia lisää. Konsultoi terveyskeskusta? Lääkäri? Ymmärsinkö ihan oikeesti oikein? Sitä paitsi miten kukaan voi sanoa Jäpikkää näkemättä, että onko syytä tutkia lisää vai ei?! En ymmärrä tätä koko kuviota ja siksi huoli tästä on suuri.

Yritin kysellä lääkäriltä vielä, että mistä liiallinen jäntevyys kertoo, mikä sen aiheuttaa, mistä se on mahdollinen oire, mitä helvettiä se ylipäätään tarkoittaa. Vastauksia en saanut kuin itse kotona googlettamalla ja se nyt oli tällä(kin) kertaa virhe. Siellä nimittäin yhdistettiin tähän jäntevyyteen muun muassa cp-vammaa.

Jäin vielä miettimään sitäkin, että mitä jos lääkäri sanoo, että hänen kollegat (?) ovat arvioineet, ettei tarvetta lisätutkimuksille ole. Miten he voivat arvioida oikeasti yhtään mitään, poikaamme näkemättä? Miten voin elää tuon seikan kanssa? Mitä jos Jäpikkä olisikin pitänyt ehdottomasti tutkituttaa ja jotain onkin tosiaan vialla? Pitääkö minun tässä tapauksessa vaatia joka tapauksessa tutkimusta? Tai kustantaa se itse yksityisellä?

Kyllä vaan, minä tässä lietson itselleni kunnon paniikkia päälle, vaikken edes vielä tiedä mistään mitään. Ja sehän se vasta hanurista onkin, kun en tiedä. Tämä tiedottomuus koko asiasta ja "konsultoinnin" odottaminen ovat niin sieltä ja syvältä. Kuuluuhan perusluonteenpiirteisiini muutenkin kärsimättömyys. Haluan uskoa, ettei tässä ole mitään hätää, mutta jatkuvasti sitä miettii, että mitä jos... Jotenkin sitä on vain käsittämättömän vaikea ajatellakaan, etteikö Jäpikkä olisi terve. Hänellä tuntuu kaikki olevan kuitenkin niin hyvin. Hän kasvaa, kehittyy. On jopa edellä kehityksessään, kun luen näitä vauvavihkosia kehityksestä.

Sitä vain pelästyy niin jumaliste paljon, kun on kyse omasta lapsesta. Kyllä te mamma-toverit siellä ruudun toisella puolella tiedätte mistä puhun. <3

Jos jollakulla sattuu olemaan kokemusta tällaisesta diagnoosista, niin enemmän kuin mielelläni luen kommenttejanne!

Vähän (tosi) paskoilla fiiliksillä lähdemme siis viikonlopun viettoon yhden päivän varaslähdöllä. Tänään suuntaamme ensi kertaa Jäpikän kanssa kohti Pohjanmaata. Pitäähän junnu esitellä ihmisille sielläkin. <3

Mukavaa viikonloppua siis!


Nina

keskiviikko 12. joulukuuta 2012

Pinnallinen äiti A:sta Ö:hön.

Näin tällaisen postauksen yhdessä blogissa toivepostauksena, ja toivoittepa tällaista tai ette, niin ajattelin itsekin toteuttaa tämän. Silvuplee:

A niin kuin Apple. Se hedelmä, josta on pala puraistu pois. Meillä irvistetään pc:lle, Windows-käyttöjärjestelmälle sekä Nokialle, mutta kaikki pienellä i:llä alkava sen sijaan kiinnostaa. On iMaccia ja iPhonea.

B niin kuin Brandos. Pullollaan ihania kenkiä. Siksi siis Joulupukilta vois tulla joululahjaksi se lottovoittokuponki.

C niin kuin Canon. Camera, jota en tosin osaa cäyttää. Kuten olette ehkä jok'ikisestä kuvistani jo päätelleet.

D niin kuin Daddys girl. Olen isin silmäterä, olen ollut sitä aina. Kun äiti sanoi aina ei, niin isipä sanoi aina joo. Melkein aina. Nolottaa myöntää, mutta usein olen saanut tahtoni läpi ja olen aika hemmoteltu, itsekäs kakara. Vieläkin.

E niin kuin Ed Hardy. Näistä tuotteista tulee muuten aina mieleen Martina Aitolehti tai Esko Eerikäinen. Ukkokulta rakastaa ylikaiken Ed Hardy -huppareitaan ja minä tennareitani.

F niin kuin Facebook. Sitten kun maailma loppuu, ootas, 9 päivän päästä, niin minä olen varmaan sitäkin ihmettä päivittämässä Facebookissa. Olen riippuvainen. Myönnän.

G niin kuin Geelikynnet. H niin kuin rakas harrastus. Tykkään näprätä ja askarrella kynsiä, lähinnä itselleni. Päivääkään en ole kyllä kynsikoulussa istunut, vaan olen kaverilta oppinut tekniikan ja siitä sitten kouluttanut ja kehittänyt itse itseäni hankkimalla lisätietoa.

H niin kuin Huuto.net. Jos en ole Facebookissa, tai Bloggerissa, niin olen satavarmasti täällä. Ensimmäisen raskauden aikana hurahdin tähän sivustoon ja nykyään olenkin aivan haukkana kyttäämässä milloin mitäkin makeeta.

I niin kuin Ihottumat. Atopian aiheuttama ikuinen riesa, jonka ansiosta erilaiseen kosmetiikkaan kuluu vuodessa valehtelematta satoja euroja. Jatkuvasti on haku päällä ja etsin aina vain parempia ja parempia tuotteita ihonhoitoon. Nämä ihottumat ovat TIETENKIN vain ja ainoastaan kasvojeni alueella.

J niin kuin Jaarittelu. Tekee minut niin mielipuolisen hulluksi, että järki lähtee! Tiedättekö ne tyypit, jotka eivät saa sitä asiaansa sanottua lyhyesti ja ytimekkäästi, vaan kierrellään kaarrellaan, sanotaan sama asia miljoona kertaa, vaikkakin vähän eri tavalla. Samaan kategoriaan sopii rakas äitini - hänen kanssaan puhelimessa puhuminen on juurikin sitä legendaa, eli hoen puhelimeen noin 100 000 kertaa, että joo, okei, joo, joo, joo soitellaan, joo, joo katotaan, joo, joo, lopetetaan nyt, joo, joo, okei, no niin, joo...

K niin kuin Kirpputorit. Itselleni en ole oikein ikinä osannut ostaa mitään kirppareilta, mutta lapsien vaatteille ja tavaroille ne paikat ovat melko verrattomia. Vastasyntyneet vauvat kun eivät juurikaan vaatekappaleitaan kuluta, niin myynnissä on toisinaan todella hyväkuntoistakin tavaraa.

L niin kuin Lapset. En osaa edelleenkään olla lapsien kanssa enkä vaan pidä heistä. Vauvat ovat hankalia enkä osaa pidellä heitä heidän mielestään oikein. Taaperoiden puheesta ei ota erkkikään selkoa enkä ymmärrä mitä he haluavat tai eivät halua. Uhmaikäiset ovat kuin pahimmasta painajaisesta: kyselevät asioita ihan liikaa ja haisevat pahalta. Ja kouluikäiset ovat vaan tosi tylsiä. Mutta ai että nuo omat rakkauden hedelmät. Ne ovat maailman parhaita mukeloita ja olen niin pahuksen onnekas, kun saan olla juuri heidän äitinsä. <3

M niin kuin Muumit. En minä niistä piirretyistä piittaa, mutta ne tuotteet: ihania mukeja, petivaatteita, pyyhkeitä, lasten vaatteita erityisesti Lindexin mallistosta. Ihania-ihania-ihania!

N niin kuin Naimisiin meno. Ohjelmassa ensi kesänä. Tuntuu ihanalta, oudolta ja jännittävältä. Miesvalinnastani olen varma - Ukkokullan kanssa minä haluan olla. Mutta toisinaan iskee pieni pelko persiiseen, että onkohan Ukkokulta yhtä varma? Avioero on yksi vastenmielisimmistä asioista mitä tiedän. Minulle itselleni se olisi merkki epäonnistumisesta. Valojen vannominen papin edessä on minulle suuri asia, vaikken mitenkään uskonnollinen olekaan.

O niin kuin Ostokset. Arvomaailmani on varmasti melko perseellään, mutta materia ja ostelu tekevät minusta onnellisen. Ostoksien tutkiminen kotona on ihan parasta: "Iiiiih, niin tää oli tällanen, ihana, iiiihh!". <3

P niin kuin Pakkeli. Tykkään meikata enkä kovin mielellään astu ulos ihan naturellina, mutta voin paljastaa, etten todellakaan jaksa meikata joka päivä. Etenkään, jos olen aikeissa olla kotona koko päivän. Vaunulenkin takiakaan en lähde meikkaamaan ja lähikaupassakin saatan pystyä käymään ihan ilman sotamaskia.

Q niin kuin Queen. Yksi lempparibändeistäni. Ei lisättävää.

R niin kuin Raha. Ei tee onnelliseksi, mutta mieluummin itken Jaguarissa kuin Ladassa. Vai miten se meni? Ja jos ei onnea, niin kyllähän se ainakin elämää helpottaa. En haluaisi olla mikään ökyrikas, vaan ihan sellainen perusporvari-elämä riittäisi. Itse elin osan lapsuudestani 90-luvun alun runteleman laman aikana isäni jäädessä työttömäksi. Muistan hetket, kun kaupan kassalla jouduimme luopumaan osasta ostoksista, kun rahat eivät yksinkertaisesti riittäneetkään kaikkeen. Muistan käynnit Sossussa. Muistan ummehtuneelta haisevat kirpparikuteet, kun luokkakaverit taas leveilivät uusilla merkkikuteillaan. Vaikka vanhempani tuosta suosta nousivat ja selvisivät uskomattoman hienosti, ettei voi kuin hattua nostaa, niin en halua elää enää ikinä niin. Ja en ikipäivänä halua lasteni joutuvan miettimään raha-asioita lapsina. Sen ei kuulu olla heidän murheensa.

S niin kuin Sisustus. Rakastan sisustamista ja sisustusjuttuja ihan ylikaiken. Sisustusmaniani on tässä äitiyslomalla puhjennut täyteen kukkaansa ja ihmekös tuo, kun olen päivästä suurimman osan nykyään kotona. Tällä hetkellä pidän eniten puhtaasta valkoisesta, linjakkaasta tyylistä sekä hieman sellaisesta vanhahtavasta, romanttisesta tyylistä (kuten kaikki muutkin tällä hetkellä...?). Kirkkaat värit ovat jotenkin kotoani kaikonneet valkoisen, mustan, harmaan ja beigen tieltä. Pidän kovasti kodistani ja sen tyylistä tällä hetkellä, vaikka tämä on ikuisuusprojekti ikuisella I:llä. Sitä kotipostausta on luvassa. Joskus. ;)

T niin kuin Tähdet. Sisustusmanian ohella minulla on päällänsä ihan hirmuinen tähtimania. Tähtiä nähdään meillä kotona sisustuksessa ja lapsilla vaatteissa.

U niin kuin Unelmointi. Haaveilen kaikenlaisista asioista, ja toisinaan en saa illalla unta, kun jään unelmoimaan jostain niinkin typerästä asiasta kuin poikien talvihaalarit. Älytöntä.

V niin kuin Vila. Yksi lempikaupoistani, josta löytyy AINA jotain ostettavaa. <3

W niin kuin World Wide Web. Netissä tulee heiluttua kyllä aivan liiaksi enkä voisi enää varmaan elää ilman nettikauppoja. Löydän päivittäin jotain mitä haluaisin. Eli itsehillintä on todella koetuksella. Lisäksi blogien lukemisesta, ja tietenkin omani kirjoittamisesta, on tullut päivittäinen harrastus.

X niin kuin Äks-asento. Ukkokulta nukkuu aina äksänä ja se on ihan tajuttoman raivostuttavaa. Jalkaa siellä, jalkaa täällä. Käsistä puhumattakaan. Pysy nuija omalla puolellasi! Äläkä aiiiiiiii-na kuorsaa. Nalkuti-nalkuti. Pusi-pusi.

Y niin kuin Ylioppilaslakki. On hyllyllä. Koristeena. Muuta hupia saati hyötyä siitä ei sitten olekaan ollut.

Z niin kuin Zoo. Tykkään ihan ylipaljon kaikista elukoista ja minä voisin viihtyä eläintarhassa vaikka päiväkausia. Vuosikausia. Ukkokulta meinasi menettää toivonsa ollessamme yhdessä ensi kertaa Korkeasaaressa, kun halusin mennä katsomaan tiikeriä vielä yhden kerran! <3

Å niin kuin RuÅtsi. Tästä kirjaimesta ei tule mieleen mitään muuta kuin Ruotsi. Ja se on minun korvaan hirmu ruma kieli ja hirvittävän vaikea oppia. Ehkä just sen rumuuden (ja asennevammani) vuoksi.

Ä niin kuin Äitiys. Elämäni mullistanut asia. Rakkaus, jota ei kykene kertomaan. Uusiksi mennyt tärkeysjärjestys. Huoli, joka ei koskaan lopu.

Ö niin kuin Ötökät. Vihaan, ällöksyn, inhoan sydämeni kyllyydestä. Pelkään. Aiheutan Ukkokullalle vielä joku päivä sydärin, kun yhtäkkiä kiljahtelen kaikkia kuvottavia monijalkaisia.


Nina

tiistai 11. joulukuuta 2012

Kulutusjuhlissa.

Joulu, tuo ihana rauhoittumisen aika on käsillä. Ja se aika, kun kaupanomistajasedät ja -tädit uiskentelevat (ainakin hetken aikaa) käteiskylvyssä. Osalle suomalaisista napsahtaa tilille veronpalautukset ja jumaleisson, se rahaa polttaa taskussa niin, että kipeää ottaa. Lapset hukkuvat parin viikon päästä lahjoihin ja mielikuvitus kuolee sukupuuttoon, kun lelut saadaan naamaan eteen eikä tekemistä tarvitse keksiä itse. Nykyajan lelut kun vielä leikkivät itse valmiiksi keksityn käsikirjoituksen mukaan. Aika laimeaa, mutta elämä on. 

Syyllistäminen ei ollut tarkoitukseni, sillä siellähän kulutusjuhlilla minäkin poukkoroin. Pakkohan minunkin oli muutama hassu veronpalautuseuroni käydä vähän äkkiä hassaamassa kaupantädeille, ettei vain minunkaan taskuuni pala sitä reikää.  

Ennen omia lapsia ajattelin, että pyh lapset mitään kymmeniä lahjoja tartte. Yks paketti riittää ja senkin antamista pitää harkita tarkkaan aatonaattoon asti. No, mene ja synnytä sitten oma mukula. Tai kaks. Samalla ponnistuksella unohtuvat periaatteet, sillä nyt tekisi mieli ostaa vaikka mitä mukavaa omille lapsille. Toiselle, joka ei lahjoista ymmärrä tuon taivaallista ja toiselle, jonka mielestä se kahiseva paperi, teipistä puhumattakaan, on lahjassa parasta. No, onneksi en ole kersoilleni ostanut vain lelulahjoja, vaan ajattelin ostaa ja pyytää muilta lahjaksi myös jotain järkevääkin. Kloppinen esimerkiksi saa pukilta Muumipeikko-kylpypyyhkeen. Samanlaisen kylpypyyhkeen, mutta tyttöverskana eli Niiskuneitinä, saa myös meidän kummityttö. Jäpikkä toivottavasti saa niitä peppupyyhkeitä.


Ja koska Kappahlilla oli lastenvaatteet ota 3, maksa 2 -tarjouksessa, niin ostin Kummitytön kylpypyyhkeen kaveriksi pinkin jumpsuitin ja Kloppiselle muutaman vaatekappaleen, joita en vain voinut vastustaa... Lastenvaatteet - niitä on aina vaikea vastustaa. 




Ostin kummityttöni äidillekin lahjan. Tämä äippä on rakas ystäväni, Kloppisen kummitäti ja tuleva kaasoni, joten jotenkin herkistyin ihan tyystin nähdessäni tämän. Tämä ystävä on vaan niin rakas ja ainutlaatuinen, ettei ole tosikaan ja toisinaan siitä pitää oikein muistuttaa antamalla jotain konkreettista. <3 (Onkohan ensimmäiset kuukautiset lähellä, kun menee taas näin hormonisekoiluksi?)


Pinnallinen äitikin sai jotakin: Tigerista hassunhauskoja muistilappusia ja Tigin shampoota ja hoitsikkaa. Vinkkeli vaan kaikille, että joulun alla myydään edukkaita kimppapaketteja, joten useamman tuotteen ostaminen näin kannattaa. Erityisesti kannattaa tsiikailla näitä settejä joulun jälkeen. Silloin ne ovat alennuksessa ja säästöä tulee vieläkin lisää. ;) 

Pakko on muuten hehkuttaa, että tämä Urban anti+dotes Recovery -sarja on ihan huippua, jos omaat yhtään samiksen hiustyypin kuin minä. Eli kovasti värjätyn, kuivan ja käsitellyn. Tämä tekee hiuksista ihan silkkisen pehmoiset. Eikä tuoksu sellaiselta oksettavalta ällönamilta kuten Tigi yleensä. 



 Ei taas(kaan) ollut oikein mitään asiaa, mutta tulipa postailtua. Muiskis ja moi! <3


Nina

maanantai 10. joulukuuta 2012

Kyl ne ruattalaiset osaa!

Teille on ehkä tullut selväksi jo, että rrrrrrakastan Lundmyr of Swedenin tuotteita, jotka ovat siis ruåtsalaista designia. No, kerrottakoon, että olen rakastunut toiseenkin ruåtsalaiseen. Nimittäin Färg och formiin. Voi miiiii-jauuu! <3



Olen kuolannut näitä juttuja niin kauan kuin olen ollut äiti ja lasten tavarat ovat ylipäätään kiinnostaneet, mutta tällä hetkellä hankinnassa ovat nuo pilvisäilytyspussukat. Me nimittäin hankimme tähän olohuoneeseen hoitopöydän ja siihen pitää ehdottomasti saada kivat säilytysratkaisut kaikelle pienelle sälälle. Ja näkisin, että nuo pilvikuosiset harmaana olisivat justiinsa passelit. ;)


Muuten olisin kyllä aivan valmis kotiuttamaan nämä kaikki meille (vink-vink Pukki!). Otin jotain itsellenikin tähän ylläolevaan kollaasiin, kun Ukkokulta on muutaman kerran maininnut, että miksi pitää aina ostaa vain pojille. No, nyt olisi jotain minullekin: hirvikuosinen muistivihko sekä penaali. Happy now?


Nina

sunnuntai 9. joulukuuta 2012

Kivoja kersoja.

On minulla meinaan. Just sellaisia meikälikalle sopivia. Viihtyvät ostosreissuilla erinomaisen hyvin. Vanhempi eli meidän Kloppinen on melkoinen kyylä, joten hän viihtyy hyvin jahka hänellä on jotain mitä katsoa. Ja ihmiset, ne toimivat siinä hommassa erinomaisen hyvin. Jäpikkä sen sijaan ei vielä pahemman kyyläile, vaan keskittyy siihen olennaiseen eli nukkumiseen. Ja muuten, silloin kun Jäpikkä johonkin katselee, niin väitän, että hän näkee paljon pidemmälle kuin mitä pikkuvauvan väitetään näkevän. Molemmat jätkäpätkät ovat siis sellaisia shoppailukavereiksi sopivia, rauhallisia ja tyytyväisiä, eivätkä ollenkaan ärtsyjä huutajia.

...Kop-kop-kop...

Kyllä niiden kanssa kehtaa lähteä ostoksille. Sitten kun molemmilla pukkaa uhmaa päälle ja kaupassa käynnin kruunaa joka kerta itkupotkuraivarit kassajonossa, niin jätän mukulat suosiolla ulkona sijaitseviin koiraparkkihäkkeihin.

No en oikeesti jätä. Mutta oon monta kertaa miettinyt, että miksei lapsille (kauhukakaroille) ole samanlaisia.

Me käväisimme tekemässä jouluostoksia joulumyyjäisissä. Jotain pientä mukavaa kotiin kantautui: Jäpikälle pääkallovillasukat (joita möi sellainen herttainen mummohenkilö - olikohan hän myös neulonut nämä - en kestä!), ruisleipää (jätin valokuvaamatta - jokainen meistä osanee varmasti visualisoida ruisleivän), sisustustarran sekä ruususuolaa ja intiaanisokeria.




Kivojen kersojen lisäksi minulla on myös ihan kiva mies. Tosin ollaan koko viikonloppu tapeltu, riidelty ja intetty typeristä ja vähemmän typeristä asioista. Harmittaa tietenkin, mutta tulipa nosteltua katteja pöydälle. Niin ja saatua niitä legendaarisia anna kulta anteeksi tyhmä riitamme -ruusuja. 


Kivojen kersojen ja kivan miehen lisäksi minulla on myös kivoja ystäviä, joita näimme nyt viikonloppuna pitkästä aikaa. Mokomat kun asuvat tuolla kylmässä pimeässä pohjoisessa, joten näkemistemme välissä on aina vähintään pari kuukautta. No, laatu korvaa määrän. <3

Nyt minulla on myös kiva tukka, sillä vakkarikampaajani keksi kahdesta eri väristä ihan mahtavan ihanan värin päähäni. Ilme vähän tummeni, mutta ei haittaa, kun tää on niin kiva. Kivaa.

Sellainen kiva viikonloppu meillä. Ihan kohta on hei jo joulu (ette varmaan olisi tätä ilman minua hokanneet?). Ja Jäpikän ristiäiset. Oikeesti. Apua. Kauheesti pitäisi ostaa, muistaa ja askarrella. Lisäisin siis pukin kirjeeseen, että toivon lahjaksi myös sitä Carmenia, sitä ihan oikeeta. Ei sitä imuria.


Nina

torstai 6. joulukuuta 2012

Kookosöljy kosmetiikkahyllyllä.

Ruokaöljyistä ihonhoidossa on kohistu jo jokunen vuosi. Jotenkin olen ignoorannut nämä kaikki hypetykset, vaikka omaan todella veemäisen atoopisen ihon, tietenkin juuri kasvojen alueella. Iho voi hyvin kesällä, eli kärsin todella kuivasta ja kutiavasta ihosta 9 kuukautta vuodesta. Jippii fakin jee. Atoopinen iho ei vain tunnu ikävältä, vaan se ikävä kyllä myös näyttää ikävältä. Kokeilepa levittää meikkivuodetta hiomapaperiin. Juu, ei ole nättiä ei.

Kortisonivoiteet epäilyttävät ja lääkäreillä ravaaminen tulee kalliiksi eikä apua ole kuin hetkellisesti. Yksikään lääkäri ei anna ohjeita miten hoitaa ihoa läpi vuoden, vaan jokainen antaa helpotusta nykyhetkeen eli kuinka saadaan ärtynyt iho paremmaksi. Kukaan ei neuvo miten ehkäpä voisi välttyä siltä ärtyneeltä iholta, miten voisi ylläpitää sitä kesän hoitamaa tervettä ihoa. Ja miksipä neuvoisi, parempihan se on yksityiselle lääkäriasemalle, että ravaan siellä alvariinsa ja läiskäsen kassaan sata euroa per käynti. Kaiken lisäksi turhaudun joka lääkärireissullani, kun saan selittää samat asiat joka kerta:

"Ei, meikkaaminen ei pahenna ihoani, sillä iho on yhtä paskassa kunnossa nyt ollessani äitiyslomalla (aka päivittäin ilman meikkiä) kuin töissä/koulussa ollessani, jolloin meikkasin joka päivä."

"Ei, rakennekynnet eivät aiheuta näitä ihottumia, sillä ihottumia on ollut niinäkin talvina, kun minulla ei ole ollut edes rakennekynsiä."

jne jne.

