tiistai 14. tammikuuta 2014

Pienet jalat.

Äitiys on muuttanut minussa monta asiaa ja kasvattanut suuntaan jos toiseen, mutta huvittavin juttu on varmaan se, että minusta (minun) pienten poikieni pienet jalat ja hassut varpaat ovat suloisinta mitä tiedän. <3


Huvittavaa se on siksi, että minä VI-HAAN enemmän kuin mitään paljaita jalkoja. Eritoten aikuisten jalat ovat oksettavia, iuh! En halua edes ajatella sitä tosiasiaa, että ennemmin tai myöhemmin pojat vinkuvat uimahalliin, jossa ne kuvottavat paljaat jalat tallustelevat märkinä kaikkialla - oh dear Lord.


Mutta nämä hassut, joka suuntaan sojottavat pikkuvarpaat ovat niiiiiiin vieneet sydämeni. <3


Nina

Ps. Ignooraa likainen syöttötuoli, kiitos. Jäpikkä, jonka jalatkin muuten ovat tämän postauksen pääosassa, on pirun kova sotkemaan. Lattian ruokailutilasta saisi liioittelematta pestä viisi kertaa päivässä - raah.

Pps. Ignooraa myös törkeän huonot kuvat - olisi varmaan aika päivittää puhelin ja marssia iPhone-kauppaan...

2 kommenttia:

M kirjoitti...

Mulla on sama juttu! Mikään, ei mikään, ole niin kuvottavaa kuin toisten ihmisten varpaat! Hyi olkoon! :D Paitsi ne oman pienen varpaat on maailman ihanimmat :D

Nina kirjoitti...

Oo, sielunsisar! :D