torstai 19. joulukuuta 2013

Oo, tannebaum.

Joulu se tulla jolkottaa. Viis päivää ja kotonakin alkaa näyttää ihanan jouluiselta. Pari päivää sitten kasasimme kuusen - ei, meillä ei ole perinteenä tuoda kuusta kotiin vasta aattona. Minä haluan nauttia kuusesta hitusen pidempään, joten tänä vuonna kuuselle tehtiin paikka aika lailla viikkoa ennen jouluaattoa.

Tänäkin vuonna meidän kuusi on valkoinen ja se on koristeltu hopeapalloin. Tänäkin vuonna ihastelen sen yksinkertaisuutta ja kaunista värimaailmaa. Tässä silmä lepää. Ainakin minun silmä. Ja Ukkokullan.

     


Kuusenkoristeen lisäksi olen ostanut tänä jouluna vain yhden ainoan joulukoristeen ja siihen rakastuin heti ensisilmäykselle. Tämä hopeakuusi oli aivan pakko saada... <3



Meillä on näköjään joulunakin hopeaa ja valkoista. Miltä teillä näyttää? Iskeekö perinteisyys vai modernimpi tyyli?

Ennen joulua olin suunnitellut vielä yhtä postausta tulevaksi, mutta en uskalla sitä vielä pää pölkyllä luvata - olemme nimittäin viikonlopun reissussa, joten aikaa tälle postauksen teolle jäisi vain aatonaattona, ja se saattaa olla aika kiireinen päivä. Silloin kun pitäisi vielä ostaa yksi lahja sekä vikat jouluruuat. Tänään luuttusin kämpän lattiasta kattoon, mutta ehkä silloin pitää vielä näyttää imuriakin. Mutta katsotaan... ;)

Hyvää viikonloppua!


Nina

keskiviikko 18. joulukuuta 2013

Mäkä-mäkä.

Olisi varmaan suotavaa jättää mäkätykset vaikka tammikuulle ihan puhtaasta jouluilosta, mutta olenko koskaan ennenkään jättänyt motkotukset motkottamatta minkään takia...?

Aloitetaan mäkätys vaikkapa siitä, että minulla on taas hieman kipeä olo... Olen niin totaalisen väsynyt tähän heikkoon immuniteettiini, joka jatkuvasti reagoi huonosti nukuttuihin öihin sekä pieneenkin stressiin.

Jäpikkä on itkustanut vähintään kerran yössä jo kauan. Siis kuukausia. Väliin on mahtunut viikkokin, ettei yöllä ole kuulunut inahdustakaan, mutta muuten tämä on ollut jatkuvaa. Onneksi yöllä ei huudeta mitään maratoneja, vaan itku lähtee tutilla. Mutta, se tutti. Siitä haluaisin päästä jo pikkuhiljaa eroon, mutta toisaalta tämä aikakausi on aivan tarpeeksi ahdistava ja stressaava muutenkin. Mitään tutista vieroittamis -huutosettejä en vain jaksaisi. En just nyt.

Ja se yksikin herätys yössä riittää katkaisemaan uneni sen verran tehokkaasti, että olen aamuisin ihan totaalisen kuitti. Vaikka tökkisin Ukkokultaa hereille laittamaan pojalle tuttia, niin minä joka tapauksessa herään. Joka kerta.

Lisästressiä ja -vitutusta tuo kaikkeen Kloppisen unet. Miten voikaan olla, että kun käyn kommentoimassa erään blogin uni-postausta, että kannattaa olla johdonmukainen kaksivuotiaan nukkumisessa, että kyllä se siitä, meilläkin menee nykyään jo hyvin, niin aivan yhtäkkiä meillä muuttuu meno täysin. Kehaisin varmaan täälläkin, että thank God, päiväuniaikaan huoneessa riekkuminen on historiaa ja Kloppinen nukahtaa nopeasti sekä nukkuu useamman tunnin.

No, tätä hauskuutta ei kuukautta pidempään kestänytkään, vaan nyt jo viimeiset kolme viikkoa ovat olleet silkkaa helvettiä. Yhtäkkiä pojan emolevy tuntui nollaantuvan ja päikkäreiden kanssa taistellaan TAAS. Yhtäkkiä sängystä alettiin jälleen nousta pois, ympäri kämppää häärätään, tavaroita otetaan milloin mistäkin, huoneessa kiljutaan, seiniä potkitaan, ovenkahvaa kolkutellaan, valoja räpsitään. Tätä settiä kestää tunnista puoleentoista. Ilman hetkenkään unta. Vitun vittu.

Ja kuinka ollakaan, tämä riehuminen TOTTA KAI herättää Jäpikän uniltaan joka kerta. Olemme siis jälleen kerran lähtöpisteessä. Vaikkemme ole muuttaneet yhtään mitään missään asiassa.

Tämä kaikki tarkoittaa käytännössä sitä, että olen puolestapäivästä kahteen asti aivan helvetin raivona. Haluaisin pienen rauhan, tehdä asioita, mutta kaikkea olemista ja rauhoittumista varjostaa se, että yhdessä huoneessa on jatkuva riehuminen päällä. Sen kuunteleminen ja siellä ravaaminen vituttavat.

Pinna on ollut todella kireällä viimeiset viikot. Elän kunnon oravanpyörässä: päivät vituttaa, unet ovat katkonaisia yöt ja jumpat sekä treenit voi unohtaa, sillä jatkuvasti jokin tauti yrittää pukata läpi. Ja kun nuo urheiluhommat minut pitävät järjissäni sekä kohtalaisen hyväntuulisena...

Ja tämä raskas arki on kahta raskaampaa, kun ei ole täydessä terässä, vaan jatkuvasti kehossa tuntuu väsymys. On todella vaikeaa olla kipeänä ja väsyneenä hyvä äiti. Ääntä tulee korotettua jatkuvasti. Vituttaa. :(

Mistä sitä ammentaisi energiaa ja voimaa? Miten saisi puolitettua kaiken stressin ja vitutuksen? Miten sitä saisi katkaistua tämän tuhottoman inhottavan oravanpyörän...?

Huoh... Tämä olkoon kaikesta huolimatta viimeinen möksä-postaus ennen joulua. Lupaan. Yritän.


Nina

tiistai 17. joulukuuta 2013

Gugguu!

Pakko vinkata teillekin erittäin nastasta alennuksesta. Onko kotimainen Gugguu Kids Fashion tuttu? Heidän valikoimastaan löytyy ihanuuksia, aika arvokkaita sellaisia, lapsille ja myös aikuisille. Tähän asti olen tyytynyt vain haaveilemaan. Kunnes tänä aamuna Facebook-diggaajana bongasin heidän joulukalenteri-tarjouksen: kaikki collegetuotteet -25 %. <3

Olisin ehdottomasti klikannut ostoskoriin jumpsuitit pojille, mutta kokoja ei ollut enää jäljellä. Hö. Ostoskoriin sen sijaan päätyi pojille samis-hupparit sekä collegepökät.

Kuvat lainattu Gugguun nettisivuilta.

Minulla ei ole tästä merkistä mitään kokemusta, olen ainoastaan kuullut siitä hyvää. Koska en ui ikävä kyllä käteisessä, on lompakko ollut toista mieltä, kun olen Gugguun vaatteita ihastellut. Nyt kun näin alennuksen, en voinut kertakaikkiaan vastustaa itseäni... ;)

Jos sinäkään et voi vastustaa, niin alennus on käsittääkseni voimassa vain tänään tiistaina, joten hop shoppiin!

Onko teillä kokemuksia Gugguun vaatteista?


Nina

Ps. Viikko jouluun! Kinkku - täält mä tule! <3

maanantai 16. joulukuuta 2013

Lasten joululahjat.

Meillä vaikeuksia tuotti tänä jouluna lahjojen ostaminen erikseen Kloppiselle ja Jäpikälle. Molemmat ovat kiinnostuneita ja tykkäävät samanlaisista leluista. Eihän ikäeroa toisaalta ole kuin vain se yksi vuosi. Leikeissä on tietysti aavistuksen verran eroa: Kloppisen leikeissä alkaa olla jo juonta ja tavoitetta, kun taas Jäpikkä lähinnä tutkii leluja. Suullaan. ;)

No, se ongelma siis tosiaan piili siinä, että kenen nimi kirjoitetaan mihinkin pakettiin. Avattavaa kun mielestämme pitäisi reiluuden nimissä olla yhtä paljon. Vaikka kaikki onkin aikalailla yhteistä.

Pakettien sisältä tulee löytymään mm. Muumitalo, Legon Safari-setti, Brion junarataan osia, Ikean leikkiruokia sekä -astioita...

Kuvat: brio.fi, cdon.com & kauppakeskus24.fi

...Brion IHANA (!!!!! <3 !!!!!) ajettava doggie sekä muutama kirja. Kirjoista pojat kun tykkäävät aivan ylikaiken. Soiva laulukirja on varmasti Kloppisen mieleen - hän on nimittäin todella kova hoilottamaan.

Kuvat: brio.fi & suomalainen.com

Olen niin innoissani näistä lahjoista enkä malttaisi odottaa aattoon, että pääsen antamaan nämä pojille. Tiedän, että nämä osuvat ja uppoavat. Kihih!

Mitä teidän lasten paketeista löytyy?


Nina

Ps. Sen verran pitää vinkata, että minun vanhempani antavat pojille lahjaksi Muumitalon sekä Brion koiruuden - loput lahjat ovat meiltä vanhemmilta.

perjantai 13. joulukuuta 2013

Ukkokullan paketit.

Onko maailmassa mitään vaikeampaa kuin ostaa miehelle lahjaa?

Sukkia ja kalsareita toi hanipöö kyllä tarttis, mutta jotenkin se on jo niin kliseinen ja eeppinen idea, ettei oikein huvittais.

Ukkokulta kirjoitti vaatimattomasti Pukin kirjeeseen, että omakotitalo ja Harrikka olis jees. Koska Pukin rahkeet eivät taida edellämainittuihin lahjoihin kuitenkaan riittää, on Ukkokullan paketeissa:

Minun tuunaama persoonallinen kalenteri, josta pystyin muokkaamaan juuri sellaisen kuin itse halusin...


Kuva: persoonallinenkalenteri.fi

Palvelussa sai lisättyä myös tärkeitä päivämääriä paikoilleen, joten mörökölli aviomieheni vieköön, jos hän unohtaa hääpäivämme.

Kuva: persoonallinenkalenteri.fi

Innostus oli niin kova paketoidessa, että myös kalenteri kääriytyi paperiin ennen kuin ehdin ottaa siitä kuvan kuvaa...

Mutta teidän onneksenne tein itselleni aika lailla samanlaisen kalenterin, joten vilautanpa sitä teille. Ukkokullan kalenteri on vähän vähemmän romsku, vaikka on siinäkin love-sanoja, hääkuvia ja muuta imelää. ;)


Toiseksi lahjaksi olin ajatellut tätä Lumoavan Mahti-korua, joka on niin mahtavan ja Ukkokullan näköinen. Mietin vain, että onko mälsää, että hän saa TAAAAS korun, sillä isänpäivälahjaksihan Ukkokulta sai niinikään Lumoavan korun. Se lahja tosin osui ja upposi, sillä koru on roikkunut saantihetkestä lähtien joka päivä Ukkokullan kaulassa.

Naisillehan koruja voi ostaa vaikka kuinka, mutta miten mahtaa olla miesten laita...? Ukkokulta on aika äijä-mies, mutta ehkä näitä äijä-koruja voisi kaulassa roikkua kaksikin?

Mitä te olette mieltä?

Kuva: lumoava.fi

Mitä te ostatte miehillenne? Viime hetken vinkit jakoon!

Mukavaa viikonloppua!


Nina

torstai 12. joulukuuta 2013

Äidin joululahjatoiveita.

Rakas Joulupukki,

jos en saa (tänäkään) vuonna omaa kotia, siis omakotitaloa, ja sinne ihania huonekaluja sekä kauniita esineitä...

Kuvat: weheartit.com

...tai isoa, turvallista citymaasturia...

Kuva täältä.

...niin voisinko saada edes uusia treenivaatteita ja treenikassin?

Kuvat Fitnesstukku.fi

Kuvat: Stadium.fi & Sportamore.com

Edes sykemittarin?

Kuva netanttila.fi

Kiitos.

Mitä te toivotte Pukilta?


Nina

keskiviikko 11. joulukuuta 2013

Pienen pieni korjaus.

Menin tässä postauksessa mainitsemaan Canderelin Stevia-makeutusaineen positiivisessa mielessä. Siis että Stevia on parempi valinta kuin tavallinen sokeri. Näin se on edelleen, mutta meninpä sitten vilkaisemaan tuon makeutusaineen ravintoainesisältöä. Paljastui jotain aika oksettavaa: sisältää makeutusaineita, joista VAIN 10 % on stevioliglykosidia (eli niitä Stevia-kasvin uutteita). Kymmenen! Mitä siis mahtaa olla se 90 % makeutusaineista?!

Hyi hitto. Olinpa juuri vielä makeuttanut teeni tuolla litkulla, kun aloin lukea tuoteselostetta. Tee kaatui muuten välittömästi viemäriin...

Voi perärööri, mitä kusetusta. Kuluttajan kusetusta, jäkä-jäkä. Minä olen ainakin just niin juntti, että jos minulle myydään Stevia-makeutusainetta, niin tottahan toki minä kuvittelen sen todella olevan vain ja ainoastaan Steviaa. Luulen, että samanmoisia juntteja on muitakin.

Tilasin Feelvivid-verkkokaupasta joululahjoiksi kaikenlaisia uutteita, joten samalla ostoskoriin päätyi myös meille kotiin Stevia-uutetta. Ehtaa Steviaa. 100 % sellaista.



Eilen uskaltauduin pitkästä aikaa takaisin salille. Tai oikeastaan BodyCombatiin. Tehot eivät olleet ihan kohdillaan, johtuen sairastamisen viemistä voimista ja uudesta ohjelmasta. Se vaikutti aivan loistavalta mielestäni. Innolla odotan, että se juurtuu mieleen ja pääsee kolisuttamaan mielikuvitus-vastustajan leukoja täydellä teholla! <3




Nina

tiistai 10. joulukuuta 2013

Jouluhaaste.

Säännöt:
* Vastaa 24 kysymykseen.
* Haasta blogikollegat vastaamaan samoihin kysymyksiin.
* Kerro kuka sinut on haastanut ja kenet haastat.

Malla se mennä haasteli meikäflikankin jouluhaasteen tekoon, joten tässä tulee vastauksia:

Parasta joulussa?
Parasta on joulun laittaminen kotiin ja joulun odottaminen. Lempeä tunnelma. Hyvä ruoka.

Joulumusiikkisi?
Tykkään perinteisistä suomalaisista joululauluista. Esimerkiksi "Sydämeeni joulun teen" on aika <3

Tykkäätkö katsoa jouluelokuvia? Millaisia?
Jouluun kuuluu ehdottomasti joka kanavan leffamaratonit, mutta mitään lempparia ei ole. Esimerkiksi Samu Sirkan Joulutervehdys tulee katsottua joka vuosi.

Jouluherkkusi?
Kinkku, lanttulaatikko, joulutortut, konvehdit.

Mitä ehdottomasti täytyy olla jouluaterialla?
Kinkkua, lanttulaatikkoa sekä isäni paistamaa lihaa.

Koska joulukoristeet pääsevät kotiasi koristamaan?
Marraskuun loppupuolella ilmestyvät ensimmäiset.

Joulu kotona vai jossain muualla?
Viime vuosina olemme olleet kotona ja minun vanhempani ovat tulleet meille. Tykkään emännöidä, kattaa pöydän ja höösätä muita.

Itsetehdyt lahjat, kaupasta ostetut vai molempia?
Itsetehdyt olisivat kyllä kivoja, mutta mikä on kun ei taidot riitä... Kaupasta ostetuilla mennään. Tänäkin vuonna. Ehkä lähivuosina pojat voisivat askarrella jotakin symppistä isovanhemmilleen?

Laitatko ulkovaloja pimeyttä valaisemaan?
Suunnitelmissa ainakin olisi - valosarja on tosin vielä sisällä paketissa...

Joulu oman perheen kanssa vai isommassa porukassa?
Vietämme joulua yleensä minun vanhempieni kanssa, mutta mukavaa olisi viettää sitä isommallakin porukalla. Ukkokullan sisarukset tuntuvat vain niin jakautuvan joka puolelle, ettei kimppajoulu taida onnistua edes ajatuksen tasolla.

Onko sinulla joululahjatoivetta?
Lahjakortti vaikkapa Stadiumiin olisi hyödyllinen. 

Paras saamasi joululahja?
Mieleen on jäänyt yksi isältäni saatu taulu sekä Ukkokullan ensimmäinen joululahja minulle: Guessin sydämellä varustettu rannekoru, jota käytän edelleen harva se päivä.

Kamalin saamasi joululahja?
Seeprakuviolliset karvasäärystimet. Herra Jumala. Oikeesti. Anoppi. <3

Kuvaile unelmiesi joulu?
Rauhallinen, ihana tunnelma, kauniisti koristellussa OMASSA omakotitalossa. Kaikilla kauniit juhlavaatteet päällä, kaunis kattaus, takkatuli, ulkoroihut...

Mikä on ärsyttävin joululaulu?
Nämä TikuTaku-nenä-äänellä lauletut jolkotukset. Hyi faan.

