torstai 23. helmikuuta 2012

Raah...

Tämä aamu alkoi sitten kurkkukivun siivittämänä. Voi pertele sanon minä. Kahvittelin eilen muutaman kaverin kanssa, joilla molemmilla on taaperoikäisiä lapsia ja yksi näistä oli mukanakin. Syytän pöpöistä siis tätä pientä vekkulia, aika hirveää, eikö? Mutta päiväkodithan ovat oikeita basillipesiä. Ja olisi kai pitänyt arvata, että kyllä jokin pöpö minuunkin vielä tarttuu. Olen nimittäin tässä hihkunut sitä, kuinka terveenä olen ollut viimeisen vuoden.

Syytän tästä erinomaisesta olosta jo VUODEN YLITTÄNYTTÄ tupakkalakkoani. Olo on oikeasti todella hyvä. Savuttomana aion pysyä jatkossakin. Ette voi ymmärtääkään kuinka ylpeä olen itsestäni. Takana on nimittäin kymmenisen vuotta röökausta. Ihan helppoa tuo seinään lopettaminen ei siis ollut, mutta yllättävän helppoa kuitenkin. Ainiin, ajattelin palkita vuoden kestäneen lakkoni parilla kenkiä. Vaikkapa joillakin Brandoksen herkuilla.

Kaverini toi minulle eilen kasan lastensa vanhoja vauvalusikoita. Tarpeeseen tulevat, meillä kun lusikoita oli ennestään vain huikeat kaksi kappaletta.

Lusikoista Kloppisen syömiseen: tähän mennessä olemme maistelleet perunaa, peruna-porkkanaa, luumua ja eilen maistelimme ensimmäistä kertaa itse keittelemääni bataattia. Mikään näistä ei ole ollut mikään makuelämyksistä mahtavin. Luumua Kloppinen veteli edellispäivänä kohtalaisen innoissaan, ja ehkä siitä johtuen vatsa on toiminut vähän turhankin hyvin. Ostimme Kloppiselle sitten päärynäsosetta, ihan vain siinä toivossa, että tämä uppoisi paremmin eikä pieni saisi ainakaan mitään traumoja kiinteiden syömisestä. Neuvolanterkka sanoi, että vauva vaatii noin 10–15 maistelukertaa ennen kuin makuun voi tottua, mutta nyt esimerkiksi peruna-porkkanaa on maisteltu monen monta kertaa ja silti joka kerta syöminen on yhtä huutoa.




Huuto loppuu kuin seinään, kun suuhun isketään maitopullo. Kloppinen olisi siis ilmeisen tyytyväinen maitolinjaansa, eikä siinä mitään, maitohan pojalle ilmeisesti onkin se tärkein fuudi ensimmäisen ikävuoden ajan. Mutta väkisinkin pelkään, että tuleeko Kloppisesta huono syömäri, onko jokainen ruokahetki tehty taistelusta ja tappelusta? Pitäisi kai enemmän vain ymmärtää sitä, että ihan uudet maut saavat pikkusen varmasti hämilleen ja että ajan kanssa soseet alkavat maistua paremmin. Eli antaisiko tässä vain pojalle aikaa vai ollako omapäinen ja jatkaa maistelukokeiluja ennen maitopullon antamista. Lähipiirissä jokainen vauva on ollut innokas maistelemaan ja syömään kiinteitä. Puolivuotiaina vauvat kököttävät suu auki kuin pikkulinnut, kun on syömisen aika. Epäilen, että meillä fuudaus ei ehkä mene ihan samalla lailla. Miten lapsenhoito voikaan olla näin vaikeaa? Juuri nyt olisi sille kuuluisalle maalaisjärjelle käyttöä.

No, jotakin positiivistakin on tapahtunut. Nimittäin ne nukahtamisvaikeudet ovat jälleen kerran historia-tavaraa. Niin Kloppisella kuin äidilläkin. Kloppisen nukuttamiseen ei taas tarvita muuta kuin tutti, harso sekä unipupu kainaloon. Sitten vain peitto korville ja toinen on jo silmät puolitangossa. Ihanaa, loistava nukkuja-poikamme on tullut takaisin! Ja ihan mukavaa on sekin, että minäkin olen nukkunut tämän viikon kuin tukki. Uni tulee silmään heti kun laitan itseni vaakatasoon. Viime viikko kun meni sängyssä pyöriessä ja ystäväni häitä ressatessa. No okei, ehkä ihan vähän tuli mietittyä omaakin elämää, kun Ukkokulta kerran viime viikolla päätti yksi ilta kosia.

Saan näköjään ujutettua JOKA POSTAUKSEEN jotain hää-juttua. Sorppa. No, ne nyt vain ovat mielessä joka päivä, halusin tai en.



Viime viikot ovat menneet ilman mitään jumppahikihetkiä ja olo on kurja sekä löysä. Viime viikolla en ehtinyt ja tällä viikolla osa tunneista on ollut peruttu. Ja nyt sitten tämän kurkkukivun johdosta joudun jättämään tämäniltaisenkin väliin. Harmittaa, sillä tuntuu, että olen jälleen ihan nollassa kuntoni kanssa. Ihan kuin joutuisi aloittamaan alusta kaiken. Perceestä. Ei kai se auta kuin jatkaa tuolla askartelun tiellä ja paskarrella Kloppisen valokuva-albumia.

Tänään kyllä menen käymään kirpparilla, vaikka henki lähtisi. Etsinnässä on nimittäin kasa ruokalappuja sekä vauvanlautasia.


Nina

Ei kommentteja: