maanantai 14. lokakuuta 2013

Synttärihulinaa.

Meillä oli juhlantäyteinen viikonloppu. Kloppinen täytti kaksi vuotta. Tuntuu aivan surrealistiselta ajatella, että seuraavaksi esikoinen täyttää kolme. A-pu-a.

Vuosi on mennyt hujauksessa, taas, vaikka niin paljon mahtuikin yhteen vuoteen: pikkuveli syntyi, muutettiin uuteen kotiin, perhe yhtenäistyi entisestään naimisiinmenon johdosta. Voi että! <3 Mutta itse synttäripäivä oli sangen mukava.

Oli lahjoja...



Oli onnittelukortteja...


Oli leipomista, oli herkuttelua, oli cake popseja... 


Oli taivaallisen ihanaa limejuustokakkua, joka ei ulkonäöllään ehkä ihan hurmaa ja vakuuta...


Oli herkullisia rieskarullia sekä tonnikala- että kinkkutäytteellä...


Oli vihanneskuppeja dippikastikkeella...


Oli kalakoristeiden askartelua... (yhtenä, ja öö ainoana, ohjelmanumerona synttäreillä oli onginta - siksi siis kalakoristeita.)



Ja oli sitä onkimista, josta sai palkinnoksi jonkin maatilaneläimen... 


Meidän pojat onkivat itselleen lehmän ja possun. Ajattelimme, ettei Jäpikkä onkimisesta varmaan tajua tuon taivaallista, mutta pyh pah - porukan pienin oli touhusta eniten innoissaan ja kikatti pää punaisena, kun äiti heilui kepin kanssa, josta roikkui narun päässä ämpäri! 

Kloppinen puolestaan hokasi heti lehmän tidit ja kysyi hämmästyneenä Ukkokullalta, että isi, mitä nää on, johon Ukkokulta korrektisti vastasi, että ne ovat utareet ja että niistä tulee maitoa. Sen lisäksi Kloppinen jostain keksi, että sieltä utareiden lomasta jostakin tulee myös kakka. Ja niinpä poika onkin selittänyt pitkin päivää kaikille halukkaille (lue: Jäpikälle), että kato, täältä tulee maito ja täältä kakka. Hmmm.

Kaksivuotisen yhteisen taipaleemme kunniaksi paljastan teillekin millainen hurmaava pienimies meillä punkkaa:

* Hänellä on paljon omaa tahtoa, halua tehdä ja kokeilla asioita itse. 
* Hän kiipeilee ketterästi, juoksee ja hyppii. 
* Hän osaa tajuttomasti sanoja ja osaa muodostaa hämmentävän pitkiä lauseita, esim. "Iskä kato, mikä tossa toi on?". 
* Hän tykkää laulaa ja osaa jo pieniä pätkiä laulunsanoja ulkoa. (Piiiiikku Kaaaakkosen Poooooosti.)
* Hän rakastaa piirtämistä ja alkaa olla siinäkin touhussa uskomattoman hyvä - esimerkiksi moottoripyörä on melko tunnistettava töherrys. 
* Hän katsoo mielellään Pikku Kakkosta ja sanoo itseään Raa-Raaksi. <3 
* Hän on kiinnostunut erityisesti traktoreista ja puimureista. Suurin Muumi-innostus näyttäisi laantuneen.
* Hän tietää myös mitä kello on ja vastaa "varttii kolme viisi". 
* Hän toisaalta myös kysyy niin mahdottomasti, että vanhempia toisinaan väsyttää. 
* Hän syö ja juo taitavasti itse.
* Hänessä on kadehdittavan paljon energiaa - äiti ottaisi kernaasti siitä osan, jos voisi.
* Hän on oppinut viime viikkoina lässyttämään aina jonkun eläimen nähdessään, kuten vaikkapa kissan. Huvittava taito, sillä meillä ei ole lemmikkejä, joten meillä ei lässytetä eläimille?

Koska lauantaina, siis juhlapäivänä, viiletettiin menemään kuin jakomielitautiset aamusta iltahämärään, pyhitettiin eilinen mitääntekemättömyydelle ja ulkoilulle. Tajusin samalla, että minusta on tullut vanha: syksy ei ole ihana vain syysvaatteiden vuoksi, vaan myös ulkona olevien värien. Sisäinen kääkkäni nautti suunnattomasti. 

 


Mukavaa alkanutta viikkoa!


Nina

Ei kommentteja: