Äitienpäivälahjani.

Minä sain äitienpäivälahjan tänä vuonna hieman etukäteen. Lahjaksi paljastui jotakin, mitä olin toivonutkin - lahjakortti Lumoanin verkkokauppaan. <3

Niin paljon kuin yllätyksistä pidänkin, minusta järkevimmät ja mukavimmat lahjat usein ovat sellaisia, joita lahjansaaja itse on toivonutkin. Minä olen pitkään haaveillut Lumoanin mekosta ja nyt ennen äitienpäivää ajattelin vinkata, että saat ostaa mitä haluat, pakko ei ole ostaa mitään, mutta Lumoanin lahjakortilla onnistut varmasti. ;)

Pähkäilin kahden eri mekon kanssa: Saagan ja Aavan. Lopulta päädyin kuitenkin Saagaan, jotenkin sen pitsikaulus on minusta kauniimpi ja toisaalta lähestyvä kesä saa hamuamaan kesäisempiä vaatteita. Viis roikkuvista, vitivalkoisista alleista. Grrr.

Mikäli Saaga sopii minun kropalle ja ehtii perille ennen viikonloppua, ajattelin pukea sen tuleviin hautajaisiin mustan Zaran jakkutakin kanssa. Toisaalta tämä kuitenkin vähän jännittää, sillä usein jokin vaatekappale saa hautajaisissa käytettynä minun päässä sellaisen stigman, ettei sitä "surupukua" voi käyttää enää uudelleen. Esimerkiksi Ukkokullan isän hautajaisiin ostamani paita on roikkunut hautajaisten jälkeen henkarilla enkä ole käyttänyt sitä kertaakaan niiden jälkeen. En ole vain pystynyt. Eli jääkö 95 euron mekko nytkin roikkumaan henkarilla hautajaisten jälkeen?

Toivottavasti ei. Nämä hautajaiset ovat tottakai erilaiset. Eivät varmastikaan läheskään yhtä raskaat kuin Ukkokullan isän hautajaiset. Poisnukkunut on oikeasti iäkäs, todella iäkäs. Lähempänä 100 vuotta kuin 80 vuotta. Vaikka elämän päättyminen on aina surullista, niin jos saa elää lähemmäs 100 vuotta, niin eikö silloin ole saanut tavallaan kylliksi? Riittävästi, ettei voi samalla tavalla surea kuin 40-vuotiaana lähtenyttä?

Ajatteletteko te yhtään samalla tavalla hautajaisissa käytetyistä vaatteista?

Olen yrittänyt aivan vimmatusti miettiä, että mitkä kengät viikonloppuna laittaisin. Viime aikoina kun on tullut ostettua vain yhden tyyppisiä (ja merkkisiä) kenkiä...

Nina

Meidän vappu.

Me vietimme vappua rennosti lasten kanssa, vaikka jääkaapissa olisi ollut erittäin hyvin jäähdytetty kuohari (ollut siellä uudesta vuodesta asti... :D). Vappupäivänä söimme vappubrunssia isovanhempien, eli minun vanhempieni kanssa, jonka jälkeen lähdettiin koko porukka vapputorille ostamaan vappupalloja ja syömään hattaraa sekä lettuja.

Sää suosi turkulaisia ja Turun toreilla oli huisin kiva keli juoda muun muassa torisumpit. Aurinko paisteli silloin tällöin ja tuulikaan ei juuri haitannut, sillä se oli kohtalaisen lämmin. Tai sitten pukeutuminen meni kerrankin nappiin... ;)



Vaikka vappuna olisi ihan kiva istua ulkosalla piknikillä myös ystävien kesken ja juoda muutama lasi (pullo?) kuohujuomaa, on lastenkin kanssa juhlapäivät mukavia viettää. <3

Mites teidän vappu, lasten kanssa vai kuohujuoman kanssa? :)


Nina

Ostolakon edessä.

Kyllä - olen ostellut tänä keväänä aika mahdottomasti ihania lastenvaatteita. Huudellut villiksistä herkkuja. Hyödyntänyt alekoodeja. Odottanut droppien ilmestymisiä kieli keskellä suuta. Toki olen myös myynyt ihan hurjan paljon pieniä, nafteja ja kyllästymisen kokeneita yksilöitä poiskin. Uskokee pois: niillä rahoilla sitä rahoittaa suurimman osan ostoksista. ;)

Eräs ostos viime päiviltä, osa 1: Kukukidin ihania mustekalatrikoita Jäpikälle. <3

Päätin kuitenkin, ihan itse, ilman minkäälaista Ukkokullan motkotusta, olla ensi kuun ostolakossa, joka koskee siis lasten kenkiä, asusteita ja vaatteita. Kyse ei ole edes konkurssista, vaan ihan omasta päätöksestä kokeilla hillitä impulsiivisuuttani. Viime kuukausina olen nimittäin sen koommin harkitsematta ostanut, jos joku juttu on miellyttänyt silmää. Valehtelematta lähes joka viikko postiluukkuun tipahtaa postia, joka sisältää jotain pojille. En ole tästä tosin mitään ahdistusta ottanut, sillä olen ajatellut, että niin kauan kuin talous ei tästä kärsi ja pystyn kaiken maksamaan, ei tässä ole mitään "ongelmaa". Nautin lastenvaatteiden ostelemisesta ja vielä enemmän siitä, kun saan pukea silmäteriä ihaniin kamppeisiin. On ihanaa miettiä asukokonaisuuksia ja sen sellaisia. Ja pitäähän elämässä tehdä asioita, joista nauttii - joskin joskus sitä miettii, että onko elämällä millä mitalla sisältöä, jos nämä asiat syntyvät materiasta...

No, päätin kuitenkin yrittää siis ostolakkoa. Kiinnostavaa nähdä, että pystynkö moiseen. Pystynkö kieltäytymään viettelyksistä, jos myyntiin tuleekin joltain lempimerkiltäni yhtäkkiä jotain överi-ihanaa tai Facebookin kirpparille tulee myyntiin jotain, mitä olen pitkään etsinyt... En todellakaan tiedä, että pystynkö. Ei se varmaan ainakaan helppoa ole? :D

Eräs ostos viime päiviltä, osa 2: Kavatin kävelykengät Kloppiselle ja varrettomat Converset minulle, yhteensä 80 € posteineen. En voinut olla ostamatta, kun hinnat olivat näin kohdillaan!

Päätin antaa itselleni muutaman villin kortin tulevaksi kuukaudeksi, eli silloin saan ostaa, ns. luvalla. Ensimmäinen villi kortti on sandaalit Kloppiselle. Nämä Kavatin Hällevik-sandaalit miellyttävät kovasti silmää ja ovat varmasti älyttömän mukavat jalassa! Joten jos vain löydän nämä oikeassa koossa ja mielellään jonkun alekoodin kera jostain, saan nämä ensi kuussa ostaa. :)

Kuva Googlen kuvahausta.

Villi kortti numero kaksi koskee taas Papun Lätäkkö-hihattomia. Näitä piti kaiketi tulla enemmän drop kakkosessa, mutta minä ainakin jäin ilman, joten toukokuussa, kun näistä on tulossa lisäerä, aion olla todellakin nenä kiinni verkkokauppojen sivuilla. Ja ostaa ainakin kaksi alla olevaa väriä.

Kuvat lainattu Coolkids.fi

Sellainen kuukausi siis tulossa, pitäkää lastenvaatteille/asusteille/kengille höpsähtäneelle siis peukkuja! :D


Nina

Daydreaming

Useimmiten sitä tulee melkeinpä kuolattua vaatteita lapsille. Talvivaatetta, asustetta, välikautta, kenkää, ens kesän vaatetta - joojoo, ihan oikeasti olen jo muutaman asukokonaisuuden miettinyt pojille KESÄKSI! :D

Ennen kuin alatte allekirjoittamaan hullunpapereita, niin viikonloppuna kuolasin vaatetta ja asustetta minulle itselleni. Voitteko kuvitella?! Yksi lempimerkeistäni on River Island, jota mm. Nelly myy. Päätinkin pitkästä aikaa kerätä silmäpariani hiveleviä juttuja kollaaseihin. Mieleni tekisi uutta laukkua, uutta lompakkoa, uutta takkia, uutta huivia, uusia bootseja ja uutta kelloa. Ja oikeastaan paljon kaikkea muutakin...

Joulupukki, luethan tätä postausta, luethan?

Ja jos ois villi työpaikka, joka järkkäis villit pikkujoulut, niin tässähän se asu olis. Lisää vain pinkki huulipuna ja kynsilakka samassa sävyssä - ja eikun silirimpsis! Toisaalta voisin hengata kotona illan tässä asussa, kun Ukkokulta on omissa pikkujouluissaan... Kaiken nallekarkkien tasajaollisuuden nimessä - eikö minun kuulu saada tämä asukokonaisuus, jos Ukkokulta saa pikkujoulut?!

Kaikki kuvakollaasien kuvat lainattu Nellyn sivuilta.

 Ah, olisinpa hirrrrrveen rikas! ;)


Nina

Arjessa kiinni.

Kesä oli ja meni (luulen) ja olen taas ollut blogimaailmasta kovin paljon kateissa, kuten olette ehkä saattaneet huomata... :D Ei ole kyse siitä, etteikö asiaa ja vähemmän asiaa olisi ollut. Olen vain jotenkin tukossa enkä saa mitään aikaiseksi. Olen jahkaillut lukemattomia kertoja bloggerissa ja tulos on tämä: ei yhtään postausta. Eipä sillä, ei kesällä kuulu istua koneen ääressä, vaan mennä ja tulla. Ja relata. Ja sitä meidän perhe teki. Takana on jotenkin tosi kiva kesä, joten yritän aloittaa arjen blogissani kertomalla mitä tein, kun en ollut täällä. :)

No, kuten sanottu: me relattiin. Minä otin melko paljon aurinkoa ja ulkona oltiin ylipäätään paljon. Niin kuin kesällä kuuluukin. Pojat plutivat pikkualtaassa mummolassa, isommassa altaassa kaveripariskunnan luona (jossa sattui myös pieni haaveri, joka teki tästä hermoheikki-äidistä entistä hermorauniomman!) ja kävivät myös oikein merivedessä. Isompi oli vedessä arempi ja varovaisempi, kun taas pienempi veti kuin mielenvikainen rundia. Lisää hermoraunio-äiti -tuntemuksia. Äiti ja iskä joivat muutaman siiderin ja lapsoset söivät jätskiä. No, ehkä iskä ja äitikin söivät jokusen...

Lisäksi syötiin hieno illallinen ravintolassa, kun juhlistimme Ukkokullan kanssa hääpäiväämme. Tuli syötyä myös vähemmän hienosti ihan Mäkkärin mättöä. Salaa, kun pojat nukkumaan. Kjäh-kjäh. Ja mitäs muutakaan kesällä vedettäis kuin mansikoita. Mansikoita sellaisenaan, mansikoita kakussa, mansikoita suklaassa. Pensasmustikoita tuli syötyä myös monta litraa. Etenkin Kloppinen tykästyi niihin niin, että pyytelee vieläkin toisinaan mustikoita välipalaksi. 

Ulkona olo on tarkoittanut uimisen lisäksi mönkkärillä ajamista. Kloppinen alkaa olla siinä jo todella taitava ja järkytyksekseni myös Jäpikkä, joka ei ole edes kahta vuotta, osaa jo ajaa mönkkäriä! Mihin ne vauvat hävis ja miksi. Samaa olen pohtinut silloinkin, kun pojat innoissaan värittelevät ja piirtelevät. Kloppiselle olen ostanut yhden tehtäväkirjan joskus aikoinaan ja nyt poika on harjoitellut tekemään viivoja, kuvioita sekä värittämään viivojen sisällä. Kesällä käytiin kummastelemassa myös eläimiä sekä Ranuan että Korkeasaaren eläintarhoissa. Jäpikkä kutsui mangusteja pupuiksi. <3 No, kaiken elämä on ihanaa -hypen lisäksi on myös tapeltu, purtu, lyöty ja levitelty enemmän leluja kuin siivottu niitä pois...

Ei varmaan yllätä, että myös kesällä tämä mama löytää välin shoppailuille. Ensinnäkin vanha iPhone jouti uuteen kotiin uuden tieltä ja minä palkitsin itseni koulu-urakasta uusilla converseilla. Lisäksi palkitsin myös silmiäni ostamalla poikalapsillenikin converseja. <3 Kesän loppu on ihanaa aikaa: uusi sesonki ja uudet mallistot ilmestyvät ja voi vain seota. Minä ainakin sekosin ja näin ollen meille kotiutui läjä ihania Gugguu-vaatteita ja muutama ihanuus Mini Rodinilta. Ja niiltähän on vielä lisää droppeja tulossa, ai kamala! <3

Että sellaista kuului tänne. Lisääkin uutisia on, mutta jätetään osa ens kertaan! ;)

Miten teidän kesä meni? Mitä teitte lasten kanssa?


Nina

Ps. Lukeekohan tätä blogia enää kukaan vai saanko täällä jorista joutavia ylhäisessä yksinäisyydessäni?

Intoa ja motivaatiota.

Tunnustan, olen ihan törkeä välineurheilija - mikään ei innosta treenaamaan enempää kuin uutuuttaan hohkaavat treenivaatteet. No, ehkä tulokset... Mutta kuitenkin uusilla treenivaatteilla ja -varusteilla on kumman motivoiva vaikutus. Ainakin minulle. Toivoin Joulupukiltakin treenijuttuja ja pyyntöni kuultiin: paketeista paljastui uusi treenikassi, treenikengät ja jopa soman pinkit urheiluliivit. Ukkokulta. <3

Tuo Olvin Teho Sport -suklaa palautusjuoma on herrrrkullista! Senkin takia jo innostuu käymään nostelemassa rautaa vaikkapa kahvakuulan muodossa. ;)

Päätin joululahjojen lisäksi päivittää myös treenivaatepuolta ja uusien tieltä heitin monta kulahtanutta vaatekappaletta pois. Hm.comista tilasin vaaleanpunaisen topin, muut on tilattu Ellokselta. Kuvat myös pöllitty kyseisten nettikauppojen sivuilta. Yllättäin.

Viime viikolla olin aika epätavallisen tehokas ja ahkera: tein kaksi koulutehtävää, joista toinen oli viisi sivuinen essee, kävin kolmessa jumpassa (mm. BodyPump ja BodyCombat) ja siivosin kodinkin mopin kanssa viipottaen. Ja kaikki siitä huolimatta, että yhtenäkään yönä en ole saanut nukuttua kuin pätkiä - koskakohan meikäläisestä loppuu patterit?

Varmuuden vuoksi soitin aamulla isälleni ja pyysin, josko pojat voisivat mennä yhdeksi yöksi Mummolaan viikonloppuna. Mahtava, äärettömän rakas isäni tuumi tähän, että eikös ne pojat voisi tulla ihan koko viikonlopuksi... <3

Eli edessä on vielä neljä yötä ja sitten viimeistään saa nukkua oikein olan takaa...

Mukavaa alkavaa viikkoa!


Nina

Kiireinen kevät.

Joululoma on jatkanut lomaansa päässäni enkä ole saanut oikein mitään järkevää tehdyksi. Syytän tästä saamattomuudesta huonosti nukuttuja öitä, ja ne puolestaan johtuvat aina vain Kloppisen "vaiheesta".

Uskokaa pois, nyt meillä TAAS yritetään nukkua päiväunia. Joskus oikein huvittaa, että nytkö meilläkin sitten alkoivat nämä uniongelmat ja kunnolla, kun tähän mennessä meillä on nukuttu aivan mielettömän hyvin. Tilanne on nyt kuitenkin taas se, että Kloppinen yritetään saada nukkumaan. Parina päivänä Kloppinen nukahtikin ja nukkuin 40 minuutista tuntiin. Eilen jätkä vetäisi parin tunnin päikät huiviin, eikä olisi vielä silloinkaan herännyt ilman herättämistä. Ilta sen sijaan olikin yhtä sirkusta. Liekö johtunut liian pitkään nukutuista päiväunista, en tiedä. Tunnin verran Kloppinen huuteli meitä ja hakkasi huoneensa seiniä. Aika hurjaa meininkiä, mutta ei auta kuin olla tiukka ja päättäväinen.

No, öisin tosiaan huudetaan vähintään kerran. Edelleen. On uskomattoman turhauttavaa herätä parin tunnin välein monta kertaa yössä. Kippis teille, jotka valvovat joka yö, olette superb! Tunsin itseni aivan totaalisen naatiksi vielä viime viikon lopulla - väsymys otti sellaisen yliotteen, että koko elämä tuntui aivan paskalta. Dramaattista. ;) Viikonloppuna Kloppinen heräsi onneksi vain kerran ja silloinkin vasta aikaisin aamulla, kuuden jälkeen. Eli sain parina yönä monen tunnin katkeamattomat unet. Teki hyvää, vaikka viime yönä heräsinkin jälleen kolme neljä kertaa.

Treeni sen sijaan on kulkenut hyvin ja se vasta hyvää pääkopalle tehnytkin. Ihan yhtä ahkerasti aion treenata vastakin, sillä mikään ei ole niin mahtava kuin tuntea se polttava kipu lihaksessa. Olen kai menettänyt järkeni? :D

Lisästressiä ja -aktiviteettia kevääseen tuo ehdottomasti opiskelu. Luulin, että minulla on aikaa tehdä tehtäviä kesään saakka, mutta tänään selvisi, että minulla on opiskeluoikeutta kesään saakka - minun pitää saada kaikki tehtyä siis huhtikuun loppuun mennessä. Kääks. Ei auttanut muu kuin selvitä alkujärkytyksestä, napata kalenteri ja aikatauluttaa tulevat 16 viikkoa todella tarkkaan. Uskon, että kaikki on mahdollista, kunhan nyt vain keskityn olennaiseen ja pidän tavoitteet kirkkaana mielessä. Olen psyykannut tänään koko aamun itseäni, että nyt on alkamassa yksi rankempi vaihe elämässäni, mutta se on niin lyhyt, että siitä selviää varmasti.

Minun kevät on siis tiukkaan aikataulutettu yhdistelmä opiskelua, treenaamista ja kotiäitiyttä. Kaikessa touhukkuudessa aion ehtiä kuitenkin panostamaan parisuhteeseen ja vapaa-aikaankin. Pieniä irtiottoja pitää ehdottomasti suunnitella sinna ja tänne, että jaksaa muuten kuluttavaa arkea. Kuten vaikka pestä kuulakärkikynä-leikin tuloksia sieltä ja täältä...

Niin, ja blogiakin aion yrittää päivittää aina, kun siihen suinkin on mahdollisuus. Oli sitten järkevää kerrottavaa ja kirjoitettavaa, tai ei. :)


Nina

Innokas rimpsallelähtijä sekä paras isänpäivälahja.

Muistelen huvittuneena aikaa ja ajattelutapaani, kun Kloppinen oli vauva. Jotkut kysyivät, että ahdistaako himassa olo - enkö kaipaa takaisin radalle, viihteelle, ulos yöhön kavereiden kanssa. Vastasin aina, että en todellakaan. Nautin kotonaolosta. Ajattelin, että juoksut on juostu ja nyt on lupa sammaloitua kotona koooooooko loppuelämä. Ihanaa, mitään muuta en kaipaakaan kuin olla vain vauva kainalossa!

Sitten tuli toinen raskaus. Toinen lapsi, Jäpikkä, toiseen kainaloon ja taas aika ihana vauva-aika. Sitten yhtäkkiä kaksi ihanantuoksuista vauvaa kasvoivat uhmakkaiksi ja vaativiksi pikkutaaperoiksi, jotka eivät nukukaan päivässä 20 tuntia. Elämä alkoikin olla hitusen raskaampaa eikä aina ihan niin kuin elokuvista. Paitsi ehkä kauhu-sellaisista.

Nykyään todella kaipaan päästä ulos. En ehkä baariin vetämään shotteja, mutta Ukkokullan kanssa voisin tehdä niinkin. Nykyään kaipaan aikaa Ukkokullan kanssa. Ja miksei kavereidenkin. Kaipaan päästä johonkin. Oli se sitten juhliin, baariin, leffaan tai ravinteliin. Tai edes kahville jonnekin. Mihin vain, missä on mahdollista kuulla toisen asia ilman, että vaahtosammuttimen kokoinen murunen rääkyy päälle. Kaipaan hetkiä, joita ei jaeta kenenkään muun kesken.

Vaikka parisuhteemme onkin ihan raiteillaan, kahdesta pienestä lapsesta huolimatta, uskon, että se pariskunnan oma aika on kullan arvoista. Se on sijoitus tulevaisuuteen - niinä hetkinä perheen perustuksista rakennetaan huomaamatta vieläkin vahvemmat. Sellaiset, että ne kestävät arjen kulumaa paremmin ja enemmän. Onnellinen parisuhde toimii puskurin lailla kaikkia vastoinkäymisiä vastaan.

Me uskallamme yleensä ottaa oma aikaa Ukkokullan kanssa, kun siltä tuntuu. Edelleen olemme aika mälsiä äiskiä ja iskiä, ja nautimme olla lasten kanssa, mutta sitten kun edessä on omaa aikaa ja juhlaa, niin siitä otetaan kaikki irti. Sellaista on luvassa tänä viikonloppuna, sillä tänään me lähdemme Ukkokullan kanssa pienelle reissulle juhlimaan kaverien häitä.

<3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 AH! <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3

Häitä varten kävin shoppailemassa itselleni mekon Vilasta ja villakangastakin Vero Modasta. Kyllä, tajusin ettei minulla ole mitään siistiä ja juhlavaa takkia, sillä olin myynyt vanhan villakangastakkini pois, kun kyllästyin sen malliin. Eikä se kyllä juuri haitannut, sillä tämä Vero Modasta löytynyt takki on I-H-A-N-A. <3

Juhlavaatteet asusteineen ovat siis hanskassa. Jollei huomioida sitä ärsyttävää tosiasiaa, ettei minulla ole oikein mitään juhlavia saapikkaita. Ja jotenkin uumoilen, ettei Ukkokulta oikein lämpene ajatukselle, että lähtisin vielä shoppailemaan uudet saapikkaatkin...

 

Ukkokullasta ja Visan vingahtelusta tulikin mieleeni mikäpä muukaan kuin isänpäivälahja. Ukkokulta saakin tänä vuonna melkoisen paketin, sillä sieltä paljastuu pehmeät flanellihousut ja sukat sekä aivan täydellinen Lumoava-merkin koru! Tämä Klaani-koru oli kertakaikkiaan pakko saada, sillä se oli niiiiiiiiiiiiiiin Ukkokullan näköinen. Lisäksi se minusta jotenkin nimineen ja tekstineen sopii isänpäivään. En muuten malta odottaa, että pääsen ojentamaan tämän lahjan Ukkokullalle.

 

 

Kuvat: lumoava.fi

Nyt pitää rientää pakkaamaan tavaroita meille ja tietysti pojille Mummolaan.

Mahtavaa viikonloppua ja ihanaa isänpäivää kaikille sellaisiksi hankkiutuneille! <3


Nina

Synttärihulinaa.

Meillä oli juhlantäyteinen viikonloppu. Kloppinen täytti kaksi vuotta. Tuntuu aivan surrealistiselta ajatella, että seuraavaksi esikoinen täyttää kolme. A-pu-a.

Vuosi on mennyt hujauksessa, taas, vaikka niin paljon mahtuikin yhteen vuoteen: pikkuveli syntyi, muutettiin uuteen kotiin, perhe yhtenäistyi entisestään naimisiinmenon johdosta. Voi että! <3 Mutta itse synttäripäivä oli sangen mukava.

Oli lahjoja...

Oli onnittelukortteja...

Oli leipomista, oli herkuttelua, oli cake popseja... 

Oli taivaallisen ihanaa limejuustokakkua, joka ei ulkonäöllään ehkä ihan hurmaa ja vakuuta...

Oli herkullisia rieskarullia sekä tonnikala- että kinkkutäytteellä...

Oli vihanneskuppeja dippikastikkeella...

Oli kalakoristeiden askartelua... (yhtenä, ja öö ainoana, ohjelmanumerona synttäreillä oli onginta - siksi siis kalakoristeita.)

Ja oli sitä onkimista, josta sai palkinnoksi jonkin maatilaneläimen... 

Meidän pojat onkivat itselleen lehmän ja possun. Ajattelimme, ettei Jäpikkä onkimisesta varmaan tajua tuon taivaallista, mutta pyh pah - porukan pienin oli touhusta eniten innoissaan ja kikatti pää punaisena, kun äiti heilui kepin kanssa, josta roikkui narun päässä ämpäri! 

Kloppinen puolestaan hokasi heti lehmän tidit ja kysyi hämmästyneenä Ukkokullalta, että isi, mitä nää on, johon Ukkokulta korrektisti vastasi, että ne ovat utareet ja että niistä tulee maitoa. Sen lisäksi Kloppinen jostain keksi, että sieltä utareiden lomasta jostakin tulee myös kakka. Ja niinpä poika onkin selittänyt pitkin päivää kaikille halukkaille (lue: Jäpikälle), että kato, täältä tulee maito ja täältä kakka. Hmmm.

Kaksivuotisen yhteisen taipaleemme kunniaksi paljastan teillekin millainen hurmaava pienimies meillä punkkaa:

* Hänellä on paljon omaa tahtoa, halua tehdä ja kokeilla asioita itse. 

* Hän kiipeilee ketterästi, juoksee ja hyppii. 

* Hän osaa tajuttomasti sanoja ja osaa muodostaa hämmentävän pitkiä lauseita, esim. "Iskä kato, mikä tossa toi on?". 

* Hän tykkää laulaa ja osaa jo pieniä pätkiä laulunsanoja ulkoa. (Piiiiikku Kaaaakkosen Poooooosti.)

* Hän rakastaa piirtämistä ja alkaa olla siinäkin touhussa uskomattoman hyvä - esimerkiksi moottoripyörä on melko tunnistettava töherrys. 

* Hän katsoo mielellään Pikku Kakkosta ja sanoo itseään Raa-Raaksi. <3 

* Hän on kiinnostunut erityisesti traktoreista ja puimureista. Suurin Muumi-innostus näyttäisi laantuneen.

* Hän tietää myös mitä kello on ja vastaa "varttii kolme viisi". 

* Hän toisaalta myös kysyy niin mahdottomasti, että vanhempia toisinaan väsyttää. 

* Hän syö ja juo taitavasti itse.

* Hänessä on kadehdittavan paljon energiaa - äiti ottaisi kernaasti siitä osan, jos voisi.

* Hän on oppinut viime viikkoina lässyttämään aina jonkun eläimen nähdessään, kuten vaikkapa kissan. Huvittava taito, sillä meillä ei ole lemmikkejä, joten meillä ei lässytetä eläimille?

Koska lauantaina, siis juhlapäivänä, viiletettiin menemään kuin jakomielitautiset aamusta iltahämärään, pyhitettiin eilinen mitääntekemättömyydelle ja ulkoilulle. Tajusin samalla, että minusta on tullut vanha: syksy ei ole ihana vain syysvaatteiden vuoksi, vaan myös ulkona olevien värien. Sisäinen kääkkäni nautti suunnattomasti. 

 

Mukavaa alkanutta viikkoa!

Nina

Hääostoksia.

Häät sitä, häät tätä. Kuvaa viime aikojen postausten luonnetta sekä pääkoppani sisältöä. ONNEKSI en joudu tekemään palkkatyötä tai opiskelemaan - aivojeni kapasiteetista ei nimittäin lohkeaisi ylimääräistä nyt millekään muulle. On oikeastaan aika nautinnollista, että äitiyslomaillessa voin heittäytyä häämaailmaan joka hetki. ;)

Minulla on ensi viikon maanantaina häämekkoni korjaussovitus, ja siellähän pitää luonnollisesti olla hääpäivänä käytettävät alusvaatteet sekä kengät mukana. Minä sitten ihan jo eilen löysin nämä etsimäni asiat... Pitkän aikaahan olin jo esimerkiksi kenkiä kuikuillut, mutta kaikki sovittamani kengät ovat olleet jotenkin ihan kumman surkeita jalassa. Tai sitten vika on korvieni välissä, kun en ole tottunut viime vuosina juurikaan koroilla enää kulkemaan. Jumalaton raskausvatsa ei minulla ainakaan houkuttanut käyttämään 15 sentin piikkikorkoja?

Rakastan kyllä ylikaiken korkeita korkoja (hyllyllä ainakin, jos en jaloissa), mutta sen verran järki meikäläisen päätä sentään pakottaa, että ymmärrän joutuvani seisomaan ja olemaan näillä kengillä mahdollisesti noin 12 tuntia. Ellen enemmänkin. Ymmärrän myös, että hääjuhlapaikkamme on landella, joten koroilla lonksutan menemään epätasaisella lankkulattialla sekä nurmella. Korkeat korot olisivat siis niin epic fail kuin vain voi olla. Etsiskelin siis suosiolla sellaisia 5-8 cm korkoja.

Pyörin koko kauppakeskuksen kaupat läpi, löytämättä mitään. Valikoima oli tajuttoman surkea ja mietin, että mistä muut morsmaikut oikein löytävät kenkänsä. Lopulta ajoin keskustaan hääpukuliikkeisiin, sillä voisi kuvitella, että sieltä jos jostain löytyy yllin kyllin valkoisia korkkareita ja niiden olisi pakko olla superhyviä ja pehmoisia jalkaan. No, totuus oli vähän toinen: ei niitä kenkiä niissäkään liikkeissä kymmeniä pareja ollut, eivätkä ne kyllä olleet sen parempia jalkaankaan. Onneksi kuitenkin hääpukuliikkeestä löysin NE kengät:

Tykkään näistä kengistä, ne ovat mielestäni kauniit ja ne olivat jalassakin aika mukavat, mutta mitään "wwaaaaauuuhh, pakko saada noi!" -reaktiota ne eivät saaneet aikaan. Ensimmäisenä ne ottivat silmään hyllyssä sentään. Ostopäätökseen vaikutti eniten se, että nämä ostamani kengät näyttävät laadukkailta ja arvokkailta. Sitä ne kyllä olivatkin: 129 €. Ja minusta häät ovat, etenkin morsiammelle, juhlava juhla, joten asusteiden pitää näyttää juhlavilta ja laadukkailta. Ainut asia, mikä kengissä vähän mietityttää, on niiden simppeli ulkonäkö. Ostin varmuuden vuoksi liimattavia helmiä ja timantteja, joilla voisin tuunata vaikkapa kengistä korot, mutta toisaalta hirvittää, että itse askartelemalla vain pilaan kalliit, tyylikkäät kengät... Saapa nähdä, että mitä teen vai teenkö mitään.

Sama juttu tapahtui alusvaatteiden kanssa. Joka helkatin kaupan kolkka oli pyöräytetty ympäri ja tyhjällä tuloksella. Lopulta oli mentävä sinne Changeen. Kalliiseen alusvaateliikkeeseen. En ole siis koskaan maksanut rintaliiveistä 30 euroa enempää. Miksi tarvitsisi - kokoni kun on se perinteinen B, niin ne perus Lindex-liivit tukevat juuri sopivasti. Nyt sitten pulitin ihan ok rintaliiveistä ja ihan ok kalsareista miltei 80 euroa. Huoh! Mutta minkäs teet - muualta ei oikean mallisia liivejä löytynyt ja ne oli pakko ostaa. Tililtä kadonneita euroja on turha siis enää surra...

Sokoksella pyöriessäni ajattelin ostaa sukkiksetkin jo valmiiksi. Onpa sitten nekin kaapissa odottamassa eikä niitäkään tarvitse enää etsiä. En osannut päättää, että otanko tavalliset sukkikset vai stay upit, joten otin molemmat. Mukaan tarttui myös ns. häätuoksu. Kyllä, mikä turhakkeiden turhake sekin, mutta minun vanha tuoksuni on juuri sopivasti loppumassa, joten häitä varten ostin uutta hajuvettä. Ihastuin suunnattomasti Burberryn Body Tender -tuoksuun - se oli yhtä aikaa raikas sekä houkuttelevan makea. Juuri täydellinen. Tekisi mieli ottaa se jo heti käyttöön, mutta jätetään se(kin) ekstra sinne hääpäivään odottamaan. ;)

Morsian alkaisi siis olla aika valmis. Enää pitää vain vaihdattaa korkokenkiin korkolaput ja ostaa kantapäihin sellaiset kumit, etteivät kengät alussa lonksu jaloissa. Kosmetiikkaosastolla pitää sen verran pyörähtää, että ostan huulikiiltoa ja puuteria. Se on sitten siinä. Morsiammen asusteiden ostelu. En ainakaan äkkiseltään keksi, että mitä muuta sitä saattaisi tarvita... 

Keksittekö te? :D

Nina

Ps. Tänään me mennään noutamaan sormukset! <3 Olen niin innoissani, että miten kaiverrukset on tehty ja miltä kihlamme näyttävät, kun ne on nyt pienennetty ja fiksattu kiiltäviksi.