Kivoja kersoja.

On minulla meinaan. Just sellaisia meikälikalle sopivia. Viihtyvät ostosreissuilla erinomaisen hyvin. Vanhempi eli meidän Kloppinen on melkoinen kyylä, joten hän viihtyy hyvin jahka hänellä on jotain mitä katsoa. Ja ihmiset, ne toimivat siinä hommassa erinomaisen hyvin. Jäpikkä sen sijaan ei vielä pahemman kyyläile, vaan keskittyy siihen olennaiseen eli nukkumiseen. Ja muuten, silloin kun Jäpikkä johonkin katselee, niin väitän, että hän näkee paljon pidemmälle kuin mitä pikkuvauvan väitetään näkevän. Molemmat jätkäpätkät ovat siis sellaisia shoppailukavereiksi sopivia, rauhallisia ja tyytyväisiä, eivätkä ollenkaan ärtsyjä huutajia.

...Kop-kop-kop...

Kyllä niiden kanssa kehtaa lähteä ostoksille. Sitten kun molemmilla pukkaa uhmaa päälle ja kaupassa käynnin kruunaa joka kerta itkupotkuraivarit kassajonossa, niin jätän mukulat suosiolla ulkona sijaitseviin koiraparkkihäkkeihin.

No en oikeesti jätä. Mutta oon monta kertaa miettinyt, että miksei lapsille (kauhukakaroille) ole samanlaisia.

Me käväisimme tekemässä jouluostoksia joulumyyjäisissä. Jotain pientä mukavaa kotiin kantautui: Jäpikälle pääkallovillasukat (joita möi sellainen herttainen mummohenkilö - olikohan hän myös neulonut nämä - en kestä!), ruisleipää (jätin valokuvaamatta - jokainen meistä osanee varmasti visualisoida ruisleivän), sisustustarran sekä ruususuolaa ja intiaanisokeria.

Kivojen kersojen lisäksi minulla on myös ihan kiva mies. Tosin ollaan koko viikonloppu tapeltu, riidelty ja intetty typeristä ja vähemmän typeristä asioista. Harmittaa tietenkin, mutta tulipa nosteltua katteja pöydälle. Niin ja saatua niitä legendaarisia anna kulta anteeksi tyhmä riitamme -ruusuja. 

Kivojen kersojen ja kivan miehen lisäksi minulla on myös kivoja ystäviä, joita näimme nyt viikonloppuna pitkästä aikaa. Mokomat kun asuvat tuolla kylmässä pimeässä pohjoisessa, joten näkemistemme välissä on aina vähintään pari kuukautta. No, laatu korvaa määrän. <3

Nyt minulla on myös kiva tukka, sillä vakkarikampaajani keksi kahdesta eri väristä ihan mahtavan ihanan värin päähäni. Ilme vähän tummeni, mutta ei haittaa, kun tää on niin kiva. Kivaa.

Sellainen kiva viikonloppu meillä. Ihan kohta on hei jo joulu (ette varmaan olisi tätä ilman minua hokanneet?). Ja Jäpikän ristiäiset. Oikeesti. Apua. Kauheesti pitäisi ostaa, muistaa ja askarrella. Lisäisin siis pukin kirjeeseen, että toivon lahjaksi myös sitä Carmenia, sitä ihan oikeeta. Ei sitä imuria.

Nina