Kun ne ovat tummat, toivoisit niiden olevan aavistuksen/paljon vaaleammat. Ja jos ne hiukset taas ovat vaaleat, niin melkein saisivat olla tummemmat. Raah. Onneksi tukka on uusiutuva luonnonvara eikä tipu päästä, vaikka niitä vähän vaalentaisikin. Juuri tummentamisen jälkeen. Kröhöm. ;)
Minullahan on taas jonkin aikaa ollut tummanruskea tukka ja olen siihen jälleen kerran äärimmäisen kyllästynyt. Haaveilin eri sävyjen maailmoista ja kohtaamisista hiuskuontalossani...
Erityisesti olen lämmennyt lämpimille hiussävyille - punaisuus on ihan okei. Toffeensävyt herkullisia jopa. Näihin allaoleviin sävyihin rrrrakastuin! <3
Ihastuin hieman myös rennon roikkuvaan otsikseen, mutta olin nössö - en uskaltanut leikata. Taaskaan. Mutta voi hitsi nää näyttää hyvältä! <3
 |
| Kaikki kuvat napsittu tuttuun tapaan sieltä sekä täältä. |
Haaveideni ja kuvien pohjalta lähdimme kampaajani kanssa toteuttamaan hellävaraisinta mahdollista hiusten vaalennusta. Tavoitteena oli eläväinen (= ei yksivärinen) tukka, jossa on lämpimiä sävyjä. Luonnollisesti yhdellä värjäyskerralla ei maaliin asti vielä päästy, mutta pohja on hyvässä kunnossa ja pitkä hiusvanhus pysyi sitkeästi päässä vaalennuksesta huolimatta. Läpyt sille.
Ens kerralla pohjasävyä vaalennetaan vielä hieman lisää ja latvoja vaalennetaan vielä aavistus enemmän. Ihanan raikasta, kun päässä roikkuu toistaiseksi jotain ihan muuta kuin tummaa tukkaa. <3
Kuvassa näyttää, että puserran jenkkakahvoja eteen - en tunnusta!
Lisäksi muuten kuvassa tukkani on täysin laittamaton, itseasiassa myös harjaamaton. Ja sen on myös näköinenkin...
Minkälainen tukka on vienyt teidän sydämen? Haaveita, tavoitteita, ehdottomia nou-nou-juttuja?
Nina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti