Jäämme odottamaan Vuoden vanhemmat -diplomin saapumista.
No, ei se auta, tämä remontti on pakko saattaa päätökseensä mahdollisimman pian, joten siksi nyt ei vietetty rokulipäivää synttäreiden takia. Etenkin kun pojille on tarkoitus järkätä yhteissynttärit kuun lopussa - juhlitaan isosti sitten, remontoidussa nätissä talossa, eik je. Nyt on poikien huoneesta vaihdettu ei aivan tätä päivää oleva tapetti valkoiseen maalipintaan, maalattu noin muutenkin koko yläkerta ja nyt vihdoin pääsee laittamaan kalusteita paikoilleen. Ja kyllä se maalilla läträäminen kannattaa, sillä yleisilme siistenee aivan huikeasti!
Kylppärikin on edistynyt viikonlopun aikana, vaikka kaiken kaikkiaan ikävä pönttöä, suihkua ja pesukonetta kohtaan on niin suurta, että tämä tuntuu uuvuttavan hitaalta prosessilta...
Vielä me kuitenkin juhlitaan meidän kolmevee-Kloppista, joka on supersöpö, kekseliäs, ihastuttava ja fiksu kuin mikä. Hän kertoilee päästänsä tarinoita ja satuja, keksii ihan mahdottomia juttuja (esimerkiksi mummolassa, jossa kukaan ei tupakoi, oli kuulemma tupakkaa ja ne heitettiin metsään karhuille, jotka söivät ne. Hmmm.), laulaa ja muistaa hienosti laulujen sanoja, piirtää jo aika selkeitä kuvia ja osaa laskea noin viiteen kuuteen. Kloppinen on iloinen ja reipas, herkkä ja oikeudenmukainen, taitava ja kova liikkumaan. Kaikkea sitä mitä kolmevuotiaan varmaan pitääkin olla. Äitin vauva. Fööevä. <3
Vuoden vanhempi -diplomin lisäksi jään odottamaan myös sekavimmat postaukset ja rumimmat kuvat -blog awardsia, sillä uskoisin pärjääväni siinäkin.
Nina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti