Olen hiljalleen alkanut innostua taas vaatteiden shoppailusta. Siis minulle itselleni. Raskausvatsa on poissa ja suurin osa liikakiloistakin. Puntari näyttää edelleen 63,5 kg - siihen se painon pirulainen sitten jämähti. Eivätkä suklaakonvehdit ja joulutortut juuri edesauta painon putoamisessa. No, vaatekaappi suorastaan huutaa päivitystä, sillä viime vuodet ovat menneet vaatteissa, joihin pitää mahtua raskausvatsa.
Katselin Gina Tricotin nettisivuilta vaatetarjontaan ja huomasin ihastuvani (liian) moneen juttuun. Harmaaseen juttuun. Harmaa on kiva väri, eipä siinä mitään. Vielä kun vaan osaisi päättää, että mitkä näistä kävisi hakemassa paikan päältä tai klikkailisi virtuaaliostoskoriin...
Kotivaatteitakin olisi kiva vähän päivittää ja nuo pääkallo-olohousut on ihan must (vaikka ne taitavatkin olla yöhousut...)! <3
Eilen tajusin, että ei juma mitkä allit käsivarsistani miltei polvissa saakka roikkuvatkaan! Järkytyin - miten ne raskauskilot käsivarsiin(kin) löysivät? Jukopliute! Päätin alkaa punnertaa joka päivä, sillä ei hiivatti, ei tollaisilla löllökäsillä naimisiin mennä. Miettikää ny teki.
Mistä tulikin mieleen, että pitäisi jo varmaan alkaa varailla häämekkojen sovitusaikoja eri liikkeisiin heti ensi vuoden alkuun. Jännittää ja tuntuu jotenkin ihan utopistiselta - minä häämekkoja sovittamaan...? Kaikki häähömpötys on tässä viime aikoina jäänyt. Ei unohtunut, mutta jäänyt muiden asioiden jalkoihin. Ja se taas on vähän vaivannut, sillä haluaisin panostaa niihin ainutkertaisiin pippaloihin ja antaa niiden eteen kaikkeni. Jos ymmärrätte mitä tarkoitan. No, ehkä ensi vuoden alussa aloitan sen häävaahtoamisen sata lasissa, kun joulu ja ristiäiset ovat ohi. Harmaissa kuteissa ja ilman alleja, perhaps.
Nina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti