Eikä siinä mitään. Kiva ja hyvä, että oppii uusia liikeratoja ja on kiinnostunut ympäristöstään. Mutta kun olisivat liikeradat tarpeeksi kehittyneet myös sohvalta alastuloon. Toki olemme jo useamman kuukauden "opettaneet" Kloppiselle kuinka sohvalta tullaan alas. Kloppinen osaa siis toisinaan tulla itse sangen hienosti mustelmitta alas, mutta toisinaan sijainti mielessä unohtuu täysin ("ai enkö mä ollutkaan lattialla?") ja riekkupetteri muksahtaa sohvalta alas.
Ennen olen nauranut hysteerisiä vanhempia, jotka ovat menneet ostamaan jotain niinkin typerää kuin pehmokypärän. Nyt on kuitenkin koittanut yksi pelkäämistäni hetkistä. Kloppinen kiipeää korkeuksiin vailla mitään itsesuojeluvaistoa saati järjenjuoksua. Odotettavissa on aivotärähdyksiä, mustelmia ja kuhmuja. Minä tosin pelkään myös katkenneita luita ja niskoja. Pehmokypärä ei enää yhtäkkiä kuulostakaan niin naurettavalta ostokselta. Miten vanhemmat kautta aikain ovat kiipeilevistä lapsistaan selvinneet? Miten ihmiskunta ei ole kuollut sukupuuttoon, kun jokainen meistä on ollut kiipeämässä milloin minnekin ilman kykyä laskeutua hallitusti? Ehkäpä meidänkin pojat ovat siis vielä jatkamassa luomistyötä taaperovaiheistaan selvinneinä?
Rankkaa tämä äitiys on. Mielenterveydelle.
No, jälkikasvulla muuten kaikki on ihan hyvin. Jäpikkä on mahdottoman hassu pikkuihminen, joka pitää tuijottamisesta ja hymyilemisestä. Niin ja jokeltamisesta. Oikea pikkukulta. <3 Joka päivä jaksetaan olla hereillä enemmän ja enemmän. Ja öisin puolestaan nukutaan hyvin. Valittelin aikanaan sitä, että Jäpikällä kestää aikansa nukahtaa pinnasänkyyn iltaisin. No, kärsivällisyys ja periksiantamattomuus on kantanut hieman hedelmää ja Jäpikkä nukahtaa iltaisin melko nopeasti itsekseen. Ilman ähinöitä ja miljoonia tutin laittamisia. Jippii. Yötkin menee nukkuessa - viimeinen iltamaito juodaan noin klo 22-22.30 ja seuraavan kerran Jäpikkä on maitoa vailla noin klo 5.30-6.30. Kloppinen oli samanlainen ja ihan samanikäisenä. Olen onnellinen. Olen onnekas. Toivottavasti Jäpikkä nukkuu yhtä hyvin jatkossakin.
Kloppisesta puolestaan on kasvanut oikea pikkuapina, joka matkii kaikkea mahdollista: ilmeitä, liikkeitä, ääniä ja toisinaan myös sanoja (korkea aika siis opetella olemaan kiroamatta...). Jos minä esimerkiksi puhun puhelimessa ja purskahdan nauruun, niin lattialta kuuluu myös hirnumista. Jotenkin koominen vaihe tämä. Kloppinen on luonteeltaan oikea seurapiiriperhonen. Hän puhkeaa kukkaan mitä enemmän paikalla on väkeä (häntä nimenomaan ihastelemassa). Mitä enemmän huomiota, sitä parempi. Ja sitä huomiotahan Kloppinen joka kerta aimo annoksin saa, sillä hän on hyvin hurmaava ja säteilevä luonne.
 |
| Meinasi päästä poru, kun mun pikkuinen haki oman pienen joululahjansa pikkujouluissa. Siitä on tullut iso jätkä! |
Säteilyä ja aurinkoisuutta tosin vähän heikentää viides hammas, joka puski ikenen läpi viime viikolla. Onneksi itkuisuutta ja draamaa ei kestänyt kuin muutaman päivän. Hoidimme harmitusta särkylääkkein ja yöt menivät hampaista huolimatta ihan nukkuen.
Kloppinen on myös melkoinen tanssilattioiden partaveitsi. Kaiken tahtiin on mahdollista hytkyä. Joskus parhaiten tanssituttaa KappAhlin mainosmusa, toisinaan musiikkia ei tarvita joraamiseen lainkaan. <3 Askeleet tuettuna alkavat olla varmempia ja vauhti kasvaa päivä päivältä. Itseasiassa poika on muutaman kerran ottanut pari askelta ilman tukeakin. Kohta on odotettavissa siis lisää aivovammoja, kun taapero toikkaroi menemään kävellen...
 |
| Joko se KappAhlin mainos tulis? |
Ukkokullallakin kaikki on hyvin. Hän myös nukkuu ja syö hyvin. Ja on ihan kiva luonne hänkin. <3
Nina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti