maanantai 6. helmikuuta 2012

Oi maamme Suomi ja suomalainen peruna.

Upea flashmob. <3

Eilen vietimme merkittävää päivää. Maallemme valittiin uusi tasavallan presidentti. Sosiaalisissa medioissa villitsi trendi, että on muka-oikein äänestää homoehdokasta kuin ehdokasta, joka on vaikkapa kokemuksensa ja tietoutensa perusteella kyvykäs tehtävään. Niinistön kannattaminen oli epämediaseksikkäintä ikinä. Jopa blogittaret jaksoivat jauhaa sitä samaa politiikka-shaissea ja käskivät työntää äänensä kakkoseen. Samaa shaissea jauhan näköjään nyt minäkin. Blääh. Politikointi sikseen, vaikka se onkin toki tärkeää.

Eilen tapahtui nimittäin jotain aivan muuta ainutlaatuista ja merkillistä...

Tiedättekö ne blogien herkulliset ruoka-annoskuvat? Eikö tämä joudakin juurikin samaan kastiin?

Eilen tapahtui jotain ikimuistoista: Meillä maisteltiin ensimmäisen kerran perunaa. Tätä hetkeä ikuisti Ukkokulta järkkärin kanssa kuvia räpsien sekä iPhonen kanssa videokuvaa ottaen. Miten niin esikoisen vanhemmat, kun jostain näinkin pienestä asiasta saa jotain näin merkittävän suurta? 

Ajattelimme, että odottaisimme 4 kuukautis-neuvolaa ja kysyisimme sieltä tarkempia ruokintaohjeita (Ihan kuin kyse olisi jostakin eläimestä eikä pienestä lapsesta...). No eniveis, maitoa on alkanut alle viikon sisään mennä aikamoisia määriä. Toisinaan litra ei ole kuin näyttää per päivä. Näin ollen tultiin siihen tulokseen, että viikonloppuna keitämme Kloppiselle perunan.


Kloppisen ihanainen (Nooot.) pottumuussi Keitinvedellä

Keitä peruna.

Kuori keitetty peruna.

Muussaa se haarukalla.

Löysennä keitinvedellä, kunnes perunasose on tarpeeksi löysää. Vai kuulostaisiko paremmalta, jos sanotaan, että kuohkeaa?


Eilen annoimme perunaa noin puoli lusikallista ennen maitoa. Siis Kloppisen omaa lusikallista, joka on mallia vauvanlusikka. Tänään ajattelin antaa perunaa muutaman kerran ennen maitoa, ja varmaan sen puolilusikkaa/lusikan kerrallaan. Pikkuhiljaa siis etenemme. Jatkosta en oikein tiedä, tarkempia ohjeistuksia kyllä tunnen tarvitsevani, sillä en tiedä, että kuinka nopeasti perunan määrää voi lisätä ja koska voisimme kokeilla vaikkapa porkkanaa. Luultavasti meiltä jää vellivaihe väliin, vaan maistelemme erikseen pottuja sun muita. Tai sitten teemme vellejäkin itse sekoittamalla maitoon hieman perunaa tai jotakin.

Kloppisen ilme ei muuten antanut kokille kiitosta. Jotain tällaista toki osasimme odottaakin, sillä onhan tuo peruna nyt jotain ihan muuta kuin makea maito. Pari kertaa Kloppinen yökkäisi, se luultavasti johtui kuitenkin enemmänkin soseeseen jääneistä sattumista kuin itse makuelämyksestä. Vaikka kuinka sitä yrittäisi hienontaa ja soseuttaa, niin niiltä kuuluisilta sattumilta ei kai voi välttyä. Blender toki odottaa keittiössä käyttäjäänsä, mutta yhden perunan soseuttaminen tuntui niin turhanpäiväiseltä sotkemiselta, että päädyin tekemään sen käsin.

Voi vinetto. Justiinsahan me kotiuduttiin sairaalasta ja nyt jo maistettiin ensimmäisen kerran perunaa. Kolmen kuukauden ja kolmen viikon ikäisenä. 


Nina

Ps. Netistä tilailua ei tarvitse lopettaa ikiajoiksi, sillä Ellokselta tilatut jumppapögät olivat hyvät! Tänään toiset pääsevätkin heti tositoimiin, sillä illalla zumbataan taas. Ja tosissaan zumbataankin, sillä eilen mässäiltiin Mäkkärin herkuilla vaali-illan kunniaksi.

Ei kommentteja: