Eipä tässä tosin ole kuin kolmisen kuukautta ja häitä tanssitaan taas. Toinen ystäväni menee nimittäin naimisiin. Saako sanoa, että onneksi en ole kaaso, niin hieno kunnia kuin se onkin? On siinä nimittäin ressiä ja rahanmenoa. Meinasin tukehtua kieleeni, kun kampaaja veloitti minulta 155 euroa meikistä ja kampauksesta hääaamuna. Klunk. Kampaus ei ollut oikein sinnepäinkään mitä alunperin toivoin. En nimittäin todellakaan halunnut tiukkaa kampausta, mutta ääneen kerrotusta toiveesta huolimatta kampauksesta tuli sellainen. Ihan kiva siitä kai silti tuli. Ainakin takaa se näytti hyvältä. :)
Meikki ei onnistunut mielestäni oikein ollenkaan: se oli suttuinen, hutaisten tehty, naama kiilsi jo tunnin päästä eikä se meikinperkele edes pysynyt, vaan luomiväri oli luomivaossa ja varjostukset olivat muisto vain. Kaiken lisäksi meikkaaja vaan hoki minua laittaessaan, että hän koittaa olla mahdollisimman nopea. Meinasin jo siinä hetkessä kommentoida, että eikös sinun pitäisi keskittyä nyt vaan tekemään hyvää (KESTÄVÄÄ) jälkeä eikä olemaan nopea? Olin niin älyttömän pettynyt. Ja mikä pahinta, niin oli morsiankin. Meillä kun oli sama meikkaaja. Hitto, kun harmitti ihan vietävästi!
Mitä tästä opimme? MENE KOEMEIKKIIN JA KAMPAUKSEEN. Piste.
Mitä muuta tästä opimme? Minäkin haluan ehdottomasti, että kaasoni ovat meikissä ja kampauksessa. Siitä huolimatta, että lopputulos ei kaikilla ihan onnistunut, oli häiden ilme ihan eri juhlava, kun meillä kaikilla oli upeat kampaukset ja meikit, upeita juhlapukuja unohtamatta.
 |
| Hienosti retusoitu naamavärkki jälleen. Anteeksi, jos näette näiden johdosta painajaisia. |
 |
Minä ja Kloppinen. Sekä lisää painajaismateriaalia.
|
Päivä oli kuitenkin aivan mahtava. Kaikki sujui juuri niin kuin pitikin, jos juhlien alun turhan löysää aikataulua ei huomioida. Uskon nimittäin, että alun lievä odottelu unohtui jokaiselta vieraalta, kun pääsimme ohjelman loppua kohti. Kaikki meni nimittäin niin putkeen ja kaikilla oli hauskaa. Vieraat tanssivat innoissaan, iästä ja kyvyistä viis, booli virtasi (jotain yhteyttä tanssi-innon kanssa?) ja nauru raikasi, kun salin valtasi yllätysesiintyjä. Kaasona olen tietenkin kovin ylpeä onnistumisestamme ja morsiusparin tyytyväisyydestä. Ja saipa tästä koko hommasta tietenkin arvokasta oppia ja kokemusta omia kekkereitä varten.
 |
| Kaaso ja morsian välipalalla ennen hääpuvun pukemista. Mikä on sitten oma juttunsa... |
Tuntuu ihan uskomattomalta, vieläkin, että ensi kesänä minäkin saan jo varata meille kirkon. <3
Nina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti