lauantai 7. joulukuuta 2013

Ylös kanveesista.

Hitto soikos kuulkaa, en ole varmaan vuosikausiin sairastanut noin kuin nyt viime viikon aikana! Kuume ei ole vuosiin noussut kunnolla, mutta nyt se huiteli hetkessä jo lähellä 39 ja varmasti ylikin mentiin, sillä jopa oksu siinä houraillessa lensi. Kurkku on ollut tuskallisen kipeä ja olenkin itse diagnosoinnut siellä olevan vähintään 15 angiinan eri muotoa. Vasta tänään, lauantaina, kurkkukipu on lähtenyt helpottamaan. Ilman mitään antibiootteja.

Voikohan mahdollinen angiina muuten parantua aivan itsestään? Ilman lääkekuuria? Tietääkö kukaan?

Tunnustan suhtautuvani aika skeptisesti lähes kaikkeen apteekin tarjontaan, kun jatkuvasti saa lukea ja kuulla miten maksetut lääkärit sekä lääkefirmat keksivät yhteistuumin sekä sairauksia että lääkehoitoa. Onhan se yleisesti tunnustettu juttu, että juurikin antibiootteja napsitaan ihan turhan paljon. Joten ei kiitos.

Olen niinkin ehdoton aatteideni kera, että jätän jopa särkylääkkeet syömättä, jollei sen ottaminen ole aivan pakkorako. Jos pää särkee, se lähtee nukkumalla. Tai kahvia juomalla (olkoot vain miten myrkky teidän mielestä, mutta siitä minä en luovu!). Viimeisen viikon aikana olen tosin vetänyt sellaiset määrät Buranaa ja Panadolia, että huh. Kovat kuumetilat plus äärettömän kipeä kurkku ovat olleet vain niin jäätävä kombo, ettei sitä "selvinpäin" kestä.

Jaksan oman sairasteluni jälkeen taas äimistellä, että miten hitossa lapset riekkuvat kuin vähä-älyiset, kuumeessakin, ja me vanhemmat ollaan totaalisen lasaretissa, kun mittari näyttää yli 37,5 astetta. En tajua?

Luonnollisesti kun äiti on maannut kanveesissa, niin lasten aktiviteetit ovat olleet aika vähäisiä. Eipä sillä, että niille keksimällä keksisinkään jatkuvasti tekemistä. Mielestäni kuuluukin olla joskus tylsää, se on elämää ja kasvattaa vielä mielikuvitustakin kaupanpäällisiksi. Sormivärit kuitenkin kaivoin kaapista ja niistä riittikin iloa yllättävän pitkäksi aikaa.

Kloppiselle.

Touhu näytti niin nimittäin sotkuiselta kaksivuotiaalla, että yksivuotiaan kanssa asiasta ei edes neuvoteltu. Jäpikkä tyytyi puuväreihin. Tai lähinnä niillä asioiden osoitteleen. Kuopus ei vielä ihan piirtämisen päälle tajua, mutta onpahan ainakin perheen askarteluhetkissä mukana. ;)



Kloppinen on kyllä uskomattoman taitava pikkutaiteilija - joistain hänen teoksistaan saa jopa jotain tolkkua. Neuvolassakin Kloppinen näytti kaikki lahjansa piirtämisen saralta ja kehuja sateli, muun muassa kynä-otteesta. Kloppisessa on myös hieman Kylli-sedän vikaa, sillä hän taitavasti selittää juttuja ja piirtää samalla. Aika ihastuttavaa. <3

Jäpikkä selvisi yksivuotis-rokotuksistaan hengissä, mutta kaikki sivuoireet on kyllä tunnettu nahoissamme. Sekä kuumeilu että "vähän" äksy lapsi, joka ei "ihan" ole oma itsensä.

Ai ihan?

Meidän hurmaava kuopus on ollut niin perseelle ammuttu karhu, ettei olla voitu kuin ihmetellä. Joinakin päivinä on tuntunut, ettei Jäpikkä juuri muuta tee kuin itke, itke ja itke vielä lisää. Paljon. Kaikki harmittaa ja kaikki loukkaa pieniä herkkiä tunteita. Ehkä tämä kohta jo helpottaa ja on ohi? Uh!

Semmosta sairashuoneelle.


Nina

Ei kommentteja: