sunnuntai 12. tammikuuta 2014

Poikien puuhia.

Meillä majailee kaksi varsin touhukasta jätkäpätkää ja ajattelin, lähinnä itselleni muistoksi, kirjailla ylös heidän lempipuuhiaan ja taitojaan tällä hetkellä, kun Kloppisella on ikää kaksi vuotta ja kolme kuukautta ja Jäpikällä yksi vuotta ja melkein kolme kuukautta.


Poikien pienen ikäeron ansiosta heistä on toisilleen ihan älyttömästi seuraa eivätkä leikitkään aina ihan hirveästi eroa toisistaan. On toki hetkiä, jolloin saa toimia erotuomarina, kun Kloppinen on rakentanut jotain tai asetellut vaikkapa pieniä eläimiä haluamallaan tavalla, ja Jäpikkä haluaisi innoissaan hajottaa kaiken. Tai ainakin napata muutaman eläimen Kloppisen "emäintaahasta" (=eläintarha). Paljon on hetkiä, kun lelua revitään vimmatusti toisen kädestä. On huutoa, itkua, tekoitkua. Kuitenkin yhtä paljon on hetkiä, kun molemmat leikkivät omiaan tai yhdessä sulassa sovussa. Poikien leikeistä voi erottaa jo vähän hippaakin, jolloin meno on aika mahdotonta eikä kirkumiselta ja kikatukselta ajatuksiaan juuri kuule.

Poikien kommunikointi on mahtavaa seurattavaa. Kloppinenhan on puhunut todella hyvin jo reilun vuoden ikäisestä ja kaksivuotiaana hän puhui jo pitkiä lauseita ja osasi ihan mahdottoman määrän sanoja. Kloppisen puhe on jaksanut hämmästyttää tuttuja ja tuntemattomia jo pitkään. No, hän luonnollisesti puhuu paljon Jäpikälle, joka edesauttaa Jäpikänkin puhe- ja kommunikointiharjoituksia.

Jäpikkä on edistynyt hurjasti viimeisen parin kuukauden aikana näissä kommunikointi-hommissa. Hän yrittää selkeästi tapailla joitakin sanoja ja hän ymmärtää puhetta aivan tolkuttoman paljon. Joskus Jäpikkä saattaa viedä tavaroita erinäisiin paikkoihin, kun pyydän. Jäpikkä osaa sanoa jo lempinimensä, "kiitti", äiti, joskus isi, pöllö, pallo, lamppu, vaippa, joo-joo, ei-ei-ei ja hei-hei. Yritän itse puhua pojille paljon, ja lukea myös mahdollisimman paljon, ja ne asiat ovat lienee auttaneet poikia puheenkehityksessä.

Lukeminen onkin yksi molempien poikien lempipuuhista. Kaikenlaiset kirjat kiinnostavat, oli niissä sitten lehmiä, muumeja tai työkoneita. Ehdoton top3 Kloppiselle on tässä:


Etsi ja löydä maatilalta -kirjaa Kloppinen kutsuu jostain syystä "Hyvää iltaa, maatila" - kirjaksi. Kenellekään ei ole aavistustakaan mistä tämä nimike on syntynyt, kirjassa ei nimittäin moista mainita. :D

Kloppiselle on luettu niin paljon, että hän muistaa jo itsekin ulkoa kirjojen tapahtumia ja jopa loruja sanatarkasti. Lisäksi hän on viime aikoina alkanut "leikkiä", että hän itse lukee kirjoja ääneen. Osa tarinanluvusta on silkkaa siansaksaa, mutta joitakin sanoja ja lauseita suusta voi erottaa. Tämä on minusta kovin liikuttavaa seurattavaa. <3

 

Kloppinen tykkää kovasti myös laulaa ja hän muistaa ulkoa paljon erilaisia sävelmiä sekä laulujen sanoja. Ei siis ihme, että Kloppiselle oli ehdottomasti varattava paikka muskarista. Sinne mennään ensi kertaa viikon päästä ja äitiä ainakin jännittää, jos poikaa ei. Toivottavasti tykätään, molemmat. Jäpikkä sen sijaan rakastaa tanssia. Kovin kranttu jätkä hän ei ole, sillä joraamiseen kelpaa kaikki iskän vihellyksestä ostos tv:n tunnariin...

Jäpikkä on ihan viime viikkoina oppinut ajamaan Joulupukin tuomalla menopelillä ja aikamoista rallia vedetään toisinaan sisällä, kun Kloppinen näyttää pikkuveljelle hurjastelun alkeita Plaston mopollaan. Watch out, varpaat!


Joulupukin tuoma Muumitalo on ollut erittäin ahkerassa käytössä ja sillä leikitään miltei päivittäin. Muumi-hahmoista käydään kovaa taistoa toisinaan ja äiti saa tulla jeesimään ahdingossa - muumit jaetaan vuorotellen tasan kummallekin, että molemmat saavat vuorotellen valita haluamansa. Ja sitten leikitään niillä "omilla valituilla" ja sillä sipuli.


Kaikenlaisilla hahmoilla leikkiminen on tällä hetkellä molempien mieleen. Kloppisen leikeissä on selkeästi jo juonta ja tapahtumaa, kun taas Jäpikkä tykkää edelleen tutkia leluja. Suullaan. Jonka jälkeen Kloppinen valittelee, kun "Ukko on määkä (=märkä)!". Jäpikkä tykkää kovasti myös kaikenlaisista palikoista ja yksivuotis-lahjaksi saatu Muumi-auto onkin aika super.


Kloppisen yksi lempipuuha on piirtäminen ja iPadilla pelaaminen. Jälkimmäistä annetaan tehdä vain muutaman kerran viikossa ja silloinkin peliaikaa on rajallisesti. Kloppiselle on ladattu Padille Pikku Kakkonen ja Muumi-peli - ja ne riittävät. Molemmista poika tykkää kovasti.


Myös ihan perinteinen piirtäminen ja värittäminen ovat lempipuuhia ja niitä tehdään päivittäin. Kloppinen on kehittynyt tässä ihan mielettömästi ja nykyään piirroksissa on paljon pikkutarkkoja kuvioita, jotka esittävät milloin mitäkin. Jäpikkäkin on harjoitellut viime viikkoina vähän piirtämistä, mutta ihan täysin sen touhun hauskuus ei ole pojalle auennut. Mukavaa on lähinnä syödä kyniä ja katsella, kun Kloppinen piirtää.




Lapsi on terve, kun se leikkii. <3

Mitä teillä lapsoset tykkää tehdä?


Nina

4 kommenttia:

Unknown kirjoitti...

Moikka moi vaan.
Olen tässä muutaman kuukauden ajan tähystellyt blogiasi.
Kiva lukea, että ihminen on selvinnyt hengissä pienen ikäeron lasten kanssa.
Meillä on esikois poika yksi vuotta ja kaksi kuukautta vanha.
Kauhunsekaisin tuntein odotamme saapuvaksi kuopusta toukokuun
alussa jolloin esikoinen on puolitoista vuotias. Noh eiköhän
tästä selvitä. Meillä on ollut esikoisen kanssa infernaaliset
yöheräilyt alusta asti, tosin syynä on ollut refluksin
paskiainen, joka on nyt (toivottavasti) ohi uuden
lääkityksen johdosta. Myötötunnot
täältä siis pätkäunillesi. Juuri laittelin esikoisen pieneksi
jääneitä vaatteita laatikkoon ja
mietin, että kohta näissä taas tepastellaan. Millaisia kokoeroja
teillä on pojilla?

Nina kirjoitti...

Moi, ja kiva kun seurailet! :)

Kyllä tästä näyttäisi selviävän hengissä ja kohtalaisen järjissään, mutta onhan tässä ilman muuta työnsarkaa. Tosin uskon sitä olevan, vaikka ikäeroa olisi kuinka paljon... ;) Paljon tämä ottaa, mutta paljon tämä myös antaa. Pieni ikäero on ihastuttavan yhdistävä tekijä lapsilla <3

Ajattelin muuten ihan samoin aikanaan, kun laitoin vauvavaatteita pois odottamaan pikkukakkosta. :) Meillä on kokoeroa parin koon verran: Kloppinen käyttää tällä hetkellä kokoa 92-98 ja Jäpikkä kokoa 80-86.

Tsemppiä loppuraskauteen!

Unknown kirjoitti...

Hei ja kiitokset tsempityksestä.

Tuleva ikäero on jakanut lähipiirissä
mielipiteitä. Hauskinta on kun läheinen ystäväni on neljän siis NELJÄN lapsen
äiti ja hän on päivitellyt, että kuinka selviän ja, että hän ei ainakaan selviäisi näin pienellä ikäerolla.
Huh, mä taas en selviäisi neljän lapsen kanssa vaikka ikäeroa olisi kuinka paljon lapsien välillä.

Teillä pojat on kivassa iässä pukemisen suhteen.
Saa isomman rytkyt aina suoraan pienemmän käyttöön, eikä tarvitse
kahden lapsen pieneksi jääneitä
vaatteita jemmailla.

Onnea muuten opiskeluun.
Deadline lopputyölle oli kuukausi
esikoisen syntymän jälkeen.
Oma vikahan tuokin viivyttely (työelämä) koulutöiden tekemiseen
oli, mutta tulipahan tehtyä, enkä todellakaan ikävöi niitä kuukausia =)

Nina kirjoitti...

Joo, ihan samoja juttuja minäkin kuulin aikanaan, että VOI HIRRRVEÄÄ MITEN HIRRRRRVEÄ TILANNE! :D Ihan yhtä paljon, ellen enemmänkin, kuulin positiivisia reaktioita: voi kun hyvä, kun on niin pieni ikäero, voi miten lapsista onkaan toisilleen seuraa, voi sitä ja tätä. Minäkin kyllä uskon, että lapsissa riittää duunia - oli ikäeroa miten tahansa. Joka tilanteessa on varmaan hyviä ja huonoja puolia, ja niillä mennään. ;)

Kiitos opiskelu-tsempeistä ja kiva kuulla, että siitäkin on joku todistettavasti selvinnyt... Aika hurjaa tämä meno on ja kalenteri on ääriään myöten täynnä, kun saa suunnitella, että mitä tekee milloinkin. Apua! :)