Daydreaming

Useimmiten sitä tulee melkeinpä kuolattua vaatteita lapsille. Talvivaatetta, asustetta, välikautta, kenkää, ens kesän vaatetta - joojoo, ihan oikeasti olen jo muutaman asukokonaisuuden miettinyt pojille KESÄKSI! :D

Ennen kuin alatte allekirjoittamaan hullunpapereita, niin viikonloppuna kuolasin vaatetta ja asustetta minulle itselleni. Voitteko kuvitella?! Yksi lempimerkeistäni on River Island, jota mm. Nelly myy. Päätinkin pitkästä aikaa kerätä silmäpariani hiveleviä juttuja kollaaseihin. Mieleni tekisi uutta laukkua, uutta lompakkoa, uutta takkia, uutta huivia, uusia bootseja ja uutta kelloa. Ja oikeastaan paljon kaikkea muutakin...

Joulupukki, luethan tätä postausta, luethan?

Ja jos ois villi työpaikka, joka järkkäis villit pikkujoulut, niin tässähän se asu olis. Lisää vain pinkki huulipuna ja kynsilakka samassa sävyssä - ja eikun silirimpsis! Toisaalta voisin hengata kotona illan tässä asussa, kun Ukkokulta on omissa pikkujouluissaan... Kaiken nallekarkkien tasajaollisuuden nimessä - eikö minun kuulu saada tämä asukokonaisuus, jos Ukkokulta saa pikkujoulut?!

Kaikki kuvakollaasien kuvat lainattu Nellyn sivuilta.

 Ah, olisinpa hirrrrrveen rikas! ;)


Nina

Innokas rimpsallelähtijä sekä paras isänpäivälahja.

Muistelen huvittuneena aikaa ja ajattelutapaani, kun Kloppinen oli vauva. Jotkut kysyivät, että ahdistaako himassa olo - enkö kaipaa takaisin radalle, viihteelle, ulos yöhön kavereiden kanssa. Vastasin aina, että en todellakaan. Nautin kotonaolosta. Ajattelin, että juoksut on juostu ja nyt on lupa sammaloitua kotona koooooooko loppuelämä. Ihanaa, mitään muuta en kaipaakaan kuin olla vain vauva kainalossa!

Sitten tuli toinen raskaus. Toinen lapsi, Jäpikkä, toiseen kainaloon ja taas aika ihana vauva-aika. Sitten yhtäkkiä kaksi ihanantuoksuista vauvaa kasvoivat uhmakkaiksi ja vaativiksi pikkutaaperoiksi, jotka eivät nukukaan päivässä 20 tuntia. Elämä alkoikin olla hitusen raskaampaa eikä aina ihan niin kuin elokuvista. Paitsi ehkä kauhu-sellaisista.

Nykyään todella kaipaan päästä ulos. En ehkä baariin vetämään shotteja, mutta Ukkokullan kanssa voisin tehdä niinkin. Nykyään kaipaan aikaa Ukkokullan kanssa. Ja miksei kavereidenkin. Kaipaan päästä johonkin. Oli se sitten juhliin, baariin, leffaan tai ravinteliin. Tai edes kahville jonnekin. Mihin vain, missä on mahdollista kuulla toisen asia ilman, että vaahtosammuttimen kokoinen murunen rääkyy päälle. Kaipaan hetkiä, joita ei jaeta kenenkään muun kesken.

Vaikka parisuhteemme onkin ihan raiteillaan, kahdesta pienestä lapsesta huolimatta, uskon, että se pariskunnan oma aika on kullan arvoista. Se on sijoitus tulevaisuuteen - niinä hetkinä perheen perustuksista rakennetaan huomaamatta vieläkin vahvemmat. Sellaiset, että ne kestävät arjen kulumaa paremmin ja enemmän. Onnellinen parisuhde toimii puskurin lailla kaikkia vastoinkäymisiä vastaan.

Me uskallamme yleensä ottaa oma aikaa Ukkokullan kanssa, kun siltä tuntuu. Edelleen olemme aika mälsiä äiskiä ja iskiä, ja nautimme olla lasten kanssa, mutta sitten kun edessä on omaa aikaa ja juhlaa, niin siitä otetaan kaikki irti. Sellaista on luvassa tänä viikonloppuna, sillä tänään me lähdemme Ukkokullan kanssa pienelle reissulle juhlimaan kaverien häitä.

<3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 AH! <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3

Häitä varten kävin shoppailemassa itselleni mekon Vilasta ja villakangastakin Vero Modasta. Kyllä, tajusin ettei minulla ole mitään siistiä ja juhlavaa takkia, sillä olin myynyt vanhan villakangastakkini pois, kun kyllästyin sen malliin. Eikä se kyllä juuri haitannut, sillä tämä Vero Modasta löytynyt takki on I-H-A-N-A. <3

Juhlavaatteet asusteineen ovat siis hanskassa. Jollei huomioida sitä ärsyttävää tosiasiaa, ettei minulla ole oikein mitään juhlavia saapikkaita. Ja jotenkin uumoilen, ettei Ukkokulta oikein lämpene ajatukselle, että lähtisin vielä shoppailemaan uudet saapikkaatkin...

 

Ukkokullasta ja Visan vingahtelusta tulikin mieleeni mikäpä muukaan kuin isänpäivälahja. Ukkokulta saakin tänä vuonna melkoisen paketin, sillä sieltä paljastuu pehmeät flanellihousut ja sukat sekä aivan täydellinen Lumoava-merkin koru! Tämä Klaani-koru oli kertakaikkiaan pakko saada, sillä se oli niiiiiiiiiiiiiiin Ukkokullan näköinen. Lisäksi se minusta jotenkin nimineen ja tekstineen sopii isänpäivään. En muuten malta odottaa, että pääsen ojentamaan tämän lahjan Ukkokullalle.

 

 

Kuvat: lumoava.fi

Nyt pitää rientää pakkaamaan tavaroita meille ja tietysti pojille Mummolaan.

Mahtavaa viikonloppua ja ihanaa isänpäivää kaikille sellaisiksi hankkiutuneille! <3


Nina

Lahja aviopuolisolle.

Tässä taitaa tulla blogini kolmanneksi viimeinen hää-postaus - huomenlahjojen esittelyn jälkeen kerrottavaa ja/tai näytettävää on enää potrettikuvien ja budjetin/rahanmenon osalta. Se on sitten siinä. Muiden häistä toki aion jäkättää, mikäli aihetta on. Häitä onkin tälle syksylle tiedossa kahdet - ihanaa!

Mutta näitä kaikkia ennen tietysti jutunjuurta meidän huomenlahjoista. Minä sain lahjaksi jotain, mitä ehkä vähän osasin odottaakin saavani. Muutaman kerran olin nimittäin vihjannut Ukkokullalle, että rannekello olisi mieluinen lahja. Ja Ukkokulta oli (kerrankin) ollut kuulolla toiveideni kanssa. Sain huomenlahjaksi todella upean Guessin rannekellon, joka käy miltei jo korusta.

Kello sopii täydellisesti yksiin sormusten kanssa. Ah, blingiä! Terveisin harras harakka. <3

Ja sitten esittelyyn huomenlahja, jonka Ukkokulta sai. Ahkerimmat stalkkerit ja lukijat tietävätkin, että emmin ja jänskäsin lahjan "tekoa" sekä ennen kaikkea sitä, että minkälainen olisi lopputulos. No, lopputulos oli yllättävän hyvä ja lahjan luominenkin oli yllättävän miellyttävää puuhaa. Ukkokulta sai siis huomenlahjaksi valokuva-albumin, jossa on kuvia minusta poseeraamassa Harley Davidsonin päällä. Te saatte muutaman maistiaisen kuvista, joissa vaatteita on eniten päällä. ;)

Pahoittelen taas painajaismaisia kasvojen retusointeja - ohjelmat eivät kertakaikkiaan toimineet yhteistyössä kanssani ja herttaiset sydämet jäivät tällä kertaa lisäämättä.

Kuten jo tuossa aikaisemmin sanoin, niin kuvaus ei ollutkaan niin kamalaa kuin mitä etukäteen ajattelin. Toki kuvaaja oli hauska ja rento tapaus, ja kertoi jo nähneensä "kaiken", joten häntä ei mikään enää voisi järkyttää. Kummasti lanteilla höllyvät selluliitit unohtuivat vitsiä heitellessä. :)

Oli myös mahtavaa, että sain molemmat kaasoni mukaan kuvaukseen. Heistä oli todella paljon apua, etenkin tuolla henkisellä kantti-puolella.

Kuvauskeikka päätettiin tyttöjen kanssa terassille, jossa tietysti puitiin läpi jokaisen parisuhteen kompastuskivet sekä mietittiin miksi miehet ei vaan tajuu. Perus akkojen huttua siis. ;)

Höh, tuliko jollain muulla aavistuksen verran ikävä kesää, kun katsoo tuota ylläolevaa kuvaa?

Tai jano? ;)


Nina

Timantit nimettömässä.

Olin ihan pakko vielä vähän hiplata vihkisormustani. Siis enhän toki todellakaan muuten, mutta tänne blogiin piti ottaa kuvia siitä. Etenkin niin, että se on sormessa. Kröhöm. ;)

Tämä on vain niin ihana, että se on ihkaoman postauksensa ansainnut. Tai melkein oman - on ihan pakko taas napista yhdestä jutusta. Mutta sitä ennen se ihana ihana ihana vihkarini:

On se huikea! Voi vitsit! <3 Hihittelin Ukkokullalle, että on niin rikas (ja rakas) olo. Rikas olo on nimittäin aika vieras käsite näin äitiyslomaillessa... ;) Ignooratkaa muuten jäätävät kynnet. Tai oikeastaan niiden olemattomuus. Otin vanhat geelit juuri pois ja nyt pitäisi löytää joku ihmeen rako uusien tekemistä varten. On vaan niiiiiiiin paljon kaikkea!

Sitten siihen napinaan. Arvatkaapa nimittäin huviksenne, että minkä värisen mekon Anoppi on häihimme ostanut? No, tottakai. Valkoisen. Vittu valkoisen! Ja siihen valkoisen mekon päälle valkoisen pitsijakun! Ei tsiisös!

En kyllä usko, että Anopin on tarkoitus minun mieltäni pahoittaa. Luulen, että nykyään ainakin hän pitää minusta ja hyväksyy minut täysin. Kyse taitaa olla vain ja ainoastaan siitä, että suoraan sanottuna Anoppini ei ole ihan se penaalin terävin kynä... Hän ei kertakaikkiaan ole tainnut tajuta, kuinka iso ja räikeä etikettivirhe on pukeutua toisen häissä valkoiseen. Etenkin jos olet sulhasen äiti, etkä siskon serkun naapurin kolmevuotias Lilli-Leinikki-Eerikki. No, eihän se mekko ihan kokonaan valkoinen ole, vaan helmassa on mustaa kuviota ja siinä on musta vyö, mutta silti se mekko on todella valkoinen. Tai siis mekon pääväri on kyllä harvinaisen selvästi valkoinen. Ja siinä on paljon sitä valkoista.

Kysyin tätä mekkoasiaa Anopilta ihan muuten vain, ja meinasin melko lailla valehtelematta rykästä kuolat suusta väärään kurkkuun, kun hän alkoi kertoa mekostaan ja sen väristä. En osannut edes sanoa yhtään mitään. Olin vain hiljaa, vai sanoinkohan, että aijaa? No, Ukkokullalle sen sijaan asiasta kerroin, että aika iso moka tuo valkoinen mekko. Ukkokulta soitti sitten äidilleen, että haluaa nähdä mekosta kuvan. Ja siksipä siis minäkin tiedän, että miltä se mekko näyttää...

Anoppi kuulemma tiesi tuosta valkoisesta väristä ja etikettivirheestä, mutta kun mekko ei ole pelkästään valkoinen, vaan siinä on mustaakin. Voi jehna vaan. Itselle tuo valkoinen mekko Anopilla on suoraan sanottuna vähän se ja sama - kyllä Anoppi kakkoseksi meikäläiselle ja meikäläisen valkoiselle puvulle jää vaikka mitä yrittäisi. Mutta pelkään, että hääjuhlassa sulhasen äidin asuvalintaa ihmetellään ja siitä supatellaan. Anoppi kyllä lupasi katsoa jotain muuta mekkoa, mutta ilmeisesti oli puhunut Ukkokullalle vain valkoisen jakun vaihtamisesta johonkin muuhunkin.

Väkisinkin aloin miettiä, että jos tuo etiketti on noin hakusessa viiskymppisellä naisella, niin mitenköhän sitä osaa kukaan muukaan noudattaa? Ja että montakohan valkoista helmaa siellä meidän hääjuhlassa lopulta heiluu... Vai olenko vaan turhan nipo, kun toivoisin, että se valkoinen väri olisi edes sen yhden kerran vain minun?


Nina

Ajaton.

Voi höh, kun tuntuu olevan nyt hankalaa tämä bloggaaminen. Aika on kortilla. Sitä aikaa vie kaksi lapsosta, jotka ovat tällä hetkellä molemmat kipeänä: räkä valuu, yskittää ja iltaisin on hieman lämpöä. Nyt on meneillään vasta sairastelun kolmas päivä, joten saapa nähdä mitä tästä vielä kehkeytyy. Ainakin viime yönä molemmat minit nukkuivat. Ah, autuutta.

No, superdieetti Jutan kanssa jatkuu aina vaan. Viikko kolme on meneillään ja tähän mennessä kiloja on lähtenyt 1,4 kg puntarin näyttäessä lukemaa 60,6 kg. Tavoitteeksi tälle kuudelle viikolle asetin 59 kg - toivottavasti pääsen takaisin vanhalle kunnon kymmenelle. :) Puolessa välissä dieettiä ajattelin mittailla itseäni ja katsoa, että onko tapahtunut jotain muutosta. Syömiset ovat menneet aika pilkkua viilaten, mutta liikunta kyllä jää vähäisemmäksi kuin mitä pitäisi. Vaan eipä mahda mitään, en ota tästä sen suurempaa ahdistusta.

Aikaa vie muuten ihan hirvittävästi tämä syömisen suunnittelu ja teko. Kokkaamisesta on tullut päivittäinen juttu. Aina on jotain, mitä pitää keittää tai valmistaa. Alussa dieettisafkat ahdistivat ja ihan tosissani mietin jo ensimmäisenä päivänä, että mitä helvettiä tästä tulee. Rahka ja vehnäleseet nimittäin aiheuttivat sellaisenkin puklurefleksin että! Eikä siihen auttanut se, että jätin rahkan syömisen minimiin ja söin vaikkapa raejuustoa. Se vähäkin rahka nimittäin tökki. Mutta niin vain sitä tottuu kaikkeen sellaiseenkin, jota kohtaan on alussa todella epäluuloinen. Nykyään vehnäleseet uppoavat helposti mehukeiton kanssa, rahka menee ihan kohtalaisesti alas mustikoiden kanssa ja marjat muutenkin maistuvat hyvin.

Se ainakin tässä dieettaillessa on tullut opittua, että se paino ei näköjään suuremmin laske, jos ei laita ruokavaliota uusiksi. Pelkkä liikunta ei ainakaan minun kohdallani enää auttanut, vaan paino junnasi paikoillaan koko alkuvuoden. Vasta nyt paino on alkanut tippua, kun olen aloittanut superdieetin. Eli katsonut mitä suuhuni laitan. Ja toivottavasti jotain remonttia tulee tehtyä ihan pysyvästikin. Ainakin yritän jatkossa syödä enemmän vihanneksia ja marjoja. Ja ylipäätään puhtaita raaka-aineita. Suuremmin en huomaa mitään eroa missään, en energisyydessäni enkä ulkonäössäni, mutta jotenkin sellainen pöhöttynyt turvonnut olo on kadonnut. Ja jumpissa hiki ihan oikeasti lentää. Kirjaimellisesti.

Häähulluuskin alkaa nostaa uhkaavasti päätään. Siis jumanskekka, että tämä aika kulkee siivillä! Eilen pidimme kaasojen kanssa hääpalaveria ja päivän aikataulutus sekä ohjelma alkaisivat olla melkoisen selvät. Vain muutama asia pitää selvittää.

Tämän viikonlopun ehdoton homma olisi hääkutsujen askartelu. Tarvikkeet taitavat olla kasassa, mutta itse teksti on aika lailla suunnittelematta. Fonttejakin pitäisi miettiä. Samoin mahdollista hääinfoa. Jos sellainen nimittäin halutaan tehdä, niin sille pitäisi ostaa jokin normi A4:lta erikoisempi paperi. Ja mitä siihen hääinfoon pitäisi laittaa. Jotain vaikkapa majoituksesta? Sittenhän pitäisi olla jotain selvitettynä majoituksesta? Vaan eipä ole. Voi fuck fuck fuck. Lisäksi muuten tulostimen muste on aivan slut. Niin ja pitäisi koittaa, että onnistuisiko tekstin tulostus suoraan kutsupaperille.

*** Voi kilareiden kilarit! ***

Mutta jotain ihanaa kiiltävää loppuun - tuleva vihkisormukseni:

Ignooratkaa mukuloiden raapimat skrätsit ja naisekkaat sormikarvani, kiitos. <3

*** Mulla-on-Sormus-ihku-kuolen-en-kestä-kilarit! ***

Näihin kuviin ja tunnelmiin toivotan rentouttavaa viikonloppua!


Nina

11+1 asiaa.

Asia 1: Mummi ja Ukki olivat erityisen teräviä ja hankkivat Kloppiselle suklaattoman Muumi-joulukalenterin, sillä he varmaan aavistivat, että suklaat olisivat joutuneet kuitenkin isin ja äiskän suihin. Katselin sitten ihan muuten vaan Muumi-juttuja Lekmerin sivuilta ja tämä samainen kalenteri oli siellä myynnissä hintaan 22,90 €. Eikä siinä vielä kaikki, kalenteri oli tarjouksessa tuon hintainen. Normaalisti se maksaa 29,90 €. Whatthefff...? Niin ja Muumit tuossa kalenterissa ovat sellaisia extrasmall-kokoisia, joita ei voi Kloppiselle antaa leikittäväksi varmaan vielä teini-iässäkään tukehtumisvaaran vuoksi...

Asia 2: Olen niin ylpeä Kloppisesta, kun hän niin hienosti juo maitonsa nokkamukeista. Tuntuu, että päivä päivältä maitoa uppoaa enemmän. Nokkamukeja olen sitten joutunut ostamaan uusia ja kantapään kautta todennut sellaisen seikan, että kaikkein paras nokkamuki on sellainen, jolla on korvat. Alla näkyvässä kuvassa oleva muki siis menettelee, mutta kaipaisi ehdottomasti korvat. 

Asia 3: Miksi tutit ovat niin rumia? Tai ne kuvat niissä? Sitten jos löydät hienon tutin, niin jälkikasvu ei sitä luonnollisesti suuhunsa hyväksy. No, Tarjoustalosta kuulkaas löysin tuon tuttipaketin ja kuvat olivat ihan jees: raitoja ja tähti. Uuu! <3 Meidän jätkät eivät muuten muita tutteja ole huolineet kuin näitä Mammin tutteja.

Asia 4: Ostin kirpparilta 8 eurolla Kloppiselle tällaisia Megablockseja. Kauhea hommahan näitä oli tiskata, ja sitten Kloppinen ei näistä edes piitannut. Liekö johtui tyttöväreistä?

Asia 5: Kauheeta miten noi meidän jätkät kasvaa! Etenkin Jäpikkä - toinen ei ollut vielä 1,5 kuukauttakaan, kun 62 senttinen body meni juuri ja juuri päälle! Jäpikkä tuntuu hirvittävän pitkältä, ainakin selästä, ja onpa poijjaalla tuota vatsaakin... Isänsä poika. Kloppinen puolestaan on ollut sellainen hoikkeli poikkeli aina, mutta 86 cm vaatteita käyttää jo hänkin. Tuntuu, että jatkuvasti saa laittaa pientä vaatetta jemmaan. Ja näiden jemmojen tila on rajallinen ja lisää jemmoja kaivataan.

Asia 6: Ostin pitkästä aikaa jotain itsellenikin. Kengät tietenkin. <3

Asia 7: Kloppinen on oppinut halaamaan, ja sekös vasta lämmittää mieltä. Lisäksi pojalle on jotenkin ihan yhtäkkiä huimasti kehittynyt huumorintajua. On hassu tunne hassutella oman lapsensa kanssa ja nauraa kikattaa yhdessä kaikelle pöljälle. Mainio mukula tuo meidän Kloppinen. <3

Asia 8: Kloppinen syö nykyään jo lähes kaikkea mitä mekin ja voi että kun hän tykkää. Ihan supernamsnamsomnom-herkkua olivat lohkoperunat (mausteena siis oliiviöljyä, yrttejä, pippuria, valkosipulijauhetta ja suolaa). Sormiruokailuun täydellisesti sopivia. Niin ja maistus ne meille vanhemmillekin. ;)

Asia 9: Tilasin Ukkokullalle joululahjaksi tällaisen korun. Toisella puolella on kuva minusta ja Kloppisesta ja toisella puolella Ukkokullasta ja Jäpikästä. Tekstinä on "Elämäni rakkaudet <3". Melko liikkistä, vai mitä? Mutta ainakin omaperäinen ja ainutlaatuinen lahja. Jos kiinnostuit, niin klik-klik. Vähän kyllä jännittää, että onko Ukkokulta lahjaansa kovin pettynyt, kun hän varmasti availisi mieluiten paketeistaan iPadeja ja Samsung Smart-tv:ita.

Asia 10: Oli hirvittävä homma vakuuttaa Ukkokulta, että joulukuusen latvaan ostetaan parinkympin Led-tähti eikä sellaista parin euron etäisesti tähteä muistuttavaa venkulaa. Sain tahtoni läpi. Mutta oli se hirvittävä homma.

Asia 11: Siis vähän ihania ne Littlephant-jutut Lindexillä. Juu, minun ja tuhannen muun bloggaajan mielestä. Omaperäistä! <3 Jahkailuni ansiosta en saanut enää näitä himoitsemiani pöksyjä kuin Jäpikälle koossa 68. Olisin halunnut nämä nimittäin molemmille pojille. No, ostin Kloppiselle kuitenkin jarrut alle Littlephant-mallistosta. Päätin laittaa molemmat ostokset pukinkonttiin, jotta Kloppisella olisi paketteja ihmeteltävänä ja revittävänä sitten jouluaattona.

Asia 12: Minä olen vetänyt naamaani niin paljon suklaata viimeisen kuukauden aikana, etten uskalla astua puntarille ennen lumien sulamista. Ihan oikeesti. Apua. Mutta toisaalta näitä ihanaisia Pandan juhlapäivänkonvehteja ei saa kuin tässä joulun tienoilla. Vai saako. Jos saa, niin älkää todellakaan kertoko.


Nina

Harmaa-hurmaa ja alli-ahdistus.

Olen hiljalleen alkanut innostua taas vaatteiden shoppailusta. Siis minulle itselleni. Raskausvatsa on poissa ja suurin osa liikakiloistakin. Puntari näyttää edelleen 63,5 kg - siihen se painon pirulainen sitten jämähti. Eivätkä suklaakonvehdit ja joulutortut juuri edesauta painon putoamisessa. No, vaatekaappi suorastaan huutaa päivitystä, sillä viime vuodet ovat menneet vaatteissa, joihin pitää mahtua raskausvatsa. 

Katselin Gina Tricotin nettisivuilta vaatetarjontaan ja huomasin ihastuvani (liian) moneen juttuun. Harmaaseen juttuun. Harmaa on kiva väri, eipä siinä mitään. Vielä kun vaan osaisi päättää, että mitkä näistä kävisi hakemassa paikan päältä tai klikkailisi virtuaaliostoskoriin...

Kotivaatteitakin olisi kiva vähän päivittää ja nuo pääkallo-olohousut on ihan must (vaikka ne taitavatkin olla yöhousut...)! <3

Eilen tajusin, että ei juma mitkä allit käsivarsistani miltei polvissa saakka roikkuvatkaan! Järkytyin - miten ne raskauskilot käsivarsiin(kin) löysivät? Jukopliute! Päätin alkaa punnertaa joka päivä, sillä ei hiivatti, ei tollaisilla löllökäsillä naimisiin mennä. Miettikää ny teki.

