Semmonen kauluspaita.

Työhaastattelu on ollutta ja mennyttä. Se meni varmaan ihan hyvin, sillä tänä aamuna sähköpostiini oli tullut viesti jatkoonpääsystä ja lisätehtävästä. Tietää siis mihin tämän illan tunnit kuluvat. ;) Innostuin aivan toden teolla työnhausta ja laitoin parin muuhunkin paikkaan hakemuksen. Nyt alkaa olla sellainen olo, että on aika palata "oikeisiin" töihin. Pojat ovat isoja ja taitavia, ja minäkin alan ehkä pikkuhiljaa kaivata jotakin muutakin. Ainakin muutosta tilin saldoon - kotihoidontuella kitkuttelu alkaa ottaa nyt päähän ja toden teolla...

No, ajattelin jakaa teidän kanssa sellaisen maagisen SIIS MITÄ V*TTUA -hetken. Tiedättekö sellaisen, kun on vähän kiire ja hiki ja jännittää ja ahdistaa ja sydän tykyttää ja kaikki on kesken ja kaiken pitäisi olla jo valmista. Eilen. No, sellainen hetki koettiin siinä työhaastattelun alla. Mietin työhaastattelu-vaatetustani ja päädyin nopeasti melko ilmeiseen, eiku klassiseen, valintaan: kauluspaitaan. Olin ostanut sellaisen kivan rennon just joku aika sitten HenkkaMaukasta. Se oli kerran käväissyt päällä, pyykkikorissa, pesussa ja nyt se roikkui vaatehenkarilla ryppyisenä kuin mikä.

Vaan nou hätä - ei kun silitysrauta kaapista ja hommiin!

Päätin nyt ainakin muodon vuoksi vilkaista pesuohjelappua, että millaisessa lämpötilassa paidan sopisi silittää. Ja arvatkaa mitä - lapun mukaan paitaa EI saa silittää, ollenkaan.

Kyllä: on olemassa kauluspaita, jota ei saa silittää. Kauluspaita, joka ei todellakaan siliä itsestään. Kauluspaita, joka on ehdottomasti pakko silittää. Voi jysäys, että kiristi hetken aikaa panta. Kunnes päätin sitten ilmiliekkejä uhmaten silittää paidan. Ilmiliekeiltä onneksemme vältyttiin, vaan tuloksena oli melkoisen sileä kauluspaita. Paita, jolla kehtasi mennä haastatteluun ja paita, joka päällä päästiin ihan jatkoonkin. Sillai kai!

 

Tuntuu kyllä aivan hurjalta, että saatan palata työelämään. Sairaan pelottavaa. Osaanko olla sosiaalinen enää ollenkaan? Osaanko tehdä enää yhtään mitään? Vai olenko vaan jättimäinen pettymys?

Itseluottamus - misä sää oot?

Tuntuu haikealta, että pojat menevät lähikuukausina hoitoon ja ovatkin jonkun ihan muun kanssa ison osan päivästä. Joku muu näkee, mitä he keksivät ja oppivat. Toisaalta myös kovin ihanaa - mitä kaikkea ylikivaa päiväkodissa tehdäänkään? Uusia kavereita, hyvää tärkeää varhaiskasvatusta, hyviä tapoja... Poikien päivähoito on oikeasti hyvä juttu. Toivon ainakin. Viikonloppuna ihastelin Kloppisen rakentajainotteita: hän rakensi Brion rakennuspalikoista ihan hillittömän hienon "linnan, jossa asuu kuningas ja kuningatar". <3

Mukavaa alkavaa viikkoa - ja alkavaa joulukuuta, ihanaa vihdoin! <3


Nina