Tukasta asiaa.

Kävin viime viikonloppuna taas kampaajalla. Ja knoppitietona: olen käynyt kampaajalla kahdeksan viikon välein jo monen monta vuotta. Nyt tuli vähän sellainen mummo-olo näiden rutiinien kanssa. No onneksi en sentään käynyt värjäämässä harmaita pois enkä laitatuttanut päähäni pallokampausta paplareilla. Juurikasvua ehti taas tuossa parissa kuukaudessa kasvamaan pari senttiä, mutta kiitos hyvän värisen ruskean, ei juurikasvu näy.

Viimeksi, ennen ristiäisiä, minun ja kampaajani välillä oli ilmeisesti kielimuuri: minä en ymmärtänyt häntä eikä hän todellakaan ymmärtänyt minua. Halusin vaalentaa entisestään vaaleanruskeaa tukkaani, jossa oli minun silmääni liikaa punaista vivahdetta. En kai osannut sitten selittää mitä halusin, mutta lähdin kampaamosta sata euroa köyhempänä ja tippa linssissä susiruman tukan kera. Ensimmäistä kertaa varmaan kymmeneen vuoteen värjäsin itse tukkani, sillä luottokampaajani tekele oli niin hillittömän ruma, etten kestänyt elää sen kanssa oikeasti edes sitä yhtä päivää. Värjäsin harmissani tukkani tumman ruskeaksi. Uudelleen. Vaikka olen koko ajan halunnut vaalentaa tukkani sävyä. Tummanruskea pitkä tukka on jo niin last season minulla. Sellainen on roikkunut päästä jo vuosien ajan.

Koska kaupanväri oli jonkun verran haalistunut, uskalsin ehdottaa kampaajalleni jälleen vaalentamista. Tällä kertaa otin oikein kuvia mukaan. Ja kannatti, nyt nimittäin päässäni on aivan todella ihanan värinen tukka! Se vaalenee kauniisti latvaa kohden ilman että näkyy selkeää rajaa. Tukka näyttää luonnolliselta. 

Nämä kuvat lätkäisin kampaajalleni. 

Olin jo aivan viittä vaille vaihtamassa kampaajani toiseen ja sanoinkin Ukkokullalle, että jos taas epäonnistutaan, niin se on sitten viimeinen kerta. Mutta onneksi sitten onnistuttiin. Tuo alimmainen kuva on hyvin lähellä tukkaani tällä hetkellä. Ensi kerralla latvaan vedetään blondia raitaa, että saadaan enemmän kultaista hohtoa ja vaaleutta. 

Samalla kun etsin hyviä kuvia hiusväristä, tuli etsittyä kuvia myös kampauksista tuleviin häihin. Siis ystäväni häihin. Haluaisin matalan kampauksen, joka on rento ja huolittelematon. Lisäksi jossakin voisi kulkea rennosti letti. Tiukka korkea nuttura ei ole minun juttuni ollenkaan. Näistä kuvista inspiroiduin ja näitä taitaakin tulostin laulaa ennen lauantaita:

Kuvat napsittu sieltä täältä Googlen kuvahaun avulla. 

Miten ikinä osaan päättää millaisen kampauksen itselleni tahtoisin omiin häihini?! Onneksi sinne on aikaa. On muuten aika surullisen kuuluisa lause, aika kun nimittäin tuppaa kulumaan vauhdilla.

Askartelin itselleni uudet kynnet häitä varten. Motivaatio ja inspiraatio olivat tyystin kateissa, ja se ikävä kyllä näkyy kynsien lopputulemassa. En ole tyytyväinen ollenkaan. Nämä ovat tappavan tylsät ja ihan liian lyhyet. Raah. Menkööt, uusia en nimittäin ehdi tekemään.

Tänään on ohjelmassa vielä viimeinen hääpuvun sovitus ja polttarikansion askartelu. Lisäksi pitää juosta miljoonia asioita hoitamassa ja pelkäänkin, että jotakin unohtuu. Näin viime yönä jo untakin, että kaikessa hässäkässä unohdin pukea itselleni juhlamekon ystäväni häihin ja minun takia häät myöhästyivät. Lisäksi unessa minulla oli aivan jumalaton pissahätä koko alttarilla seisoskelun ajan eikä minulla ollut sukkahousuja eikä meikkiä. 

Pientä jännitystä siis ilmassa luulen mä. :)

Nina