Ostolakko-kuulumisia.

Joko teitä kiinnostaa kuulla kuinka toukokuun ostolakkoni voi? :D

No, kuulumisia sataa silti. Ostolakkoani on kestänyt nyt viisi päivää, joista kolmantena erääseen ostoilmoitukseeni tarjottiin etsimääni vaatekappaletta. Siis kelatkaa mikä Murphyn laki oikeesti - tein ostoilmoituksen joskus alkuvuodesta ja nyt kun päätän pitää ostolakkokuukauden, niin kuukauden kolmantena päivänä ilmoitukseen vastataan! :D

Mutta eihän sitä tavallaan lasketa osteluksi. Eihän? Joka tapauksessa minä nyt ainakin sen ihanan vaatekappaleen ostin pois ja sellainen parikymppinen vaihtoi omistajaa. Eli eihän tämä nyt kovin iso juttu ole.

Eihän?

Vielä viime kuun vikoina päivinä oli tehtävä parit shoppailut, sillä muutamaa juttua hamusin niin kovasti, että olisi ollut jotain AIVAN HIRVEÄÄ (!!!!), jos kesäkuussa joka kauppa olisi myynyt ei oota. Mitä kauhein skenaario, vai mitä. Meille on tässä kotiutunut siis Mini Rodinin ihana voimamies-kuosin pipo, Mermies-kuosin leggarit ja Metsolan timantti-kuosin leggarit. <3

 

Nyt ostolakko jatkuu lastenvaatteiden, asusteiden ja kenkien osalta. Kunnes joku taas tarjoaa ostoilmoitukseeni... No eiii, vitsivitsi, ostoilmoituksia minulla on tasan kaksi, ja jos joku niihin erehtyy omiansa tarjoamaan, niin en todellakaan päästä tilaisuutta käsistäni, olkoot sitten ostolakko tai viis.

Lelujahan ostolakko ei koske, joten päätimme poikien kanssa, että myymme jotain vanhoja leluja pois ja ostamme tilalle Ryhmä Hau -leluja. Sitä lastenohjelmaa kun nuo junnut RAKASTAVAT! Joten voitte kuvitella, että teeveestä tutut tyypit leluina on aikas suurenmoinen success... ;)

Tänään Kloppinen katseli iPadiltä kyseistä ohjelmaa ja muistutti, että näitä Ryhmä haun pentujahan on viisi ja meillä on vasta kaksi...

Vinkkivinkki. :)


Nina

Siivouspäivä.

Vauhdikas viikonloppu takana. Lauantaina olimme koko päivän ulkohommissa ja haravoimme etupihan - sen osan tontistamme, jossa vähiten vietämme aikaa ja siksi se on jäänyt hävettävän huonolle pidolle. No, nyt korjasimme tämän erheen ja kyllä kelpaa patsastella etupihallakin. Sunnuntaina oli ohjelmassa äänestämistä ja tietysti vaalimunkkikahvit. Äänestämäni nuorehko nainen pääsi muuten läpi, toivottavasti on ääniensä arvoinen. ;)

 

Hakkaraisista ja Persuista voisin sanoa jokusen sanasen, mutta ehkä politiikka ei enää tähän soppaan sovi...

Sunnuntaina pidimme myös kunnon siivouspäivän ja siitäpä aasinsilta tähän postaukseen: joku aika sitten minulle esitettiin toive kirjoittaa postaus siivousvinkeistä. Jaiks. Tässä postauksessa tuskin keksitään fillaria uudelleen, mutta voin toki kertoa miten itse tykkään siivota ja helpottaa siivoamista.

Siistit, puhtaat kodit ovat ihania ja viihtyisiä. Sellaisessa paikassa on yksinkertaisesti parempi olla kuin sekamelskassa. Toki, kun perheessä on lapsia, ei sekamelskalta voi välttyä. Eikä tarvitsekaan. Lapset ovat pieniä hyvin pienen ajan elämässä, joten sotkeminen heille suotakoon. Tällä tarkoitan lähinnä tavaroiden epäjärjestystä, legoja lattialla ja sen semmoista. Sekaista saa olla, mutta ei likaista. Se on minun mielipide ja se koskee ainoastaan omaa kotiani.

Olen kuitenkin luonteeltani toisinaan aika laiska eikä siivoaminen kuulu aivan lempihommiin, joten älkääpä ymmärtäkö väärin: meillä ei todellakaan ole koti kovinkaan usein tiptop. Ruokatahroja saatat löytää aivan satavarmasti ruokapöydän alta tai lattialta, ja kengilläkin nuo silmäterät joskus juoksevat sisällä, kun hetkeksi käännät heille selän. Lisäksi meillä asustaa Kolli, joka usein putsaa tassunsa vasta päästyään vaalealle sohvallemme...

Tässäpä siis:

1. Siivoa jäljet heti pois. Esimerkiksi ruokatahrat ruokapöydästä - jokainen tietää, että mikään ei ole niin hanurista kuin se, että joutuu verisuoni otsalla pullistuneena hinkkaamaan jotain kastikejäämää pois. Eikä se perkele lähde irti kuin räjäyttämällä. Kun tasot pyyhkii heti, pääsee paljon helpommalla, joutuu käyttämään vähemmän pesuaineita ja kodin yleisilme pysyy koko ajan siistinä.

2. Minulla on tapana pyyhkiä ruokapöydän alta lattia nopeasti kosteuspyyhkeellä ruokailun jälkeen, etenkin jos sinne on tippunut jotain.

3. Siivoa joka päivä vähän, esim. jotain huonetta kerrallaan. Jotain tuolta, jotain täältä. Lopputuloksena on siistimpi koti ja henki ei salpaannu, kun pihaan kaartaa auto pitäen sisällään kaikkien rakastamia yllätysvieraita. <3

4. Hanki rikkaimuri. Meillä oli Electroluxin ergorapido, joka tosin on siirtynyt jo ajasta iäisyyteen, eli kovin kestävä hankinta tämä ei ollut... Kuitenkin se helpotti arkea paljon, kun sillä sai näppärästi ja nopeasti imuroitua sieltä täältä.

5. Koska me emme ostaneet uutta rikkaimuria, olemme antaneet imurin olla esillä tilavassa keittiössämme koko ajan. Eihän imuri kaunis sisustuselementti ole, mutta kumpi on pahempi: roskainen lattia vai pikkusen rumahko imuri jossain nurkassa? Kun imuri on jatkuvasti hollilla, ja vieläpä töpselikin seinässä 24/7, tulee imuroitua huomattavasti herkemmin kuin sillon, jos imuri olisi siivouskaapissa.

6. Less is less. Pidä tasoilla mahdollisimman vähän tavaraa. Pölyjen pyyhkiminen on näin huomattavasti helpompaa ja kun tavaraa on vähän, kodin yleisilme on siistimpi. Osta lipasto - sinne mahtuu loputtomasti krääsää ja rumia tavarakasoja.

7. Less is less. Oikeastaan kaikkialla kodissa, muuallakin kuin vain kaikenlaisilla tasoilla, kannattaa pitää mahdollisimman vähän tavaraa. Mikään ei ole kammottavampaa kuin ahtaus ja siellä imurin kanssa heiluminen. Iuh.

8. Jos vain suinkin mahdollista, luo lapsen tavaroille ja leikeille (sopii ainakin yrittää...) oma huone. Leikkirakennelmat keittiön lattialla ovat huomattavasti häiritsevämpiä kuin leikkirakennelmat lasten huoneessa, josta saa tarvittaessa oven kiinni. Niiden yllätysvieraiden varalta.

9. Pese puulattiat (parketti, laminaatti, lankku, lautalattiat) puulattioille tarkoitetulla pesuaineella.

Yleispesuaine on helppo vaihtoehto joo, mutta se tekee puulattioista sameita ja mattapintaisia, ja tuntuu ettei lattia puhdistu kunnolla. Itse olen käyttänyt Lilly's ECO Clean lattianpesuainetta, joka sopii myös puulattioille: se tekee lattioista ihanan puhtaat ja kiiltävät.

 

 

Ainut miinus tulee omaan nenään liian "etikkaisesta" tuoksusta. Onneksi tämä etikkaisuus kuitenkin haihtuu todella nopeasti ja jäljelle jää vain ihanan puhdas tuoksu.

Seuraavaksi mieleni tekisi kokeilla Methodin puulattioiden puhdistusainetta, se kun kuulemma tuoksuu mantelille - NAM.

10. Suosi myrkyttömiä vaihtoehtoja ja vähennä kemikaalikuormitusta. Esimerkiksi juuri Methodilta löytyy erittäin hyviä puhdistusaineita, jotka ovat turvallinen valinta varsinkin silloin, kun perheessä on (pieniä) lapsia. Methodin puhdistusaineet ovat ihan yhtä tehokkaita kuin kemikaalisiskotkin, joten senkin puolesta voi myrkyt jättää kaupanhyllyyn.

Siinäpä ne, mitä mieleen juolahti pienen mietinnän jälkeen.

Oletteko samaa mieltä? Eri mieltä? Millaisia siivoajia te olette? Vinkkejä tai pesuainesuosituksia? :)

Loppuun täytyy vielä laittaa kuva Kloppisen kekseliäistä leikeistä. Kas tässä, vessanpönttö, jossa ukko "istuu pissalla".

 

:D <3

Hyvää viikkoa tyypit ruudun sielläpuolen!


Nina

Lapsimessu-fiiliksiä ja loistavia kuhafileitä.

Olen ihan unohtanut hehkuttaa täällä viime viikonlopun lapsimessuja. Ne ovat niin kiva tapahtuma! Niin äideille kuin lapsillekin. Tai itse en voisi kuvitellakaan, että lähtisin sinne ilman lapsia, vaikka kuinka saisin shoppailla yksin kaikessa rauhassa - ne ovat kuitenkin lapsimessut ja lapsille on huisin paljon kaikkea kivaa nähtävää sekä koettavaa.

Jäpikkä oli onnesta soikea kaikista hahmoista ja halasi heitä onnensa kukkuloilla. Tietenkään ainuttakaan kuvaa näistä hetkistä ei ole, sillä minä vain seurasin lapsen aitoa iloa häkeltyneenä <3 Kloppinen sen sijaan aristeli hahmoja eikä halunnut mennä halimaan, mutta vilkutteli heille kyllä turvallisen välimatkan takaa. ;) Ukki antoi pojille hieman rahaa, joten annoin heidän vapaasti valita yhdet lelut, ottamatta itse siihen valintaan lainkaan kantaa. Pojat päätyivät 100 % kierrätysmuovista tehtyihin (äidin pojat.) sukellusveneisiin, molemmat. Eipä tule riitaa. Tai niinhän sitä luulla saattaisi.

Minäkin shoppailin pojille muutamia juttuja. Gugguun osastolta mukaan tarttui Jäpikälle trikoopaita ja leggarit sekä kummitytölle toppi. Punavuoren peikon osastolta ihanat Rodinin ship ahoi -teepat hyvällä messualella - näitä paitoja olin himoinnut muutenkin kesäksi. Lisäksi ostin Viljamin Puodin panda-julisteen, mehujehut sekä hauskan kypärän Jäpikälle pyöräilyharjoituksia varten.

Ostokset ovat päässeet jo kovaan käyttöön - rakastan Gugguun trikoovaatteiden pehmeyttä! <3

Poikien leikkihuoneen stailauskin edistyy uuden panda-julisteen myötä. Minttu/turkoosi/mikäliesininenväri innosti ostamaan turkoosia myös pompomeihin - nämä löytyivät Ikeasta.

Lähes valmis kokonaisuus, johon olen lähes tyytyväinen:

Tänään muuten alkoivat messualet Gugguun verkkokaupassa, joten sinne kaikki yhdes koos. Tai no, minähän kävin siellä jo ostoksilla - kesken ruuanlaiton! :D

Mutta leivitetyt kuhafileet eivät kärtsänneet, vaikka keskittyminen herpaantui välillä jonnekin ihan muualle... Päinvastoin, lounashan onnistui aivan loistavasti! Multitasking-mutsi. ;) Ohje tähän on hyvin yksinkertainen: itse pyöritin kuhafileet ensin yhdessä munassa ja sen jälkeen jauhoseoksessa, jossa oli 1 dl korppujauhoja, 0,5 dl vehnäjauhoja, 1,5 tl merisuolaa ja mukava ripaus sitruunapippuria. Suolaa olisi voinut ehkä laittaa vähän vähemmänkin, mutta voi pojat - kyllä nämä maistuivat mahtavalta! :)

 

Olenko ainoa, joka vain ihmettelee, kun viikot vierivät kauheeta vauhtia...


Nina

Tein itte ja säästin.

Mahdatteko muistaa, kun uhosin täällä tässä postauksessa, että maalaan itse erään supersuositun tapetin poikien leikkihuoneen seinälle, kun Ukkokulta tarvitsi melkein nitroja kuullessaan tapetin neliöhinnan?

No, pääsiäisenä pyhinä ehdin jotain saada aikaiseksi, vaikka manasinkin sen menneen vain hujauksessa ohi - maalasin nimittäin ihanan mustavalkoisen kuusiseinän. Aikaa kului tässä pari iltaa ja vaikka alussa meinasi tulla poru, kun tajusin työn määrän, oli seinä lopulta aika nopeasti valmis, kun kuusten maalaamiseen alkoi tulla tietty tatsi.

Kloppinen muuten sanoo maalaamista laamaamiseksi! :D Lisäksi kuuset ovat kuulemma joulukuusia ja äidin pitäisi "laamata niihin koristeita".

Öhm... Ehkä ne kuitenkin jäävät ihan vain näin.



Tykkään lopputuloksesta aivan mielettömästi. Huone on vielä loppusilausta vaille valmis - ikkunasta puuttuu joku kiva verho, seinästä parit hyllyt ja jotkut kivat sisustustaulutkin olisivat ostoslistalla ja/tai to do -listalla. Ai niin ja olen saanut päähänpinttymän myös pompomeista - sellaisia on saatava söpö rykäys nurkasta roikkumaan. En tosin ole vielä päättänyt, että tulisivatko pompomit leikkihuoneeseen vai ehkä kuitenkin poikien nukkumishuoneeseen...?

Liikaa ideoita, liian vähän rahaa. :D

Mukavaa viikonloppua!


Nina

Joulun jälkeistä elämää.

Joulu oli ja meni. Mööh. Jokaisen joulun jälkeen minulle iskee lievä haikeus. Miksei joulu voi kestää kauemmin? :D Kuten jo todettua, olen aika jouluihminen. Rakastan sitä tunnelmaa, jota omien lasten läsnäolo vain parantaa ja korostaa. Rakastan jouluruokia (laatikot, ah! <3) ja rentoa yhdessäoloa rakkaiden ihmisten kanssa. Rakastan sitä kiireettömyyttä. Tunnustan: rakastan joulua.

Joulun jälkeen jatkuu taas perushuttu arki. Tylsää, puuduttavaa. Ei mitään, mitä odottaa. Joka vuosi sama juttu: kun muut masistelevat syksyisin, niin minä masistelen joulun jälkeen alkuvuoden. Silloin ei ole mitään. Ei yhtään mitään.

Kohtalonsisaria siellä puolella ruutua?

Enpä sitten ehtinyt bloginkaan ääreen ennen joulua. Kaikki ei taas nähkääs mennyt aivan niin kuin alunperin suunnittelin. Käväisimme ennen joulua tosiaan pienellä reissulla ja vielä viime tinkaan ennen lähtöä minä säntäsin hammaslääkärin päivystykseen poistattamaan viisuria, joka alkoi vaivata päivä päivältä enemmän. Ajattelin pelastavani sekä reissun että joulun hammassäryltä. No, hammaslääkäri nappasikin viisureita lopulta kaksin kappalein pois. Viimeinen viikko ja pari päivää päälle ovat menneet siis särkylääkkeitä napsiessa. Antibioottikuurikaan ei heti ensiyrittämällä purrut, joten sain eilen hakea apteekista toisen. Nyt kaikki raajat koukussa toivon, että turvotus ja kolotus pikkuhiljaa helpottaisivat...

No, hammasvaivoista huolimatta meillä oli todella ihana joulu. Ensimmäinen laatuaan omassa, tunnelmallisessa kodissamme. <3

Vietimme joulunpyhät vain kotonamme oman perheen kesken. Jouluaattona minun vanhemmat tulivat meille. Kävimme omassa pihasaunassa joulusaunassa ja Joulupukkikin ehti muorineen tulla kylään. Jänskäsimme Ukkokullan kanssa, että mitä pojat mahtavat moisesta ilmestyksestä tuumia, mutta eiväthän he olleet oikein moksiskaan. Kloppinen ensin vähän arasteli, mutta pieni ujostelu hävisi todella nopeasti ja pojat kävivät muun muassa hakemassa itse lahjansa Joulupukilta. Ja muistivatpa oikein kiittääkin. Jäpikkä halusi myös laulaa Joulupukille, ihan yksin, joten ilmoille kajahti mitä suloisin versio "Joulupuu on rakennettu" -veisusta. Oli siinä äidillä itkussa pidättelemistä - miten tuo pieni VOI olla niin hellyttävä! <3

Kun ei tarvinnut säntäillä paikasta toiseen, sai oikeasti vain rentoutua kotona. Pojat leikkivät, pelasivat ja touhusivat. Televisio oli poikkeuksellisesti päällä aamusta iltahämärään.

 

Joululahjoja tuli taas hirvittävä kasa, mutta kovin mieluisia ovat kaikki olleet. Huikein juttu taisi olla Stigan rattikelkat, joilla lasketeltiinkin jo tukka putkella mäkeä alas Mummolassa. Ihanaa, että eteläänkin tuli juuri jouluksi lunta!

Minä pyysin oikeastaan vain yhtä asiaa: Riviera Maisonin leipälaatikkoa ja se toive myös toteutui. Puspus vaan Ukkokulta, mikäli tänne joskus eksyt <3

Lisäksi sain sähköhammasharjan, viinilaseja ja lahjakortin erääseen rakastamaani sisustuskauppaan... ;) Ukkokulta sen sijaan sai joululahjaksi minulta lahjakortin EMP:lle ja Gugguun oranssit collegehousut - ja oli muuten tyytyväinen mies. Minä siinä päätin, että kevään mallistosta omat Gugguunsa saa myös äiti!

Eilen kävimme Ukkokullan kanssa vielä kaksin leffassa. Se oli ikään kuin viimeinen joululomajuttu. Tänään on sitten palattu sorvin ääreen. Ja olen jättänyt ne jouluruuatkin jo rauhaan. Kyllä - voisin vieläkin syödä yhden päivän lanttulaatikkoa. Olen varmaan hullu? :D Kaikki muut taloudessamme ovat kuitenkin laatikoista toista mieltä, joten hemmottelin miesväkeäni lihapullilla ja tuoreella salaatilla.

Sellaista meillä, mites teillä: miten joulu meni ja mikä oli joululahjoista paras? :)


Nina

Poikien joululahjatoiveita

Apua - alle 10 päivää jouluun! Joko saa hyperventiloida ja haaveilla kinkusta ja odottaa Joulupukkia ikkunassa? Tunnustan olevani jouluihminen - tykkään hössöttää eikä muidenkaan hössötys juuri häiritse. Viime päivinä olen kuitenkin ollut kireä kuin viulunkieli ja koska v*ttup*rkeleet on kiva jättää näin joulun alla kirjoittamatta, niin olen pärissyt blogin ulkopuolella. Lähimmäisteni iloksi. Virn. :D

No, takaisin jouluun. Ja johonkin positiiviseen aiheeseen. Kävimme Ukkokullan kanssa viikonloppuna toimittamassa pukin apureiden virkaa eli ostamassa joululahjoja pojille. Eilen paketoimme niitä ja hihkuimme kuinka mukavaa tämä on. Joka vuosi olemme kahdestaan sekä etsineet lahjoja että paketoineet niitä. Siinä on ihan oma tunnelmansa, joku aivan erityinen juttu. <3

Vaikka tunnustamme molemmat Ukkokullan kanssa "kärsineemme köyhää lama-ajan lapsuutta" ja haluaisimme nyt hukuttaa lapsemme materiaan, koska itse emme saaneet, koitimme pitää järjen päässä. Ostimme pojille lahjaksi asioita, joiden tiesimme olevan erittäin mieleisiä. Yritin kirjoittaa poikien kanssa kirjettä Joulupukille, mutta kun Kloppisen toiveet alkoivat jo heti kättelyssä olla tyyliin matoja ja hirviöitä, päätin antaa olla. Kirjoitetaan sitten ensi vuonna, vuosi viisaampana. ;) Jäpikältä sen sijaan kysyessäni sain selkeät toiveet: työkaluja ja auto. Eipä varmaan vaikeaa arvata, että ainakin kaksi edellämainittua toivetta toteutetaan...

Kloppinen sen sijaan rakastaa isolla R-kirjaimella dinosauruksia, joten pehmoinen ja aika söpökin dinokaverus löytyy Kloppisen paketista. Muuten on lie aika selvää, että kun lahjansaajille on ikäeroa vain yksi vuosi, ovat kaikki lahjat aika yhteistä kauraa. Yhteisiin leikkeihin pojat saavat Joulupukilta muun muassa Brion hellan. Yksi poikien lempileikki onkin ruoanlaitto. :)

Pikkuhahmot, kuten Fisher Pricen Little Peoplet ja Muumit, ovat kovassa suosiossa, joten pukinpakettiin ollaan toivottu lähipiiriltä myös Muumilaivaa ja Fisher Pricen maatilaa.

Paketteihin kääräistiin myös tusseja, Kloppiselle uusi tehtäväkirja (Miina ja Manu! Pienet nostalgia-överit, kun tajusin että itselläni on ollut IHAN SAMANLAINEN!) ja muovailuvahoja, joista varsinkin Kloppinen on innostunut aivan hurjasti. Mietimme myös muutamaa peliä, mutta ne tuntuivat meistä vielä liian monimutkaisilta. Etenkin kun myös kaksivuotias Jäpikkä tahtoo osallistua. Ja osata. Niinpä tyydymme pelaamaan vielä Choco-pelillä ja muistipeleillä hetken ja ostamme/pyydämme pelejä lahjaksi vasta myöhemmin.

Millaisia lahjoja teidän pukinkonteista löytyy? Entä mitä pienet toivoivat lahjaksi? Matoja, hirviöitä, anyone? ;)


Nina

Semmonen kauluspaita.

Työhaastattelu on ollutta ja mennyttä. Se meni varmaan ihan hyvin, sillä tänä aamuna sähköpostiini oli tullut viesti jatkoonpääsystä ja lisätehtävästä. Tietää siis mihin tämän illan tunnit kuluvat. ;) Innostuin aivan toden teolla työnhausta ja laitoin parin muuhunkin paikkaan hakemuksen. Nyt alkaa olla sellainen olo, että on aika palata "oikeisiin" töihin. Pojat ovat isoja ja taitavia, ja minäkin alan ehkä pikkuhiljaa kaivata jotakin muutakin. Ainakin muutosta tilin saldoon - kotihoidontuella kitkuttelu alkaa ottaa nyt päähän ja toden teolla...

No, ajattelin jakaa teidän kanssa sellaisen maagisen SIIS MITÄ V*TTUA -hetken. Tiedättekö sellaisen, kun on vähän kiire ja hiki ja jännittää ja ahdistaa ja sydän tykyttää ja kaikki on kesken ja kaiken pitäisi olla jo valmista. Eilen. No, sellainen hetki koettiin siinä työhaastattelun alla. Mietin työhaastattelu-vaatetustani ja päädyin nopeasti melko ilmeiseen, eiku klassiseen, valintaan: kauluspaitaan. Olin ostanut sellaisen kivan rennon just joku aika sitten HenkkaMaukasta. Se oli kerran käväissyt päällä, pyykkikorissa, pesussa ja nyt se roikkui vaatehenkarilla ryppyisenä kuin mikä.

Vaan nou hätä - ei kun silitysrauta kaapista ja hommiin!

Päätin nyt ainakin muodon vuoksi vilkaista pesuohjelappua, että millaisessa lämpötilassa paidan sopisi silittää. Ja arvatkaa mitä - lapun mukaan paitaa EI saa silittää, ollenkaan.

Kyllä: on olemassa kauluspaita, jota ei saa silittää. Kauluspaita, joka ei todellakaan siliä itsestään. Kauluspaita, joka on ehdottomasti pakko silittää. Voi jysäys, että kiristi hetken aikaa panta. Kunnes päätin sitten ilmiliekkejä uhmaten silittää paidan. Ilmiliekeiltä onneksemme vältyttiin, vaan tuloksena oli melkoisen sileä kauluspaita. Paita, jolla kehtasi mennä haastatteluun ja paita, joka päällä päästiin ihan jatkoonkin. Sillai kai!

 

Tuntuu kyllä aivan hurjalta, että saatan palata työelämään. Sairaan pelottavaa. Osaanko olla sosiaalinen enää ollenkaan? Osaanko tehdä enää yhtään mitään? Vai olenko vaan jättimäinen pettymys?

Itseluottamus - misä sää oot?

Tuntuu haikealta, että pojat menevät lähikuukausina hoitoon ja ovatkin jonkun ihan muun kanssa ison osan päivästä. Joku muu näkee, mitä he keksivät ja oppivat. Toisaalta myös kovin ihanaa - mitä kaikkea ylikivaa päiväkodissa tehdäänkään? Uusia kavereita, hyvää tärkeää varhaiskasvatusta, hyviä tapoja... Poikien päivähoito on oikeasti hyvä juttu. Toivon ainakin. Viikonloppuna ihastelin Kloppisen rakentajainotteita: hän rakensi Brion rakennuspalikoista ihan hillittömän hienon "linnan, jossa asuu kuningas ja kuningatar". <3

Mukavaa alkavaa viikkoa - ja alkavaa joulukuuta, ihanaa vihdoin! <3


Nina

Onnistuneita synttäritarjoiluja

Meillä juhlittiin eilen lauantaina poikien synttäreitä ihanien ystävien ja isovanhempien kesken. Juhlat olivat success! Kaikki tuntuivat viihtyvän, itse ainakin nautin ystävien näkemisestä sekä lasten iloisesta hälinästä täysin rinnoin. En ehtinyt kuvata mitään itse juhlapäivänä, sillä hääräsin menemään ihan koko ajan. Eikö se ainakin ole hyvien juhlien merkki? ;)

Tarjoilut onnistuivat yli odotusten, vaikka etukäteen tuli jänskättyä miten leipomuksissa onnistun. En nähkääs ehtinyt suunnitella juuri mitään, nappasin vain netistä jokusen reseptin, jotka hätäpäissäni valmistin. Mutta niin vain kaikki onnistuivat yli odotusten ja vieraatkin kehuivat leipomuksia. Huvittavin yksilö näistä lienee itse täytekakku: sen hutaisin todella vähällä ajattelulla kasaan ja lintsasin muun muassa ostamalla valmiin täytekakkupohjan. Ja mitä kävi, esimerkiksi äitini ylisti kakkua, että on raikkainta ja herkullisinta mitä olen tähän mennessä tehnyt. Öööö, what?

No, ehkä hän ei ystävällisyyttään huijannut - kakkua jäi vain tämän verran ja yleensä sitä tuppaa jäämään kyllästymiseen asti:

 

Kakussa oli täytteenä murskattua banaania sekä herkullinen mangotäyte, johon laitoin 2 mangopilttiä, purkin vaniljarahkaa, purkin vispikermaa ja puoli desiä tomusokeria. Valmiit kakkupohjat kostutin maidolla, jossa oli vanilliinisokeria. Koristeluun käytin vispikermaa, jonka värjäsin keltaisella elintarvikevärillä, ja kiiwejä sekä värikkäitä nonparelleja.

Siinä se: todella helppo kakku, joka maistui aivan ihanalta. Tätä tehdään varmasti toistekin. Vaikkapa pääsiäisenä, sinnehän tämä kävisi jo väriensäkin puolesta. :)

Lisäksi leivoin tonnikalapiirakkaa ja kinkku-aurajuustopiirakkaa. Reseptit kumpaankin bongasin Taikakakut-blogista. Nekin maistuivat ja kehuja sateli. Siitä voinee varmaan päätellä jotakin, että kinkkupiirakkaa ei jäänyt yhtään kuvattavaksi... :D Tonnikalapiirakkaa jäi pieni pala. :)

Jäpikkä ja Kloppinen saivat paljon kivoja lahjoja ja vielä tänä aamunakin leluilla on leikitty intoa puhkuen. Uudet lelut ja leikit ovat valloittaneet muun muassa uuden sohvan. Täällä on muuten ollut melkoiset roisto-poliisi -takaa-ajot :D

Olen huomannut, että jollain merkillisellä tavalla nautin ihan älyttömästi juhlien järjestämisestä ja emännän roolista. Varsinkin lastensynttärit ovat juhlista hauskimmat järjestää. Sen verran emännöinti kuitenkin väsyttää, että tänään MINÄ valloitan sohvan - on muuten maailman mukavin ja muhkein sohva! <3

Nina

Poikien puuhia.

Meillä majailee kaksi varsin touhukasta jätkäpätkää ja ajattelin, lähinnä itselleni muistoksi, kirjailla ylös heidän lempipuuhiaan ja taitojaan tällä hetkellä, kun Kloppisella on ikää kaksi vuotta ja kolme kuukautta ja Jäpikällä yksi vuotta ja melkein kolme kuukautta.

Poikien pienen ikäeron ansiosta heistä on toisilleen ihan älyttömästi seuraa eivätkä leikitkään aina ihan hirveästi eroa toisistaan. On toki hetkiä, jolloin saa toimia erotuomarina, kun Kloppinen on rakentanut jotain tai asetellut vaikkapa pieniä eläimiä haluamallaan tavalla, ja Jäpikkä haluaisi innoissaan hajottaa kaiken. Tai ainakin napata muutaman eläimen Kloppisen "emäintaahasta" (=eläintarha). Paljon on hetkiä, kun lelua revitään vimmatusti toisen kädestä. On huutoa, itkua, tekoitkua. Kuitenkin yhtä paljon on hetkiä, kun molemmat leikkivät omiaan tai yhdessä sulassa sovussa. Poikien leikeistä voi erottaa jo vähän hippaakin, jolloin meno on aika mahdotonta eikä kirkumiselta ja kikatukselta ajatuksiaan juuri kuule.

Poikien kommunikointi on mahtavaa seurattavaa. Kloppinenhan on puhunut todella hyvin jo reilun vuoden ikäisestä ja kaksivuotiaana hän puhui jo pitkiä lauseita ja osasi ihan mahdottoman määrän sanoja. Kloppisen puhe on jaksanut hämmästyttää tuttuja ja tuntemattomia jo pitkään. No, hän luonnollisesti puhuu paljon Jäpikälle, joka edesauttaa Jäpikänkin puhe- ja kommunikointiharjoituksia.

Jäpikkä on edistynyt hurjasti viimeisen parin kuukauden aikana näissä kommunikointi-hommissa. Hän yrittää selkeästi tapailla joitakin sanoja ja hän ymmärtää puhetta aivan tolkuttoman paljon. Joskus Jäpikkä saattaa viedä tavaroita erinäisiin paikkoihin, kun pyydän. Jäpikkä osaa sanoa jo lempinimensä, "kiitti", äiti, joskus isi, pöllö, pallo, lamppu, vaippa, joo-joo, ei-ei-ei ja hei-hei. Yritän itse puhua pojille paljon, ja lukea myös mahdollisimman paljon, ja ne asiat ovat lienee auttaneet poikia puheenkehityksessä.

Lukeminen onkin yksi molempien poikien lempipuuhista. Kaikenlaiset kirjat kiinnostavat, oli niissä sitten lehmiä, muumeja tai työkoneita. Ehdoton top3 Kloppiselle on tässä:

Etsi ja löydä maatilalta -kirjaa Kloppinen kutsuu jostain syystä "Hyvää iltaa, maatila" - kirjaksi. Kenellekään ei ole aavistustakaan mistä tämä nimike on syntynyt, kirjassa ei nimittäin moista mainita. :D

Kloppiselle on luettu niin paljon, että hän muistaa jo itsekin ulkoa kirjojen tapahtumia ja jopa loruja sanatarkasti. Lisäksi hän on viime aikoina alkanut "leikkiä", että hän itse lukee kirjoja ääneen. Osa tarinanluvusta on silkkaa siansaksaa, mutta joitakin sanoja ja lauseita suusta voi erottaa. Tämä on minusta kovin liikuttavaa seurattavaa. <3

 

Kloppinen tykkää kovasti myös laulaa ja hän muistaa ulkoa paljon erilaisia sävelmiä sekä laulujen sanoja. Ei siis ihme, että Kloppiselle oli ehdottomasti varattava paikka muskarista. Sinne mennään ensi kertaa viikon päästä ja äitiä ainakin jännittää, jos poikaa ei. Toivottavasti tykätään, molemmat. Jäpikkä sen sijaan rakastaa tanssia. Kovin kranttu jätkä hän ei ole, sillä joraamiseen kelpaa kaikki iskän vihellyksestä ostos tv:n tunnariin...

Jäpikkä on ihan viime viikkoina oppinut ajamaan Joulupukin tuomalla menopelillä ja aikamoista rallia vedetään toisinaan sisällä, kun Kloppinen näyttää pikkuveljelle hurjastelun alkeita Plaston mopollaan. Watch out, varpaat!

Joulupukin tuoma Muumitalo on ollut erittäin ahkerassa käytössä ja sillä leikitään miltei päivittäin. Muumi-hahmoista käydään kovaa taistoa toisinaan ja äiti saa tulla jeesimään ahdingossa - muumit jaetaan vuorotellen tasan kummallekin, että molemmat saavat vuorotellen valita haluamansa. Ja sitten leikitään niillä "omilla valituilla" ja sillä sipuli.

Kaikenlaisilla hahmoilla leikkiminen on tällä hetkellä molempien mieleen. Kloppisen leikeissä on selkeästi jo juonta ja tapahtumaa, kun taas Jäpikkä tykkää edelleen tutkia leluja. Suullaan. Jonka jälkeen Kloppinen valittelee, kun "Ukko on määkä (=märkä)!". Jäpikkä tykkää kovasti myös kaikenlaisista palikoista ja yksivuotis-lahjaksi saatu Muumi-auto onkin aika super.

Kloppisen yksi lempipuuha on piirtäminen ja iPadilla pelaaminen. Jälkimmäistä annetaan tehdä vain muutaman kerran viikossa ja silloinkin peliaikaa on rajallisesti. Kloppiselle on ladattu Padille Pikku Kakkonen ja Muumi-peli - ja ne riittävät. Molemmista poika tykkää kovasti.

Myös ihan perinteinen piirtäminen ja värittäminen ovat lempipuuhia ja niitä tehdään päivittäin. Kloppinen on kehittynyt tässä ihan mielettömästi ja nykyään piirroksissa on paljon pikkutarkkoja kuvioita, jotka esittävät milloin mitäkin. Jäpikkäkin on harjoitellut viime viikkoina vähän piirtämistä, mutta ihan täysin sen touhun hauskuus ei ole pojalle auennut. Mukavaa on lähinnä syödä kyniä ja katsella, kun Kloppinen piirtää.

Lapsi on terve, kun se leikkii. <3

Mitä teillä lapsoset tykkää tehdä?


Nina