Oletko tehnyt jouluvalmisteluja tälle vuodelle? Mitä?
Olen laittanut kotiin hieman joulua, miettinyt ja ostanut joululahjoja sekä pohtinut joulunajan menua.

Paras joulujuoma?
Glögi. Onko edes muita joulujuomia?

Oikea joulukuusi, tekokuusi vai ei kuusta ollenkaan?
Tekokuusi. Oikeasta kuusesta tulee toki ihana tuoksu, mutta ne ötökät siellä sisuksissa plus varisevat neulaset. Ei kiitti.

Käykö teillä joulupukki?
Ei käy. Ehkäpä ensi jouluna on aika kutsua Pukki kylään.

Paras joulumuistosi lapsuudesta?
Jouluaaton vietot isovanhempieni luona.

Laittaudutko aattona hienoksi vai hölläiletkö koko päivän pyjamassa?
Isovanhempien jälkeen meillä ei enää ole ollut oikein tapana pukeutua. Ja se on minusta tosi harmillista. Ei me kalsareissa hypitä, mutta aika perushimavaatteissa kuitenkin, joka tarkoittaa vähintään polvipussillisia collegehousuja.

Peruna-, porkkana-, lanttu- vai bataattilaatikko?
Ehdottomasti lanttulaatikko! Ah! <3

Paras joulusuklaa?
Pandan juhlapöydän konvehdit on aivan kirkas ykkönen.

Joulutortut vai piparit?
Tortut, pipareita en syö juuri ollenkaan.

Minä haastan:
Julian
Emännän
Jonnan


Nina

maanantai 9. joulukuuta 2013

Vaivojen päivitys.

Juuri kun luulit, että yksivuotisrokotuksista aiheutunut kuumetauti sekä suunnaton kiukku olisi siinä eikä enempää tarvittaisi, nousee uusi kuume. Kestää muutaman päivän. Lähtee pois. Vain antaakseen tilaa näpyille.



Meidän Jäpikkä kaiken muun kiusan lisäksi sairasti nähtävästi myös vauvarokon. Nämä surkeat kuvat on napsittu surkealla puhelimella, mutta niistä ehkä vähän saatatte nähdä näpyn ulkonäköä. Tänään tilanne on jo aikalailla toinen: suurin osa punertavasta, ihottumaa muistuttavasta, näpystä on poissa.

Lueskelin netistä oireita sun muuta mukavaa ja sielläkin mainittiin ärtyneisyys. Ehkä tämä rokon aiheuttama ärtyneisyys sekä rokotusten aiheuttama ärtyneisyys on yhdessä tehneet pojastamme aivan mahdottoman. Tänäänkin aamu on aika lailla sujunut itkuparkuhuutoa vääntäessä. Teki mieli kiivetä katolle ja huutaa hurraa, kun Jäpikkä meni päikkäreille. "Nuku kulta pitkään", kuiskasin vielä korvaan ennen nukahtamista.

Eilen ehdittiin kiukkuamisen ohella kuitenkin pyörähtää joulumyyjäisissä, joista on muodostunut jo milteipä perinne meille. Jotain ostettavaakin löytyi:


Minä päätin kokeilla vuohenmaito-turvevoidetta, kun sen niin väitettiin olevan mitä parhain tuote atoopisen ihon hoitoon. Ja juttujani jo pidempään seuranneet tietävät, millaista kamppailua käyn tämän viheliäisen ihosairauden kanssa. En siis todellakaan epäröi testata uusia juttuja. Kuulette kyllä tästä voiteesta lisää, mikäli se on postauksensa arvoinen.



Lisäksi ostimme joulukuuseen koristeen sekä pojille joululahjaksi pehmoiset pöllöt, joihin ihastuin muuten ihan heti. Okei, tunnustan, ehkä nämä on enemmänkin suunniteltu sisustuselementeiksi... ;)



Mukavaa maanantaita!


Nina

Ps. Huomenna voi sanoa, että jouluun on 14 päivää aka 2 viikkoa! <3

lauantai 7. joulukuuta 2013

Ylös kanveesista.

Hitto soikos kuulkaa, en ole varmaan vuosikausiin sairastanut noin kuin nyt viime viikon aikana! Kuume ei ole vuosiin noussut kunnolla, mutta nyt se huiteli hetkessä jo lähellä 39 ja varmasti ylikin mentiin, sillä jopa oksu siinä houraillessa lensi. Kurkku on ollut tuskallisen kipeä ja olenkin itse diagnosoinnut siellä olevan vähintään 15 angiinan eri muotoa. Vasta tänään, lauantaina, kurkkukipu on lähtenyt helpottamaan. Ilman mitään antibiootteja.

Voikohan mahdollinen angiina muuten parantua aivan itsestään? Ilman lääkekuuria? Tietääkö kukaan?

Tunnustan suhtautuvani aika skeptisesti lähes kaikkeen apteekin tarjontaan, kun jatkuvasti saa lukea ja kuulla miten maksetut lääkärit sekä lääkefirmat keksivät yhteistuumin sekä sairauksia että lääkehoitoa. Onhan se yleisesti tunnustettu juttu, että juurikin antibiootteja napsitaan ihan turhan paljon. Joten ei kiitos.

Olen niinkin ehdoton aatteideni kera, että jätän jopa särkylääkkeet syömättä, jollei sen ottaminen ole aivan pakkorako. Jos pää särkee, se lähtee nukkumalla. Tai kahvia juomalla (olkoot vain miten myrkky teidän mielestä, mutta siitä minä en luovu!). Viimeisen viikon aikana olen tosin vetänyt sellaiset määrät Buranaa ja Panadolia, että huh. Kovat kuumetilat plus äärettömän kipeä kurkku ovat olleet vain niin jäätävä kombo, ettei sitä "selvinpäin" kestä.

Jaksan oman sairasteluni jälkeen taas äimistellä, että miten hitossa lapset riekkuvat kuin vähä-älyiset, kuumeessakin, ja me vanhemmat ollaan totaalisen lasaretissa, kun mittari näyttää yli 37,5 astetta. En tajua?

Luonnollisesti kun äiti on maannut kanveesissa, niin lasten aktiviteetit ovat olleet aika vähäisiä. Eipä sillä, että niille keksimällä keksisinkään jatkuvasti tekemistä. Mielestäni kuuluukin olla joskus tylsää, se on elämää ja kasvattaa vielä mielikuvitustakin kaupanpäällisiksi. Sormivärit kuitenkin kaivoin kaapista ja niistä riittikin iloa yllättävän pitkäksi aikaa.

Kloppiselle.

Touhu näytti niin nimittäin sotkuiselta kaksivuotiaalla, että yksivuotiaan kanssa asiasta ei edes neuvoteltu. Jäpikkä tyytyi puuväreihin. Tai lähinnä niillä asioiden osoitteleen. Kuopus ei vielä ihan piirtämisen päälle tajua, mutta onpahan ainakin perheen askarteluhetkissä mukana. ;)



Kloppinen on kyllä uskomattoman taitava pikkutaiteilija - joistain hänen teoksistaan saa jopa jotain tolkkua. Neuvolassakin Kloppinen näytti kaikki lahjansa piirtämisen saralta ja kehuja sateli, muun muassa kynä-otteesta. Kloppisessa on myös hieman Kylli-sedän vikaa, sillä hän taitavasti selittää juttuja ja piirtää samalla. Aika ihastuttavaa. <3

Jäpikkä selvisi yksivuotis-rokotuksistaan hengissä, mutta kaikki sivuoireet on kyllä tunnettu nahoissamme. Sekä kuumeilu että "vähän" äksy lapsi, joka ei "ihan" ole oma itsensä.

Ai ihan?

Meidän hurmaava kuopus on ollut niin perseelle ammuttu karhu, ettei olla voitu kuin ihmetellä. Joinakin päivinä on tuntunut, ettei Jäpikkä juuri muuta tee kuin itke, itke ja itke vielä lisää. Paljon. Kaikki harmittaa ja kaikki loukkaa pieniä herkkiä tunteita. Ehkä tämä kohta jo helpottaa ja on ohi? Uh!

Semmosta sairashuoneelle.


Nina

keskiviikko 4. joulukuuta 2013

38,3

astetta kuumetta ja aivan h*lvetin kipeä kurkku. Vähän sellainen olo, että game over. Kouluhommia pitäs aivan ehdottomasti tehdä, postauksiakin olin suunnitellut. Vaan ei. Toivottavasti teillä muilla pyyhkii paremmin.

Kuulemisiin!


Nina

maanantai 2. joulukuuta 2013

Terveellisempi vaihtoehto.

Niin kuin tiedätte, minä rakastan herkkuja ja suklaita, enkä voi vitsilläkään kutsua itseäni terveelliseksi syöjäksi. Kuitenkin yritän yrittää parhaani ja tehdä järkeviäkin arjen valintoja. Kieroutuneet makunystyräni saivat aivan uuden tuttavuuden, kun tilasin Feelvividistä muutamia uutteita...


Villityrnimarjauute sekä passionhedelmäuute toimivat loistavasti jogurtin ja rahkan kanssa. Kieroutuneista makunystyröistä kun oli puhe, niin minähän sekoitan jogurttiini molempia uutteita ja toimii myös yhdessä. Uskokaan tai älkää. Makeutta lisää Stevian muodossa, joka sekin on parempi valinta kuin perushöttösokeri. Keinotekoisista makeuttajista puhumattakaan, hyi olkoon, älkää niitä vain ostako!

Näistä aineksista koottu jogurtti on omaa luokkaansa ja paljon terveellisempi vaihtoehto kaupan jogurtille. Vai mitäs sanotte näistä terveysvaikutuksista...?


"Passionhedelmä sisältää runsaasti A-vitamiinia, C-vitamiinia, kuitua sekä rautaa. Hedelmä sisältää myös runsaasti kaliumia, jota tarvitaan mm. hermosolujen solukalvojen optimaalisen toimintaan ja lihasten rakentamiseen."

"Tyrni on supermarja, joka sisältää lähes kaikkia ihmiselämälle tärkeitä vitamiineja sekä kivennäis- ja hivenaineita. Tyrnin terveysvaikutusten taustalla ovat rasvahappojen, kasvisteroleiden, C- ja E-vitamiinien sekä karotenoidien yhteisvaikutus."

"Tyrnissä runsaasti esiintyvien omega-7-rasvahappojen on tutkimuksissa havaittu vahvistavan limakalvoja, verenkiertoa, yleiskuntoa sekä hillitsevän tehokkaasti tulehduksia. Lisäksi tyrniöljy suojaa ja vahvistaa ihoa, palauttaa ihon kimmoisuutta sekä hidastaa ikääntymisestä johtuvia muutoksia."
Lähde: feelvivid.fi

Että aika mielellään sitä lusikoi tällaista suuhunsa Hedelmäpommin sijaan, vai mitä? Meinasin tilata pukinkonttiinkin uutteita lahjaksi omille vanhemmille ja anopille. Ihmisille, joilla on jo kaikkea. Vink-vink-honk-honk! ;)


Nina

Ps. Tämäkään postaus ei ole maksettu mainos. (Buu.)

sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Hyvää pikkujoulua!

Joulukuu, ihanaa, vihdoin se on täällä! <3

Joulukalenteri sen sijaan ei tainnut ollakaan mikään hitti? Ei se mitään - on kai kyseessä aika kulunut ja käytetty idea. Joka kyllä siltikin uppoaa ihmisiin vuodesta toiseen, eipä siinä. Jätetään se nyt kuitenkin toteuttamatta. Olen kuitenkin ehtinyt suunnitella kaikenlaisia postauksia, joten yritän kuitenkin toteutella niitä ahkerasti pitkin joulukuuta.

Käy se näinkin, vai mitä? ;)

Ensimmäisen joulukalenteri-postauksen piti kertoa pikkujoulu-perinteestämme, mutta eipä hätää - postaus tulee silti! Meidän perheessämme on nimittäin joitakin mukavia pikkujouluperinteitä, joista haluan pitää kiinni. Tärkeimpänä on kokoontua kimppaan ensimmäisenä joulukuun viikonloppuna ja luonnollisesti kokoontua etenkin ruokapatojen ääreen. Kun isovanhempani aikanaan vuodesta toiseen valmistivat lipeäkalaa, yökin minä lapsena olohuoneessa jo pelkkää hajua. Ai anteeksi, tuoksua siis. Isovanhempia ei enää ole, mutta perinne pidetään elossa. Ilman lipeäkalaa tosin.


Tänä vuonna pikkujoulupöydässämme oli tarjolla oluessa ja sipulissa marinoitua hirvipaistia perunamuusilla ja raikkaalla salaatilla. Onko kuvia? No, ei ole. Miten kukaan ehtii siinä nälässä, kuolavana leualla, ehtiä kuvaamaan annoksiaan?! Meillä ei ehditty. Mutta no worries, eivät ne annokset ne kovin kauniitakaan olleet... :D Ruokabloggarin uraa on edelleen turhaa harkita.

Jälkiruuaksi oli torttuja sekä riisipuuroa. Lisäksi keittiön kaapissa on vielä korkkaamaton Pandan konvehtirasia. Arvatkaa mitä teen, kun tämä postaus on julkaistu. <3


Toinen perinne liittyneekin ihan täydellisesti suklaisiin. Joka pikkujoulu jokainen saa lahjapussukan, joka on täynnä herkkuja. Poikien pussukoissa oli tänä vuonna rusinoita, omena, muutama pipari ja herra Hakkarainen -ksylitolipastilleja. Kekseliäs isäni, poikien ukki, ostaa ja kasaa pussukat kaikille joka vuosi. <3

Tarkoitus on ollut, että pikkujoulupussukan herkut syötyään ei ole saanut syödä vaikkapa suklaita ennen jouluaattoa. Ihastuttava ajatus, mutta ei ole ehkä käytännössä toiminut oikein kellään. Minulla ainakaan, joka en voi vastustaa niitä Pandan konvehteja...

Vastustaa en voinut muuten Loviisan Aitassa näitä Riviera Maisonin korkeita tuikkuja, joita sai kaksi yhden hinnalla. Ah! Pikkujoululahja minulle itselleni siis. ;)


 

Onko teillä pikkujouluperinteitä? Vietetäänkö jotenkin vai eikö?

Niitä rännejä työpaikan pikkujouluissa ei lasketa, paitsi jos sinä tai joku muu on munannut itsensä totaalisesti - tarinoita kuullaan ilomielin. ;)


Nina

torstai 28. marraskuuta 2013

Kouluhommien lomassa.

Tämä viikko on mennyt vahvasti koulujuttujen parissa ja paljon olen saanut pahaa aikaiseksikin. Tekeminen ei toki siihen lopu, vaan itseasiassa tahti taitanee vain kiihtyä. Blogissa minua ei ole siis pahemmin näkynyt, mutta olen vähän kaavaillut, että jatkossa postauksia satelisi rutkasti ahkerammin... Siitä lisää lopussa. ;)

Koulutehtävät on mahdollistanut poikien loistavat, pitkät päikkärit yhtäaikaisesti vielä jopa. Kun unta riittää joskus jopa 2,5 tunniksi, on siinä ajassa jo ihan oikeasti mahdollista saada jotain tehtyäkin. Mitään sluibailu-hetkiä ei kyllä päivään pahemmin mahdu, mutta jotenkin olen nauttinut koulujuttujenkin tekemisestä. Etenkin sen opparin, sillä aihe on minusta aika kutkuttavan mielenkiintoinen. Toivottavasti siitä tulee yhtä hyvä kuin miltä nyt tuntuu.

Jäpikästä on kehkeytynyt aikamoinen kävelijä! Ja todella nopeasti vieläpä. Hän mennä kävelee jo pitkiäkin matkoja, hän saattaa kääntyä yhtäkkiä toiseen suuntaan ja joskus hän saattaa tanssia seisoaltaan. Tuntuu ihan mahdottomalta, että meidän pieni kuopus on kaikkea paitsi pieni - osaahan se jo kävellä! Hmph.

Tänään aamulla Jäpikkää herättäessäni tunsin ihan uskomattoman vahvan vauvakaipuu-tuntemuksen. Jäpikkä venytteli yksiosaisessa yöpuvussaan pinnasängyssään ja siitä näystä tuli melko kummallinen fiilis, että voi eiiiihh, jos ei meille enää tulisikaan uutta vauvaa... Kolmannesta lapsesta on kyllä käyty keskustelua ja aikamoisen vauvakuumeen kourissakin tuli piehtaroitua vielä jokin aika sitten. Tästä pitänee ehkä kirjoitella ihan oma postauksensa, sillä sekopäisiä ajatuksia riittää vaikka muille jakaa. Onneksi (?) pahin vauvakuume on kuitenkin laantunut.

En häpeäkseni muista, että mitä olen viimeksi Jäpikän tutittomuus-touhuista tänne kirjoittanut, joten anteeksi mahdollinen toisto. Enihuu, meillä ei enää käytetä tuttia juuri ollenkaan. Kaikille unilaaduille sammahdetaan ilman. Ainoastaan muutamat yölliset itkustamiset on taltutettu tutilla, jos ei hyssyttely ole riittänyt. Tällä viikolla heipat on sanottu myös tuttipulloille ja maito juodaan melko luonnikkaasti nokkamukeista. Eli sangen hyvin on tämä vieroitus, ainakin tähän asti, mennyt.

Tänään on tosin 1-vuotisneuvola, mikä tietää myös niitä surullisen kuuluisia rokotuksia, joten saapa nähdä mitä on tulossa. Jäpikkä on nimittäin nukkunut viimeiset 4 yötä ilman ainuitakaan yöhuutoja. Ihanaa! En edes ole muistanut kuinka gutaa katkeamattomat yöunet voivatkaan tehdä... Mutta ne rokotukset. Äh!

Kuten jo alussa kiusoittelin, niin olen tosiaan tässä jo tovin miettinyt erästä toteutusta blogiini. Kyse on nimittäin joulukalenterista, eli jokaiselle päivälle olisi tulossa oma postauksensa, oma juttunsa tai paljastuksensa. Ehkäpä jokin arvontakin.

Miltä kuulostaa, olisiko kiva? Toteutukseen vai ei?


Nina

perjantai 22. marraskuuta 2013

Miikkareita ja pikkujouluja.

Minä olen tehnyt niin loistavia kauppoja viime aikoina, ettei ole tosikaan. Siis käytettyjen vaatteiden osalta. Kyse on Meandi-vaatteista, eli jokainen lainkaan Miikkari-touhua tunteva tietää, missä hinnoissa ne kulkevat ihan käytettynäkin. Niin tiedän minäkin. Siksi olen pelon sekaisin tuntein siirtänyt parikymppisiä vieraiden ihmisten tileille ja toivonut, että pari kertaa käytetty vaatekappale saapuu myös luvatun hyväkuntoisena perille.

Ihmisillä kun tuntuu olevan eri käsityksiä siitä, mikä on hyväkuntoista, mikä on pesunukkaa ja mikä on huomattavaa haalistumista jne. Onnekseni jok'ikinen vaateriepu on saapunut loistavakuntoisina. Sellaisina kuin ne kuvittelinkin ostavani. Minulle muodostui siis muutama Miikkari-must have, jotka piti ehdottomasti saada: pöllöhaaremit, nallehaaremit, pupujumpsuit ja itselleni lisää velouryogia, joihin olen totaalisen rakastunut.


Vielä himoitsisin noihin pöllöhaaremeihin sopivaa pöllöbodyä, jonka tosin jo ehdin ostaakin, mutta se osoittautui liian pieneksi heti. Ja isompaa kokoa en ole kohtuullisella hinnalla vielä nähnyt myytävän. Velourpöksyjä voisin ostaa itselleni lisääkin, mutta ehkä maltan mieleni ja odotan mitä kevään mallisto tuo mukanaan... ;)

Tänään oli suuri päivä - Ukkokulta teki jotain aivan merkittävää meidän vuoksemme. En aio kertoa täällä mistä on kyse, olen pahoillani, mutta halusin silti kertoa, että olen älyttömän ylpeä miehestäni. <3

Huomennakin on kiva päivä luvassa. Jätkäpätkät menevät nimittäin Mummolaan yökylään ja tilalle tulee meidän kavereita. Houstaamme siis Ukkokullan kanssa pikkujouluja! Ei muuta kuin bisset viileään ja sitä rataa. Rai rai!

Meidän kotiin onkin eksynyt jo hieman joulumeininkiä: kannonpala sai jouluvalo-kuorrutuksen ja kaverikseen tontun.

Hyvää viikonloppua!


Nina

torstai 21. marraskuuta 2013

Veljekset.

Tämän postauksen omistan kahdelle pienelle, mahtavalle pojalleni. <3

Kun lapsilla on niin pieni ikäero kuin mitä meidän pojilla on, on aika vaikeaa olla vertaamatta heitä keskenään vaikkapa ikäkehityksessä. Luonnollisesti en vertaile heitä keskenään "pahansuovasti", vaan mietin heitä kaikella positiivisuudella ja rakkaudella. Molemmat ovat hurmaavia, ihastuttavia pikkumiehiä, joissa kumpaisessakin on suloisia omia juttuja. Toisaalta heissä on myös hämmästyttävän paljon samaa.


Veljesten ensimmäinen yhteiskuva. <3

Kloppinen tuntuu olevan vähän älykkäämpi. Tai sanotaanko nopeampi hoksaamisessa. Se johtunee ilmeisesti ihan vain esikoisuudesta. Sehän on ihan tutkittu juttu, että ensimmäinen joutuu asioita miettimään itse, kun taas nuoremmat näkevät asiat "valmiina pureskeltuna". Kloppinen oppii jatkuvasti asioita itse, kun taas Jäpikkä näkee asiat isoveljeltään ilman että niitä pitäisi pohtia hirveästi itse.

Jäpikällä on todella paljon kovempi ääni. Ja hän tietää sen. Eikä epäile käyttää sitä. Esimerkiksi huoltoasemalla kerran pysähtyessämme Jäpikkä päätti esitellä äänialojaan koko huoltoaseman asiakaskunnalle, niin ettei siinä juuri ajatuksiaan kuullut... Ukkokulta on kertonut, että hänen isänsä isällä on ollut todella kantava ääni, joten ehkä se on periytynyt kuopukselle?


Jäpikkä on enemmän sylivauva. Kloppinenkin tykkää halia ja pusia, mutta Jäpikkä tekee sitä aivan huomattavasti paljon enemmän. Hän osaa suukottaa ja halii öristen siinä samalla "Aaaaa". Muistelin, että Kloppinenkin oppi esimerkiksi halimisen samoihin aikoihin, mutta hän ei harrastanut sitä koskaan yhtä usein ja hartaudella kuin Jäpikkä.


Jäpikkä on oppinut asioita aikaisemmin. Kloppinen otti ensiaskeleitaan vuoden ja parin kuukauden iässä, Jäpikkä taas reilu vuoden ikäisenä. Tämä kuulunee sitten taas pikkusisaren rooliin ja työnkuvaan.

Kloppinen puhuu enemmän. Kloppinen mölisi jo kymmenkuisena kuin papupata ja nykyään kaksivuotiaana puhua pälpättää kuin kansanedustajat. Ehkä tosin vähän tasokkaammin ja ymmärrettävämminkin. Jäpikkäkin mennä pälpättää, mutta ei minusta niin paljon. Niinpä olen aavistellut, että ehkäpä Jäpikkä ei puhelekaan niin kovasti ja yhtä nuorena kuin Kloppinen?


Kloppinen kiinnittää paljon huomiota yksityiskohtiin. Hän jo vauvana tutki hirvittävästi yksityiskohtia - hän huomasi leluissakin kaiken maailman pikkujuttuja, joita en olisi edes huomannut ilman Kloppista. Jäpikkä taas on suurten linjauksien mies eikä ole niin yksityiskohtien perään.

Kloppinen ei voi sietää, kun kylvyssä vettä menee kasvoille. Esimerkiksi hiustenpesu on usein yhtä huutoa. Jäpikkä puolestaan ei ole kyseisestä toimenpiteestä oikein moksiskaan.


Jäpikkä tunkee ihan kaiken suuhun. Hän syö kirjat, järsii lelut ja palapelit, jopa pinnasängystänsä maalit! Kloppisen järsiminen oli huomattavasti vähäisempää ja näin ollen en ole juuri joutunut koskaan miettimään, että voisiko lelulaatikossa olla jotain pientä, joka saattaisi mahtua suuhun. Mikään ei nimittäin eksynyt suuhun. Toista on Jäpikän kanssa. Suuhun eksyy kaikki, mahtuivat ne sinne tai eivät. Tänään aamulla suuhun eksyi oma ukkovarvas ja pari varvasta siitä vierestä.

Jäpikkä on leppoisampi luonne, mutta suuttuessaan ehdottomasti kipakampi kuin isoveljensä. Voisi ehkä siis sanoa, että Kloppisella on tasaisempi luonne ja Jäpikkä on aavistuksen tempperamenttisempi. Tosin Kloppinen on tällä hetkellä kunnon uhman kourissa, joten tuo tasainen luonne on tällä hetkellä aika häilyvä käsite...

Jäpikkä on luonteeltaan myös selkeästi herkempi - jos häntä esimerkiksi toruu jostain kovaan ääneen, pojan ilmeestä ei VOI olla huomaamatta miten loukkaantunut hän onkaan.

 

Kloppisella on enemmän vaikkua korvissaan. Niinku ihan oikeasti. En viittaa tällä mihinkään kuulemis/uskomis-asiaan. ;)

Jäpikkä on (kuulemma) selkeästi enemmän äidinpoika. Ehkä olen sen itsekin huomannut, mutta niin on moni muukin. Etenkin Ukkokulta. Jäpikkä on hellyydenkipeä kuin mikä, ja minähän mielelläni poikaa sylkytän ja pusutan, joten elämme aika win-win -tilanteessa. Jäpikkä nauttii kyllä täysin siemauksin Ukkokullankin syleilystä ja pussaa yhtälailla isäänsäkin, mutta jotenkin Jäpikkä hakeutuu hieman enemmän minun seuraani.


Kloppinen on viihtynyt autossa aina vähän paremmin kuin Jäpikkä. Etenkin viimeinen kuukausi on ollut aika haastava ja lankuksi vetävä kuopus on hiiiiiiiiieman hankala saada turvaistuimeen kiinni... Mutta, Kloppisen kanssa on myös autoiltu huomattavasti enemmän ja huomattavasti pidempiä matkoja.

Kloppisen kakka haisee pahemmalta. Tämän te varmasti halusitte tietää! :D Jotenkin jätkien suolentoiminta on erilaista: Kloppisella on usein löysä kakka ja ensimmäisenä elinvuotenaan peppua sai usein rasvata millä milloinkin sen helottaessa kirkkaanpunaisena. Jäpikän kakka taas on erilaista koostumukseltaan ja en edes muista milloin viimeksi olisin siihen takamukseen laittanut mitään voidetta.


Kloppiselle tukka kasvaa tasaisesti joka puolelta surffitukka-tyyliin. Jäpikällä puolestaan on sellainen rokkikukko-tukka, että päältä tukka on pidempää. Ystäväni kysyikin kerran, että onko Jäpikkä käynyt jo parturissa, kun tukan malli on niin kiva. Onnekas lapsi, sillä hän ei ole koskaan käynyt parturinpenkissä, vaan tukka kasvaa aivan itsestään niin.


Pojissa on yllättävän paljon myös samaa: niin luonteissa kuin kehityksessä. Toista lasta odottaessa sitä jotenkin kuvitteli, että sen toisen täytynee olla ihan erilainen. Ja nyt ei voi kuin hämmästellä, että miten pojat voivatkaan olla samasta muotista ja miten asiat voivat mennä tismalleen niin samalla kaavalla.

Molemmat ovat hyviä nukkujia. Molemmat alkoivat nukkua täysiä öitä 1,5 kuukauden ikäisistä asti. Molemmat nukahtavat itse omiin sänkyihinsä ilman minkäänlaisia nukuttamisriittejä.

Molemmat ovat olleet hyväntuulisia vauvoja ja erittäin vähäitkuisia. Molemmat ovat olleet siis melkoisen helppoja vauvoja.

 

 

Molemmille on selkeästi yksivuotiaana ilmestynyt oma tahto sekä uhkarohkeus uhmata kaikkitietävän äidin käskyjä.

Molemmat ovat olleet, etenkin näin yksivuotiaana, kunnon seurapiiriperhosia. Ketään ei ujostella eikä pelätä, vaan huomion keskipisteenä on hyvä paistatella. Mitä enemmän faneja, sitä parempi.

Molemmat ovat hytkyneet musiikin tahdissa viimeistään yksivuotiaana. Molemmat nauttivat musiikista, tanssimisesta ja minun lauluista. Kloppinen laulelee nyt reilu kaksivuotiaana sujuvasti itsekin muistaen uskomattoman paljon sanoja ja säveliä. Jäpikkä tyytyy vielä toistaiseksi tanssimaan mukana. 


Onko teidän lapsissa paljon samaa vai ovatko he ihan eri puista veistetyt?


Nina