Lääkkeisiin ja lääkäreihin kovasti vittuuntuneena googlailin aikani tätä öljy-asiaa ja päätin kokeilla kookosöljyä. Sitä kun todella moni kehaisi. Tai oikeastaan ylisti. Öljy kuulemma suojaa, hoitaa ja kiinteyttää ihoa. Sitä voi käyttää kaikkialla, koko kropalla, ja se imeytyy hyvin, kunhan sillä ei läträä liikaa. Minusta on myös erikoista, että tällä yhdellä ja samalla voi hoitaa sekä akne- että atopiaihoa. Kuivaa ja rasvaista ihoa kun yleensä bruukataan hoitaa aivan tyystin eri tuotteilla. Öljyllä voi hoitaa myös kuivaa päänahkaa ja sitä voi levittää hiuksiin naamioksi. Lisäksi tätä voi käyttää aurinkovoiteena, liukkarina tai deodoranttina. Eikä siinäkään vielä kaikki: tätähän voi myös syödä. On kuulemma hyvää. Sen sijaan löysin hyvin ristiriitaista tietoa, että onko se terveellistä vai ei. Toiset käyttävät sitä kaikessa ruuanlaitossa, toiset ottavat sitä teelusikallisen päivässä.

Kuva google.fi


Niin ja hei äiskätyypit: kookosöljyä voi käyttää myös vauvan ja lasten ihonhoitoon. Vaikkapa vaippaihottumiin tai vauvan kylvyssä hoitavana öljynä.

No, pakkohan tätä oli itsekin sitten kokeilla. Tein tilauksen samantien netissä ja tilasin tällaisen putelin.




Odotukseni öljyn suhteen taisivat liidellä liikaa taivaissa, sillä minä petyin pahasti. En tiedä tilasinko muka jotenkin vääränlaista kookosöljyä vai onko ihoni vain niin shitissä kunnossa, ettei öljy enää tehoa. Kokeilin kookosöljyä kasvojeni iholla siis ihan kosteusvoiteen tapaan. Ns. normaali-iholla se tuntuikin hyvältä: teki ihosta pehmeän, kimmoisan ja jotenkin hehkuvan, mutta kuivat läikät eivät olleet moksiskaan, vaan pikemminkin kaipasivat kahta kauheammin jotain kosteuttavaa.

Luin sitten jostain, että öljyn alle pitäisi laittaa kosteusvoidetta tai öljyä pitäisi levittää vähän kostealle iholle, sillä öljy itsessään ei kosteuta vaan se sitoo kosteuden iholle. No, enpä kyllä huomannut tästäkään neuvosta olleen juuri mitään apua? Toki olen lukenut myös muutaman atoopikon kirjoittaneen, ettei kookosöljystä ole heille ollut mitään apua. Tai että kookosöljyä tulisi käyttää läpi vuoden, myös sille ei-kuivalle iholle jatkuvana hoitona.

Onko jollakulla teistä ehkä kokemusta kookosöljystä? Vinkkejä? Neuvoja? Erityisesti atoopikot huutakaa hep (ja mieluusti niitä neuvojakin...)!

Kuva google.fi

No, yhdessä asiassa kookosöljy oli ihan superb. Nimittäin hiusnaamiona. Levitin kookosöljyä myös päänahkaani, sekin kun on ollut viime kuukaudet todella kuiva ja kutiava. Synnytyksen myötä hiuksista katosi myös raskauden tuoma elinvoimaisuus ja hiuksista tuli samantien todella ohuet sekä takkuisat. On se raskaus vaan ihmetehohoito hiuksille... No, kookosöljy kuulemma tekee hyvää hiuspohjalle ja hiusten kasvulle sekä tuuheuttaa. Minun kokemukseni mukaan se ainakin tekee kuivista ja karheista hiuksista todella sileät ja pehmeät.

Minä levitin siis kookosöljyä ensin päänahkaan ja sitten kamman avulla hiuksiin. Latvaan läträsin öljyä oikein kunnolla, onhan tämä oma tukka jo melkoisen pitkää ja siksi huonokuntoista. Sitten vain pyyhe päähän tunniksi pariksi. Öljy lähti hiuksista minusta yllättävän hyvin pois, muutaman kerran piti vaahdottaa hiukset shampoolla oikein kunnolla.

Kookosöljy taitaa siis pysyä jatkossakin kylppärin hyllyllä. On se nimittäin ihan ehdottomasti paras hiustenhoitotuote, edullisin ainakin. Ja ehkä kesäaikaan kookosöljy toimii ihonhoitotuotteena myös minulla?


Nina