Mistä tulikin mieleen, että pitäisi jo varmaan alkaa varailla häämekkojen sovitusaikoja eri liikkeisiin heti ensi vuoden alkuun. Jännittää ja tuntuu jotenkin ihan utopistiselta - minä häämekkoja sovittamaan...? Kaikki häähömpötys on tässä viime aikoina jäänyt. Ei unohtunut, mutta jäänyt muiden asioiden jalkoihin. Ja se taas on vähän vaivannut, sillä haluaisin panostaa niihin ainutkertaisiin pippaloihin ja antaa niiden eteen kaikkeni. Jos ymmärrätte mitä tarkoitan. No, ehkä ensi vuoden alussa aloitan sen häävaahtoamisen sata lasissa, kun joulu ja ristiäiset ovat ohi. Harmaissa kuteissa ja ilman alleja, perhaps.


Nina

Shoppailin ja askartelin.

Koin yksi päivä herätyksen, että kääk, poikanihan täyttää aivan justiinsa (tänään tasan kuukauden päästä!!!!!) yksi vuotta, edessä on megalomaaniset synttäribailut (ööö, not.) ja eihän bileet oo mitkään, jollei sinne lähetetä kunnon kutsua etanapostin mukana. Joitakin hahmotelmia ja ideoita on päässäni ollut, joten mitään aihetta kriiseilyyn ei sikäli ollut. Eihän meiltä puuttunut muuta kuin KAIKKI askarteluhärpäkkeet kutsujen tekoon. Ja mitä se sitten tarkoittaa -> pitää mennä shoppailemaan tietty. Askartelutarvikkeiden lisäksi tuli osteltua vähän kaikkea muutakin tarpeellista, kuten Kloppiselle yöpuku, Jäpikälle pikkuruisia sukkia, viikonlopun nimiäisiin koru sekä kosmetiikkaa. Ah, kosmetiikkaa. <3

Näiden minimaalisten pikkusukkien pienuus on aina yhtä ihastuttavaa! <3

Vaatteet Lindexiltä ja tulevan kummitädin kaulakoru Gina Tricotista.

Näitä Vichyn tuotteita on ihan pakko kehaista. Olen näitä ehtinyt käyttämään jo pari päivää ja voi hitsin hitsi, että olen tykästynyt! Molemmat voiteet ovat koostumukseltaan ja tuoksultaan aivan ihania. Kuiva koppurainen kroppa on silkinpehmeä ja atoopinen, kutiseva kasvojeniho on sekin rauhoittunut ja pehmeä. Tykkään! Ja ostan itse toistekin! Ja suosittelen vaikka sullekin! <3

Niin ja niistä synttärikutsuistakin tuli tosi kivoja. Vaikka itte sanonkin. :)

Hienosti jälleen retusoitu kuvista infoa pois? Taputan täällä kuulkaa juuri itseäni päähän. Vielä kun pääsisin näihin juhliin itsekin, etten olisi juuri silloin pää punaisena synnyttämässä Jäpikkää... Niin ja ylipäätään saisin suunniteltua juhlia, että mitä syödään (ja miten helvetissä niitä syömisiä oikein tehdään), miten koristellaan ja mitä tehdään. Olen kyllä päättänyt olla ottamatta mitään älytöntä ressiä näistä tulevista ensimmäisistä synttäreistä, vaikka se saattaakin olla minulle mahdoton tavoite...

Nina

Lahjontaa.

Ostin kevättalvella Kimppadiilistä 100 € lahjakortin Timanttisille 50 €:lla. Mielessä ei ollut mitään erikoista, tarjous oli vain niin hyvä, etten tohtinut sitä ohittaa. Ovathan ne korut ja kellot aika ihania, vaikka itselleen ostettunakin... ;) No, sitten rakas ystäväni raskautui ja synnytti ihanan pienen prinsessan, jonka kummina sain kunnian toimia. Tietenkin lähdin tuhlaamaan siis lahjakorttia kummityttöäni ajatellen. Vaan niinpä kävi, etten saanut mitenkäänpäin hassattua koko satkua kummilahjaan (sillä olen jo ostanut erään toisen lahjan, tsihih.), joten loppurahalla rahoitin häpeilemättä omaa himotuksen kohdettani.

Ja tässä häpeilemättömyyteni hedelmä – iiiiiiihana Guess-sormus. Mi-jau. <3

Itsensä lahjominen on hyvästä. Heti nimittäin unohtui kaikki viime viikkojen raskaat ja vaikeat hetket, kun sai niveliin roikkumaan blingiä. <3

Nina